Yhdistetyt asiat C‑293/12 ja C‑594/12
Digital Rights Ireland Ltd
vastaan
Minister for Communications, Marine and Natural Resources ym.
ja
Kärntner Landesregierung ym.
(High Courtin (Irlanti) ja Verfassungsgerichtshofin ennakkoratkaisupyynnöt)
Sähköiset viestintäpalvelut – Direktiivi 2006/24/EY – Yleisesti saatavilla olevat sähköiset viestintäpalvelut tai yleiset viestintäverkot – Tällaisten palvelujen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen – Pätevyys – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artikla
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.4.2014
1. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen – Direktiivi 2006/24 – Tarjoajien velvollisuus säilyttää eräitä tietoja, jotta ne voidaan tarvittaessa toimittaa kansallisille viranomaisille – Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa tarkoitettu puuttuminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/24 3, 4, 5, 6 ja 8 artikla)
2. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämisen rajoittaminen – Edellytykset – Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen – Direktiivi 2006/24 – Tarjoajien velvollisuus säilyttää eräitä tietoja, jotta ne voidaan tarvittaessa toimittaa kansallisille viranomaisille – Perusoikeuksien keskeiselle sisällölle ei aiheudu haittaa – Yleisen turvallisuuden suojan päämäärä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24)
3. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämisen rajoittaminen – Edellytykset – Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen –Direktiivi 2006/24 – Tarjoajien velvollisuus säilyttää eräitä tietoja, jotta ne voidaan tarvittaessa toimittaa kansallisille viranomaisille – Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24)
1. Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58 muuttamisesta annetun direktiivin 2006/24 3 ja 6 artiklassa kyseisten palvelujen tarjoajille asetettu velvollisuus säilyttää tietyn ajan tietoja henkilön yksityiselämästä ja hänen viestinnästään, kuten tämän direktiivin 5 artiklassa mainittuja tietoja, merkitsee sellaisenaan puuttumista perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuihin oikeuksiin. Lisäksi direktiivin 2006/24 4 ja 8 artikla, joissa säädetään toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tietojen saantia koskevista säännöistä, merkitsevät myös puuttumista Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuihin oikeuksiin.
Direktiivi 2006/24 merkitsee samoin puuttumista perusoikeuskirjan 8 artiklassa taattuun henkilötietojen suojan perusoikeuteen, koska direktiivissä säädetään henkilötietojen käsittelystä.
Tämä puuttuminen on laajamittaista, ja se on katsottava erityisen vakavaksi. Lisäksi tietojen säilyttäminen ja niiden myöhempi käyttö ilman, että tilaajalle tai rekisteröidylle käyttäjälle ilmoitetaan siitä, voi aiheuttaa kyseisille ihmisille tunteen siitä, että heidän yksityiselämänsä on jatkuvan tarkkailun kohteena.
(ks. 34–37 kohta)
2. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja niiden keskeistä sisältöä kunnioittaen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia näihin oikeuksiin ja vapauksiin voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.
Ensiksi on todettava, että vaikka tietojen säilyttäminen, johon yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58 muuttamisesta annetussa direktiivissä 2006/24 velvoitetaan, merkitsee erityisen vakavaa puuttumista yksityiselämän kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen ja muihin perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettuihin oikeuksiin, se ei ole omiaan aiheuttamaan haittaa niiden keskeiselle sisällölle, koska kuten direktiivin 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, siinä ei sallita tiedon saamista sähköisen viestinnän sisällöstä sellaisenaan. Tämä tietojen säilyttäminen ei myöskään ole omiaan aiheuttamaan haittaa perusoikeuskirjan 8 artiklassa vahvistetun henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeuden keskeiselle sisällölle, koska direktiivin 2006/24 7 artiklassa säädetään tietosuojaa ja tietoturvaa koskevasta säännöstä.
Toiseksi direktiivin 2006/24 aineellinen tavoite on, kuten sen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, varmistaa, että kyseiset tiedot ovat käytettävissä kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Tämän direktiivin aineellinen tavoite on näin ollen myötävaikuttaa vakavan rikollisuuden torjumiseen ja näin ollen lopulta yleiseen turvallisuuteen. Näin ollen tietojen säilyttäminen, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa käyttää niitä ja johon direktiivissä 2006/24 velvoitetaan, vastaa tehokkaasti yleisen edun mukaista tavoitetta.
(ks. 38–41 ja 44 kohta)
3. Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58 muuttamisesta annettu direktiivi 2006/24 on pätemätön.
Nimittäin vakavan rikollisuuden, muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin, torjuminen on tosiaan ensisijaisen tärkeää yleisen turvallisuuden takaamiseksi, ja tämän torjumisen tehokkuus voi riippua suuressa määrin nykyaikaisten tutkintatekniikkojen käytöstä. Tällainen yleisen edun mukainen tavoite, niin perustavanluonteinen kuin se onkaan, ei kuitenkaan yksin voi oikeuttaa katsomaan direktiivissä 2006/24 säädetyn kaltaista tietojen säilyttämistoimenpidettä välttämättömäksi mainitun torjumisen kannalta.
Henkilötietojen suoja, joka johtuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa määrätystä nimenomaisesta velvollisuudesta, on erityisen tärkeä perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun yksityiselämän kunnioitusta koskevan oikeuden kannalta. Näin ollen kyseisessä unionin lainsäädännössä on säädettävä selvistä ja täsmällisistä kyseisen toimenpiteen laajuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotta henkilöillä, joiden tietoja on säilytetty, on riittävät takeet, joiden avulla voidaan tehokkaasti suojata heidän henkilötietonsa väärinkäytön vaaroja vastaan sekä kaikenlaista näiden tietojen laitonta saantia ja käyttöä vastaan.
Direktiivi 2006/24 koskee kaikkia sellaisia sähköisiä viestintävälineitä, joiden käyttö on hyvin laajaa ja joilla on kasvava merkitys jokaisen jokapäiväisessä elämässä, ja se kattaa kaikki tilaajat ja rekisteröityneet käyttäjät. Se sisältää siis puuttumisen lähes kaikkien Euroopan asukkaiden perusoikeuksiin.
Ensiksi direktiivi 2006/24 kattaa yleisesti kaikki henkilöt ja kaikki sähköiset viestintävälineet sekä kaikki liikennetiedot ilman, että tehtäisiin mitään erottelua, rajoituksia tai poikkeuksia vakavan rikollisuuden torjunnan tavoitteen perusteella.
Toiseksi direktiivissä 2006/24 ei säädetä objektiivisesta perusteesta, jonka nojalla voitaisiin rajoittaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeutta saada tietoja ja käyttää niitä myöhemmin sellaisten rikosten estämiseen, selvittämiseen tai syyteharkintaan, jotka voidaan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin puuttumisen laajuuden ja vakavuuden yhteydessä katsoa riittävän vakaviksi, jotta ne oikeuttavat tällaisen puuttumisen. Direktiivi 2006/24 ei myöskään sisällä aineellisia ja menettelyllisiä edellytyksiä, joilla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat saada tietoja ja käyttää niitä myöhemmin.
Kolmanneksi direktiivin 2006/24 6 artiklassa säädetään tietojen säilyttämisestä vähintään kuuden kuukauden ajan tekemättä minkäänlaista eroa tietoluokkien välillä sen mukaan, kuinka hyödyllisiä ne mahdollisesti ovat tavoitellun päämäärän kannalta, tai kyseessä olevien henkilöiden mukaan. Ei myöskään ole tarkennettu, että säilyttämisen keston määrittämisen pitää nojautua objektiivisin perusteisiin sen takaamiseksi, että se rajoittuu täysin välttämättömään.
Näin ollen direktiivi 2006/24 sisältää laajaperäisen ja erityisen vakavan puuttumisen näihin perusoikeuksiin unionin oikeusjärjestyksessä ilman, että tällaista puuttumista olisi tarkasti rajoitettu säännöksillä, joilla voidaan taata, että se todella rajoitetaan täysin välttämättömään.
Lopuksi on todettava, että direktiivissä 2006/24 ei säädetä sellaisista perusoikeuskirjan 8 artiklassa edellytetyistä riittävistä takeista, joilla voidaan varmistaa säilytettyjen tietojen tehokas suoja väärinkäytön vaaraa vastaan sekä näiden tietojen kaikenlaista laitonta saantia ja käyttöä vastaan.
Edellä esitetyillä perusteilla on katsottava, että unionin lainsäätäjä ylitti yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58 muuttamisesta annetun direktiivin 2006/24 antaessaan rajat, joita suhteellisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan kannalta.
(ks. 51, 53, 54, 56, 57, 60, 61, 63–66 ja 69 kohta sekä tuomiolauselma)