JULKISASIAMIEHEN KANNANOTTO
JÁN MAZÁK
26 päivänä lokakuuta 2011 (1)
Asia C‑329/11
Alexandre Achughbabian
vastaan
Préfet du Val-de-Marne
(Cour d’appel de Paris’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Direktiivi 2008/115/EY – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Kansallinen lainsäädäntö, jossa pelkästä laittomasta maahan tulosta tai siellä oleskelusta määrätään seuraamukseksi vankeusrangaistus – Yhteensopivuus
1. Kuten asia El Dridi,(2) cour d’appel de Paris’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö kiinnittää unionin tuomioistuimen huomion jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/115/EY,(3) kun kyse on kansallisesta rikosoikeudesta.
2. Se vastaus, jonka unionin tuomioistuin nyt käsiteltävässä asiassa antaa ennakkoratkaisukysymykseen, on kansallisen tuomioistuimen kannalta hyödyllinen, jotta tämä voi arvioida sitä, onko Alexandre Achughbabianin, joka on kolmannen maan kansalainen, laittomalla oleskelulla Ranskassa perusteltu henkilökohtaisen vapauden riistäminen laillinen.
3. Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen ja sellaisen aineiston perusteella, jonka kansallinen tuomioistuin on toimittanut unionin tuomioistuimelle, Achughbabianin tilanne voidaan esittää tiivistetysti seuraavasti:
– hän tuli Ranskaan 9.4.2008
– Ranskan turvapaikka-asioissa toimivaltainen viranomainen hylkäsi hänen hakemuksensa oleskeluoikeudesta turvapaikanhakijana 28.11.2008
– Val-d’Oisen prefekti päätti 27.1.2009 hylätä hänen oleskelukortin myöntämistä koskevan hakemuksensa ja velvoitti hänet poistumaan Ranskan alueelta kuukauden kuluessa kyseisen päätöksen tiedoksi antamisesta
– hänet otettiin kiinni ja pidätettiin 24.6.2011, koska hänen epäiltiin syyllistyneen ulkomaalaisten maahantulosta ja maassa oleskelusta sekä turvapaikkaoikeudesta annetussa laissa (code de l’entrée et du séjour des étrangers et du droit d’asile, jäljempänä Ceseda) säädettyyn laittomaan oleskeluun perustuvaan rikokseen
– Val-de-Marnen prefekti teki 25.6.2011 hänen osaltaan päätöksen maastapoistamisesta ja säilöönottopäätöksen, ja hänet otettiin näin ollen säilöön säilöönottokeskukseen
– tribunal de grande instance de Créteil’n säilöönottoasioissa toimivaltainen tuomari antoi 27.6.2011 luvan hänen säilöönottonsa jatkamiseen sen jälkeen, kun hän oli hylännyt sellaiset menettelyn lainvastaisuutta koskevat väitteet, jotka hänen avustajansa oli menettelyn aluksi esittänyt ja joista yksi koski sitä, että hänen pidättämisensä oli asiassa El Dridi annetun tuomion(4) valossa laiton
– hänen avustajansa valitti 28.6.2011 tribunal de grande instance de Créteil’n määräyksistä cour d’appel de Paris’hin useilla perusteilla, joista yksi koski jälleen sitä, että hänen pidättämisensä oli lainvastainen asiassa El Dridi(5) annetun tuomion valossa.
4. Cour d’appel de Paris määräsi näin ollen 29.6.2011 Achughbabianin säilöönoton päättymään päätettyään ennen sitä esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Kun otetaan huomioon direktiivin 2008/115 soveltamisala, onko katsottava, että kyseinen direktiivi on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin [Cesedan] L. 621-1 §, jossa säädetään vankeusrangaistuksen määräämisestä kolmannen maan kansalaiselle pelkästään sillä perusteella, että hän on saapunut valtion alueelle laittomasti tai oleskellut siellä laittomasti?”
5. Unionin tuomioistuin piti tärkeänä, että Ranskan tuomioistuimet saisivat mahdollisimman nopeasti käyttöönsä vastauksen esitettyyn kysymykseen, koska mainittu vastaus voisi olla omiaan estämään mahdollisia laittomia vapaudenriistoja ja lyhentämään niiden kestoa, joten se päätti hyväksyä kansallisen tuomioistuimen pyynnön siitä, että asia käsiteltäisiin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 a artiklan mukaisessa nopeutetussa käsittelyssä.
6. Achughbabian, Saksan, Viron ja Ranskan hallitukset ja Euroopan komissio toimittivat unionin tuomioistuimeen kirjalliset huomautuksensa.
7. Achughbabian, Tanskan, Saksan, Viron ja Ranskan hallitukset sekä komissio olivat edustettuina 25.10.2011 pidetyssä istunnossa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 2008/115
8. Direktiivin 2008/115 tavoitteena on, kuten direktiivin johdanto-osan 2 ja 20 perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee, vahvistaa yhteiset säännöt palauttamiselle, maastapoistamiselle, pakkokeinojen käytölle, säilöönotolle ja maahantulokielloille siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista; kyseisten sääntöjen on oltava tehokkaan palauttamispolitiikan perustana ja perusoikeuksien mukaisia.
9. Direktiivin 5 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(5) Tässä direktiivissä olisi vahvistettava horisontaaliset säännöt, joita sovelletaan kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioon saapumisen taikka jäsenvaltiossa oleskelun tai asumisen edellytyksiä.
– –
(17) Säilöön otettuja kolmansien maiden kansalaisia olisi kohdeltava inhimillisellä ja ihmisarvoisella tavalla ja heidän perusoikeuksiaan kunnioittaen sekä kansainvälistä oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen. Säilöönotto olisi yleensä toteutettava erityisissä säilöönottolaitoksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lainvalvontaviranomaisten suorittamaa kiinniottoa, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä.”
10. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa määritellään direktiivin soveltamisala seuraavasti:
”Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.”
11. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–5 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista”.
12. Direktiivin 2008/115 kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan, että jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen sijasta olisi suosittava vapaaehtoista paluuta, ja sen mukaisesti direktiivin 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Vapaaehtoinen paluu”, säädetään seuraavaa:
”1. Palauttamispäätöksessä on määrättävä vapaaehtoista paluuta varten asianmukaisesta ajasta, jonka pituus on seitsemästä päivästä kolmeenkymmeneen päivään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista. – –
– –
4. Jos on olemassa pakenemisen vaara tai laillista oleskelua koskeva hakemus on hylätty selvästi perusteettomana tai vilpillisenä taikka jos asianomainen henkilö on vaaraksi yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle, jäsenvaltiot voivat olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää.”
13. Direktiivin 2008/115 8 artiklan otsikko on ”Maastapoistaminen”, ja kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet pannakseen täytäntöön palauttamispäätöksen, jos vapaaehtoista poistumista varten ei ole myönnetty aikaa 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai jos paluuvelvoitetta ei ole noudatettu 7 artiklan mukaisesti myönnetyn ajan kuluessa”.
14. Direktiivin 2008/115 20 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli – ellei direktiivin 13 artiklan 4 kohdasta muuta johdu – saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 24.12.2010.
Kansallinen säännöstö
15. Cesedan L. 621-1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ulkomaalaista, joka on tullut Ranskaan tai oleskellut siellä noudattamatta L. 211-1 §:n tai L. 311-1 §:n säännöksiä tai joka on pysytellyt Ranskassa yli sen ajan, johon hänen viisuminsa oikeuttaa, rangaistaan vuoden pituisella vankeusrangaistuksella ja 3 750 euron suuruisella sakolla.
Tuomioistuin voi lisäksi kieltää tällä tavoin tuomittua ulkomaalaista enintään kolmen vuoden ajan tulemasta Ranskaan tai oleskelemasta siellä. Kielto saapua maahan merkitsee automaattisesti tuomitun henkilön maastapoistamista (reconduite à la frontière) tarvittaessa vankeusrangaistuksen päätyttyä.”
16. Rikosprosessilain (code de procédure pénale) pidättämistä koskevia pykäliä muutettiin 14.4.2011 annetulla lailla nro 2011-392, joka tuli voimaan 1.6.2011. Näin ollen rikosprosessilain 62 §, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, on sanamuodoltaan seuraavanlainen:
”Henkilöitä, joiden osalta ei ole olemassa perusteltua syytä epäillä, että he ovat tehneet tai yrittäneet tehdä rikoksen, voidaan pitää kiinniotettuina ainoastaan sen ajan, joka on ehdottoman tarpeellinen heidän puhuttamistaan varten, eikä kuitenkaan yli neljää tuntia.
Jos henkilön puhuttamisen yhteydessä ilmenee, että on perusteltuja syitä epäillä, että hän on tehnyt tai yrittänyt tehdä rikoksen, josta seuraa vankeusrangaistus, hänet voidaan pitää tutkintaviranomaisten käytettävissä ainoastaan pidättämällä hänet. Hänen pidättämisestään ilmoitetaan tällöin hänelle 63 §:ssä säädetyn mukaisesti.”
17. Rikosprosessilain 62-2 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, säädettiin, että ”pidättäminen on poliisiviranomaisen tuomioistuinten valvonnan alaisena päättämä pakkokeino, jolla henkilö, jota epäillään yhdestä tai useammasta perustellusta syystä siitä, että hän on tehnyt tai yrittänyt tehdä sellaisen rikoksen, josta voidaan seuraamukseksi määrätä vankeusrangaistus, pidetään tutkintaviranomaisten käytettävissä. – –”
Asian arviointi
18. Kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisukysymys heijastelee sitä tilannetta, joka Ranskassa vallitsee sen jälkeen, kun asiassa El Dridi annettiin tuomio,(6) jossa unionin tuomioistuin totesi, että direktiivi 2008/115 on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään vankeusrangaistuksen määräämisestä maassa laittomasti oleskelevalle kolmannen valtion kansalaiselle ainoastaan sillä perusteella, että hän vastoin hänelle annettua määräystä poistua tämän valtion alueelta määräajassa jatkaa ilman hyväksyttävää syytä oleskeluaan kyseisellä alueella. Ranskan tuomioistuinten keskuudessa esiintyy toisistaan eriäviä näkemyksiä siltä osin kuin on kyse siitä, päteekö tämä periaate myös Cesedan L. 621-1 §:ssä säädetyn vankeusrangaistuksen – joka määrätään sillä perusteella, että ulkomaalainen tulee laittomasti Ranskaan tai oleskelee siellä laittomasti – perusteella. Jos näin olisi, rikosprosessilain 62-2 §:ssä tarkoitettu pidättäminen, joka on pakkokeino, johon turvautuminen edellyttää kyseisen lain mukaan epäilyä sellaisesta rikoksesta, josta voidaan määrätä vankeusrangaistus, ei olisi mahdollinen Cesedan L. 621-1 §:n perusteella.
19. Vaikka tämä kysymys on esitetty Achughbabianin henkilökohtaisen vapauden riistämiseen eli hänen pidättämiseensä liittyvän tuomioistuinvalvonnan yhteydessä,(7) on täsmennettävä, etteivät pidättäminen henkilökohtaisen vapauden riistämistä merkitsevänä rikosoikeudellisena toimenpiteenä sellaisenaan ja siihen turvautumisen edellytykset ole nyt käsiteltävän ennakkoratkaisukysymyksen kohteena. Tästä huolimatta olen toki tietoinen siitä, että unionin tuomioistuimen vastaus on omiaan vaikuttamaan mahdollisuuteen pidättää henkilöitä, joiden epäillään syyllistyneen Cesedan L. 621-1 §:ssä säädettyyn rikokseen.
20. Cesedan L. 621-1 §:llä ja direktiivillä 2008/115 on yhtymäkohta siinä, että molemmat koskevat kolmannen maan kansalaisen laitonta oleskelua jäsenvaltion alueella. Mainitut säädökset johtavat tällaisen teon tapauksessa kuitenkin keskenään erilaisiin seurauksiin. Cesedan L. 621-1 §:ssä kyseinen teko luokitellaan rikokseksi, josta rangaistaan vuoden pituisella vankeusrangaistuksella ja 3 750 euron suuruisella sakolla, kun taas direktiivissä 2008/115 säädetään sellaisen palauttamiseen liittyvän hallinnollisen menettelyn käynnistämisestä, jonka yhteydessä on varmistettava se, että asianomaisen henkilön henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen on mahdollista vain palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai henkilön poistamiseksi maasta ja vain sillä edellytyksellä, ettei muita riittäviä mutta lievempiä keinoja voida soveltaa tehokkaasti.
21. Ranskan lainsäädännössä toki säädetään sellaisen tilanteen varalta, että kolmannen maan kansalainen oleskelee laittomasti Ranskassa, rikosoikeudellisen seuraamuksen ohella myös palauttamista koskevasta hallinnollisesta menettelystä. Tätä osoittaa se, että Achughbabianilla tällaisen menettelyn vaihe on parhaillaan kesken ja että menettelyä säännellään Cesedalla.
22. Ennakkoratkaisukysymys ei kuitenkaan koske kyseistä menettelyä sellaisenaan, enkä näin ollen tässä kannanotossa tarkastele kysymystä siitä, vastaako se palauttamista koskeva hallinnollinen menettely, jota Achughbabianiin Ranskan lainsäädännön mukaisesti sovelletaan, direktiivistä 2008/115 johtuvia vaatimuksia. On kuitenkin todettava, ettei Ranska ollut pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana täyttänyt direktiivin 2008/115 20 artiklasta johtuvaa velvollisuuttaan saattaa voimaan direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Kuten Ranskan hallituksen kirjallisista huomautuksista ilmenee, direktiivi 2008/115 saatettiin täysimääräisesti osaksi Ranskan oikeutta vasta maahanmuutosta, kotouttamisesta ja kansalaisuudesta 16.6.2011 annetulla lailla nro 2011-672 (loi n° 2011-672 du 16 juin 2011 relative à l’immigration, à l’intégration et à la nationalité), joka tuli voimaan 18.7.2011. Mainitulla lailla säädetyillä muutoksilla ei kuitenkaan ollut merkitystä Cesedan nyt käsiteltävän L. 621-1 §:n sanamuodon kannalta.
23. Kun otetaan huomioon se periaate, jonka unionin tuomioistuin on esittänyt asiassa El Dridi antamassaan tuomiossa ja jonka mukaan ”siitä huolimatta, ettei EY 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan b alakohdassa, joka on otettu SEUT 79 artiklan 2 kohdan c alakohtaan, eikä direktiivissä 2008/115, joka on annettu muun muassa tämän EY:n perustamissopimuksen määräyksen perusteella, suljeta pois jäsenvaltioiden rikosoikeudellista toimivaltaa laitonta maahanmuuttoa ja luvatonta oleskelua koskevissa kysymyksissä, jäsenvaltioiden on järjestettävä näitä kysymyksiä koskeva lainsäädäntönsä niin, että unionin oikeuden noudattaminen voidaan taata. Jäsenvaltiot eivät voi soveltaa – rikosoikeudellistakaan – lainsäädäntöä, jolla saatetaan vaarantaa direktiivillä tavoiteltujen päämäärien toteuttaminen ja estää näin sen tehokas vaikutus”;(8) olen sitä mieltä, että nyt käsiteltävässä asiassa esitettyyn kysymykseen vastaamiseksi on tutkittava, voiko se, että jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista rangaistaan tästä oleskelustaan vankeusrangaistuksella, olla omiaan vaarantamaan direktiivin 2008/115 tavoitteiden toteutumisen.
24. Direktiivin 2008/115 tavoite on helposti tunnistettavissa direktiivin 2 ja 20 perustelukappaleen ja 1 artiklan perusteella. Direktiivin tavoitteena on vahvistaa tehokkaan palauttamispoliitikan perustaksi perusoikeuksien mukaiset yhteiset säännöt palauttamiselle, maastapoistamiselle, pakkokeinojen käytölle, säilöönotolle ja maahantulokielloille siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista.
25. Ennen sen tutkimista, onko Cesedan L. 621-1 §:n kaltainen säännös omiaan vaarantamaan näin määritellyn tavoitteen toteutumisen, on aluksi torjuttava Viron ja Ranskan hallitusten väite siitä, että direktiiviä 2008/115 sovelletaan vasta siitä alkaen, kun palauttamispäätös on tehty.
26. Tämän väitteen hyväksyminen merkitsisi sitä, että direktiivissä 2008/115 jätetään jäsenvaltioille mahdollisuus päättää siitä, aikovatko ne ylipäätään tehdä palauttamista koskevan päätöksen ja siten aloittaa niiden alueella laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista koskevan palauttamismenettelyn, ja siitä, milloin ne aikovat näin tehdä.
27. Direktiivissä 2008/115 ei kuitenkaan jätetä jäsenvaltioille tällaista harkintavaltaa. Direktiivin useissa säännöksissä päinvastoin ilmaistaan se, että direktiivin tarkoituksena on velvoittaa jäsenvaltio käynnistämään palauttamismenettely kaikista sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista. Kyse on erityisesti direktiivin 2008/115 6 artiklan 1 kohdasta, jonka mukaan jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden ”kansalaisista” (ranskaksi ”tout ressortissant” eli ”kaikista kansalaisista”).(9) Poikkeukset tästä velvollisuudesta on nimenomaisesti lueteltu direktiivin 2008/115 saman artiklan 2–5 kohdassa.
28. Edellä mainitun velvollisuuden, eli palauttamispäätöksen tekemistä koskevan velvollisuuden, vastinparina on jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen oikeus siihen, että jäsenvaltio toimii näin. Direktiivissä 2008/115 myönnetään näin ollen jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle oikeus siihen, että asianomainen jäsenvaltio tekee palauttamispäätöksen, jolla käynnistetään palauttamismenettely, jonka tarkoituksena on saada laiton oleskelu päättymään ja jonka yhteydessä on varmistettava se, että asianomaisen henkilön henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen on mahdollista vain palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai henkilön poistamiseksi maasta ja vain sillä edellytyksellä, ettei muita riittäviä mutta lievempiä keinoja voida soveltaa tehokkaasti.
29. Palatakseni keskeiseen ongelmaan eli sen arvioimiseen, voiko jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen rankaiseminen vankeusrangaistuksella olla omiaan vaarantamaan direktiivin 2008/115 tavoitteiden toteutumisen, on kiinnitettävä huomio direktiivillä 2008/115 säädettyyn palauttamismenettelyyn.(10)
30. Mainitussa direktiivissä säädetään pakkokeinojen käytöstä sen tavoitteen toteuttamiseksi eli palauttamispäätöksen täytäntöön panemiseksi. Kuten olen jo todennut asiassa El Dridi esittämässäni kannanotossa,(11) mainittuja toimenpiteitä ei luetella tyhjentävästi direktiivissä 2008/115. Kun otetaan huomioon kunkin palauttamismenettelyn yksilöllisyys (tapauskohtaisuus), tämä ei kuitenkaan olisi edes mahdollista.
31. Vankeusrangaistus merkitsee kiistatta pakkokeinoa. Vastaavasti on kuitenkin myös selvää, ettei kyse ole palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa ja siten direktiivin 2008/115 tavoitteen toteutumista edistävästä toimenpiteestä. Vankeusrangaistus, josta on säädetty sellaista tapausta varten, että kyse on kolmannen maan kansalaisen laittomasta oleskelusta (kuten tämän kannanoton 25 kohdassa olen jo todennut, tämä on se seikka, johon direktiivissä 2008/115 liitetään velvollisuus käynnistää palauttamismenettely), objektiivisesti katsoen estää – vaikkakin vain väliaikaisesti – palauttamispäätöksen täytäntöönpanon.
32. Ranskan hallitus kiinnittää tältä osin huomion oikeusministerin 21.2.2006 ja 12.5.2011 antamiin hallinnollisiin soveltamisohjeisiin, joissa syyttäjiä kehotetaan nostamaan syytteitä laittoman maahan tulon ja maassa oleskelun perusteella ainoastaan sellaisia ulkomaalaisia vastaan, jotka ovat syyllistyneet muuhunkin rikokseen, ja jättämään silleen muut rikosoikeudelliset menettelyt erityisesti siinä tarkoituksessa, että mahdollinen samanaikainen maastapoistamista koskeva hallinnollinen menettely voi jatkua. Sellaisista tilastotiedoista, joita Ranskan hallitus on myös toimittanut, ilmenee kuitenkin, että edellä mainituista ohjeista huolimatta on kuitenkin olemassa tapauksia, joissa on annettu rikostuomio yksinomaan Cesedan L. 621-1 §:n nojalla.
33. Haluaisin kuitenkin korostaa, ettei tämä merkitse sitä, että kaikki asianomaisen henkilön vapauteen kohdistuvat rajoitukset olisivat yleisesti kiellettyjä sinä aikana, joka on ehdottoman tarpeellinen sen tarkistamiseksi, täyttyvätkö edellytykset direktiivin 2008/115 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun palauttamispäätöksen tekemiselle. Jaan tältä osin Ranskan hallituksen näkemyksen siitä, että tällainen rajoitus voi olla tarpeellinen useissa tapauksissa,(12) ja direktiivin 2008/115 17 perustelukappaleen mukaisesti tällaiset rajoitukset kuuluvat jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön alaan. Mainittua henkilökohtaisen vapauden rajoittamista ei kuitenkaan voida perustaa Cesedan L. 621-1 §:n kaltaiseen säännökseen.
34. Edellä esitetyn mukaisesti katson, että unionin tuomioistuimen olisi vastattava kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen, että direktiiviä 2008/115 on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään vankeusrangaistuksen määräämisestä yksinomaan sillä perusteella, että kolmannen maan kansalainen tulee asianomaisen jäsenvaltion alueelle laittomasti tai oleskelee siellä laittomasti.
Ratkaisuehdotus
35. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa cour d’appel de Paris’n esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/115/EY on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään vankeusrangaistuksen määräämisestä yksinomaan sillä perusteella, että kolmannen maan kansalainen tulee asianomaisen jäsenvaltion alueelle laittomasti tai oleskelee siellä laittomasti.