JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

3 päivänä helmikuuta 2011 (1)

Asiat C‑403/08 ja C‑429/08

Football Association Premier League Ltd ym.

vastaan

QC Leisure ym.

(High Court of Justice, Chancery Divisionin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Karen Murphy

vastaan

Media Protection Services Ltd

(High Court of Justice, Administrative Courtin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Jalkapallo-ottelujen satelliittilähetykset – Muissa jäsenvaltioissa laillisesti markkinoille saatettujen dekooderikorttien myynti – Direktiivi 98/84/EY – Ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen oikeussuoja – Laiton pääsyn mahdollistava laite – Direktiivi 2001/29/EY – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleen valmistamista koskeva oikeus – Välittäminen yleisölle – Direktiivi 93/83/EY – Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittaminen – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Kilpailu – SEUT 101 artiklan 1 kohta – Yhdenmukaistetut menettelytavat – Toimintatapa, jonka tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen – Kilpailunvastaisen tarkoituksen arviointiperusteet

Sisällys

I  Johdanto

II  Asiaa koskevat oikeussäännöt

A  Kansainvälinen oikeus

1. Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta

2. Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista

3. WIPOn tekijänoikeussopimus

4. Rooman yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta

B  Unionin säännöstö

1. Ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen suoja

2. Henkinen omaisuus tietoyhteiskunnassa

3. Henkinen omaisuus ja satelliitin välityksellä tapahtuva yleisradiointi

III  Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

A  Jalkapallo-ottelulähetykset

B  Asia C-403/08

C  Asia C-429/08

IV  Oikeudellinen arviointi

A  Direktiivi 98/84

B  Direktiivi 2001/29

1. Oikeus valmistaa kappaleita

a) Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4 a – sovelletaanko kansallista oikeutta vai unionin oikeutta

b) Kappaleen valmistamista koskevaan oikeuden soveltaminen suoriin lähetyksiin

c) Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4 b – kappaleen valmistaminen vastaanottajan välimuistissa

d) Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4 c – kappaleen valmistaminen televisioruudulla esittämisen muodossa

2. Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 5 – kappaleen valmistamista koskevan oikeuden rajoittaminen

3. Edelleen välittäminen yleisölle

a) Kysymyksen tutkittavaksi ottaminen

b) Kysymys

i) Suojatut teokset

ii) Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan sovellettavuus

C  Direktiivi 93/83

D  Perusvapaudet

a) Sovellettava perusvapaus

b) Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen

c) Rajoituksen oikeuttaminen

d) Oikeuttaminen, kun dekooderikorttien hankkimisen yhteydessä on annettu vääriä tietoja

e) Rajoituksen vaikutukset yksityis- tai kotikäyttöön

f) Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 9

g) Asiassa C-429/08 esitetty kysymys 7

h) Päätelmä asiassa C-429/08 esitetyistä kysymyksistä 6 ja 7 sekä asiassa C-403/08 esitetyistä kysymyksistä 7, 8 c ja 9

E  Kilpailuoikeus

V  Ratkaisuehdotus

I       Johdanto

1.        Tekijöiden taloudellisten etujen suojeleminen käy yhä merkittävämmäksi. Luovasta työstä on maksettava asianmukainen palkkio.

2.        Tämän vuoksi Football Association Premier League Ltd (jäljempänä FAPL), joka on Englannin valioliigan ottelujen myynnistä vastaava organisaatio, pyrkii jalkapallo-ottelujensa suoria lähetyksiä koskevien tekijänoikeuksien optimaaliseen hyödyntämiseen. Se antaa kullekin lisenssinsaajalleen periaatteessa yksinoikeuden ottelujen lähettämiseen ja taloudelliseen hyödyntämiseen tämän lähetysalueella, joka on useimmiten kyseinen maa. Samalla kukin lisenssinsaaja velvoitetaan estämään lähetysten näkyminen tämän lähetysalueen ulkopuolella, jotta muiden lisenssinsaajien yksinoikeudet olisi turvattu.

3.        Esillä olevien ennakkoratkaisupyyntöjen lähtökohtana olevat asiat koskevat pyrkimystä kiertää näitä yksinoikeuksia. Yritykset tuovat dekooderikortteja ulkomailta – tässä tapauksessa Kreikasta ja arabivaltioista – Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja tarjoavat niitä sikäläisille ravitsemusliikkeille edullisemmilla hinnoilla kuin kyseisessä maassa toimiva yleisradio-organisaatio. FAPL pyrkii estämään tämän käytännön.

4.        Yksinomaisten yleisradiointioikeuksien toteutumista edistävät toimenpiteet ovat ongelmallisia sisämarkkinoiden periaatteen kannalta. Tämän vuoksi on tarpeen tutkia, loukkaavatko ne unionin perusvapauksia tai kilpailuoikeutta.

5.        Lisäksi on kuitenkin tarkasteltava tiettyjä direktiivejä koskevia kysymyksiä. Ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta annettu direktiivi 98/84/EY(2) on mielenkiintoinen, sillä satelliittilähetysten yksinoikeudet varmistetaan koodaamalla lähetyssignaali. FAPL katsoo, että direktiivissä kielletään dekooderikorttien käyttö niiden nimenomaisen käyttöalueen ulkopuolella. Maahantuojat puolestaan katsovat, että näiden korttien vapaa liikkuvuus on mainitun direktiivin nojalla perusteltu.

6.        Lisäksi tarkasteltavana on kysymyksiä, jotka koskevat lähetyksiin liittyvien oikeuksien laajuutta tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY(3) mukaan, tarkemmin sanottuna sitä, liittyykö lähetysten välittäminen oikeuteen valmistaa kappaleita teoksista ja onko välittäminen ravitsemusliikkeissä välittämistä yleisölle.

7.        Lisäksi tarkasteltavana on kysymyksiä lisenssin vaikutuksesta tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/83/ETY perusteella.(4) On pohdittava sitä, muodostaako suostumus lähetyksen välittämiseen satelliitin avulla tietyssä jäsenvaltiossa perustan oikeudelle lähetyksen vastaanottamiseen toisessa jäsenvaltiossa ja välittämiseen kuvaruudulla.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Kansainvälinen oikeus

1.       Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta

8.        Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen (Pariisissa 24.7.1971 hyväksytyn toisinnon), sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus), 9 artiklan 1 kappaleen mukaan tämän yleissopimuksen suojaamien kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia näiden teostensa millä tavalla ja missä muodossa tahansa tapahtuva toisintaminen.

9.        Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia:

i)      teostensa yleisradioiminen tai välittäminen yleisölle muulla merkkien, äänien tai kuvien johtimettoman lähettämisen keinolla;

ii)      teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle johtimitse tai edelleen yleisradioiminen silloin, kun tämä tapahtuu muun kuin alkuperäisen organisaation toimesta;

iii)      teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle kaiuttimella tai muulla samankaltaisella merkkien, äänen tai kuvien siirtämiseen käytettävällä laitteella.”

2.       Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista

10.      Marrakechissa tehdyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 C olevan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (jäljempänä TRIPS-sopimus) hyväksyttiin Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY.(5)

11.      TRIPS-sopimuksen 9 artiklan 1 kohdassa määrätään tekijänoikeuden suojaa koskevien kansainvälisten sopimusten noudattamisesta:

”Jäsenten tulee saattaa lainsäädäntönsä Bernin yleissopimuksen (1971) 1–21 artiklan ja sen liitteen mukaiseksi. Jäsenillä ei kuitenkaan ole tämän sopimuksen nojalla tuon yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitettuja tai siitä johdettuihin oikeuksiin perustuvia oikeuksia tai velvoitteita.”

12.      TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 3 kohdassa määrätään televisio-ohjelmien suojasta:

”Yleisradio-organisaatioilla tulee olla oikeus kieltää seuraavat toimet, jos niihin ryhdytään ilman näiden lupaa: yleisradiolähetysten tallentaminen, tallenteiden kopiointi ja yleisradiointi edelleen vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä tällaisten televisiolähetysten välittäminen yleisölle. Jos jäsenet eivät myönnä yleisradio-organisaatiolle näitä oikeuksia, niiden tulee säätää, että sillä, jolla on tekijänoikeus yleisradiolähetyksen sisältöön, on oikeus estää edellä tarkoitetut toimet, ellei Bernin yleissopimuksen (1971) määräyksistä muuta johdu.”

3.       WIPOn tekijänoikeussopimus

13.      Maailman henkisen omaisuuden järjestö (jäljempänä WIPO) hyväksyi 20.12.1996 Genevessä WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen ja WIPOn tekijänoikeussopimuksen. Yhteisö hyväksyi nämä sopimukset 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY(6) yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

14.      WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuolten tulee noudattaa Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklaa ja sen liitettä.

15.      WIPOn tekijänoikeussopimuksen 8 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on, tämän kuitenkaan rajoittamatta Bernin yleissopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen ii kohdan, 11 bis artiklan 1 kappaleen i ja ii kohdan, 11 ter artiklan 1 kappaleen ii kohdan, 14 artiklan 1 kappaleen ii kohdan sekä 14 bis artiklan 1 kappaleen soveltamista, yksinoikeus sallia teostensa mikä tahansa välittäminen yleisölle johtimitse tai ilman johdinta, mukaan lukien teostensa saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada nämä teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

4.       Rooman yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta

16.      Esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta 26.10.1961 tehdyn Rooman yleissopimuksen(7) 13 artiklassa määrätään radioyritysten tietyistä vähimmäisoikeuksista:

”Radioyrityksillä on oikeus sallia tai kieltää

a)      lähetystensä jälleenlähetys;

b)      lähetystensä tallennus;

c)      tallenteittensa monistaminen:

i)      jos tallenteet niiden lähetyksistä on tehty ilman niiden suostumusta;

ii)      jos tallenteet niiden lähetyksistä on tehty 15 artiklan määräysten nojalla ja monistaminen tapahtuu muita kuin mainituissa määräyksissä edellytettyjä tarkoituksia varten;

d)      televisiolähetystensä julkinen toisintaminen, jos tämä tapahtuu paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan. Sen valtion, missä suojaa tälle oikeudelle pyydetään, sisäisen lainsäädännön asiana on määrätä oikeuden käyttämisen edellytykset.”

17.      Euroopan unioni ei ole Rooman yleissopimuksen sopimuspuoli, mutta Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen sisältyvän, henkistä omaisuutta koskevan pöytäkirjan 28(8) 5 artiklan mukaan ETA-sopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat ennen 1.1.1995 tulemaan osallisiksi seuraaviin teollista, henkistä ja kaupallista omaisuutta koskeviin monenvälisiin sopimuksiin:

”– –

b)      Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta (Pariisin asiakirja, 1971);

c)      kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta (Rooma, 1961);

– –”

B       Unionin säännöstö

1.       Ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen suoja

18.      Ennakkoratkaisukysymysten yhtenä painopisteenä on ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta annettu direktiivi 98/84.

19.      Direktiivin 98/84 tarkoitusta kuvaillaan direktiivin 1 artiklassa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka koskevat toimia sellaisia laittomia laitteita vastaan, joilla voidaan päästä suojattuihin palveluihin luvattomasti.”

20.      Direktiivin 98/84 2 artiklassa määritellään keskeiset käsitteet. Erityisen kiinnostavia käsitteitä ovat ehdollisen pääsyn mahdollistava laite, laiton laite ja yhteensovitettu ala:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)      – –

c)      ’ehdollisen pääsyn mahdollistavalla laitteella’ laitteita tai ohjelmia, jotka on tarkoitettu tai mukautettu tekemään mahdolliseksi pääsy suojattuun ymmärrettävässä muodossa olevaan palveluun;

d)      – –

e)      ’laittomalla laitteella’ kaikkia laitteita tai ohjelmia, jotka on suunniteltu tai mukautettu mahdollistamaan pääsy suojattuun ymmärrettävässä muodossa olevaan palveluun ilman palvelun tarjoajan lupaa;

f)      ’tällä direktiivillä yhteensovitetulla alalla’ kaikkia säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat 4 artiklassa täsmennettyjä sääntöjen vastaisia toimia.”

21.      Direktiivin 98/84 3 artiklassa säännellään sitä, mitä toimenpiteitä on toteutettava ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen ja ehdollisen pääsyn mahdollistavien laitteiden osalta:

”1.      Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kieltääkseen alueellaan 4 artiklassa luetellut toimet ja säätääkseen 5 artiklassa säädetyistä seuraamuksista ja oikeuskeinoista.

2.      Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista jäsenvaltiot eivät saa tällä direktiivillä yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä:

a)      rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien suojattujen palvelujen tai liitännäispalvelujen tarjoamista;

b)      rajoittaa ehdollisen pääsyn mahdollistavien laitteiden vapaata liikkuvuutta.”

22.      Direktiivin 98/84 4 artiklassa säädetään, mitkä toimet on kiellettävä:

”Jäsenvaltioiden on kiellettävä alueellaan seuraavat toimet:

a)      laittomien laitteiden valmistaminen, tuonti, levittäminen, myynti, vuokraus tai hallussapito kaupallisessa tarkoituksessa;

b)      laittoman laitteen asentaminen, huolto tai vaihtaminen kaupallisessa tarkoituksessa;

c)      kaupallisen viestinnän käyttö laittomien laitteiden käytön edistämiseksi.”

2.       Henkinen omaisuus tietoyhteiskunnassa

23.      Esillä oleva asia koskee kahta tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 näkökohtaa: kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta ja yleisölle välittämisen oikeutta.

24.      Kappaleen valmistamista koskeva oikeus on määritelty direktiivin 2001/29 2 artiklassa seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:

a)      tekijöillä teostensa osalta;

b)      esittäjillä esitystensä tallenteiden osalta;

c)      äänitetuottajilla äänitteidensä osalta;

d)      elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajilla elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden osalta; ja

e)      yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.”

25.      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa säädetään rajoituksesta, joka koskee tiettyjä teknisistä syistä johtuvaa kappaleen valmistamista, seuraavasti:

”Edellä 2 artiklassa säädetty kappaleen valmistamista koskeva oikeus ei koske sellaista 2 artiklassa tarkoitettua tilapäistä kappaleen valmistamista, joka on väliaikaista tai satunnaista sekä erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia ja jonka ainoa tarkoitus on mahdollistaa,

a)      välittäjän toimesta tapahtuva teoksen tai muun aineiston siirto verkossa kolmansien osapuolien välillä, tai

b)      sen laillinen käyttö,

ja jolla ei ole itsenäistä taloudellista merkitystä.”

26.      Direktiivin 2001/29 3 artiklassa säännellään yleisölle välittämiseen liittyviä oikeuksia:

”1.      Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

2.      Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää langallinen tai langaton yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, on:

a)      esittäjillä esitystensä tallenteiden osalta;

b)      äänitetuottajilla äänitteidensä osalta;

c)      elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajilla elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden osalta; ja

d)      yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.

3.      Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet eivät sammu tässä artiklassa säädetyllä tavalla tapahtuvan yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen yhteydessä.”

27.      Tätä selvennetään direktiivin 2001/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleessa seuraavasti:

”Tällä direktiivillä olisi edelleen yhdenmukaistettava tekijän oikeutta välittää teoksia yleisölle. Tämä oikeus tulisi ymmärtää laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Tämän oikeuden olisi katettava kaikenlainen teoksen siirto ja edelleen siirto yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi. Tämän oikeuden ei olisi koskettava muita toimia.”

28.      Direktiivi 2001/29 täydentää aiempaa vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/100/ETY,(9) joka konsolidoitiin direktiivillä 2006/115/EY.(10) Jälkimmäisen direktiivin 8 artiklan 3 kohdassa säädetään lisäoikeudesta, joka koskee lähetysten välittämistä yleisölle, seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yleisradio-organisaatioilla on yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä uudelleen tapahtuva yleisradiointi vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä lähetystensä välittäminen yleisölle, jos tämä välittäminen tapahtuu paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan.”

3.       Henkinen omaisuus ja satelliitin välityksellä tapahtuva yleisradiointi

29.      Direktiivi 93/83 koskee henkisen omaisuuden hallinnointia satelliitin välityksellä tapahtuvan yleisradioinnin alalla. Tämän direktiivin tulkinnan kannalta erityisen merkittäviä ovat seuraavat johdanto-osan perustelukappaleet:

”(1)      perustamissopimuksen mukaisesti yhteisön tavoitteisiin kuuluu Euroopan kansojen yhä läheisemmän liiton luominen, yhteisöön kuuluvien valtioiden välisten suhteiden lähentäminen sekä yhteisön maiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen varmistaminen yhteisillä toimilla Eurooppaa jakavien rajojen poistamiseksi,

– –

(3)      erityisesti satelliitin välityksellä ja kaapeleitse tapahtuva valtioiden rajat ylittävä ohjelmien yleisradiointi yhteisössä on yksi pääasiallisista keinoista toteuttaa nämä yhteisön tavoitteet, jotka ovat sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia että oikeudellisia,

– –

(5)      näiden tavoitteiden toteuttamista ohjelmien valtioiden rajat ylittävässä satelliittivälityksessä ja muista jäsenvaltioista tulevien ohjelmien edelleenlähetyksessä kaapeleitse haittaavat kuitenkin vielä nykyisin tietyt kansallisten tekijänoikeutta koskevien säännösten eroavuudet sekä tietty oikeudellinen epävarmuus; tämä aiheuttaa vaaran, että oikeudenhaltijoiden teoksia käytetään korvauksetta tai että niiden käytön estävät eri jäsenvaltioissa yksittäiset yksinoikeuksien haltijat; erityisesti tämä oikeudellinen epävarmuus muodostaa välittömän esteen ohjelmien vapaalle liikkuvuudelle yhteisössä,

– –

(7)      lisäksi ohjelmien vapaata lähettämistä haittaa edelleen epävarmuus sen suhteen, onko oikeudet ohjelmien lähettämiseksi satelliiteilla, joiden signaalit voidaan vastaanottaa suoraan, hankittava ainoastaan lähetysmaassa vai onko ne hankittava myös kaikissa vastaanottomaissa yleisesti,

– –

(14)      hankittaviin oikeuksiin liittyvä oikeudellinen epävarmuus, joka haittaa valtioiden rajat ylittävää ohjelmien yleisradiointia satelliitin välityksellä, voidaan poistaa määrittelemällä yhteisössä satelliittivälitys yleisölle; tässä määritelmässä on samalla täsmennettävä välitystapahtuman paikka; määritelmä on tarpeen, jotta vältettäisiin useiden kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäinen soveltaminen samaan yleisradiointitapahtumaan; satelliittivälityksestä yleisölle on kyse ainoastaan silloin, kun [–] ja siinä jäsenvaltiossa, jossa [–] ohjelmasignaalit saatetaan yleisradio-organisaation valvonnassa ja vastuulla satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun; ohjelmasignaaleihin sovellettavia tavanomaisia teknisiä menettelyjä ei voida pitää välitysketjun keskeytyksinä,

(15)      yksinomaisten yleisradiointioikeuksien sopimusperusteisen hankinnan on tapahduttava sen jäsenvaltion voimassa olevan tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa ohjelma välitetään yleisölle satelliitin välityksellä,

(16)      sopimusvapauden periaate, jolle tämä direktiivi perustuu, tekee mahdolliseksi jatkaa näiden oikeuksien käytön rajoittamista erityisesti tietyn lähetystekniikan tai tiettyjen kielitoisintojen osalta,

(17)      määritettäessä korvausta hankituista oikeuksista niiden, joita asia koskee, on otettava huomioon kaikki lähetyksen muuttujat, kuten todellinen yleisö, mahdollinen yleisö ja kielitoisinto,

– –”

30.      Esillä olevan asian kannalta erityisen merkityksellisiä ovat direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa esitetyt käsitteiden määritelmät.

”a)      Tässä direktiivissä ’satelliittivälityksellä yleisölle’ tarkoitetaan toimintaa, jolla yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuja ohjelmasignaaleja saatetaan yleisradio-organisaation valvonnassa ja vastuulla satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun.

b)      Satelliittivälitys yleisölle tapahtuu ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa yleisradio-organisaation valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaalit saatetaan satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun.

c)      Lähetettäessä ohjelmasignaalit koodattuina on kyse satelliittivälityksestä yleisölle, jos yleisradio-organisaatio itse tai joku muu sen suostumuksella saattaa lähetyksen koodauksen purkulaitteita yleisön saataville.

      – –”

31.      Lisäksi direktiivin 93/83 2 artikla muodostaa perustan satelliittivälitystä koskevalle tekijän erityisoikeudelle:

”Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on säädettävä tekijän yksinoikeudesta antaa lupa tekijänoikeuksilla suojattujen teosten satelliittivälitykseen yleisölle.”

III  Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

A       Jalkapallo-ottelulähetykset

32.      FAPL:n strategiana on näyttää Englannin valioliigaottelut katsojille ympäri maailmaa ja maksimoida samalla mediaoikeuksien arvo jäsenseuroille.

33.      FAPL:n toimintaan kuuluu valioliigaottelujen taltioinnin järjestäminen ja niiden lähetysoikeuksien lisensointi. Yksinoikeudet lähettää suoria ottelulähetyksiä on jaettu maantieteellisesti ja kolmen vuoden jaksoissa. Sopimusjärjestelmään sisältyy yksinoikeutta koskeva sitoumus, jonka mukaan FAPL nimittää vain yhden lähetystoiminnan harjoittajan kullekin alueelle, sekä luvallisten dekooderikorttien saatavuutta koskevia rajoituksia lisenssinsaajan alueen ulkopuolella.

34.      Urheilutapahtumien lähetysoikeuksien myöntäminen alueperusteisesti yksinoikeudella on vakiintunut ja hyväksytty kaupallinen käytäntö oikeuksienhaltijoiden ja lähetystoiminnan harjoittajien keskuudessa Euroopassa. Tämän alueellisen yksinoikeuden suojaamiseksi kaikki lähetystoiminnan harjoittajat sitoutuvat FAPL:n kanssa tehtävässä lisenssisopimuksessa koodaamaan satelliittisignaalinsa.

35.      Asian kannalta merkityksellisenä aikana BBC tai Sky taltioivat kaikki valioliigaottelut. Niiden valitut kuvat ja ottelun äänimaailma (johon kuuluu joskus valioliigan tunnusmusiikki, jäljempänä tunnusmusiikki) muodostaa Clean Live Feedin (puhdas suorasyöttö). Kun logot, videokatkelmat, ruudun grafiikka, musiikki (mukaan lukien tunnusmusiikki) ja englanninkielinen selostus on lisätty, tuloksena on World Feed (lähetettävä syöttö). Tiivistettynä ja koodattuna tämä lähetetään satelliitin välityksellä lisensoidulle ulkomaiselle lähetystoiminnan harjoittajalle. Tämä purkaa koodin ja World Feedin, lisää logonsa ja mahdollisen selostuksen, tiivistää ja koodaa sisällön uudelleen ja välittää sen satelliitin kautta tilaajilleen sille kuuluvalla alueella. Tilaajat, joilla on lautasantenni, voivat purkaa koodin ja signaalin dekooderilla, johon tarvitaan dekooderikortti. Koko lähetysprosessi kentältä tilaajalle kestää noin viisi sekuntia.

36.      Katkelmat useista elokuva- ja musiikkiteoksista sekä ääninauhoitus tallennetaan peräkkäisesti dekooderiin ennen niiden esittämistä ja tuhotaan sen jälkeen dekooderissa.

B       Asia C-403/08

37.      Oikeudenkäynnit, jotka johtivat asiaan C-403/08, perustuvat kanteisiin, jotka FAPL nosti yhdessä ottelulähetyksistä Kreikassa vastaavien yritysten kanssa.

38.      Kreikassa lisenssin edelleen saanut oli (ja on yhä) NetMed Hellas SA, jota oli käytännössä sopimuksella kielletty tarjoamasta kyseessä olevia dekooderikortteja Kreikan ulkopuolella. Ottelut lähetetään SuperSport-kanavilla, jotka kuuluvat NOVA-alustaan, jonka omistaja ja toiminnan harjoittaja on Multichoice Hellas SA. Nämä kaksi kreikkalaista yritystä ovat viime kädessä samassa omistuksessa, ja niihin viitataan kollektiivisesti nimellä NOVA. SuperSport-kanavien vastaanotto on mahdollista NOVA-satelliittidekooderikortilla.

39.      Kanteet koskevat ulkomaisten dekooderikorttien käyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa valioliigaottelujen suorien ulkomaisten satelliittilähetysten seuraamiseen. Kantajat väittävät, että tällaisilla korteilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuva kaupankäynti ja niiden käyttö loukkaa direktiivin 98/84 täytäntöön panemiseksi annettuihin kansallisiin säännöksiin perustuvia kantajien oikeuksia ja niiden tekijänoikeuksia useisiin taiteellisiin teoksiin, musiikkiteoksiin, elokuviin ja ääninauhoituksiin, jotka kuuluvat valioliigaottelulähetykseen.

40.      Kaksi kanteista on nostettu muiden valioliigaotteluita suorana lähettävien satelliittikanavien kuin Skyn (mukaan lukien NOVA-kanavat) vastaanottamisen mahdollistavia välineitä ja satelliittidekooderikortteja pubeille ja baareille tarjoavia tahoja vastaan. Kolmas kanne on nostettu sellaisia lisenssinsaajia ja neljää pubinomistajaa (jäljempänä ravintoloitsijat) vastaan, jotka ovat näyttäneet arabialaisen lähetystoiminnan harjoittajan kanavilla lähetettyjä suoria valioliigaotteluita.

41.      Tämän vuoksi High Court esittää asiaa C-403/08 koskevassa menettelyssä unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

”A. Direktiivin 98/84 tulkinta

1)      Laiton laite

a)      Silloin kun ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja myyty rajoitetulla luvalla käyttää laitetta suojattuun palveluun pääsemiseksi vain tietyissä olosuhteissa, tuleeko laitteesta direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu ’laiton laite’, jos sitä käytetään mahdollistamaan pääsy suojattuun palveluun sellaisessa paikassa, sellaisella tavalla tai sellaisen henkilön toimesta, jota palvelun tarjoajan antama lupa ei kata?

b)      Mitä tarkoitetaan direktiivin 2 artiklan e alakohdan ilmaisulla ’suunniteltu tai mukautettu’?

2)      Kanteen nostamisen peruste

Kun ensimmäinen palvelun tarjoaja välittää ohjelmaa koodatussa muodossa toiselle palvelun tarjoajalle, joka esittää sen ehdollisen pääsyn perusteella,

mitä seikkoja on otettava huomioon, kun arvioidaan, onko toiminta vaikuttanut ensimmäisen suojatun palvelun tarjoajan etuihin direktiivin 98/84 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla?

Erityisesti tiedustellaan seuraavaa:

Silloin kun ensimmäinen yritys lähettää ohjelmasisältöä (käsittäen kuvan, taustaäänen ja englanninkielisen selostuksen) koodatussa muodossa toiselle yritykselle, joka puolestaan esittää ohjelmasisällön (johon se on lisännyt logonsa ja mahdollisesti lisäselostusäänen) julkisesti:

a)      Onko ensimmäisen yrityksen suorittama lähetys direktiivin 98/84 2 artiklan a alakohdassa ja direktiivin 89/552/ETY[(11)] 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ’televisiolähetyksenä’ suojattu palvelu?

b)      Onko ensimmäisen yrityksen välttämättä oltava televisiolähetystoiminnan harjoittaja direktiivin 89/552 1 artiklan b alakohdan merkityksessä, jotta sen voidaan katsoa tarjoavan direktiivin 98/84 2 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua ’televisiolähetyksenä’ suojattua palvelua?

c)      Onko direktiivin 98/84 5 artiklaa tulkittava niin, että ensimmäisellä yrityksellä on sen mukaan kanneoikeus liittyen sellaisiin laittomiin laitteisiin, jotka mahdollistavat pääsyn toisen yrityksen lähettämään ohjelmaan, joko

i)      siksi, että näiden laitteiden on katsottava mahdollistavan pääsyn lähetyssignaalin kautta ensimmäisen yrityksen omaan palveluun, tai

ii)      siksi, että ensimmäinen yritys on suojatun palvelun tarjoaja, jonka etuihin sääntöjen vastainen toiminta vaikuttaa (koska nämä laitteet mahdollistavat luvattoman pääsyn toisen yrityksen tarjoamaan suojattuun palveluun)?

d)      Vaikuttaako kysymykseen 2 c annettavaan vastaukseen se, käyttävätkö ensimmäinen ja toinen palvelun tarjoaja erilaisia koodinpurkujärjestelmiä ja ehdollisen pääsyn mahdollistavia laitteita?

3)      Kaupalliset tarkoitukset

Viittaako direktiivin 98/84 4 artiklan a alakohdan ilmaisu ’hallussapito kaupallisessa tarkoituksessa’ vain hallussapitoon laittomia laitteita koskevien kaupallisten toimien (esimerkiksi myynnin) tarkoituksessa

vai ulottuuko se siihen, että loppukäyttäjä pitää laitetta hallussaan osana mitä tahansa liiketoimintaa?

B. Direktiivin 2001/29 tulkinta

4)      Kappaleen valmistamista koskeva oikeus

Silloin kun elokuvasta, musiikkiteoksesta tai ääninauhoituksesta luodaan peräkkäisiä katkelmia (tässä tapauksessa digitaalisia videokuvia ja ääniraidanosia) i) dekooderin muistissa tai ii) elokuvan tapauksessa televisioruudulla ja koko teoksesta valmistetaan kappale, jos peräkkäisiä katkelmia ajatellaan kokonaisuutena, mutta vain rajoitettu osa katkelmista on olemassa kullakin hetkellä:

a)      Onko kysymys siitä, onko näistä teoksista tai niiden osista valmistettu kappale, ratkaistava kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön sääntöjen vastaista tekijänoikeudella suojatusta teoksesta kappaleen valmistamista koskevan säännöstön perusteella vai onko siihen sovellettava direktiivin 2001/29 2 artiklaa?

b)      Jos direktiivin 2001/29 2 artiklaa on sovellettava, onko kansallisen tuomioistuimen arvioitava jokaisen teoksen kaikkia osia kokonaisuutena vai vain rajallista joukkoa katkelmia, jotka ovat olemassa tietyllä hetkellä? Jos jälkimmäinen kanta on oikea, miten kansallisen tuomioistuimen on arvioitava sitä, onko teoksen osasta valmistettu kappale tässä artiklassa tarkoitetulla tavalla?

c)      Ulottuuko direktiivin 2001/29 2 artiklan kappaleen valmistamista koskeva oikeus väliaikaisten kuvien luomiseen televisioruudulla?

5)      Itsenäinen taloudellinen merkitys

a)      Onko satelliittitelevision dekooderilaitteessa tai siihen liitetyllä televisioruudulla luoduilla teoksen väliaikaisilla kopioilla, joiden ainoana tarkoituksena on mahdollistaa teoksen käyttö, jota muuten ei ole lailla rajoitettu, katsottava olevan ’itsenäistä taloudellista merkitystä’ direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdan merkityksessä siitä syystä, että tällaiset kopiot tarjoavat ainoan perustan sille, että oikeuksienhaltija voi saada korvauksen oikeuksiensa käytöstä?

b)      Vaikuttaako kysymykseen 5 a annettavaan vastaukseen se, i) onko väliaikaisilla kopioilla itsenäistä arvoa, tai se, ii) käsittävätkö väliaikaiset kopiot pienen osan teoskokoelmasta ja/tai muusta aineistosta, jota muuten voidaan käyttää tekijänoikeutta loukkaamatta, tai se, iii) onko oikeuksienhaltijan yksinoikeutettu lisenssinsaaja toisessa jäsenvaltiossa jo saanut korvauksen teoksen käytöstä tässä jäsenvaltiossa?

6)      Langallinen tai langaton yleisölle välittäminen

a)      Onko silloin kyseessä direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitettu tekijänoikeudella suojatun teoksen langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, kun satelliittilähetys vastaanotetaan kaupallisessa käytössä olevissa tiloissa (esimerkiksi baarissa) ja välitetään tai näytetään näissä tiloissa yhdeltä televisioruudulta ja kaiuttimista tiloissa olevalle yleisölle?

b)      Vaikuttaako kysymykseen 6 a annettavaan vastaukseen, se että

i)      läsnä oleva yleisö on uutta yleisöä, jota lähetystoiminnan harjoittaja ei ole ottanut lukuun (tässä tapauksessa siksi, että yhdessä jäsenvaltiossa käytettävää kotimaista dekooderikorttia on käytetty kaupalliseen esittämiseen yleisölle toisessa jäsenvaltiossa),

ii)      yleisöön kuuluvat henkilöt eivät ole kansallisen lain mukaan maksavaa yleisöä,

iii)       televisiolähetyssignaali on vastaanotettu sen tilan, jossa televisio sijaitsee, katolla tai läheisyydessä olevan antennin tai satelliittiantennin kautta?

c)      Jos mihin tahansa b kohdan kysymyksistä vastataan myöntävästi, mitä seikkoja on otettava huomioon, kun ratkaistaan sitä, onko kyse teoksen välittämisestä sellaisesta paikasta, jossa yleisö ei ole läsnä?

C. Direktiivin 93/83 sekä EY 28, EY 30 ja EY 49 artiklan tulkinta

7)      Puolustautuminen direktiiviin 93/83 vedoten

Onko direktiivin 93/83 tai EY 28, EY 30 tai EY 49 artiklan kanssa sopusoinnussa se, että kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan silloin, kun satelliittilähetykseen kuuluvien teosten väliaikaiset kopiot on luotu satelliittidekooderilaitteessa tai televisioruudulla, kyseessä on lähetyksen vastaanottomaan lainsäädännön mukaan tekijänoikeuden loukkaaminen? Vaikuttaako asiaan se, että lähetyksen koodaus on purettu satelliittidekooderikortilla, jonka toisessa jäsenvaltiossa toimiva satelliittilähetysten tarjoaja on myöntänyt sillä ehdolla, että satelliittidekooderikorttia on lupa käyttää vain tuossa toisessa jäsenvaltiossa?

D. Tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevien EY 28, EY 30 ja EY 49 artiklan määräysten tulkinta direktiivin 98/84 yhteydessä

8)      Puolustautuminen EY 28 ja/tai EY 49 artiklaan vedoten

a)      Jos kysymykseen 1 vastataan, että sellaisesta ehdollisen pääsyn mahdollistavasta laitteesta, joka on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella, tulee direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu ’laiton laite’, jos sitä käytetään mahdollistamaan pääsy suojattuun palveluun tavalla, jota palvelun tarjoajan myöntämä käyttölupa ei kata, mikä on oikeuden ydinsisältö, kun otetaan huomioon sille direktiivissä määritelty keskeinen tehtävä?

b)      Estääkö EY 28 tai EY 49 artikla sellaisen ensimmäisen jäsenvaltion kansallisen säännöksen soveltamisen, jolla säädetään laittomaksi toisessa jäsenvaltiossa toimivan satelliittilähetyspalvelun tarjoajan myöntämän satelliittidekooderikortin tuonti tai myynti, kun tämä kortti on myönnetty sillä edellytyksellä, että sitä on lupa käyttää vain tuossa toisessa jäsenvaltiossa?

c)      Vaikuttaako vastaukseen se, että satelliittidekooderikorttia on lupa käyttää vain yksityiseen ja kotona tapahtuvaan käyttöön tuossa toisessa jäsenvaltiossa, mutta sitä on käytetty kaupallisiin tarkoituksiin ensimmäisessä jäsenvaltiossa?

9)      Voiko tunnusmusiikin suoja olla laajempi kuin lähetyksen muun osan suoja?

Estääkö EY 28, EY 30 tai EY 49 artikla soveltamasta sellaista kansalliseen tekijänoikeuslainsäädäntöön kuuluvaa säännöstä, jossa kielletään musiikkiteoksen esittäminen tai julkinen soittaminen, kun tämä teos kuuluu suojattuun palveluun, johon yleisöllä on pääsy ja jota soitetaan julkisesti käyttämällä toisessa jäsenvaltiossa toimivan palvelun tarjoajan satelliittidekooderikorttia ja kun tämä kortti on myönnetty sillä edellytyksellä, että sitä on lupa käyttää vain tuossa toisessa jäsenvaltiossa? Vaikuttaako asiaan se, että musiikkiteos on vähäpätöinen osa koko suojatusta palvelusta ja palvelun muiden osien näyttämistä ja soittamista yleisölle ei ole kansallisessa tekijänoikeuslainsäädännössä kielletty?

E. Perustamissopimuksen 81 artiklan kilpailusääntöjen tulkinta

10)      Puolustautuminen EY 81 artiklaan vedoten

Silloin kun ohjelmasisällön tarjoaja tekee useita yksinoikeuteen perustuvia lisenssisopimuksia siten, että jokainen lisenssi kattaa yhden tai useamman jäsenvaltion alueen ja sen perusteella lähetystoiminnan harjoittaja voi lähettää ohjelmasisältöä vain tuolla alueella (myös satelliitin välityksellä), ja jokaiseen lisenssiin on sisällytetty sopimusvelvoite, joka edellyttää, että lähetystoiminnan harjoittaja estää lisensoidun ohjelmasisällön vastaanottamisen mahdollistavien satelliittidekooderikorttiensa käytön lisenssialueen ulkopuolella, mitä oikeudellisia perusteita kansallisen tuomioistuimen on sovellettava ja mitkä seikat sen pitää ottaa huomioon, kun se arvioi, onko sopimukseen sisältyvä rajoitus ristiriidassa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon kanssa?

Erityisesti tiedustellaan seuraavaa:

a)      Onko EY 81 artiklan 1 kohdan tulkittava olevan sovellettavissa tähän velvoitteeseen vain siitä syystä, että velvoitteen tarkoituksena ajatellaan olevan kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen?

b)      Jos näin on, onko myös näytettävä toteen, että sopimusvelvoite tuntuvasti estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, jotta EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto koskisi sitä?”

C       Asia C-429/08

42.      Tämä ennakkoratkaisupyyntö perustuu rikosasiaan, jossa vastaajana on ravintoloitsija Karen Murphy, jonka omistamassa pubissa näytettiin valioliigaotteluja käyttäen kreikkalaista dekooderikorttia. Media Protection Services Ltd pani asian vireille Murphyä vastaan, ja vastaaja tuomittiin kahdessa tuomioistuimessa maksamaan sakkoa. Murphy on valittanut asiassa High Courtiin.

43.      Tässä menettelyssä High Court esittää seuraavat kysymykset:

”Direktiivin 98/84 tulkinta

1)      Missä olosuhteissa ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu ’laiton laite’?

2)      Erityisesti tiedustellaan, onko ehdollisen pääsyn mahdollistava laite ’laiton laite’, jos se on hankittu olosuhteissa, joissa

i) ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja alun perin tarjottu rajoitetulla sopimusperusteisella luvalla käyttää laitetta suojattuun palveluun pääsemiseksi vain ensimmäisessä jäsenvaltiossa, ja sitä käytettiin toisessa jäsenvaltiossa vastaanotettuun samaan suojattuun palveluun pääsemiseksi,

ja/tai

ii)      ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja sen alkuperäisen hankinnan ja/tai käyttöoikeuden saamisen yhteydessä annettiin väärä nimi ja kotiosoite ensimmäisessä jäsenvaltiossa, minkä avulla kierrettiin sopimukseen perustuvat alueelliset rajoitukset, jotka koskevat tällaisten laitteiden vientiä niiden käyttämiseksi ensimmäisen jäsenvaltion ulkopuolella,

ja/tai

iii)      ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja alun perin tarjottu sellaisella sopimusehdolla, että se voi olla vain koti- tai yksityiskäytössä eikä kaupallisessa käytössä (josta on maksettava korkeampi tilausmaksu), mutta sitä käytettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaupallisiin tarkoituksiin, nimittäin suorien jalkapallo-ottelulähetysten näyttämiseen pubissa?

3)      Jos vastaus mihin tahansa kysymyksen 2 osaan on kieltävä, estääkö direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohdan säännös jäsenvaltioita vetoamasta kansalliseen lainsäädäntöön, jolla kielletään tällaisten ehdollisen pääsyn mahdollistavien laitteiden käyttäminen edellä kysymyksessä 2 mainituissa olosuhteissa?

4)      Jos vastaus mihin tahansa kysymyksen 2 osaan on kieltävä, onko direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohta pätemätön

a)      sillä perusteella, että se on syrjivä ja/tai suhteeton ja/tai

b)      sillä perusteella, että se on ristiriidassa perustamissopimukseen perustuvien vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien kanssa ja/tai

c)      mistä tahansa muusta syystä?

5)      Jos vastaus kysymykseen 2 on myöntävä, ovatko direktiivin 98/84 3 artiklan 1 kohta ja 4 artikla pätemättömiä siitä syystä, että ne näyttävät edellyttävän, että jäsenvaltiot asettavat rajoituksia ’laittomien laitteiden’ tuonnille muista jäsenvaltioista ja muille näitä laitteita koskeville kaupallisille toimille silloin, kun näitä laitteita saadaan laillisesti tuoda maahan ja/tai käyttää rajat ylittävien satelliittilähetyspalvelujen vastaanottamiseen EY 28 ja EY 30 artiklan tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja/tai EY 49 artiklan palvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen vapautta koskevien määräysten perusteella?

EY 12, EY 28, EY 30 ja EY 49 artiklan tulkinta

6)      Estävätkö EY 28, EY 30 ja/tai EY 49 artikla sellaisen – – kansallisen säännöksen soveltamisen, jolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta tarjottavaan televisiolähetyspalveluun kuuluvan ohjelman vastaanottaminen vilpillisessä mielessä, tarkoituksena välttyä kaikkien ohjelman vastaanottamisesta perittävien maksujen maksamiselta, säädetään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi teoksi, kun se tehdään missä tahansa seuraavista olosuhteista:

i)      kun ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja alun perin tarjottu rajoitetulla sopimusperusteisella luvalla käyttää laitetta erääseen suojattuun palveluun pääsemiseksi vain ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja sitä käytettiin toisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa) vastaanotettuun samaan suojattuun palveluun pääsemiseksi ja/tai

ii)      kun ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja sen alkuperäisen hankinnan ja/tai käyttöoikeuden saamisen yhteydessä annettiin väärä nimi ja kotiosoite ensimmäisessä jäsenvaltiossa, minkä avulla kierrettiin sopimukseen perustuvat alueelliset rajoitukset, jotka koskevat tällaisten laitteiden vientiä niiden käyttämiseksi ensimmäisen jäsenvaltion ulkopuolella, ja/tai

iii)      kun ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja alun perin tarjottu sellaisella sopimusehdolla, että se voi olla vain koti- tai yksityiskäytössä eikä kaupallisessa käytössä (josta on maksettava korkeampi tilausmaksu), mutta sitä käytettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaupallisiin tarkoituksiin, nimittäin suorien jalkapallo-ottelujen näyttämiseen pubissa?

7)      Estyykö kyseisen kansallisen lain soveltaminen joka tapauksessa sen vuoksi, että se on EY 12 artiklan vastaisella tavalla syrjivä, tai muusta syystä, koska kansallista säännöstä sovelletaan ohjelmiin, jotka kuuluvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta mutta ei mistään muusta jäsenvaltiosta lähetettävään televisiolähetyspalveluun?

EY 81 artiklan tulkinta

8)      Silloin kun ohjelmasisällön tarjoaja tekee useita yksinoikeuteen perustuvia lisenssisopimuksia siten, että jokainen lisenssi kattaa yhden tai useamman jäsenvaltion alueen ja sen perusteella lähetystoiminnan harjoittaja voi lähettää ohjelmasisältöä vain tuolla alueella (myös satelliitin välityksellä), ja jokaiseen lisenssiin on sisällytetty sopimusvelvoite, joka edellyttää, että lähetystoiminnan harjoittaja estää lisensoidun ohjelmasisällön vastaanottamisen mahdollistavien satelliittidekooderikorttiensa käytön lisenssialueen ulkopuolella, mitä arviointiperusteita kansallisen tuomioistuimen on sovellettava ja mitä seikkoja sen pitää ottaa huomioon, kun se arvioi, onko sopimukseen sisältyvä rajoitus ristiriidassa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon kanssa?

Erityisesti tiedustellaan seuraavaa:

a)      Onko EY 81 artiklan 1 kohdan tulkittava olevan sovellettavissa tähän velvoitteeseen vain siitä syystä, että velvoitteen tarkoituksena ajatellaan olevan kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen?

b)      Jos näin on, onko myös näytettävä toteen, että sopimusvelvoite tuntuvasti estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, jotta EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto koskisi sitä?”

44.      FAPL, QC Leisure, Murphy ja Media Protection Services Ltd sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Ranskan tasavalta, EFTAn valvontaviranomainen, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. Nämä asianosaiset Ranskaa lukuun ottamatta sekä Tšekin tasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Italian tasavalta esittivät suullisia huomautuksia istunnossa.

IV     Oikeudellinen arviointi

45.      Pääasiat koskevat käytäntöä, jossa rajoitetaan alueellisesti pääsyä koodattuihin urheilulähetyksiin, jotka välitetään satelliitin välityksellä useisiin jäsenvaltioihin. Ennakkoratkaisupyynnöissä tarkastellaan tämän käytännön yhteensopivuutta sisämarkkinoille useista eri näkökulmista, minkä vuoksi kysymysten määrä on suuri.

46.      Aluksi on syytä huomauttaa, että unionin oikeudessa tunnustetaan urheilun erityispiirteet mutta urheilua ei ole suljettu unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle.(12) Erityisesti on todettava, että se, että taloudellinen toiminta on yhteydessä urheiluun, ei estä perussopimusten määräysten soveltamista.(13)

47.      Katson, että pääasioiden ratkaiseminen perustuu kreikkalaisten dekooderikorttien käytön osalta lähinnä palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamiseen, ja muilta osin erityisen mielenkiintoinen on varsinkin kysymys yleisölle välittämisestä (direktiivin 2001/29 3 artikla), mutta laadin ratkaisuehdotukseni kuitenkin asiassa C-403/08 esitettyjen kysymysten mukaisessa järjestyksessä. Näin ollen tarkastelen ensiksi ehdolliseen pääsyyn perustuvat palvelut mahdollistavien laitteiden suojasta annettua direktiiviä 98/84 (ks. A kohta), sitten tekijänoikeudesta tietoyhteiskunnassa annettua direktiiviä 2001/29 (ks. B kohta), tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 93/83 (ks. C kohta), vasta tämän jälkeen perusvapauksien soveltamista (ks. D kohta) ja lopuksi kilpailuoikeutta (ks. E kohta).

A       Direktiivi 98/84

48.      Direktiivillä 98/84 säännellään ehdolliseen pääsyyn perustuvat palvelut mahdollistavien laitteiden suojaa ja tällaisten laitteiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Asianosaiset tekevät direktiivin perusteella kaksi vastakkaista olettamusta, jotka muodostavat tätä direktiiviä koskevien kysymysten lähtökohdan.

49.      Direktiivin 98/84 4 artiklan mukaan laittomien laitteiden valmistaminen, tuonti, levittäminen, myynti, vuokraus tai hallussapito kaupallisessa tarkoituksessa on kiellettävä ja siitä on määrättävä oikein suhteutetut seuraamukset. FAPL katsoo, että jäsenvaltiossa laillisesti myydystä dekooderikortista tulee laiton laite, jos sitä käytetään toisessa jäsenvaltiossa vastoin suojatun palvelun tarjoavan yrityksen tahtoa. Murphy esittää tähän vastaväitteen, jonka mukaan tällainen laillisesti markkinoille saatetun dekooderikortin käyttö ei voi tehdä kortista laitonta laitetta. Hänen mukaansa tällainen käyttö on kyseisen direktiivin nojalla laillista, koska sen 3 artiklan 2 kohdassa kielletään kaikenlainen laillisilla dekooderikorteilla käytävän kaupan rajoittaminen.

50.      Ehdotan, että unionin tuomioistuin käsittelee nämä kysymykset lyhyesti, sillä kumpikin olettamus on ilmeisen paikkansapitämätön.

51.      Direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdan mukaan ”laittomalla laitteella” tarkoitetaan kaikkia laitteita tai ohjelmia, jotka on suunniteltu tai mukautettu mahdollistamaan pääsy suojattuun palveluun ymmärrettävässä muodossa ilman palvelun tarjoajan lupaa.

52.      FAPL:n mukaan riittää, että dekooderikortteja käytetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa kreikkalaisen lähetystoiminnan harjoittajan lähetysten vastaanottamiseksi, vaikka näitä lähetyksiä ei oikeuksienhaltijan tahdon mukaan saa vastaanottaa kyseisessä paikassa.

53.      Direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdan sanamuoto ei kuitenkaan tarkoita, että pyrkimyksenä on estää pääsyn mahdollistavan laitteen käyttö vastoin palvelun tarjoajan tahtoa. Siinä edellytetään laitetta, joka on suunniteltu tai mukautettu mahdollistamaan pääsy ilman palvelun tarjoajan lupaa. Näin ollen tämä määritelmä käsittää nimenomaisesti tähän tarkoitukseen valmistetut tai muutetut laitteet.

54.      Dekooderikortit on sitä vastoin nimenomaan suunniteltu mahdollistamaan pääsy palvelun tarjoajan luvalla. Juuri tämän vuoksi palvelun tarjoaja, kreikkalainen lähetystoiminnan harjoittaja, saattaa ne markkinoille. Dekooderikorttia ei myöskään mukauteta Yhdistyneen kuningaskuntaan siirtämisen myötä.

55.      Ainoastaan tämä todennäköiseltä vaikuttava tulkinta sopii yhteen direktiivin 98/84 yleisen tavoitteen kanssa. Tällä direktiivillä on sen johdanto-osan toisen ja kolmannen perustelukappaleen mukaan tarkoitus edistää palvelujen tarjoamista rajojen yli. Tämän vuoksi on tuskin mahdollista katsoa, että laillisten pääsyn mahdollistavien laitteiden siirtäminen rajojen yli on riittävä peruste pitää niitä laittomina laitteina.

56.      Lisäksi oikeusvarmuuden yleinen periaate, joka on unionin oikeuden perusperiaate, edellyttää erityisesti, että säännösten on oltava selviä ja täsmällisiä, jotta oikeussubjektit voivat ilman epävarmuutta saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.(14) Jos on annettu rangaistussäännöksiä, on myös noudatettava rikoksia ja rangaistuksia koskevaa laillisuusperiaatetta (nullum crimen, nulla poena sine lege), joka edellyttää, että yhteisön säännöissä määritellään selvästi rikokset ja niistä määrättävät rangaistukset.(15) Mikäli unionin lainsäätäjä tosiasiallisesti halusi suojella televisiomarkkinoiden maantieteellistä jakoa ja määrätä seuraamuksia siitä, että tätä jakoa kierretään siirtämällä alkuperävaltiossa laillisia dekooderikortteja muihin jäsenvaltioihin, sen olisi pitänyt ilmaista tämä huomattavasti selkeämmin.

57.      Asiassa C-403/08 esitettyyn kysymykseen 1 ja asiassa C-429/08 esitettyihin kysymyksiin 1 ja 2 on siis vastattava, että direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettua suunnittelua tai mukauttamista on laitteen valmistaminen tai muuttaminen, jonka tarkoituksena on mahdollistaa pääsy suojattuun palveluun ymmärrettävässä muodossa ilman palvelun tarjoajan lupaa. Jos siis ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja myyty rajoitetulla luvalla käyttää laitetta suojattuun palveluun pääsemiseksi vain tietyissä olosuhteissa, laitteesta ei tule direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu ”laiton laite”, jos sitä käytetään mahdollistamaan pääsy suojattuun palveluun sellaisessa paikassa, sellaisella tavalla tai sellaisen henkilön toimesta, jota palvelun tarjoajan antama lupa ei kata.

58.      Tästä ei kuitenkaan seuraa, että asiassa C-429/08 esitettyyn kysymykseen 3 olisi vastattava, että direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohdassa kielletään kaikenlainen laillisilla dekooderikorteilla käytävän kaupan rajoittaminen.

59.      Direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan on tosin kiellettyä rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien suojattujen palvelujen tai liitännäispalvelujen tarjoamista, ja b alakohdassa kielletään ehdollisen pääsyn mahdollistavien laitteiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen. Nämä rajoittamista koskevat kiellot ovat kuitenkin ehdollisia: kiellettyjä ovat ainoastaan rajoitukset kyseisellä direktiivillä yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä. Direktiivin 2 artiklan f alakohdassa esitetyn määritelmän mukaan tällä alalla tarkoitetaan kaikkia säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat 4 artiklassa täsmennettyjä sääntöjen vastaisia toimia eli erilaisia kieltoja, jotka koskevat laittomiin laitteisiin liittyviä toimia. Tämän vuoksi 3 artiklan 2 kohdassa ei suljeta pois rajoituksia muista syistä.

60.      Ohjelmien saatavuutta tietyissä jäsenvaltioissa koskevien sopimusjärjestelyjen loukkaaminen, väärien nimien ja/tai osoitteiden ilmoittaminen hankittaessa ehdollisen pääsyn mahdollistavia laitteita ja yksityis- tai kotikäyttöön tarkoitettujen dekooderikorttien käyttö kaupallisessa tarkoituksessa eivät ole laittomiin laitteisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Tämän vuoksi ne eivät kuulu direktiivillä 98/84 yhteensovitettuun alaan.

61.      Asiassa C-429/08 esitettyyn kysymykseen 3 on siis vastattava, että direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohta ei estä jäsenvaltiota soveltamasta kansallista oikeussääntöä, jolla kielletään ehdollisen pääsyn mahdollistavan laitteen käyttö, kun kyseessä on ohjelmien saatavuutta tietyissä jäsenvaltioissa koskevien sopimusjärjestelyjen loukkaaminen, väärien nimien ja/tai osoitteiden ilmoittaminen hankittaessa ehdollisen pääsyn mahdollistavia laitteita tai yksityis- tai kotikäyttöön tarkoitettujen dekooderikorttien käyttö kaupallisessa tarkoituksessa.

62.      Koska asiassa C-429/08 esitetty kysymys 4 direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohdan pätevyydestä perustuu ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen perustelujen mukaan olettamukseen, että kyseinen säännös on ristiriidassa mahdollisten mainituista syistä tehtävien rajoitusten kanssa, siihen ei ole tarpeen vastata. Myöskään asiassa C-403/08 esitettyihin kysymyksiin 2 ja 3 ja kysymykseen 8 a ja asiassa C-429/08 esitettyyn kysymykseen 5 ei ole tarpeen vastata.

B       Direktiivi 2001/29

1.       Oikeus valmistaa kappaleita

63.      High Courtin kysymykset 4 ja 5 asiassa C-403/08 koskevat sitä, liittyykö lähetysten digitaalinen välittäminen välttämättä tekijöiden oikeuteen valmistaa kappaleita teoksistaan. Teknisistä syistä digitaalisten ohjelmien välittäminen nimittäin edellyttää, että lyhyitä katkelmia lähetyksestä ladataan toistolaitteen välimuistiin. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että käytettävän standardin mukaisesti vastaanottimen välimuistiin tallennetaan neljä yksittäistä kuvaa videovirrasta ja vastaava katkelma ääniraidalta.

64.      Direktiivin 2001/29 2 artiklan mukaan eri tahoilla – muun muassa tekijöillä teostensa osalta ja yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta – on yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen.

a)       Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4 a – sovelletaanko kansallista oikeutta vai unionin oikeutta

65.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, onko kysymys siitä, pidetäänkö välimuistiin tallentamista kappaleen valmistamisena, ratkaistava kansallisen oikeuden perusteella vai säännelläänkö sitä tyhjentävästi direktiivissä 2001/29. Kansallinen tuomioistuin nimittäin pitää kyseenalaisena, että kyseessä olisi kansallisessa oikeudessa tarkoitettu kappaleen valmistaminen.

66.      Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo katsonut, että ”osittain tapahtuvan kappaleen valmistamisen” käsite on yhtenäisesti tulkittava unionin oikeuden käsite.(16)

67.      Tämän vuoksi kysymykseen siitä, onko teoksista tai niiden osista valmistettu kappale, on vastattava tulkitsemalla direktiivin 2001/29 2 artiklaa.

b)       Kappaleen valmistamista koskevaan oikeuden soveltaminen suoriin lähetyksiin

68.      Ennen kuin kappaleen valmistamista koskeviin kysymyksiin voidaan vastata, on selvitettävä, voidaanko kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta ylipäätään soveltaa suoriin lähetyksiin.

69.      Direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdan mukaan yleisradio-organisaatioilla on oikeus kappaleen valmistamiseen lähetystensä tallenteiden osalta. Elokuvien tuottajilla on 2 artiklan d alakohdan nojalla vastaava oikeus elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden osalta.

70.      QC Leisure ym. pitävät kyseenalaisena sitä, että suoran lähetyksen tapauksessa olisi olemassa tallenne, alkuperäiskappale tai kopio, josta valmistetaan kappale. Tämä näkemys perustuu oletettavasti siihen, että ennakkoratkaisupyynnössä kuvatussa tuotantoprosessissa tarkoituksena ei ole pysyvästi tallentaa lähetystä niin, että tallenne olisi elokuvan esittämisen lähtökohtana.

71.      Komissio sitä vastoin esittää vakuuttavasti, että myös suora lähetys perustuu käytännössä ensimmäiseen tallenteeseen tai alkuperäistallenteeseen, josta kuvia välitetään eteenpäin. Tämä tallenne syntyy ainakin välimuisteissa, joissa eri kamerakulmat yhdistetään, jotta saadaan aikaan lähetys, joka välitetään eteenpäin.

72.      QC Leisuren ym. näkemys johtaisi suorien lähetysten joutumiseen kohtuuttoman epäedulliseen asemaan verrattuna tallenteiden lähettämiseen. Tällaista kappaleen valmistamista koskevan oikeuden rajoitusta olisi myös helppo kiertää, koska lähetystoiminnan harjoittajat voisivat sisällyttää signaalin ensimmäisen pysyvän tallenteen tuotantoprosessiin ilman merkittäviä vaikeuksia.

73.      Kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta voidaan siis soveltaa myös suoraan lähetykseen.

c)       Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4 b – kappaleen valmistaminen vastaanottajan välimuistissa

74.      High Court kysyy direktiivin 2001/29 2 artiklan osalta ensinnäkin, onko sen arvioitava tietyllä hetkellä olemassa olevia lähetyksen katkelmia vai kaikkia osia kokonaisuutena.

75.      Direktiivin 2001/29 2 artiklassa säädetään oikeudesta sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen.

76.      Kaikkien lyhytaikaisesti tallennettujen katkelmien huomioon ottamisen puolesta puhuu se, että kaikista katkelmista valmistetaan kappale vain siksi, että mahdollistettaisiin koko lähetyksen jatkuva välittäminen. Käytettävän standardin mukaisesti vastaanottimen välimuistissa on kuitenkin kulloinkin vain neljä kuvaa videovirrasta ja näitä kuvia vastaava erittäin lyhyt ääniraita. Näin ollen ei voida väittää, että lähetyksestä valmistetaan täydellinen kappale. Kuitenkin myös näiden laajuudeltaan erittäin rajallisten katkelmien tapauksessa kysymyksessä on osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen lähetyksestä.

77.      QC Leisure ym. katsovat, että näitä yksittäisiä kuvia ja ääniraidan katkelmia ei voida pitää kappaleen valmistamisena lähetyksestä. Niiden mukaan direktiivin 2001/29 2 artiklassa tarkoitettu osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen edellyttää, että teoksen huomattavasta osasta tehdään jäljennös. Tämä väite perustuu kappaleen valmistamisen kansalliseen käsitteeseen ja sen tulkintaan.

78.      Unionin tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua kappaleen valmistamisen käsitettä lehtiartikkelin tapauksessa. Se totesi, että tekijänoikeus käsittää teoksen kaikki osat, jotka ovat tekijänsä henkisiä luomuksia.(17) Tämä suoja ei kuitenkaan koske yksittäisiä sanoja, koska henkinen luomus syntyy vasta sanojen valitsemisen, järjestämisen ja yhdistämisen kautta.(18) Tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan.

79.      Toisin kuin mielivaltaisten sanojen tapauksessa esillä olevaan asiaan liittyvät kuvat ja ääniraidan katkelmat ovat luonteeltaan yksilöllisiä. Jokainen kuva perustuu kuvaajan ja ohjaajan tekemään valintaan ja voidaan yksiselitteisesti lukea kulloiseenkin lähetykseen kuuluvaksi. Valtaosaan näistä yksittäiskuvista ei kohdistune mitään erityistä intressiä, mutta ne kaikki ovat osa välitettyyn lähetykseen sisältyvää henkistä luomusta.

80.      Tässä prosessissa voidaan sen sijaan yksittäisiin sanoihin rinnastaa erilliset tiedot yksittäisten pikselien väriominaisuuksista. Nämä tiedot yhdistämällä syntyvät yksittäiset kuvat, jotka ovat luonteeltaan henkisiä luomuksia.

81.      Kyseessä on siis kappaleen valmistaminen, jos digitaalisista videokuvista ja ääniraidoista luodaan katkelmia dekooderin muistissa ja koko teos esitetään, koska katkelmat ovat osa lähetyksen tekijän omaa henkistä luomusta.

d)       Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4 c – kappaleen valmistaminen televisioruudulla esittämisen muodossa

82.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko myös lähetyksen esittäminen kuvaruudulla kappaleen valmistamista.

83.      Vaikka tämä kysymys on ensi näkemältä yllättävä, QC Leisure, FAPL ja komissio ovat perustellusti yhtä mieltä siitä, että tällainen esittäminen tosiasiallisesti on kappaleen valmistamista.

84.      Periaatteessa tälle on olemassa samat perusteet kuin olettamukselle, jonka mukaan kuvien ja ääniraidan katkelmien tallentaminen välimuistiin on kappaleen valmistamista. Kuvaruudulla tosin näkyy vielä lyhyemmän ajan kuva lähetyksestä ja sen lisäksi toistetaan vastaava katkelma ääniraidasta.

85.      Lähetyksen esittäminen kuvaruudulla on siis kappaleen valmistamista.

2.       Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 5 – kappaleen valmistamista koskevan oikeuden rajoittaminen

86.      Asiassa C-403/08 esitetyn kysymyksen 5 aiheena on se, suljetaanko kysymykseen 4 annettavassa vastauksessa tarkoitetut valmistetut kappaleet direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa kappaleen valmistamista koskevan tekijän oikeuden ulkopuolelle.

87.      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa suljetaan tietyt teknisistä syistä johtuvat prosessit kappaleen valmistamista koskevan oikeuden ulkopuolelle. Tälle poikkeukselle on kolme kumulatiivista edellytystä, mikä tarkoittaa sitä, että jos yksikin niistä jää täyttymättä, se johtaa siihen, että kappaleen valmistaminen kuuluu sittenkin direktiivin 2 artiklassa säädetyn kappaleen valmistamista koskevan oikeuden soveltamisalaan.(19)

88.      Ensinnäkin kyseessä on oltava väliaikainen tai satunnainen kappaleen valmistaminen, joka on erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia. Valmistaminen on direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”väliaikaista” vain, jos sen olemassaoloaika on rajoitettu siihen, mikä on kyseisen teknisen prosessin asianmukaisen toiminnan kannalta tarpeen, edellyttäen, että kyseisen teknisen prosessin on oltava sillä tavoin automaattinen, että valmistettu kappale poistetaan automaattisesti ilman ihmisten toimintaa heti, kun se on täyttänyt tehtävänsä, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tällaisen prosessin saattaminen loppuun.(20) Näin on asianlaita esillä olevassa asiassa. Muistissa ja kuvaruudulla olevat kopiot ovat väliaikaisia ja tilapäisiä. Ne ovat myös erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia, jonka seurauksena on lähetyksen välittäminen.

89.      Toiseksi valmistamisen ainoana tarkoituksena on oltava välittäjän toimesta tapahtuva siirto verkossa kolmansien osapuolien välillä. Kuten jo kansallinen tuomioistuin esittää, laillisuus tai sen puuttuminen ei voi riippua siitä, onko oikeudenhaltija hyväksynyt kyseiset kopiot sinänsä. Oikeudenhaltijan suostumuksella tapahtuvaan kappaleen valmistamiseenhan ei tarvitse soveltaa poikkeusta. Tämän seikan kannalta ratkaisevaa onkin vastaus muihin kysymyksiin eli siihen, muodostavatko perusvapaudet ja/tai direktiivi 93/83 perustan oikeudelle vastaanottaa lähetys (ks. jäljempänä C ja D kohta) ja koskeeko yleisölle välittämisen oikeus tätä asiaa (ks. jäljempänä 3 kohta).

90.      Kolmanneksi kappaleen valmistamisella ei saa olla itsenäistä taloudellista merkitystä. Sitä, onko kysymyksessä 4 tarkoitetuilla kappaleilla tällainen merkitys, tarkastellaan asiassa C-403/08 esitetyssä kysymyksessä 5.

91.      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta on tulkittava suppeasti, koska se poikkeaa 2 artiklan yleisestä periaatteesta.(21) Tämä pätee sitä suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohta, jonka mukaan kaikkia 5 artiklan mukaisia poikkeuksia voidaan soveltaa vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.(22)

92.      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdan kaikkien edellytysten tarkoituksena on mahdollistaa sellainen kappaleen valmistaminen, joka on tosiasiallisen hyödyntämisen edellytys. Komissio havainnollisti tätä direktiiviehdotuksen perusteluissa esittämällä esimerkin tilatun videon välittämisestä Saksassa olevasta tietokannasta Portugalissa olevaan kotitietokoneeseen, mihin komission mukaan tarvitaan vähintään 100 tallennusvaihetta.(23)

93.      Tällaisella kappaleen valmistamisella ei periaatteessa ole hyödyntämisen taloudellisen merkityksen lisäksi muuta itsenäistä arvoa. On mahdollista, että niillä on hyödyntämistä vastaava taloudellinen merkitys, sillä jos esimerkiksi kappaleen valmistaminen välittämistä varten jää pois, myöskään välitysketjun loppuosassa tehtävä hyödyntäminen ei ole mahdollista. Tämä taloudellinen merkitys kuitenkin riippuu täysin suunnitellusta hyödyntämisestä, joten se ei ole itsenäinen.

94.      Näin ollen kopioilla, jotka luodaan dekooderin muistissa, ei ole itsenäistä taloudellista merkitystä.

95.      Sitä vastoin kopiolla, joka syntyy kuvaruudulla, on hyvinkin itsenäinen taloudellinen merkitys. Se on nimittäin lähetyksen hyödyntämisen kohde. Tekijänoikeuksien kannalta lähetystä koskevien oikeuksien hyödyntäminen on kytköksissä lähetysoikeuteen, sillä tekijä saa oikeuden vastustaa lähetystä. Lähetyksen taloudellinen merkitys perustuu kuitenkin yleensä sen vastaanottamiseen. Tämä on ilmeistä esillä olevien tilaajille välitettävien lähetysten tapauksessa mutta pätee myös mainosrahoitteisiin lähetyksiin. Jopa julkisoikeudellisten lähetystoiminnan harjoittajien, jotka rahoittavat toimintansa perimällä maksuja tai valtion budjetista, on käytännössä perusteltava rahoituksensa ainakin myös asianmukaisilla katsojaluvuilla.

96.      Näin ollen teoksen väliaikaisilla kopioilla, jotka luodaan dekooderilaitteeseen liitetyllä televisioruudulla, on itsenäinen taloudellinen merkitys.

97.      Kansallinen tuomioistuin täsmentää kysymystä 5 b tiedustelemalla, onko merkitystä sillä, i) onko väliaikaisilla kopioilla itsenäistä arvoa, ii) käsittävätkö väliaikaiset kopiot pienen osan teoskokoelmasta ja/tai muusta aineistosta, jota muuten voidaan käyttää tekijänoikeutta loukkaamatta, tai iii) onko oikeuksienhaltijan yksinoikeutettu lisenssinsaaja toisessa jäsenvaltiossa jo saanut korvauksen teoksen käytöstä tässä jäsenvaltiossa.

98.      Osakysymykseen i vastattiin jo edellä: välimuistissa olevilla väliaikaisilla kopioilla ei ole itsenäistä arvoa mutta televisioruudulla olevilla väliaikaisilla kopioilla sitä vastoin on.

99.      Osakysymys ii koskee mahdollisuutta, jossa vain tietyt lähetyksen osat on suojattu. Tämä väite saattaa pitää paikkansa yleisölle välittämisen osalta,(24) mutta tässä tarkasteltavana olevan kappaleen valmistamista koskevan oikeuden tapauksessa se on kyseenalainen.(25) Mikäli kansallinen tuomioistuin kuitenkin päättelee, että lähetys on vain osittain suojattu, tällä ei ole merkitystä direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta. Tällöin on pikemminkin tarkasteltava direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan i alakohdan täytäntöönpanoa koskevia kansallisia säännöksiä. Mainitun alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen, kun kyseessä on teoksen tai muun aineiston satunnainen sisällyttäminen muuhun materiaaliin.

100. Osakysymyksessä iii korostetaan kummankin ennakkoratkaisupyynnön ratkaisevaa seikkaa eli korvausta teoksen käytöstä toisessa jäsenvaltiossa. Koska lähetyksestä kuvaruudulla valmistettavan kappaleen itsenäinen taloudellinen merkitys menee päällekkäin kyseisen lähetyksen vastaanottamista koskevan intressin kanssa, on syytä pohtia, muodostaako tämän lähetyksen vastaanottamisesta jäsenvaltiossa suoritettu korvaus lähtökohdan oikeudelle vastaanottaa lähetys toisessa jäsenvaltiossa. Tätä tarkastellaan jäljempänä kysymyksissä, jotka koskevat direktiiviä 93/83 (ks. C kohta) ja perusvapauksia (ks. D kohta). Tämä ei kuitenkaan vaikuta direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdan soveltamiseen.

101. Asiassa C-403/08 esitetystä kysymyksestä 5 voidaan tiivistäen todeta, että teoksen väliaikaisilla kopioilla, jotka luodaan dekooderilaitteeseen liitetyllä televisioruudulla, on direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu itsenäinen taloudellinen merkitys, mutta väliaikaisilla kopioilla, jotka luodaan dekooderin muistissa, ei ole tällaista merkitystä.

3.       Edelleen välittäminen yleisölle

102. Asiassa C-403/08 esitetyn kysymyksen 6 aiheena on se, loukkaako suorana lähetettävien jalkapallo-ottelujen näyttäminen ravitsemusliikkeissä direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitettua suojattujen teosten yleisölle välittämistä koskevaa yksinoikeutta.

a)       Kysymyksen tutkittavaksi ottaminen

103. Tämän kysymyksen merkitys pääasian ratkaisemisen kannalta ja siten sen tutkittavaksi ottaminen voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Kansallisen tuomioistuimen mukaan Copyright, Designs and Patents Actin 72 § periaatteessa sallii televisio-ohjelman julkisen esittämisen, jos ohjelman esittäjä ei peri tästä maksua. Siinäkin tapauksessa, että tällaista esittämistä pidetään direktiivin 2001/29 3 artiklan vastaisena, direktiivi ei sellaisenaan voi luoda velvoitteita yksityiselle ja direktiiviin ei sellaisenaan voida vedota yksityistä vastaan.(26)

104. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on yleensä ratkaistava esitetyt kysymykset,(27) ja tällöin oletetaan, että kansallisten tuomioistuinten esittämillä ennakkoratkaisukysymyksillä on merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.(28) Tästä voidaan kuitenkin poiketa ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa eli muun muassa silloin, kun on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämä näissä kysymyksissä tarkoitettujen unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkinta on luonteeltaan hypoteettinen.(29) Tällöin kysymys on jätettävä tutkimatta.

105. Esillä olevassa asiassa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kansallisella tasolla on olemassa laaja oikeus esittää televisio-ohjelma julkisesti maksutta, mutta tämä oikeus ei koske kaikkia ohjelman osatekijöitä. Varsinkin musiikkiteokset on suljettu tämän oikeuden ulkopuolelle. Lisäksi on mahdollista, että kyseisen säännöstön tulkinta direktiivin 2001/29 3 artiklan mukaisesti mahdollistaa tähän oikeuteen tehtävät lisärajoitukset.

106. Näin ollen kysymys ei ole ilmeisen merkityksetön pääasian ratkaisun kannalta, joten se on otettava tutkittavaksi.

b)       Kysymys

107. On siis tutkittava, onko kyse direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä, jos ravitsemusliikkeessä näytetään suorana lähetettävä jalkapallo-ottelu. Aluksi on rajattava suojattujen teosten joukko ja sitten tarkasteltava 3 artiklan 1 kohdan sovellettavuutta.

i)       Suojatut teokset

108. Direktiivin 2001/29 3 artiklassa edellytetään, että on otettava käyttöön yksinoikeuksia sallia tai kieltää tietyt teoksiin kohdistuvat toimet. Mainitun artiklan 1 kohta koskee tekijöiden oikeuksia, 2 kohta tiettyjen muiden henkilöiden oikeuksia, varsinkin elokuvien tuottajien (c alakohta) ja yleisradio-organisaatioiden (d alakohta) oikeuksia.

109. Artiklan 1 ja 2 kohta eivät sisällä samoja oikeuksia. Artiklan 1 kohdassa myönnetään tekijälle oikeus teostensa langalliseen tai langattomaan välittämiseen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Artiklan 2 kohdan mukainen oikeus on olemassa vain jälkimmäisen saamismuodon osalta eli silloin, kun yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojatut teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

110. Direktiiviä 2001/29 koskevan ehdotuksen perusteluista voidaan päätellä, että saatavuudella yleisöön kuuluvien henkilöiden valitsemasta paikasta ja valitsemana aikana tarkoitetaan esillä olevan asian kannalta merkityksetöntä tilauksesta tapahtuvaa siirtämistä.(30) Ei-interaktiivisen siirron eli televisio-ohjelman perinteisen vastaanottamisen ei siis ole tarkoitus kuulua 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Siihen sovelletaan vastedeskin voimassa olevia säännöksiä eli direktiivin 2006/115 8 artiklaa ja direktiivin 93/83 4 artiklaa.(31)

111. Direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohdan mukaan yleisradio-organisaatioilla on yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä uudelleen tapahtuva yleisradiointi vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä lähetystensä välittäminen yleisölle, jos tämä välittäminen tapahtuu paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan. Pääasioissa ei kuitenkaan peritty pääsymaksua.

112. Havaittavissa ei ole ei-interaktiivista elokuvien välittämistä koskevaa erityistä säännöstöä. Mikäli jalkapallo-ottelun välittämistä pidettäisiin elokuvana, kyseeseen voisi korkeintaan tulla kansallinen säännöstö yleisölle välittämistä koskevasta oikeudesta.

113. Unionin oikeuden nykyisessä tilassa ei siis ole olemassa kattavia immateriaalioikeuksia, joilla suojattaisiin ilman pääsymaksua tapahtuvaa lähetyksen välittämistä yleisölle. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa myönnetään oikeuksia ainoastaan tekijänoikeuksin suojatuille teoksille, jotka voidaan välittää lähetyksessä. Esillä olevassa asiassa tällaisena teoksena voitaisiin pitää esimerkiksi valioliigan tunnusmusiikkia, joka välitetään lähetyksen yhteydessä, mutta myös useita muita ennakkoratkaisupyynnössä mainittuja teoksia.

114. Näiden teosten suojaan ei direktiivin 2001/29 12 artiklan 2 kohdan eikä myöskään direktiivin 2006/115 14 artiklan mukaan millään tavalla vaikuta direktiiveissä säädetty tekijänoikeuden lähioikeuksien suoja. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava, kuuluvatko nämä teokset mahdollisesti direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan i alakohdan täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten soveltamisalaan. Mainitun alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista yleisölle välittämistä koskevaan oikeuteen, kun kyseessä on teoksen tai muun aineiston satunnainen sisällyttäminen muuhun materiaaliin.

115. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta on merkityksellinen vain siltä osin kuin ravitsemusliikkeissä näytetyissä jalkapallo-otteluissa toistetaan teoksia, joiden osalta Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä ei säädetä poikkeuksista, jotka koskevat 3 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosäännösten soveltamista.

ii)     Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan sovellettavuus

116. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien teosten osalta on tutkittava, onko ravitsemusliikkeessä näyttäminen ”langallista tai langatonta yleisölle välittämistä”.

117. Jo satelliittilähetys on periaatteessa suojattujen teosten yleisölle välittämistä. On kuitenkin katsottava, että kulloisetkin oikeuksienhaltijat ovat antaneet suostumuksensa. Kyseenalaista on sen sijaan se, onko lähetyksen esittäminen ravitsemusliikkeessä – koti- tai yksityiskäytön asemesta – edelleen välittämistä yleisölle, johon tarvitaan oikeuksienhaltijoilta saatu lisäsuostumus, joka tässä tapauksessa puuttuu.

118. Unionin tuomioistuin on katsonut ilmeisen vertailukelpoisissa tapauksissa, että televisiolähetysten välittäminen hotellissa on edelleen välittämistä yleisölle.(32) Periaatteessa on mahdollista katsoa, että ravintolan asiakkaat samoin kuin hotellin asiakkaatkin muodostavat rajoittamattoman määrän potentiaalisia televisionkatselijoita, jotka yksityisiin välittämisen kohteisiin nähden ovat uusi yleisö.(33) Lisäksi unionin tuomioistuin tähdensi, että hotellissa tapahtuvassa yleisölle välittämisessä oli kyse voiton tavoittelusta.(34) Voittoa tavoittelevat varmastikin myös ravintoloitsijat näyttäessään jalkapallolähetyksiä. Ja tekijöillä on periaatteessa intressi päästä osallisiksi voitosta, jota heidän teostensa taloudellinen hyödyntäminen tuottaa.

119. Dekooderikorttien myyntikäytäntö noudattaa tätä logiikkaa, sillä yleisradio-organisaatiot perivät ravintoloilta korotetun maksun dekooderikorttien käytöstä, kun taas yksityisille asiakkailleen ne sallivat vain korttien koti- tai yksityiskäytön.

120. On kuitenkin tutkittava, onko tosiasiallisesti kyse direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Tämän puolesta puhuu kansainvälisoikeudellisiin oikeussääntöihin perustuva tulkinta. Direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappale kuitenkin osoittaa 3 artiklan 1 kohdan syntyhistorian perusteella, että unionin lainsäätäjä nimenomaan ei halunnut luoda tekijänoikeuksia, jotka koskisivat televisiolähetyksen maksutonta julkista esittämistä.

Bernin yleissopimus

121. Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleessa on viitteitä siitä, mitä yleisölle välittämisellä tarkoitetaan. Mainitun määräyksen i–iii kohdassa tekijöille annetaan yksinoikeus sallia teostensa yleisölle välittämisen kolme eri muotoa:

i)      yleisradioiminen tai välittäminen yleisölle muulla merkkien, äänien tai kuvien johtimettoman lähettämisen keinolla,

ii)      teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle johtimitse tai edelleen yleisradioiminen silloin, kun tämä tapahtuu muun kuin alkuperäisen organisaation toimesta,

iii)      teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle kaiuttimella tai muulla samankaltaisella merkkien, äänen tai kuvien siirtämiseen käytettävällä laitteella.

122. WIPO-oppaan(35) – kyseessä on WIPOn laatima tulkinta-asiakirja, joka ei ole oikeudellisesti sitova mutta auttaa Bernin yleissopimuksen tulkinnassa – mukaan sovelletaan 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohtaa: teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle kaiuttimella tai muulla samankaltaisella merkkien, äänen tai kuvien siirtämiseen käytettävällä laitteella. Tämä määräys koskee oppaan mukaan nimenomaan radio- ja televisio-ohjelmien esittämistä paikoissa, joissa ihmiset ovat koolla: kahviloissa, ravintoloissa, hotelleissa, suurissa liikkeissä, junissa ja lentokoneissa.(36)

123. Yleisölle välittäminen perustuu tällöin siihen, että lähetys – suojatut teokset mukaan luettuina – näytetään läsnä olevalle yleisölle kuvaruudulla.

124. Unioni ei tosin ole Bernin yleissopimuksen sopimuspuoli mutta se on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sitoutunut TRIPS-sopimuksen 9 artiklan 1 kohdassa ja WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan 4 kappaleessa noudattamaan Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklaa ja niiden määräyksiä. Näin ollen olisi unionin kansainvälisten velvoitteiden mukaista saattaa Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohta osaksi unionin oikeutta.

125. Lisäksi TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 3 kohdassa nimenomaisesti määrätään, että yleisradio-organisaatioilla on oikeus kieltää televisiolähetysten välittäminen yleisölle, jos se tapahtuu ilman niiden lupaa. Valtioiden, jotka eivät myönnä yleisradio-organisaatiolle näitä oikeuksia, tulee säätää, että ainakin sillä, jolla on tekijänoikeus yleisradiolähetyksen sisältöön, on oikeus estää yleisölle välittäminen, ellei Bernin yleissopimuksen määräyksistä muuta johdu.

126. Näin ollen esillä olevissa asioissa on kyse yleisölle välittämisestä.

Unionin lainsäätäjän tahto

127. Komission ehdotuksessa direktiiviksi 2001/29 tosin pyrittiin saattamaan myös Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohta osaksi unionin oikeutta, mutta neuvosto ja parlamentti eivät noudattaneet komission tekstiä tältä osin. Ne eivät päinvastoin halunneet luoda tekijänoikeuksia, jotka koskisivat teosten maksutonta julkista esittämistä televisiolähetyksen osana.

128. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan tarkoituksena ei ole panna täytäntöön Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklaa. Komission direktiiviehdotuksen perusteluista käy kuitenkin ilmi, että tarkoituksena on panna täytäntöön direktiivin 3 artiklan kanssa sanamuodoltaan paljolti samanlainen WIPOn tekijänoikeussopimuksen 8 artikla.(37) Siinä ei käsitellä nimenomaisesti yleisölle välittämistä julkisen esittämisen muodossa. Koska tässä sopimuksessa kuitenkin nimenomaisesti edellytetään Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan noudattamista, olisi järkevää tulkita yleisölle välittämisen käsite WIPOn tekijänoikeussopimuksen 8 artiklassa ja direktiivin 2001/29 3 artiklassa samalla tavoin kuin Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklassa.

129. Tämän vuoksi komission direktiiviehdotuksen perusteluista seuraa, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan on tarkoitus käsittää kaikki yleisölle välittämisen muodot.(38) Tällöin se käsittäisi Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklassa mainitut kolme yleisölle välittämisen muotoa.

130. Komissio ja QC Leisure kuitenkin katsovat, että direktiivin 2001/29 3 artiklalla ei panna Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohtaa täytäntöön. Ne nojautuvat perustellusti komission ehdotusta seuranneisiin direktiivin käsittelyvaiheisiin, joiden seurauksena oli johdanto-osan 23 perustelukappale.

131. Jo parlamentti ehdotti ensimmäisessä käsittelyssä, että direktiivin 2001/29 3 artikla 1 kohta ei koskisi ”suoria esityksiä”.(39) Komissio muutti ehdotustaan tämän mukaisesti.(40) Neuvosto ei hyväksynyt muutettua komission ehdotusta; sen sijaan eräät jäsenvaltiot saivat läpi johdanto-osan 23 perustelukappaleen toiseen, kolmanteen ja neljänteen virkkeeseen sisältyvän rajoituksen,(41) johon myös kansallinen tuomioistuin viittaa.

132. Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleen toisen virkkeen mukaan tekijän oikeus välittää teoksia yleisölle tulisi ymmärtää laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Kolmannessa virkkeessä täsmennetään, että tämän oikeuden olisi katettava kaikenlainen teoksen siirto ja edelleen siirto yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi. Neljännessä ja viimeisessä virkkeessä todetaan, että tämän oikeuden ei olisi koskettava muita toimia.

133. Kaiken kaikkiaan näistä kolmesta virkkeestä seuraa, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdalla on tarkoitus panna täytäntöön ainoastaan Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen i ja ii kohta eli määräykset yleisradioimisesta ja välittämisestä muun kuin alkuperäisen organisaation toimesta. Näissä tapauksissa eri paikat sekä langallinen ja langaton siirto tulevat kysymykseen.

134. Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohdassa tarkoitettu teoksen yleisradioinnin välittäminen yleisölle kaiuttimella tai muulla samankaltaisella merkkien, äänen tai kuvien siirtämiseen käytettävällä laitteella sitä vastoin tapahtuu tyypillisesti paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Tällöin ei nimenomaan tapahdu siirtoa.

135. Tätä direktiivin 2001/29 johdanto-osan 23 perustelukappaleen rajoittavaa vaikutusta pohdittiin myös neuvoston käsittelyn aikana, ja lainsäätäjä oli siis tietoinen siitä. Neuvoston puheenjohtajavaltio katsoi, että muut kuin tässä perustelukappaleessa mainitut toimet – varsinkaan internettietokoneiden käyttöön asettaminen internetkahviloissa ja kirjastoissa – eivät kuulu tämän oikeuden piiriin.(42) Italian valtuuskunta esitti tässä yhteydessä jopa kysymyksen, onko tarkoituksenmukaista sulkea Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohta direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.(43)

136. Tämän direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalan rajoituksen vahvistaa se useista kansainvälisistä, eurooppalaisista ja kansallisista oikeussäännöistä syntyvä vaikutelma, että televisio-ohjelmia voi periaatteessa näyttää ravintoloissa ilman oikeuksienhaltijoilta saatua lisäsuostumusta.

137. Unionin oikeuden tasolla on mainittava ennen muuta direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohta, jossa säädetään yleisradio-organisaation oikeudesta kieltää ainoastaan pääsymaksua vastaan tapahtuva välittäminen. Tämä säännös ei ole yksittäistapaus vaan vastaa esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta 26.10.1961 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 13 artiklan d kohtaa. Unioni ei ole sopimuspuolena tässä yleissopimuksessa, jonka 24 artiklassa määrätään ainoastaan valtioiden osallistumisesta, mutta jäsenvaltioiden on liityttävä siihen Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen(44) sisältyvän, henkistä omaisuutta koskevan pöytäkirjan N:o 28 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan.(45)

138. Copyright, Designs and Patents Actin 72 § periaatteessa salliikin televisio-ohjelman julkisen esittämisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos pääsymaksua ei peritä. Saksassa on olemassa samankaltainen yleisradio-organisaatioiden oikeuksia koskeva säännöstö,(46) mutta tekijöiden osalta Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohta pannaan täytäntöön Saksan tekijänoikeuslain (Urheberrechtsgesetz) 22 §:llä.(47)

139. Unionin lainsäätäjä ei ole siis toistaiseksi halunnut saattaa Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohtaa ja TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 3 kohtaa osaksi unionin oikeutta. Tätä päätöstä on kunnioitettava varsinkin siksi, että 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohdasta johtuvat tekijöiden oikeudet eivät kohdistu viranomaisiin vaan rajoittavat väistämättä muiden oikeuksia yksityisoikeudellisissa suhteissa.

140. Ennakkoratkaisupyynnössä ei tiedustella, onko Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohtaa tai TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 3 kohtaa sovellettava välittömästi; lisäksi on huomattava, että yksityisillä ei ole TRIPS-sopimuksen määräysten perusteella sellaisia oikeuksia, joihin nämä voisivat suoraan vedota tuomioistuimessa unionin oikeuden nojalla,(48) ja unionin tuomioistuin ei myöskään ole toistaiseksi harkinnut Bernin yleissopimuksen välitöntä soveltamista osana unionin oikeutta.(49)

141. Eräät asianosaiset ovat tulkinneet hotelleihin liittyviä oikeustapauksia siten, että unionin tuomioistuin katsoo Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohdan kuitenkin täytäntöön pannuksi direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdalla. Unionin tuomioistuin on tämän näkemyksen mukaan nojautunut erityisesti WIPO-oppaassa esitettyihin näkemyksiin tästä alakohdasta.(50) Unionin tuomioistuin on myös todennut, että direktiiviä 2001/29 sovelletaan kaikkeen suojattujen teosten välittämiseen yleisölle.(51)

142. Hotelleihin liittyvät oikeustapaukset eivät kuitenkaan koskeneet direktiivin 2001/29 johdanto-osan 23 perustelukappaletta. Kyseiset ratkaisut koskivat ennen muuta toista tapausta, nimittäin Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen ii kohdassa tarkoitettua välittämistä eli välittämistä, jonka toteuttaa sellainen uudelleenlähetystä harjoittava organisaatio, joka on muu kuin alkuperäinen organisaatio.(52) Tällainen välittäminen on luonnollisestikin suunnattu yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Tämän vuoksi unionin tuomioistuin ei ole kyseisissä asioissa ratkaissut, pannaanko Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen iii kohta täytäntöön direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdalla.

143. Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta luettuna yhdessä johdanto-osan 23 perustelukappaleen kanssa on siis ymmärrettävä siten, että se koskee ainoastaan teosten välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa.

Soveltaminen lähetysten välittämiseen ravintoloissa

144. Jos ravintoloitsija näyttää asiakkailleen televisiosta televisio-ohjelmaa ravintolassa, hänen toimiensa osalta on katsottava, että ratkaiseva yleisö on paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Välittäminen saa alkunsa kuvaruudulta.

145. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksen 6 b iii kohdassa, onko sillä merkitystä, että televisiolähetyssignaali on vastaanotettu sen tilan, jossa televisio sijaitsee, katolla tai läheisyydessä olevan antennin tai satelliittiantennin kautta. Tällä ei kuitenkaan voi olla merkitystä. Käytännössä kaikenlainen välittäminen edellyttää signaalien välittämistä antennin, dekooderin ja kuvaruudun välillä sekä näiden laitteiden sisällä. Olisi mielivaltaista pitää kaapelin pituutta ratkaisevana.(53) Tällaiset kulloisenkin välittämisen tekniset edellytykset on tämän vuoksi katsottava vielä alkuperäiseen yleisradiointiin kuuluvaksi.

146. Toisin olisi mahdollisesti siinä tapauksessa, että signaalia ei välitettäisi ainoastaan vastaanottimessa vaan – kuten hotelleihin liittyvissä oikeustapauksissa – jaettaisiin useille muille vastaanottajille. Kyseisen välittämisen voidaan tällöin katsoa saavan alkunsa jakavasta laitteesta ja vastaanoton tapahtuvan toisessa paikassa. Tämä olisi – hotelleihin liittyvien oikeustapausten tapaan – langallista tai langatonta edelleen välittämistä, jota lainsäätäjä nimenomaisesti ei halunnut sulkea direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan ulkopuolelle.

147. Näin ollen asiassa C-403/08 esitettyyn kysymykseen 6 on vastattava, että kyseessä ei ole direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeudella suojatun teoksen langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, kun teos vastaanotetaan ja esitetään osana satelliittilähetystä kaupallisessa käytössä olevissa tiloissa (esimerkiksi baarissa) tai näytetään näissä tiloissa yhdeltä televisioruudulta ja kaiuttimista tiloissa olevalle yleisölle.

C       Direktiivi 93/83

148. Asiassa C-403/08 esitetyn kysymyksen 7 ensimmäinen osa koskee sitä, onko direktiivin 93/83 kanssa sopusoinnussa se, että kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan silloin, kun satelliittilähetykseen kuuluvien teosten väliaikaiset kopiot on luotu satelliittidekooderilaitteessa tai televisioruudulla, kyseessä on lähetyksen vastaanottomaan lainsäädännön mukaan tekijänoikeuden loukkaaminen. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee myös, vaikuttaako asiaan se, että lähetyksen koodaus on purettu satelliittidekooderikortilla, jonka toisessa jäsenvaltiossa toimiva satelliittilähetysten tarjoaja on myöntänyt sillä ehdolla, että satelliittidekooderikorttia on lupa käyttää vain tuossa toisessa jäsenvaltiossa.

149. Direktiivin 93/83 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tekijän yksinoikeudesta antaa lupa tekijänoikeuksilla suojattujen teosten satelliittivälitykseen yleisölle.

150. Direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan satelliittivälitys yleisölle tapahtuu ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa yleisradio-organisaation valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaalit saatetaan satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun.

151. Esillä olevassa asiassa tämä valtio on Kreikka. Sieltä signaalit lähetetään satelliittiin ja sinne ne palaavat. Direktiivillä 93/83 ei sen sijaan ole vaikutusta arabialaisten dekooderikorttien käyttöön.

152. Vaikuttaa siltä, että näissä säännöksissä ei lausuta mitään valtioiden rajat ylittävästä satelliittilähetysten vastaanottamisesta, esimerkiksi kreikkalaisten signaalien vastaanottamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevissa ravintoloissa. Direktiivin 93/83 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta käy kuitenkin ilmi, että tämän säännöksen avulla pyritään välttämään useiden kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäinen soveltaminen samaan yleisradiointitapahtumaan.

153. Kuten direktiivin 93/83 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, ennen direktiivin antamista vallitsi oikeudellinen epävarmuus siitä, onko oikeudet ohjelmien lähettämiseksi satelliiteilla, joiden signaalit voidaan vastaanottaa suoraan, hankittava ainoastaan lähetysmaassa vai onko ne hankittava myös kaikissa vastaanottomaissa yleisesti. Oikeuksien hankkiminen yleisesti ei ainoastaan edellyttäisi eri oikeusjärjestysten samanaikaista soveltamista. Lähetystä koskevat oikeudet voisivat tämän lisäksi kuulua eri jäsenvaltioissa eri tahoille. Oikeuksien hankkiminen yleisesti voisi siten vaikeuttaa satelliittilähetyksiä huomattavasti tai jopa tehdä niistä mahdottomia.

154. Tämän vuoksi direktiivillä 93/83 on sen johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan pyrittävä varmistamaan, että yleisradiointioikeudet annetaan yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti eli sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa lähetys tapahtuu 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Tämän alkuperämaan periaatteen (johdanto-osan 18 perustelukappale) perusteella tälle valtiolle annetut yleisradiointioikeudet sisältävät oikeuden välittää lähetys myös muihin jäsenvaltioihin.

155. Periaatteessa paikkansapitävänä voidaan sitä vastoin pitää FAPL:n näkemystä, jonka mukaan direktiivissä 93/83 ei sallita lähetettyjä teoksia koskevien muiden oikeuksien loukkaamista. Direktiivin 5 artiklan mukaan tekijänoikeuden lähioikeuksien suojaaminen tämän direktiivin mukaisesti ei loukkaa eikä millään tavoin muuta tekijänoikeuden antamaa suojaa.(54)

156. Direktiivissä 93/83 ei nimenomaisesti aseteta oikeutta valmistaa lähetyksestä kappale kyseenalaiseksi. Kansallinen tuomioistuin ja useat asianosaiset katsovatkin, että yleisradiointioikeus ei kerro vielä mitään oikeudesta valmistaa väliaikaisia kopioita lähetyksestä lähetyksen vastaanottamisen ja välittämisen yhteydessä.(55)

157. Direktiiviä 93/83 kuitenkin sovelletaan sen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan ainoastaan yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuihin signaaleihin. Tämän vuoksi suostumuksen lähetyksen siirtämiseen on sisällettävä myös oikeus valmistaa kappaleita, jotka ovat välttämättömiä lähetyksen vastaanottamiseksi.

158. FAPL sen sijaan nojautuu direktiivin 93/83 johdanto-osan 16 perustelukappaleseen, jonka mukaan sopimusvapauden periaate, jolle tämä direktiivi perustuu, tekee mahdolliseksi yleisradiointioikeuksien hyödyntämisen rajoittamisen erityisesti tietyn lähetystekniikan tai tiettyjen kielitoisintojen osalta.

159. Mainittu perustelukappale koskee kuitenkin sopimuksessa asetettuja rajoituksia, joilla luonnollisestikin on vaikutusta vain sopimuspuolen välillä. Tämän vuoksi siinä mainitaan esimerkkeinä vain toimenpiteitä, joita sopimuspuolet voivat toteuttaa, nimittäin lähetystä koskevia teknisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi lähetyksen koodaus ja kielitoisinnot. Tästä perustelukappaleesta ei voida johtaa muiden kuin sopimussuhteessa olevien lähetysten vastaanottajien oikeuksia.

160. Direktiivin 93/83 johdanto-osan 17 perustelukappale vahvistaa tulkintani. Sen mukaan niiden, joita asia koskee, on hankituista oikeuksista korvausta määrittäessään otettava huomioon kaikki lähetyksen muuttujat, kuten todellinen yleisö, mahdollinen yleisö ja kielitoisinto. Siten lainsäätäjä katsoi, että satelliittilähetyksen välittämiseen kuuluu myös sen vastaanottaminen ja että korvauksen on sisällettävä tämä hyödyntäminen. On ilmeistä, että korvauksen on käsitettävä myös lähetysvaltion ulkopuolella tapahtuva vastaanottaminen, joka on ennakoitava varsinkin lähetyksen kielitoisintojen avulla.

161. Direktiivin 93/83 2 artiklassa tarkoitettuun tekijänoikeuksilla suojattujen teosten satelliittivälitystä koskevaan oikeuteen sisältyy näin ollen vastaanottajien oikeus vastaanottaa ja myös katsoa näitä lähetyksiä.

162. Kyseenalaista on se, pätevätkö edellä esitetyt seikat myös koodattuihin satelliittilähetyksiin. Koska koodaus mahdollistaa ehdollisen pääsyn, on ajateltavissa, että yleisradiointioikeus rajoittuu oikeuksienhaltijan ja yleisradio-organisaation keskenään sopimaan vastaanottoalueeseen. Direktiivin 93/83 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa kuitenkin säädetään, että on kyse koodattujen lähetysten satelliittivälityksestä yleisölle, jos yleisradio-organisaatio itse tai joku muu sen suostumuksella saattaa lähetyksen koodauksen purkulaitteita yleisön saataville. Mikäli nämä edellytykset – esillä olevan asian tapaan – täyttyvät, koodattu satelliittilähetys rinnastetaan koodaamattomaan satelliittilähetykseen. Koodaus ei siis vaikuta vastaanottamiseen oikeuttavan yleisradiointioikeuden laajuuteen.

163. Yleisradiointioikeutta ei myöskään rajoiteta dekooderikorttien jakelua koskevilla ehdoilla. Niistä voi korkeintaan aiheutua sopimusperusteinen sitova vaikutus muttei kolmansia osapuolia koskevia velvoitteita.

164. Näin ollen ehdotan direktiivin 93/83 osalta asiassa C-403/08 esitettyyn kysymykseen 7 vastattavan siten, että direktiivin 93/83 2 artiklassa tarkoitettuun tekijänoikeuksilla suojattujen teosten satelliittivälitystä koskevaan oikeuteen sisältyy oikeus vastaanottaa ja katsoa näitä lähetyksiä myös ulkomailla.

D       Perusvapaudet

165. Perusvapauksien merkitystä kreikkalaisten dekooderikorttien käytön kannalta tarkastellaan erityisesti asiassa C-429/08 esitetyissä kysymyksissä 6 ja 7 mutta myös asiassa C-403/08 esitetyissä kysymyksissä 7 ja 8 b ja c. High Court haluaa tietää, estävätkö EY 28, EY 30 ja/tai EY 49 artikla sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen, jolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta tarjottavaan televisiolähetyspalveluun kuuluvan ohjelman vastaanottaminen, tarkoituksena välttyä kaikkien ohjelman vastaanottamisesta perittävien maksujen maksamiselta, säädetään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi teoksi tai tekijänoikeusrikkomukseksi. Kansallinen tuomioistuin katsoo, että asiassa C-429/08 voi olla kyse kolmesta vaihtoehtoisesta tai päällekkäisestä tapauksesta:

i)      Ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja alun perin tarjottu rajoitetulla sopimusperusteisella luvalla käyttää laitetta erääseen suojattuun palveluun pääsemiseksi vain ensimmäisessä jäsenvaltiossa. Kuitenkin laitetta käytettiin toisessa jäsenvaltiossa – tässä tapauksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa – vastaanotettuun samaan suojattuun palveluun pääsemiseksi (tähän liittyy myös asiaa C-403/08 koskeva kysymys 8 b).

ii)      Ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja sen alkuperäisen hankinnan ja/tai käyttöoikeuden saamisen yhteydessä annettiin väärä nimi ja kotiosoite ensimmäisessä jäsenvaltiossa, minkä avulla kierrettiin sopimukseen perustuvat alueelliset rajoitukset, jotka koskevat tällaisten laitteiden vientiä niiden käyttämiseksi ensimmäisen jäsenvaltion ulkopuolella.

iii)      Ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja alun perin tarjottu sellaisella sopimusehdolla, että se voi olla vain koti- tai yksityiskäytössä eikä kaupallisessa käytössä (josta on maksettava korkeampi tilausmaksu). Kuitenkin laitetta käytettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaupallisiin tarkoituksiin, nimittäin suorien jalkapallo-ottelujen näyttämiseen pubissa (tähän liittyy myös asiaa C-403/08 koskeva kysymys 8 c).

166. Aluksi tarkastelen ensin mainittua tapausta ja pohdin sitten, johtavatko kaksi muuta tapausta muunlaiseen päätelmään.

a)       Sovellettava perusvapaus

167. Koska dekooderikortteja tuodaan Kreikasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, voisi olla mahdollista soveltaa SEUT 34 artiklassa (aiemmin EY 28 artikla) tarkoitettua tavaroiden vapaata liikkuvuutta.(56) Käytännössä nämä kortit ovat kuitenkin väline tai tavallaan avain, jota tarvitaan Kreikasta lähetettävän televisio-ohjelman vastaanottamiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän ohjelman tarjoaminen on SEUT 56 artiklassa (aiemmin EY 49 artikla) tarkoitettu palvelu.(57)

168. Silloin kun kansallinen toimenpide vaikuttaa sekä tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen että palvelujen tarjoamisen vapauteen, unionin tuomioistuin tutkii toimenpidettä pääsääntöisesti suhteessa jompaankumpaan näistä perusvapauksista, jos toinen näistä perusvapauksista on kyseisissä olosuhteissa täysin toissijainen toiseen perusvapauteen nähden ja voidaan liittää siihen.(58)

169. Kuten komissio esittää osuvasti, unionin tuomioistuin on tosin todennut salattuja satelliittitelevisiopalveluja koskevien dekooderilaitteiden myynnin yhteydessä, että ei voida todeta yleisesti, onko tavaroiden vapaata liikkuvuutta vai palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva aspekti toista hallitsevampi.(59) Kyseisessä oikeustapauksessa oli kuitenkin kyse rajoituksista, jotka kohdistuivat nimenomaan dekooderilaitteilla käytävään kauppaan ja siten vaikeuttivat samalla välillisesti satelliittitelevisiopalvelujen käyttöä.

170. Esillä olevassa asiassa riidanalaista ei ole ensisijaisesti korteilla käytävä kauppa vaan niiden käyttö, joka koskee koodattujen ohjelmien vastaanottamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jos lisäksi verrataan kortin todellista arvoa hintoihin, joita ohjelman vastaanottamisesta peritään, kortti on merkitykseltään aivan toissijainen. Tämän vuoksi ennakkoratkaisupyyntöjä on arvioitava palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

b)       Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen

171. Palvelujen tarjoamisen vapaus velvoittaa poistamaan kaikki palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset, vaikka niitä sovellettaisiin erotuksetta sekä kotimaisiin että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin, jos kyseisillä rajoituksilla estetään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen, siellä vastaavanlaisia palveluja lainmukaisesti tarjoavan henkilön toiminta, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi. Lisäksi palvelujen tarjoamisen vapaudesta hyötyvät sekä tarjoaja että vastaanottaja.(60)

172. Esillä olevassa asiassa ei ole kyse siitä, onko televisio-ohjelmien tarjoajilla velvollisuus myöntää muista jäsenvaltioista tuleville kiinnostuneille osapuolille pääsy ohjelmiin samanlaisin ehdoin kuin jäsenvaltion omille kansalaisille. Tällainen velvollisuus edellyttäisi, että palvelujen tarjoamisen vapaudella on kolmansiin kohdistuvia vaikutuksia, jollaisia unionin tuomioistuin ei ainakaan tässä muodossa(61) ole toistaiseksi katsonut olevan.

173. Kysymys ei ole myöskään siitä, saavatko televisio-ohjelmien tarjoajat sopimuksin rajoittaa pääsyn ohjelmiinsa tiettyihin alueisiin.(62) Tällaisista sopimusjärjestelyistä voi aiheutua ainoastaan sopimuspuolten välisiä vaikutuksia. Esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole olemassa sopimussuhteita oikeuksienhaltijoiden ja dekooderikorttien tarjoajien välillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa eikä oikeuksienhaltijoiden ja ravintoloitsijoiden välillä.

174. Kysymys on pikemminkin siitä, salliiko palvelujen tarjoamisen vapaus sellaisten satelliittiohjelmia koskevien oikeuksien tunnustamisen ja toteutumisen, joiden perusteella näiden oikeuksien haltijat voivat estää kolmansia osapuolia, jotka eivät ole sopimussuhteessa heihin, katsomasta ja näyttämästä näitä ohjelmia muissa kuin sovituissa jäsenvaltioissa. Tällaiset oikeudet estäisivät muista jäsenvaltioista tarjottavien palvelujen käytön eli televisiolähetysten vastaanottamisen.

175. Tämä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus on erityisen tuntuva, koska kyseiset oikeudet eivät ainoastaan vaikeuta palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä vaan johtavat sisämarkkinoiden jakautumiseen toisistaan erillisiin kansallisiin markkinoihin. Samankaltaisia ongelmia ilmenee pääsyssä muihin palveluihin, esimerkiksi internetissä tapahtuvan tietokoneohjelmien, musiikkiteosten, sähköisten kirjojen tai elokuvien myynnin alalla.

176. Kyseessä on siis palvelujen tarjoamisen vapautta vakavasti haittaava seikka.

c)       Rajoituksen oikeuttaminen

177. Koska palvelujen tarjoamisen vapaus on yksi unionin perusperiaatteista, tätä vapautta koskeva rajoitus voidaan hyväksyä vain, jos sillä pyritään perustamissopimuksen mukaiseen oikeutettuun tavoitteeseen ja sitä voidaan pitää perusteltuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Lisäksi rajoituksen on tällaisessa tapauksessa oltava omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan päämäärän toteutuminen ja sillä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.(63)

178. SEUT 52 artiklan 1 kohdassa (aiemmin EY 46 artiklan 1 kohta), jota sovelletaan SEUT 62 artiklan (aiemmin EY 55 artikla) nojalla palvelujen tarjoamisen vapauteen, sallitaan sellaiset rajoitukset, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden suojaamiseksi. Oikeuskäytännössä on lisäksi hyväksytty tiettyjä yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joiden vuoksi voi olla perusteltua rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta.(64)

Teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaaminen

179. Esillä olevassa asiassa kyseeseen tulee ennen muuta teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaaminen.(65) Tämä on perusteena rajoituksille, jotka ovat välttämättömiä kyseisen oikeuden ydinsisällön varmistamiseksi.(66) Tämän vuoksi on tutkittava, liittyykö jalkapallo-ottelujen satelliittilähetyksiin oikeuksia, joiden ydinsisältö edellyttää sisämarkkinoiden jakamista.

180. Tavaroiden liikkuvuuden alalla immateriaalioikeuksien hyödyntäminen liittyy ensisijaisesti teoksen kappaleiden myyntiin. Se perustuu yksinoikeuteen valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa kappaleet markkinoille. Tämä yksinoikeus sammuu, kun oikeudenhaltija on laillisesti saattanut tuotteen markkinoille toisessa jäsenvaltiossa tai kun se on saatettu siellä laillisesti markkinoille hänen suostumuksellaan.(67) Lukuun ottamatta erityisiä tilanteita – kuten alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeutta jälleenmyyntikorvaukseen(68) – ei ole olemassa oikeuksia, jotka estäisivät tällaisten tavaroiden jälleenmyynnin sisämarkkinoilla.(69) Pikemminkin oikeudenhaltija on myynnin myötä jo realisoinut kyseisen henkisen omaisuuden taloudellisen arvon.(70)

181. Tämän vuoksi jäsenvaltion markkinoille laillisesti saatettujen äänilevyjen tekijänoikeudet eivät olleet esteenä toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvalle levyjen myynnille.(71) QC Leisure ja Murphy nojautuvat tähän oikeuskäytäntöön perustellakseen kaupallisia menettelyjään.

182. FAPL kuitenkin katsoo, että palvelujen tarjoamisen alalla ei ole olemassa tavaroiden liikkuvuuteen verrattavaa yksinoikeuden sammumista.

183. Tämä on yllättävää, sillä perusvapauksien rajoitukset on periaatteessa perusteltava samoja periaatteita käyttäen.

184. Jotkin palvelut tosin eroavat tavaroista sikäli, että niitä ei sellaisenaan voida käyttää edelleen; esimerkkinä voidaan mainita kampaamopalvelut. Palvelusta perittävällä maksulla realisoidaan taloudellinen arvo, mutta palvelua sinänsä ei voida välittää edelleen. Tämän vuoksi ei tosiasiallisesti ole mahdollista, että palvelua koskeva oikeus ”sammuisi”.

185. Muut palvelut eivät sen sijaan eroa merkittävästi tavaroista. Internetistä ladattavia tietokoneohjelmia, musiikkiteoksia, sähköisiä kirjoja, elokuvia ynnä muita voi välittää sähköisessä muodossa edelleen ongelmitta. Tämä ilmenee myös siinä, että edelleen välittämisen estämiseksi tarvitaan digitaalista oikeuksien hallintaa koskevia lisätoimia. Näillä osa-alueilla kyseinen tiukka rajanveto näiden kahden perusvapauden välillä olisi mielivaltainen.

186. Edellä mainitut esimerkit – musiikki, elokuvat ja kirjat – myös osoittavat, että esillä oleva kysymys on pääasioiden lisäksi erittäin merkityksellinen sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Teollis- ja tekijänoikeuksiin perustuva markkinoiden rajaaminen johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että kyseiset hyödykkeet tulevat saataville erilaisin ehdoin, varsinkin hintojen ja digitaalisen oikeuksien hallinnan osalta. Usein tällaisten hyödykkeiden saatavuus joillakin markkinoilla on kuitenkin täysin pois suljettu joko siksi, että tiettyjä kielitoisintoja tarjotaan vain tiettyjen jäsenvaltioiden asiakkaille, tai siksi, että tiettyjen jäsenvaltioiden asiakkaat eivät ylipäänsä voi hankkia tuotetta. Niinpä Yhdistyneen kuningaskunnan kauppiaat ilmoittivat syksyllä 2010, että he eivät voi enää myydä sähköisiä kirjoja kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella asuville asiakkaille.(72) Monia englanninkielisiä teoksia ei ole vastaavalla tavalla tarjolla muissa jäsenvaltioissa.

187. Toisaalta tarjottaessa hyödykkeitä, jotka pääasioiden tapaan perustuvat ehdolliseen pääsyyn tai jotka voidaan ainoastaan ladata internetistä, markkinoiden rajaaminen voidaan tehdä huomattavasti tehokkaammin kuin aineellisten hyödykkeiden – esimerkiksi kirjojen tai CD-levyjen – tapauksessa. Jälkimmäisillä voidaan käydä kauppaa sisämarkkinoilla yksinoikeuden sammumisen perusteella. Kuluttajille tällaiset esteet luovat tarpeettomia kannustimia hankkia kyseiset hyödykkeet laittomasti, toisin sanoen ilman minkäänlaista oikeuksienhaltijoille maksettavaa korvausta.

188. Tämän vuoksi on tutkittava huolellisesti, päteekö yksinoikeuden sammumisen periaate esillä olevassa asiassa eli edellyttääkö kyseisten oikeuksien ydinsisältö sisämarkkinoiden jakamista.

189. FAPL nojautuu jokaisen lähetyksen osalta oikeuksiinsa, jotka koskevat noin 25:tä teosta, muun muassa elokuvia, taideteoksia, tallenteita ja musiikkia. Näiden teosten suoja perustuu osittain unionin oikeuteen, osittain kansalliseen oikeuteen.

190. Esillä olevassa asiassa tosin oikeudet yksittäisiin palveluihin, jotka yhdistyvät lähetyksessä, ovat kyseenalaisia, mutta tätä ei ole tarpeen tutkia tarkemmin tässä ratkaisuehdotuksessa. Tässä tarkastelussa voidaan puhua kokoavasti lähetystä koskevista oikeuksista. Ensinnäkin on kiistatonta, että on olemassa ainakin joitakin tätä lähetystä koskevia oikeuksia, ja toiseksi ohjelma oletettavasti lähetetään kaikkien kyseisten oikeuksienhaltijoiden suostumuksella. Näiden oikeuksien ydinsisältö koostuu – ainakin esillä olevan asian kannalta merkitykselliseltä osin – niiden taloudellisesta hyödyntämisestä.(73)

191. Jalkapallo-ottelulähetyksiä hyödynnetään perimällä maksu dekooderikorteista. Tätä hyödyntämistä ei heikennetä kreikkalaisten dekooderikorttien käytöllä, sillä näistä korteista peritään maksut.

192. Vaikka nämä maksut eivät olekaan yhtä korkeita kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa perittävät maksut, ei ole olemassa nimenomaista oikeutta periä kussakin jäsenvaltiossa erilaisia hintoja tietystä palvelusta. Pikemminkin voidaan pitää sisämarkkinoiden logiikan mukaisena, että hintaerot jäsenvaltioiden välillä tasoittuvat kaupan myötä.(74) FAPL vaatii mahdollisuutta myydä yleisradiointioikeuksia alueellisten yksinoikeuksien perusteella, mikä tarkoittaa voitontavoittelua sisämarkkinat sivuuttamalla. Tältä osin esillä oleva asia kuuluu – vastoin FAPL:n näkemystä – tavaroita koskevien oikeuksien sammumisesta annetun oikeuskäytännön alaan.

193. FAPL katsoo kuitenkin asiassa Coditel I annetun tuomion(75) mukaisesti, että sen vaatimat oikeudet sopivat yhteen palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa. Mainitussa asiassa oli kyse saksalaisen televisio-ohjelman syöttämisestä belgialaiseen kaapelitelevisioverkkoon. Tässä yhteydessä näytettiin Saksassa oikeuksienhaltijoiden suostumuksella lähetetty elokuva. Tätä koskevan vastalauseen esitti yritys, joka oli hankkinut oikeudet esittää kyseinen elokuva belgialaisissa elokuvateatterissa ja Belgian televisiossa.

194. Yhteisöjen tuomioistuin tähdensi tuolloin, että tekijänoikeuden haltijan mahdollisuus vaatia korvaus elokuvan jokaisesta esityskerrasta on osa tekijänoikeuden keskeistä tehtävää.(76) Se totesi, että tämän hyödyntämisen alueellista jakamista – mahdollisesti jäsenvaltioiden rajojen kanssa yhtenevällä tavalla – ei periaatteessa voida moittia.(77)

195. Tästä ei kuitenkaan vielä seuraa mitään, mikä asettaisi edellä esitetyt seikat kyseenalaisiksi esillä olevassa asiassa. Ohjelmahan lähetettiin oikeuksienhaltijoiden ja kreikkalaisen yleisradio-organisaation keskenään sopimalla tavalla. Lisäksi jokaisesta lähetyskerrasta maksettiin korvaus, joskin Kreikan korvaustaksojen mukaan.

196. Asia Coditel I ei sitä vastoin suoraan koskenut perusteettomia esityksiä elokuvateatterissa ilman korvauksia vaan laillisten televisioesitysten edelleen siirtoa. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että televisioesitykset voivat haitata elokuvateatteriesityksiä koskevia oikeuksia, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista sallia televisioesitykset ainoastaan tietyllä viiveellä. Se lisäsi 1970-luvun näkökulmasta, että televisioesitykset ovat puhtaasti käytännön syistä mahdollisia vain kansallisten monopolien perusteella.(78) Silloisten televisio- ja elokuvateatterimarkkinoiden nimenomaisten olosuhteiden perusteella yhteisöjen tuomioistuin päätteli, että oli perusteltua jakaa televisiointioikeudet alueellisesti.

197. Kyseinen tilanne ei ole rinnastettavissa nyt käsiteltävän asian tilanteeseen. Suorien jalkapallo-ottelulähetysten sisämarkkinoiden jakamisella ei nimenomaisesti pyritä suojaamaan lähetetyn jalkapallo-ottelun hyödyntämisen toista muotoa. Pikemminkin on suoranaisesti kyse siitä, että samaa palvelua hyödynnetään eri osamarkkinoilla optimaalisesti markkinoiden jakamisen avulla.

198. Lisäksi on otettava huomioon sittemmin tapahtunut unionin oikeuden kehitys: satelliittilähetyksiä koskevaan oikeuteen jäsenvaltiossa sisältyy direktiivin 93/83 mukaan lähetyksen välittäminen lähetysalueen muihin jäsenvaltioihin, ja siitä on myös suoritettava vastaava korvaus. Koska lähetyksen vastaanottaminen esillä olevassa asiassa jopa edellyttää dekooderikortin hankintaa, jokainen yksittäinen vastaanottaja maksaa korvauksen.

199. Asiassa Coditel I annettuun tuomioon sisältyi lisäksi epäsuorasti se näkökohta, että Saksan televisiossa lähetettyä elokuvaa hyödynnettiin Belgian kaapeliverkossa maksamatta minkäänlaista korvausta. Nykyään tätä pidettäisiin direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa(79) ja direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna yleisölle (edelleen) välittämisenä, jota oikeuksien haltija voi vastustaa. Asian kannalta merkityksellinen olisi toisen yleisradio-organisaation toteuttama yleisölle välittäminen.(80) Yksinkertaisen yleisölle välittämisen tapauksessa ei kuitenkaan ole tarpeen rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta, jotta suojattaisiin tätä yleisölle välittämistä koskevan oikeuden ydinsisältöä.

200. Tiivistäen voidaan todeta, että satelliittilähetysten vastaanottamisen sisämarkkinoita ei ole tarpeen jakaa suoria jalkapallo-ottelulähetyksiä koskevien oikeuksien ydinsisällön suojaamiseksi.

201. Tätä ratkaisua vastaan voidaan vielä esittää vastaväite, jonka mukaan se saattaisi vaikeuttaa jalkapallo-ottelulähetysten vastaanottamista. Jos FAPL ei kykene estämään muista jäsenvaltioista hankittujen halvempien dekooderikorttien käyttöä, on mahdollista, että se tulevaisuudessa tarjoaa lähetysoikeuksia ainoastaan Euroopan unionin tuottoisimmilla markkinoilla eli Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai liittää muilla markkinoilla tarjottaviin oikeuksiin ehdoksi Yhdistyneen kuningaskunnan hintatasoa vastaavat hinnat. Tällöin olisi vaikeampaa päästä vastaanottamaan lähetyksiä Kreikan kaltaisissa jäsenvaltioissa.

202. Tämä olisi kuitenkin taloudellinen päätös, jonka tekeminen kuuluu oikeuksien haltijalle. Se riippuu viime kädessä siitä, kuinka oikeuksien haltija voi kaiken kaikkiaan hyödyntää oikeutensa parhaiten. Tällöin merkitystä lienee varsinkin sillä, voidaanko kehittää vaihtoehtoisia jakelumalleja komission edellyttämällä tavalla vai voidaanko markkinat käytännössä rajata tehokkaasti rajoittamalla selostus tiettyihin kieliin, jotta erilaisia kansallisia markkinoita voidaan vastedeskin palvella erilaisilla hinnoilla.

Lähetyskieltokaudet

203. FAPL nojautuu ylimääräisenä oikeuttamisperusteena – joka ei tosin ole ennakkoratkaisupyynnön kohteena – siihen, että jalkapalloliitot voivat määritellä 2,5 tunnin aikavälin, jonka aikana jalkapallo-ottelulähetykset eivät ole sallittuja. Tämä on yleisin aikaväli, jonka kuluessa valtaosa liiton ylimpien liigojen jalkapallo-otteluista järjestetään. Aikaväli vaihtelee maittain, sillä se riippuu kulloisistakin ottelujen ajoituskäytännöistä. Jakamalla lähetysoikeudet alueellisesti liitot ja yleisradio-organisaatiot voivat varmistaa, että mikään lähetys ei loukkaa kansallisesti määriteltyä aikaväliä.

204. FAPL esittää vakuuttavasti, että dekooderikorttien tuonti vaikeuttaisi tämän lähetyskieltokauden toteutumista tai jopa tekisi sen mahdottomaksi. Kortin alkuperämaassa suojattuja voivat olla toisenlaiset aikavälit kuin siellä, missä korttia käytetään, tai on jopa mahdollista, että tästä suojasta on luovuttu. Samalla aiheutetaan haittaa ravitsemusliikkeiden väliselle kilpailulle. Kotimaisten dekooderikorttien käyttäjät eivät voi näyttää otteluja lähetyskieltokausien aikana mutta maahan tuotujen korttien käyttäjät sen sijaan voivat. Tällaisen kilpailun vääristämisen estäminen on myös perusteltu intressi.

205. Lähetyskieltokausilla voidaan kuitenkin perustella palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus vain, jos rajoitus on omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan päämäärän toteutumisen ja jos sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.(81) Tällaisen politiikan toteuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät myöskään saa olla suhteettomia niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden.(82)

206. Lähetyskieltokauden tarkoituksena on varmistaa, että katsojat eivät kaikkoa minkään paikallisten jalkapallo-ottelujen katsomoista ja/tai jätä osallistumatta amatööri- ja nuorisojalkapallon otteluihin sellaisten jalkapallo-ottelujen lähetysten vuoksi, jotka voisivat kilpailla tällaisten paikan päällä nähtyjen ottelujen kanssa.(83) Jalkapallon pelaamista ja sen luonnetta välittömänä katsomourheilulajina ei tule haitata televisiolähetyksillä.

207. Toisin kuin QC Leisure esittää, kyseessä ei ole kaupallinen erityisintressi vaan ensisijaisesti urheiluun liittyvä intressi, joka on periaatteessa tunnustettava unionin oikeudessa. Tämän osoittavat jo Lissabonin sopimuksella käyttöön otetut unionin urheilupoliittiset edistämisvaltuudet (SEUT 6 artiklan e alakohta ja SEUT 165 artikla). Niissä erityisesti velvoitetaan ottamaan huomioon urheilun erityispiirteet ja sen vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet.(84) Taloudellisesti olisi varmasti houkuttelevampaa mahdollistaa kaikkien ottelujen suorat lähetykset.(85)

208. Oikeutettu vetoaminen tähän tavoitteeseen sisämarkkinoiden jakamisen perusteena joutuu kuitenkin käsiteltävässä asiassa kyseenalaiseksi samanaikaisesti olemassa olevien markkinoiden jakamista koskevien taloudellisten intressien vuoksi. Jalkapalloliittojen asiana on arvioida lähetyskieltokausien välttämättömyyttä, ja niillä on tällöin periaatteessa oltava käytössään laaja harkintavalta. Ei kuitenkaan voida lähtökohtaisesti sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Englannin jalkapalloliiton päätös lähetyskieltokauden käyttämisestä perustuu ainakin osittain myös siihen, että halutaan varmistaa liiton tärkeimpien jäsenten taloudellinen intressi, joka koskee suorien jalkapallo-ottelulähetysten sisämarkkinoiden jakamista. Tämän vuoksi lähetyskieltokausien välttämättömyyden osoittamiselle on asetettava erityisen tiukat kriteerit.

209. Jo lähetyskieltokausien soveltuminen ottelujen katsojamäärien ja otteluihin osallistumisen edistämiseen on kyseenalainen. Molemmat toimintamuodot ovat luonteeltaan aivan toisenlaisia kuin suoran lähetyksen seuraaminen televisiosta. Unionin tuomioistuimelle ei ole osoitettu riittävällä tavalla, että lähetyskieltokaudet tosiasiallisesti edistäisivät ottelujen katsojamääriä ja otteluihin osallistumista. Pikemminkin on olemassa todisteita, jotka osoittavat päinvastaista. Tutkittuaan lähetyskieltokausia kilpailuoikeuden näkökulmasta komissio totesi, että 22 liitosta vain 10 oli ylipäänsä määritellyt lähetyskieltokauden. Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Espanjassa sekä myös Pohjois-Irlannissa, eli englantilaisen jalkapallon vaikutusalueella, ei ollut määritelty lähetyskieltokausia.(86) Saksassa nykyään ilmeisesti lähetetään kaikki Bundesligan ottelut suorina, eivätkä kahden ylimmän liigan kävijämäärät kärsi tämän vuoksi.(87)

210. Tämä ei kuitenkaan sulje pois velvollisuutta osoittaa High Courtissa käytävässä oikeudenkäynnissä, että englantilaista jalkapalloa koskevat toisenlaiset ehdot, jotka välttämättä edellyttävät lähetyskieltokausiin perustuvaa suojaa. Näistä todisteista on käytävä ilmi, että suorat lähetykset vaikuttavat huomattavan haitallisesti ottelujen katsojamääriin ja/tai otteluihin osallistumiseen, jotta lähetyskieltokausien toteutuminen voi olla merkittävämpi seikka kuin sisämarkkinoihin kohdistuva haitta.

Välipäätelmä

211. Näin ollen jalkapallo-ottelulähetyksiä koskevien oikeuksien ydinsisältö ja – unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen perusteella – suoria lähetyksiä koskevat lähetyskieltokaudet eivät oikeuta sisämarkkinoiden jakamista.

d)       Oikeuttaminen, kun dekooderikorttien hankkimisen yhteydessä on annettu vääriä tietoja

212. Asiassa C-429/08 esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä kysytään lisäksi, vaikuttaako tähänastiseen päätelmään mitenkään se, että ehdollisen pääsyn mahdollistavan laitteen hankinnan ja/tai käyttöoikeuden saamisen yhteydessä annettiin väärä nimi ja kotiosoite ensimmäisessä jäsenvaltiossa, minkä avulla kierrettiin sopimukseen perustuvat alueelliset rajoitukset, jotka koskevat tällaisten laitteiden vientiä niiden käyttämiseksi ensimmäisen jäsenvaltion ulkopuolella.

213. On ilmeistä, että nämä seikat eivät nimenomaisesti ole olleet sen menettelyn kohteena, joka johti asiaan C-403/08.(88) Murphy toteaa, että hänellä ei ole ollut mitään tietoa niistä.

214. Kuten Murphy osuvasti toteaa, nämä seikat eivät voi vaikuttaa perusvapauksien soveltamiseen dekooderikorttien lopullisten ostajien osalta. Yksityisten väliset sopimukset ja niihin liittyvät seikat eivät voi rajoittaa kolmansien osapuolten tapaa käyttää perusvapauksia – muussa tapauksessa nämä sopimukset velvoittaisivat kolmansia. Lisäksi kolmannet eivät yleensä voi tietää, miten kortit on hankittu, eikä heillä olisi mahdollisuutta arvioida, voivatko he nojautua perusvapauksiin, mikäli nämä sopimukset olisivat merkityksellisiä.

215. Näin ollen on merkityksetöntä, onko dekooderikortit hankittu ja/tai onko niiden käyttöoikeus saatu toisessa jäsenvaltiossa antamalla väärä nimi ja kotiosoite.

e)       Rajoituksen vaikutukset yksityis- tai kotikäyttöön

216. Lisäksi sekä asiassa C-429/08 esitetyssä kysymyksessä 6 iii että asiassa C-403/08 esitetyssä kysymyksessä 8 c tiedustellaan sellaisen sopimukseen perustuvan rajoituksen merkityksestä, jonka mukaan dekooderikortit voivat alkuperävaltiossa olla vain koti- tai yksityiskäytössä muttei kaupallisessa käytössä, josta on maksettava korkeampi tilausmaksu.

217. Myös tästä sopimuksesta sinänsä voi aiheutua ainoastaan sopimuspuolten välisiä vaikutuksia.

218. Kuten edellä jo osoitin, myöskään direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä sellaisten oikeuksien luomista, joihin voidaan vedota kolmansia osapuolia vastaan.(89)

219. Kansallinen tuomioistuin pitää asiassa C-403/08 kuitenkin mahdollisena, että kansallisen oikeuden mukaan voi olla olemassa vastaavia oikeuksia, erityisesti oikeuksia valioliigan tunnusmusiikkiin, joka soitetaan lähetyksen yhteydessä. Kansallisen tuomioistuimen mukaan tällainen säännöstö ei ole ristiriidassa tekijänoikeuksia koskevien unionin oikeussääntöjen – erityisesti direktiivin 2001/29 – kanssa, koska ne rajoittuvat oikeudellisten puitteiden luomiseen. Kuten mainitun direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa korostetaan, kansallisten säännösten välisiä eroja, jotka eivät vaikuta haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan, ei tarvitse poistaa tai estää.

220. Tämän vuoksi on tutkittava, olisiko palvelujen tarjoamisen vapaus ristiriidassa kyseisten kansallisten oikeuksien kanssa.

221. Jos kortit voivat Kreikassa olla vain koti- tai yksityiskäytössä, Yhdistyneen kuningaskunnan ravintoloissa tapahtuvan käytön estäminen ei olisi syrjivää. Kyseessä olisi kuitenkin palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus, sillä ravitsemusliikkeet eivät voisi käyttää kyseistä palvelua.

222. Rajoitus olisi perusteltu, jos sisämarkkinoilla olisi tunnustettu oikeuksia, jotka sallivat televisiolähetysten vastaanottamista koskevan suostumuksen rajoittamisen kotona tapahtuvaan tai yksityiseen vastaanottamiseen. Periaatteessa tekijöillä on intressi päästä osallisiksi voitoista, joita heidän teostensa ansiotarkoituksessa tapahtuva hyödyntäminen tuottaa. Unioni ei tosin suojaa tätä intressiä, mutta se on tunnustanut sen ainakin kansainvälisen oikeuden tasolla.(90) Mikäli kansallinen lainsäätäjä tunnustaa tällaisen käytön osalta tekijöiden oikeuden tällaisen ydinsisällön, tämän oikeuden perusteella palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus voi olla perusteltu.

223. Näin ollen sopimukseen perustuvalla rajoituksella, jonka mukaan dekooderikortit voivat alkuperävaltiossa olla vain koti- tai yksityiskäytössä, ei voida perustella palvelujen tarjoamisen vapauden alueellista rajoitusta, mutta kyseinen jäsenvaltio voi periaatteessa säätää oikeuksista, jotka sallivat tekijöiden vastustaa teostensa välittämistä yleisölle ravitsemusliikkeissä.

f)       Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 9

224. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan vastata asiassa C-403/08 esitettyyn kysymykseen 9.

225. High Court tiedustelee ensinnäkin, estääkö palvelujen tarjoamisen vapaus soveltamasta sellaista kansalliseen tekijänoikeuslainsäädäntöön kuuluvaa säännöstä, jolla säädetään laittomaksi musiikkiteoksen esittäminen tai soittaminen julkisesti, kun tämä teos kuuluu suojattuun palveluun, johon yleisöllä on pääsy ja jota soitetaan julkisesti käyttämällä toisessa jäsenvaltiossa toimivan palvelun tarjoajan satelliittidekooderikorttia, ja kun tämä kortti on myönnetty sillä edellytyksellä, että sitä on lupa käyttää vain tuossa toisessa jäsenvaltiossa.

226. Tältä osin pätevät muuta lähetystä koskevat toteamukset: yhtäältä tällainen sisämarkkinoiden jako on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa, toisaalta jäsenvaltiot voivat säätää esimerkiksi musiikkiteoksia koskevasta oikeuksienhaltijoiden laajemmasta suojasta yleisölle välittämisen osalta.

227. Hankalampi on tämän kysymyksen toinen osa, joissa kysytään, vaikuttaako asiaan se, että musiikkiteos on vähäpätöinen osa koko suojatusta palvelusta ja muiden osien näyttäminen ja soittaminen yleisölle on kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan sallittu.

228. Tällaisten oikeuksien suoja yksinomaan kansallisen oikeuden perusteella johtaa pääasioissa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukseen. Se voi olla perusteltu, jos se on oikeasuhteinen kyseisten oikeuksien suojan kannalta.(91)

229. Ilmeisesti vastaanottamisen kieltäminen olisi asianmukaista, jos olisi olemassa koko lähetystä tai sen olennaisia osia koskevia oikeuksia, jotka sallivat sen ravitsemusliikkeissä tapahtuvan välittämisen vastustamisen.

230. Jos sitä vastoin on kyse toisarvoisista osista, joiden taloudellinen arvo on vain murto-osa koko lähetyksen arvosta ja jotka ovat katsojien kannalta hyvin vähämerkityksisiä tai jopa merkityksettömiä, olisi suhteetonta kieltää koko lähetyksen vastaanottaminen näiden osien suojaamiseksi.(92) Tämä ei sulje pois sitä, että asianmukainen korvaus varmistetaan muulla tavoin. Mahdollinen olisi esimerkiksi televisio-ohjelmia näyttävien ravintoloitsijoiden maksama kiinteämääräinen maksu yhteisvalvontajärjestölle.(93)

231. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, kumpiko näistä tapauksista pätee.

232. Palvelujen tarjoamisen vapaus ei siis estä kansallisia säännöksiä, joissa sallitaan lähetystä koskevien oikeuksien haltijalle – esimerkiksi TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanon yhteydessä – lähetyksen ravitsemusliikkeissä tapahtuvan välittämisen kieltäminen, kunhan tämän oikeuden käyttämisestä seuraava palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus ei ole suhteeton lähetystä koskevien suojattujen oikeuksien osuuteen nähden.

g)       Asiassa C-429/08 esitetty kysymys 7

233. Tämä kysymys koskee SEUT 18 artiklan (aiemmin EY 12 artikla) mukaista kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa. Tällaisesta syrjinnästä voi olla kyse siinä, että rangaistussäännös, johon on vedottu Murphya vastaan, koskee ainoastaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähetettäviä lähetyksiä, kun taas muista jäsenvaltioista lähetettäviä lähetyksiä ei ole suojattu. On ilmeistä, että tätä kansallista säännöstä sovellettaessa ratkaisevana ei pidetä kreikkalaista lähetystoiminnan harjoittajaa vaan sitä, että lähetys on alun perin tuotettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

234. Tällä kysymyksellä on merkitystä vain, jos kansallinen säännös ei ole ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapauden ja direktiivin 93/83 kanssa.

235. Komissio esittää osuvasti, että SEUT 18 artiklalla ei palvelujen tarjoamisen vapauden ohella ole periaatteessa itsenäistä merkitystä.(94) Sen vuoksi tätä kysymystä on tarkasteltava palvelujen tarjoamisen vapauden näkökulmasta.

236. Väitetty epäedullinen asema voi johtua siitä, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneita tarjoajia suojellaan mutta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita tarjoajia sen sijaan ei. Jälkimmäisillä on syytä pelätä, että niiden palveluja käytetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa korvauksetta tai että ainakin niiden maksujen maksamista kierretään tuomalla maahan dekooderikortteja muista jäsenvaltioista. Havaittavissa ei ole oikeuttamisperustetta ulkomaisten tarjoajien asettamiselle epäedulliseen asemaan. Unionin tuomioistuimen ei kuitenkaan ole syytä tutkia tätä tarkemmin esillä olevassa asiassa.

237. Kyse ei nimittäin ole ulkomaisten tarjoajien oikeuksista vaan siitä, voivatko kotimaiset tarjoajat vedota näihin suojasäännöksiin. Vaikka suojajärjestelyt syrjisivätkin ulkomaisia tarjoajia, tämä ei voisi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kotimaiset tarjoajat käyttävät niille kansallisen oikeuden mukaisesti kuuluvaa suojaa. Pikemminkin olisi kysyttävä, onko suoja laajennettava koskemaan myös ulkomaisia tarjoajia.(95)

238. Näin ollen tarkasteltavana olevan ennakkoratkaisupyynnön kannalta on merkityksetöntä, onko kansallinen säännös vastoin palvelujen tarjoamisen vapautta, koska sitä sovelletaan ohjelmiin, jotka kuuluvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta mutta ei mistään muusta jäsenvaltiosta lähetettävään televisiolähetyspalveluun.

h)       Päätelmä asiassa C-429/08 esitetyistä kysymyksistä 6 ja 7 sekä asiassa C-403/08 esitetyistä kysymyksistä 7, 8 c ja 9

239. Välipäätelmänä voidaan todeta, että SEUT 56 artiklassa määrätty palvelujen tarjoamisen vapaus on esteenä säännöksille, joissa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan liittyvistä syistä kielletään jäsenvaltiossa sellaisten salattuihin satelliittitelevisiopalveluihin pääsyn mahdollistavien laitteiden käyttö, jotka on saatettu toisessa jäsenvaltiossa markkinoille lähetystä koskevien oikeuksien haltijan suostumuksella. On merkityksetöntä, onko nämä laitteet hankittu ja/tai onko niiden käyttöoikeus saatu toisessa jäsenvaltiossa antamalla väärä nimi ja kotiosoite. Myöskään yksittäiseen sopimukseen perustuvalla rajoituksella, jonka mukaan dekooderikortit voivat olla vain koti- tai yksityiskäytössä, ei voida perustella palvelujen tarjoamisen vapauden alueellista rajoitusta.

240. Palvelujen tarjoamisen vapaus ei estä kansallisia säännöksiä, joissa sallitaan lähetystä koskevien oikeuksien haltijalle lähetyksen ravitsemusliikkeissä tapahtuvan välittämisen kieltäminen, kunhan tämän oikeuden käyttämisestä seuraava palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus ei ole suhteeton lähetystä koskevien suojattujen oikeuksien osuuteen nähden.

241. Tarkasteltavana olevan ennakkoratkaisupyynnön kannalta on merkityksetöntä, onko kansallinen säännös vastoin palvelujen tarjoamisen vapautta, koska sitä sovelletaan ohjelmiin, jotka kuuluvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta mutta ei mistään muusta jäsenvaltiosta lähetettävään televisiolähetyspalveluun.

242. Lisäksi on todettava, että tätä päätelmää ei aseteta kyseenalaiseksi Englannin valioliigan mediaoikeuksien yksinoikeudellista yhteismyyntiä koskevassa komission päätöksessä.(96) Vaikka päätöstä tulkittaisiin siten, että komissio pitää sisämarkkinoiden alueellista jakamista luvan edellytyksenä, komissio ei voi asettaa perussopimuksia pidemmälle meneviä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia.(97)

E       Kilpailuoikeus

243. Asiassa C-403/08 esitetty kymmenes kysymys ja asiassa C-429/08 esitetty kahdeksas kysymys ovat identtiset. SEUT 101 artiklan 1 kohdassa (aiemmin EY 81 artiklan 1 kohta) määrätyn kilpailunvastaisten menettelytapojen kiellon soveltamiseksi kansalliset tuomioistuimet haluavat tietää, riittääkö se, että lisenssisopimuksella alueellisesti rajatusta ohjelman lähettämisestä pyritään kilpailun estämiseen, rajoittamiseen tai vääristämiseen vai onko näytettävä toteen tosiasiallinen kilpailun vääristäminen.

244. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla on SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailunvastainen tarkoitus silloin, kun se on sisältönsä ja tavoitteensa ja oikeudellisen ja taloudellisen asiayhteytensä takia konkreettisesti omiaan estämään kilpailun yhteismarkkinoilla tai rajoittamaan tai vääristämään sitä. Ei ole välttämätöntä, että kilpailu todella estetään tai sitä rajoitetaan tai vääristetään tai että yhdenmukaistetun menettelytavan ja kuluttajahintojen välillä on välitön yhteys.(98) Sopimuksen vaikutuksia ei siis ole tarpeen tutkia sen toteamiseksi, onko sopimuksen tarkoitus kilpailunvastainen.(99)

245. Esillä olevassa asiassa on siis tutkittava, onko lisenssisopimusten tarkoitus kilpailunvastainen silloin, kun ohjelmasisällön tarjoaja tekee useita yksinoikeuteen perustuvia lisenssisopimuksia siten, että jokainen lisenssi kattaa yhden tai useamman jäsenvaltion alueen ja sen perusteella lähetystoiminnan harjoittaja voi lähettää ohjelmasisältöä vain tuolla alueella (myös satelliitin välityksellä), ja jokaiseen lisenssiin on sisällytetty sopimusvelvoite, joka edellyttää, että lähetystoiminnan harjoittaja estää lisensoidun ohjelmasisällön vastaanottamisen mahdollistavien satelliittidekooderikorttiensa käytön lisenssialueen ulkopuolella.

246. Sopimuksen kilpailunvastaisen tarkoituksen arvioimiseksi on tarkasteltava erityisesti sopimuksen sisältöä ja tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä.(100)

247. Valmistajan ja jakelijan välinen sopimus, jolla pyritään eristämään uudelleen kansalliset markkinat jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, saattaa olla vastoin perustamissopimuksen tavoitetta, joka koskee kansallisten markkinoiden yhtenäistämistä yhtenäismarkkinat muodostamalla. Unionin tuomioistuin on useaan otteeseen luokitellut tällä tavoin sopimuksia, joilla pyritään eristämään kansalliset markkinat kansallisten rajojen mukaan tai joilla tehdään vastavuoroinen kansallisille markkinoille pääsy vaikeammaksi; se on erityisesti tehnyt näin sellaisten sopimusten osalta, joilla pyritään kieltämään rinnakkaisvienti tai rajoittamaan sitä, koska näillä sopimuksilla pyritään rajoittamaan kilpailua SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.(101)

248. Lähetyslupaan liitetty sopimusvelvoite, joka edellyttää, että lähetystoiminnan harjoittaja estää lisensoidun ohjelmasisällön vastaanottamisen mahdollistavien satelliittidekooderikorttiensa käytön lisenssialueen ulkopuolella, vaikuttaa samalla tavoin kuin rinnakkaisviennin estämiseksi tai rajoittamiseksi tehdyt sopimukset. Sillä pyritään sulkemaan pois kaikenlainen yleisradio-organisaatioiden välinen kilpailu eristämällä lisenssialueet vastavuoroisesti. Tällaiset lisenssit, joissa sovitaan ehdottomasta aluesuojasta, eivät sovi sisämarkkinoille.(102) Näin ollen ei ole mitään syytä kohdella tällaisia sopimuksia toisin kuin rinnakkaiskaupan vastaisia sopimuksia.

249. Palvelujen tarjoamisen vapauden tarkastelu(103) vahvistaa tämän päätelmän, sillä perusvapauksien ja kilpailuoikeuden välillä ei periaatteessa ole tarkoitus olla arviointiristiriitoja.(104)

250. Lisäksi on huomautettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailunvastainen sopimus voidaan perustella tämän määräyksen 3 kohdalla. Henkilön, joka vetoaa tähän määräykseen, on kuitenkin osoitettava vakuuttavin argumentein ja todistein, että edellytykset poikkeuksen saamiseksi täyttyvät.(105) Tällöin todennäköisesti pätevät vastaavat seikat kuin tarkasteltaessa sitä, onko palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus perusteltu.

251. Asiassa C-403/08 esitettyyn kymmenenteen kysymykseen ja asiassa C-429/08 esitettyyn kahdeksanteen kysymyksen on siis vastattava, että silloin kun ohjelmasisällön tarjoaja tekee useita yksinoikeuteen perustuvia lisenssisopimuksia siten, että jokainen lisenssi kattaa yhden tai useamman jäsenvaltion alueen ja sen perusteella lähetystoiminnan harjoittaja voi lähettää ohjelmasisältöä vain tuolla alueella (myös satelliitin välityksellä), ja jokaiseen lisenssiin on sisällytetty sopimusvelvoite, joka edellyttää, että lähetystoiminnan harjoittaja estää lisensoidun ohjelmasisällön vastaanottamisen mahdollistavien satelliittidekooderikorttiensa käytön lisenssialueen ulkopuolella, nämä lisenssisopimukset ovat omiaan estämään kilpailun tai rajoittamaan tai vääristämään sitä. Tämän vuoksi ne eivät sovi yhteen SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa; ei ole tarpeen osoittaa, että tällaisia vaikutuksia on tosiasiallisesti ilmennyt.

V       Ratkaisuehdotus

252. Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 1

Direktiivin 98/84/EY 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettua ”suunnittelua” tai ”mukauttamista” on laitteen valmistaminen tai muuttaminen, jonka tarkoituksena on mahdollistaa pääsy suojattuun palveluun ymmärrettävässä muodossa ilman palvelun tarjoajan lupaa. Jos siis ehdollisen pääsyn mahdollistava laite on palvelun tarjoajan valmistama tai valmistettu sen suostumuksella ja myyty rajoitetulla luvalla käyttää laitetta suojattuun palveluun pääsemiseksi vain tietyissä olosuhteissa, laitteesta ei tule direktiivin 98/84 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettu ”laiton laite”, jos sitä käytetään mahdollistamaan pääsy suojattuun palveluun sellaisessa paikassa, sellaisella tavalla tai sellaisen henkilön toimesta, jota palvelun tarjoajan antama lupa ei kata.

2)      Asiassa C-429/08 esitetty kysymys 3

Direktiivin 98/84 3 artiklan 2 kohta ei estä jäsenvaltiota soveltamasta kansallista oikeussääntöä, jolla kielletään ehdollisen pääsyn mahdollistavan laitteen käyttö, kun kyseessä on ohjelmien saatavuutta tietyissä jäsenvaltioissa koskevien sopimusjärjestelyjen loukkaaminen, väärien nimien ja/tai osoitteiden ilmoittaminen ehdollisen pääsyn mahdollistavia laitteita hankittaessa tai yksityis- tai kotikäyttöön tarkoitettujen dekooderikorttien käyttö kaupallisessa tarkoituksessa.

3)      Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 4

a)      Kysymykseen siitä, onko teoksista tai niiden osista valmistettu kappale, on vastattava tulkitsemalla direktiivin 2001/29/EY 2 artiklaa.

b)      Kyseessä on kappaleen valmistaminen, jos digitaalisista videokuvista ja ääniraidoista luodaan katkelmia dekooderin muistissa ja koko teos esitetään, koska nämä katkelmat ovat osa lähetyksen tekijän omaa henkistä luomusta.

c)      Myös lähetyksen esittäminen kuvaruudulla on kappaleen valmistamista.

4)      Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 5

Teoksen väliaikaisilla kopioilla, jotka luodaan dekooderilaitteeseen liitetyllä televisioruudulla, on direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu itsenäinen taloudellinen merkitys, mutta väliaikaisilla kopioilla, jotka luodaan dekooderin muistissa, ei ole tällaista merkitystä.

5)      Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 6

Kyseessä ei ole direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeudella suojatun teoksen langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, kun teos vastaanotetaan ja esitetään osana satelliittilähetystä kaupallisessa käytössä olevissa tiloissa (esimerkiksi baarissa) tai näytetään näissä tiloissa yhdeltä televisioruudulta ja kaiuttimista tiloissa olevalle yleisölle.

6)      Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 7

Direktiivin 93/83/EY 2 artiklassa tarkoitettuun tekijänoikeuksilla suojattujen teosten satelliittivälitystä koskevaan oikeuteen sisältyy oikeus vastaanottaa ja katsoa näitä lähetyksiä ulkomailla.

7)      Asiassa C-429/08 esitetyt kysymykset 6 ja 7 ja asiassa C-403/08 esitetyt kysymykset 7, 8 c ja 9

a)      SEUT 56 artiklassa (aiemmin EY 49 artikla) määrätty palvelujen tarjoamisen vapaus on esteenä säännöksille, joissa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan liittyvistä syistä kielletään jäsenvaltiossa sellaisten salattuihin satelliittitelevisiopalveluihin pääsyn mahdollistavien laitteiden käyttö, jotka on saatettu toisessa jäsenvaltiossa markkinoille lähetystä koskevien oikeuksien haltijan suostumuksella. On merkityksetöntä, onko nämä laitteet hankittu ja/tai onko niiden käyttöoikeus saatu toisessa jäsenvaltiossa antamalla väärä nimi ja kotiosoite. Myöskään yksittäinen sopimus, jonka mukaan dekooderikortit voivat olla vain koti- tai yksityiskäytössä, ei muuta tätä päätelmää.

b)      Palvelujen tarjoamisen vapaus ei estä kansallisia säännöksiä, joissa sallitaan lähetystä koskevien oikeuksien haltijalle lähetyksen ravitsemusliikkeissä tapahtuvan välittämisen kieltäminen, kunhan tämän oikeuden käyttämisestä seuraava palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitus ei ole suhteeton lähetystä koskevien suojattujen oikeuksien osuuteen nähden.

c)      Tarkasteltavana olevan ennakkoratkaisupyynnön kannalta on merkityksetöntä, onko kansallinen säännös vastoin palvelujen tarjoamisen vapautta, koska sitä sovelletaan ohjelmiin, jotka kuuluvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta paikasta mutta ei mistään muusta jäsenvaltiosta lähetettävään televisiolähetyspalveluun.

8)      Asiassa C-403/08 esitetty kysymys 10 ja asiassa C-429/08 esitetty kysymys 8

Silloin kun ohjelmasisällön tarjoaja tekee useita yksinoikeuteen perustuvia lisenssisopimuksia siten, että jokainen lisenssi kattaa yhden tai useamman jäsenvaltion alueen ja sen perusteella lähetystoiminnan harjoittaja voi lähettää ohjelmasisältöä vain tuolla alueella (myös satelliitin välityksellä), ja jokaiseen lisenssiin on sisällytetty sopimusvelvoite, joka edellyttää, että lähetystoiminnan harjoittaja estää lisensoidun ohjelmasisällön vastaanottamisen mahdollistavien satelliittidekooderikorttiensa käytön lisenssialueen ulkopuolella, nämä lisenssisopimukset ovat omiaan estämään kilpailun tai rajoittamaan tai vääristämään sitä. Tämän vuoksi ne eivät sovi yhteen SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa; ei ole tarpeen osoittaa, että tällaisia vaikutuksia on tosiasiallisesti ilmennyt.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 20.11.1998 (EYVL L 320, s. 54).

3 – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 22.5.2001 (EYVL L 167, s. 10).

4 – Neuvoston direktiivi, annettu 27.9.1993 (EYVL L 248, s. 15).

5 – EYVL L 336, s. 1.

6 – EYVL L 89, s. 6.

7 – Sellaisena kuin se julkaistiin Bundesgesetzblattissa 1965 II, s. 1245.

8 – EYVL 1994, L 1, s. 194.

9 – EYVL L 346, s. 61.

10 – Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (kodifioitu toisinto) (EUVL L 376, s. 28).

11 –      Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 298, s. 23), joka on kodifioitu audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10.3.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/13/EU (EUVL L 95, s. 1).

12 – Ks. SEUT 6 ja SEUT 165 artikla sekä 2.10.1997 allekirjoitettua Amsterdamin sopimusta käsitelleen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan sisältyvä julistus N:o 29 (EYVL 1997, C 340, s. 16) ja julkilausuma yhteisten politiikkojen täytäntöönpanossa huomioon otettavista eurooppalaisen urheilun erityispiirteistä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä, Nizzassa pidetty Eurooppa-neuvoston kokous (7.–9.12.2000), puheenjohtajavaltion päätelmät (52 kohta ja liite IV, ks. erityisesti liitteessä esitetyn julkilausuman 1, 7 ja 17 kohta).

13 – Asia C-49/07, MOTOE, tuomio 1.7.2008 (Kok., s. I-4863, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

14 – Asia C-308/06, Intertanko ym., tuomio 3.6.2008 (Kok., s. I-4057, 69 kohta).

15 – Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Intertanko ym., tuomion 70 ja 71 kohta.

16 – Asia C-5/08, Infopaq International, tuomio 16.7.2009 (Kok., s. I-6569, 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat); ks. yleisesti direktiivin 2001/29 osalta myös asia C-467/08, Padawan, tuomio 21.10.2010 (32 ja 35 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

17 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Infopaq International, erityisesti tuomion 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

18 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Infopaq International, tuomion 45 kohta.

19 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Infopaq International, tuomion 55 kohta.

20 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Infopaq International, tuomion 64 kohta.

21 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Infopaq International, tuomion 56 ja 57 kohta.

22 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Infopaq International, tuomion 58 kohta.

23 – KOM(97) 628, 5 artikla, 3 kohta (s. 38).

24 – Ks. jäljempänä 105 kohta ja 108 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

25 – Ks. edellä 68 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

26 – Asia 152/84, Marshall, tuomio 26.2.1986 (Kok., s. 723, Kok. Ep. VIII, s. 457, 48 kohta); asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994 (Kok., s. I-3325, Kok. Ep. XVI, s. I-1, 20 kohta) ja asia C-555/07, Kücükdeveci, tuomio 19.1.2010 (46 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

27 – Ks. esim. asia C-415/93, Bosman, tuomio 15.12.2005 (Kok., s. I-4921, 59 kohta) ja yhdistetyt asiat C-295/04–C-298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006 (Kok., s. I-6619, 26 kohta).

28 – Asia C-105/03, Pupino, tuomio 16.7.2005 (Kok., s. I-5285, 30 kohta); asia C-404/07, Katz, tuomio 9.10.2008 (Kok., s. I-7607, 31 kohta) ja asia C-82/09, Dimos Agiou Nikolaou, tuomio 22.4.2010 (15 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

29 – Ks. esim. edellä alaviitteessä 27 mainittu asia Bosman, tuomion 61 kohta ja asia C-344/04, IATA ja ELFAA, tuomio 10.1.2006 (Kok., s. I-403, 24 kohta).

30 – KOM(97) 628, 3 artikla, 2 kohdan f alakohta (s. 33 ja 34).

31 – KOM(97) 628, 3 artikla, 3 kohta (s. 34).

32 – Asia C-306/05, SGAE, tuomio 7.12.2006 (Kok., s. I-11519) ja asia C-136/09, Organismos Sillogikis Diacheirisis Dimiourgon Theatrikon kai Optikoakoustikon Ergon, määräys 18.3.2010 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

33 – Ks. edellä alaviitteessä 32 mainittu asia SGAE, tuomion 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

34 – Edellä alaviitteessä 32 mainittu asia SGAE, tuomion 44 kohta.

35 – Guide to the Berne Convention (Geneve, 1978).

36 – WIPO-opas, huomautukset 11–11 f.

37 – KOM(97) 628, 3 artikla, 1 kohta (s. 33).

38 – KOM(97) 628, 3 artikla, 1 kohta (s. 33).

39 – Asiakirja A4-0026/99, muutos 13 (EYVL 1999, C 150, s. 171, 174).

40 – Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, KOM(1999) 250 lopullinen, EYVL 1999, C 180, s. 6, johdanto-osan 16 perustelukappale.

41 – Ks. neuvoston asiakirjat 14238/99, 22.12.1999, s. 5, alaviite 6 ja 7; 5168/00, 10.1.2000, s. 4 sekä 5499/00, 24.1.1999, s. 2 ja 3.

42 – Neuvoston asiakirja 5168/00, 10.1.2000, s. 4, 9 kohta.

43 – Neuvoston asiakirja 5168/00, 10.1.2000, s. 4, 11 kohta.

44 – EYVL 1994, L 1, s. 194.

45 – Ks. tämän pöytäkirjan vaikutusten osalta asia C-293/98, Egeda, julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotus 9.9.1999 (tuomio 3.2.2000, Kok., s. I-629, ratkaisuehdotuksen 17 kohta).

46 – Ks. Saksan tekijänoikeuslain 87 §:n 1 momentin 3 kohta sekä sen osalta Wandtke ja Bullinger-Erhard, Urheberrecht, 3. painos, 2009, 23 kohta sekä Diesbach, Bormann ja Vollrath, ”’Public-Viewing’ als Problem des Urheber- und Wettbewerbsrechts”, Zeitschrift für Urheber- und Medienrecht, 2006, s. 265 (s. 266 ja sitä seuraavat sivut).

47 – Riittävältä vaikuttaa kuitenkin se, että ravitsemusliike maksaa suhteellisen pienen palkkion yhteisvalvontajärjestölle täyttääkseen tästä säännöksestä johtuvat velvoitteet; ks. Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte -järjestön (GEMA) palkkiotaulukko, http://www.gema.de/fileadmin/inhaltsdateien/musiknutzer/tarife/tarife_ad/tarifuebersicht_gaststaetten.pdf.

48 – Ks. viimeksi asia C-428/08, Monsanto Technology, tuomio 6.7.2010 (71 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

49 – Ks. asia C-293/98, Egeda, tuomio 3.2.2000 (Kok., s. I-629) ja vrt. edellä alaviitteessä 45 mainittuun julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotukseen (17 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja asiaan C-28/04, Tod’s ja Tod’s France, tuomio 30.6.2005 (Kok., s. I-5781, 14 kohta).

50 – Edellä alaviitteessä 32 mainittu asia SGAE, tuomion 41 kohta.

51 – Edellä alaviitteessä 32 mainittu asia SGAE, tuomion 30 kohta.

52 – Edellä alaviitteessä 32 mainittu asia SGAE, tuomion 40 kohta.

53 – Ks. asia C-306/05, SGAE, julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus 13.7.2006 (tuomio 7.12.2006, Kok., s. I-11519, ratkaisuehdotuksen 63 kohta).

54 – Ks. direktiivin 93/83 sisällöstä yleisölle välittämisen osalta edellä alaviitteessä 49 mainittu asia Egeda, tuomion 25 kohta ja edellä alaviitteessä 32 mainittu asia SGAE, tuomion 30 kohta.

55 – Ks. edellä 82 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä 95 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

56 – Ks. Lissabonin sopimuksen määräysten soveltamisen osalta asiassa C-379/09, Casteels, 11.11.2010 esittämäni ratkaisuehdotus (tuomio 10.3.2011, ratkaisuehdotuksen 25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

57 – Asia C-17/00, De Coster, tuomio 29.11.2001 (Kok., s. I-9445, 28 kohta).

58 – Asia C-36/02, Omega, tuomio 14.10.2004 (Kok., s. I-9609, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59 – Asia C-390/99, Canal Satélite Digital, tuomio 22.1.2002 (Kok., s. I-607, 32 kohta).

60 – Asia C-42/07, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, tuomio 8.9.2009 (Kok., s. I-7633, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja yhdistetyt asiat C-447/08 ja C-448/08, Sjöberg, tuomio 8.7.2010 (32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

61 – Ks. kuitenkin asia C-341/05, Laval un Partneri, julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus 23.5.2007 (tuomio 18.12.2007, Kok., s. I-11767, ratkaisuehdotuksen 156 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 159 kohta) kollektiivista sääntelyä koskevine oikeuskäytäntöviittauksineen.

62 – Tämä kysymys koskee kilpailuoikeutta, jota tarkastelen jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 243 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

63 – Ks. esim. asia C-341/05, Laval un Partneri, tuomio 18.12.2007 (Kok., s. I-11767, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64 – Edellä alaviitteessä 60 mainitut yhdistetyt asiat Sjöberg, tuomion 36 kohta.

65 – Asia 262/81, Coditel ym. II, tuomio 6.10.1982 (Kok., s. 3381, Kok. Ep. VI, s. 527, 13 kohta) ja asia C-255/97, Pfeiffer, tuomio 11.5.1999 (Kok., s. I-2835, 21 kohta).

66 – Edellä alaviitteessä 65 mainittu asia Pfeiffer, tuomion 22 kohta ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta asia 16/74, Centrafarm ja de Peijper, tuomio 31.10.1974 (Kok., s. 1183, 7 kohta); asia C-10/89, HAG GF, tuomio 17.10.1990 (Kok., s. I-3711, Kok. Ep. X, s. 543, 12 kohta) ja asia C-115/02, Rioglass ja Transremar, tuomio 23.10.2003 (Kok., s. I-12705, 23 kohta).

67 – Asia 119/75, Terrapin (Overseas), tuomio 22.6.1976 (Kok., s. 1039, Kok. Ep. III, s. 1356, 6 kohta); yhdistetyt asiat 55/80 ja 57/80, Musik-Vertrieb membran ja K-tel International, tuomio 20.1.1981 (Kok., s. 147, Kok. Ep. VI, s. 1, 10 kohta) ja asia C-200/96, Metronome Musik, tuomio 28.4.1998 (Kok., s. I-1953, 14 kohta).

68 – Alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen 27.9.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/84/EY (EYVL L 272, s. 32); ks. tältä osin asia C-518/08, Gala-Salvador Dalí ja Visual Entidad de Gestión de Artistas Plásticos, tuomio 15.4.2010 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

69 – Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin katsoi asiassa C-355/96, Silhouette International Schmied, 16.7.1998 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-4799, 22 kohta) ja asiassa C-16/03, Peak Holding, 30.11.2004 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-11313), että kansainvälinen yksinoikeus ei sammu sisämarkkinoiden ulkopuolella tapahtuvan markkinoille saattamisen myötä.

70 – Ks. tavaramerkkioikeuden osalta edellä alaviitteessä 69 mainittu asia Peak Holding, tuomion 40 kohta.

71 – Edellä alaviitteessä 67 mainitut yhdistetyt asiat Musik-Vertrieb membran ja K-tel International, tuomion 10 kohta.

72 – Gallagher, Waterstone’s halts overseas e-book sales, ilmoitus 26.10.2010, http://www.thebookseller.com/news/132290-waterstones-halts-overseas-e-book-sales.html, tarkastettu 9.11.2010.

73 – Ks. edellä alaviitteessä 67 mainitut yhdistetyt asiat Musik-Vertrieb membran ja K-tel International, tuomion 12 ja 13 kohta ja asia 158/86, Warner Brothers ja Metronome Video, tuomio 17.5.1988 (Kok., s. 2605, Kok. Ep. IX, s. 471, 13 ja 14 kohta).

74 – Ks. tavaroiden liikkuvuuden osalta edellä alaviitteessä 67 mainitut yhdistetyt asiat Musik-Vertrieb membran ja K-tel International, tuomion 24 kohta.

75 – Asia 62/79, Coditel ym. I, tuomio 18.3.1980 (Kok., s. 881, Kok. Ep. V, s. 91).

76 – Edellä alaviitteessä 75 mainittu asia Coditel I, tuomion 14 kohta.

77 – Edellä alaviitteessä 75 mainittu asia Coditel I, tuomion 16 kohta; vastaavasti vuokrausoikeuden osalta asia C-61/97, FDV, julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotus 26.5.1998 (tuomio 22.9.1998, Kok., s. I-5171, ratkaisuehdotuksen 15 kohta).

78 – Edellä alaviitteessä 75 mainittu asia Coditel I, tuomion 16 kohta.

79 – Ks. esillä olevan asian arvioinnista tämän säännöksen mukaan edellä 107 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

80 – Asiassa Coditel I annetussa ennakkoratkaisupyynnössä pyrittiin saamaan läpi tämä Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen ii kohdassa määritelty oikeus, ks. edellä alaviitteessä 75 mainittua tuomiota koskeva suullista käsittelyä varten laadittu kertomus, s. 884.

81 – Ks. esim. asia C-76/90, Säger, tuomio 25.7.1991 (Kok., s. I-4221, 15 kohta); asia C-46/08, Carmen Media Group, tuomio 8.9.2010 (60 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-515/08, Santos Palhota ym., tuomio 7.10.2010 (45 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

82 – Edellä alaviitteessä 81 mainittu asia Säger, tuomion 17 kohta; asia C-318/05, komissio v. Saksa, tuomio 11.9.2007 (Kok., s. I-6957, 133 ja 136 kohta) ja asia C-250/06, United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomio 13.12.2007 (Kok., s. I-11135, 44 kohta).

83 – Ks. tältä osin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 19.4.2001 tehdyn komission päätöksen johdanto-osan kymmenes perustelukappale (asia 37.576 – UEFA:n yleisradiointisäännöt, EYVL L 171, s. 12).

84 – Ks. myös alaviitteessä 12 mainitut Amsterdamin sopimusta koskeva julistus ja Eurooppa-neuvoston julkilausuma.

85 – Tämän osoittaa jo useiden yleisradio-organisaatioiden kantelu, joka johti edellä alaviitteessä 83 mainittuun komission päätökseen.

86 – Ks. edellä alaviitteessä 83 mainittu päätös, johdanto-osan 55 perustelukappale ja liite II.

87 – Ks. katsojaluvuista DFL Deutsche Fußball Liga GmbH, Bundesliga 2010, Die wirtschaftliche Situation im Lizenzfußball, s. 20 ja 21.

88 – Ks. ennakkoratkaisupyynnön 66 kohta.

89 – Ks. edellä 107 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

90 – Ks. edellä 121 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

91 – Ks. oikeuskäytäntöviittaukset edellä alaviitteessä 82.

92 – Ks. asia C-302/86, komissio v. Tanska, tuomio 20.9.1988 (Kok., s. 4607, Kok. Ep. IX, s. 761, 21 kohta).

93 – Ks. maksu, jota tarkasteltiin edellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Padawan.

94 – Asia C-92/01, Stylianakis, tuomio 6.2.2003 (Kok., s. I-1291, 18 kohta); asia C-76/05, Schwarz ja Gootjes-Schwarz, tuomio 11.9.2007 (Kok., s. I-6849, 34 kohta) ja asia C-56/09, Zanotti, tuomio 20.5.2010 (24 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

95 – Ks. yhdistetyt asiat C-92/92 ja C-326/92, Phil Collins ym., tuomio 20.10.1993 (Kok., s. I-5145, Kok. Ep. XIV, s. I-385, 34 ja 35 kohta).

96 – FAPL:n kirjelmän liite 23, ks. tiedonanto EUVL 2004, C 115, s. 3 ja lehdistötiedote IP/06/356, 22.3.2006.

97 – Ks. asia C-97/09, Schmelz, tuomio 26.10.2010 (50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. myös SEU 13 artiklan 2 kohta ja SEU 17 artiklan 1 kohdan toinen virke.

98 – Asia C-8/08, T-Mobile Netherlands ym., tuomio 4.6.2009 (Kok., s. I-4529, 43 kohta).

99 – Edellä alaviitteessä 98 mainittu asia T-Mobile Netherlands ym., tuomion 30 kohta; asia C-534/07 P, Prym ja Prym Consumer v. komissio, tuomio 3.9.2009 (Kok., s. I-7415, 81 kohta) ja yhdistetyt asiat C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomio 6.10.2009 (Kok., s. I-9291, 55 kohta).

100 – Edellä alaviitteessä 99 mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 58 kohta.

101 – Yhdistetyt asiat C-468/06–C-478/06, Sot. Lélos kai Sia, tuomio 16.9.2008 (Kok., s. I-7139, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja edellä alaviitteessä 99 mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 59 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

102 – Asia 258/78, Nungesser ja Eisele v. komissio, tuomio 8.6.1982 (Kok., s. 2015, 61 kohta).

103 – Ks. edellä 177 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

104 – Ks. tältä osin asiassa C-169/08, Presidente del Consiglio dei Ministri, 2.7.2009 esittämäni ratkaisuehdotus (tuomio 17.11.2009, Kok., s. I-10821, ratkaisuehdotuksen 134 ja 135 kohta).

105 – Edellä alaviitteessä 99 mainitut yhdistetyt asiat GlaxoSmithKline Services v. komissio, tuomion 82 kohta.