UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
6 päivänä marraskuuta 2012 (*)
Euroopan unionin edustaminen kansallisissa tuomioistuimissa – EY 282 ja SEUT 335 artikla – Yhteistoimintajärjestelystä unionille aiheutuneen vahingon korvausta koskeva vaatimus – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa – Asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuus – Asetuksen N:o 1/2003 16 artikla
Asiassa C‑199/11,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Rechtbank van Koophandel te Brussel (Belgia) on esittänyt 18.4.2011 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 28.4.2011, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Euroopan yhteisö
vastaan
Otis NV,
General Technic-Otis Sàrl,
Kone Belgium NV,
Kone Luxembourg Sàrl,
Schindler NV,
Schindler Sàrl,
ThyssenKrupp Liften Ascenseurs NV ja
ThyssenKrupp Ascenseurs Luxembourg Sàrl,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, varapresidentti K. Lenaerts, jaostojen puheenjohtajat A. Tizzano, R. Silva de Lapuerta, L. Bay Larsen, A. Rosas ja E. Jarašiūnas sekä tuomarit E. Levits, A. Ó Caoimh, J.‑C. Bonichot, A. Arabadjiev (esittelevä tuomari), A. Prechal ja C. G. Fernlund,
julkisasiamies: P. Cruz Villalón,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.3.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Otis NV, edustajinaan advocaat H. Speyart, advocaat S. Brijs ja advocaat G. Borremans,
– Kone Belgium NV, edustajinaan avocat D. Paemen, advocaat D. Vermeiren ja solicitor T. Vinje,
– Schindler NV, edustajanaan advocaat P. Wytinck,
– ThyssenKrupp Liften Ascenseurs NV, edustajinaan advocaat O. Brouwer, advocaat N. Lorjé ja advocaat A. Pliego Selie,
– Euroopan komissio, asiamiehinään H. Krämer ja C. ten Dam,
– Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään B. Driessen,
kuultuaan julkisasiamiehen 26.6.2012 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 282 artiklan, SEUT 335 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (EUVL L 390, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus), 103 ja 104 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Europese Gemeenschap (Euroopan yhteisö), edustajanaan Euroopan komissio, sekä hissien ja liukuportaiden valmistajat Otis NV, Kone Belgium NV, Schindler NV, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs NV, General Technic-Otis Sàrl, Kone Luxembourg Sàrl, Schindler Sàrl ja ThyssenKrupp Ascenseurs Luxembourg Sàrl ja jossa on kyse sellaisen vahingon korvaamista koskevasta kanteesta, joka on aiheutunut EY 81 artiklan rikkomisesta, johon kyseiset yhtiöt ovat syyllistyneet.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Perussopimukset
3 EY 282 artiklassa määrättiin seuraavaa:
”Yhteisöllä on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus; se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä. Tällöin yhteisöä edustaa komissio.”
4 Kyseinen artikla korvattiin 1.12.2009 EUT-sopimuksen voimaantulon myötä SEUT 335 artiklalla, jossa määrätään seuraavaa:
”Unionilla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus; se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä. Tällöin unionia edustaa komissio. Toimielinten toimintaan liittyvissä kysymyksissä unionia kuitenkin edustaa kukin toimielin itse hallinnollisen riippumattomuutensa puitteissa.”
5 SEUT 339 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Unionin toimielimen jäsen, komitean jäsen, unionin virkamies tai muu sen henkilöstöön kuuluva ei saa, tehtävänsä päätyttyäkään, ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eikä varsinkaan tietoja yrityksistä taikka niiden liikesuhteista tai kustannustekijöistä.”
6 SEU 47 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Unioni on oikeushenkilö.”
Asetus (EY) N:o 1/2003
7 Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1) johdanto-osan 37 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tässä asetuksessa otetaan huomioon erityisesti [perusoikeuskirjassa] tunnustetut perusoikeudet ja periaatteet. Tätä asetusta on näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseiset oikeudet ja periaatteet huomioon ottaen.”
8 Kyseisen asetuksen 16 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisön kilpailuoikeuden yhtenäinen soveltaminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa. Niiden on myös vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee jo käynnistämässään menettelyssä. Kansallinen tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa arvioida, onko sen käsittely keskeytettävä. Tämä velvoite ei vaikuta [EY] 234 artiklan mukaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin.”
9 Mainitun asetuksen 28 artiklassa, jonka otsikko on ”Salassapitovelvollisuus”, säädetään seuraavaa:
”1. Rajoittamatta 12 ja 15 artiklan soveltamista 17–22 artiklaa sovellettaessa saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu.
2. Rajoittamatta 11, 12, 14, 15 ja 27 artiklan tietojen vaihtoa ja käyttöä koskevien säännösten soveltamista, komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset sekä niiden virkamiehet, toimihenkilöt ja muut kyseisten viranomaisten valvonnassa työskentelevät henkilöt sekä jäsenvaltioiden muiden viranomaisten virkamiehet ja toimihenkilöt eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet tätä asetusta sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä. Tätä velvoitetta sovelletaan myös kaikkiin jäsenvaltioiden edustajiin ja asiantuntijoihin, jotka osallistuvat neuvoa-antavan komitean kokouksiin 14 artiklan mukaisesti.”
Varainhoitoasetus
10 Varainhoitoasetuksen 50 artiklan mukaan komissio tunnustaa muiden toimielinten toimivallan toteuttaa niitä koskevia talousarvion pääluokkia.
11 Kyseisen asetuksen 59 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävistä vastaa toimielin.
– –
2. Kukin toimielin määrittää sisäisissä hallintoa koskevissa säännöissään sen henkilöstötason, joka saadaan valtuuttaa tulojen ja menojen hyväksyjän tehtäviin noudattaen työjärjestyksessään määrättyjä edellytyksiä, tehtävien laajuuden sekä valtuutettujen mahdollisuuden siirtää valtuutusta.
– –”
12 Varainhoitoasetuksen 60 artiklan 1 kohdan mukaan tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävänä on käsitellä toimielimensä tuloja ja menoja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja huolehtia siitä, että käsittely on laillista ja asianmukaista.
13 Kyseisen asetuksen 103 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos ilmenee, että [hankintoja koskevaan] ratkaisumenettelyyn on liittynyt huomattavia virheitä, väärinkäytöksiä tai petoksia, toimielinten on keskeytettävä menettely ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, menettelyn peruuttaminen mukaan luettuna.
Jos hankin[nasta päättämisen] jälkeen ilmenee, että ratkaisumenettelyyn tai sopimuksen täytäntöönpanoon on liittynyt huomattavia virheitä, väärinkäytöksiä tai petoksia, toimielimet voivat joko jättää sopimuksen tekemättä tai keskeyttää sen täytäntöönpanon sen mukaan, mihin menettelyn vaiheeseen on edetty, tai tarvittaessa purkaa sopimuksen.
Jos toimeksisaaja on syyllistynyt tällaisiin virheisiin, väärinkäytöksiin tai petoksiin, toimielimet voivat lisäksi kieltäytyä suorittamasta maksuja ja periä takaisin jo maksetut määrät tai purkaa kyseisen toimeksisaajan kanssa tehdyt sopimukset suhteessa virheiden, väärinkäytösten tai petosten vakavuuteen.”
14 Mainitun asetuksen 104 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Hankintaviranomaisia ovat yhteisöjen toimielimet, jotka tekevät hankintoja omaan lukuunsa. – –”
Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä
15 EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon (EUVL 2004, C 101, s. 54) 26 kohdan mukaan ”komissio ei toimita kansallisille tuomioistuimille sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä hakeneen yrityksen vapaaehtoisesti toimittamia tietoja ilman kyseisen yrityksen suostumusta”.
Belgian oikeus
16 Oikeudenkäyntimenettelystä annetun lain (code judiciaire) 17 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi, jos kantajalla ei ole asiavaltuutta eikä intressiä sen nostamiseen.”
17 Siviililain (code civil) 1382 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Mikä tahansa ihmisen teko, josta aiheutuu muille vahinkoa, velvoittaa sen, jonka tahallisuudesta tai tuottamuksesta vahinko syntyi, korvaamaan vahingon.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
Pääasian tausta
18 Komissiolle tehtiin useita kanteluja, minkä jälkeen se aloitti vuoden 2004 kuluessa tutkimuksen Euroopan neljän suurimman hissien ja liukuportaiden valmistajan eli Otis-, Kone-, Schindler- ja ThyssenKrupp-konsernien välisen yhteistoimintajärjestelyn olemassaolosta. Tutkimus johti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E-1/38.823 – Hissit ja liukuportaat) 21.2.2007 tehtyyn komission päätökseen (K(2007) 512 lopullinen; jäljempänä 21.2.2007 tehty päätös).
19 Komissio totesi tässä päätöksessä, että sen adressaatteina olevat yritykset, joihin pääasian vastaajat kuuluvat, olivat rikkoneet EY 81 artiklaa jakamalla keskenään tarjouskilpailuja ja muita sopimuksia Belgian, Saksan, Luxemburgin ja Alankomaiden markkinoilla jakaakseen markkinat ja vahvistaakseen hinnat, sopimalla eräissä tapauksissa korvausmekanismista, vaihtamalla myyntivolyymeja ja hintoja koskevia tietoja sekä osallistumalla säännöllisesti kokouksiin ja pitämällä muulla tavoin yhteyttä edellä kuvailluista rajoituksista sopimiseksi ja niiden täytäntöön panemiseksi. Komissio määräsi näistä kilpailusääntöjen rikkomisista yhteensä yli 992 miljoonan euron suuruiset sakot.
20 Useat yhtiöt, mukaan lukien pääasian vastaajat, nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteita kyseisen päätöksen kumoamiseksi.
21 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseiset kanteet asiassa T-138/07, Schindler Holding ym. vastaan komissio (Kok., s. II‑4819), yhdistetyissä asioissa T-141/07, T-142/07, T-145/07 ja T-146/07, General Technic-Otis vastaan komissio (Kok., s. II‑4977), yhdistetyissä asioissa T-144/07, T-147/07–T-150/07 ja T-154/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs vastaan komissio (Kok., s. II‑5129) ja asiassa T-151/07, Kone ym. vastaan komissio (Kok., s. II‑5313) 13.7.2011 antamillaan tuomioilla lukuun ottamatta ThyssenKrupp-konserniin kuuluvien yhtiöiden nostamia kanteita, jotka hyväksyttiin osittain määrättyjen sakkojen määrän osalta.
22 Kantajat tekivät tämän jälkeen unionin tuomioistuimeen valitukset, joissa vaadittiin mainittujen tuomioiden kumoamista ja jotka merkittiin rekisteriin numeroilla C‑493/11 P, C‑494/11 P, C‑501/11 P, C‑503/11 P–C‑506/11 P, C‑510/11 P, C‑516/11 P ja C‑519/11 P. Unionin tuomioistuimen presidentti poisti 24.4. ja 8.5.2012 antamillaan määräyksillä unionin tuomioistuimen rekisteristä asiat C‑503/11 P–C‑506/11 P, C‑516/11 P ja C‑519/11 P. Unionin tuomioistuin hylkäsi asiassa United Technologies vastaan komissio ja asiassa Otis Luxembourg ym. vastaan komissio 15.6.2012 antamillaan määräyksillä valitukset asioissa C‑493/11 P ja C‑494/11 P. Asiat C‑501/11 P ja C‑510/11 P ovat edelleen vireillä unionin tuomioistuimessa.
Asian käsittelyn vaiheet ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa
23 Euroopan yhteisö, josta on tullut Euroopan unioni, nosti komission edustamana 20.6.2008 päivätyllä haastehakemuksella ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaatii ensisijaisesti, että pääasian vastaajat maksavat unionille väliaikaisesti 7 061 688 euron suuruisen summan (ilman korkoja ja oikeudenkäyntikuluja) unionille 21.2.2007 tehdyssä päätöksessä todetuista kilpailunvastaisista menettelytavoista aiheutuneen vahingon perusteella. Unioni oli näet tehnyt pääasian vastaajien kanssa useita sopimuksia, jotka koskivat hissien ja liukuportaiden asentamista, huoltamista ja uusimista Euroopan unionin neuvoston, Euroopan parlamentin, komission, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, Euroopan unionin alueiden komitean ja Euroopan unionin virallisten julkaisujen toimiston Belgiassa ja Luxemburgissa sijaitsevissa eri rakennuksissa. Unioni vaati toissijaisesti asiantuntijan nimittämistä muun muassa vahingon kokonaismäärän määrittämiseksi.
24 Pääasian vastaajat kiistävät komission kelpoisuuden toimia unionin edustajana unionin muiden toimielinten, joille väitetään aiheutuneen vahinkoa kyseisestä rikkomisesta, tätä tarkoitusta varten antaman nimenomaisen valtuutuksen puuttuessa. Ne vetoavat lisäksi tuomioistuimien riippumattomuuden ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteiden loukkaamiseen sen erityisaseman vuoksi, joka komissiolla on EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyn yhteydessä. Kun otetaan huomioon se, että asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan mukaan 21.2.2007 tehty päätös sitoo ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta, myös periaatetta, jonka mukaan kukaan ei voi olla tuomari omassa asiassaan (nemo judex in sua causa), on loukattu.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, ettei sillä ole toimivaltaa Luxemburgiin sijoittautuneiden pääasian vastaajien aiheuttaman vahingon osalta.
26 Rechtbank van Koophandel te Brussel on päättänyt näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) a) Perussopimuksen 282 artiklassa, josta on tullut [3]35 artikla, määrätään, että unionia edustaa komissio. Yhtäältä SEUT 335 artiklan ja toisaalta varainhoitoasetuksen 103 ja 104 artiklan mukaan toimielinten toimintaan liittyvissä hallinnollisissa kysymyksissä unionia edustaa kukin toimielin, mistä on se mahdollinen seuraus, että nämä toimielimet voivat esiintyä oikeudenkäynneissä, yksinomaisesti tai ei. On selvää, että jos urakoitsijat ynnä muut maksattavat kartellin seurauksena ylisuuria hintoja, tämä kuuluu käsitteen ”petos” piiriin. Belgian kansallisessa oikeusjärjestyksessä noudatetaan lex specialis generalibus derogat -periaatetta. Koska tätä oikeusperiaatetta sovelletaan myös unionin oikeudessa, kuuluiko aloitteen tekeminen kanteiden nostamiseksi kyseisille toimielimille (lukuun ottamatta tapauksia, joissa komissio itse oli hankintaviranomainen)?
b) (Toissijainen kysymys) Olisiko komission pitänyt saada vähintäänkin toimielimiltä valtuutus edustaa niitä niiden intressien suojelemiseksi oikeudessa?
2) a) [Perusoikeuskirjan] 47 artiklassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi [4.11.1950 Roomassa tehdyn] yleissopimuksen [jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus] 6 artiklan 1 kappaleessa taataan jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja vahvistetaan siihen liittyvä periaate, jonka mukaan kukaan ei voi olla tuomari omassa asiassaan. Sopiiko tämän periaatteen kanssa yhteen se, että komissio esiintyy ensin kilpailuviranomaisena ja katsoo moitteen kohteena olevan menettelyn eli kartellin rikkovan EY 81 artiklaa, josta on tullut SEUT 101 artikla, suoritettuaan itse menettelyn tutkinnan, ja määrää tästä seuraamuksia, minkä jälkeen komissio seuraavassa vaiheessa valmistelee kansallisessa tuomioistuimessa käytävää vahingonkorvausoikeudenkäyntiä ja päättää nostaa kanteen, vaikka sama komission jäsen vastaa molemmista, toisiinsa liittyvistä kysymyksistä, etenkin kun asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin ei voi poiketa seuraamuspäätöksestä?
b) (Toissijainen kysymys) Jos vastaus toisen kysymyksen a kohtaan on [kieltävä] (menettely ei sovi yhteen tämän periaatteen kanssa), miten oikeudenvastaisen menettelyn (kartellin) vuoksi vahinkoa kärsinyt taho (komissio ja/tai toimielimet ja/tai unioni) voi unionin oikeuden mukaan vaatia korvausta, mikä myös on sen perusoikeus?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko EY 282 ja SEUT 335 artiklaa tulkittava siten, että komissiolla on toimivalta edustaa unionia kansallisessa tuomioistuimessa sellaisen oikeudenvastaiseen tekoon perustuvan kanteen yhteydessä, jolla vaaditaan korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut unionille EY 81 ja SEUT 101 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta, jolla on voinut olla vaikutusta tiettyihin unionin eri toimielinten ja elinten tekemiin julkisiin hankintasopimuksiin, ja onko näin siitä huolimatta, ettei komissiolla ole muiden asianomaisten toimielinten tai elinten antamaa valtuutusta toimia näiden edustajana.
28 Yhteisön edustamista jäsenvaltioiden tuomioistuimissa säänneltiin EUT-sopimuksen voimaantuloon eli 1.12.2009 saakka EY 282 artiklalla.
29 Koska pääasian kanne on nostettu ennen kyseistä ajankohtaa, on aluksi tutkittava, annettiinko kyseisellä artiklalla komissiolle oikeus edustaa yhteisöä tällaisen kanteen yhteydessä.
30 Mainitun artiklan sanamuodosta ilmenee, että yhteisö voi kaikissa jäsenvaltioissa esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä ja että sitä edustaa tällöin komissio.
31 Pääasian vastaajat väittävät kuitenkin, että EY 282 artikla on ainoastaan pääsääntö, josta EY 274 ja EY 279 artiklalla poiketaan. Jälkimmäiset määräykset on pantu täytäntöön varainhoitoasetuksella, jonka 59 ja 60 artiklassa jokaiselle unionin toimielimelle annetaan tehtäväksi omien talousarvioidensa alamomenttien toteuttaminen. Kyseisen asetuksen 103 ja 104 artiklasta ilmenee lisäksi, että kunkin näistä toimielimistä on nostettava vahingonkorvauskanne, jos ne katsovat, että niille on aiheutunut vahinkoa kyseisestä rikkomisesta, koska suurin osa hankintasopimuksista on tehty niiden nimissä ja niiden lukuun.
32 Tässä yhteydessä on korostettava, että EY 274 ja EY 279 artiklassa sekä varainhoitoasetuksen säännöksissä määritellään muun muassa toimielinten valtuudet talousarviota vahvistettaessa ja toteutettaessa. EY 282 artiklalla yhteisölle annetaan sitä vastoin oikeuskelpoisuus, ja siinä säännellään sen edustamista muun muassa jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Yhteisön edustaminen mainituissa tuomioistuimissa on kuitenkin erillinen kysymys siitä kysymyksestä, joka koskee jonkin yhteisön toimielimen toteuttamia talousarvion toteuttamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tästä syystä lex specialis generalibus derogat -periaatteella ei ole merkitystä käsiteltävässä asiassa.
33 Erityisesti on todettava varainhoitoasetuksen 103 ja 104 artiklasta, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ensimmäisessä kysymyksessään, että kyseisissä säännöksissä on sääntöjä, jotka koskevat julkisten hankintasopimusten tekemistä ja täytäntöönpanoa eivätkä unionin edustamista jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.
34 Tästä seuraa, että komissiolla oli EY 282 artiklan perusteella oikeus edustaa yhteisöä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.
35 SEUT 335 artiklasta on todettava, ettei EUT-sopimuksessa ole siirtymämääräystä, joka koskisi unionin edustamista oikeudenkäynneissä, jotka on pantu jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireille ennen kyseisen sopimuksen voimaantuloa mutta jotka ovat edelleen vireillä voimaantulon jälkeen. Tämän perusteella tätä edustamista säätelevä merkityksellinen määräys on EY 282 artikla, koska pääasian oikeudenkäynti on pantu vireille ennen EUT-sopimuksen voimaantuloa.
36 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että unionin oikeutta on tulkittava siten, ettei se ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että komissio edustaa unionia kansallisessa tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeudenvastaiseen tekoon perustuva kanne, jolla vaaditaan korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut unionille EY 81 ja SEUT 101 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta, jolla on voinut olla vaikutusta tiettyihin unionin eri toimielinten ja elinten tekemiin julkisiin hankintasopimuksiin, eikä ole tarpeen, että komissiolla on jälkimmäisten tässä tarkoituksessa antama valtuutus.
Toinen kysymys
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, onko perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä sille, että komissio nostaa unionin nimissä kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jolla vaaditaan korvaamaan unionille sellaisesta yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta aiheutunut vahinko, jonka EY 81 artiklan vastaisuus on todettu kyseisen toimielimen päätöksellä.
38 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisesti ensiksi sitä, loukataanko tällaisen kanteen yhteydessä perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin siitä syystä, että asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan mukaan komission tekemä päätös EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä sitoo kyseistä tuomioistuinta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näet oikeusriidan yhden asianosaisen tekemän päätöksen johdosta todettava, että EY 81 artiklaa on rikottu, mikä estää kansallista tuomioistuinta tutkimasta riippumattomasti yhtä niistä seikoista, joiden perusteella oikeus korvaukseen syntyy, eli vahingon aiheuttaneen teon sattumista.
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lisäksi selvittämään, onko komissio tällaisen kanteen yhteydessä tuomarina ja asianosaisena omassa asiassaan nemo judex in sua causa -periaatteen vastaisesti.
40 Unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus korostaa, että jokaisella on oikeus vedota tuomioistuimessa EY 81 artiklan rikkomiseen ja näin ollen tässä artiklassa kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan mitättömyyteen (yhdistetyt asiat C‑295/04–C‑298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006, Kok., s. I‑6619, 59 kohta).
41 Siltä osin kuin kysymys on erityisesti mahdollisuudesta vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka aiheutuu sopimuksesta tai menettelytavasta, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua, on huomautettava, että EY 81 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti tämän määräyksen 1 kohdassa esitetyn kiellon tehokas vaikutus vaarantuisivat, jos jokainen ei voisi vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka hänelle on aiheutunut sopimuksesta tai menettelytavasta, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua (asia C‑453/99, Courage ja Crehan, tuomio 20.9.2001, Kok., s. I‑6297, 26 kohta ja em. yhdistetyt asiat Manfredi ym., tuomion 60 kohta).
42 Tällainen oikeus näet parantaa unionin kilpailusääntöjen tehokkuutta ja on omiaan vähentämään sellaisten usein peiteltyjen sopimusten tai menettelytapojen houkuttelevuutta, jotka voivat rajoittaa tai vääristää kilpailua. Tältä kannalta katsottuna kansallisissa tuomioistuimissa nostettavat vahingonkorvauskanteet voivat huomattavasti edistää toimivan kilpailun ylläpitämistä unionissa (ks. em. asia Courage ja Crehan, tuomion 27 kohta).
43 Tästä seuraa, että jokaisella on oikeus vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista, jos tämän vahingon ja EY 81 artiklassa kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan välillä on syy-yhteys (em. yhdistetyt asiat Manfredi ym., tuomion 61 kohta).
44 Tämä oikeus kuuluu näin ollen myös unionille.
45 Sitä on kuitenkin käytettävä kunnioittaen vastaajien perusoikeuksia, sellaisina kuin ne on taattu etenkin perusoikeuskirjassa. Perusoikeuskirjan määräykset koskevat sen 51 artiklan 1 kohdan mukaan sekä unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia että jäsenvaltioita silloin, kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta.
46 Tästä on huomautettava, että tehokkaan oikeussuojan periaate on eräs unionin oikeuden yleisistä periaatteista, ja se on nykyisin ilmaistu perusoikeuskirjan 47 artiklassa (ks. asia C‑279/09, DEB, tuomio 22.12.2010, Kok, s. I‑13849, 30 ja 31 kohta; asia C‑457/09, Chartry, määräys 1.3.2011, Kok., s. I‑819, 25 kohta, ja asia C‑69/10, Samba Diouf, tuomio 28.7.2011, Kok., s. I‑7151, 49 kohta).
47 Mainitulla 47 artiklalla taataan unionin oikeudessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettu suoja. Täten on tukeuduttava ainoastaan ensiksi mainittuun määräykseen (asia C‑386/10 P, Chalkor v. komissio, tuomio 8.12.2011, Kok., s. I-13085, 51 kohta).
48 Perusoikeuskirjan 47 artiklaan sisältyvä tehokkaan oikeussuojan periaate muodostuu eri osatekijöistä, joihin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeudet, asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuus, oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa sekä oikeus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.
49 Erityisesti oikeudesta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa on täsmennettävä, että ”tuomioistuimella” on oltava toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan kannalta merkitykselliset tosiseikka- ja oikeuskysymykset, jotta se voi ratkaista unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevat oikeudenkäyntiasiat perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti.
50 Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön (asia C‑344/98, Masterfoods ja HB, tuomio 14.9.2000, Kok., s. I‑11369, 52 kohta), joka on nykyään kodifioitu asetuksen N:o 1/2003 16 artiklaan, mukaan on tosiaan niin, että kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja muun muassa SEUT 101 artiklan soveltamisalaan kuuluvista sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa.
51 Kyseinen periaate pätee myös, kun kansallisten tuomioistuimien käsiteltäväksi on saatettu kanne, jossa vaaditaan korvaamaan sellaisesta yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta aiheutunut vahinko, jonka SEUT 101 artiklan vastaisuus on todettu komission päätöksellä.
52 Unionin kilpailusääntöjen soveltaminen perustuu siis yhtäältä kansallisten tuomioistuinten ja toisaalta komission ja unionin tuomioistuinten välisen vilpittömän yhteistyön velvollisuuteen, ja tässä yhteistyössä kukin niistä toimii perussopimuksessa sille osoitetun tehtävän mukaisesti (em. asia Masterfoods ja HB, tuomion 56 kohta).
53 Tästä on huomautettava, että yksinomainen toimivalta valvoa unionin toimielinten toimien laillisuutta kuuluu unionin tuomioistuimille eikä kansallisille tuomioistuimille. Kansallisilla tuomioistuimilla ei ole valtaa todeta tällaisia toimia pätemättömiksi (ks. vastaavasti asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok., s. I‑4199, Kok. Ep. IX, s. 235, 12–20 kohta).
54 Sääntö, jonka mukaan kansalliset tuomioistuimet eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa SEUT 101 artiklan mukaisesta menettelystä tehdyn komission päätöksen kanssa, on siis erityinen ilmaus yhtäältä kansallisten tuomioistuimien ja toisaalta komission ja unionin tuomioistuimien välisestä toimivallan jaosta unionissa.
55 Kyseinen sääntö ei kuitenkaan merkitse sitä, että pääasian vastaajat menettäisivät perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun oikeutensa saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.
56 Unionin oikeudessa säädetään näet SEUT 101 artiklan mukaisesta menettelystä tehtyjen komission päätösten tuomioistuinvalvontaa koskevasta järjestelmästä, joka tarjoaa kaikki perusoikeuskirjan 47 artiklassa vaaditut takeet.
57 Tästä on todettava, että komission päätös voidaan saattaa unionin tuomioistuimien laillisuusvalvonnan piiriin SEUT 263 artiklan nojalla. Tarkasteltavassa tapauksessa pääasian vastaajat, joille kyseinen päätös oli osoitettu, ovat todellakin nostaneet kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteen, kuten edellä tämän tuomion 20–22 kohdassa on huomautettu.
58 Pääasian vastaajat väittävät kuitenkin, että unionin tuomioistuimien SEUT 263 artiklan nojalla harjoittama laillisuusvalvonta kilpailuoikeuden alalla on puutteellinen muun muassa sen harkintavallan vuoksi, jonka unionin tuomioistuimet tunnustavat komissiolle taloudellisissa asioissa.
59 Unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus korostaa tästä, että vaikka komissiolla on harkintavaltaa taloudellisissa asioissa aloilla, joilla on tehtävä monitahoisia taloudellisia arviointeja, se ei tarkoita sitä, että unionin tuomioistuimien olisi pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut taloudellisia seikkoja. Unionin tuomioistuimien on paitsi tutkittava erityisesti esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, ovatko nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (em. asia Chalkor v. komissio, tuomion 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Unionin tuomioistuimien on myös varmistettava viran puolesta, onko komissio perustellut päätöksensä, ja erityisesti, onko se selittänyt huomioon ottamistaan seikoista tekemänsä punninnat ja arvioinnit (ks. vastaavasti em. asia Chalkor v. komissio, tuomion 61 kohta).
61 Unionin tuomioistuimien on lisäksi harjoitettava niille kuuluvaa laillisuusvalvontaa niiden seikkojen perusteella, jotka kantaja on esittänyt kanneperusteiden tueksi. Tässä laillisuusvalvonnassa unionin tuomioistuimet eivät voi tukeutua komission harkintavaltaan, kun kyse on niiden seikkojen valinnasta, jotka on otettu huomioon sovellettaessa komission tiedonannossa, jonka otsikko on ”Suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta” (EUVL 2006, C 210, s. 2), mainittuja arviointiperusteita, ja näiden seikkojen arvioinnista, perusteena sille, etteivät mainitut tuomioistuimet harjoita oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa (em. asia Chalkor v. komissio, tuomion 62 kohta).
62 On vielä todettava, että laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on annettu unionin tuomioistuimille 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 17 artiklalla ja nyttemmin asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla unionin tuomioistuimet voivat täten paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää (em. asia Chalkor v. komissio, tuomion 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Perussopimuksissa määrätty valvonta merkitsee siis sitä, että unionin tuomioistuimet harjoittavat sekä oikeudellisiin seikkoihin että tosiseikkoihin kohdistuvaa valvontaa ja että niillä on toimivalta arvioida todisteita, kumota riidanalainen päätös ja muuttaa sakkojen määrää. SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta, jota täydentää asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa säädetty sakon määrää koskeva täysi harkintavalta, on siis sopusoinnussa perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa (ks. vastaavasti em. asia Chalkor v. komissio, tuomion 67 kohta).
64 Pääasian vastaajien väitteestä, jonka mukaan mainittu tuomioistuinvalvonta on annettu unionin tuomioistuimen, jonka riippumattomuus kyseenalaistetaan sillä perusteella, että se on itsekin unionin toimielin, tehtäväksi, on riittävää todeta, että väite on täysin perusteeton, kun yhtäältä otetaan huomioon kaikki ne perussopimuksiin otetut takeet, joilla varmistetaan unionin tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus, sekä toisaalta se, että jokainen tuomioistuinelin muodostaa välttämättäkin osan sellaista valtiollista tai ylikansallista organisaatiota, johon se kuuluu, ilman että tämä seikka yksinään voisi merkitä perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista.
65 Lopuksi on korostettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen oikeudenvastaiseen tekoon perustuva vahingonkorvauskanne edellyttää – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – vahingon aiheuttaneen teon sattumisen toteamista mutta myös vahingon sekä vahingon ja mainitun vahingon aiheuttaneen teon välisen suoran yhteyden olemassaoloa. Vaikka on totta, että kansallisella tuomioistuimella oleva velvollisuus olla antamatta ratkaisuja, jotka olisivat ristiriidassa SEUT 101 artiklan rikkomisen toteavan komission päätöksen kanssa, edellyttää, että kansallinen tuomioistuin myöntää kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan olemassaolon, on kuitenkin täsmennettävä, että kansallisen tuomioistuimen asiana sen sijaan edelleen on arvioida vahingon olemassaoloa sekä kyseisen vahingon ja kyseessä olevan yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan välisen suoran syy-yhteyden olemassaoloa.
66 Myös silloin, kun komissio on joutunut määrittämään kilpailusääntöjen rikkomisen täsmälliset vaikutukset päätöksessään, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näet edelleen määrittää yksilöllisesti kullekin niistä henkilöistä aiheutunut vahinko, jotka ovat nostaneet vahingonkorvauskanteen. Tällainen arviointi ei ole ristiriidassa asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan kanssa.
67 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, komission ei voida katsoa olevan tuomari ja asianosainen omassa asiassaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa oikeusriidassa.
68 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toiseksi, loukataanko asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen oikeudenvastaiseen tekoon perustuvan kanteen yhteydessä siitä syystä, että komissio oli itse suorittanut kyseistä rikkomista koskevan tutkimuksen.
69 Pääasian vastaajien mukaan komissio oli tästä syystä etuoikeutetussa asemassa vastaajiin nähden, minkä johdosta se on voinut hankkia ja käyttää tietoja – mukaan lukien luottamukselliset ja näin ollen liikesalaisuuden piiriin kuuluvat tiedot –, joita kaikilla vastaajilla ei ollut käytettävinään.
70 Komissio väittää puolestaan nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, että se on pääasian kannetta valmistellessaan käyttänyt ainoastaan tietoja, jotka ovat 27.2.2007 tehdyn päätöksen julkisessa versiossa. Komissio selittää lisäksi, että pääasian oikeudenkäynnistä vastuussa olevilla yksiköillä eli Brysselissä ja Luxemburgissa sijaitsevilla infrastruktuuri- ja logistiikkatoimistoilla ei ole etuoikeutettua mahdollisuutta tutustua kilpailun pääosaston luottamukselliseen asiakirja-aineistoon. Komissio on tästä syystä ollut yhdenvertaisessa asemassa kaikkiin yksityisiin oikeussubjekteihin nähden.
71 Prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen välitön seuraus (yhdistetyt asiat C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomio 21.9.2010, Kok., s. I‑8533, 88 kohta), merkitsee velvollisuutta tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, myös todisteensa, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä vastapuoltaan selvästi epäedullisempaan asemaan.
72 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa huomauttanut, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden tarkoituksena on taata oikeudenkäynnin asianosaisten välinen tasapaino ja varmistaa siten, että kuka tahansa oikeudenkäynnin asianosainen voi arvioida kaikkia tuomioistuimelle toimitettuja asiakirjoja ja kyseenalaistaa ne. Kääntäen ilmaistuna vahingon, jota tästä epätasapainosta voi aiheutua, toteen näyttäminen siis lähtökohtaisesti kuuluu sille, jolle on aiheutunut vahinkoa.
73 Ennakkoratkaisupyynnöstä kuitenkin ilmenee, ettei komissio ole toimittanut kansalliselle tuomioistuimelle niitä tietoja, joihin pääasian vastaajat viittaavat, ja komissio on lisäksi todennut nojautuneensa ainoastaan tietoihin, jotka sisältyvät EY 81 artiklan rikkomisen toteamisesta tehdyn päätöksen sellaiseen versioon, josta on poistettu luottamukselliset tiedot. Tällaisessa tilanteessa ei siis voida katsoa, että prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta olisi loukattu.
74 Pääasian vastaajien väite, jonka mukaan asianosaisten välinen tasapaino vaarannetaan siitä syystä, että komissio on suorittanut SEUT 101 artiklan rikkomista koskevan tutkimuksen tarkoituksenaan vaatia tämän jälkeen korvausta kyseisestä rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta, ei voi menestyä sen asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kiellon vuoksi, joka koskee tutkimuksessa saatujen tietojen käyttämistä muihin kuin tutkimuksen tarkoituksiin.
75 Lisäksi se, että sekä 27.2.2007 tehty päätös että päätös nostaa pääasian vahingonkorvauskanne on tehty komission kollegiossa, ei kyseenalaista edellä esitettyjä seikkoja, koska unionin oikeudessa on riittävästi SEUT 339 artiklasta, asetuksen N:o 1/2003 28 artiklasta ja EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon 26 kohdasta ilmenevien kaltaisia takeita prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen kunnioittamisen varmistamiseksi tällaisen kanteen yhteydessä.
76 Lopuksi on todettava, etteivät myöskään pääasian vastaajien asiassa Yvon vastaan Ranska annetun tuomion (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.4.2003, Recueil des arrêts et décisions 2003-V) perusteella esittämät väitteet voi menestyä. Ne seikat, joiden perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa rikotun ja joita olivat muun muassa hallituksen asiamiehen johtopäätösten huomattava vaikutus lunastusasioita käsittelevän tuomioistuimen arviointiin, ja säännöt, jotka koskivat hallituksen asiamiehen mahdollisuutta tutustua merkityksellisiin tietoihin ja käyttää niitä, eivät kuuluneet nyt käsiteltävälle pääasialle ominaisista seikoista poiketen tuomioistuinvalvonnan piiriin, tai niihin ei sovellettu edellä tämän tuomion 63 ja 75 kohdassa mainittuihin takeisiin verrattavia tai niitä vastaavia takeita.
77 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, ettei perusoikeuskirjan 47 artikla estä sitä, että komissio nostaa unionin nimissä kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jolla vaaditaan korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut unionille sellaisesta yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta, jonka EY 81 artiklan tai SEUT 101 artiklan vastaisuus on todettu kyseisen toimielimen päätöksellä.
Oikeudenkäyntikulut
78 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa unionin oikeutta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että Euroopan komissio edustaa Euroopan unionia kansallisessa tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeudenvastaiseen tekoon perustuva kanne, jolla vaaditaan korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut unionille EY 81 ja SEUT 101 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta, jolla on voinut olla vaikutusta tiettyihin unionin eri toimielinten ja elinten tekemiin julkisiin hankintasopimuksiin, eikä ole tarpeen, että komissiolla on jälkimmäisten tässä tarkoituksessa antama valtuutus.
2) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ei estä sitä, että Euroopan komissio nostaa Euroopan unionin nimissä kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jolla vaaditaan korvaamaan vahinko, joka on aiheutunut unionille sellaisesta yhteistoimintajärjestelystä tai menettelytavasta, jonka EY 81 artiklan tai SEUT 101 artiklan vastaisuus on todettu kyseisen toimielimen päätöksellä.
Allekirjoitukset