Kanne 14.12.2006 - Viega v. komissio

(Asia T-375/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Viega GmbH & Co. KG (Attendorn, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Burrichter, T. Mäger ja F.W. Bulst)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Päätöksen 1 artiklan 1 kohta on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan kantajan syyllistyneen EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

Päätöksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle 54,29 miljoonan euron suuruinen sakko.

Toissijaisesti kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa on alennettava asianmukaisesti.

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission asiassa COMP/F-1/38.121 - putkiliittimet 20.9.2006 tekemän päätöksen K(2006) 4180 (lopull). Kyseisessä päätöksessä kantajalle määrättiin sakko EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Komission näkemyksen mukaan kantaja on 12.12.1991 ja 22.3.2001 välisenä aikana osallistunut joukkoon sopimuksia, jotka koskevat hintojen vahvistamista, hintataulukoiden laatimista, ja alennuksia, hinnankorotusten toteuttamistapoja, markkinoiden ja asiakkaiden jakamista sekä tiettyjen liiketaloudellisten tietojen vaihtamista kupariputkiliittimien ja kupariseosputkiliittimien markkinoilla.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Kantaja toteaa ensiksi, että riidanalainen päätös on asetuksen N:o 1/2003¹ 23 artiklan 2 kohdan vastainen, koska vastaaja on määrittäessään huomioon otettavan liikevaihdon virheellisesti toiminut vastoin sakon määrittämistä koskevia keskeisiä periaatteita. Vastaaja on arvioidessaan kantajan väitetyn rikkomisen vakavuutta ottanut huomioon paineliitoksia koskevan liikevaihdon, vaikka kantaja ei missään vaiheessa ole osallistunut kilpailun rajoittamiseen paineliitosten osalta.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio on rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa ja EY 253 artiklaa, koska se on vahvistanut virheellisesti kantajan moitittuun toimintaan ja tämän osallistumisen ajallisen keston. Kantajan mukaan vastaaja ei ole suorittanut kantajan osalta mitään aineellista todistusharkintaa ja on virheellisesti todennut, että kilpailusääntöjä on rikottu.

Kantaja vetoaa lisäksi toissijaisesti siihen, että EY 81 artiklan 1 kohtaa ja EY 253 artiklaa on rikottu, koska riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa kilpailusääntöjen rikkomisen alueellinen ulottuvuus on vahvistettu kantajan osalta virheellisesti.

Kantaja toteaa lopuksi toissijaisesti, että riidanalaisen päätöksen 2 artikla on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan vastainen, koska komissio on toiminut sakkojen määräämistä koskevien keskeisten periaatteiden vastaisesti. Kantaja toteaa tältä osin, että sakkojen määrän laskennasta annettuja suuntaviivoja² on sovellettu väärin, koska rikkominen on luokiteltu erittäin vakavaksi, koska rikkomisen kesto on vahvistettu virheellisesti, koska sakon perusmäärää on korotettu virheellisesti rikkomisen keston perusteella ja koska lieventäviä seikkoja ei ole otettu huomioon.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1)

² - Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL 1998, C 9, s. 3)