Asia C‑627/10

Euroopan komissio

vastaan

Slovenian tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Liikenne – Direktiivi 91/440/ETY – Yhteisön rautateiden kehittäminen – Direktiivi 2001/14/EY – Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen – Direktiivin 91/440 6 artiklan 3 kohta ja liite II – Direktiivin 2001/14 14 artiklan 2 kohta – Rataverkon haltija – Osallistuminen liikenteen aikataulujen laatimiseen – Liikenteenohjaus – Direktiivin 2001/14 6 artiklan 2–5 kohta – Sellaisten toimenpiteiden puuttuminen, joilla rataverkon haltijoita kannustetaan vähentämään infrastruktuurin tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia ja alentamaan sen käytöstä perittäviä maksuja – Direktiivin 2001/14 7 artiklan 3 kohta ja 8 artiklan 1 kohta – Rautatieliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvat kustannukset – Direktiivin 2001/14 11 artikla – Suorituskannustinjärjestelmä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.7.2013

1.        Liikenne – Yhteinen politiikka – Yhteisön rautateiden kehittäminen – Rataverkon hallinnan ja liikenteenharjoittamisen erottaminen – Olennaiset toiminnot, jotka on annettava riippumattoman elimen tehtäväksi – Käsite – Liikenteen aikataulujen laatimiseen osallistuminen kuuluu mainitun käsitteen piiriin – Rautatieliikenteen ohjaus ei kuulu mainitun käsitteen piiriin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14 14 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivin 91/440 6 artiklan 3 kohta ja liite II)

2.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä

(SEUT 258 artiklan toinen kohta)

3.        Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Oikeudenkäynnin kohteen määrittäminen – Kohdetta ei saa muuttaa oikeudenkäynnin aikana

(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan d alakohta ja 127 artiklan 1 kohta)

4.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Kannekirjelmä – Väitteiden ja kanneperusteiden ilmaiseminen – Muotovaatimukset – Vaatimusten selkeä muotoilu

(SEUT 258 artikla; unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohta)

5.        Liikenne – Rautatiekuljetukset – Direktiivi 2001/14 – Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen ja hinnoittelu – Infrastruktuurin käytön hinnoittelu – Maksujen vahvistaminen suoraan aiheutuvien kustannusten perusteella – Muiden liikennevälineiden käytön yhteydessä perittävien maksujen huomioon ottamista ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14 7 artiklan 3 kohta)

6.        Liikenne – Rautatiekuljetukset – Direktiivi 2001/14 – Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen ja hinnoittelu – Infrastruktuurin käytön hinnoittelu – Lisähinnat rataverkon haltijalle aiheutuvien kustannusten kattamiseksi täysimääräisesti – Velvollisuus varmistaa, että markkinalohkot tosiasiassa kestävät lisähinnat

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14 8 artiklan 1 kohta)

1.        Jäsenvaltio, joka säätää, että rataverkon haltija, joka itse harjoittaa rautatieliikennettä, osallistuu liikenteen aikataulun laadintaan ja näin ollen reittien jakamiseen tai infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämiseen, ei noudata yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun direktiivin 91/440 6 artiklan 3 kohdan ja liitteen II eikä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun direktiivin 2001/14 14 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Niinpä saatavuuden määrittelyä ja arviointia reittien jakamista koskevaa päätöksentekoa varten tai kaikkia olennaisiin toimintoihin kuuluvan päätöksenteon valmistelutoimia, kuten liikenteen aikataulujen laatimista, ei voida antaa rautatieyrityksen tehtäväksi.

Direktiivin 2001/14 14 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että jos rataverkon haltija ei ole rautatieyrityksistä riippumaton, käyttöoikeuden myöntävän elimen, joka on oikeudelliselta muodoltaan, organisaatioltaan ja päätöksenteoltaan rautatieyrityksistä riippumaton, on suoritettava infrastruktuurikapasiteetin myöntämistä koskeva toiminto.

Koska rautateiden liikenteenohjausta ei voida pitää sellaisena olennaisena toimintona, joka on annettava riippumattoman elimen tehtäväksi, direktiivin 91/440 6 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että liikenteenohjaus voidaan sitä vastoin antaa rataverkon haltijalle, joka on myös rautatieyritys.

(ks. 30, 35, 37, 38 ja 43 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 32, 33, 56, 57, 64 ja 65 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 44 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 ja 46 kohta)

5.        Jäsenvaltio, joka säätää, että infrastruktuurin käyttöoikeusmaksun laskemisessa on otettava huomioon liikenneinfrastruktuurin käytöstä muissa alajärjestelmissä, erityisesti maantieliikenteessä, perittävä maksu, ei noudata rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun direktiivin 2001/14 7 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Tällaisella perusteella ei ole selvästikään suoraa yhteyttä rautatieliikenteen harjoittamiseen.

(ks. 66 ja 68 kohta)

6.        Vaikka jäsenvaltioilla ei ole rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun direktiivin 2001/14 8 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuutta säätää kansallisessa lainsäädännössään menettelytavoista, joiden mukaan rataverkon haltijan on määritettävä markkinalohkojen kyky vastata mahdollisista lisäkustannuksista, ja olosuhteista, joissa niiden on tämä tehtävä, kyseisen säännöksen mukaan on kuitenkin niin, että rataverkon haltijalle aiheutuvien kustannusten kattamiseksi täysimääräisesti on tarpeen varmistaa, että kukin markkinalohko tosiasiassa kestää lisähinnat.

(ks. 70 ja 71 kohta)