VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

8 päivänä syyskuuta 2011

Asia F-89/10

François-Carlos Bovagnet

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Koulutuksesta aiheutuvien kulujen käsite

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa François-Carlos Bovagnet vaati virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission päätöksen, jolla jätettiin korvaamatta hänelle koulutuksesta aiheutuneet kulut, jotka liittyvät osallistumiseen hänen kahden lapsensa yksityisen oppilaitoksen investointi- ja uudistusrahastoon kustannuksiin.

Ratkaisu:      Euroopan komission 17.12.2009 tehty päätös kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään korvaamatta kantajalle hänelle koulutuksesta aiheutuneet kulut, jotka liittyvät osallistumiseen hänen kahden lapsensa yksityisen oppilaitoksen investointi- ja uudistusrahaston kustannuksiin. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle hänelle myönnetyn koulutuslisän ja sen koulutuslisän välinen erotus, joka olisi seurausta tämän lisän laskemisesta siten, että siihen otetaan mukaan hänen kahden lapsensa oppilaitoksen investointi- ja uudistusrahaston kustannukset, edellyttäen, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 3 artiklassa vahvistettua ylärajaa ei ylitetä. Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Koulutuksesta aiheutuvien kustannusten käsite

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen raha-asioita koskevien riitojen käsite

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen sisältämä käsite ”koulutuksesta aiheutuvat kulut” on itsenäinen käsite, jonka sisältö ei voi riippua olemassa olevista nimikkeistä tai kansallisella tasolla tehdyistä luokituksista, vaan se riippuu korvattavan kustannuksen luonteesta ja sen muodostavista tekijöistä.

Komission toteuttamien, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 3 artiklassa säädetyn koulutuslisän myöntämistä koskevien yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti koulutuksesta aiheutuviin kuluihin kuuluvat oppilaitosten ilmoittautumiskulut ja koulukulut. Näin muotoiltuna koulutuksesta aiheutuvat kulut kattavat sekä kulut, jotka mahdollistavat oppilaalle pääsyn oppilaitokseen (ilmoittautumiskulut) että kulut, jotka mahdollistavat hänelle opetuksen seuraamisen ja oppilaitoksen ohjelmiin osallistumisen (koulukulut). Koska kouluopetusta voidaan tarjota vain soveltuvissa infrastruktuureissa, joista aiheutuu toimintakuluja, näihin infrastruktuureihin ja toimintaan liittyvät kulut ovat kuluja, joiden avulla oppilaalla on mahdollisuus ilmoittautua kouluun ja osallistua sen tarjoamaan opetukseen. Tällaiset kulut, jotka vastaavat osallistumista yksityisen oppilaitoksen investointi- ja uudistusrahaston kustannuksiin, ovat siis tavoitteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan koulutuslisän mukaisesti korvattavia koulutuksesta aiheutuvia kuluja siltä osin kuin niiden kokonaissumma ei ylitä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä kuukausittaista enimmäismäärää.

(ks. 22, 23 ja 32 kohta)

2.      Vaatimus, että toimielin maksaa virkamiehelle rahasumman, johon tämä katsoo olevansa oikeutettu henkilöstösääntöjen mukaisesti, sisältyy henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuun käsitteeseen ”raha-asioita koskevat riidat” ja eroaa työntekijöiden toimielimiä vastaan nostamista vastuuta koskevista kanteista, joissa vaaditaan vahingonkorvausta. Saman artiklan nojalla virkamiestuomioistuimella on näissä riita-asioissa täysi harkintavalta, jonka perusteella sen tehtävänä on antaa niihin kokonaisvaltainen ratkaisu ja lausua siten kaikista virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa kyseessä olevalle toimielimelle toimitetaan tuomion tietty osa pantavaksi täytäntöön virkamiestuomioistuimen valvonnan alaisena ja sen vahvistamin täsmällisin edellytyksin. Tästä seuraa, että virkamiestuomioistuimella on raha-asioita koskevissa riidoissa toimivalta, jonka perusteella se voi velvoittaa vastaajana olevan toimielimen maksamaan tietyt summat, joihin lisätään tarvittaessa viivästyskorot.

(ks. 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑135/06 P, Weiβenfels v. parlamentti, 18.12.2007, 65, 67 ja 68 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑197/98, Rudolph v. komissio, 23.3.2000, 33 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑49/08, Giannini v. komissio, 2.7.2009, 39–42 kohta ja asia F‑105/09, Scheefer v. parlamentti, 13.4.2011, 68 kohta