Valitus, jonka Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland ym. ovat tehneet 21.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-79/16, Vereniging Gelijkberechtiging Grondbezitters ym. v. parlamentti, 15.10.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-817/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittajat: Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland, Stichting Het Groninger Landschap, It Fryske Gea, Stichting Het Drentse Landschap, Stichting Het Overijssels Landschap, Stichting Het Geldersch Landschap, Stichting Flevo-Landschap, Stichting Het Utrechts Landschap, Stichting Landschap Noord-Holland, Stichting Het Zuid-Hollands Landschap, Stichting Het Zeeuwse Landschap, Stichting Het Noordbrabants Landschap, Stichting Het Limburgs Landschap (edustajat: P. Kuypers ja M. de Wit, advocaten)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Vereniging Gelijkberechtiging Grondbezitters, Exploitatiemaatschappij De Berghaaf BV, Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwe, BV Landgoed Den Alerdinck II, Landgoed Ampsen BV, Pallandt van Keppel Stichting, Landgoed Kasteel Keppel BV, Baron van Lynden, Stichting het Lijndensche Fonds voor Kerk en Zending, Landgoed Welna BV, Landgoed ”Huis te Maarn” BV, Vicariestichting De Vijf Capellarijen / Ambachtsheerlijkheid Kloetinge, Maatschappij tot Exploitatie van het Landgoed Tongeren onder Epe BV, Landgoed Anderstein NV, Landgoed Bekspring BV, Landgoed Nijenhuis en Westerflier BV, Landgoed Caprera BV, Landgoed Schapenduinen BV, Stichting Schapenduinen, Landgoed de Noetselenberg BV

Vaatimukset

Valituksenalainen tuomio (asiassa T-79/16) on kumottava

VGG on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa

Toissijaisesti: mikäli asia palautetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisua ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa on lykättävä siihen asti, kunnes asia ratkaistaan lopullisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että VGG:n kanne voitiin ottaa tutkittavaksi

Unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti edellytystä – VGG:n ja valittajien välinen kilpailusuhde; vaara siitä, että tuella on konkreettisia vaikutuksia VGG:n tilanteeseen ja että se voi vääristää kilpailusuhdetta – joka VGG:n on täytettävä, jotta voidaan katsoa, että se on asianosainen.

Unionin yleinen tuomioistuin on johtanut VGG:n ja sen yksittäisten jäsenten asiavaltuuden Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwen, joka on ainoa vuodelta 2008 oleva kantelija, asiavaltuudesta.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole kuitenkaan selostanut, tai on selostanut puutteellisesti, mistä toiminnoista valittajat ja Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwe kilpailevat konkreettisesti keskenään. Unionin yleinen tuomioistuin oletti näin ollen virheellisesti, että valittajien ja Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwen välillä oli kilpailusuhde.

Katsottuaan, että kyseessä oli kilpailusuhde, unionin yleinen tuomioistuin päätyi tämän jälkeen virheellisesti katsomaan, että tuella oli ollut konkreettisia vaikutuksia VGG:n jäsenten kilpailuasemaan ja että se oli vääristänyt sitä.

Unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt sillä perusteella, että se katsoi, että Stichting Het Nationale Park De Hoge Veluwella oli asiavaltuus, päätyä katsomaan, että VGG:n kanne voitiin ottaa tutkittavaksi.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että kyseessä olivat ”vakavat vaikeudet”

Unionin yleisen tuomioistuimen näkemys, että SEUT 108 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja menettelyä koskevia oikeuksia on loukattu, on virheellinen. Katsoessaan, että komissiolla oli ”vakavia vaikeuksia” sen arvioidessa yksityisten maata omistavien luonnonsuojelujärjestöjen tuista annetun asetuksen (PNB-regeling) yhteensoveltuvuutta valtiontukia koskevan oikeuden kanssa, unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen.

Se, että päätöksessä katsottiin, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut olivat epätyypillisiä ja globaaleja, ei osoita, että kyseessä olivat vakavat vaikeudet, erillisen kirjanpidon puuttuminen ei ole osoitus vakavista vaikeuksista eikä liiallisten korvausten torjumiseksi puuttunut keinoja.

____________