VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

10 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-93/08

N

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Perustelut – Ilmeinen arviointivirhe – Tavoitteiden määrittäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa N vaatii kumoamaan parlamentin pääsihteerin 4.3.2008 tekemän päätöksen, jolla on vahvistettu lopullisesti hänen ajanjaksoa 1.1.2007–30.4.2007 koskeva arviointikertomuksensa, ja parlamentin puhemiehen 25.9.2008 tekemän päätöksen, jolla on hylätty hänen kyseisestä arviointikertomuksesta tekemänsä valitus.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojan tarve – Arviointikertomuksen kumoamista koskeva kanne – Toiseen toimielimeen siirretty virkamies – Mainittu toinen toimielin ei ole ottanut kyseistä kertomusta huomioon

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Velvollisuus saattaa kyseisen virkamiehen tietoon asiakirja, jossa vahvistetaan hänen toimintayksikölleen asetetut tavoitteet

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Virkamiehen arviointikertomus on sen tulevasta hyödyllisyydestä riippumatta kirjallinen ja virallinen osoitus virkamiehen tekemän työn laadusta. Tällainen arviointi ei pelkästään kuvaile kyseisenä ajanjaksona suoritettuja työtehtäviä, vaan se sisältää myös arvioinnin sellaisista ominaisuuksista, joita arvioitu henkilö on tuonut esiin ammattitehtäviensä hoidossa. Näin ollen jokaisella virkamiehellä on oikeus siihen, että hänen työtään arvioidaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti virkamiehelle on näin ollen joka tapauksessa myönnettävä oikeus riitauttaa hänestä laadittu arviointikertomus sen sisällön perusteella tai siksi, ettei sitä ole laadittu henkilöstösäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Se, että virkamies on siirretty toimielimestä toiseen toimielimeen ja että kyseinen toinen toimielin ei ole ottanut huomioon ensimmäisen toimielimen laatimia arviointikertomuksia sekä että virkamies on ylennetty kyseisessä toisessa toimielimessä, eivät ole omiaan saamaan häntä menettämään oikeussuojan tarvettaan sellaisen lopullisen arviointikertomuksen osalta, jonka ensimmäinen näistä toimielimistä on laatinut.

(ks. 46 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, 22.12.2008 (Kok., s. I‑10701, 44 ja 45 kohta)

2.      Parlamentin antamien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosääntöjen 10–12 artiklasta ilmenee, että mainitun toimielimen on toimitettava arviointikeskustelussa jokaiselle virkamiehelleen tai toimihenkilölleen asiakirja, jossa täsmennetään kyseisen virkamiehen pääosastolle, yksikölle tai toimintayksikölle tulevalle vuodelle asetetut tavoitteet. Mainittu asiakirja on olennainen arvioitaessa virkamiehen tai toimihenkilön suorituksia seuraavana vuonna ja laadittaessa häntä koskevaa arviointikertomusta. Lisäksi jos virkamies tai toimihenkilö sitä arviointikeskustelussa pyytää, hallinnon on laadittava asiakirja, jossa annetaan lisää täsmennyksiä hänelle henkilökohtaisesti asetettuihin tavoitteisiin.

Virkamiehen on katsottava saaneen tietoonsa tulevalle vuodelle asetetut tavoitteet silloin, kun yksikön päällikkö on yleisessä kokouksessa määritellyt pääosaston yleiset tavoitteet ja kyseisen virkamiehen yksikön tai toimintayksikön erityiset tavoitteet sekä eri virkamiesten henkilökohtaiset tavoitteet ja kun lisäksi on esitetty taulukko, jossa määritellään kunkin virkamiehen ja toimihenkilön tehtävät ja tavoitteet tulevalle vuodelle, ja keskusteltu siitä. Vaikka tällaisessa tapauksessa kyseisessä taulukossa sen sisällön ja käytettyjen sanamuotojen standardinomaisen luonteen vuoksi pikemminkin pääasiallisesti luetellaan suoritettavia tehtäviä kuin asetetaan tavoitteita, siinä annetaan kuitenkin kyseessä oleville virkamiehille tai toimihenkilöille tietty määrä suuntaviivoja ja saavutettavia tavoitteita ja sitä voidaan näin ollen pitää yleisissä täytäntöönpanosäännöissä tarkoitettuna tavoitteiden esittämisenä.

(ks. 64 ja 66 kohta)