Language of document : ECLI:EU:C:2018:39

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

25 päivänä tammikuuta 2018 (1)

Asia C-671/16

Inter-Environnement Bruxelles ASBL,

Groupe d’Animation du Quartier Européen de la Ville de Bruxelles ASBL,

Association du Quartier Léopold ASBL,

Brusselse Raad voor het Leefmilieu ASBL,

Pierre Picard ja

David Weytsman

vastaan

Région de Bruxelles-Capitale

(Ennakkoratkaisupyyntö – Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Belgia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 2001/42/EY – Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi – Suunnitelmat ja ohjelmat – Määritelmä – Hallintoalueen vyöhykekohtainen kaupunkikaava






I.      Johdanto

1.        Käsiteparilla ”suunnitelmat ja ohjelmat” on keskeinen merkitys tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin(2) (jäljempänä SYA-direktiivi; SYA tarkoittaa strategista ympäristöarviointia) soveltamisalan määrittämiselle. Unionin tuomioistuin on äskettäin täsmentänyt tämän käsitteen tulkintaa,(3) mutta kuten myös asia Thybaut ym. (C-160/17), jossa esitän samoin tänään ratkaisuehdotukseni, osoittaa, kysymyksiä on edelleen vailla vastausta.

2.        Käsiteltävän asian kohteena on hallintoalueen vyöhykekohtainen kaupunkikaava (règlement régional d’urbanisme zoné), johon sisältyy tiettyjä määräyksiä Eurooppa-kaupunginosaan sijoittuvien rakennushankkeiden toteuttamisesta. Etenkin Belgia kuitenkin käyttää tätä menettelyä vaatiakseen, ettei SYA-direktiiviä sovelleta lainkaltaisiin yleisiin säännöksiin.

II.    Asiaa koskevat oikeussäännöt

A.      Unionin oikeus

3.        SYA-direktiivin tavoitteet käyvät ilmi etenkin sen 1 artiklasta:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on taata korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja edistää ympäristönäkökohtien huomioon ottamista suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä kestävän kehityksen edistämiseksi varmistamalla, että tietyistä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi tämän direktiivin mukaisesti.”

4.        SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdassa määritellään suunnitelmat ja ohjelmat seuraavasti:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)      ’suunnitelmilla ja ohjelmilla’ sellaisia suunnitelmia ja ohjelmia, mukaan lukien Euroopan yhteisön yhteisrahoittamat suunnitelmat ja ohjelmat, sekä niitä koskevia muutoksia

–        jotka kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy tai jotka viranomainen valmistelee kansanedustuslaitoksen tai hallituksen hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä, ja

–        joita lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät.”

5.        Pääasian kannalta kiinnostava on erityisesti SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty velvollisuus tehdä strateginen ympäristöarviointi:

”Jollei 3 kohdasta muuta johdu, ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista,

a)      joita valmistellaan maa-, metsä- ja kalataloutta, energiaa, teollisuutta, liikennettä, jätehuoltoa, vesitaloutta, televiestintää, matkailua, kaavoitusta tai maankäyttöä varten ja joissa vahvistetaan puitteet [YVA-direktiivin(4)] liitteessä I ja II lueteltujen tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille – –”

B.      Kansallinen oikeus

6.        Brysselin aluesuunnittelua koskevan koodeksin (code bruxellois de l’aménagement du territoire) 88 ja 89 §:ssä säädetään kaupunkikaavojen kohteesta ja hyväksymisestä.

III. Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

7.        Ennakkoratkaisupyynnön perustana on kanne, jonka Inter-Environnement Bruxelles ym. ovat nostaneet Région de Bruxelles-Capitalen (Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalue) hallituksen 12.12.2013 tekemästä päätöksestä, jolla hyväksyttiin hallintoalueen vyöhykekohtainen kaupunkikaava ja rakennuslupahakemuksen hakemusasiakirjaa koskevat vaatimukset rue de la Loi ‑kadun ja sen ympäristön osalta.

8.        Niin sanotussa ”vyöhykekohtaisessa” (zoné) hallintoalueen kaupunkikaavassa määritellään tietyn kaupunginosan (vyöhykkeen) osalta lähinnä vaatimukset, joita sovelletaan rakennelmiin (korkeus, koko, linjaus, rakennuspinta-ala, katto, antennit), rakentamattomiin alueisiin (vähimmäispinta-alat ja ominaispiirteet) ja avoimiin (yleisiin) alueisiin. Nämä erityiset vaatimukset korvaavat kyseisen kaupunginosan osalta hallintoalueen (yleispiirteisen) kaupunkikaavan yleiset säännökset.

9.        Hallitus teki 12.12.2013 käsiteltävänä olevan riidanalaisen päätöksen.

10.      Hallitus teki samana päivänä rue de la Loi ‑katua ja sen ympäristöä Eurooppa-kaupunginosassa koskevan kaupunkisuunnitelman täytäntöönpanosta erityistä maankäyttösuunnitelmaa koskevan päätöksen. Tämä päätös koskee erityisesti maan jakamista asunnoille, toimistoille, myymälöille, hotelleille sekä yhteisiä ja julkisia tehtäviä hoitaville yhteisöille. Se koskee myös liikkumista, pysäköintiä ja pääsyä alueelle. Tämän päätöksen kumoamista koskeva kanne hylättiin Conseil d’État’n (ylin hallintotuomioistuin, Belgia) toisella, 14.12.2016 antamalla tuomiolla.

11.      Conseil d’État on esittänyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [SYA-direktiivin] 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että ’suunnitelmien ja ohjelmien’ käsitteeseen kuuluu alueellisen viranomaisen hyväksymä kaupunkikaava:

–      johon sisältyvässä kartoituksessa määritellään sen yhteen ainoaan kaupunginosaan rajoittuva soveltamisalue ja määritellään tällä alueella tietyt kohteet, joilla sovelletaan erillisiä sääntöjä rakennelmien pystyttämiseen ja korkeuteen, ja

–      jossa on myös suunnittelua koskevia erityissäännöksiä rakennusten läheisyydessä sijaitsevien vyöhykkeiden osalta ja tarkkoja tietoja tiettyjen kyseisessä kaavassa katujen, näiden katujen suhteen kohtisuoraan piirrettyjen linjojen ja näistä kaduista laskettujen etäisyyksien perusteella asetettujen sääntöjen alueellisesta soveltamisesta ja

–      jolla pyritään kyseisen kaupunginosan kehittämiseen ja

–      jossa asetetaan sääntöjä, jotka koskevat rakennuslupahakemusten hakemusasiakirjoja ympäristövaikutusten arvioimiseksi tämän kaupunginosan osalta?”

12.      Kirjallisia huomautuksia esittivät Inter-Environnement Bruxelles ym., Belgian kuningaskunta, Tšekin tasavalta ja Euroopan komissio. Tšekin tasavaltaa lukuun ottamatta nämä osapuolet ja lisäksi Tanskan kuningaskunta osallistuivat 30.11.2017 pidettyyn istuntoon, jonka kohteena oli käsiteltävän asian lisäksi asia C-160/17, Thybaut ym.

IV.    Oikeudellinen arviointi

13.      Conseil d’État tiedustelee, onko riidanalaista hallintoalueen kaupunkikaavaa pidettävä SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdassa säädettynä suunnitelmana tai ohjelmana.

14.      Tältä osin on tarkasteltava ensin lyhyesti SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohtaan sisältyvää suunnitelmien ja ohjelmien ”määritelmää” ja sen jälkeen tämän käsiteparin tulkintaa unionin tuomioistuimessa. Tämän perusteella voidaan antaa ohjeita sen arvioimiseen, onko riidanalaista kaavaa pidettävä suunnitelmana tai ohjelmana, ja lopuksi on tarkasteltava vielä väitteitä, joita erityisesti Belgia on esittänyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

A.      SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohta

15.      SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan ”suunnitelmilla ja ohjelmilla” tarkoitetaan sellaisia suunnitelmia ja ohjelmia sekä niitä koskevia muutoksia, jotka ensinnäkin kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy tai jotka viranomainen valmistelee kansanedustuslaitoksen tai hallituksen hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä ja joita toiseksi lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät.

16.      Nämä molemmat edellytykset ovat riidattomia käsiteltävässä asiassa. Asemakaavan hyväksyi alueellinen viranomainen, nimittäin Région de Bruxelles-Capitalen (Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalue) hallitus. Kun tarkastellaan toista edellytystä, ennakkoratkaisupyyntöön ei kylläkään sisälly mainintaa kaupunkikaavan hyväksymisvelvoitteesta, mutta tältä osin riittää, kun toimenpidettä on säännelty kansallisilla laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä, joissa määritetään sen hyväksymiseen toimivaltaiset viranomaiset sekä sen laatimismenettely.(5) Ennakkoratkaisupyynnössä mainittuihin Brysselin aluesuunnittelua koskevan koodeksin 88 ja 89 §:ään sisältyy kaupunkikaavoja koskevia vastaavia säännöksiä.

17.      Riidanalainen asemakaava täyttää näin ollen SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdan edellytykset.

B.      Käsiteparin ”suunnitelmat ja ohjelmat” tulkinta tuomion D’Oultremont ym. valossa

18.      Conseil d’État’n ennakkoratkaisukysymys ei koske tosiasiallisesti SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohtaa vaan sitä, onko muita tunnusmerkkejä, jotka ovat merkityksellisiä sen kysymyksen kannalta, onko riidanalaisen hallintoalueen vyöhykekohtaisen kaupunkikaavan kaltainen toimenpide suunnitelma tai ohjelma.

19.      Tähän kysymykseen vastaamisessa lähtökohtana on, kuten SYA-direktiivin johdanto-osan neljäs perustelukappale osoittaa, että ympäristövaikutusten arviointi on tärkeä keino, jolla voidaan sisällyttää ympäristönäkökohtia tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun ja hyväksymiseen.(6) Käsiteparin ”suunnitelmat ja ohjelmat” rajaamisen toisista toimenpiteistä, jotka eivät kuulu direktiivin aineelliseen soveltamisalaan, on perustuttava direktiivin 1 artiklassa määritettyyn olennaiseen tavoitteeseen, jonka mukaan suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi.(7) Näin ollen on niin, että kun otetaan huomioon mainitun direktiivin tavoite, joka on korkeatasoisen ympäristönsuojelun takaaminen, säännöksiä, joilla rajataan kyseisen direktiivin soveltamisalaa, ja erityisesti säännöksiä, joissa määritellään, mitä toimia direktiivi koskee, on tulkittava laajasti.(8)

20.      Tähänastinen oikeuskäytäntö koskee lähinnä suunnitelmia ja ohjelmia, joiden tapauksessa kyseeseen tuli SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen ympäristöarviointi. Kyseisen säännöksen mukaan ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista, joita valmistellaan maa-, metsä- ja kalataloutta, energiaa, teollisuutta, liikennettä, jätehuoltoa, vesitaloutta, televiestintää, matkailua, kaavoitusta tai maankäyttöä varten ja joissa vahvistetaan puitteet YVA-direktiivin soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille. SYA-direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan puitteet sellaisten tulevien hankkeiden, jotka eivät kuulu YVA-direktiivin soveltamisalaan, lupa- tai hyväksymispäätökselle voivat lisäksi edellyttää ympäristövaikutusten arviointia.(9)

21.      Puitteiden vahvistaminen myöhemmille päätöksille on tunnusomaista toimenpiteille, jotka ovat osa sääntelyhierarkiaa. Tässä yhteydessä edellytyksiä konkretisoidaan sitä enemmän, mitä lähempänä ollaan yksittäistapauksessa tehtävää lopullista päätöstä, kuten rakennusluvan myöntämistä. Yksittäistapauksessa tehtävän päätöksen yhteydessä mahdollista liikkumavaraa kuitenkin rajoittavat yleensä jo ylemmänasteiset toimenpiteet, rakennusluvan tapauksessa esimerkiksi säännökset tiettyjen alueiden mahdollisesta rakentamisesta tai käytöstä. Tässä hierarkkisessa mallissa SYA-direktiivillä pyritään varmistamaan, että määritykset, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään vasta sen jälkeen, kun nämä vaikutukset on tutkittu.(10)

22.      Tätä taustaa vasten on tarkasteltava unionin tuomioistuimen asiassa D’Oultremont ym. antamaa ratkaisua: sen mukaan käsitepari ”suunnitelmat ja ohjelmat” koskee ”kaikkia toimia, joissa määritellään kyseiseen alaan sovellettavat valvontasäännöt ja ‑menettelyt ja vahvistetaan siten sellaisen hankkeen tai sellaisten hankkeiden, jolla tai joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, hyväksymistä ja toteuttamista koskevien kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus”.(11)

23.      Tällä käsiteparin ”suunnitelmat ja ohjelmat” tulkinnalla tuomiossa D’Oultremont ym. pyritään yhtäältä turvaamaan sääntelyhierarkiassa sellaisten hankkeiden ympäristöarviointi, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toisaalta sillä pyritään kuitenkin de minimis ‑säännön tapaan estämään se, että jo yksittäisten kriteerien tai yksityiskohtaisten sääntöjen erillinen vahvistaminen tekee ympäristöarvioinnin tarpeelliseksi.

24.      Tanska korostaakin, että kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus edellyttää useita määrityksiä, joilla on lisäksi oltava tietty painoarvo.

25.      En kuitenkaan pidä vakuuttavana määrällistä lähestymistapaa, jossa keskitytään määritysten lukumäärään. Unionin tuomioistuin on nimittäin samoin tähdentänyt, että on vältettävä mahdollisia strategioita pyrkiä kiertämään SYA-direktiivissä säädettyjä velvoitteita pilkkomalla toimenpiteet osiin, mikä heikentäisi siten direktiivin tehokasta vaikutusta.(12)

26.      Merkityksellisen kokonaisuuden kriteerin konkretisoimisen olisi siten perustuttava laadullisesti erityisesti SYA-direktiivin 1 artiklassa määritettyyn tavoitteeseen, jonka mukaan suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi.(13)

27.      Sellaisten hankkeiden, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, hyväksymistä ja toteuttamista koskevien kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamista on siksi pidettävä merkityksellisenä kokonaisuutena ja näin ollen suunnitelmana tai ohjelmana, jos nämä hankkeiden ympäristövaikutukset ovat seurausta juuri kyseisistä kriteereistä tai yksityiskohtaisista säännöistä. Jos vahvistetut kriteerit ja yksityiskohtaiset säännöt eivät sitä vastoin voi aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia, kyseessä ei ole merkityksellinen kokonaisuus eikä siten myöskään suunnitelma tai ohjelma.

28.      Arvioitaessa sitä, onko kyseessä SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma, on siten selvitettävä, aiheuttavatko kyseisen toimenpiteen määrittelyt todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

C.      Suunnitelmia ja ohjelmia koskevien kriteerien soveltaminen

29.      Pääasian oikeudenkäynnissä Conseil d’État’n olisi tutkittava, täyttääkö riidanalainen vyöhykekohtainen kaupunkikaava edellä mainitut kriteerit.

30.      Tässä tutkinnassa merkityksellistä on kaiketi se, että ennakkoratkaisupyynnön mukaan vyöhykekohtainen kaupunkikaava sisältää erityisesti sääntöjä rakennelmien pystyttämiseen ja korkeuteen sekä suunnittelua koskevia erityissäännöksiä rakennusten läheisyydessä sijaitsevien vyöhykkeiden osalta ja että sillä pyritään kokonaisuutena ottaen kyseisen kaupunginosan kehittämiseen. Sen mukaan, miten nämä kriteerit ja yksityiskohtaiset säännöt määriteltiin, niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kaupunkiympäristöön, esimerkiksi paikallisilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen.

31.      Ensi näkemältä ei sitä vastoin ole nähtävissä, missä määrin säännöillä, jotka koskevat rakennuslupahakemusten hakemusasiakirjoja ympäristövaikutusten arvioimiseksi tämän kaupunginosan osalta, voi olla ympäristövaikutuksia.

D.      Belgian väitteet

32.      Belgia kuitenkin väittää, ettei riidanalainen vyöhykekohtainen kaupunkikaava voi olla suunnitelma tai ohjelma jo senkään vuoksi, että siinä on kyse yleisestä lainluonteisesta sääntelystä.

33.      Tosiasiassa ei voida sulkea pois, että jopa jäsenvaltion hallituksen ehdottama ja parlamentin hyväksymä laki täyttää kaikki SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdassa asetetut edellytykset. Myös lakia näet säännellään kansallisissa oikeussäännöissä, nimittäin perustuslaissa, jossa vahvistetaan tältä osin toimivaltaiset ”viranomaiset” ja laatimismenettely.

34.      On kuitenkin syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuin on perustellusti hylännyt sekä lainsäädäntötoimenpiteiden kategorisen sulkemisen käsiteparin ”suunnitelmat ja ohjelmat” ulkopuolelle että Århusin yleissopimuksen(14) ja Kiovan pöytäkirjan(15) luokkiin. Yhtäältä lainsäädäntötoimet näet sisältyvät nimenomaisesti SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan määritelmään,(16) ja toisaalta SYA-direktiivi eroaa Århusin yleissopimuksesta ja Kiovan pöytäkirjasta, koska tähän direktiiviin ei nimenomaisesti sisälly politiikkaa koskevia erityissäännöksiä tai yleisiä säännöksiä, jotka edellyttäisivät niiden rajaamista ”suunnitelmista ja ohjelmista”.(17)

35.      Myöskään Belgian pyrkimys määritellä käsitepari ”suunnitelmat ja ohjelmat” selvästi suppeammin kuin tuomiossa D’Oultremont ym. ei vakuuta.

36.      Belgia haluaisi siten kyseisen käsiteparin käsittävän ensisijaisesti hallinnon konkreettisia ohjelmia, joissa viranomaiset asettavat tiettyjä tavoitteita ja määrittelevät käytettävät keinot ja ajallisen kehyksen.

37.      Tästä on todettava, ettei käsitepari ”ohjelmat ja suunnitelmat” sisällä pelkästään ohjelmia vaan myös suunnitelmia. Suunnitelmat voidaan korkeintaan hyvin epäsuorasti yhdistää Belgian ohjelmakeskeiseen lähestymistapaan, koska niillä pyritään yleensä ohjaamaan paitsi viranomaisten toimintaa myös ennen kaikkea – vaikkakin välillisesti luvan myöntämisedellytysten kautta – yksityisten toimijoiden hankkeita. Tämä ilmenee erityisesti myös SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ja 4 kohdasta. Molempien tutkintavelvoitteiden kohteena eivät ole ensisijaisesti ohjelmat vaan asianomaiset puitteet hankkeiden hyväksymiselle. Yksi SYA-direktiivin tavoite on nimittäin varmistaa YVA-direktiivin soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden kannalta merkityksellisten suunnitteluhankkeiden ympäristöarviointi.(18)

38.      Belgia korostaa myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraavaa oikeudellista epävarmuutta, koska se koskee lukuisia sellaisia yleisiä säännöksiä, jotka on annettu SYA-direktiivin täytäntöönpanon määräajan umpeutumisen jälkeen tekemättä ympäristöarviointia.

39.      Tätä epävarmuutta kuitenkin hälventää ainakin osittain viime vuonna annettu tuomio Association France Nature Environnement, jonka mukaan kansalliset tuomioistuimet voivat tietyin edellytyksin pitää tilapäisesti voimassa SYA-direktiivin vastaisesti toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia.(19)

40.      Yhteenvetona on näin ollen todettava, ettei Belgian väitteitä voida hyväksyä.

41.      Huomautan kuitenkin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on mahdollisesti laajennettu SYA-direktiivin soveltamisalaa tosiasiassa pitemmälle kuin lainsäätäjä oli tarkoittanut ja jäsenvaltiot saattoivat ennakoida. Tämä ei nähdäkseni johdu kuitenkaan käsiteparin ”suunnitelmat ja ohjelmat” määritelmästä vaan 2 artiklan a alakohdan toiseen luetelmakohtaan sisältyvän tunnusmerkin, jonka mukaan suunnitelmien ja ohjelmien on perustuttava lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin, tulkinnasta.

42.      Kuten edellä on todettu, tältä osin riittää, että toimenpidettä on säännelty laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä, joissa määritetään suunnitelmien ja ohjelmien hyväksymiseen toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden laatimismenettely.(20) Pikemminkin harvinaista velvoitetta kulloisenkin toimenpiteen toteuttamiseen ei siten tarvita, vaan riittää, että toimenpide on käytettävissä välineenä. Tämä laajentaa ympäristövaikutusten arviointivelvoitetta huomattavasti. Kuten olen jo todennut, tämä kaikki merkitykselliset toimenpiteet kattavaa ympäristöarviointia koskevaan oikeutettuun tavoitteeseen perustuva(21) tulkinta on ristiriidassa lainsäätäjän tahdon kanssa.(22) Yhdistyneen kuningaskunnan Supreme Court (ylin tuomioistuin) on arvostellut sitä tästä syystä voimakkaasti,(23) mutta se ei ole esittänyt asiasta ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle.

43.      Tätä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan kyseenalaisteta ennakkoratkaisupyynnössä, eivätkä sitä tee myöskään menettelyn osapuolet. Unionin tuomioistuimen ei siksi pitäisi oma-aloitteisesti tarkastella sitä tämän menettelyn yhteydessä, vaan se olisi jätettävä odottamaan sopivampaa tilaisuutta.

V.      Ratkaisuehdotus

44.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

Arvioitaessa sitä, onko kyseessä tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma, on selvitettävä, aiheuttavatko kyseisen toimenpiteen määrittelyt todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.


1      Alkuperäinen kieli: saksa.


2      27.6.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY (EYVL 2001, L 197, s. 30).


3      Tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 49 kohta).


4      Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (EUVL 2011, L 26, s. 1), muutettu viimeksi 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1).


5      Tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C-567/10, EU:C:2012:159, 31 kohta).


6      Tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 38 kohta).


7      Tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 39 kohta).


8      Tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C-567/10, EU:C:2012:159, 37 kohta); tuomio 10.9.2015, Dimos Kropias Attikis (C-473/14, EU:C:2015:582, 50 kohta) ja tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 40 kohta).


9      Kattavuuden vuoksi on kuitenkin syytä muistuttaa, että suunnitelmiin ja ohjelmiin sovelletaan vielä ainakin yhtä ympäristövaikutusten arviointia koskevaa velvoitetta, joka ei ole riippuvainen puitteista hankkeen lupa- tai hyväksymispäätökselle, nimittäin SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Mainitun säännöksen mukaan ympäristöarviointi on tehtävä suunnitelmista ja ohjelmista, joiden on katsottu edellyttävän luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7) 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä erityistä, selkeästi tiukempaa vaikutustenarviointia.


10      Ehdotus neuvoston direktiiviksi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (KOM(96) 511 lopullinen, s. 6). Ks. tästä ratkaisuehdotukseni Terre wallonne ja Inter-Environnement Wallonie (C-105/09 ja C-110/09, EU:C:2010:120, 31 ja 32 kohta) ja samoin tänään esittämäni ratkaisuehdotus Thybaut ym. (C-160/17, 37 kohta).


11      Tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 49 kohta).


12      Tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 48 kohta).


13      Ks. vastaavasti tuomio 28.2.2012, Inter-Environnement Wallonie ja Terre wallonne (C-41/11, EU:C:2012:103, 40 kohta); tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C-567/10, EU:C:2012:159, 30 kohta) ja tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 39 kohta).


14      Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva vuoden 1998 yleissopimus (EUVL 2005, L 124, s. 4), joka on hyväksytty 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1).


15      Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista vuonna 1991 tehtyyn YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimukseen liittyvä strategista ympäristöarviointia koskeva vuoden 2003 pöytäkirja (EUVL 2008, L 308, s. 35), joka on hyväksytty 20.10.2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/871/EY (EUVL 2008, L 308, s. 33).


16      Tuomio 17.6.2010, Terre wallonne ja Inter-Environnement Wallonie (C-105/09 ja C-110/09, EU:C:2010:355, 47 kohta) ja tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 52 kohta).


17      Tuomio 27.10.2016, D’Oultremont ym. (C-290/15, EU:C:2016:816, 53 kohta).


18      Ks. alaviitteeseen 10 sisältyvät oikeuskäytäntöviittaukset.


19      Tuomio 28.7.2016, Association France Nature Environnement (C-379/15, EU:C:2016:603).


20      Tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C-567/10, EU:C:2012:159, 31 kohta).


21      Tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C-567/10, EU:C:2012:159, 30 kohta).


22      Ratkaisuehdotukseni Inter-Environnement Bruxelles ym. (C-567/10, EU:C:2011:755, 18 ja 19 kohta).


23      HS2 Action Alliance Ltd, R (on the application of) v The Secretary of State for Transport & Anor [2014] UKSC 3, 175–189 kohta.