EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä lokakuuta 2008 (*)
Henkilöstö – Avoin kilpailu – Suullisessa kokeessa hylkääminen – Hakijan jättäminen merkitsemättä varallaololuetteloon – Perusteluvelvollisuus – Valintalautakunnan työskentelyn salassapito – Toimielimen kieltäytyminen prosessinjohtotoimen noudattamisesta
Asiassa F‑74/07,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Stefan Meierhofer, kotipaikka München (Saksa), edustajanaan asianajaja H.-G. Schiessl,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään B. Eggers ja K. Herrmann,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kreppel sekä tuomarit H. Tagaras (esittelevä tuomari) ja S. Gervasoni,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.4.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Meierhofer vaatii kannekirjelmässään, joka on saapunut virkamiestuomioistuimen kirjaamoon faksitse 3.7.2007 (ja jonka alkuperäiskappale toimitettiin 5.7.2007), että Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 10.5.2007 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin kyseisen kilpailun suullisen kokeen hylkäämisestä, ja 19.6.2007 tehty päätös olla hyväksymättä hänen pyyntöään 10.5.2007 tehdyn päätöksen uudelleen tutkimisesta kumotaan, että tämä koe arvioidaan uudelleen ja että hänet merkitään varallaololuetteloon.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yleinen yhteisön oikeus ja henkilöstösäännöt
2 EY 253 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Asetukset ja direktiivit, jotka Euroopan parlamentti ja [Euroopan unionin] neuvosto antavat yhdessä taikka jotka neuvosto tai [Euroopan yhteisöjen] komissio antaa, samoin kuin päätökset, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät yhdessä taikka jotka neuvosto tai komissio tekee, perustellaan, ja niissä viitataan niihin ehdotuksiin ja lausuntoihin, jotka tämän sopimuksen mukaan on hankittava.”
3 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 25 artiklan toinen kohta kuuluu seuraavasti:
”Näiden henkilöstösääntöjen mukaisesti tehty tiettyä virkamiestä koskeva päätös on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle henkilölle. Virkamiehelle vastaiset päätökset on perusteltava.”
4 Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla kuuluu seuraavasti:
”Valintalautakunnan työskentely on salaista.”
Kilpailuilmoitus
5 EPSO julkaisi 20.7.2005 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoimesta kilpailusta ”EPSO/AD/26/05: oikeustiede” (EUVL C 178 A, s. 3).
6 Tämän kilpailuilmoituksen otsikon ”A. Työtehtävien luonne, edellytykset kilpailuun osallistumiselle ja hakijoille asetetut vaatimukset” alla kohdassa ”I Työtehtävien luonne” mainitaan ”Euroopan unionin toimintaa koskevat analyysi-, suunnittelu-, tutkimus- ja tarkastustehtävät”. Sen oikeustiedettä koskeva osa kuuluu seuraavasti:
”EPSO/AD/26/05: Oikeustiede
– yhteisöoikeudellisten asiakirjaluonnosten suunnittelu, analysointi ja laadinta,
– oikeudellinen neuvonta,
– jäsenvaltioiden lainsäädännön, yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisen lainsäädännön tutkiminen,
– osallistuminen kansainvälisiä sopimuksia koskeviin neuvotteluihin,
– päätösluonnosten analysointi ja valmistelu esimerkiksi kilpailuoikeuden alalla,
– jäsenvaltioiden lainsäädännön tarkastelu ja seuranta sen selvittämiseksi, missä määrin se on yhteisön lainsäädännön mukaista,
– mahdollisten riita-asioiden (yhteisön oikeuden rikkominen, valitukset jne.) tutkiminen,
– riita-asioihin liittyvät eri toimet, toimielinten kannanottojen valmistelu ensisijaisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltävissä riita-asioissa, oikeudelliset toimet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoissa,
– oikeus- ja sisäasioihin liittyvät suunnittelu-, valmistelu- ja toteuttamistyöt.”
7 Kilpailuilmoitus sisältää kohdassa ”B. Kilpailun vaiheet” suullista koetta ja varallaololuetteloon merkitsemistä koskevat seuraavat säännöt:
”3. Suullinen koe – Arvostelu
e) Hakijan ja valintalautakunnan hakijan pääkielellä käymässä keskustelussa arvioidaan hakijan soveltuvuutta A.I kohdassa mainittuihin tehtäviin. Keskustelussa käsitellään muun muassa hakijan erityisalan tuntemusta sekä hänen tietojaan Euroopan unionista, sen toimielimistä ja politiikoista. Keskustelussa arvioidaan myös hakijan toisen kielen kielitaitoa. Keskustelun tarkoituksena on niin ikään arvioida hakijan kykyä sopeutua työhön Euroopan unionin virkamiehenä monikulttuurisessa ympäristössä.
Kokeesta saa 0–50 pistettä (vaadittu vähimmäispistemäärä on 25).
– –
5. Kirjaaminen varallaololuetteloihin
Valintalautakunnat laativat sekä kirjallisessa kokeessa d että suullisessa kokeessa e parhaiten menestyneistä ja kummastakin kokeesta vähintään vaaditun pistemäärän saaneista hakijoista – – (ks. A kohta, varallaololuetteloon kirjattavien hakijoiden lukumäärä) kilpailukohtaiset ja tarvittaessa alakohtaiset varallaololuettelot, jotka jaetaan hakijoiden saamien pisteiden perusteella enintään neljään ryhmään, joissa hakijat luetellaan aakkosjärjestyksessä.
– –”
Tosiseikat
8 Kantaja, joka on Saksan kansalainen, osallistui kilpailuun EPSO/AD/26/05. Läpäistyään esivalintakokeet sekä kirjalliset kokeet hän osallistui 29.3.2007 suulliseen kokeeseen.
9 Kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan puheenjohtaja ilmoitti 10.5.2007 päivätyllä kirjeellään kantajalle, että tämä oli saanut suullisessa kokeessa 24,5 pistettä, mikä ei täyttänyt vaadittua vähimmäispistemäärää 25/50, ja ettei häntä voitu ottaa varallaololuetteloon.
10 Kantaja pyysi 11.5.2007 päivätyllä kirjeellään edellä mainitun 10.5.2007 tehdyn päätöksen tutkimista uudelleen, koska hän katsoi suullisen kokeen jälkeen itse laatimiinsa, kannekirjelmään liitettyihin muistiinpanoihin viitaten, että hän oli vastannut oikein ainakin 80 prosenttiin tämän kokeen kysymyksistä. Kantaja vaati siten tarkistamaan suullisen kokeensa arvioinnin sekä toissijaisesti selitystä arvosanoista, jotka hän oli saanut kustakin tässä kokeessa esitetystä kysymyksestä.
11 Kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan puheenjohtaja ilmoitti kantajalle 19.6.2007 päivätyllä kirjeellään, että tutkittuaan uudelleen hänen hakemuksensa valintalautakunta ei ollut havainnut syytä muuttaa sen tuloksia. Tässä kirjeessään se täsmensi lisäksi kantajalle, että hänen erityisalan tuntemustaan koskevien epätyydyttävien vastausten lukumäärä oli tyydyttävien vastausten lukumäärää suurempi ja että suullinen koe oli järjestetty kilpailuilmoituksessa täsmennettyjen edellytysten mukaisesti ja että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa säädetyn valintalautakunnan työskentelyn salassapidon vuoksi hakijoille ei ollut mahdollista toimittaa arvosteluasteikkoa (”marking grid”) saati suullisessa kokeessa saatujen arvosanojen erittelyä (”breakdown of their marks for the oral test”).
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
12 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 10.5.2007 tekemän päätöksen
– kumoaa kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 19.6.2007 tekemän päätöksen olla hyväksymättä hänen 11.5.2007 esittämäänsä uudelleen tutkimista koskevaa pyyntöä
– velvoittaa komission arvioimaan uudelleen 29.3.2007 suoritetun suullisen kokeen voimassa olevien kokeiden arvostelukriteerien perusteella
– velvoittaa komission tekemään uuden päätöksen kantajan merkitsemisestä yhteisön henkilöstövalintamenettelyn EPSO/AD/26/05 varallaololuetteloon uuden valintakoetuloksen perusteella
– velvoittaa komission perustelemaan edellä kolmannen ja neljännen luetelmakohdan nojalla tehtävät päätökset
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa asianosaiset vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
14 Virkamiestuomioistuin päätti työjärjestyksen 55 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena kehottaa komissiota asianosaisille 7.2.2008 lähetetyssä suullista käsittelyä varten laaditussa valmistelevassa kertomuksessa toimittamaan ennen istuntoa
a) arvosteluasteikon ja kantajan suullisessa kokeessa saamien arvosanojen erittelyn (”the marking grid” ja ”the breakdown of [the] marks for the oral test”), joihin viitataan 19.6.2007 tehdyssä päätöksessä olla hyväksymättä hänen pyyntöään uudelleen tutkimisesta
b) kaikki muut seikat, jotka liittyvät kantajan suullista koetta koskevan suorituksen laadun arviointiin
c) luettelon, jossa arvioidaan muut hylkäävän arvosanan saaneet hakijat, ilman heidän nimiään
d) laskelmat, joiden perusteella kantajan suullisen kokeen pistemääräksi on saatu täsmälleen 24,5/50.
15 Tässä samassa suullista käsittelyä varten laaditussa valmistelevassa kertomuksessa todetaan, sen jälkeen kun asianosaisia on kehotettu kiinnittämään perusteluissaan erityistä huomiota perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevaan kanneperusteeseen, että pyydettyjen toimenpiteiden tarkoituksena on ”tätä kanneperustetta (sekä voimassa olevien kokeiden arvostelukriteerien ilmeistä noudattamatta jättämistä koskevaa kanneperustetta) koskevien perustelujen tuominen tehokkaasti esille” ja että kyseisen valmistelevan kertomuksen a–d kohdassa mainittujen seikkojen ilmoittaminen kantajalle tapahtuisi sikäli kuin tällainen ilmoitus on yhteensopivaa valintalautakunnan työskentelyn salassapitoa koskevan periaatteen kanssa ja/tai tarvittaessa tiettyjen sellaisten seikkojen poistamisen jälkeen, joiden paljastaminen olisi kyseisen periaatteen vastaista.
16 Vastauksena näihin prosessinjohtotoimiin komissio toimitti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2008 faksitse (alkuperäiskappale toimitettiin 19.2.2008) virkamiestuomioistuimelle suullista käsittelyä varten laaditun valmistelevan kertomuksen c kohdassa tarkoitetun taulukon suullisessa kokeessa hylättyjen hakijoiden hylkäävistä arvosanoista ilman heidän nimiään. Komissio kuitenkin kieltäytyi noudattamasta kyseisen kertomuksen a, b ja d kohdassa todettuja prosessinjohtotoimia vetoamalla siihen, että koska valintalautakunnan työskentelyä ohjaavia sääntöjä ei ollut näytetty rikotun, valintalautakunnan työskentelyn salassapidon vuoksi virkamiestuomioistuimen pyytämiä muita seikkoja ja asiakirjoja ei voitu toimittaa pelkästään perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan kanneperusteen perusteella. Komissio huomautti lisäksi, ettei sillä ole velvollisuutta toimittaa tällaisia seikkoja ja asiakirjoja, toteuttipa virkamiestuomioistuin sitten prosessinjohtotoimenpiteitä, kuten esillä olevassa asiassa, tai jopa asian selvittämistoimia.
17 Kantaja toimitti 20.3.2008 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 17.3.2008 päivätyt huomautuksensa komissiolle osoitetuista prosessinjohtotoimista ja erityisesti sen kieltäytymisestä noudattamasta kaikkia virkamiestuomioistuimen kehotuksia.
18 Komissio toimitti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 19.5.2008 huomautuksensa vastauksena kantajan edellä mainittuun kirjelmään.
Kanteen kohde
19 Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta ennen kaikkea kumoamaan 10.5.2007 tehdyn päätöksen, jolla ilmoitetaan hänen suullisen kokeensa hylkäämisestä, sekä 19.6.2007 tehdyn päätöksen olla hyväksymättä hänen uudelleen tutkimista koskevaa pyyntöään. Oikeuskäytännössä on katsottu, että silloin kun kilpailun hakija vaatii valintalautakunnan tekemän päätöksen uudelleen tutkimista, kantajalle vastaisena toimena on pidettävä valintalautakunnan tekemää päätöstä sen jälkeen, kun se on tutkinut hakijan tilanteen uudelleen (yhdistetyt asiat T-95/00 ja T-96/00, Zaur-Gora ja Dubigh v. komissio, määräys 3.4.2001, Kok. H. 2001, s. I‑A‑79 ja II‑379, 24–27 kohta; asia T-386/00, Gonçalves v. parlamentti, tuomio 23.1.2002, Kok. H. 2002, s. I‑A‑13 ja II‑55, 39 kohta; asia T-294/03, Gibault v. komissio, tuomio 31.5.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑141 ja II‑635, 22 kohta; asia T-173/05, Heus v. komissio, tuomio 13.12.2006, Kok. H. 2006, s. II‑A‑2‑1695, 19 kohta ja asia T-100/04, Giannini v. komissio, tuomio 12.3.2008, 30 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, valitus vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa, asia C‑231/08 P). Näin ollen 19.6.2007 tehty päätös, joka on tehty kantajan 11.5.2007 tekemän uudelleen tutkimista koskevan pyynnön seurauksena, on korvannut valintalautakunnan 10.5.2007 tekemän alkuperäisen päätöksen ja on siten kantajalle vastainen toimi.
20 Tämän vuoksi on katsottava, että kanne kohdistuu pelkästään kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 19.6.2007 tekemään päätökseen.
Oikeudellinen arviointi
Asianosaisten lausumat
21 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen perusteeseen.
22 Ensinnäkin komissio on kantajan mukaan laiminlyönyt EY 253 artiklassa määrätyn velvollisuutensa perustella 10.5.2007 tekemänsä päätös (ks. tämän tuomion 9 kohta), sillä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa tarkoitettu ”salassapitovelvollisuus” pätee vain suhteessa kolmansiin eikä hakijaan itseensä nähden. Komission mukaan oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu hakijan oikeudesta saada tietoa valintalautakunnan työskentelystä, että henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla sisältää erityissäännöksen, joka estää valintalautakuntien kannanottojen ja hakijoiden henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamisen. Siten ilmoittaessaan kantajalle tämän suullisesta kokeesta saaman arvosanan komissio on mielestään täyttänyt perusteluvelvollisuutensa.
23 Kantaja vetoaa lisäksi menettelyvirheeseen, joka liittyy siihen, että koska valintalautakunnan puheenjohtaja Singer ei käyttänyt kuulokkeita voidakseen seurata suullisen kokeen simultaanitulkkausta ranskaksi, hän ei ymmärtänyt kantajan saksaksi antamia vastauksia. Komissio pitää tätä kanneperustetta perusteettomana, koska Singer hallitsee täysin saksan kielen eivätkä valintalautakunnan jäsenet ole velvollisia käyttämään simultaanitulkkausta, minkä lisäksi kantajaa ei ole kohdeltu eriarvoisesti, sillä Singer ei käyttänyt simultaanitulkkausta yhdenkään suullisessa kokeessa saksaksi vastanneiden 94 muun hakijan osalta, eikä tätä mitenkään voida pitää menettelyvirheenä.
24 Kantaja vetoaa vielä siihen, että kun otetaan huomioon hänen suullisessa kokeessa antamansa lukuisat täydelliset ja kiistatta oikeat vastaukset, suoritusten arviointi alle 50 prosentin onnistumiseksi merkitsee valintalautakunnan työskentelyä koskevien olennaisten sääntöjen ilmeistä rikkomista ja voimassa olevien arvostelukriteerien noudattamatta jättämistä ja voi johtaa vain näiden sääntöjen ja kriteerien rikkomiseen. Komissio huomauttaa, ettei kysymys ole ilmeisestä arviointivirheestä, koska valintalautakunnalla on laaja harkintavalta, joka on vielä suurempi kilpailun suullisissa kokeissa, jolloin valintalautakunta voi ottaa huomioon paitsi hakijoiden vastaukset, myös heidän kokemuksensa ja persoonallisuutensa.
25 Vastauksena virkamiestuomioistuimen suullista käsittelyä varten 7.2.2008 laatimassa valmistelevassa kertomuksessa määräämiin prosessinjohtotoimiin komissio väittää perusteluna sille, että se kieltäytyy toimittamasta tiettyjä virkamiestuomioistuimen pyytämiä seikkoja (ks. tämän tuomion 16 kohta), ettei kantaja ole näyttänyt valintalautakunnan työskentelyä ohjaavia sääntöjä rikotun ja että sen päätöstä ei näin ollen voida vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Komissio myöntää, että asiassa T-53/00, Angioli vastaan komissio, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi tuomion 23.1.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑13 ja II‑73), se oli toimittanut asianomaiselle henkilölle ”erittelyn tämän suullisessa kokeessa saamista arvosanoista”, mutta kysymys oli sen mukaan ”ehdottomasta poikkeuksesta”, ja että valintalautakunnan työskentelyn salassapitoa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti väitetty perusteluvelvollisuuden laiminlyönti ei ole esillä olevassa asiassa peruste vaatia toimittamaan kantajan ”arviointilomakkeita”, jotka käsittävät samalla sekä arvosteluasteikon, suullisen kokeen aikana annetut eri pisteet ja valintalautakunnan jäsenten arvioinnin. Komissio katsoo, että koska asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, jotka kyseenalaistaisivat riidanalaisen toimen pätevyyden, siihen sovelletaan yhteisöjen toimia koskevaa laillisuusolettamaa, eikä virkamiestuomioistuimen asiana ole vaatia pyydettyjä tietoja.
26 Huomautuksissaan, jotka koskevat komission kieltäytymistä toimittamasta tiettyjä prosessinjohtotoimina pyydettyjä tietoja, kantaja on henkilöstösääntöjen 27 artiklaan tukeutuen edelleen vedonnut valintalautakunnan työskentelyä koskevien olennaisten sääntöjen ilmeiseen rikkomiseen erityisesti siltä osin kuin valintalautakunta ei ole arvioinut objektiivisesti kantajan suorituksia suullisessa kokeessa eikä perustellut päätöstään. Koska kyseisten sääntöjen ilmeinen rikkominen on kantajan mukaan näytetty toteen, kantajan todistustaakkaa pitäisi poikkeuksellisesti keventää siitä syystä, että kantajan on omasta tahdostaan riippumatta mahdotonta esittää tätä näyttöä. Lisäksi kantaja arvostelee komissiota yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamisesta edellä mainitussa asiassa Angioli vastaan komissio annettuun tuomioon vedoten.
27 Vastauksena edellisessä kohdassa esitettyihin huomautuksiin komissio vetoaa siihen, että oikeuskäytännön nojalla yhteisöjen tuomioistuinten on myöhemmin mahdotonta valvoa suullisten kokeiden laillisuutta niiden luonteen vuoksi ja että näin ollen perusteluvelvollisuuden noudattamiseksi pelkän kokonaisarvosanan ilmoittaminen riittää. Komissio painottaa vielä, ettei valintalautakunnan työskentelyä koskevia sääntöjä ole rikottu ilmeisellä tavalla, sillä ensinnäkin valintalautakunnan jäsenet ovat arvioineet oikein kantajan suorituksia tämän kokeessa, toiseksi perusteluvelvollisuutta on noudatettu ja kolmanneksi yhdenvertaisuusperiaatetta on noudettu. Se lisää, ettei kantaja sitä paitsi ole kyennyt esittämään riittävää näyttöä tällaisten sääntöjen ilmeisestä rikkomisesta.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
28 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen perusteeseen, jotka koskevat perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, menettelyvirhettä ja ilmeistä arviointivirhettä. Koska komissio on vastineessaan esittänyt joitakin perusteluja yhdenvertaisuusperiaatteen osalta, kantaja on 17.3.2008 päivätyssä täydentävässä kirjelmässään esittänyt väitteitä kyseisen periaatteen loukkaamisesta, mihin komissio on vastannut 19.5.2008 päivätyissä huomautuksissaan. Koska kantaja ei ole esittänyt näitä väitteitä kannekirjelmässään, virkamiestuomioistuin voi vain todeta, ettei niitä voida ottaa tutkittaviksi.
29 Kantajan kannekirjelmässään esittämästä kolmesta kanneperusteesta on ensimmäiseksi tutkittava peruste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
30 EY 253 artiklasta ja henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisesta kohdasta seuraa, että henkilöstösääntöjen mukaisesti tehty tiettyä virkamiestä koskeva ja tälle vastainen päätös on perusteltava. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuus on sekä yhteisön oikeuden keskeinen periaate että toimielinten toimia koskeva olennainen muotomääräys, ja sen tarkoituksena on yhtäältä se, että tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden, ja toisaalta se, että asianomainen henkilö saa tarvittavat tiedot voidakseen tutkia, onko päätös asianmukainen, ja arvioida kanteen nostamisen tarkoituksenmukaisuutta (ks. vastaavasti asia C-310/99, Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002, Kok. 2002, s. I‑2289, 48 kohta; asia C-113/00, Espanja v. komissio, tuomio 19.9.2002, Kok. 2002, s. I‑7601, 47 kohta; asia T-1/90, Pérez-Mínguez Casariego v. komissio, tuomio 20.3.1991, Kok. 1991, s. II‑143, 73 kohta; asia T-583/93, P v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. H. 1995, s. I‑A‑137 ja II‑433, 24 kohta ja asia T-280/94, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 29.2.1996, Kok. H. 1996, s. I‑A‑77 ja II‑239, 148 kohta).
31 Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt kilpailun valintalautakunnan tekemien päätösten osalta, että perusteluvelvollisuus on sovitettava yhteen henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa säädetyn valintalautakunnan työskentelyn salassapidon kanssa, jolla on tarkoitus taata kilpailun valintalautakuntien työskentelyn riippumattomuus ja objektiivisuus suojaamalla niitä kaikilta ulkoisilta asiaan puuttumisilta ja paineilta yhteisön hallintokoneiston itsensä, kyseisten hakijoiden tai kolmansien taholta. Erityisesti on katsottu, että tämä salassapito estää valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen ja hakijoiden henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamisen ja että kilpailun valintalautakunnan päätösten perusteluvaatimuksessa on otettava huomioon kyseisen työskentelyn luonne, joka on hakijoiden soveltuvuutta tutkittaessa ennen kaikkea vertailevaa, ja sen vuoksi sitä koskee tälle työskentelylle ominainen salassapito (ks. vastaavasti asia C-254/95 P, parlamentti v. Innamorati, tuomio 4.7.1996, Kok. 1996, s. I-3423, 24–28 kohta).
32 Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuimet ovat vakiintuneesti katsoneet, että ”eri kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen” on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille (em. asia parlamentti v. Innamorati, tuomion 31 kohta; asia T-153/95, Kaps v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 21.5.1996, Kok. H. 1996, s. I‑A‑233 ja II‑663, 81 kohta; yhdistetyt asiat T‑167/99 ja T‑174/99, Giulietti ym. v. komissio, tuomio 2.5.2001, Kok. H. 2001, s. I‑A‑93 ja II‑441, 81 kohta; em. asia Angioli v. komissio, tuomion 69 kohta ja em. asia Gibault v. komissio, tuomion 39 kohta).
33 Tämä johtopäätös on tehtävä erityisesti silloin, kun kilpailun kirjallisen tai suullisen vaiheen arviointi muodostuu useasta yksittäisestä arvosanasta, jotka vastaavat kyseisen vaiheen eri kokeita. Sama koskee asianomaiselle henkilölle ilmoitettavia väliarvosanoja, jotka vastaavat kunkin kirjallisen tai suullisen kokeen eri arviointikriteerejä. Tällaisissa tapauksissa yksittäisten arvosanojen tai väliarvosanojen ilmoittaminen hylätyille hakijoille käsittää paitsi tiedon siitä, ettei heitä ole hyväksytty valintamenettelyn seuraavaan vaiheeseen, myös tiedon hylkäämisen syistä siten, että heille annetaan tieto aiheista tai kriteereistä, joiden vuoksi valintalautakunta ei ole pitänyt heidän suoritustaan tyydyttävänä.
34 Edellä tämän tuomion 31 ja 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä ei tehdä ainakaan suoraan eroa useiden arvosanojen – yksittäisten tai väliarvosanojen – ilmoittamisen ja yhden yksittäisen hylkäävän arvosanan ilmoittamisen välillä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että yhden yksittäisen hylkäävän arvosanan ilmoittaminen hakijalle olisi aina riittävä perustelu kyseisen tapauksen erityisistä olosuhteista riippumatta.
35 Mikään tämän tuomion 31 ja 32 kohdassa selostetun oikeuskäytännön sanamuodossa tai asiayhteydessä ei mahdollista tulkintaa, jonka mukaan viittauksella ”eri kokeista saatuihin arvosanoihin” tarkoitettaisiin yksinomaan yksittäisiä hylkääviä arvosanoja eikä muita annettuja arvosanoja, väliarvosanat mukaan lukien, erityisesti tapauksissa, joissa kirjallinen vaihe tai – kuten esillä olevassa asiassa – suullinen vaihe käsittää vain yhden kokeen ja siten yhden ainoan yksittäisen arvosanan. Virkamiestuomioistuin tuo tältä osin esille kysymyksessä olevassa oikeuskäytännössä käytetyt yleiset ilmaisut samoin kuin sen, että 32 kohdassa mainitun oikeuskäytännön taustalla olevassa, edellä mainitussa asiassa parlamentti vastaan Innamorati annetussa tuomiossa perusteluvelvollisuutta koskeva väite ei liittynyt vastaajana olevan toimielimen kieltäytymiseen ilmoittamasta kantajalle useita eri arvosanoja, yksittäisiä arvosanoja tai väliarvosanoja, vaan sen kieltäytymiseen antaa kantajalle tiedoksi valintalautakunnan arvostelukriteerejä ja tuolloin riitautetun päätöksen perusteluja (ks. em. asia parlamentti v. Innamorati, tuomion 22 kohta). Sama pätee myös tuomioihin, jotka koskevat esillä olevan asian tavoin kantajien hylkäämistä suullisessa vaiheessa, kuten esimerkiksi edellä mainituissa asioissa Angioli vastaan komissio (tuomion 56–65 kohta) ja Gibault vastaan komissio annetuissa tuomioissa (tuomion 33–35 kohta).
36 Lisäksi äskettäin annetussa tuomiossa, joka koski esillä olevan asian tavoin hakijan hylkäämistä kilpailun suullisessa vaiheessa, katsottiin, että perusteluvelvollisuus voi edellyttää hakijan pyynnöstä väliarvosanojen ilmoittamista ja tietoa valintalautakunnan noudattamasta menetelmästä yksittäisen arvosanan määrittämiseksi yhdessä suullisista kokeista ja että jos näitä perusteluja ei ole toimitettu hylätylle hakijalle tämän pyynnöstä huolimatta, yhteisöjen tuomioistuinten on vaadittava täsmennyksiä prosessinjohtotoimien avulla (asia T-277/02, Pascall v. neuvosto, tuomio 28.4.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑137 ja II‑621). Kyseisessä asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli vaatinut tällaisia toimia, joiden toteuttamiseen vastaaja oli suostunut, minkä seurauksena perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevalla kanneperusteella ei ollut enää kohdetta (ks. em. asia Pascall v. neuvosto, tuomion 28–31 kohta).
37 Virkamiestuomioistuin huomauttaa, että komissio itse on jo suostunut ilmoittamaan hakijoille väliarvosanoja erityisesti kahdessa asiassa, jotka koskivat hakijoiden hylkäämistä suullisessa vaiheessa, joka sisälsi vain yhden suullisen kokeen. Ensimmäisessä asiassa, joka koski kilpailua, komissio oli toimittanut asianomaiselle henkilölle tämän pyynnöstä erittelyn suullisen kokeen eri väliarvosanoista kriteeri kriteeriltä (ks. em. asia Angioli v. komissio, tuomion 79 kohta). Jälkimmäisessä tapauksessa, joka koski palvelukseenottomenettelyä, komissio oli toimittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä arvioinnit suullisesta valintamenettelystä kriteeri kriteeriltä, jotka ilmoitettiin asteikolla ”– –” – ”++” (ks. asia C-17/07 P, Neirinck v. komissio, tuomio 28.2.2008, 56 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Toisin kuin komissio on vastauksessaan prosessinjohtotoimiin todennut edellä mainitussa asiassa Angioli vastaan komissio annettuun tuomioon vetoamalla, lisätietojen ilmoittaminen ja etenkin kunkin arviointikriteerin osalta saatujen arvosanojen ilmoittaminen ei ole ollut ”ehdoton poikkeus yhdessä ainoassa yksittäistapauksessa”, vaan se on tapahtunut useaan kertaan asian olosuhteiden perusteella.
38 Muita tietoja kuin arvosanoja sinänsä eli kriteerejä tai hylkäävän arvosanan perusteluja tai muita kyseisen hakijan arviointiin liittyviä tietoja koskevien pyyntöjen osalta on todettava, että huolimatta toteamuksesta, jonka mukaan yksittäisten arvosanojen ilmoittamisella täytetään perusteluvelvollisuus, tämän toteamuksen sisältävien tuomioiden (ks. tämän tuomion 32 kohta), mukaan lukien edellä mainitussa asiassa parlamentti vastaan Innamorati annettu tuomio ja erityisesti suullista vaihetta koskeneet tuomiot, kuten esimerkiksi edellä mainitussa asiassa Angioli vastaan komissio annettu tuomio (tuomion 71–85 kohta) ja edellä mainitussa asiassa Gibault vastaan komissio annettu tuomio (tuomion 42 kohta), itse sanamuodon perusteella yhteisöjen tuomioistuimet eivät rajoitu soveltamaan automaattisesti edellä mainittua oikeuskäytäntöä, vaan tutkivat kunkin yksittäistapauksen asian erityisten olosuhteiden ja kyseisten hakijoiden pyyntöjen perusteella.
39 Edellä 35–37 kohdassa sekä edellisessä kohdassa esitetyt perustelut saavat tukea kilpailun kirjallisessa vaiheessa hylkäämistä koskevasta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan hakija saa käytännössä varsin täydellisen selityksen hylkäämisestään siten, että hän saa tietoonsa paitsi yksittäiset arvosanat, myös perustelut yksittäiselle hylkäävälle arvosanalle, joka on johtanut hänen karsiutumiseensa kilpailun jatkosta, sekä muita tietoja. Yhteisöjen tuomioistuimet ovat katsoneet, että ”hylätyt hakijat voivat tarvittaessa saada kyseisen kilpailun järjestäneeltä toimielimeltä korjatut koepaperinsa ja/tai valintalautakunnan vahvistamat yleiset arvostelukriteerit, mikä tapahtuu esillä olevan asian tavoin antamalla varta vasten tiedoksi asiakirjoja tämän toimielimen ja kyseisten hakijoiden välisen oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa tai tämän toimielimen omaksuman käytännön perusteella, jolla pyritään takaamaan palvelukseenottomenettelyjen avoimuus siten, että samalla kuitenkin noudatetaan henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaan 6 artiklaan kirjattua valintalautakunnan työskentelyn salassapitosääntöä” (ks. asia T-72/01, Pyres v. komissio, tuomio 25.6.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑169 ja II‑861, 70 kohta ja asia T-233/02, Alexandratos ja Panagiotou v. neuvosto, tuomio 17.9.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑201 ja II‑989, 31 kohta). Toimielimet ovat myös useita kertoja toimittaneet joko suoraan kantajalle tai yhteisöjen tuomioistuimille näiden pyynnöstä korjatun kirjallisen koepaperin ja/tai arviointilomakkeen, joka sisältää arvioinnin koepaperista (ks. asia T-371/03, Le Voci v. neuvosto, tuomio 14.7.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑209 ja II‑957, 115–117 kohta; asia F-73/06, Van Neyghem v. komissio, tuomio 13.12.2007, 72, 79 ja 80 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asiassa T‑105/08 P, ja asia F-147/06, Dragoman v. komissio, tuomio 4.9.2008, 21, 82 ja 83 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Vaikka pitää paikkansa, että asianomaiset henkilöt eivät välttämättä tunne kirjallisten kokeiden korjaajia (joita suojataan siten tämän tuomion 31 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuilta asiaan puuttumisilta ja paineilta), mikä ei koske suullisessa vaiheessa läsnä olevaa valintalautakuntaa, virkamiestuomioistuin katsoo, ettei tämä ole objektiivinen peruste perusteluvaatimusten merkittäville eroille kirjallisen kokeen tultua hylätyksi, sellaisina kuin nämä vaatimukset ilmenevät tässä kohdassa esitetystä oikeuskäytännöstä, ja komission puoltamille perusteluvaatimuksille suullisen kokeen tultua hylätyksi, jolloin kantajalle on muun muassa esillä olevassa asiassa toimitettu vain yksittäinen hylkäävä arvosana tämän tuomion 42–47 kohdassa kuvatuista olosuhteista huolimatta.
40 Vaikka sovitettaessa yhteen perusteluvelvollisuutta ja valintalautakunnan työskentelyn salassapitoa ja erityisesti ratkaistaessa, täytetäänkö tämä velvollisuus ilmoittamalla suullisessa vaiheessa hylätylle hakijalle yksi ainoa yksittäinen hylkäävä arvosana, suuremman painoarvon saa useimmiten valintalautakunnan työskentelyn salassapito, asia voi olla toisin erityisten olosuhteiden vuoksi. Tämä johtopäätös ei ole ristiriidassa henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa säädetyn valintalautakunnan työskentelyn salassapitoa koskevan periaatteen kanssa, ja se on sitä paitsi yhteisön oikeuskäytännön avoimuutta puoltavan viimeaikaisen kehityksen mukainen (ks. vastaavasti asia C-64/05 P, Ruotsi v. komissio, tuomio 18.12.2007, Kok. 2007, s. I‑11389; yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomio 1.7.2008, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-194/04, Bavarian Lager v. komissio, tuomio 8.11.2007, Kok. 2007, s. II-4523, valitus vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa asiassa C‑28/08 P).
41 Virkamiestuomioistuin katsoo, että nyt esillä olevassa asiassa on kyse edellisessä kohdassa tarkoitetuista erityisistä olosuhteista.
42 Ensinnäkin 10.5.2007 tehdyn päätöksen sanamuodon perusteella (ks. tämän tuomion 9 kohta) on selvää, että kantajan hyväksyminen suullisessa vaiheessa on jäänyt vähästä kiinni. Näissä olosuhteissa on kohtuullista, että kantaja pyytää lisätietoja, vaikka vain varmistuakseen siitä, ettei hänen arvosanansa perustu erehdykseen tai saadakseen tietää sen mahdollisesta pyöristämisestä.
43 Toiseksi on niin ikään selvää, että kantaja on saanut vain yhden yksittäisen arvosanan suullisesta vaiheesta, minkä johdosta hän ei tämän tuomion 33 kohdassa tarkoitetuista tilanteista poiketen ole voinut saada kyseisessä kohdassa esitettyjä tietoja, joita hän on tarvinnut ymmärtääkseen, mistä syystä hänet hylättiin kilpailun tässä vaiheessa, varsinkin kun hänen hyväksymisensä on jäänyt vähästä kiinni, kuten edellä on todettu.
44 Kolmanneksi on myös selvää, että esillä olevassa tapauksessa on annettu väliarvosanoja, joiden avulla kantajan yksittäinen hylkäävä arvosana on laskettu. Tämä on todettu selvästi vastauksessa kantajan uudelleen tutkimista koskevaan pyyntöön, ja komission asiamies on vahvistanut asian istunnossa.
45 Neljänneksi on niin, että vaikka komission edustaja on istunnossa väittänyt, että kaikki kilpailuilmoituksessa EPSO/AD/26/05 mainitut arviointikriteerit on todella arvioitu ja otettu huomioon hakijoiden yksittäisiä arvosanoja laskettaessa, on syytä todeta, että hänen oman ilmoituksensa mukaan hän ei ollut itse nähnyt arviointilomakkeita (ks. tämän tuomion 25 kohta) vaan vain toimitti virkamiestuomioistuimelle EPSOlta saamansa tiedot, minkä lisäksi hän on ennen kaikkea myöntänyt vastauksessaan virkamiestuomioistuimen kysymykseen, ettei hän tiennyt, oliko kaikilla näillä arviointikriteereillä sama painoarvo tai oliko myös muita kilpailuilmoituksessa mainitsemattomia seikkoja otettu huomioon. Komission edustaja, jolta kysyttiin useaan kertaan, oliko arvosana 24,5/50 kutakin kilpailuilmoituksessa vahvistettua arviointikriteeriä vastaavien väliarvosanojen matemaattinen tulos, vastasi tähän myöntävästi mutta lievensi kuitenkin kantaansa eikä sulkenut pois mahdollisuutta, että muita seikkoja tai perusteita on voitu ottaa huomioon, kun kantajalle on annettu tämä hylkäävä arvosana. Vaikka edellä mainitussa asiassa parlamentti vastaan Innamorati annetun tuomion 29 kohdassa mainituilla ”korjauskriteereillä” on tarkoitus vahvistaa kirjallisten kokeiden korjaajille – joita on tavallisesti paljon enemmän kuin suullisessa vaiheessa läsnä olevia valintalautakunnan jäseniä – yhteisiä sääntöjä kirjallisten kokeiden arviointia ja arvostelua varten ja vaikka niitä koskee salassapitovelvollisuus, sama ei koske esillä olevassa asiassa tarkoitettuja arviointikriteerejä, jotka on vahvistettu kilpailuilmoituksen EPSO/AD/26/05 B osan 3 kohdassa, joista yleisöllä on mahdollisuus saada tieto ja jotka sitovat valintalautakunnan jäseniä. Tästä seuraa, että edellä kuvatuissa asian olosuhteissa pelkän yksittäisen hylkäävän arvosanan ilmoittamisen perusteella kantaja tai myöskään virkamiestuomioistuin ei voi varmistua siitä, että 10.5.2007 ja 19.6.2007 tehtyihin päätöksiin ei sisälly virhettä, joka liittyy yksittäisen arvosanan laskemisessa huomioon otettaviin arviointikriteereihin, jotka koskevat tässä tapauksessa toisaalta hakijan ”erityisalan tuntemusta” sekä hänen tietojaan Euroopan unionista, sen toimielimistä ja politiikoista ja toisaalta hakijan toisen kielen kielitaitoa ja vielä kykyä sopeutua työhön Euroopan unionin virkamiehenä monikulttuurisessa ympäristössä.
46 Viidenneksi ei näytä siltä, että yksittäistä hylkäävää arvosanaa yksityiskohtaisempien tietojen ilmoittaminen kantajalle voisi merkitä joko huomattavaa lisätyötä komissiolle nykyisin käytettävissä olevien teknisten keinojen vuoksi tai osoittautua arkaluonteiseksi. Vaikka komission edustaja toi istunnossa nämä kaksi kysymystä esille, virkamiestuomioistuin toteaa hänen maininneen ne vain yleisellä tasolla viittaamatta esillä olevassa asiassa ilmeneviin ongelmiin ja varsinkaan muihin hakijoihin, joista hyvin monet ovat vaatineet yksityiskohtaisempia perusteluja yksittäisestä hylkäävästä arvosanastaan, ja ilmoittamatta, miten yksityiskohtaisempien tietojen ilmoittaminen kantajalle kuitenkin niin, ettei valintalautakunnan jäsenten yksittäisiä arviointeja tai kunkin jäsenen antamia numeroarvosanoja jätetä näkyviin, voisi johtaa arkaluonteisiin tilanteisiin. Komission edustaja on istunnossa ainoastaan vedonnut – edelleen yleisellä tasolla – siihen, että näiden tietojen ilmoittamisesta kieltäytyminen on perustunut erityisesti vaikeuteen löytää vapaaehtoisia valintalautakunnan jäseniksi, ja siihen, että lukuisat kilpailujen hakijat saattaisivat tällaisten tietojen ilmoittamisen seurauksena riitauttaa saamansa arvosanat.
47 Kuudenneksi 19.6.2007 tehdyssä päätöksessä olla hyväksymättä uudelleen tutkimista koskevaa pyyntöä valintalautakunta on täsmentänyt kantajan ”erityisalan tuntemukseen” viittaamalla, että hänen epätyydyttävien vastaustensa lukumäärä oli tyydyttävien vastausten lukumäärää suurempi, kun taas vastauksissa prosessinjohtotoimiin ja sen jälkeen istunnossa vastaaja on ilmoittanut kantajan suullisessa kokeessa antamien vastausten suurimmaksi puutteeksi sen, etteivät ne olleet yleisesti kovin täsmällisiä ja selviä. Tämän viimeksi mainitun arvostelun osalta komissio ei ole täsmentänyt, koskiko tämä kaikkia kilpailuilmoituksessa vahvistettuja arviointikriteerejä vai pelkästään erityisalan tuntemusta koskevaa kriteeriä. Virkamiestuomioistuin toteaa siten komission taholla joitakin puutteellisuuksia ja epäselvyyksiä, jotka olisi voitu korjata pelkästään toimittamalla kantajan arviointilomakkeet ja/tai väliarvosanat.
48 Toissijaisesti virkamiestuomioistuin huomauttaa, että kantaja on liittänyt kannekirjelmäänsä kolmen sivun pituiset muistiinpanot 29.3.2007 suorittamastaan suullisesta kokeesta. Vaikka on selvää, ettei virkamiestuomioistuimen asiana ole kyseenalaistaa valintalautakunnan jäsenten arviointeja tällaisen asiakirjan perusteella, jolla ei sitä paitsi ole minkäänlaista aineellista arvoa, kantaja ei kuitenkaan perusta väitteitään suullisen kokeen lopputuloksista epämääräisiin ja epäselviin seikkoihin, joihin vedottaisiin epätäsmällisesti ja huolimattomasti, vaan selviin ja nimenomaisiin muistiinpanoihin hänelle esitetyistä kysymyksistä ja hänen niihin antamistaan vastauksista.
49 Tästä syystä on katsottava, että vaikka kantajan suullisesta kokeesta saaman yksittäisen hylkäävän arvosanan eli 24,5/50 ilmoittamista on pidettävä enempänä kuin pelkkänä perustelujen alkuna, jonka osalta voidaan oikeuskäytännön mukaan (ks. asia T-71/96, Berlingieri Vinzek v. komissio, tuomio 6.11.1997, Kok. H. 1997, s. I‑A‑339 ja II‑921, 79 kohta) esittää täsmennyksiä oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa, pelkästään tämä arvosana ei kuitenkaan riitä esillä olevan asian olosuhteissa täyttämään perusteluvelvollisuutta. Tästä seuraa, että komission kieltäytyminen lisätietojen antamisesta merkitsee tämän velvollisuuden laiminlyöntiä.
50 Virkamiestuomioistuimen asiana ei ole määrittää, mitä tietoja komission on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle perusteluvelvollisuuden täyttääkseen, varsinkaan silloin, kun esillä olevan asian tavoin komissio kieltäytyy noudattamasta virkamiestuomioistuimen määräämiä prosessinjohtotoimia ja kun virkamiestuomioistuimen on näin ollen mahdotonta tuntea kantajan arviointilomakkeiden sisältöä tai muita hänen suullisen kokeensa vaiheisiin ja etenkin hänen arvosanansa antamiseen liittyviä seikkoja.
51 Virkamiestuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että joka tapauksessa ja erityisesti esillä olevassa tapauksessa kantajalle olisi voitu antaa tiettyjä lisätietoja, kuten edellä mainitussa asiassa Pascall vastaan neuvosto, valintalautakunnan työskentelyn salassapitosääntöä rikkomatta, sellaisena kuin sitä on rajoitettu oikeuskäytännössä (ks. tämän tuomion 31 kohta), ja erityisesti edellä mainitussa asiassa parlamentti vastaan Innamorati annetussa tuomiossa edellytetyllä tavalla paljastamatta valintalautakunnan jäsenten henkilökohtaisia kannanottoja ja hakijoiden henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyviä seikkoja (ks. em. asia Pascall v. neuvosto, tuomion 28 kohta). Virkamiestuomioistuin viittaa tässä erityisesti kunkin kilpailuilmoituksessa vahvistetun arviointikriteerin osalta annettuun väliarvosanaan; sama voisi koskea arviointilomakkeita, jotka olisi voitu toimittaa sille peittämällä valintalautakunnan työskentelyn salassapitoa edellyttävät seikat. Sen seurauksena, että komissio ei ole suostunut toimittamaan näitä tietoja edes pelkästään virkamiestuomioistuimelle, virkamiestuomioistuin ei ole voinut täysin tutkia asiaa. Huolimatta siitä, että komissio on istunnossa katsonut, ettei arvosanojen erittelyn ilmoittaminen kunkin kriteerin osalta ”toisi juurikaan uutta tietoa”, ja sen jälkeen 19.5.2008 päivätyissä huomautuksissaan kantajan 17.3.2008 päivätystä täydentävästä kirjelmästä, että virkamiestuomioistuimen pyytämät asiakirjat eli arviointilomakkeet olivat ”merkityksettömiä”, tällainen arviointi liittyy perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan kanneperusteen aineelliseen tutkimiseen ja kuuluu siten virkamiestuomioistuimen eikä komission toimivaltaan.
52 Mikäli asiassa seurattaisiin komission päättelyä, virkamiestuomioistuimella ei olisi mitään mahdollisuutta tutkia suullisen vaiheen arviointia. Vaikka virkamiestuomioistuin ei voi todellisuudessa korvata valintalautakunnan jäsenten arviointia omalla arvioinnillaan, sen on voitava tarkistaa perusteluvelvollisuuden kannalta (jonka sisältö on todettu tämän tuomion 30 kohdassa), että nämä jäsenet ovat arvostelleet kantajan kilpailuilmoituksessa todettujen arviointikriteerien perusteella ja ettei tämän arvosanan laskennassa ole tapahtunut virhettä. Lisäksi sen on voitava tutkia rajoitetusti valintalautakunnan jäsenten arviointien ja numeroarvosanojen välistä yhteyttä (ks. asia 40/86, Kolivas v. komissio, tuomio 16.6.1987, Kok. 1987, s. 2643, 11 kohta; em. asia Van Neyghem v. komissio, tuomion 86 kohta ja asia F-127/07, Coto Moreno v. komissio, tuomio 11.9.2008, 34 ja 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tältä osin sen on toteutettava asian erityispiirteiden kannalta tarkoituksenmukaisiksi arvioimiaan prosessinjohtotoimia ja tarvittaessa täsmennettävä vastaajalle, kuten esillä olevassa asiassa, että vastaukset toimitetaan asianomaiselle henkilölle vain sikäli kuin se on yhteensopivaa valintalautakunnan työskentelyn salassapitoa koskevan periaatteen kanssa.
53 Esillä olevassa asiassa virkamiestuomioistuin katsoo asiakirja-aineiston (ks. erityisesti tämän tuomion 42–47 kohdassa selostetut olosuhteet) tutkittuaan ja todettuaan, ettei komissio ole toimittanut virkamiestuomioistuimen prosessinjohtotoimina pyytämiä tietoja (ks. tämän tuomion 16 kohta), että perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste on perusteltu ja että se täytyy hyväksyä.
54 Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa komission 18.2.2008 päivätyssä kirjelmässä esittämällä väitteellä, jonka mukaan sen kieltäytyminen arviointilomakkeiden ja muiden virkamiestuomioistuimen pyytämien seikkojen toimittamisesta oli perusteltua, koska kantaja ei ollut esittänyt väitettä saati näyttöä valintalautakunnan työskentelyä ohjaavien sääntöjen ilmeisestä rikkomisesta ja koska virkamiestuomioistuin oli sen mukaan virheellisesti käsittänyt perusteluvelvollisuuden valintalautakunnan työskentelyä ohjaavaksi säännöksi tai ainakin liitännäiseksi säännöksi. Sen lisäksi, että suullista käsittelyä varten laaditun valmistelevan kertomuksen sanamuodosta itsestään ilmenee, että kyseisiä toimenpiteitä on pyydetty ensisijaisesti perusteluvelvollisuutta koskevan kanneperusteen tutkimiseksi, komission kannanotossa sivuutetaan tämän asian olosuhteissa sekä se, että perusteluvelvollisuus on oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva seikka, että tämän velvollisuuden itse sisältö, sellaisena kuin se on todettu tämän tuomion 30 kohdassa.
55 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että vaatimukset kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 19.6.2007 tekemän päätöksen kumoamisesta (ks. tämän tuomion 19 kohta) on hyväksyttävä siltä osin kuin perusteluvelvollisuus on laiminlyöty, ilman että asiassa olisi tarpeen tutkia kantajan esittämää kahta muuta kanneperustetta.
56 Tarkasteltaessa sitä vastoin vaatimuksia siitä, että virkamiestuomioistuin antaisi komissiolle määräyksiä, virkamiestuomioistuin toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimilla ei selvästikään ole toimivaltaa antaa määräyksiä yhteisön toimielimille. Tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan henkilöstöasioita koskeviin riitoihin (yhdistetyt asiat C-41/88 ja C-178/88, Becker ja Starquit v. parlamentti, tuomio 21.11.1989, Kok. 1989, s. 3807, julkaistu lyhennelmänä, 6 kohta ja asia T-172/95, Chesi ym. v. neuvosto, tuomio 9.6.1998, Kok. 1998 H., s. I‑A‑265 ja II‑817, 33 kohta). Näin ollen virkamiestuomioistuin ei voi hallintoviranomaisen oikeuksia loukkaamatta (ks. mm. asia T-300/97, Latino v. komissio, tuomio 15.12.1999, Kok. H. 1999, s. I‑A‑259 ja II‑1263, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) antaa tässä tapauksessa komissiolle määräyksiä, ei edes toimielimelle EY 233 artiklan mukaisesti kuuluvista velvoitteista kumoamistuomion jälkeen (ks. vastaavasti asia T-80/04, Castets v. komissio, tuomio 9.6.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑161 ja II‑729, 17 kohta ja asia T-203/03, Rasmussen v. komissio, tuomio 5.10.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑279 ja II‑1287, 32 kohta). Sen sijaan komission on toteutettava tuomion täytäntöön panemisen edellyttämät toimenpiteet.
Oikeudenkäyntikulut
57 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan nojalla kyseisen työjärjestyksen oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntimaksuja koskevia määräyksiä sovelletaan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille virkamiestuomioistuimessa tämän työjärjestyksen voimaantulopäivästä eli 1.11.2007 lukien. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen tältä osin merkityksellisiä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin asioihin, jotka olivat vireillä virkamiestuomioistuimessa ennen tätä päivää.
58 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 88 artiklassa kuitenkin määrätään, että yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Koska kantajan kanne on olennaisilta osin hyväksytty, asiassa on katsottava, että komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvattava kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kilpailun EPSO/AD/26/05 valintalautakunnan 19.6.2007 tekemä päätös kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Kreppel | Tagaras | Gervasoni |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä lokakuuta 2008.
W. Hakenberg | | S. Gervasoni |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internet-sivulla: www.curia.europa.eu