UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
29 päivänä maaliskuuta 2012 (*)
Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Espanjan laajakaistapohjaisten internetyhteyksien markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 82 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen – Hintaruuvi – Vilpitön yhteistyö – EY 82 artiklan soveltaminen ultra vires – Oikeusvarmuus – Luottamuksensuoja
Asiassa T‑398/07,
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään abogado del Estado N. Díaz Abad,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castillo de la Torre, É. Gippini Fournier ja K. Mojzesowicz,
vastaajana,
jossa on kyse vaatimuksesta kumota [EY] 82 artiklan mukaisesta menettelystä 4.7.2007 tehty komission päätös K(2007) 3196 lopullinen (asia COMP/38.784 – Wanadoo España v. Telefónica),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot sekä tuomarit M. E. Martins Ribeiro (esittelevä tuomari) ja H. Kanninen,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.6.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat
1 Telefónica SA on Telefónica-konsernin, joka oli aikaisemmin valtion monopoli televiestintäalalla Espanjassa, emoyhtiö. Aikana, jota [EY] 82 artiklan mukaisesta menettelystä 4.7.2007 tehty komission päätös K(2007) 3196 lopullinen (asia COMP/38.784 – Wanadoo España v. Telefónica) (jäljempänä riidanalainen päätös) koskee, eli syyskuun 2001 ja joulukuun 2006 välisenä aikana Telefónica tarjosi laajakaistapalveluja tytäryhtiönsä Telefónica de España SAU:n (jäljempänä TESAU) sekä kahden muun tytäryhtiönsä Telefónica Data de España SAU:n ja Terra Networks España SA:n, jotka sulautuivat TESAUn kanssa 30.6.2006 ja 7.7.2006 (riidanalaisen päätöksen 11, 13 ja 19–21 perustelukappale), välityksellä. Telefónica ja sen tytäryhtiöt (jäljempänä yhdessä Telefónica) muodostivat yhden ja saman taloudellisen yksikön koko sen ajan, jota tutkimus koskee (riidanalaisen päätöksen 12 perustelukappale).
2 Ennen televiestintämarkkinoiden täydellistä vapauttamista vuonna 1998 Telefónica oli Espanjan valtion hallussa ja sillä oli laillinen monopoli kiinteään puhelinlinjaan perustuvien televiestintäpalvelujen vähittäismarkkinoilla. Nykyisin se pitää yllä ainoata valtakunnanlaajuista kiinteää puhelinverkkoa (riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappale).
3 Wanadoo España SL (josta on tullut France Telecom España SA) teki 11.7.2003 Euroopan yhteisöjen komissiolle kantelun, jossa se väitti, ettei Telefónican tytäryhtiöiden kilpailijoiltaan laajakaistayhteyksien tukkutarjonnasta Espanjassa perimien hintojen ja niiden loppukäyttäjiin soveltamien vähittäishintojen välinen marginaali ollut riittävä siihen, että Telefónican kilpailijat voisivat kilpailla sen kanssa (riidanalaisen päätöksen 26 perustelukappale).
4 Komissio lähetti 18.11.2004 tiedonsaantipyynnön Comisión del Mercado de las Telecomunicacionesille (Espanjan televiestintämarkkinaviranomainen, jäljempänä CMT).
5 Komissio lähetti CMT:lle 17.12.2004 sähköpostiviestin saadakseen 18.11.2004 pyydettyjä tietoja täydentäviä tietoja. Se lähetti CMT:lle myös lisätietopyynnön 17.1.2005.
6 CMT vastasi komission 18.11.2004, 17.12.2004 ja 17.1.2005 esittämiin tiedonsaantipyyntöihin 20.12.2004, 26.1.2005 ja 2.2.2005.
7 Komissio osoitti 20.6.2006 Telefónicalle väitetiedoksiannon, johon tämä vastasi 19.5.2006 (riidanalaisen päätöksen 27 perustelukappale).
8 Komissio ilmoitti 15.5.2006 CMT:lle, että jos se haluaa osallistua kuulemiseen, sen on esitettävä tätä koskeva pyyntö kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle. Komissio toimitti 24.5.2006 CMT:lle väitetiedoksiannosta sellaisen version, joka ei ole luottamuksellinen, ja kehotti sitä esittämään kirjalliset huomautuksensa.
9 Suullinen käsittely pidettiin 12.6.2006 ja 13.6.2006 Telefónican pyynnöstä. Sillä, kantelijalla ja kolmansilla, joita asia koskee, oli mahdollisuus tulla kuulluiksi ja esittää huomautuksensa komission väitetiedoksiannossa esiin nostamista ongelmista (riidanalaisen päätöksen 30 perustelukappale). CMT esitti suulliset huomautuksensa. Se vastasi 26.6.2006 useisiin kantelijan suullisessa käsittelyssä esittämiin kysymyksiin.
10 Komissio lähetti 11.1.2007 Telefónicalle kirjeen, jossa se kehotti tätä toimittamaan huomautuksensa päätelmistä, jotka komissio aikoi tehdä uusista, väitetiedoksiannossa mainitsemattomista tosiseikoista. Telefónica vastasi kehotukseen 12.2.2007 (riidanalaisen päätöksen 31 perustelukappale).
11 CMT:n puheenjohtaja lähetti 12.6.2007 komissiolle kirjeen, jolla hän ilmoitti komissiolle riidanalaisen päätöksen seurauksista lainsäädännöllisestä näkökulmasta ja valitteli sitä, ettei komission ja CMT:n välillä ollut tehty todellista yhteistyötä menettelyn aikana. Komissio vastasi kirjeeseen 21.8.2007 päivätyllä kirjeellä.
12 Komission ja CMT:n välinen kokous järjestettiin 14.6.2007.
13 CMT osallistui asiantuntijan asemassa [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 19) 14 artiklassa tarkoitetun kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean kokoukseen.
Riidanalainen päätös
14 Komissio teki 4.7.2007 riidanalaisen päätöksen, jota käsiteltävä kanne koskee.
15 Komissio yksilöi riidanalaisen päätöksen ensimmäisessä osassa kolmet kyseessä olevien tuotteiden markkinat eli laajakaistayhteyksien vähittäismarkkinat ja kahdet laajakaistayhteyksien tukkumarkkinat (riidanalaisen päätöksen 145–208 perustelukappale).
16 Kyseessä olevat vähittäismarkkinat käsittävät riidanalaisen päätöksen mukaan kaikki erottelemattomat laajakaistatuotteet riippumatta siitä, perustuiko yhteys ADSL:ään (Asymetric Digital Subscriber Line, epäsymmetrinen digitaalinen tilaajayhteys) tai mihin tahansa muuhun teknologiaan, jota tarjotaan ”suuren yleisön” markkinoilla kotimaisille tai ulkomaisille käyttäjille. Ne eivät sen sijaan käsitä pääasiallisesti ”suurkäyttöön” tarkoitettuja yksilöityjä laajakaistayhteyspalveluja (riidanalaisen päätöksen 153 perustelukappale).
17 Komissio totesi tukkumarkkinoista, että käytettävissä oli kolme pääasiallista tukkutarjontamuotoa eli tilaajayhteyksien eriytettyä tarjontaa koskeva viitetarjous, jota tarjosi ainoastaan Telefónica, alueellinen tukkutarjous (GigADSL, jäljempänä alueellinen tukkutuote), jota myös tarjosi ainoastaan Telefónica, sekä useita valtakunnallisia tukkutarjouksia, joita tarjosivat sekä Telefónica (ADSL‑IP ja ADSL‑IP Total, jäljempänä valtakunnallinen tukkutuote) että muut operaattorit ja jotka perustuivat tilaajayhteyksien eriytettyyn tarjontaan ja/tai alueelliseen tukkutuotteeseen (riidanalaisen päätöksen 75 perustelukappale).
18 Esillä olevassa asiassa kyseessä olevien tukkumarkkinoiden määrittelemiseksi komissio arvioi, kuuluivatko edellisessä kohdassa kuvatut tukkuyhteydet samoille vai eri tuotemarkkinoille (riidanalaisen päätöksen 162 perustelukappale). Komissio katsoi, etteivät alueellinen tukkutuote ja tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta olleet toisiaan korvaavia (riidanalaisen päätöksen 163–182 perustelukappale). Komissio katsoi myös, etteivät alueellinen ja valtakunnallinen tukkutuote korvanneet riittävästi toisiaan (riidanalaisen päätöksen 183–195 perustelukappale), ja täsmensi, etteivät täsmälliset rajat alueellisten ja valtakunnallisten markkinoiden välillä olleet ratkaisevia, kun otetaan huomioon Telefónican määräävä markkina-asema jokaisella näistä markkinoista (riidanalaisen päätöksen 195 perustelukappale). Komissio katsoi vielä, ettei muihin laajakaistayhteysteknologioihin kuin ADSL:ään perustuvia yhteyksiä ja erityisesti kaapeliyhteyksiä voida pitää ADSL-yhteyksiä korvaavina (riidanalaisen päätöksen 196–207 perustelukappale). Komissio totesi, että riidanalaisessa päätöksessä kyseessä olevat tukkumarkkinat käsittivät alueellisen ja valtakunnallisen tukkutuotteen muttei kaapeliyhteyteen tai muihin teknologioihin kuin ADSL:ään perustuvia tukkupalveluja (riidanalaisen päätöksen 6 ja 208 perustelukappale).
19 Riidanalaisen päätöksen mukaan merkitykselliset maantieteelliset tukku- ja vähittäismarkkinat olivat valtakunnanlaajuiset (Espanjan alue) (riidanalaisen päätöksen 209 perustelukappale).
20 Riidanalaisen päätöksen toisessa osassa komissio totesi, että Telefónicalla oli määräävä markkina-asema molemmilla kyseessä olevilla tukkumarkkinoilla (riidanalaisen päätöksen 223–242 perustelukappale). Niinpä Telefónicalla oli tarkastelujakson aikana alueellisen tukkutuotteen toimitusmonopoli ja yli 84 prosentin markkinaosuus valtakunnallisen tukkutuotteen markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 223 ja 235 perustelukappale). Riidanalaisen päätöksen (243–277 perustelukappale) mukaan Telefónicalla oli määräävä markkina-asema myös vähittäismarkkinoilla.
21 Riidanalaisen päätöksen kolmannessa osassa komissio tutki, oliko Telefónica väärinkäyttänyt määräävää markkina-asemaansa kyseisillä markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 278–694 perustelukappale). Komissio katsoi, että Telefónica oli rikkonut EY 82 artiklaa, koska se oli soveltanut kilpailijoihinsa epäoikeudenmukaisia hintoja Espanjan ”suuren yleisön” markkinoilla sovellettavan vähittäistason laajakaistayhteyksien hinnan ja alueellisella ja valtakunnallisella tasolla sovellettavan tukkutason laajakaistayhteyksien hinnan välisen hintaruuvin muodossa syyskuun 2001 ja joulukuun 2006 välisenä aikana (riidanalaisen päätöksen 694 perustelukappale).
22 Näyttääkseen toteen hintaruuvin olemassaolon esillä olevassa asiassa komissio muistutti ensinnäkin lainsäädännöllisestä asiayhteydestä, jossa Telefónica oli tarjonnut alueellisia ja valtakunnallisia tukkutuotteita, ja erityisesti Telefónicalle Espanjan oikeudessa asetetusta velvoitteesta tarjota tukkuyhteyksiä alueellisella ja valtakunnallisella tasolla oikeudenmukaisilla ehdoilla. Komissio huomautti myös CMT:n Telefónicalle asettamasta velvoitteesta tarjota maaliskuusta 1999 lähtien alueellista tukkutuotetta ja mainitsi, että Telefónica oli alkanut tarjota ADSL‑IP Total ‑yhteyttään omasta aloitteestaan syyskuusta 1999 lähtien, kun taas CMT oli velvoittanut Telefónican tarjoamaan ADSL‑IP‑yhteyden huhtikuusta 2002 alkaen (riidanalaisen päätöksen 288 ja 289 perustelukappale).
23 Toisaalta komissio totesi hintaruuvin laskentamenetelmästä ensimmäiseksi, että Telefónican kilpailijoiden tehokkuutta on arvioitava Telefónican tuotantokustannusten valossa (yhtä tehokkaan kilpailijan menetelmä) (riidanalaisen päätöksen 311–315 perustelukappale), toiseksi, että asianmukainen menetelmä kustannusten määrittämiseksi oli käsiteltävässä asiassa pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten menetelmä (riidanalaisen päätöksen 316–324 perustelukappale), kolmanneksi, että pitkän aikavälin kannattavuutta voidaan arvioida kahdella menetelmällä eli ”jaksokohtaisella” menetelmällä ja kassavirtojen diskonttausmenetelmällä (riidanalaisen päätöksen 325–385 perustelukappale), ja neljänneksi, että hintaruuvi on laskettava Telefónican merkityksellisillä markkinoilla tarjoaman palvelukokonaisuuden perusteella (riidanalaisen päätöksen 386–388 perustelukappale), sekä tuotannontekijöiden hintojen toisinnettavuuden laskennassa käytettävien tuotantopanosten valinnasta viidenneksi, että Telefónican kanssa yhtä tehokkaan, vähintään yhtä Telefónican tukkutuotetta käyttävän kilpailijan on pystyttävä toisintamaan Telefónican hinnat kaikilla merkityksellisillä tukkumarkkinoilla (riidanalaisen päätöksen 389–396 perustelukappale).
24 Kolmanneksi komissio laski, kattoiko Telefónican tuotannontekijöiden ja lopputuotteiden hintaero vähintään Telefónican tuotannontekijöiden keskimääräiset pitkän aikavälin lisäkustannukset (riidanalaisen päätöksen 397–511 perustelukappale). Komissio laski edellisessä kohdassa kuvatuilla menetelmillä, ettei Telefónican vähittäishintoja voitu toisintaa sen valtakunnallisia ja alueellisia tukkutuotteita käyttämällä syyskuun 2001 ja joulukuun 2006 välisenä aikana (riidanalaisen päätöksen 512–542 perustelukappale).
25 Neljänneksi komissio katsoi väärinkäytön vaikutuksista, että Telefónican menettely todennäköisesti rajoitti ADSL-operaattoreiden mahdollisuuksia kestävään kasvuun vähittäismarkkinoilla ja että siitä aiheutui todennäköisesti vahinkoa loppukäyttäjille. Se arvioi myös, että Telefónican menettelyllä oli konkreettisia poissulkemisvaikutuksia ja että siitä aiheutui vahinkoa kuluttajille (riidanalaisen päätöksen 544–618 perustelukappale).
26 Viidenneksi komissio totesi, ettei Telefónican menettely ollut objektiivisesti perusteltua eikä siitä seurannut tehokkuushyötyjä (riidanalaisen päätöksen 619–664 perustelukappale).
27 Kuudenneksi komissio totesi, että Telefónicalla oli marginaali, joka mahdollisti hintaruuvin välttämisen. Niinpä Telefónica olisi komission mukaan voinut nostaa vähittäishintojaan tai laskea tukkuhintojaan. Komissio lisäsi, etteivät CMT:n Telefónicalle osoittamat hintaruuviin liittyvät päätökset olleet sellaisia, että Telefónican vastuu olisi poistunut (riidanalaisen päätöksen 665–694 perustelukappale).
28 Riidanalaisen päätöksen neljännessä osassa komissio totesi, että käsiteltävässä asiassa oli ilmennyt vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen vaihdantaan, sillä Telefónican hintapolitiikka koski koko Espanjan alueen, joka muodostaa merkittävän osan sisämarkkinoista, kattavassa määräävässä markkina-asemassa olevan operaattorin yhteyspalveluja (riidanalaisen päätöksen 695–697 perustelukappale).
29 Komissio käytti riidanalaisessa päätöksessä sakon määrän laskennassa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [HT] 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavissa suuntaviivoissa (EYVL 1998, C 9, s. 3) esitettyä menetelmää. Komissio katsoi väärinkäytön luonteen ja vaikutuksen sekä merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koon perusteella, että kilpailusääntöjen rikkomista on pidettävä ”hyvin vakavana”, vaikka sen vakavuus ei välttämättä ollut samansuuruinen koko tarkastelujakson ajan. Riidanalaisen päätöksen mukaan sakon laskentapohja, 90 000 000 euroa, ilmentää sitä, että väärinkäyttöä merkitsevä menettely täsmentyi tarkastellun jakson kuluessa ja täsmällisemmin sanottuna EY 82 artiklan soveltamisesta (asia COMP/C‑1/37.451, 37.578, 37.579 – Deutsche Telekom AG) 21.5.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/707/EY (EUVL L 263, s. 9) tekemisen jälkeen (riidanalaisen päätöksen 738–757 perustelukappale).
30 Sakon laskentapohjaan sovellettiin kerrointa 1,25 Telefónican huomattavan taloudellisen kapasiteetin huomioon ottamiseksi ja sakon riittävän estävän vaikutuksen varmistamiseksi, jolloin laskentapohjaksi saatiin 112 500 000 euroa (riidanalaisen päätöksen 758 perustelukappale).
31 Koska kilpailusääntöjen rikkominen oli jatkunut syyskuusta 2001 joulukuuhun 2006 eli viisi vuotta ja neljä kuukautta, komissio korotti sakon laskentapohjaa 50 prosentilla. Sakon perusmääräksi tuli näin ollen 168 750 000 euroa (riidanalaisen päätöksen 759–761 perustelukappale).
32 Komissio katsoi käytettävissä olevien todisteiden perusteella, että käsiteltävässä asiassa voitiin todeta tiettyjä lieventäviä olosuhteita, sillä osalla tarkastelujaksoa tiettyihin Telefónican käyttämiin hintoihin sovellettiin alakohtaista sääntelyä. Niinpä vaikka Telefónicalla oli komission mukaan hintojensa asettamisessa huomattavasti suurempi harkintavalta, sille myönnettiin 10 prosentin alennus sakon määrästä, jolloin sakon määräksi saatiin 151 875 000 euroa (riidanalaisen päätöksen 765 ja 766 perustelukappale).
33 Riidanalaisen päätöksen päätösosa kuuluu seuraavasti:
”1 artikla
[Telefónica] ja [TESAU] ovat rikkoneet EY 82 artiklaa, koska ne ovat harjoittaneet epäoikeudenmukaista hinnoittelua siten, että laajakaistayhteyksien tukku- ja vähittäishinnat ovat olleet epäsuhteessa syyskuun 2001 ja joulukuun 2006 välisenä aikana.
2 artikla
1 artiklassa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi [Telefónica] ja [TESAU] velvoitetaan maksamaan yhdessä ja yhteisvastuullisesti 151 875 000 euron sakko.”
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
34 Espanjan kuningaskunta nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 31.10.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä.
35 Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
36 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
37 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn. Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 8.6.2011 pidetyssä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
38 Espanjan kuningaskunta esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee EY 10 artiklan ja sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33) 7 artiklan 2 kohdan mukaisen vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämistä. Toinen kanneperuste koskee EY 82 artiklan virheellistä soveltamista komission ilmeisten arviointivirheiden vuoksi. Kolmas kanneperuste koskee EY 82 artiklan soveltamista ultra vires. Neljäs kanneperuste koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Viides kanneperuste puolestaan koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista.
EY 10 artiklan ja puitedirektiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisen vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämistä koskeva ensimmäinen kanneperuste
39 Ensimmäisellä kanneperusteellaan Espanjan kuningaskunta väittää, ettei komissio noudattanut EY 10 artiklan ja puitedirektiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaista velvollisuuttaan tehdä kyseessä olevan hallinnollisen menettelyn aikana vilpitöntä yhteistyötä CMT:n kanssa.
40 On huomattava, että EY 10 artiklassa määrätty velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön koskee kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia niiden toimivallan rajoissa sekä unionin toimielimiä, joilla on vastavuoroinen velvollisuus tehdä vilpitöntä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa (asia C‑2/88 IMM, Zwartveld ym., määräys 13.7.1990, Kok., s. I‑3365, Kok. Ep. X, s. 509, 17 kohta; ks. asia C‑94/00, Roquette Frères, tuomio 22.10.2002, Kok., s. I‑9011, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Silloin, kun unionin viranomaisten ja kansallisten viranomaisten on yhdessä myötävaikutettava perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen niin, että ne käyttävät toimivaltaansa keskenään yhteensovitetulla tavalla, kuten käsiteltävässä asiassa, tällainen yhteistyö on erityisen tärkeää (em. asia Roquette Frères, tuomion 32 kohta).
41 Käsiteltävän kanneperusteen puitedirektiivin 7 artiklan 2 kohdan rikkomista koskevan osan tutkittavaksi ottamisesta, jonka komissio on riitauttanut, on huomautettava, kuten komissio on tehnyt, että Espanjan kuningaskunta on käsiteltävällä kanneperusteella ainoastaan väittänyt, ettei yhteistyövelvoitteen ulottuvuutta voida rajoittaa menettelyyn, jolla kansalliset sääntelyviranomaiset ilmoittavat kaavailemistaan sääntelytoimista, ja tämänjälkeisiin komission huomautuksiin, eikä se ole esittänyt perusteluja osoittaakseen, että mainittua säännöstä on rikottu.
42 Kun Espanjan kuningaskunnalta tiedusteltiin istunnossa mainitun säännöksen merkitystä käsiteltävässä asiassa, se totesi, että säännös on sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä käytetty sovellus EY 10 artiklan mukaisesta velvollisuudesta tehdä vilpitöntä yhteistyötä.
43 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä (ks. asia T‑201/04, Microsoft v. komissio, tuomio 17.9.2007, Kok., s. II‑3601, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Lisäksi kanneperusteiden pelkkä abstrakti mainitseminen kannekirjelmässä ei täytä työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia, ja kannekirjelmässä on nimenomaisesti mainittava, mistä kanteen perustaksi esitetyt kanneperusteet muodostuvat (yhdistetyt asiat 19/60, 21/60, 2/61 ja 3/61, Fives Lille Cail ym. v. korkea viranomainen, tuomio 15.12.1961, Kok., s. 559 ja 588 ja asia T‑455/05, Componenta v. komissio, tuomio 18.12.2008, 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
45 On todettava, ettei Espanjan kuningaskunta ole esittänyt riittävän selkeitä perusteluja sen kanneperusteen osan tueksi, jonka mukaan puitedirektiivin 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa hallinnollisessa menettelyssä. Niinpä on todettava, ettei kyseistä kanneperusteen osaa voida ottaa tutkittavaksi, koska se ei täytä edellä 43 ja 44 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä esitettyjä edellytyksiä.
46 Käsiteltävän kanneperusteen, siltä osin kuin se koskee EY 10 artiklan rikkomista, perusteltavuudesta on todettava, että ensinnäkin on hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut velvollisuuttaan tehdä vilpitöntä yhteistyötä, koska se ei ottanut CMT:tä riittävässä määrin mukaan hallinnolliseen menettelyyn.
47 Yhtäältä on korostettava komission toteuttamissa EY 81 ja EY 82 artiklan mukaisissa menettelyissä muodostuvista suhteista, että yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat EY 10 artiklaan perustuvaa velvollisuutta tehdä vilpitöntä yhteistyötä, jota komission on noudatettava suhteissaan jäsenvaltioihin, on täsmennetty erityisesti asetuksen N:o 1/2003 11–16 artiklassa, jotka kuuluvat asetuksen IV lukuun, jonka otsikko on ”Yhteistyö”. Kyseisissä säännöksissä ei kuitenkaan säädetä komission velvollisuudesta kuulla kansallisia sääntelyviranomaisia eikä komissiolla Espanjan kuningaskunnan väittämän mukaan olevasta mahdollisuudesta aloittaa sen kanssa ”yhteistoiminta” sen toteuttamissa EY 81 ja EY 82 artiklan mukaisissa menettelyissä.
48 Toisaalta on todettava, että CMT oli tosiasiallisesti mukana käsiteltävän asian hallinnollisessa menettelyssä. Ensinnäkin kuten tämän tuomion 4–6 kohdasta ilmenee, komissio lähetti CMT:lle kolme tiedonsaantipyyntöä, joihin tämä vastasi. Toiseksi komissio toimitti CMT:lle 24.5.2006 sellaisen version väitetiedoksiannosta, joka ei ole luottamuksellinen. Komissio myös ilmoitti CMT:lle, että se voi tarvittaessa toimittaa komissiolle kirjalliset huomautukset väitetiedoksiannosta tai vielä esittää huomautuksia tai kysymyksiä suullisesti suullisessa käsittelyssä. CMT ei kuitenkaan esittänyt kirjallisia huomautuksia. Kolmanneksi Espanjan kuningaskunta ei kiistä sitä, että useat CMT:n edustajat olivat läsnä 12.6.2006 ja 13.6.2006 pidetyssä suullisessa käsittelyssä ja että CMT myös käytti puheenvuoroja sen aikana. Neljänneksi CMT myös vastasi 26.6.2006 kirjallisesti useisiin kantelijan suullisessa käsittelyssä esittämiin kysymyksiin. Viidenneksi Espanjan kuningaskunta ei kiistä komission väitettä, jonka mukaan asiasta vastaavan työryhmän jäsenet tapasivat CMT:n useaan otteeseen keskustellakseen tutkinnasta. Kuudenneksi Espanjan kuningaskunta ei kiistä komission väitettä, jonka mukaan useat CMT:n edustajat tapasivat sen 14.6.2007 ja esittivät tiettyjen riidanalaisen päätöksen perustelukappaleiden sanamuodosta huomautuksia, jotka otettiin huomioon asetuksen N:o 1/2003 14 artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan komitean toista kokousta varten. CMT ei esittänyt tästä lisähuomautuksia. Lisäksi CMT:n asiantuntija osallistui mainitun neuvoa-antavan komitean kokoukseen 15.7.2007. On todettava, ettei Espanjan kuningaskunta täsmennä kannekirjelmässään syitä, joiden vuoksi CMT:n edellä kuvattu osallistuminen ei olisi ollut käsiteltävässä asiassa riittävää.
49 Espanjan kuningaskunnan tässä yhteydessä esittämiä väitteitä, joilla se pyrki osoittamaan komission vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisen merkityksen, ei myöskään voida hyväksyä.
50 Ensinnäkään merkitystä ei ole sillä seikalla, että riidanalainen päätös koski CMT:n sovellettavien eurooppalaisten direktiivien mukaisesti sääntelemiä tavaroita ja palveluja. Kuten komissio aivan oikein toteaa, kilpailuoikeutta sovelletaan säännellyillä aloilla, ellei nimenomaista tätä koskevaa poikkeusta ole (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok., s. 1663, 65–72 kohta ja asia 66/86, Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro, tuomio 11.4.1989, Kok., s. 803, Kok. Ep. X, s. 21). Lisäksi kilpailusääntöjen soveltaminen ei ole pois suljettua, jos kyseinen alakohtainen sääntely jättää mahdolliseksi sen, että yritykset estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua itsenäisellä menettelyllään (ks. yhdistetyt asiat C‑359/95 P ja C‑379/95 P, komissio ja Ranska v. Ladbroke Racing, tuomio 11.11.1997, Kok., s. I‑6265, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 665–694 perustelukappaleessa, joita Espanjan kuningaskunta ei ole riitauttanut, Telefónicalla oli käsiteltävässä asiassa hintaruuvin välttämisen mahdollistava marginaali (ks. myös edellä 27 kohta). Riidanalaisessa päätöksessä moitittu Telefónican menettely kuuluu siis EY 82 artiklan soveltamisalaan (ks. myös vastaavasti julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus asiassa C‑280/08 P, Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, Kok., s. I‑9555, ratkaisuehdotuksen 15 ja 19 kohta).
51 Toiseksi merkitystä ei ole myöskään Espanjan kuningaskunnan väitteellä, jonka mukaan komissio on arvioinut CMT:n sääntelytoimet riidanalaisessa päätöksessä ”perinpohjaisesti”. Vaikka riidanalaisesta päätöksestä ilmeneekin, että komissio on viitannut säädösympäristöön, jossa Telefónica tarjosi alueellisia ja valtakunnallisia tukkutuotteita, sen ratkaisemiseksi, merkitsikö hinnoittelukäytäntö mahdollisesti väärinkäyttöä, on tarpeen arvioida olosuhteita kokonaisuudessaan ja tutkia, saatetaanko tällä hinnoittelukäytännöllä poistaa ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittaa tätä mahdollisuutta, estää kilpailijoilta markkinoille pääsy, soveltaa erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin taikka vahvistaa määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla (ks. edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomion 175 kohta ja asia C‑52/09, TeliaSonera, tuomio 17.2.2011, Kok., s. I‑527, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio ilmaisi riidanalaisessa päätöksessä lisäksi nimenomaisesti, että kansallinen sääntely, jolla Telefónica velvoitettiin tarjoamaan alueellisia ja valtakunnallisia tukkutuotteita, oli sopusoinnussa vuonna 2002 annetun unionin puitesääntelyn kanssa (riidanalaisen päätöksen 294 perustelukappale) ja ettei se, että EY 82 artiklaa todettiin rikotun hintaruuvin käyttämisen vuoksi, ole ristiriidassa CMT:n toimintakäytännön kanssa (riidanalaisen päätöksen 684 perustelukappale). Se korosti myös, etteivät riidanalaisessa päätöksessä käytetyt menetelmät ole ristiriidassa CMT:n vuonna 2001 käyttämien menetelmien kanssa (riidanalaisen päätöksen 733 perustelukappale). Komissio esitti vielä, että hintaruuvin käyttö päättyi siihen, kun CMT ryhtyi välitoimiin, jotka johtivat alueellisen ja valtakunnallisen tukkutuotteen hintojen huomattavaan laskuun (riidanalaisen päätöksen 759 perustelukappale).
52 Kolmanneksi ei voida väittää, että komissio olisi määrännyt Telefónicalle seuraamuksia CMT:n jo aikaisemmin arvioiman kilpailunvastaisen menettelyn perusteella. Espanjan kuningaskunta ei ole kirjallisissa huomautuksissaan eikä istunnossa siltä tiedusteltaessa kiistänyt sitä, ettei CMT koskaan arvioinut hintaruuvin olemassaoloa Telefónican alueellisen tukkutuotteen ja sen vähittäistuotteiden välillä kilpailusääntöjen rikkomisjakson aikana ja ettei arviointia hintaruuvista Telefónican valtakunnallisen tukkutuotteen ja sen vähittäistuotteiden välillä tehty koskaan sen todellisten pitkäaikaisten kustannusten perusteella vaan etukäteisarvioiden perusteella (riidanalaisen päätöksen 726 ja 727 perustelukappale).
53 Toiseksi, toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, ei voida katsoa, että riidanalainen päätös olisi esteenä CMT:n sääntelytyölle, että sillä olisi vaikutusta CMT:n tuleville toimille tai että se vaikuttaisi CMT:n sääntelykäytäntöihin.
54 Ensinnäkin on hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan komission toimien yhteydessä ei otettu huomioon alakohtaista sääntelyä.
55 Tarvitsematta ottaa kantaa siihen, onko Espanjan kuningaskunnan mainitsemalla Yhdysvaltain korkeimman oikeuden (Supreme Court of the United States) 13.1.2004 antamalla tuomiolla (asia Verizon Communications Inc. v. Law Offices of Curtis V. Trinko, LLP, 540 U.S. 398 (2004)) merkitystä, kun käsiteltävässä asiassa arvioidaan edellytyksiä komission EY 82 artiklaan perustuville toimille kyseisellä säännellyllä alalla, on katsottava, että komissio todella tutki riidanalaisen päätöksen 287–309 perustelukappaleessa sen säädösympäristön, jossa Telefónica tarjosi alueellisen ja valtakunnallisen tason tukkuyhteyksiä, ja että se otti tämän asiayhteyden huomioon nimenomaan siksi, että edellä 51 kohdassa mainitulla tavalla on tarpeen arvioida olosuhteiden kokonaisuutta, johon kuuluu Telefónicalle Espanjan sääntelyjärjestelmässä asetettu velvollisuus tarjota alueellisen tason tukkuyhteyksiä maaliskuusta 1999 lähtien ja valtakunnallisen tason tukkuyhteyksiä huhtikuusta 2002 lähtien (riidanalaisen päätöksen 287 perustelukappale). Komissio viittasi riidanalaisessa päätöksessä lisäksi useaan otteeseen CMT:n toimiin Espanjan markkinoilla. Joka tapauksessa vaikka katsottaisiin, että Espanjan kuningaskunnan mainitsema alakohtainen sääntely perustuisi unionin johdannaisen oikeuden säädöksiin, on korostettava, että normihierarkiaa koskevien periaatteiden valossa tällaisilla säädöksillä ei voida poikkeamisen mahdollistavien perustamissopimuksen määräysten puuttuessa poiketa perustamissopimuksen määräyksestä, käsiteltävässä asiassa EY 82 artiklasta (ks. vastaavasti asia T‑51/89, Tetra Pak v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok., s. II‑309, 25 kohta).
56 On hylättävä myös Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan sillä, että komissio teki riidanalaisen päätöksen, on vaikutuksia CMT:n tulevaan toimintaan ja että päätös vaikuttaa sen sääntelykäytäntöihin. Sen lisäksi, ettei Espanjan kuningaskunta kirjallisissa huomautuksissaan täsmennä mainittuja vaikutuksia tai syitä, joiden vuoksi päätöksellä olisi vaikutuksia sen sääntelykäytäntöihin, on korostettava, että kansallisen sääntelyviranomaisen etukäteisvalvonnalla ja komission jälkikäteisvalvonnalla on eri kohteet ja tavoitteet ja että EY:n perustamissopimuksessa määrätyillä kilpailusäännöillä täydennetään jälkikäteisvalvonnan muodossa unionin lainsäätäjän toteuttamaa sääntelyä telemarkkinoiden sääntelemiseksi ennakolta (edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomion 92 kohta).
57 Toiseksi on hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite, joka perustuu komission [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/38.370 – O2 UK Limited v. T‑Mobile UK Limited) 30.4.2003 tekemään päätökseen (EYVL L 200, s. 59) ja useisiin komission lehdistötiedotteisiin, joista ilmenee, että komissio on muissa televiestintäalaa koskevissa asioissa katsonut, että kilpailu voitiin riittävän hyvin turvata kansallisen sääntelyviranomaisen toimilla. Komission arvioinnit perustuivat kuitenkin kunkin asian olosuhteisiin, ja muissa asioissa tehdyt päätökset voivat olla luonteeltaan vain viitteellisiä, koska asioiden olosuhteet eivät ole identtisiä (ks. vastaavasti asia C‑167/04 P, JCB Service v. komissio, tuomio 21.9.2006, Kok., s. I‑8935, 201 ja 205 kohta ja asia C‑76/06 P, Britannia Alloys & Chemicals v. komissio, tuomio 7.6.2007, Kok., s. I‑4405, 60 kohta). Näin ollen komission esittämiä arviointeja aikaisempien asioiden tosiseikoista, joiden tueksi käsiteltävässä asiassa viitataan vain komission lehdistötiedotteisiin, ei voida soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan (ks. vastaavasti asia T‑282/06, Sun Chemical Group ym. v. komissio, tuomio 9.7.2007, Kok., s. II‑2149, 88 kohta).
58 Käsiteltävä kanneperuste on kaiken edellä esitetyn perusteella hylättävä.
EY 82 artiklan virheellistä soveltamista komission ilmeisten arviointivirheiden vuoksi koskeva toinen kanneperuste
59 Espanjan kuningaskunta esittää kanneperusteellaan, että komissio teki useita ilmeisiä arviointivirheitä soveltaessaan EY 82 artiklaa. Espanjan kuningaskunta väittää tässä yhteydessä, etteivät kyseessä olevat tukkutuotteet ole välttämättömiä niitä käyttäneille operaattoreille, ettei Telefónican kanssa yhtä tehokkaiden mahdollisten kilpailijoiden erityisiä vähittäiskustannuksia ole laskettu asianmukaisesti ja että Telefónican kilpailunvastaisen menettelyn vaikutukset Espanjan markkinoilla on arvioitu virheellisesti.
60 Aluksi on muistutettava oikeuskäytännöstä, jonka mukaan vaikka unionin tuomioistuimen tehtävänä yleisesti on harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa sen suhteen, täyttyvätkö EY:n perustamissopimuksen kilpailumääräysten soveltamisedellytykset vai eivät, unionin tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa arvioinneissa tämä valvonta kohdistuu välttämättä ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (asia 42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio 11.7.1985, Kok., s. 2545, Kok. Ep. VIII, s. 287, 34 kohta; yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, British American Tobacco ja Reynolds v. komissio, tuomio 17.11.1987, Kok., s. 4487, Kok. Ep. IX, s. 249, 62 kohta; yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I‑123, 279 kohta ja asia T‑271/03, Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 10.4.2008, Kok., s. II‑477, 185 kohta).
61 Myös silloin kun komission päätös on monitahoisten teknisten arviointien seurausta, näitä arviointeja koskeva tuomioistuinvalvonta voi periaatteessa olla ainoastaan rajoitettua, mikä merkitsee sitä, että unionin tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan komission tosiseikoista tekemää arviointia (ks. edellä 43 kohdassa mainittu asia Microsoft v. komissio, tuomion 88 kohta ja asia T‑301/04, Clearstream v. komissio, tuomio 9.9.2009, Kok., s. II‑3155, 94 kohta).
62 Vaikka unionin tuomioistuimet tunnustavat komissiolla olevan harkintavaltaa taloudellisissa asioissa, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että unionin tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut tällaisia seikkoja. Unionin tuomioistuinten on muun muassa paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (asia C‑12/03 P, komissio v. Tetra Laval, tuomio 15.2.2005, Kok., s. I‑987, 39 kohta; edellä 43 kohdassa mainittu asia Microsoft v. komissio, tuomion 89 kohta ja edellä 61 kohdassa mainittu asia Clearstream v. komissio, tuomion 95 kohta).
63 Edellä mainittujen periaatteiden valossa on tutkittava, tekikö komissio Espanjan kuningaskunnan väittämiä ilmeisiä arviointivirheitä.
64 Ensinnäkin Espanjan kuningaskunta väittää, että oikeuskäytännössä edellytetään, että jotta kyseessä voisi olla riidanalaisessa päätöksessä todetun kaltainen tukkutuotteen ja vähittäistuotteen hinnan välisen marginaalin puristaminen eli hintaruuvi, tukkutuotteen on oltava välttämätön vähittäispalvelun toteuttamiseksi, mistä käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys.
65 Kun Espanjan kuningaskunnalta tiedusteltiin istunnossa sen väitteiden sisältöä ja ulottuvuutta erityisesti edellä 51 kohdassa tarkoitetussa asiassa TeliaSonera annettu tuomio huomioon ottaen, Espanjan kuningaskunta toisti väittävänsä, että koska käsiteltävässä asiassa oli olemassa lainsäädännöllinen velvollisuus tarjota tukkutuotetta, komissiolla oli velvollisuus EY 82 artiklan vastaisen hintaruuvin toteamiseksi osoittaa, että mainittu tuote oli välttämätön vähittäistuotteen tarjoamiseksi. Se esitti myös, että mainitussa tuomiossa tehtyjä päätelmiä voidaan soveltaa vain, jos kyseiset tukkutuotteet oli saatettu markkinoille vapaaehtoisesti ilman lainsäädännöllistä velvollisuutta.
66 Edellä 51 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan silloin, kun määritetään sitä, onko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys käyttänyt väärin kyseistä asemaa soveltaessaan hinnoittelukäytäntöjään, on arvioitava olosuhteita kokonaisuudessaan ja tutkittava, saatetaanko tällä hinnoittelukäytännöllä poistaa ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittaa tätä mahdollisuutta, estää kilpailijoilta markkinoille pääsy, soveltaa erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin taikka vahvistaa määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla.
67 Tarkemmin sanottuna määräävässä markkina-asemassa olevan vertikaalisesti integroituneen yrityksen hinnoittelukäytäntö, joka on kohtuuton sen vuoksi, että sillä tosiasiassa puristetaan sen vähittäismarkkinoilla toimivien kilpailijoiden marginaaleja sen tukkutuotteiden ja vähittäistuotteiden hintaeron vuoksi, voi merkitä EY 82 artiklan vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä (ks. vastaavasti edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 30 kohta).
68 Hintaruuvi voi, kun otetaan huomioon se markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, joka sillä saattaa olla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaisiin kilpailijoihin, jo sinällään merkitä EY 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, jollei objektiivisia perusteluja ole (edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 31 kohta).
69 Tässä yhteydessä on hylättävä myös Espanjan kuningaskunnan istunnossa esittämä väite, jonka mukaan edellä 51 kohdassa mainitussa asiassa TeliaSonera annetussa tuomiossa tehtyjä päätelmiä voidaan soveltaa vain, jos kyseiset tukkutuotteet oli saatettu markkinoille vapaaehtoisesti ilman lainsäädännöllistä velvollisuutta.
70 Unionin tuomioistuin totesi mainitussa tuomiossa, että EY 82 artikla koskee ainoastaan yritysten omasta aloitteestaan toteuttamia kilpailunrajoituksia. Jos kilpailua rajoittavan menettelyn käytöstä säädetään kansallisessa lainsäädännössä tai lainsäädännössä luodaan sellaiset oikeudelliset puitteet, jotka itsessään poistavat mahdollisuuden yritysten väliseen kilpailuun, EY 82 artiklaa ei sovelleta. Tällaisessa tilanteessa kilpailunrajoitus ei johdu – kuten tässä määräyksessä edellytetään – yritysten itsenäisestä menettelystä (ks. edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 EY 82 artiklaa voidaan sitä vastoin soveltaa, jos käsiteltävän asian tavoin osoittautuu (riidanalaisen päätöksen 665–685 perustelukappale) (ks. myös 27 kohta edellä), että kansallisen lainsäädännön perusteella on mahdollista, että yritykset estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua itsenäisellä menettelyllään (ks. edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että tällaisesta lainsäädännöstä huolimatta on niin, että jos vertikaalisesti integroituneella määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on liikkumavaraa muuttaa hintojaan, vaikka kyse olisi vain vähittäishinnoista, sen voidaan pelkästään tämän perusteella katsoa olevan vastuussa hintaruuvista (ks. vastaavasti edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, 85 kohta ja edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 51 kohta).
73 Vaikka lisäksi Espanjan kuningaskunta väittää, että jos valtakunnallisten ja yhtäältä alueellisten tukkutuotteiden ja toisaalta vähittäistuotteen hintojen välinen marginaali on niin kapea, että se voisi olla negatiivinen, jolloin mikään vaihtoehtoinen operaattori ei voisi käyttää näitä tukkutuotteita, tutkittavaa menettelyä olisi silloin pidettävä käyttöoikeuden myöntämisestä kieltäytymisenä, jonka voidaan katsoa merkitsevän väärinkäyttöä vain asiassa C‑7/97, Bronner, 26.11.1998 annetussa tuomiossa (Kok., s. I‑7791) esitetyin edellytyksin, myöskään tällaista väitettä ei voida hyväksyä.
74 Unionin tuomioistuin on todella täsmentänyt, ettei mainitusta tuomiosta voida päätellä, että edellytyksiä, joiden nojalla toimituksista kieltäytymisen voidaan katsoa merkitsevän väärinkäyttöä, ei välttämättä pidä soveltaa myös arvioitaessa sitä, voidaanko menettelyä, jossa palvelu tai tavara toimitetaan epäedullisin ehdoin tai ehdoin, joista ostaja ei voisi olla kiinnostunut, pitää väärinkäyttönä. Tällainen menettely voi näet sinällään merkitä toimituksista kieltäytymisestä poikkeavaa itsenäistä väärinkäytön muotoa (edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 55 ja 56 kohta).
75 Edellä 73 kohdassa mainitussa asiassa Bronner annetun tuomion vastainen tulkinta merkitsisi sitä, että jotta mitä tahansa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kaupallisten ehtojensa osalta omaksumaa menettelyä voitaisiin pitää väärinkäyttönä, toimituksista kieltäytymisen osoittamista koskevien edellytysten on aina täytyttävä, mikä vähentää perusteettomasti EY 82 artiklan tehokasta vaikutusta. (ks. vastaavasti edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 58 kohta).
76 Tästä seuraa, ettei Espanjan kuningaskunta voi väittää, että komissiolla oli riidanalaisessa päätöksessä velvollisuus hintaruuvin olemassaolon toteamiseksi osoittaa, että kyseiset tukkutuotteet olivat välttämättömiä niitä käyttäneille operaattoreille. Väitteet, joilla se pyrkii osoittamaan, että komissio olisi katsonut riidanalaisessa päätöksessä investointiportaita koskevan teorian virheellisen tulkinnan seurauksena, että alueellinen ja valtakunnallinen tukkutuote olivat välttämättömiä, eivät näin ollen myöskään voi menestyä.
77 Edellä 51 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun määritetään sitä, onko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys käyttänyt väärin tätä asemaansa soveltaessaan hinnoittelukäytäntöjään, on arvioitava olosuhteita kokonaisuudessaan ja tutkittava, pyritäänkö hinnoittelukäytännöllä poistamaan ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan tätä mahdollisuutta, estämään kilpailijoilta markkinoille pääsy, soveltamaan erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla taikka vahvistamaan määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla.
78 Kuten komissio selitti riidanalaisen päätöksen 287–309 perustelukappaleessa, Telefónican tukkutuotteiden myyntiinsaattaminen ja sille Espanjan sääntelyjärjestelmässä säädetty velvollisuus tarjota mahdollisuus käyttää sen infrastruktuuria muodostavat Espanjan markkinoilla olemassa olevan realiteetin. Riidanalaisen päätöksen 110 ja 287–289 perustelukappaleesta ilmenee yhtäältä valtakunnallisesta tukkutuotteesta, että Telefónica aloitti ADSL‑IP Total ‑palvelun tarjoamisen omasta aloitteestaan syyskuussa 1999 ja että sillä oli CMT:n asettama velvollisuus tarjota ADSL‑IP‑palvelua huhtikuusta 2002 lähtien. Espanjan kuningaskunnan istunnossa esittämä väite, jonka tueksi se ei ole esittänyt muita seikkoja ja jonka mukaan ADSL‑IP Total ‑palvelun käyttö olisi ollut marginaalista, on myös hylättävä tältä osin, sillä mainittu tuote oli joka tapauksessa ollut käytetyin tukkutuote vuoden 2002 viimeiseen vuosikolmannekseen saakka (riidanalaisen päätöksen 98 perustelukappale). Toisaalta Telefónicalla oli alueellisen tukkutuotteen tarjoamisvelvollisuus maaliskuusta 1999 alkaen. Komissio ei näin ollen ole tulkinnut EY 82 artiklaa virheellisesti tai tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se tutki tässä yhteydessä Telefónican hinnoittelukäytännöt kyseisenä aikana.
79 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Espanjan kuningaskunnan toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, sellaisena kuin se on esitetty edellä 64 kohdassa, on hylättävä.
80 Toiseksi Espanjan kuningaskunta väittää, että komission tekemässä kustannusten arvioinnissa on merkittäviä virheitä, sillä komissio yliarvioi vaihtoehtoisiin operaattoreihin sovellettavat tukkutariffit sekä Telefónican erityiset kustannukset. Espanjan kuningaskunta esittää väitteensä tueksi yhtäältä vain, että vaihtoehtoiset operaattorit käyttivät markkinoilla olemassa olevien palvelujen optimaalista yhdistelmää, joka mahdollisti niille niiden kustannusten minimoimisen, ja toisaalta, että riidanalaisessa päätöksessä käytetyt erityiset kustannukset poikkeavat CMT:n käyttämistä kustannuksista eivätkä vastaa Espanjan markkinoiden todellisuutta. Espanjan kuningaskunta väittää lisäksi, ettei komissio perustellut, miksi CMT:n käyttämiä erityisten kustannusten ”arvoja” ei ole pidettävä oikeina.
81 Ensinnäkin on hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan komissio ei perustellut, miksi CMT:n käyttämiä erityisten kustannusten ”arvoja”, jotka poikkesivat riidanalaisessa päätöksessä käytetyistä, ei ole pidettävä oikeina, sillä komissio käsitteli sitä riidanalaisen päätöksen 492–511 perustelukappaleessa. Kuten komissio totesi mainituissa perustelukappaleissa, mitä Espanjan kuningaskunta ei ole riitauttanut, CMT:n käyttämien kustannusten perusteella ei voitu arvioida Telefónican laajakaistayhteyksien hintojen yhteensopivuutta EY 82 artiklan kanssa, koska CMT:n malli ei perustunut tuoreisiin tietoihin Telefónican todellisista kustannuksista. Lisäksi komissio katsoo, että ulkopuolisten konsulttien kustannusmallissa aliarvioitiin merkittävästi Telefónican verkon rajakustannukset eikä otettu huomioon Telefónican myynninedistämiskustannuksia. Sen sijaan komission malli perustuu yhtiön toimittamiin tuoreimpiin pitkäaikaisiin kustannuksiin sekä Telefónican liiketoimintasuunnitelmaan (riidanalaisen päätöksen 511 perustelukappale).
82 Toiseksi on hylättävä Espanjan kuningaskunnan väite siitä, että yhtä tehokas kilpailija käyttäisi tukkutuotteiden optimaalista yhdistelmää kustannuksiensa minimoimiseksi. On ensinnäkin huomattava, ettei ole käynyt ilmi, että vaihtoehtoiset operaattorit olisivat käyttäneet kilpailusääntöjen rikkomisen aikana jokaisessa keskuksessa tukkupalvelujen optimaalista yhdistelmää, johon olisi kuulunut tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta. Riidanalaisen päätöksen 102 ja 103 perustelukappaleesta, joiden sisältämiä tietoja Espanjan kuningaskunta ei ole kiistänyt, ilmenee, että France Telecom osti vuoteen 2002 saakka lähes koko Telefónican valtakunnallisen tukkutuotteen, joka korvattiin vuoden 2002 lopussa Telefónican alueellisiin tukkutuotteisiin perustuvalla vaihtoehtoisella valtakunnallisella tukkutarjouksella. France Telecomin eriytettyjen tilaajayhteyksien määrä kasvoi merkittävästi vasta helmikuusta 2005 lähtien, kun taas Telefónican alueellisiin tukkutuotteisiin perustuvien vaihtoehtoisten valtakunnallisten tukkulinjojen määrä väheni. Lisäksi Ya.com osti yksin Telefónican valtakunnallisen tukkutuotteen vuoden 2004 viimeiseen vuosikolmannekseen saakka ja ryhtyi lisääntyvästi käyttämään tilaajayhteyksien eriyttämistä vasta heinäkuusta 2005 alkaen, jolloin se osti Alburan.
83 Kuten komissio totesi, tällaista optimaalista yhdistelmää saattoivat käyttää vain ne Telefónican kilpailijat, joilla oli käytettävissään verkko, joka mahdollisti niille tilaajayhteyksien eriyttämisen, mikä sulki pois Telefónican potentiaaliset kilpailijat.
84 Espanjan kuningaskunnan väitteet, joiden mukaan mahdollinen tukkutuotteiden optimaalinen yhdistelmä estäisi hintaruuvin käyttöönottamisen, on ristiriidassa niiden CMT:n Telefónicalle säännöksissä asettamien velvoitteiden kanssa, joilla pyritään muun muassa huolehtimaan siitä, että sen kaikki vähittäistarjoukset ovat toistettavissa sen alueellista tukkutuotetta käyttäen (riidanalaisen päätöksen 114 perustelukappale). Espanjan kuningaskunta ei ole tähän liittyen kantajan vastauskirjelmässä tai istunnossa riitauttanut komission esimerkinomaisia viittauksia CMT:n 8.7.2004, 22.7.2004, 28.7.2004, 21.10.2004, 11.11.2004 ja 20.12.2004 tekemiin päätöksiin, joilla se kielsi sellaiset Telefónican uudet tarjoukset, jotka eivät jättäneet riittävää marginaalia sen vähittäishintojen ja alueellisten tukkuhintojen välille (ks. myös riidanalaisen päätöksen 115 perustelukappale).
85 Kolmanneksi, kuten komissio aivan oikein toteaa, Espanjan kuningaskunta ei osoita vääräksi sen toteamuksia riidanalaisessa päätöksessä lasketuista kustannuksista eikä vähittäishintatasosta Espanjassa. Se väittää vain, että riidanalaisessa päätöksessä tehtyjen laskentavirheiden olemassaolon osoittaa se, että ADSL‑IP Total ‑palvelun (vuosina 2001–2004) ja ADSL‑IP‑palvelun (vuosina 2002–2004) käyttöoikeudesta aiheutuneet kustannukset olivat pienemmät kuin GigADSL‑palvelun, joka kuitenkin oli vaihtoehtoisten operaattoreiden eniten suosima palvelu vuoden 2002 viimeisestä vuosipuoliskosta alkaen (riidanalaisen päätöksen 99 perustelukappale), mikä oli ”ilmeisen irrationaalista”. Espanjan kuningaskunta ei kuitenkaan ilmaise, miten tällainen väite osoittaa komission suorittaman laskennan lainvastaisuuden tai sen, ettei hintaruuvia ollut olemassa.
86 Vaikka neljänneksi Espanjan kuningaskunta vetoaa Ranskan tukku- ja vähittäishintojen vertailuun, se ei täsmennä, miltä osin tällainen vertailu osoittaisi, että komission suorittama kustannusten laskenta sen osoittamiseksi, että Espanjan markkinoilla käytettiin hintaruuvia, on lainvastainen. Väite on näin ollen hylättävä.
87 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Espanjan kuningaskunnan toisen kanneperusteen toinen osaperuste, sellaisena kuin se on esitetty edellä 80 kohdassa, on myös hylättävä.
88 Kolmanneksi Espanjan kuningaskunta väittää, että Telefónican kilpailunvastaisen menettelyn vaikutusten arviointi on virheellinen.
89 On muistutettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan kun EY 82 artiklassa kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kyseisessä artiklassa tarkoitetaan käyttäytymistä, joka estää markkinoilla, joilla juuri tällaisessa asemassa olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, vielä olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen tai tämän kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tämä yritys käyttää muita keinoja kuin niitä, joita taloudellisten toimijoiden suoritteisiin perustuvassa tavaroiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään (ks. edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, 174 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
90 Vaikutukset, joihin edellisessä kohdassa lainatussa oikeuskäytännössä viitataan, eivät välttämättä koske väärinkäyttöä merkitsevän menettelytavan todellisia vaikutuksia. EY 82 artiklan rikkomisen toteennäyttämiseksi riittää, että osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua, tai toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan sillä tavoin (asia T‑203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II‑4071, 239 kohta; asia T‑219/99, British Airways v. komissio, tuomio 17.12.2003, Kok., s. II‑5917, 293 kohta ja edellä 43 kohdassa mainittu asia Microsoft v. komissio, tuomion 867 kohta). Niinpä kyseisellä hinnoittelukäytännöllä on oltava kilpailua rajoittava vaikutus markkinoihin mutta kyseisen vaikutuksen ei välttämättä tarvitse olla konkreettinen, vaan on riittävää osoittaa sellainen mahdollinen kilpailua rajoittava vaikutus, joka on omiaan syrjäyttämään markkinoilta määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaat kilpailijat (edellä 51 kohdassa mainittu asia TeliaSonera, tuomion 64 kohta).
91 Edellä 51 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kun määritetään sitä, onko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys käyttänyt väärin tätä asemaansa soveltaessaan hinnoittelukäytäntöjään, on arvioitava olosuhteita kokonaisuudessaan ja tutkittava, pyritäänkö tällä hinnoittelukäytännöllä poistamaan ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan tätä mahdollisuutta, estämään kilpailijoilta markkinoille pääsy, soveltamaan erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla taikka vahvistamaan määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla.
92 Koska EY 82 artiklassa ei tarkoiteta vain sellaisia käytäntöjä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan välitöntä vahinkoa kuluttajille, vaan myös käytäntöjä, jotka aiheuttavat vahinkoa kuluttajille vahingoittamalla toimivia kilpailurakenteita, määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla (ks. edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, 176 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Näin ollen EY 82 artiklassa kielletään määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä muun muassa toteuttamasta sellaisia hinnoittelukäytäntöjä, joilla on markkinoilta syrjäyttävä vaikutus sen vähintäänkin yhtä tehokkaisiin, olemassa oleviin tai mahdollisiin kilpailijoihin, eli käytäntöjä, joilla voidaan vaikeuttaa sen kilpailijoiden pääsyä markkinoille tai tehdä se jopa mahdottomaksi ja vaikeuttaa sen sopimuskumppaneiden vapautta valita useista hankintalähteistä tai kauppakumppaneista tai tehdä se jopa mahdottomaksi vahvistamalla sen määräävää markkina-asemaa muihin menetelmiin kuin laatukilpailuun turvautumalla. Tältä kannalta katsoen kaikkea hintakilpailua ei siis voida pitää oikeutettuna (ks. edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, 177 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94 Tässä yhteydessä on siitä huolimatta, että unionin tuomioistuin totesi edellä 51 kohdassa mainitussa asiassa TeliaSonera antamassaan tuomiossa (69 kohta), että tukkutuotteen välttämättömällä luonteella voi olla merkitystä arvioitaessa hintaruuvin vaikutuksia, komission aivan oikein esittämällä ja Espanjan kuningaskunnan istunnossa nimenomaisesti vahvistamalla tavalla on todettava yhtäältä, että Espanjan kuningaskunta on vedonnut tukkutuotteiden välttämättömään luonteeseen vain osoittaakseen vääräksi EY 82 artiklan vastaisen hintaruuvin olemassaolon sinänsä (ks. 65 kohta edellä), ja toisaalta, ettei se ole kiistänyt riidanalaisen päätöksen 543–563 perustelukappaleen, joissa komissio katsoi, että Telefónican menettely oli omiaan rajoittamaan kilpailua merkityksellisillä markkinoilla, oikeellisuutta.
95 Koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos tietyt päätöksen perustelut riittävät oikeudellisesti yksin perusteeksi tälle päätökselle, virheet, jotka saattaisivat rasittaa toimen muita perusteluja, eivät missään tapauksessa vaikuta tämän päätöksen päätösosaan (asia T‑87/05, EDP v. komissio, tuomio 21.9.2005, Kok., s. II‑3745, 144 kohta; ks. myös vastaavasti yhdistetyt asiat C‑302/99 P ja C‑308/99 P, komissio ja Ranska v. TF1, tuomio 12.7.2001, Kok., s. I‑5603, 26–29 kohta), Espanjan kuningaskunnan väitteet siitä, ettei Telefónican menettelyn konkreettisista vaikutuksista markkinoihin ole näyttöä, on hylättävä sillä perusteella, että ne ovat käsiteltävänä olevalla kanteella riitautetun kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisen yhteydessä tehottomia.
96 Tästä seuraa, että Espanjan kuningaskunnan toisen kanneperusteen kolmas osa, sellaisena kuin se on esitetty edellä 88 kohdassa, on hylättävä samoin kuin mainittu kanneperuste kokonaisuudessaan.
EY 82 artiklan soveltamista ultra vires koskeva kolmas kanneperuste
97 Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio sovelsi EY 82 artiklaa ultra vires.
98 Komissio väittää vastauskirjelmässään, että maininnassa sen toimivallan käyttämisestä ultra vires ei täsmennetä riittävästi sitä, koskeeko Espanjan kuningaskunnan kanneperuste toimivallan puuttumista vai harkintavallan väärinkäyttöä. Käsiteltävä kanneperuste voidaan näin ollen jättää tutkimatta kannekirjelmän epäselvyyden vuoksi. Komission mukaan kannekirjelmällä loukataan puolustautumisoikeuksia, sillä toimivallan puuttumista ja harkintavallan ylittämistä arvioidaan eri perustein.
99 Tässä yhteydessä on korostettava, että Espanjan kuningaskunta esittää kirjallisissa lausumissaan viisi väitettä sen tueksi, että EY 82 artiklaa on sovellettu ultra vires. Ensinnäkin se väittää, että Espanjan lainsäädäntö on sopusoinnussa eurooppalaisten direktiivien tavoitteiden kanssa. Niinpä komission ei olisi pitänyt tehdä päätöstä EY 82 artiklan vaan EY 226 artiklan perusteella tai soveltaa yhtä puitedirektiivin 7 artiklassa säädetyistä menettelytavoista. Toiseksi Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio korvasi Espanjassa käytössä olleen sääntelyjärjestelmän uudella sääntelymallilla. Kolmanneksi riidanalainen päätös synnyttää sen mukaan tilanteen, joka ei ole sopusoinnussa niiden sääntelypoliittisten tavoitteiden kanssa, joihin kansallisen sääntelyviranomaisen on pyrittävä, eivätkä riidanalaisen päätöksen tulokset ole sopusoinnussa ”kansainvälisen sääntelykokemuksen” kanssa. Neljänneksi komissio estää kantajan mukaan tosiasiallisesti Espanjan kansallista sääntelyviranomaista saavuttamasta sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmällä asetettuja tavoitteita ja riidanalainen päätös ”antaa ymmärtää, ettei sääntelytoiminta ollut EY 82 artiklan mukaista”. Viidenneksi Espanjan kuningaskunta katsoo, että erityissääntöperiaatetta on loukattu, koska sähköisen viestinnän säännöstö on ensisijainen kilpailusäännöstöön nähden.
100 On todettava, että käsiteltävänä olevan kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet näyttävät liittyvän pääasiallisesti joko toimivallan puuttumiseen tai harkintavallan väärinkäyttöön tai jopa joidenkin väitteiden osalta EY 82 artiklan virheelliseen soveltamiseen.
101 Espanjan kuningaskunta on vastauskirjelmässään esittänyt nimenomaisesti ja vahvistanut istunnossa, ettei se vetoa käsiteltävällä kanneperusteella komissiolta puuttuvaan toimivaltaan eikä harkintavallan väärinkäyttöön vaan EY 82 artiklan soveltamiseen, joka ”ylittää sen sanamuodon”. Se vahvisti istunnossa asiallisesti myös, että sen esittämän kanneperusteen mukaan komissio toimi ultra vires, kun se ryhtyi myöhäisiin toimiin riittävästi säännellyillä markkinoilla.
102 Espanjan kuningaskunta ei ole kuitenkaan selvittänyt mitenkään syitä, joiden vuoksi komissio olisi käsiteltävässä asiassa ”soveltanut EY 82 artiklaa sen sanamuodon ylittäen”. Se ei ole myöskään ilmaissut, miten käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet eroavat käsiteltävän kanteen muiden kanneperusteiden yhteydessä esitetyistä väitteistä.
103 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on mainittujen säännösten valossa, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä (ks. asia T‑369/08, EWRIA ym. v. komissio, tuomio 17.12.2010, Kok., s. II‑6283, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
104 Oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi, että kantajan esittämän oikeudellisia perusteita koskevan yhteenvedon on oltava riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Vastaavien vaatimusten on täytyttävä silloinkin, kun kanneperusteen tueksi esitetään väite (ks. asia T‑209/01, Honeywell v. komissio, tuomio 14.12.2005, Kok., s. II‑5527, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
105 Edellä esitetyn perusteella ja koska Espanjan kuningaskunta on nimenomaisesti vahvistanut, ettei se vetoa komissiolta puuttuvaan toimivaltaan eikä harkintavallan väärinkäyttöön, on katsottava, ettei käsiteltävä kanneperuste sisällä esitystä johdonmukaisista oikeudellisista väitteistä, joissa arvosteltaisiin nimenomaan riidanalaisessa päätöksessä tehtyjä toteamuksia. Koska kyseinen kanneperuste on liian epäselvä, jotta siihen voitaisiin vastata, se on jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti asia C‑194/99 P, Thyssen Stahl v. komissio, tuomio 2.10.2003, Kok., s. I‑10821, 105 ja 106 kohta).
Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskeva neljäs kanneperuste
106 Espanjan kuningaskunta väittää olennaisilta osin, että komissio loukkasi riidanalaisella päätöksellä oikeusvarmuuden periaatetta, koska kyseinen päätös ilmentää aikaisemmin määritettyyn sääntelyjärjestelmään kuuluvan käsitteen muuttamista jälkikäteen. Riidanalainen päätös on sen mukaan ristiriidassa sen sääntelyjärjestelmän kanssa, jonka mukaisesti sähköisen viestinnän alalla toimivat operaattorit suunnittelivat merkittävät pitkän aikavälin investointinsa, mistä seuraa huomattava epävarmuus talouden toimijoiden kannalta. Espanjan kuningaskunnan mukaan komissio tekee riidanalaisella päätöksellä itsestään elimen, joka voi korjata kansallisten sääntelyviranomaisten hallintotoimia, mistä seuraa kaksinkertaisen hintasääntelyn käyttöönottaminen. Sen mukaan Espanjassa myös oli tarkastelujakson aikana runsaasti etukäteissääntelyä, ja komission tehtävänä on puitedirektiivin 7 artiklan mukaan valvoa CMT:n sääntelytoimia. Espanjan kuningaskunnan mukaan komissio ei ollut täytäntöönpanoa koskevissa vuosikertomuksissa tai Espanjan kuningaskuntaa vastaan nostetulla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevalla kanteella vastustanut sen käyttöön ottamia sääntelykeinoja eikä sen toimintaa markkinoilla. Oikeusvarmuuden heikentämisellä on Espanjan kuningaskunnan mukaan myös ”vaikutuksia tulevaisuudessa”, kun otetaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä esitetyt eroavuudet markkinoiden määrittelyssä tai arviointimenetelmissä, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat etukäteissääntelyn mukaan käyttää.
107 On muistettava, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, ja sen tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin unionin oikeutta sovelletaan (ks. vastaavasti asia C‑158/07, Förster, tuomio 18.11.2008, Kok., s. I‑8507, 67 kohta; asia T‑308/05, Italia v. komissio, tuomio 12.12.2007, Kok., s. II‑5089, 158 kohta ja asia T‑128/05, SPM v. neuvosto ja komissio, tuomio 13.11.2008, 147 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
108 Käsiteltävässä asiassa ei ole loukattu kyseistä periaatetta. Kuten komissio esittää, Espanjan kuningaskunnan kanneperuste perustuu virheelliseen oletukseen, jonka mukaan komissio olisi muuttanut sääntelyjärjestelmää jälkikäteen, mitä ei ole ilmennyt tapahtuneen.
109 Ensinnäkin on todettava, ettei Espanjan kuningaskunnan tarkoittama alakohtainen sääntely vaikuta mitenkään toimivaltaan todeta EY 81 ja EY 82 artiklan rikkomiset, joka kuuluu komissiolle välittömästi 6.2.1962 annetun neuvoston [EY 81] ja [EY 82] artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen N:o 17 (EYVL 1962, 13, s. 204) 3 artiklan 1 kohdan ja 1.5.2004 jälkeen asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdan nojalla (ks. vastaavasti edellä 60 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 10.4.2008, 263 kohta).
110 Kuten edellä 56 kohdassa on jo mainittu, EY:n perustamissopimuksessa määrätyillä kilpailusäännöillä täydennetään tältä osin jälkikäteisvalvonnan muodossa unionin lainsäätäjän toteuttamaa sääntelyä telemarkkinoiden sääntelemiseksi ennakolta (edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, 92 kohta).
111 Koska Telefónicalla on hintaruuvin välttämisen mahdollistava liikkumavara (ks. myös 27 ja 50 kohta edellä), sen riidanalaisessa päätöksessä moitittu menettely kuuluu EY 82 artiklan soveltamisalaan (ks. myös vastaavasti julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus edellä 50 kohdassa mainitussa asiassa Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, ratkaisuehdotuksen 15 ja 19 kohta).
112 Lisäksi mainittu sääntelyjärjestelmä ei saata EY 82 artiklan soveltamisen kannalta kyseenalaiseksi primaarioikeudessa EY 83 ja EY 85 artiklassa tehtyä toimivallanjakoa (ks. myös julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus edellä 50 kohdassa mainitussa asiassa Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, ratkaisuehdotuksen 19 kohta).
113 Toiseksi Espanjan kuningaskunta ei voi väittää, että komission olisi puitedirektiivin 7 artiklan mukaan pitänyt valvoa CMT:n sääntelytoimia. Kuten komissio toteaa kirjallisissa lausumissaan, komissiolle ilmoitettiin mainitussa artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti vain CMT:n toteuttaman uuden sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevan sääntelyjärjestelmän käyttöönoton jälkeen kesäkuussa 2006 annetuista säädöksistä.
114 Kolmanneksi ei voida katsoa, että oikeusvarmuuden loukkaamisella olisi ”vaikutuksia tulevaisuudessa”, kun otetaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä ilmaistut eroavuudet markkinoiden määrittelyssä tai arviointimenetelmissä, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat etukäteen asetetun sääntelyjärjestelmän mukaan käyttää. Kuten erityisesti puitedirektiivin 15 artiklasta ilmenee, sellaisten sähköisen viestinnän alan tuote- ja palvelumarkkinoiden yksilöiminen, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattavat edellyttää erityisdirektiiveissä vahvistettujen sääntelyvelvoitteiden asettamista, ei rajoita tällaisten markkinoiden määrittelyä kilpailulainsäädännön mukaisesti yksittäisissä tapauksissa. Samoin markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä annettujen komission ohjeiden (EYVL 2002, C 165, s. 6) 28 kohdassa täsmennetään, että sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen uudessa sääntelyjärjestelmässä markkinamääritelmät voivat samantapaisissakin tilanteissa joissain tapauksissa poiketa kilpailuviranomaisten markkinamääritelmistä.
115 Vaikka neljänneksi Espanjan kuningaskunta väittää, että komission olisi pitänyt nostaa sitä vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne EY 226 artiklan nojalla, jos se katsoi, etteivät jäsenvaltion elimenä toimivan CMT:n päätökset mahdollistaneet hintaruuvin välttämistä eivätkä tämän vuoksi olleet edellä mainitun sääntelyjärjestelmän mukaisia, on ensinnäkin mainittava, ettei komissio ole tehnyt tällaista toteamusta riidanalaisessa päätöksessä. Vaikka toiseksi katsottaisiinkin, että CMT olisi soveltanut unionin oikeutta virheellisesti ja että komissio olisi voinut tällä perusteella aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Espanjan kuningaskuntaa vastaan, tällaiset mahdollisuudet eivät missään tapauksessa vaikuta mitenkään riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen. Komissio totesi kyseisessä päätöksessä vain, että Telefónica oli rikkonut EY 82 artiklaa, joka ei koske jäsenvaltiota vaan ainoastaan talouden toimijoita (ks. vastaavasti edellä 60 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, 10.4.2008 annetun tuomion 271 kohta). Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan mukaisessa järjestelmässä komissiolla on harkintavaltaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisessa, eikä unionin tuomioistuimien asiana ole arvioida tämän harkintavallan käytön tarkoituksenmukaisuutta (edellä 50 kohdassa mainittu asia Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010, 47 kohta).
116 Tästä seuraa, että käsiteltävä kanneperuste on hylättävä.
Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva viides kanneperuste
117 Espanjan kuningaskunta väittää, että murtamalla sääntelyjärjestelmän CMT:n jo sääntelemällä alalla antamallaan päätöksellä komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta paitsi suhteessa moitittuun operaattoriin myös muihin markkinoilla toimiviin operaattoreihin, jotka uskoivat toimivansa tukkuyhteyksiin sovellettavan CMT:n antaman alakohtaisen sääntelyjärjestelmän suojassa. Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen on erityisen selvä, koska CMT oli ryhtynyt Telefónican kaupallisia palveluja koskeviin täsmätoimiin. Niinpä Espanjan kuningaskunta katsoo, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin luottamuksensuojan periaatetta, koska siinä väitettiin, ettei se, että operaattori sopeutuu kansallisen sääntelyviranomaisen asettamaan sääntelyjärjestelmään, riitä perusteeksi oletukselle kyseisen menettelyn lainmukaisuudesta.
118 On muistettava, että kaikilla taloudellisilla toimijoilla, joille toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luottamuksensuojaan. Lisäksi mikään ei estä sitä, että jäsenvaltio väittää kumoamiskanteen yhteydessä, että toimielimen toimi loukkaa tiettyjen taloudellisten toimijoiden luottamuksensuojaa (ks. vastaavasti asia C‑284/94, Espanja v. neuvosto, tuomio 19.11.1998, Kok., s. I‑7309, 42 kohta ja asia C‑342/03, Espanja v. neuvosto, tuomio 10.3.2005, Kok., s. I‑1975, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
119 Kun taloudelliset toimijat voivat ennakoida sellaisen unionin toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa niiden etuihin, ne eivät kuitenkaan voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen (ks. edellä 118 kohdassa mainittu asia Espanja v. neuvosto, tuomio 10.3.2005, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
120 Käsiteltävässä asiassa on jo edellä 109–111 kohdassa mainittu, ettei Espanjan kuningaskunnan tarkoittama alakohtainen sääntely vaikuta mitenkään komission toimivaltaan todeta EY 81 ja EY 82 artiklan rikkomista ja että riidanalaisessa päätöksessä moitittu Telefónican menettely kuuluu EY 82 artiklan soveltamisalaan. EY 82 artiklaan perustuvia komission toimia ei näin ollen voida pitää sellaisina, etteivät ne olisi olleet ennakoitavissa.
121 Vaikka lisäksi on totta, kuten Espanjan kuningaskunta korostaa, että CMT todella ryhtyi Telefónican kaupallisia palveluja koskeviin täsmätoimiin muun muassa hintaruuvin välttämiseksi, on muistettava, ettei CMT ole kilpailuviranomainen vaan sääntelyviranomainen eikä se ole koskaan toiminut EY 82 artiklan noudattamisen takaamiseksi tai tehnyt päätöksiä riidanalaisessa päätöksessä moitittujen käytäntöjen kieltämisestä (riidanalaisen päätöksen 678 ja 683 perustelukappale). Kuten lisäksi edellä 52 kohdassa on mainittu, Espanjan kuningaskunta ei ole kiistänyt sitä, ettei CMT ole koskaan tutkinut Telefónican valtakunnallisen tukkutuotteen ja sen vähittäistuotteiden välisen hintaruuvin olemassaoloa kilpailusääntöjen rikkomisen aikana eikä Telefónican valtakunnallisen tukkutuotteen ja sen vähittäistuotteiden välisen hintaruuvin olemassaoloa ole koskaan tutkittu Telefónican todellisten pitkäaikaisten kustannusten perusteella vaan etukäteen arvioitujen kustannusten perusteella (riidanalaisen päätöksen 726 ja 727 perustelukappale).
122 Tässä tilanteessa CMT:n päätökset tai sen asettama sääntelyjärjestelmä eivät ole synnyttäneet Telefónicalle tai muille operaattoreille perusteltuja odotuksia siitä, että kaikenlainen mainittujen päätösten ja mainitun sääntelyjärjestelmän kanssa sopusoinnussa oleva menettely olisi EY 82 artiklan mukaista.
123 Näin ollen sekä käsiteltävä kanneperuste että kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
124 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
125 Koska Espanjan kuningaskunta on hävinnyt asian, se on komission vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Truchot | Martins Ribeiro | Kanninen |
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä maaliskuuta 2012.
Allekirjoitukset