UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
17 päivänä helmikuuta 2017 (*)
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kannekirjelmän täsmällisyys – Vanhentuminen – Tutkittavaksi ottaminen – Perusoikeuskirjan 47 artikla – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Aineellinen vahinko – Maksamatta jätetylle sakolle kertyneet korot – Pankkitakauskulut – Syy-yhteys
Asiassa T-40/15,
Plásticos Españoles, SA (ASPLA), kotipaikka Torrelavega (Espanja), ja
Armando Álvarez, SA, kotipaikka Madrid (Espanja),
edustajinaan aluksi asianajajat M. Troncoso Ferrer, C. Ruixó Claramunt ja S. Moya Izquierdo, sittemmin Troncoso Ferrer ja Moya Izquierdo,
kantajina,
vastaan
Euroopan unioni,jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, asiamiehinään aluksi A. Placco, sittemmin J. Inghelram, Á. Almendros Manzano ja P. Giusta,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään P. van Nuffel, F. Castilla Contreras ja C. Urraca Caviedes,
väliintulijana,
ja jossa on kyse SEUT 268 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta sen vahingon korvaamiseksi, joka kantajille on väitetysti aiheutunut unionin yleisessä tuomioistuimessa 16.11.2011 annettuun tuomioon ASPLA vastaan komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Álvarez vastaan komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) johtaneissa asioissa käytyjen oikeudenkäyntien keston vuoksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit I. Labucka, E. Bieliūnas (esittelevä tuomari), V. Kreuschitz ja I. S. Forrester,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 24.11.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Plásticos Españoles, SA (ASPLA) ja Armando Álvarez, SA nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.2.2006 jättämillään kannekirjelmillä kanteet [SEUT 101] artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/F/38.354 – Teollisuussäkit) 30.11.2005 tehdystä komission päätöksestä K(2005) 4634 (jäljempänä päätös K(2005) 4634). Kannekirjelmissään ne lähinnä vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa tämän päätöksen niitä koskevilta osin tai toissijaisesti alentaa niille määrätyn sakon määrää.
2 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi nämä kanteet 16.11.2011 antamallaan tuomiolla ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 antamallaan tuomiolla Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673).
3 Kantajat valittivat 24.1.2012 jättämillään valituskirjelmillä 16.11.2011 annetusta tuomiosta ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetusta tuomiosta Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673).
4 Unionin tuomioistuin hylkäsi nämä valitukset 22.5.2014 antamallaan tuomiolla ASPLA v. komissio (C‑35/12 P, EU:C:2014:348) ja 22.5.2014 antamallaan tuomiolla Armando Álvarez v. komissio (C‑36/12 P, EU:C:2014:349).
Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
5 Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.1.2015 jättämällään kannekirjelmällä tämän kanteen Euroopan unionia, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin tai Euroopan komissio, vastaan.
6 Euroopan unionin tuomioistuin ja komissio esittivät 9.4.2015 ja 21.4.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämillään erillisillä asiakirjoilla 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohtaan perustuvan oikeudenkäyntiväitteen.
7 Kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 27.4.2015 antamallaan määräyksellä komission pyynnöstä lykätä tämän asian käsittelyä siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa asiassa unionin tuomioistuin v. Kendrion (C‑71/15 P).
8 Unionin tuomioistuin poisti kyseisen asian rekisteristä 18.12.2015 antamallaan määräyksellä unionin tuomioistuin v. Kendrion (C‑71/15 P, ei julkaistu, EU:C:2015:857).
9 Kun käsiteltävän asian käsittely oli aloitettu uudelleen, unionin yleinen tuomioistuin siirsi asian 17.2.2016 laajennettuun kolmanteen jaostoon.
10 Komissio poistettiin rekisteristä unionin edustajana käsiteltävässä asiassa 4.3.2016 annetulla määräyksellä ASPLA ja Armando Álvarez v. Euroopan unioni (T-40/15, ei julkaistu, EU:T:2016:133) kantajien peruutettua osittain kanteensa.
11 Komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.3.2016 jättämällään kirjelmällä saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen Euroopan unionin tuomioistuimen vaatimuksia.
12 Euroopan unionin tuomioistuin jätti vastinekirjelmän 14.3.2016.
13 Unionin yleinen tuomioistuin päätti 4.4.2016, ettei toinen kirjelmien vaihto ollut tarpeen. Lisäksi se pyysi työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena Euroopan unionin tuomioistuinta ilmoittamaan, oliko tämä pyytänyt ja saanut kantajilta ja komissiolta luvan esittää tietyt vastinekirjelmän liitteenä olevat ja 16.11.2011 annettuun tuomioon ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672; jäljempänä asia T-76/06) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673; jäljempänä asia T-78/06) johtaneisiin asioihin liittyvät asiakirjat.
14 Euroopan unionin tuomioistuin vastasi 19.4.2016 edellä 13 kohdassa mainittuun kysymykseen. Se vaati unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan ensisijaisesti, ettei sen tarvinnut pyytää eikä saada kantajilta ja komissiolta lupaa asioihin T-76/06 ja T-78/06 liittyvien asiakirjojen esittämiseen, ja toissijaisesti, että kantajat ja komissio olivat implisiittisesti antaneet sille tämän luvan. Edelleen toissijaisesti Euroopan unionin tuomioistuin vaati, että sen vastausta pidettäisiin prosessinjohtotoimea koskevana hakemuksena, jolla vaadittiin, että unionin yleinen tuomioistuin määrää esitettäväksi tämän kanteen yhteydessä asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistot ja erityisesti vastinekirjelmän liitteenä olevat asiakirjat.
15 Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 25.4.2016 poistaa asiakirja-aineistosta ne käsiteltävässä asiassa esitetyn vastinekirjelmän liitteisiin sisältyneet asiakirjat, jotka liittyivät asioihin T-76/06 ja T-78/06. Se perusteli päätöstään yhtäältä sillä, että Euroopan unionin tuomioistuin ei ollut pyytänyt eikä saanut asioiden T-76/06 ja T-78/06 asianosaisilta lupaa esittää mainittuja asiakirjoja, ja toisaalta sillä, ettei tämä ollut hakenut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti lupaa tutustua näitä asioita koskeviin asiakirja-aineistoihin. Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti työjärjestyksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti pyytää kantajia ottamaan kantaa edellä 14 kohdassa mainitussa Euroopan unionin tuomioistuimen 19.4.2016 päivätyssä vastauksessa toissijaisesti esitettyyn prosessinjohtotoimea koskevaan hakemukseen.
16 Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 28.4.2016 antamallaan määräyksellä ASPLA ja Armando Álvarez v. Euroopan unioni (T-40/15, ei julkaistu) kirjelmän, jolla komissio oli pyytänyt saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen Euroopan unionin tuomioistuimen vaatimuksia, ja täsmensi, että komissiolla oli 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa määrätyt oikeudet.
17 Kantajien esitettyä asianmukaisesti perustellun pyynnön unionin yleinen tuomioistuin antoi 2.5.2016 niille luvan jättää vastineen.
18 Kantajat ottivat 10.5.2016 kantaa edellä 15 kohdassa mainittuun prosessinjohtotoimea koskevaan hakemukseen. Tässä yhteydessä ne toivat esiin, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo kyseisen prosessinjohtotoimen olevan aiheellinen, ne eivät vastusta sen hyväksymistä.
19 Unionin yleinen tuomioistuin totesi 31.5.2016, että käsiteltävän asian valmistelu ja ratkaiseminen edellyttivät riidan kohteen perusteella sitä, että asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistot asetetaan sen saataville. Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin määräsi työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena, että asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistot otetaan nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon.
20 Kantajat jättivät vastauksensa 13.6.2016.
21 Euroopan unionin tuomioistuin pyysi 17.6.2016 asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistojen tiedoksi antamista.
22 Euroopan unionin tuomioistuin jätti 25.7.2016 vastauskirjelmän.
23 Unionin yleinen tuomioistuin esitti 23.9.2016 kantajille kysymyksen ja pyysi niitä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Kantajat täyttivät nämä pyynnöt 10.10.2016 päivätyllä kirjeellä.
24 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 24.11.2016 pidetyssä istunnossa.
25 Kantajien edustaja ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.12.2016 jättämällään kirjeellä tehneensä virheen yhdessä suulliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, joka oli kirjattu istunnon pöytäkirjaan.
26 Suullinen käsittely aloitettiin uudelleen 16.12.2016 annetulla määräyksellä. Edellä 25 kohdassa mainittu kantajan kirje otettiin asiakirja-aineistoon 19.12.2016.
27 Euroopan unionin tuomioistuin toimitti 21.12.2016 huomautuksensa edellä 25 kohdassa mainitusta kirjeestä.
28 Suullinen käsittely päättyi 9.1.2017.
29 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– velvoittaa Euroopan unionin tuomioistuimen korvaamaan vahingon, joka niille on aiheutettu rikkomalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa, maksamalla 3 495 038,66 euroa, minkä lisäksi määrälle on suoritettava korkoa ja viivästyskorkoa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihin soveltaman korkokannan mukaisesti lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä kanteen nostamisesta lukien
– velvoittaa Euroopan unionin tuomioistuimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
30 Euroopan unionin tuomioistuin vaatii komission tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti jättää kanteen osittain tutkimatta siltä osin kuin se koskee vahinkoa, joka olisi aiheutunut ennen 27.1.2010
– toissijaisesti hylkää väitettyjä aineellisia vahinkoja koskevan korvausvaatimuksen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
31 Euroopan unionin tuomioistuin esittää kaksi oikeudenkäyntiväitettä. Niistä ensimmäisen mukaan kannekirjelmä ei ole selkeä eikä täsmällinen, ja toisen väitteen mukaan väitettyjä aineellisia vahinkoja koskeva korvausvaatimus on vanhentunut.
Ensisijainen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kannekirjelmä ei ole selkeä eikä täsmällinen
32 Euroopan unionin tuomioistuin väittää, että kanne on kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta, koska kannekirjelmässä ei selkeästi ja täsmällisesti esitetä ASPLAlle ja Armando Álvarezille erikseen aiheutuneita vahinkoja.
33 Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, luettuna yhdessä tämän perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan sekä 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa kanteensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Näiden vaatimusten täyttämiseksi kannekirjelmässä, jossa vaaditaan sellaisten vahinkojen korvaamista, jotka unionin toimielimen on väitetty aiheuttaneen, on mainittava seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä kantajan moittima toimielimen toiminta, syyt, joiden takia kantaja katsoo, että toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja laajuus (ks. tuomio 7.10.2015, Accorinti ym. v. EKP, T-79/13, EU:T:2015:756, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin totta, kuten Euroopan unionin tuomioistuin huomauttaa, että kannekirjelmässä vaaditaan korvaamaan kokonaisvaltaisesti arvioitu vahinko.
35 Kannekirjelmästä ja siihen liitetyistä asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että ASPLA ja Armando Álvarez ovat nostaneet kanteen yhdessä. Lisäksi kannekirjelmässä esitetyt korvausvaatimukset, luettuina kannekirjelmän sisällön valossa, koskevat aineellisia vahinkoja, joita kantajille on väitetysti aiheutunut siitä, ettei ASPLAa koskevassa asiassa T-76/06 ja Armando Álvarezia koskevassa asiassa T-78/06 noudatettu oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevia vaatimuksia (jäljempänä oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto).
36 Kummallekin kantajalle erikseen aiheutuneen vahingon erittelystä on lisäksi tuotava esiin, että tämä kysymys edellyttää kantajien esittämien todisteiden arviointia ja kuuluu siten käsiteltävän kanteen perusteltavuuden arviointiin. Asiakirja-aineistosta ilmenee joka tapauksessa, että kantajat ovat toimittaneet riittävästi tietoa kummallekin aiheutuneen vahingon määrittelemiseksi.
37 Toiseksi kantajat väittävät, että oikeudenkäynnit asioissa T-76/06 ja T-78/06 kestivät ensin mainitun osalta 24 kuukautta ja jälkimmäisen osalta 28 kuukautta kohtuullista kestoa pidempään, koska kummankin asian suullisen käsittelyn päivämäärä ilmoitettiin niille 14.1.2011 eikä kahden vuoden kuluessa siitä, kun komissio oli jättänyt vastauskirjelmän, eli ensin mainitun asian osalta viimeistään 12.2.2009 ja jälkimmäisen osalta viimeistään 6.10.2008.
38 Kantajat vetoavat lisäksi siihen, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ylittyi asioissa T-76/06 ja T-78/06 keskimäärin 25,5 kuukaudella, ja ne ovat arvioineet vahingot laskemalla suhteelliset osuudet niiden summien perusteella, jotka ne ovat maksaneet asioiden T-76/06 ja T-78/06 oikeudenkäyntien aikana sekä 22.5.2014 annettuun tuomioon ASPLA v. komissio (C‑35/12 P, EU:C:2014:348) ja 22.5.2014 annettuun tuomioon Armando Álvarez v. komissio (C‑36/12 P, EU:C:2014:349) johtaneiden oikeudenkäyntien aikana.
39 On kuitenkin syytä tuoda esiin, että Euroopan unionin tuomioistuin on vastinekirjelmässään esittänyt vanhentumiseen perustuvan oikeudenkäyntiväitteen. Lisäksi se kiistää oikeudenkäynnin kohtuullisen keston väitetyn ylittymisen ja sen laajuuden. Euroopan unionin tuomioistuin kiistää myös väitetyn vahingon aiheutumisen ja sen laajuuden. Sen mielestä myöskään syy-yhteyttä ei ole osoitettu. Euroopan unionin tuomioistuin sai vielä istunnossa mahdollisuuden ottaa kantaa kantajien unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamaan vastaukseen, jossa ne kertoivat, mistä päivämäärästä alkaen niille oli aiheutunut vahinkoa asioissa T-76/06 ja T-78/06.
40 Edellä esitetyn perusteella kantajat ovat toimittaneet riittävästi tietoa kummallekin erikseen aiheutuneen vahingon määrittelemiseksi ja Euroopan unionin tuomioistuin on voinut esittää puolustustaan koskevat perustelunsa, myös istunnossa. Unionin yleinen tuomioistuin kykenee lisäksi niiden perusteella ratkaisemaan kanteen.
41 Ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on siis hylättävä.
Toissijainen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan väitettyjä aineellisia vahinkoja koskeva korvausvaatimus on vanhentunut
42 Euroopan unionin tuomioistuin väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan korvausta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen kanteen nostamista eli ennen 27.1.2010.
43 Tästä on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrätään seuraavaa:
”Vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu. Vanhentumisaika keskeytyy, jos asia pannaan vireille unionin tuomioistuimessa tai jos vahinkoa kärsinyt sitä ennen esittää asiassa vaatimuksen asianomaiselle unionin toimielimelle. – –”
44 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vanhentumisen tarkoitus on sovittaa yhteen vahinkoa kärsineen henkilön oikeuksien suojelu ja oikeusvarmuuden periaate. Vanhentumisajan kesto on määritelty siten, että on huomioitu muun muassa se aika, jonka osapuoli, joka väittää kärsineensä vahinkoa, tarvitsee mahdollista kannetta varten asianmukaisten tietojen kokoamiseen ja niiden tosiseikkojen tarkistamiseen, joihin tämän kanteen tueksi voidaan vedota (tuomio 8.11.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑469/11 P, EU:C:2012:705, 33 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 18.7.2002, Autosalone Ispra dei Fratelli Rossi v. komissio, C‑136/01 P, EU:C:2002:458, 28 kohta).
45 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vanhentumisaika alkaa kulua, kun kaikki korvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset täyttyvät (ks. tuomio 8.11.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑469/11 P, EU:C:2012:705, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklaa on tosin tulkittava siten, ettei vanhentumisaikaan voida vedota sellaista vahingon kärsijää vastaan, joka on voinut saada tietoonsa vahingon aiheuttaneen tapahtuman vasta myöhemmin ja jolla ei tästä syystä ole ollut ennen vanhentumisajan päättymistä käytettävissään kohtuullista aikaa kanteen nostamiseen tai vaatimuksen esittämiseen. Edellytykset, joita sovelletaan velvollisuuteen korvata SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut vahingot, ja näin ollen näiden vahinkojen korvaamista koskeviin kanteisiin sovellettavat vanhentumissäännöt eivät kuitenkaan voi perustua muihin kuin ehdottoman objektiivisiin kriteereihin (ks. tuomio 8.11.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑469/11 P, EU:C:2012:705, 35 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Vahingon kärsineen subjektiivista arviota siitä, onko vahinko tosiasiallisesti syntynyt, ei myöskään voida ottaa huomioon, kun määritetään, milloin sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuuseen perustuvaan kanteeseen sovellettava vanhentumisaika on alkanut (ks. tuomio 8.11.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑469/11 P, EU:C:2012:705, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2013, Inalca ja Cremonini v. komissio, C‑460/09 P, EU:C:2013:111, 70 kohta).
48 Käsiteltävässä tapauksessa on huomautettava, että tähän unionia vastaan nostettuun kanteeseen johtanut tapahtuma on menettelyvirhe, joka johtuu siitä, etteivät unionin tuomioistuimet ole väitteen mukaan noudattaneet oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevia vaatimuksia. Tämä seikka on siten otettava huomioon määritettäessä, milloin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa määrätty viiden vuoden vanhentumisaika on alkanut. Vanhentumisajan ei voida katsoa alkaneen ajankohtana, jona korvausvelvollisuuden perusteena oleva tapahtuma on käynnissä, vaan sen alkamisajankohdaksi on vahvistettava päivä, jona kyseinen tapahtuma on täysin toteutunut.
49 Siinä erityistapauksessa, että kanteessa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen siitä, ettei asiaa mahdollisesti ole ratkaistu kohtuullisessa ajassa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitetun viiden vuoden vanhentumisajan alkamisajankohdaksi on silloin, kun riidanalainen ratkaisuaika on päättynyt tuomioistuimen ratkaisuun, vahvistettava päivä, jona kyseinen ratkaisu on annettu. Tämä on varma päivämäärä, joka määritetään objektiivisin perustein. Se turvaa oikeusvarmuuden periaatteen noudattamisen ja mahdollistaa kantajien oikeuksien suojelun.
50 Käsiteltävässä asiassa kantajat vaativat korvausta vahingoista, joita niille on väitetysti aiheutunut asioiden T-76/06 ja T-78/06 ratkaisemiseen kuluneen ajan takia. Nämä asiat ratkaistiin 16.11.2011 annetulla tuomiolla ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetulla tuomiolla Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673). Näin ollen vanhentumisaika alkoi kulua 16.11.2011.
51 Lisäksi kantajat nostivat käsiteltävässä asiassa kanteen ja siten katkaisivat vanhentumisajan kulumisen 27.1.2015 eli ennen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitetun viiden vuoden määräajan päättymistä. Tämä kanne ei siten ole vanhentunut.
52 Kun otetaan huomioon edellä esitetty, toinen oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
53 SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.
54 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen ja aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan oikeuden toteuttaminen riippuvat siitä, että seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 29.9.1982, Oleifici Mediterranei v. ETY, 26/81, EU:C:1982:318, 16 kohta ja tuomio 9.9.2008, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, C‑120/06 P ja C‑121/06 P, EU:C:2008:476, 106 kohta).
55 Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, vaatimus on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun muita edellytyksiä (tuomio 14.10.1999, Atlanta v. Euroopan yhteisö, C‑104/97 P, EU:C:1999:498, 65 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 15.9.1994, KYDEP v. neuvosto ja komissio, C-146/91, EU:C:1994:329, 81 kohta). Unionin tuomioistuimilla ei myöskään ole velvollisuutta tutkia näitä edellytyksiä määrätyssä järjestyksessä (tuomio 18.3.2010, Trubowest Handel ja Makarov v. neuvosto ja komissio, C‑419/08 P, EU:C:2010:147, 42 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 9.9.1999, Lucaccioni v. komissio, C‑257/98 P, EU:C:1999:402, 13 kohta).
56 Nyt käsiteltävissä asioissa kantajat ensinnäkin väittävät, ettei asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyissä oikeudenkäynneissä annettu ratkaisua kohtuullisessa ajassa. Toiseksi ne väittävät, että tästä menettelyvirheestä on aiheutunut niille aineellisia vahinkoja, jotka on korvattava.
Väite, jonka mukaan asioita T‑76/06 ja T‑78/06 ei ratkaistu kohtuullisessa ajassa
57 Kantajat väittävät, ettei asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyissä oikeudenkäynneissä annettu ratkaisua kohtuullisessa ajassa, mikä merkitsee riittävän ilmeistä sellaisen unionin oikeussäännön rikkomista, jolla annetaan oikeuksia yksityisille. Niiden mukaan tätä rikkomista tukevat erityisesti 26.11.2013 annettu tuomio Kendrion v. komissio (C‑50/12 P, EU:C:2013:771) ja 26.11.2013 annettu tuomio Groupe Gascogne v. komissio (C‑58/12 P, EU:C:2013:770). Ne lisäävät, että asioilla T-76/06 ja T-78/06 sekä 16.11.2011 annettuun tuomioon Kendrion v. komissio (T-54/06, ei julkaistu, EU:T:2011:667), 16.11.2011 annettuun tuomioon Groupe Gascogne v. komissio (T-72/06, ei julkaistu, EU:T:2011:671) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Sachsa Verpackung v. komissio (T-79/06, ei julkaistu, EU:T:2011:674) johtaneilla asioilla oli sama kohde (sama komission päätös), niiden taustalla olivat vastaavanlaiset tosiseikat ja syyt (sama kartelli), ja menettelylliset olosuhteet olivat niissä samanlaiset tai ainakin hyvin samankaltaiset.
58 Ne lisäävät, että asioiden T-76/06 ja T-78/06 käsittelyn suullinen vaihe olisi pitänyt aloittaa kahden vuoden kuluessa siitä, kun komissio oli jättänyt vastauskirjelmänsä, eli ensin mainitussa asiassa 12.2.2009 ja jälkimmäisessä 6.10.2008. Istunnon päivämäärä ilmoitettiin niille kuitenkin vasta 14.1.2011. Tästä ne päättelevät, että oikeudenkäynnin kesto ylitti asiassa T-76/06 24 kuukaudella ja asiassa T-78/08 28 kuukaudella oikeudenkäynnin kohtuullisen keston.
59 Euroopan unionin tuomioistuin kiistää nämä väitteet. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on yksin toimivaltainen käsittelemään tämän kanteen, eikä unionin tuomioistuimen 26.11.2013 antamassa tuomiossa Kendrion v. komissio (C‑50/12 P, EU:C:2013:771) ja 26.11.2013 antamassa tuomiossa Gascogne v. komissio (C‑58/12 P, EU:C:2013:770) esittämiä päätelmiä voida saattaa koskemaan asioita T-76/06 ja T-78/06. Toiseksi asioiden T‑76/06 ja T‑78/06 käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välillä kulunut aika ylitti vuosina 2007–2010 ratkaistuissa kilpailuoikeuden soveltamista koskevissa asioissa tähän menettelyvaiheeseen kuluneen keskimääräisen ajan ainoastaan 17 ja 21 kuukaudella. Lisäksi asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käytyjen oikeudenkäyntien kokonaiskesto ylitti vuosina 2006–2015 unionin yleisessä tuomioistuimessa ratkaistuissa kilpailuoikeuden soveltamista koskevissa asioissa kuluneen keskimääräisen ajan ainoastaan 15 kuukaudella. Kolmanneksi asioita T‑76/06 ja T‑78/06 on pidettävä monitahoisina. Neljänneksi on syytä ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin toimii monikielisessä ympäristössä, jolle ei löydy vertaista Euroopassa eikä edes koko maailmassa. Päätöksestä K(2005) 4634 nostettuihin kanteisiin liittyneissä asioissa käytettiin yhteensä kuutta eri kieltä. Viidenneksi on otettava huomioon tuomarien rajoitettu toimikausi sekä nämä kaksi asiaa käsiteltäväkseen saaneen jaoston jäsenen pitkäaikainen sairaus. Kuudenneksi kantajien oma menettely on myös vaikuttanut asioiden T-76/06 ja T-78/06 viivästymiseen.
60 Tässä yhteydessä on korostettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa muun muassa määrätään, että ”jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu”.
61 Tällaista oikeutta, jonka on ennen perusoikeuskirjan voimaantuloa vahvistettu olevan unionin yleinen oikeusperiaate, sovelletaan oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnissä, jonka kohteena on komission päätös (ks. tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C‑385/07 P, EU:C:2009:456, 178 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Tarkasteltavassa tapauksessa asioiden T-76/06 ja T-78/06 käsittely alkoi 24.2.2006, kun kumpikin kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kannekirjelmän, ja päättyi, kun tuomio ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja tuomio Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) annettiin 16.11.2011. Kummassakin asiassa käyty oikeudenkäynti kesti siis noin 5 vuotta ja 9 kuukautta.
63 Asioiden T‑76/06 ja T‑78/06 asiakirja-aineistojen yksityiskohtaisesta tarkastelusta ilmenee kuitenkin, ettei oikeudenkäyntien kestoa voida perustella millään näiden asioiden erityisolosuhteilla.
64 Ensinnäkin on huomautettava, että asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 oli kyse kilpailusääntöjen rikkomisesta ja että oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden perusvaatimus, jota on sovellettava talouden toimijoihin, ja pyrkimys varmistaa, ettei kilpailu vääristy sisämarkkinoilla, ovat huomattavan merkityksellisiä paitsi kantajalle itselleen ja sen kilpailijoille myös kolmansille, kun otetaan huomioon niiden henkilöiden suuri määrä, joihin asia vaikuttaa, ja kyseessä olevat taloudelliset intressit (tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C‑385/07 P, EU:C:2009:456, 186 kohta).
65 Toiseksi on todettava, että asiassa T-76/06 kului noin 3 vuotta ja 10 kuukautta (eli 46 kuukautta) siitä, kun kirjallinen käsittely päättyi komission jätettyä vastauskirjelmänsä 16.2.2007, siihen, kun suullinen käsittely aloitettiin 23.11.2010. Asiassa T-78/06 taas kului noin 4 vuotta ja 2 kuukautta (eli 50 kuukautta) siitä, kun kirjallinen käsittely päättyi 9.10.2006, siihen, kun suullinen käsittely aloitettiin 23.11.2010.
66 Tähän ajanjaksoon sisältyvät muun muassa yhteenvedon laatiminen asianosaisten lausumista, asioiden valmistelu, tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arviointi sekä suullisen käsittelyn valmistelu. Sen pituus riippuu siis erityisesti käsiteltävän oikeusriidan monimutkaisuudesta, asianosaisten menettelystä ja oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien seikkojen ilmenemisestä.
67 Oikeusriidan monimutkaisuudesta on aluksi muistutettava, että asiat T‑76/06 ja T‑78/06 koskivat SEUT 101 artiklan mukaisesta menettelystä tehdystä komission päätöksestä nostettuja kanteita.
68 Kuten asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistoista ilmenee, kanteet, jotka koskevat kilpailuoikeuden soveltamista komission päätöksellä, ovat muita monimutkaisempia, kun otetaan huomioon muun muassa riidanalaisen päätöksen pituus, asiakirja-aineiston laajuus ja tarve tehdä yksityiskohtainen arvio lukuisista ja monitahoisista tosiseikoista, jotka ovat usein tapahtuneet pitkän ajan kuluessa ja monissa eri paikoissa.
69 Asioiden T‑76/06 ja T‑78/06 kaltaisten kilpailuoikeuden soveltamista koskevien asioiden käsittelyssä kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan asianmukaiseksi kestoksi on lähtökohtaisesti katsottava 15 kuukautta.
70 Lisäksi on otettava huomioon, että päätöksestä K(2005) 4634 oli nostettu useita kanteita.
71 Samasta kilpailuoikeuden soveltamista koskevasta komission päätöksestä nostetut kanteet on lähtökohtaisesti käsiteltävä samanaikaisesti silloinkin, kun niitä ei ole yhdistetty. Samanaikaista käsittelyä voidaan perustella erityisesti sillä, että kanteet liittyvät toisiinsa, sekä tarpeella varmistaa, että kanteista esitetyt arvioinnit ja niistä annettavat ratkaisut ovat keskenään johdonmukaiset.
72 Liitännäisten asioiden samanaikaisella käsittelyllä voidaan oikeuttaa se, että asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välinen aika pitenee yhdellä kuukaudella kutakin käsiteltäväksi saatettua liitännäistä asiaa kohti.
73 Nyt käsiteltävässä asiassa päätöksestä K(2005) 4634 oli nostettu kaikkiaan 15 kannetta. Yksi kantajista oli kuitenkin luopunut kanteestaan (määräys 6.7.2006, Cofira-Sac v. komissio, T‑43/06, ei julkaistu, EU:T:2006:192). Lisäksi päätöksestä K(2005) 4634 nostetuista kanteista kaksi ratkaistiin 13.9.2010 annetulla tuomiolla Trioplast Wittenheim v. komissio (T‑26/06, ei julkaistu, EU:T:2010:387) ja 13.9.2010 annetulla tuomiolla Trioplast Industrier v. komissio (T‑40/06, EU:T:2010:388).
74 Näissä olosuhteissa asioiden T‑76/06 ja T‑78/06 käsittelyajan piteneminen 11 kuukaudella oli perusteltua, koska käsiteltävänä oli 12 muutakin päätöksestä K(2005) 4634 nostettuihin kanteisiin liittyvää asiaa.
75 Asioiden T‑76/06 ja T‑78/06 käsittelyssä kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan asianmukaiseksi kestoksi on siten katsottava 26 kuukautta (15 kuukautta + 11 kuukautta).
76 Asianosaisten menettelystä ja oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvien seikkojen ilmenemisestä asioissa T-76/06 ja T-78/06 on todettava, ettei tällaisella menettelyllä tai tällaisilla seikoilla ole ollut mitään vaikutusta asioiden käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan pituuteen.
77 On myös syytä ottaa huomioon, että komissio määräsi päätöksessä K(2005) 4634 kantajille yhteisvastuullisesti sakon sillä perusteella, että Armando Álvarez omisti 98,6 prosenttia ASPLAsta ja että sen katsottiin näin ollen käyttäneen ratkaisevaa määräysvaltaa ASPLAan. Armando Álvarez vaatikin asiassa T-78/06 nostamassaan kanteessa päätöksen K(2005) 4634 kumoamista siltä osin kuin sen katsottiin siinä olevan vastuussa päätöksessä todetusta rikkomisesta.
78 Asiat T-76/06 ja T-78/06 liittyivät siis hyvin läheisesti toisiinsa, ja siksi oli perusteltua käsitellä asia T-78/06 yhdessä ja samaan aikaan asian T-76/06 kanssa. Vaikka kirjallinen vaihe päättyi asiassa T-78/06 neljä kuukautta aikaisemmin kuin asiassa T-76/06, suullista käsittelyä ei näin ollen voitu aloittaa asiassa T-78/06 ennen kuin se aloitettiin asiassa T-76/06.
79 Asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistosta käy lisäksi ilmi, että asioita käsitellyt jaosto oli 23.11.2010 suhtautunut myönteisesti asioiden yhdistämiseen oikeudenkäynnin suullista käsittelyä varten osapuolien asioissa esittämiä huomautuksia koskevalla varauksella. Asioiden T-76/06 ja T-78/06 mahdollisesta yhdistämisestä esittämissään huomautuksissa kantajat toivat esiin, etteivät ne vastustaneet tällaista yhdistämistä, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoi sen edistävän oikeudenkäynnin tehokkuutta. Komissio sen sijaan vastusti asioiden yhdistämistä, eikä sitä sitten lopulta määrättykään.
80 Asian T-78/06 käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välisen ajan piteneminen vielä neljällä kuukaudella oli siis perusteltavissa sillä, että asiat T-76/06 ja T-78/06 liittyivät erityisen läheisesti toisiinsa.
81 Kun otetaan huomioon asioiden T-76/06 ja T-78/06 erityisolosuhteet, se, että asian T-76/06 käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välillä kului aikaa 46 kuukautta, ja se, että asian T-78/06 käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen ja suullisen vaiheen alkamisen välillä kului aikaa 50 kuukautta, tarkoittaa, että kummankin käsittelyyn on sisältynyt 20 kuukauden perusteeton toimettomuusjakso.
82 Kolmanneksi asioiden T‑76/06 ja T‑78/06 asiakirja-aineistojen tarkastelussa ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joista olisi voitu päätellä, että yhtäältä kannekirjelmien jättämispäivän ja vastauskirjelmien jättämispäivän ja toisaalta suullisten käsittelyjen aloittamisen ja 16.11.2011 annetun tuomin ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetun tuomion Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) julistamisen välillä on ollut perusteeton toimettomuusjakso.
83 Tästä seuraa, että asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyt oikeudenkäynnit, jotka päättyivät 16.11.2011 annettuun tuomioon ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673), olivat perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan vastaisia, koska niiden kohtuullinen kesto ylittyi 20 kuukaudella, mikä merkitsee riittävän ilmeistä sellaisen unionin oikeussäännön rikkomista, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille.
Väitetyt aineelliset vahingot ja oletettu syy-yhteys
84 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vahingon, josta sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevassa kanteessa vaaditaan korvausta, on oltava todellinen ja varma, mikä kantajan on todistettava (ks. tuomio 9.11.2006, Agraz ym. v. komissio, C‑243/05 P, EU:C:2006:708, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajan tehtävä on esittää todisteet väitetyn vahingon olemassaolosta ja laajuudesta (ks. tuomio 16.9.1997, Blackspur DIY ym. v. neuvosto ja komissio, C‑362/95 P, EU:C:1997:401, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
85 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa asetettu syy-yhteyttä koskeva edellytys koskee sitä, että unionin toimielinten menettelyn ja vahingon välillä on riittävän suora syy-yhteys (tuomio 18.3.2010, Trubowest Handel ja Makarov v. neuvosto ja komissio, C‑419/08 P, EU:C:2010:147, 53 kohta ja tuomio 14.12.2005, Beamglow v. parlamentti ym., T‑383/00, EU:T:2005:453, 193 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 4.10.1979, Dumortier ym. v. neuvosto, 64/76, 113/76, 167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79, EU:C:1979:223, 21 kohta). Kantajan on näytettävä toteen, että moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (ks. tuomio 30.9.1998, Coldiretti ym. v. neuvosto ja komissio, T‑149/96, EU:T:1998:228, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
86 Käsiteltävässä asiassa kantajat väittävät kannekirjelmässä ensinnäkin, että niille on aiheutunut aineellisia vahinkoja tappioista, joita niille on aiheutunut yhtäältä siitä, että ne ovat joutuneet maksamaan oikeudenkäynnin keskimäärin 25,5 kuukautta liian pitkän keston ajalta korkoja sakolle, joka niille määrättiin päätöksellä K(2005) 4634 (jäljempänä sakon määrälle kertyneet korot), ja toisaalta siitä, että ne ovat joutuneet maksamaan saman liian pitkän keston ajalta kuluja pankkitakauksesta, jonka ne olivat hankkineet, jotta niiden ei tarvitsisi välittömästi maksaa sakkoa (jäljempänä pankkitakauskulut). Vahingot olisi arvioitava laskemalla suhteelliset osuudet 20.2.2006–1.8.2014 maksettujen pankkitakauskulujen ja 15.3.2006–22.7.2014 maksettujen sakon määrälle kertyneiden korkojen perusteella.
87 Kantajien mukaan väitetyn vahingon ja oikeudenkäynnin kohtuullisen keston väitetyn ylittämisen välillä on toiseksi ilmeinen syy-yhteys. Jos oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ei olisi ylitetty asioissa T-76/06 ja T-78/06, kantajat eivät olisi joutuneet maksamaan 25,5 kuukauden ajan sakon määrälle kertyneitä korkoja ja pankkitakauskuluja.
88 Euroopan unionin tuomioistuin kiistää kantajien väitteet niille aiheutuneista aineellisista vahingoista.
89 Se väittää ensisijaisesti, että sakon määrälle kertyneitä korkoja ja pankkitakauskuluja ei voida luokitella vahingoksi. Sakon määrälle kertyneet korot ovat korvausta siitä, ettei komissiolla ole ollut käytettävissään rahamäärää, joka on kuulunut sille, ja kantajat saisivat perusteettoman edun, jos niille myönnettäisiin näiden korkojen määrää vastaava hyvitys. Pankkitakauskulut taas ovat kantajien itse hyväksymä kustannus vastineena mahdollisuudesta olla maksamatta sakkoa välittömästi. Koska tämä kustannus tarkoitti edun saamista, sitä ei voida pitää vahinkona sanan suppeassa merkityksessä.
90 Toissijaisesti Euroopan unionin tuomioistuin väittää, että menetelmä, jolla kantajat ovat laskeneet väitetyn aineellisen vahingon, ei ole asianmukainen eikä sovellu määrän arviointiin. Kantajien käyttämällä suhteutetulla laskutavalla ei voida määritellä niiden kulujen osuutta, jotka ovat aiheutuneet aiheettoman viivästymisen aikana. Lisäksi kantajien vahingon määrittämisessä käyttämät tiedot eivät sovellu asioiden T-76/06 ja T-78/06 käsittelyn väitetystä viivästymisestä aiheutuneen oletetun vahingon laskemiseen. Oikeudenkäynnin aiheettomasta viivästymisestä aiheutuneen oletetun vahingon olemassaolon arviointia varten olisi verrattava kuluja, jotka kantajille tosiasiallisesti aiheutui sakon maksamisesta, ja oletettuja kuluja, jotka niille olisi aiheutunut, jos oikeudenkäynti ei olisi viivästynyt ja ne olisivat maksaneet sakon aikaisemmin. On kuitenkin hyvin mahdollista, että tietyissä olosuhteissa yritykselle olisi edullisempaa lykätä sakon maksamista, vaikka se joutuisi lykkäyksen takia maksamaan ylimääräistä kiinteää korkoa, kuten komission määrittämää 3,56 prosentin korkoa. Euroopan unionin tuomioistuin lisää vastauskirjelmässään, että maksun lykkääminen on lähtökohtaisesti edullista ja että tämä etu on olemassa myös käsiteltävässä asiassa.
91 Toiseksi Euroopan unionin tuomioistuin väittää, ettei pankkitakauskuluista ja sakon määrälle kertyneistä koroista väitetysti aiheutuneiden aineellisten vahinkojen ja oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämisen välillä ole riittävän suoraa syy-yhteyttä. Nämä aineelliset vahingot ovat johtuneet kantajien omasta valinnasta olla maksamatta sakkoa päätöksessä K(2005) 4634 määrätyssä ajassa, vaikka päätös oli täytäntöönpanokelpoinen. Kantajien valinta vaikutti silloin, kun ne päättivät asettaa pankkitakauksen, ja koko sen ajan, kun ne säilyttivät kyseisen takauksen voimassa.
– Alustavat huomautukset
92 On korostettava, että päätöksen K(2005) 4634 2 artiklan mukaan kyseisellä päätöksellä määrätyt sakot oli maksettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta. Kyseisessä 2 artiklassa täsmennetään Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL 2002, L 357, s. 1) 86 artiklan mukaisesti, että tämän kolmen kuukauden määräajan jälkeen peritään automaattisesti korkoa, jota Euroopan keskuspankki soveltaa perusrahoitusoperaatioissaan tämän päätöksen tekokuukauden ensimmäisenä päivänä, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä eli yhteensä 5,56 prosenttia.
93 SEUT 299 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan päätös K(2005) 4634 on täytäntöönpanoperuste, koska sen 2 artiklassa määrätään maksuvelvollisuus kantajille. Lisäksi kumoamiskanteen nostaminen tästä päätöksestä SEUT 263 artiklan nojalla ei vaikuta sen täytäntöönpanokelpoisuuteen, koska SEUT 278 artiklan mukaan unionin tuomioistuinten käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta.
94 Kun komissio antoi päätöksen K(2005) 4634 tiedoksi kantajille, se ilmoitti, että jos kantajat nostaisivat kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa tai unionin tuomioistuimessa, komissio ei ryhtyisi mihinkään perimistoimenpiteisiin sinä aikana, jona asia olisi vireillä kyseisessä tuomioistuimessa, edellyttäen että ennen sakon maksamiselle asetetun määräajan päättymistä on noudatettu kahta ehtoa. Nämä kaksi asetuksen N:o 2342/2002 86 artiklan 5 kohdan mukaista ehtoa olivat seuraavat: komission saatavalle kertyisi ensinnäkin sakon maksamiselle asetetun määräajan päättymisestä lähtien korkoa, jonka määrä olisi 3,56 prosenttia, ja toiseksi päävelan määrälle erääntyvine korkoineen olisi asetettava komission hyväksymä pankkitakaus ennen viimeistä maksupäivää.
95 Käsiteltävässä asiassa jättämissään kirjelmissä kantajat selittävät päättäneensä olla maksamatta välittömästi niille määrätyn sakon määrää ja asettaa sen sijaan pankkitakauksen komission niille tarjoaman mahdollisuuden mukaisesti sekä maksaa sakolle 3,56 prosentin korkoa.
96 Väitetysti aiheutuneet aineelliset vahingot ja syy-yhteys näiden vahinkojen ja sen välillä, ettei asioita T‑76/06 ja T‑78/06 ratkaistu kohtuullisessa ajassa, on tutkittava näiden seikkojen valossa.
– Sakon määrälle kertyneiden korkojen maksaminen
97 Kantajien toimittamista asiakirjoista ja istunnon pöytäkirjaan kirjatuista kantajien edustajan suullisesti antamista selityksistä ilmenee, että Armando Álvarez maksoi 22.7.2014 kokonaisuudessaan sakon määrälle kertyneet korot, jotka erääntyivät asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyn oikeudenkäynnin aikana.
98 ASPLAlle ei siis selvästikään aiheutunut vahinkoa sakon määrälle kertyneiden korkojen maksamisesta asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittäneellä ajalla.
99 Armando Álvarezille väitetysti aiheutuneesta vahingosta on todettava, että edellä 93 kohdassa mainittujen SEUT 299 artiklan ensimmäisen kohdan ja SEUT 278 artiklan samanaikaisen soveltamisen seurauksena päätöksellä K(2005) 4634 määrätyn sakon määrä erääntyi maksettavaksi komissiolle siitä huolimatta, että päätöksestä oli nostettu kumoamiskanne. Näin ollen sakon määrälle kertynyt 3,56 prosentin korko on luokiteltava viivästyskoroksi.
100 On myös syytä tuoda esiin, että Armando Álvarez ei suorittanut sakkoa eikä sen määrälle kertyneitä viivästyskorkoja asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käytyjen oikeudenkäyntien aikana. Rahasumma, joka vastasi tämän sakon määrää viivästyskorkoineen, oli siten oikeudenkäyntien ajan Armando Álvarezin käytettävissä.
101 Kantajat eivät kuitenkaan esitä sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että Armando Álvarezin myöhemmin komissiolle maksamien viivästyskorkojen määrä olisi asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käytyjen oikeudenkäyntien kohtuullisen keston ylittävänä aikana ylittänyt hyödyn, jonka tämä yhtiö sai voidessaan pitää käytössään summaa, joka vastasi sakon määrää viivästyskorkoineen. Kantajat eivät siis ole näyttäneet toteen, että sakon määrälle oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittävältä ajalta kertyneet korot ylittivät hyödyn, jonka Armando Álvarez sai voidessaan jättää maksamatta sakon sille oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittymispäivään mennessä kertyneine ja tämän ylittymisen jatkuessa erääntyneine korkoineen.
102 Tästä seuraa, etteivät kantajat ole osoittaneet, että Armando Álvarezille olisi aiheutunut asioissa T‑72/06 ja T‑79/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittävänä aikana tosiasiallista ja varmaa vahinkoa päätöksellä K(2005) 4634 määrätyn sakon määrälle kertyneiden viivästyskorkojen maksamisesta.
103 Vaatimus korvauksen saamiseksi vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen siitä, että kantajat ovat joutuneet maksamaan sakon määrälle ylimääräistä korkoa, on siis hylättävä ilman, että on tarpeen arvioida, onko väitetty syy-yhteys olemassa.
– Pankkitakauskulujen maksaminen
104 Vahingon osalta asiakirja-aineistosta käy ensinnäkin ilmi, että ASPLA hankki pankkitakauksen, jonka määrä oli 10 731 000 euroa korkoineen, ja Armando Álvarez hankki neljästä eri pankista useita pankkitakauksia, joiden kokonaismäärä oli 31 269 000 euroa korkoineen. Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että kumpikin kantaja maksoi asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käytyjen oikeudenkäyntien aikana pankkitakauksesta aiheutuvia kuluja neljännesvuosittain perittävinä maksuina.
105 Asiakirja-aineiston tietojen perusteella on siis todettava, että kumpikin kantaja on osoittanut, että sille on aiheutunut todellista ja varmaa omaa vahinkoa tappioista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että pankkitakauksesta on ollut maksettava kuluja asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittävältä ajalta.
106 Syy-yhteydestä on toiseksi todettava, että jos asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 olisi annettu ratkaisu kohtuullisessa ajassa, kantajat eivät olisi joutuneet maksamaan pankkitakauksesta aiheutuvia kuluja tämän ylityksen ajalta.
107 Näin ollen sen, ettei asioita T‑76/06 ja T‑78/06 ratkaistu kohtuullisessa ajassa, ja vahingon, joka muodostui tappioista, joita kantajille aiheutui siitä, että ne joutuivat maksamaan pankkitakauskuluja oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittävältä ajalta, välillä on syy-yhteys.
108 Lisäksi on korostettava, että riitautetun menettelyn on oltava vahingon määräävä syy (määräys 31.3.2011, Mauerhofer v. komissio, C‑433/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:204, 127 kohta ja tuomio 10.5.2006, Galileo International Technology ym. v. komissio, T-279/03, EU:T:2006:121, 130 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 18.3.2010, Trubowest Handel ja Makarov v. neuvosto ja komissio, C‑419/08 P, EU:C:2010:147, 61 kohta). Toisin sanoen silloinkin, kun toimielimet ovat saattaneet myötävaikuttaa sen vahingon syntymiseen, jonka korvaamista on vaadittu, tällainen myötävaikutus saattaa olla liian kaukainen muille henkilöille, tapauksesta riippuen kantajille, kuuluvan vastuun vuoksi (tuomio 18.3.2010, Trubowest Handel ja Makarov v. neuvosto ja komissio, C‑419/08 P, EU:C:2010:147, 59 kohta ja määräys 31.3.2011, Mauerhofer v. komissio, C‑433/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:204, 132 kohta).
109 Lisäksi on jo todettu, että sellaiselle yhtiölle, jolle on määrätty seuraamuksia komission päätöksellä, joka on myöhemmin kumottu unionin yleisessä tuomioistuimessa, pankkitakauksen hankkimisesta aiheutuneista kuluista syntynyt vahinko ei ole suora seuraus tämän päätöksen lainvastaisuudesta, koska se on aiheutunut yhtiön omasta valinnasta hankkia pankkitakaus voidakseen olla täyttämättä sakonmaksuvelvollisuutta riidanalaisessa päätöksessä asetetussa määräajassa (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2005, Holcim (Deutschland) v. komissio, T‑28/03, EU:T:2005:139, 123 kohta ja määräys 12.12.2007, Atlantic Container Line ym. v. komissio, T‑113/04, ei julkaistu, EU:T:2007:377, 38 kohta).
110 Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin ensinnäkin huomautettava, että silloin kun kantajat nostivat kanteet ja hankkivat yhden tai usean pankkitakauksen helmikuussa 2006, ei ollut ennakoitavissa, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ylittyisi. Lisäksi kantajat saattoivat oikeutetusti odottaa, että niiden kanteet käsiteltäisiin kohtuullisessa ajassa.
111 Toiseksi asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittäminen tapahtui vasta sen jälkeen, kun kantajat olivat alun perin päättäneet hankkia pankkitakauksen.
112 Käsiteltävän asian tosiseikat poikkeavat siten merkittävästi edellä 109 kohdassa mainitussa 21.4.2005 annetussa tuomiossa Holcim (Deutschland) v. komissio (T‑28/03, EU:T:2005:139) ja 12.12.2007 annetussa määräyksessä Atlantic Container Line ym. v. komissio (T‑113/04, ei julkaistu, EU:T:2007:377) todetuista tosiseikoista. Kantajien alkuperäinen päätös olla maksamatta päätöksellä K(2005) 4634 määrättyä sakkoa välittömästi ja hankkia pankkitakaus ei siis – toisin kuin Euroopan unionin tuomioistuin väittää – ole voinut katkaista syy-yhteyttä asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämisen ja sen välillä, että pankkitakauksesta aiheutuneita kuluja on ollut maksettava tämän ylityksen ajalta.
113 Tästä seuraa, että asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämisen ja niiden tappioiden, joita kantajille on aiheutunut siitä, että pankkitakauksesta aiheutuvia kuluja on jouduttu maksamaan tämän ylityksen ajalta, välillä on riittävän suora syy-yhteys.
114 Kolmanneksi on huomautettava, että kantajat vetoavat kanteessaan oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämiseen yksinomaan asioissa T‑76/06 ja T‑78/06. Ne eivät siis vetoa oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämiseen yhtäältä asiassa T‑76/06 ja 22.5.2014 annettuun tuomioon ASPLA v. komissio (C‑35/12 P, EU:C:2014:348) johtaneessa asiassa käytyjen oikeudenkäyntien ja toisaalta asiassa T‑78/06 ja 22.5.2014 annettuun tuomioon Armando Álvarez v. komissio (C‑36/12 P, EU:C:2014:349) johtaneessa asiassa käytyjen oikeudenkäyntien kokonaiskeston vuoksi.
115 Käsiteltävässä asiassa on ainoastaan todettu, että asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 ylitettiin oikeudenkäyntien kohtuullinen kesto (ks. edellä 83 kohta).
116 Oikeudenkäyntien kohtuullisen keston ylitys päättyi, kun asiat T‑76/06 ja T‑78/06 ratkaistiin 16.11.2011 annetulla tuomiolla ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetulla tuomiolla Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673).
117 Kantajilla on siten ollut 16.11.2011 lähtien mahdollisuus arvioida asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 tapahtunutta oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämistä ja vahinkoa, joka niille oli aiheutunut siitä, että pankkitakauksesta on ollut maksettava kuluja tämän ylityksen ajalta.
118 Päätöksestä K(2005) 4634, jolla kantajille määrättiin sakkoja, tuli lopullinen vasta 22.5.2014, ja komission tarjoama mahdollisuus hankkia pankkitakaus raukesi kyseisenä päivämääränä, koska kantajat päättivät valittaa 16.11.2011 annetusta tuomiosta ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetusta tuomiosta Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673).
119 Tästä seuraa, että pankkitakauksesta aiheutuneiden kulujen maksamisella sen jälkeen, kun 16.11.2011 annettu tuomio ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annettu tuomio Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) eli ne tuomioistuinratkaisut, joihin asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyt kohtuullisen keston ylittäneet oikeudenkäynnit päättyivät, oli annettu, ei ole riittävän suoraa syy-yhteyttä tähän ylitykseen, koska kyseisten kulujen maksaminen aiheutui kantajien kyseisen ylityksen jälkeen tekemästä omasta ja itsenäisestä päätöksestä olla maksamatta sakkoa, jättää hakematta päätöksen K(2005) 4634 täytäntöönpanon lykkäystä ja valittaa edellä mainituista tuomioista.
120 Edellä esitetystä seuraa, että yhtäältä asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 tapahtuneen oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittymisen ja toisaalta sen kantajille ennen 16.11.2011 annetun tuomion ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetun tuomion Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) julistamista aiheutuneen vahingon välillä, joka muodostui pankkitakauksesta aiheutuneiden kulujen maksamisesta tämän kohtuullisen keston ylittävältä ajalta, on riittävän selvä syy-yhteys.
– Aiheutuneen aineellisen vahingon arviointi
121 Aluksi on muistutettava, että asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 käydyt oikeudenkäynnit kestivät 20 kuukautta pidempään kuin kummassakin asiassa olisi ollut kohtuullista (ks. edellä 83 kohta).
122 Edellä 116–120 kohdassa on todettu, että oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittäminen asioissa T-76/06 ja T-78/06 päättyi 16.11.2011 ja että asioissa T-76/06 ja T-78/06 käydyn oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittämisen ja kantajille ennen 16.11.2011 annetun tuomion ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annetun tuomion Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) julistamista aiheutuneen vahingon välillä on riittävän suora syy-yhteys.
123 Näin ollen oikeudenkäynnin kohtuullisen keston ylittäminen asioissa T-76/06 ja T-78/06 tapahtui 20 kuukautta ennen kuin tuomio ASPLA v. komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) annettiin 16.11.2011 ja tuomio Álvarez v. komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) annettiin 16.11.2011, eli 16.3.2010, ja siitä päivästä lähtien kantajille aiheutui aineellista vahinkoa.
124 Kantajat vastasivat 10.10.2016 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, että niille alkoi aiheutua vahinkoa kahden vuoden kuluttua siitä, kun komissio oli jättänyt vastauskirjelmän, eli 6.10.2008 asiassa T-78/06 ja 12.2.2009 asiassa T-76/06.
125 Kantajat tarkensivat 10.10.2016 antamassaan vastauksessa – vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei tätä kysynyt –, että vahingon aiheutuminen päättyi, kun asioissa T-76/06 ja T-78/06 järjestettävän istunnon päivämäärä ilmoitettiin niille.
126 Asioiden T-76/06 ja T-78/06 asiakirja-aineistosta käy vielä ilmi, että kummassakin asiassa järjestettävän istunnon päivämäärä ilmoitettiin kantajille 14.1.2011.
127 Unionin tuomioistuimissa käytäviä menettelyitä koskevista säännöistä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lähtökohtaisesti asianosaiset määrittävät ja rajaavat oikeusriidan eivätkä unionin tuomioistuimet voi ratkaista asiaa ultra petita (tuomio 10.12.2013, komissio v. Irlanti ym., C‑272/12 P, EU:C:2013:812, 27 kohta ja tuomio 3.7.2014, Electrabel v. komissio, C‑84/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2040, 49 kohta).
128 Unionin yleinen tuomioistuin ei siten voi poiketa kantajien vaatimuksesta eikä päättää viran puolesta velvoittaa korvaamaan kantajille 14.1.2011 jälkeen aiheutunutta vahinkoa eli vahinkoa, joka on aiheutunut kronologisesti eri ajankohtana kuin sinä, jona kantajat väittävät kärsineensä vahinkoa.
129 Käsiteltävässä asiassa korvattavaksi tuleva vahinko vastaa siis niitä pankkitakauksesta aiheutuneita kuluja, jotka kantajat ovat maksaneet 16.3.2010 ja 14.1.2011 välisenä aikana.
130 Kolmanneksi kantajien esittämistä asiakirjoista ilmenee, että kantajat maksoivat pankkitakauskuluja neljännesvuosittain.
131 Asiakirja-aineistosta ilmenee, että ajalla 16.3.2010–14.1.2011 ASPLAn neljännesvuosittain maksamien pankkitakauskulujen määrät olivat seuraavat:
Vuosineljännes | Neljänneksellä maksettu määrä | Kuukausi | Kulut (euroa) |
20.2.2010–19.5.2010 | 12 259,43 | 2 | 8 172,95 |
20.5.2010–19.8.2010 | 12 259,43 | 3 | 12 259,43 |
20.8.2010–19.11.2010 | 12 259,43 | 3 | 12 259,43 |
20.11.2010–19.2.2011 | 12 259,43 | 3 | 12 259,43 |
|
| Yhteensä | 44 951,24 |
132 Näin ollen ASPLAn 16.3.2010 ja 14.1.2011 välisenä aikana maksamien pankkitakauskulujen kokonaismäärä oli 44 951,24 euroa.
133 Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että ajalla 16.3.2010–14.1.2011 Armando Álvarezin neljännesvuosittain maksamien pankkitakauskulujen määrät olivat seuraavat:
| Vuosineljännes | Neljänneksellä maksettu määrä | Kuukausi | Kulut (euroa) |
| 21.2.2010–20.5.2010 | 6 109,09 | 2 | 4 072,73 |
Pankki A | 21.5.2010–20.8.2010 | 6 156,34 | 3 | 6 156,34 |
| 21.8.2010–28.11.2010 | 6 203,59 | 3 | 6 203,59 |
| 29.11.2010–20.2.2011 | 6 290,57 | 3 | 6 290,57 |
|
|
|
| 22 723,23 |
|
|
|
|
|
| 22.2.2010–21.5.2010 | 6 000,00 | 2 | 4 000,00 |
Pankki B | 22.5.2010–21.8.2010 | 6 000,00 | 3 | 6 000,00 |
| 22.8.2010–21.11.2010 | 6 000,00 | 3 | 6 000,00 |
| 22.11.2010–21.2.2011 | 6 000,00 | 3 | 6 000,00 |
|
|
|
| 22 000,00 |
|
|
|
|
|
| 22.2.2010–21.5.2010 | 5 839,91 | 2 | 3 893,27 |
Pankki C | 21.5.2010–23.8.2010 | 5 839,91 | 3 | 5 839,91 |
| 23.8.2010–22.11.2010 | 5 839,91 | 3 | 5 839,91 |
| 22.11.2010–21.2.2011 | 5 839,91 | 3 | 5 839,91 |
|
|
|
| 21 413,00 |
|
|
|
|
|
| 16.2.2010–15.5.2010 | 12 075,34 | 2 | 8 050,23 |
Pankki D | 16.5.2010–15.8.2010 | 12 180,34 | 3 | 12 180,34 |
| 16.8.2010–15.11.2010 | 12 285,34 | 3 | 12 285,34 |
| 16.11.2010–15.2.2011 | 12 390,34 | 3 | 12 390,34 |
|
|
|
| 44 906,25 |
|
|
|
|
|
|
|
| Yhteensä | 111 042,48 |
134 Näin ollen Armando Álvarezin 16.3.2010 ja 14.1.2011 välisenä aikana maksamien pankkitakauskulujen kokonaismäärä oli 111 042,48 euroa.
135 Edellä esitetyn perusteella ASPLAlle on myönnettävä 44 951,24 euron ja Armando Álvarezille 111 042,48 euron korvaus aineellisesta vahingosta, joka niille on aiheutunut siitä, ettei asioita T‑76/06 ja T‑78/06 ratkaistu kohtuullisessa ajassa, jolloin pankkitakauksesta on ollut maksettava lisämaksuja.
– Korot
136 Ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin lisää niille myönnettävän vahingonkorvauksen määrään hyvitys- ja viivästyskorot, joiden määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, laskettuina kanteen nostamispäivästä.
137 Tässä yhteydessä on tehtävä ero viivästyskorkojen ja hyvitysluonteisten korkojen välillä (tuomio 27.1.2000, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, C‑104/89 ja C‑37/90, EU:C:2000:38, 55 kohta).
138 Hyvityskoroista on ensinnäkin muistutettava, että vahingon aiheuttavan tapahtuman ja vahingonkorvauksen arvioimisen välisen ajanjakson kulumisesta aiheutuvia epäedullisia seurauksia ei voida jättää huomiotta, koska rahan arvon aleneminen on otettava huomioon (ks. vastaavasti tuomio 3.2.1994, Grifoni v. komissio, C‑308/87, EU:C:1994:38, 40 kohta ja tuomio 13.7.2005, Camar v. neuvosto ja komissio, T‑260/97, EU:T:2005:283, 138 kohta). Hyvityskorkojen tarkoituksena on nimittäin hyvittää ajankulua siihen asti, kunnes vahingon määrä on arvioitu oikeudessa, riippumatta velallisesta johtuvasta viivästymisestä (tuomio 12.2.2015, komissio v. IPK International, C‑336/13 P, EU:C:2015:83, 37 kohta).
139 Sen ajanjakson päättymispäivän, joka antaa oikeuden tähän rahan arvon tarkistukseen, on lähtökohtaisesti oltava sama kuin sen tuomion julistamispäivä, jolla todetaan velvollisuus korvata kantajan kärsimä vahinko (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1992, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, C‑104/89 ja C‑37/90, EU:C:1992:217, 35 kohta; tuomio 13.7.2005, Camar v. neuvosto ja komissio, T‑260/97, EU:T:2005:283, 142 ja 143 kohta ja tuomio 26.11.2008, Agraz ym. v. komissio, T‑285/03, ei julkaistu, EU:T:2008:526, 54 ja 55 kohta).
140 Käsiteltävässä asiassa kummallekin kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta myönnettävän vahingonkorvauksen osalta edellä 138 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kantajilla on oikeus vaatia, että tähän korvaukseen lisätään hyvityskorot 16.3.2010 lukien.
141 Kantajat kuitenkin vaativat ensimmäisellä vaatimuksellaan, kuten ne vahvistivat 6.12.2016 päivätyssä kirjeessään, että niille kuuluvan korvauksen määrään lisätään hyvityskorot ”laskettuina kanteen nostamispäivästä” käsiteltävässä asiassa eli 27.1.2015 alkaen.
142 Hyvityskorot, jotka kantajille aiheutuneesta aineellisesta vahingosta myönnettävään korvaukseen on lisättävä, on siten laskettava 27.1.2015 alkaen, kuten kantajat ovat vaatineet.
143 Kantajat eivät niille aiheutuneisiin tappioihin vedotessaan ole esittäneet mitään näyttöä, joka osoittaisi, että ASPLAn 16.3.2010 ja 14.1.2011 välisenä aikana ja Armando Álvarezin 16.3.2010 ja 14.1.2011 välisenä aikana maksamille pankkitakauskuluille olisi voinut kertyä korkoa, jonka määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2000, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, C‑104/89 ja C‑37/90, EU:C:2000:38, 219 kohta ja tuomio 26.11.2008, Agraz ym. v. komissio, T‑285/03, ei julkaistu, EU:T:2008:526, 49 kohta).
144 Kantajat eivät siten voi vaatia soveltamaan hyvityskorkoa, jonka määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.
145 Ajan kulumiseen liittyvä rahan arvon alentuminen sitä vastoin ilmaistaan Eurostatin (Euroopan unionin tilastotoimisto) kantajien sijoittautumisvaltiossa kyseisellä aikavälillä toteamalla vuotuisella inflaatioprosentilla (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2000, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, C‑104/89 ja C‑37/90, EU:C:2000:38, 220 ja 221 kohta; tuomio 13.7.2005, Camar v. neuvosto ja komissio, T‑260/97, EU:T:2005:283, 139 kohta ja tuomio 26.11.2008, Agraz ym. v. komissio, T‑285/03, ei julkaistu, EU:T:2008:526, 50 kohta).
146 Kantajille aiheutuneesta aineellisesta vahingosta myönnettävään korvaukseen lisättävän hyvityskoron määrän on siten vastattava Eurostatin kyseisten yritysten sijoittautumisvaltiossa toteamaa vuotuista inflaatioprosenttia. Hyvityskorkoa sovelletaan kummankin kantajan osalta 27.1.2015 ja tämän tuomion julistamispäivän välisenä aikana, ja se voi olla enintään sen suuruinen kuin kanteessa on vaadittu.
147 Viivästyskorkojen osalta oikeuskäytännöstä toiseksi ilmenee, että velvollisuus maksaa tällaista korkoa syntyy lähtökohtaisesti vahingonkorvaukseen velvoittavan tuomion antopäivästä (ks. vastaavasti tuomio 26.6.1990, Sofrimport v. komissio, C‑152/88, EU:C:1990:259, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
148 Viivästyskorkojen vahvistamisessa on aiheellista ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1) 83 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 111 artiklan 4 kohdan a alakohta. Näiden säännösten mukaan korkokantana saamisiin, joita ei ole maksettu eräpäivään mennessä, käytetään Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa erääntymiskuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistua Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkoa korotettuna kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä.
149 Nyt käsiteltävässä asiassa edellä 135 kohdassa tarkoitettuihin vahingonkorvauksiin, joihin sisältyvät kantajille aiheutuneesta aineellisesta vahingosta myönnettävään korvaukseen lisättävät hyvityskorot, on lisättävä viivästyskorot, jotka lasketaan tämän tuomion julistamispäivästä siihen saakka, kunnes korvaus on kokonaan maksettu.
150 Nämä viivästyskorot on lisäksi vahvistettava enintään sen suuruisiksi kuin kantajat ovat vaatineet (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1992, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, C‑104/89 ja C‑37/90, EU:C:1992:217, 35 kohta ja tuomio 8.5.2007, Citymo v. komissio, T‑271/04, EU:T:2007:128, 184 kohta).
151 Viivästyskorkojen korkokannan on siis vastattava Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuten kantajat ovat vaatineet.
– Päätelmä vahingonkorvausten määrästä ja koroista
152 Edellä esitetty huomioon ottaen nyt käsiteltävä kanne on hyväksyttävä osittain siltä osin kuin siinä vaaditaan korvaamaan vahingot, joita kantajille on aiheutunut siitä, ettei asioissa T‑76/06 ja T‑78/06 annettu ratkaisua kohtuullisessa ajassa.
153 Vahingosta, joka ASPLAlle aiheutui siitä, että pankkitakauksesta on ollut maksettava lisäkuluja, on myönnettävä 44 951,24 euron korvaus 27.1.2015 ja tämän tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta laskettavine hyvityskorkoineen, joiden määrä vastaa Eurostatin kyseisen yrityksen sijoittautumisvaltiossa toteamaa vuotuista inflaatioprosenttia.
154 Vahingosta, joka Armando Álvarezille aiheutui siitä, että pankkitakauksesta on ollut maksettava lisäkuluja, on myönnettävä 111 042,48 euron korvaus 27.1.2015 ja tämän tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta laskettavine hyvityskorkoineen, joiden määrä vastaa Eurostatin kyseisen yrityksen sijoittautumisvaltiossa toteamaa vuotuista inflaatioprosenttia.
155 Edellä 153 ja 154 kohdassa tarkoitettuihin vahingonkorvauksiin, joihin sisältyvät kantajille aiheutuneesta aineellisesta vahingosta myönnettävään korvaukseen lisättävät hyvityskorot, lisätään edellä 149 ja 151 kohdassa mainituilla ehdoilla määritetyt viivästyskorot.
156 Kanne hylätään muilta osin.
Oikeudenkäyntikulut
157 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.
158 Käsiteltävässä asiassa kantajien vaatimukset on hyväksytty osittain asiakysymysten osalta. Kantajien esittämät vahingonkorvausvaatimukset on kuitenkin pääosin hylätty. Asian olosuhteet huomioon ottaen on näin ollen päätettävä, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
159 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen on päätettävä, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, velvoitetaan maksamaan Plásticos Españoles, SA:lle (ASPLA) 44 951,24 euron suuruinen ja Armando Álvarez, SA:lle 111 042,48 euron suuruinen korvaus aineellisesta vahingosta, joka näille yhtiöille on aiheutunut siitä, että 16.11.2011 annettuun tuomioon ASPLA vastaan komissio (T-76/06, ei julkaistu, EU:T:2011:672) ja 16.11.2011 annettuun tuomioon Álvarez vastaan komissio (T-78/06, ei julkaistu, EU:T:2011:673) johtaneissa asioissa oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ylittyi. Kumpaankin korvaukseen on lisättävä hyvityskorot, jotka lasketaan 27.1.2015 lukien tämän tuomion julistamiseen asti ja Eurostatin (Euroopan unionin tilastotoimiston) siinä jäsenvaltiossa, johon nämä yhtiöt ovat sijoittautuneet, kyseisellä aikavälillä toteaman vuotuisen inflaatioprosentin mukaisesti.
2) Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin korvauksiin lisätään viivästyskorot, jotka lasketaan tämän tuomion julistamisesta siihen asti, kunnes korvaukset on kokonaan maksettu, sen korkokannan mukaisesti, jonka määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) ASPLA ja Armando Álvarez sekä unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
5) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Papasavvas | Labucka | Bieliūnas |
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä helmikuuta 2017.
Allekirjoitukset
Sisällys
Asian tausta
Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
Ensisijainen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kannekirjelmä ei ole selkeä eikä täsmällinen
Toissijainen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan väitettyjä aineellisia vahinkoja koskeva korvausvaatimus on vanhentunut
Asiakysymys
Väite, jonka mukaan asioita T 76/06 ja T78/06 ei ratkaistu kohtuullisessa ajassa
Väitetyt aineelliset vahingot ja oletettu syy-yhteys
– Alustavat huomautukset
– Sakon määrälle kertyneiden korkojen maksaminen
– Pankkitakauskulujen maksaminen
– Aiheutuneen aineellisen vahingon arviointi
– Korot
– Päätelmä vahingonkorvausten määrästä ja koroista
Oikeudenkäyntikulut