Language of document : ECLI:EU:F:2008:158

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

2 päivänä joulukuuta 2008

Asia F-15/07

K

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ammattitauti – Työpaikkakiusaaminen – Vahingonkorvausvaatimus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa K vaatii pääasiallisesti, että parlamentti velvoitetaan korvaamaan henkinen kärsimys ja aineelliset vahingot, joita hänelle on aiheutunut työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän joutui vuosina 1993–2001 hoitaessaan tehtäviään.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite

2.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite

3.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Henkilöstösääntöihin perustuvan järjestelmän mukainen kiinteämääräinen korvaus – Yleiseen järjestelmään perustuva lisäkorvausvaatimus

(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)

1.      Ennen kuin henkilöstösääntöihin niiden muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004 lisätty 12 a artikla tuli voimaan, työpaikkakiusaaminen oli määritelty käytökseksi, jolla on objektiivisesti arvioiden pyritty loukkaamaan virkamiehen ihmisarvoa tai heikentämään tahallaan hänen työolojaan.

(ks. 37 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑73/05, Magone v. komissio, 16.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑107 ja II‑A‑2‑485, 79 kohta)

2.      Pelkästään sitä, että virkamiehen hoitamat koulutustehtävät on otettu häneltä pois, ei voida pitää näyttönä siitä, että hän on joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Osoituksena työpaikkakiusaamisesta ei voida pitää myöskään sitä, että asianomaisen henkilön esimies on saatuaan valituksia hänen työnsä laadusta pyytänyt hänen työtoveriaan esittämään esimerkkejä kyseisen henkilön puutteellisista työsuorituksista varmistuakseen valitusten aiheellisuudesta. Myöskään arviointikertomukseen sisältyviä – kielteisiäkään – arvioita ja arviointeja ei voida sellaisinaan pitää osoituksina siitä, että kertomus on laadittu työpaikkakiusaamisen tarkoituksessa.

(ks. 38 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Magone v. komissio, 80 kohta

3.      Tapaturman ja ammattitaudin osalta virkamiehillä on oikeus vaatia henkilöstösääntöjen 73 artiklaan perustuvien etuuksien ohella lisäkorvausta, jos toimielin on yleisen järjestelmän perusteella vastuussa tapaturmasta tai ammattitaudista ja jos henkilöstösääntöjen mukaiset etuudet eivät riitä täysin korvaamaan kärsittyä vahinkoa.

Jos asianomaisen henkilön tapaturma tai ammattitauti johtuu toimielimen virheestä, hänen on näytettävä toteen, että hänelle henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohdan c alakohdan perusteella maksettu määrä ei ole varmistanut tästä tapaturmasta tai sairaudesta aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamista. Jos asianomainen väittää tältä osin, että maksettu määrä on korvannut vain seuraukset siitä, että hän on kykenemätön työskentelemään, siihen vuoteen saakka, jonka kuluessa hänet olisi pitänyt siirtää eläkkeelle, jos häntä ei olisi siirretty ennenaikaisesti eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi, väitettä ei voida hyväksyä, koska henkilöstösääntöjen 73 artiklan mukaisen menettelyn tarkoituksena on myöntää kiinteämääräinen korvaus sekä aineellisesta vahingosta että henkisestä kärsimyksestä, joita ammattitaudista on aiheutunut.

(ks. 33 ja 43 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 169/83 ja 136/84, Leussink v. komissio, 8.10.1986 (Kok., s. I‑2801, 10–14 kohta) ja asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, 9.9.1999 (Kok., s. I‑5251, 19–22 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑23/05, Giraudy v. komissio, 2.5.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 198 kohta)