Language of document : ECLI:EU:C:2014:2380

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

18 päivänä marraskuuta 2014 (1)

Asia C‑146/13

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan parlamentti ja

Euroopan unionin neuvosto

Kumoamiskanne – Tiiviimmän yhteistyön toteuttaminen – Yhtenäisen patenttisuojan luominen – Asetus (EU) n:o 1257/2012 – Tehokas tuomioistuinvalvonta – Oikeudellisen perustan puuttuminen – Harkintavallan väärinkäyttö – Itsenäisyyden ja yhtenäisyyden periaatteet – Laillisuusvalvonta – Unionin oikeuden soveltaminen





1.        Espanjan kuningaskunta vaatii kanteellaan, että yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä 17.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012(2) kumotaan.

2.        Kyseinen asetus annettiin luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi 10.3.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/167/EU(3) perusteella.

3.        Asetus on osa ”yhtenäistä patenttia koskevaa pakettia” yhdessä yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä 17.12.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1260/2012(4) ja yhdistetystä patenttituomioistuimesta 19.2.2013 tehdyn sopimuksen(5) kanssa.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

      Kansainvälinen oikeus

1.       Eurooppapatenttien myöntämisestä tehty yleissopimus

4.        Münchenissä 5.10.1973 allekirjoitetun ja 7.10.1977 voimaan tulleen eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (Euroopan patenttisopimus)(6) 2 artiklassa, jonka otsikkona on ”Eurooppapatentti”, määrätään seuraavaa:

”1.      Tämän sopimuksen nojalla myönnettyjä patentteja kutsutaan eurooppapatenteiksi.

2.      Eurooppapatentilla on sama vaikutus kussakin sopimusvaltiossa, johon se on myönnetty, ja sitä koskevat samat ehdot kuin asianomaisen valtion myöntämää kansallista patenttia, jollei tästä sopimuksesta muuta johdu.”

5.        Euroopan patenttisopimuksen 142 artiklassa, jonka otsikkona on ”Yhteispatentit”, määrätään seuraavaa:

”1.      Mikä tahansa sopimusvaltioiden ryhmä, joka määrää erillissopimuksella, että noihin valtioihin myönnetty eurooppapatentti on yhteinen koko niiden alueella, voi määrätä, että eurooppapatentti myönnetään vain kaikkia näitä valtioita yhteisesti koskevana.

2.      Tämän osan määräyksiä sovelletaan, jos jokin sopimusvaltioiden ryhmä on käyttänyt 1 kappaleessa annettua mahdollisuutta.”

2.       Patenttituomioistuinsopimus

6.        Patenttituomioistuinsopimuksen 23 artiklassa määrätään seuraavaa:

”[Yhdistetyn patenttituomioistuimen(7)] toimista ovat välittömässä vastuussa kukin sopimusjäsenvaltio erikseen, myös [SEUT 258–SEUT 260] artiklan soveltamiseksi, ja kaikki sopimusjäsenvaltiot yhdessä.”

7.        Patenttituomioistuinsopimuksen 89 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 tai kolmannentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan 84 artiklan mukaista tallettamista seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos tallettajiin kuuluvat ne kolme jäsenvaltiota, joissa oli voimassa suurin määrä eurooppapatentteja sopimuksen allekirjoittamisvuotta edeltäneenä vuonna, tai [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) N:o 1215/2012[(8)] suhdetta tähän sopimukseen koskevien kyseisen asetuksen muutosten voimaantulopäivää seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen mukaan, mikä näistä ajankohdista on myöhäisin.”

      Unionin lainsäädäntö

8.        Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

”(24) Vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja(9) koskeva tuomioistuimen toimivalta olisi luotava ja sitä olisi hallinnoitava välineellä, jolla perustetaan eurooppapatentteja ja [VYEP:itä] koskeva yhdistetty patenttioikeudenkäyntijärjestelmä.

(25)      On erityisen tärkeää perustaa [patenttituomioistuin] käsittelemään asioita, jotka koskevat [VYEP:tä], jotta voidaan varmistaa mainitun patentin asianmukainen toimivuus, oikeuskäytännön johdonmukaisuus ja siten oikeusvarmuus sekä kustannustehokkuus patentinhaltijoiden kannalta. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että osallistuvat jäsenvaltiot ratifioivat [patenttituomioistuinsopimuksen] kansallisten perustuslaillisten ja parlamentaaristen menettelyjensä mukaisesti ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta tuomioistuin voi aloittaa toimintansa mahdollisimman pian.”

9.        Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan mukaan asetuksella pannaan täytäntöön tiiviimpi yhteistyö yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi, ja se on Euroopan patenttisopimuksen 142 artiklassa tarkoitettu erillissopimus.

10.      Riidanalaisen asetuksen 2 artiklan a–c kohdassa säädetään seuraavaa

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)      ’osallistuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi päätöksen 2011/167/EU nojalla tai [SEUT] 331 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti annettavan [tiiviinpää yhteistyötä koskevan] päätöksen nojalla ajankohtana, jona 9 artiklassa tarkoitettu yhtenäistä vaikutusta koskeva pyyntö tehdään;

b)      ’eurooppapatentilla’ patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto[(10)] myöntää Euroopan patenttisopimuksessa määrättyjen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

c)      [VYEP:llä] eurooppapatenttia, jolla on tämän asetuksen nojalla yhtenäinen vaikutus osallistuvissa jäsenvaltioissa.”

11.      Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Eurooppapatentilla, joka on myönnetty kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden osalta samat patenttivaatimukset sisältävänä, on yhtenäinen vaikutus osallistuvissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että sen yhtenäinen vaikutus on kirjattu yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin.

Eurooppapatentilla, joka on myönnetty osallistuvien eri jäsenvaltioiden osalta eri patenttivaatimukset sisältävänä, ei ole yhtenäistä vaikutusta.”

12.      Riidanalaisen asetuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.       [VYEP:llä] annetaan sen haltijalle oikeus kieltää kolmatta osapuolta toteuttamasta toimia, joilta patentti suojaa kaikkien niiden osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla, joilla sillä on yhtenäinen vaikutus, jollei sovellettavista rajoituksista muuta johdu.

2.       Tämän oikeuden ja sen rajoitusten soveltamisalan on oltava yhdenmukainen kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa, joissa patentilla on yhtenäinen vaikutus.”

13.      Riidanalaisen asetuksen 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.       Osallistuvien jäsenvaltioiden on Euroopan patenttisopimuksen 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla annettava [EPO:lle] seuraavat tehtävät, jotka se suorittaa [EPO:n] sisäisten sääntöjen mukaisesti:

a)      eurooppapatenttien haltijoiden tekemien yhtenäistä vaikutusta koskevien pyyntöjen hallinnointi;

b)      yhtenäistä patenttisuojaa koskevan rekisterin sisällyttäminen Euroopan patenttirekisteriin ja tuon rekisterin hallinnointi;

c)      8 artiklassa tarkoitettujen käyttölupien myöntämistä koskevien ilmoitusten, niiden peruutusten sekä [VYEP:n] haltijan kansainvälisissä standardointielimissä antamien käyttölupia koskevien sitoumusten vastaanotto ja kirjaaminen;

d)      asetuksen [– –] N:o 1260/2012 6 artiklassa tarkoitettujen käännösten julkaiseminen mainitussa artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana;

e)      [VYEP:iden] vuosimaksujen keruu ja hallinnointi sitä vuotta seuraavien vuosien osalta, jona Euroopan patenttilehdessä on julkaistu päätös kyseessä olevan [VYEP:n] myöntämisestä; myöhässä suoritettujen maksujen osalta suoritettavien lisämaksujen keruu ja hallinnointi, jos tällainen myöhästynyt maksu suoritetaan kuuden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä, sekä kerättyjen vuosimaksujen osittainen jako osallistuville jäsenvaltioille;

f)      asetuksen [– –] N:o 1260/2012 5 artiklassa tarkoitetun käännöskustannusten korvausjärjestelmän hallinnointi;

g)      siitä huolehtiminen, että patentinhaltijan tekemät eurooppapatentin yhtenäistä vaikutusta koskevat pyynnöt toimitetaan Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan 3 kohdassa määritellyllä käsittelykielellä viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun päätös patentin myöntämisestä on julkaistu Euroopan patenttilehdessä ja

h)      siitä huolehtiminen, että yhtenäinen vaikutus ilmoitetaan yhtenäistä patenttisuojaa koskevassa rekisterissä, jos yhtenäistä vaikutusta koskeva pyyntö on tehty ja toimitettu liittäen mukaan asetuksen [– –] N:o 1260/2012 6 artiklassa säädetyn siirtymäkauden aikana mainitussa artiklassa tarkoitetut käännökset ja että kaikista [VYEP:itä] koskevista rajoituksista, käyttöluvista, siirroista, kumoamisista ja mitättömäksi julistamisista ilmoitetaan [EPO:lle].

2.       Osallistuvien jäsenvaltioiden on varmistettava tämän asetuksen noudattaminen, kun ne täyttävät Euroopan patenttisopimuksessa tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, ja niiden on sitä varten tehtävä keskenään yhteistyötä. Euroopan patenttisopimukseen osallistuvien jäsenvaltioiden on huolehdittava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin [EPO:n] tehtäviin liittyvien toimintojen hallinnoinnista ja valvonnasta ja huolehdittava, että vuosimaksujen taso määrätään tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti ja että osuudet jaettavista vuosimaksuista määrätään tämän asetuksen 13 artiklan mukaisesti.

Niiden on perustettava tätä tarkoitusta varten Euroopan patenttisopimuksen 145 artiklassa tarkoitettu Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston erityisvaliokunta (jäljempänä ’erityisvaliokunta’).

Erityisvaliokunta koostuu osallistuvien jäsenvaltioiden edustajista, tarkkailijana toimivasta komission edustajasta sekä näiden varajäsenistä, jotka edustavat jäseniä näiden poissa ollessa. Komitean jäsenten apuna voi olla asiantuntijoita tai neuvonantajia.

Erityisvaliokunta tekee päätöksensä ottamalla komission kannan asianmukaisesti huomioon ja Euroopan patenttisopimuksen 35 artiklan 2 kohdassa annettujen sääntöjen mukaisesti.

3.       Osallistuvien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden päätösten, jotka [EPO] tekee hoitaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, osalta on käytettävissä tehokas oikeussuoja yhden tai useamman osallistuvan jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa.”

14.      Riidanalaisen asetuksen 18 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.       Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.      Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 tai [patenttituomioistuinsopimuksen] voimaantulopäivästä alkaen sen mukaan, kumpi päivämäärä on myöhempi.

Edellä olevista 3 artiklan 1 ja 2 kohdasta ja 4 artiklan 1 kohdasta poiketen eurooppapatentilla, jonka yhtenäinen vaikutus on rekisteröity yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin, on yhtenäinen vaikutus vain sellaisissa osallistuvissa jäsenvaltioissa, joissa [patenttituomioistuimella] on rekisteröintipäivänä yksinomainen toimivalta [VYEP:iden] suhteen.

3.       Kunkin osallistuvan jäsenvaltion on ratifiointikirjaansa tallettaessaan ilmoitettava komissiolle siitä, että se on ratifioinut sopimuksen. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä sopimuksen voimaantulopäivän ja luettelon jäsenvaltioista, jotka ovat ratifioineet sopimuksen sen voimaantulopäivänä. Sen jälkeen komissio saattaa säännöllisesti ajan tasalle luettelon osallistuvista jäsenvaltioista, jotka ovat ratifioineet [patenttituomioistuinsopimuksen], ja julkaisee sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.       Osallistuvien jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 9 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet ovat voimassa viimeistään tämän asetuksen soveltamispäivänä.

5.      Kunkin osallistuvan jäsenvaltion on varmistettava, että 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ovat voimassa viimeistään tämän asetuksen soveltamispäivänä tai, jos [patenttituomioistuimella] ei ole osallistuvassa jäsenvaltiossa [VYEP:itä] koskevaa yksinomaista toimivaltaa tämän asetuksen soveltamispäivänä, viimeistään sinä päivänä, josta alkaen [patenttituomioistuimella] on tällainen yksinomainen toimivalta kyseisessä osallistuvassa jäsenvaltiossa.

6.      Yhtenäistä patenttisuojaa voidaan pyytää mille tahansa eurooppapatentille, joka on myönnetty tämän asetuksen soveltamispäivänä tai sen jälkeen.”

II     Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

15.      Espanjan kuningaskunta nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

16.      Unionin tuomioistuimen presidentin 12.9.2013 tekemillä päätöksillä Belgian kuningaskunta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Alankomaiden kuningaskunta, Ruotsin kuningaskunta, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja komissio hyväksyttiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan mukaisesti väliintulijoiksi tukemaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston vaatimuksia.

17.      Kaikki nämä väliintulijat Luxemburgin suurherttuakuntaa lukuun ottamatta jättivät kirjalliset huomautuksensa.

18.      Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin

–      toteaa, että riidanalainen asetus on oikeudellisesti mitätön, tai toissijaisesti kumoaa sen kokonaisuudessaan

–      tai ainakin kumoaa

–        riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan kokonaisuudessaan samoin kuin sen 2 kohdan siten, kuin tämän kanteen viidennessä perusteessa esitetään, ja

–        riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan kokonaisuudessaan samoin kuin kaikki viittaukset, jotka kyseisessä asetuksessa tehdään patenttituomioistuimeen VYEP:n tuomioistuinjärjestelmänä ja sen oikeuslähteenä ja

–      velvoittaa parlamentin ja neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19.      Parlamentti ja neuvosto vaativat, että unionin tuomioistuin

–      hylkää kanteen ja

–      velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Kanne

20.      Espanjan kuningaskunta vetoaa kanteensa tueksi seitsemään pääasialliseen kanneperusteeseen.

21.      Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että oikeusvaltion arvoja, sellaisina kuin ne on vahvistettu SEU 2 artiklassa, on loukattu. Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalaisella asetuksella säädetään europpapatenttiin perustuvasta suojasta mutta patentin myöntämisessä sovellettava hallinnollinen menettely jää kaiken sellaisen tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, jolla unionin oikeuden asianmukainen ja yhtenäinen soveltaminen sekä perusoikeuksien suoja voidaan taata.

22.      Toinen kanneperuste koskee asetuksen oikeudellisen perustan puuttumista. Espanjan kuningaskunta väittää, että SEU 118 artikla ei ole asianmukainen oikeudellinen perusta riidanalaisen asetuksen antamiselle, koska sillä ei oteta käyttöön keinoja, joilla varmistetaan kyseisessä määräyksessä määrätty yhdenmukainen suoja.

23.      Kolmas kanneperuste koskee sitä, että harkintavaltaa on käytetty väärin. Espanjan kuningaskunnan mukaan parlamentti ja neuvosto ovat syyllistyneet harkintavallan väärinkäyttöön, koska riidanalaisessa asetuksessa ei noudateta SEU 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tiiviimmän yhteistyön tavoitetta.

24.      Neljäs kanneperuste koskee sitä, että SEUT 291 artiklan 2 kohtaa on rikottu. Espanjan kuningaskunta kiistää ensisijaisesti osallistuville jäsenvaltioille annetun toimivallan vahvistaa vuosimaksujen taso ja määrätä niitä koskevista jako-osuuksista toimiessaan erityisvaliokunnassa. Tämän jäsenvaltion mukaan SEUT 291 artiklalla ei tehdä mahdolliseksi sitä, että unionin lainsäätäjä delegoisi yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille tällaisen toimivallan. Espanjan kuningaskunta vetoaa toissijaisesti siihen, että tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen(11) vahvistettuja periaatteita on loukattu, koska toimivallan delegointi ei täytä tässä tuomiossa vahvistettuja edellytyksiä. Viides kanneperuste puolestaan koskee sitä, että samoja kyseisessä tuomiossa vahvistettuja periaatteita on loukattu siten, että EPO:lle on riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa delegoitu eräitä VYEP:ihin liittyviä hallinnollisia tehtäviä. Espanjan kuningaskunta väittää, että delegoituun toimivaltaan sisältyy laajaa harkintavaltaa ja että lisäksi EPO:n toimet eivät ole tuomioistuinvalvonnan alaisia.

25.      Kuudes ja seitsemäs kanneperuste koskevat sitä, että unionin oikeuden itsenäisyyden periaatetta ja yhtenäisyyden periaatetta olisi loukattu. Espanjan kuningaskunta väittää, että unionin ja sen toimielinten toimivaltaa on vääristetty, koska riidanalaisen asetuksen soveltaminen tehdään asetuksen 18 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa riippuvaiseksi patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulon ajankohdasta, jos tämä ajankohta on 1.1.2014 myöhempi. Se korostaa, että VYEP:hen sovellettavasta erityisestä tuomioistuinjärjestelmästä määrätään kyseisessä sopimuksessa, eikä siitä säädetä riidanalaisessa asetuksessa.

26.      Espanjan kuningaskunta vaatii toissijaisesti, että riidanalainen asetus kumotaan osittain siten, kuin tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohdassa on esitetty.

      Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan oikeusvaltion arvoja on loukattu

1.       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

27.      Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalainen asetus, jossa otetaan käyttöön EPO:n – jonka toimet eivät ole tuomioistuinvalvonnan alaisia – myöntämään oikeuteen perustuva sääntely, on kumottava sen vuoksi, että siinä ei noudateta oikeusvaltion arvoja sellaisina, kuin ne on SEU 2 artiklassa esitetty.

28.      Kyseisen jäsenvaltion mukaan eurooppapatentin myöntämiseen sovellettava hallinnollinen menettely jää kokonaisuudessaan kaiken sellaisen tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, jolla unionin oikeuden asianmukainen ja yhtenäinen soveltaminen sekä perusoikeuksien suoja voidaan taata.

29.      Mainittu jäsenvaltio väittää, että sitä, että riidanalaisella asetuksella otetaan unionin oikeusjärjestyksen osaksi toimia, jotka ovat peräisin kansainväliseltä elimeltä, joka ei ole velvollinen noudattamaan edellä mainittuja periaatteita, ei voida hyväksyä. Yhtäältä valituslautakunta ja laajennettu valituslautakunta ovat EPO:n omia sisäisiä elimiä, jotka eivät ole EPO:sta riippumattomia, ja toisaalta niiden päätöksistä ei ole muutoksenhakuoikeutta tuomioistuimeen.

30.      Parlamentti ja neuvosto väittävät, että käyttöön otetun järjestelmän mukainen yksityisten oikeuksien suojelun taso on yhteensopiva oikeusvaltioperiaatteiden kanssa.

31.      Parlamentti toteaa, että patenttituomioistuinsopimuksen 32 artiklan mukaan patenttituomioistuin harjoittaa tuomioistuinvalvontaa yhtenäisen patentin pätevyyden, mitättömyyden tai rikkomisen osalta, että VYEP:n myöntämistä koskevien EPO:n hallinnollisten päätösten osalta on mahdollista käyttää hallinnon sisäisiä muutoksenhakukeinoja EPO:n eri elimissä, että jäsenvaltiot, jotka kaikki ovat Euroopan patenttisopimuksen sopimuspuolia, ovat katsoneet tämän sopimuksen mukaisen yksityisten oikeuksien suojelun tason olevan hyväksyttävissä ja että riidanalaisen asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin hallinnollisiin tehtäviin liittyvien EPO:n päätösten tuomioistuinvalvonnasta säädetään 9 artiklan 3 kohdassa.

32.       Neuvosto puolestaan väittää, että Euroopan patenttisopimuksella käyttöön otettu järjestelmä on yhteensopiva oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa koskevan perusoikeuden kanssa. Vaikka Euroopan patenttijärjestöllä(12) on toki tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa koskeva immuniteetti, kyseinen immuniteetti voidaan konkreettisessa tapauksessa poistaa, ja tämä järjestö voi tehdä täydentäviä sopimuksia immuniteettia koskevien määräysten toimeenpanemiseksi yhden tai useamman sopimuspuolen kanssa. Lisäksi mikään ei estä sitä, että mainittu järjestö täsmentää kansainvälisellä sopimuksella, että sen päätökset kuuluvat tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

33.      Neuvosto väittää tämän jälkeen, että kysymystä tuomioistuimen toimivaltaa koskevan kansainvälisten järjestöjen immuniteetin yhteensopivuudesta asian käsiteltäväksi saamista tuomioistuimessa koskevan oikeuden kanssa on tarkasteltu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tunnustanut, että tuomioistuimen toimivaltaa koskeva kansainvälisten järjestöjen immuniteetti on yhteensoveltuva oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa koskevan perusoikeuden kanssa, kunhan kantajilla on käytettävissään muita kohtuullisia oikeussuojakeinoja, joilla heidän Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa(13) taattuja oikeuksiaan voidaan suojella tehokkaasti. Käsiteltävänä olevassa asiassa tilanne on tämä. Euroopan ihmisoikeustoimikunta on vahvistanut valituslautakuntien ja laajennetun valituslautakunnan riippumattomuuden ja sen, että ne ovat luonteeltaan tuomioistuimia,(14) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on puolestaan katsonut, että perusoikeuksien suoja EPO:n yhteydessä vastaa yleisesti ottaen Saksan perustuslaissa taattuja suojelua koskevia säännöksiä.

34.      Väliintulijat ovat parlamentin ja neuvoston esittämistä väitteistä samaa mieltä. Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta väittävät silti ennen kaikkea, että ensimmäinen kanneperuste on tehoton, koska riidanalaisella asetuksella ei ole tarkoitus säännellä eurooppapatentin myöntämisen tai pätevyyden edellytyksiä. Sen tarkoitus tai sen vaikutus ei ole myöskään se, että EPO:n toimet tai Euroopan patenttisopimuksen mukainen järjestelmä otettaisiin unionin oikeusjärjestelmän osaksi. Ainoat EPO:n toimet, jotka on otettava riidanalaisen asetuksen pätevyyttä arvioitaessa huomioon, ovat ne, jotka liittyvät eurooppapatentin yhtenäisen vaikutuksen tunnustamiseen, ja nämä toimet ovat patenttituomioistuimen harjoittama tuomioistuinvalvonta huomioon ottaen unionin oikeuden mukaisia. Kyseiset jäsenvaltiot tukevat joka tapauksessa parlamentin ja neuvoston esittämiä perusteluja, jotka koskevat sitä, että perusoikeudet on taattu riittävällä tavalla Euroopan patenttisopimuksen mukaisessa järjestelmässä.

2.       Arviointi

35.      Aluksi totean, että neuvosto, Ranskan tasavalta ja komissio ovat korostaneet, että ensimmäinen kanneperuste, joka ei perustu tietyn perusoikeuden loukkaamiseen vaan unionin arvojen väitettyyn loukkaamiseen, on epäselvä.

36.      Muistutan, että unionin tuomioistuimella on lainsäädäntöjärjestyksessä hyväksyttäviin säädöksiin kohdistuvan laillisuusvalvontansa yhteydessä SEUT 263 artiklan toisen kohdan nojalla toimivalta ratkaista kanne, jonka perusteena on erityisesti perussopimusten soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen.

37.      Vaikka asianosaiset eivät voi tukeutua suoraan oikeusvaltioon, sellaisena kuin siitä on määrätty SEU 2 artiklassa, saadakseen unionin toimen kumottua, on kuitenkin niin, että olisi vaikeaa olla tunnustamatta, että unionin tuomioistuimella on mahdollisuus pitää oikeusvaltiota sellaisena oikeussääntönä, jonka se voi ottaa tutkittavaksi,(15) ja että Espanjan kuningaskunta mainitsee kanteessaan mielivallan kiellon, oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä unionin oikeussääntöjen noudattamisen ja yhtenäisyyden soveltamisen.(16)

38.      Unionin tuomioistuin voisi siis tutkia myös tällaisen kanneperusteen, johon on vedottu oikeusvaltion arvojen loukkaamisen näkökulmasta.

39.      Katson kuitenkin Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan tavoin, että kyseinen ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että patenttien myöntämisjärjestelmä ei ole yhteensopiva SEU 2 artiklan kanssa, on tehoton, koska kanneperusteella ei ole vaikutusta riidanalaisen asetuksen laillisuuteen.

40.      Yhtäältä unionin lainsäätäjän tekemä valinta hyväksyä säännöt eurooppapatentin myöntämisestä on tehty ennen riidanalaista asetusta ja hyvin erityisessä asiayhteydessä, ja toisaalta riidanalaisen asetuksen kohde on tarkasti rajattu.

a)       Unionin lainsäätäjän tekemä valinta

41.      Eurooppapatentin myöntämistä koskevien Euroopan patenttisopimuksen määräysten hyväksymistä tarkastellaan tässä asiassa tiiviimmän yhteistyön yhteydessä ja unionin lainsäätäjän tekemän järkiperäisen valinnan pohjalta.

42.      Unionin tuomioistuin on vakiintuneesti tunnustanut, että unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja.(17)

43.      Immateriaalioikeuksien ja erityisesti patenttien ala kuuluu tällaiseen alaan.

44.      Muistutan, että Euroopassa käynnissä olevan patenttioikeuksien yhdenmukaistamisprosessin alusta alkaen unionin lainsäätäjällä on ollut tarkoituksenaan ottaa käyttöön unionin patentti Euroopan patenttisopimuksen mukaisen järjestelmän ja voimassa olevan patenttijärjestelmän pohjalta.(18)

45.      Unionin lainsäätäjä ei ole halunnut sulkea pois myöskään sitä mahdollisuutta, että tähän järjestelmään tukeudutaan tiiviimmän yhteistyön puitteissa. Tällaisen järjestelmän etuna on se, että se on jo olemassa ja että sen tehokkuus toiminnassaan, jolle on tunnusomaista laatu sekä teknisen osaamisen ja asiantuntevuuden korkea taso, on tullut jo todistettua. Sen säännöt sitovat kaikkia unionin jäsenvaltioita Euroopan patenttisopimuksen sopimuspuolina, ja – kuten neuvosto korostaa – jäsenvaltiot eivät ole koskaan olleet sitä mieltä, että vaikutuksista, joita voi aiheutua patenttien myöntämistä koskevista EPO:n päätöksistä, voisi aiheutua haittaa niiden perustuslaillisten periaatteiden kannalta.

46.      Muistutan, että tiiviimpää yhteistyötä koskevan päätöksen – josta Espanjan kuningaskunta ja Italian tasavalta ovat nostaneet kaksi jo hylätyksi tullutta kumoamiskannetta – johdanto-osan 7 perustelukappaleessa mainitaan, että päätöksen tarkoituksena on luoda yhtenäinen patentti, joka tarjoaisi yhdenmukaisen suojan kaikkien yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla ja jonka ”[EPO] myöntäisi kaikkien näiden jäsenvaltioiden osalta”.

47.      Espanjan kuningaskunta tunnustaa itsekin eri vaihtoehdot, jotka unionin lainsäätäjällä on ollut käytettävissään, kun se käytti toimivaltaansa,(19) eikä se aseta unionin lainsäätäjän tekemää valintaa itsessään kyseenalaiseksi. Se katsoo kuitenkin, että riidanalaisella asetuksella loukataan oikeusvaltion arvoja, koska sen säännöstöön on ”integroitu” kansainvälinen järjestelmä, jonka puitteissa perussopimusten perustuslaillisia periaatteita ei noudateta.

48.      Nähdäkseni tällainen analyysi on riidanalaisen asetuksen kohteen perusteella virheellinen.

b)       Riidanalaisen asetuksen kohde

49.      Muistutan, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kyseinen asetus on Euroopan patenttisopimuksen 142 artiklassa tarkoitettu erillissopimus.(20) Tämän artiklan mukaan ”mikä tahansa sopimusvaltioiden ryhmä, joka määrää erillissopimuksella, että noihin valtioihin myönnetty eurooppapatentti on yhteinen koko niiden alueella, voi määrätä, että eurooppapatentti myönnetään vain kaikkia näitä valtioita yhteisesti koskevana”.

50.      Unionin lainsäätäjän aikomuksena on ollut tukeutua jo ennen riidanalaisesta asetusta järjestelmään, jossa EPO myöntää eurooppapatentit, eikä ottaa tätä järjestelmää riidanalaisen asetuksen osaksi. Kyseisen asetuksen kohteen perusteella voidaan näet todeta, ettei tässä ole kyse siitä, että säädettäisiin eurooppapatentin myöntämisen ja pätevyyden edellytyksistä tai sen kaltaisesta järjestelmästä, joka on voitu perustaa sellaisten EPO:n päätösten valvomiseksi, joissa kyse on sille riidanalaisen päätöksen 9 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvista tehtävistä.

51.      Lisäksi on todettava, että jos riidanalainen asetus kumottaisiin, mahdollisella kumoamisella ei olisi vaikutusta europpapatentin myöntämisen tai pätevyyden edellytyksiin.

52.      Nähdäkseni riidanalaisen asetuksen ainoana päämääränä on säätää Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti jo myönnetyn eurooppapatentin yhtenäisen vaikutuksen tunnustamisesta.

53.      Kuten Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta toteavat, unionin lainsäätäjä on tyytynyt säätämään ainoastaan yhtenäisen suojan ominaispiirteistä, sen toteuttamisen edellytyksistä ja sen vaikutuksista. Espanjan kuningaskunta on sitä paitsi itsekin myöntänyt tämän kannekirjelmänsä 20 kohdassa.

54.      Tukeudun tältä osin riidanalaisen asetuksen sanamuotoon, joka on yksiselitteinen.

55.      Kyseisen asetuksen otsikon muotoilu ei nimittäin jätä tilaa epäilylle, sillä asetus on annettu ”yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä”.(21)

56.      Lisäksi riidanalaisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikkona on ”Kohde”, 1 kohdassa täsmennetään, että asetuksella ”pannaan täytäntöön tiiviimpi yhteistyö yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi, mihin on annettu lupa [tiiviimpää yhteistyötä koskevalla] päätöksellä”.(22)

57.      Mainitun asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa mainitaan lisäksi se ajankohta, josta lähtien yhtenäinen suoja tulee voimaan, ja siinä täsmennetään, että ”[y]htenäinen patenttisuoja olisi toteutettava antamalla eurooppapatenteille tämän asetuksen nojalla niiden myöntämisen jälkeen [ – –] yhtenäinen vaikutus”.(23) Tämä merkitsee sitä, että unionin lainsäätäjä on halunnut kattaa riidanalaisella asetuksella vain eurooppapatentin myöntämisen jälkeisen vaiheen. Lainsäätäjän toimet tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseksi tapahtuvat yhtenäisen suojan toteuttamisen tänä nimenomaisena ajankohtana.

58.      Riidanalaisella asetuksella järjestelty yhtenäinen suoja tulee siten voimaan vasta sen jälkeen, kun eurooppapatentti on myönnetty, ja se pysyy voimassa niin kauan, kuin patentti pidetään voimassa. Eurooppapatenteille annetaan tällä asetuksella siten vain lisäominaisuus eli yhtenäinen suoja, eikä asetuksella ole vaikutusta menettelyyn, jota säännellään Euroopan patenttisopimuksella,(24) jota unionin jäsenvaltiot ovat velvolliset noudattamaan sen sopimuspuolina.

59.      Myönnettävästä suojasta ei säädetä enää Euroopan patenttisopimuksen 64 artiklan mukaisesti eri jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä vaan riidanalaisen asetuksen yhtenäisesti sovellettavissa säännöksissä.

60.      Riidanalaiseen asetukseen sisältyy VYEP:n määritelmä, siinä täsmennetään VYEP:n voimaan tulemisen ajankohta, sen antamat oikeudet ja näiden oikeuksien laajuus. Siihen sisältyy myös rahoitussäännöksiä, jotka koskevat VYEP:stä kertyviä maksuja, sekä institutionaalisia säännöksiä, jotka koskevat EPO:n hallinnointia ja myös EPO:lle kuuluvia hallinnollisia tehtäviä. EPO:n päätökset ovat tässä yhteydessä ainoat, jotka voidaan riitauttaa riidanalaisen asetuksen laillisuuden arvioinnin yhteydessä.

61.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Espanjan kuningaskunnan ensimmäisen kanneperusteen tehottomana, koska kanneperusteella ei ole vaikutusta riidanalaisen asetuksen laillisuuteen, sillä laillisuus ei riipu siitä, ovatko eurooppapatenttien myöntämistä koskevat EPO:n päätökset unionin oikeuden mukaisia.

      Toinen kanneperuste, jonka mukaan oikeudellisen perustan puuttumisen vuoksi riidanalainen asetus on mitätön

1.       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

62.      Espanjan kuningaskunta väittää toisessa kanneperusteessaan, että SEUT 118 artikla ei ole asianmukainen oikeudellinen perusta riidanalaisen asetuksen antamiselle ja että mainitun asetuksen on katsottava olevan mitätön.

63.      Se väittää, että riidanalaisella asetuksella ei ole mitään asiallista sisältöä, koska siinä ei määritellä erityisesti niitä toimia, joita vastaan VYEP antaa suojaa. Näin ollen riidanalaisen asetuksen kohde ja tavoite eivät vastaa sen antamisen oikeudellista perustaa.

64.      Espanjan kuningaskunnan mukaan riidanalaisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan viittauksella osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön ei varmisteta eurooppalaista teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukaista suojaa, eikä tällä asetuksella lähennetä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tässä tarkoituksessa.

65.      Parlamentti ja neuvosto väittävät, että SEUT 118 artikla on asianmukainen oikeudellinen perusta. Kyseisessä määräyksessä, jonka perusteella voidaan säätää toimista, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja joilla muodostetaan keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät unionin tasolla, ei edellytä kansallisen lainsäädännön täydellistä yhdenmukaistamista silloin, kun luodaan teollis- tai tekijänoikeus, joka antaa yhdenmukaisen suojan osallistuvissa jäsenvaltioissa.

66.      Riidanalainen asetus täyttää parlamentin ja neuvoston mukaan sen tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen edellä mainitun edellytyksen, koska asetuksessa säädetään VYEP:stä, joka antaa yhdenmukaisen suojan osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla, ja koska siinä määritellään VYEP:n ominaispiirteet sekä sen soveltamisala ja vaikutukset.

67.      Kaikki väliintulijat tukevat parlamentin ja neuvoston huomautuksia. Alankomaiden kuningaskunta korostaa vielä lisäksi, että unionin tuomioistuin on jo todennut tuomiossa Espanja ja Italia v. neuvosto,(25) että SEUT 118 artikla on asianmukainen perusta vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin toteuttamiselle.

2.       Arviointi

68.      Espanjan kuningaskunta katsoo, että SEUT 118 artiklan tarjoama oikeudellinen perusta ei ole asianmukainen riidanalaisen asetuksen antamiseksi, sillä se katsoo, että kyseinen asetus on vailla sisältöä oleva oikeusnormi, jonka perimmäisenä tavoitteena on, että kansainvälinen toimielin käyttäisi perussopimuksessa unionille annettua toimivaltaa, ja että viittauksella kansalliseen lainsäädäntöön ei voida varmistaa yhdenmukaista suojaa unionissa.

69.      En hyväksy tätä analyysiä seuraavista syistä.

70.      On todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö”. (26)

71.      Muistutan, että riidanalaisen asetuksen tarkoituksena on tarjota yhdenmukainen suoja kaikkien yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla.(27)

72.      Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa on kyse tästä, kun siinä säädetään, että ”VYEP:llä on oltava yhtenäinen luonne, [ja s]en on tarjottava yhtenäinen suoja, ja sillä on oltava yhtäläinen vaikutus kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa”.

73.      Tämä suoja tuo todellisia etuja yhtenäisyyden ja siis yhdentymisen kannalta verrattuna tilanteeseen, joka seuraa Euroopan patenttisopimuksen niiden määräysten täytäntöönpanosta, jotka takaavat kussakin sen sopimusvaltioista suojan, jonka laajuus määritetään kansallisessa oikeudessa.(28)

74.      Euroopan patenttisopimuksen 64 artiklan 1 kappaleen mukaan eurooppapatentin vaikutukset määritellään kansallisen oikeuden mukaisesti ”kussakin sopimusvaltiossa, johon se on myönnetty”. Eurooppapatentin haltija oli siten velvollinen pyytämään eurooppapatenttinsa kirjaamista jokaisessa Euroopan patenttisopimuksen sopimuspuolena olevassa valtiossa, jossa se halusi saada suojaa.

75.      Tämä merkitsi sitä, että silloin kun sama patentin loukkaaminen tapahtui useassa jäsenvaltiossa, myös oikeusriitojen ratkaisemiseen sovellettiin yhtä montaa erilaista menettelyä ja lakia, mistä aiheutui oikeusvarmuuden kannalta merkittäviä ongelmia.

76.      Riidanalaisen asetuksen sisällön osalta en ole samaa mieltä kuin Espanjan kuningaskunta, joka väittää, että kyseinen asetus on ”tyhjä kuori”, sillä asetuksen säännökset ovat riittäviä ja unionin lainsäätäjä käyttää jäsenvaltioiden kanssa jaettua toimivaltaa.

77.      Yhtäältä riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtenäisen vaikutuksen myöntämisen edellytyksistä täsmentämällä, että vaikutus myönnetään vain, jos eurooppapatentti on myönnetty kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden osalta samat patenttivaatimukset sisältävänä ja jos se on kirjattu yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin.

78.      Riidanalaisen asetuksen 4 artikla koskee VYEP:n voimaantulopäivää, joka on päivä, jona EPO julkaisee tiedon eurooppapatentin myöntämisestä Euroopan patenttilehdessä. VYEP:n ei siten katsota tulleen kyseisenä ajankohtana voimaan kansallisena patenttina osallistuvien jäsenvaltioiden alueella.

79.      Riidanalaisen asetuksen 5 artikla koskee yhdenmukaista suojaa, ja siinä määritellään yhtenäisen luonteen vaikutukset ja tapa, jolla yhdenmukainen suoja kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa varmistetaan.

80.      Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään, että VYEP:llä annetaan sen haltijalle oikeus kieltää kolmatta osapuolta toteuttamasta toimia, joilta patentti suojaa kaikkien niiden osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla, joilla sillä on yhtenäinen vaikutus, jollei sovellettavista rajoituksista muuta johdu.

81.      Sen 2 kohdassa säädetään, että tämän oikeuden ja sen rajoitusten soveltamisalan on oltava yhdenmukainen kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa, joissa patentilla on yhtenäinen vaikutus.

82.      Toisaalta muistutan, että Lissabonin sopimuksen voimaantulosta alkaen SEUT 118 artikla on ollut asianmukainen oikeudellinen perusta immateriaalioikeuksien luomiselle ja että kyseinen artikla koskee nimenomaisesti sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa. Tämä ala kuuluu SEUT 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaetun toimivallan alaan.(29)

83.      Kun perussopimuksissa annetaan unionille jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta tietyllä alalla, unioni ja jäsenvaltiot voivat toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti sitovia säädöksiä kyseisellä alalla. Näin määrätään SEUT 2 artiklan 2 kohdassa, ja siinä lisätään, että ”[j]äsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei ole käyttänyt omaansa”.

84.      Lisäksi SEUT 118 artiklassa määrätään, että unionin lainsäätäjä säätää ”toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksien suoja yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa ja joilla muodostetaan keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät unionin tasolla”.(30)

85.      Ei pidä unohtaa, että SEUT 118 artiklassa annettua toimivaltaa käytetään tässä asiassa tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen ja että unionin lainsäätäjä on laajan harkintavaltansa puitteissa valinnut käyttää useita kansainväliseen oikeuteen, unionin oikeuteen ja kansalliseen oikeuteen kuuluvia oikeudellisia välineitä tämän yhteistyön toteuttamiseksi, mitä Espanjan kuningaskunta ei ole riitauttanut.

86.      Tästä seuraa, että nähdäkseni unionin lainsäätäjä on voinut viitata kansalliseen lainsäädäntöön ja säätää riidanalaisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa yhdessä sen 7 artiklan kanssa tarkasteltuna, että toimet, joilta patentti tarjoaa suojaa, ja sovellettavat rajoitukset määritellään sen osallistuvan jäsenvaltion VYEP:ihin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, jonka lainsäädäntöä sovelletaan VYEP:hen omistuksen kohteena.

87.      Kyseistä säännöstä voidaan tältä osin tulkita riidanalaisen asetuksen johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen pohjalta, jonka mukaan ”asioissa, jotka eivät kuulu tämän asetuksen – – soveltamisalaan, olisi sovellettava Euroopan patenttisopimuksen määräyksiä, [patenttituomioistuinsopimusta], mukaan lukien ne sopimuksen määräykset, joissa määritellään oikeuden [kieltää kolmatta osapuolta toteuttamasta toimia, joilta patentti suojaa, ja sen rajoitusten] soveltamisala, sekä kansallista lainsäädäntöä, myös kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä”.

88.      Patenttituomioistuinsopimuksen 25–27 artiklassa määritellään ne toimet, joilta VYEP suojaa, ja VYEP:n vaikutusten rajoitukset. Osallistuvien jäsenvaltioiden on saatettava näiden artiklojen määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöään.

89.      Lisäksi SEUT 118 artiklassa, joka on osa EUT-sopimuksen ”lainsäädännön lähentämistä” koskevan VII osaston 3 lukua, ei vaadita välttämättä, että unionin lainsäätäjä yhdenmukaistaisi täydellisesti kaikki immateriaalioikeuksiin liittyvät näkökohdat säätämällä niiden toimintaa tai sisältöä koskevasta tyhjentävästä säännöstöstä. Espanjan kuningaskunta on itse myöntänyt tämän vastauskirjelmässään.(31)

90.      Mikään SEUT 118 artiklan sanamuodossa ei nähdäkseni siten sulje pois sitä, että unionin säädöksessä, jolla oikeus luodaan, viitataan kansalliseen lainsäädäntöön silloin, kun tällä säädöksellä taataan se, että oikeudella turvataan osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla yhtenäinen suoja.

91.      Espanjan kuningaskunta asettaa tässä kyseenalaiseksi myös tällaista suojaa koskevat takeet.

92.      Se, että unionin lainsäätäjä viittaa kansalliseen lainsäädäntöön, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että SEUT 118 artiklassa tarkoitettua yhdenmukaista suojaa ei olisi varmistettu.

93.      Riidanalaisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdasta yhdessä sen 7 artiklan kanssa tarkasteltuna sekä sen johdanto-osan 9 perustelukappaleesta käy ilmi, että toimet, joilta VYEP suojaa, määritellään ainoastaan yhdessä kansallisessa lainsäädännössä. Toisin sanoen kuhunkin VYEP:hen sovelletaan vain yhden ainoan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, ja tätä lainsäädäntöä sovelletaan kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden aluilla.

94.      Näin ollen kun riidanalaisessa asetuksessa viitataan kussakin tapauksessa sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön, siinä varmistetaan yhtenäinen suoja, koska tällä viittauksella katetaan myös kaikki kansainväliset sopimukset, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat, mukaan lukien patenttituomioistuinsopimus, joka jäsenvaltioiden on SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla ratifioitava.(32)

95.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää Espanjan kuningaskunnan toisen kanneperusteen perusteettomana.

      Kolmas kanneperuste, jonka mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin

1.       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

96.      Espanjan kuningaskunta väittää, että parlamentti ja neuvosto olisivat käyttäneet harkintavaltaa väärin, koska riidanalaisessa asetuksessa ei noudateta SEU 20 artiklan 1 kohdan mukaista tiiviimmän yhteistyön tavoitetta. Koska VYEP:n vaikutuksista määrätään yksityiskohtaisemmin patenttituomioistuinsopimuksessa, riidanalaisen asetuksen ainoana tarkoituksena olisi luoda käsite ja säännöstö, jotka vaikuttavat union omilta, vaikka todellisuudessa aiheutetaan vuoto, joka suuntautuu unionin oikeuden ja siihen kuuluvan valvonnan ulkopuolelle. Toisin kuin parlamentti väittää, unionin tuomioistuin ei ole tuomiossa Espanja ja Italia v. neuvosto ratkaissut tätä kysymystä.(33)

97.      Parlamentti ja neuvosto vaativat, että tämä kanneperuste on hylättävä.

98.      Parlamentti korostaa, että unionin tuomioistuin hylkäsi mainitussa tuomiossa väitteet siitä, että yhtenäistä patenttisuojaa toteutettaessa olisi käytetty harkintavaltaa väärin. Neuvosto lisää, että riidanalaisella asetuksella ja VYEP:n luomisella edistetään unionin tavoitteiden toteuttamista, koska eurooppapatentin haltija, joka haluaa saada suojaa 25 osallistuvassa jäsenvaltiossa, joutuisi ilman tällaisen patentin yhtenäistä vaikutusta saattamaan kyseisen patentin voimaan erikseen kussakin 25 jäsenvaltiossa, ja kyseinen patentti olisi vahvistettava ja sitä olisi oikeusriidan yhteydessä puolustettava erikseen kussakin 25 jäsenvaltiossa.

99.      Väliintulijat tukevat parlamentin ja neuvoston väitteitä.

2.       Arviointi

100. Espanjan kuningaskunta väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että harkintavaltaa olisi riidanalaista asetusta annettaessa käytetty väärin, koska tiiviimpää yhteistyötä käytetään asetuksessa muihin tarkoituksiin kuin niihin, joita varten se perussopimuksissa on annettu.

101. Sen mukaan riidanalainen asetus on ”tyhjä kuori”, eikä sillä siten varmisteta sitä yhdenmukaista suojaa, joka on tiiviimpää yhteistyötä koskevan päätöksen tavoite.

102. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin niiden päämäärien saavuttamiseksi, joita varten kyseessä oleva toimivalta on annettu, tai perussopimuksissa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.(34)

103. Vaikka Espanjan kuningaskunta väittää tämän kanneperusteen koskevan tiiviimmän yhteistyön kokonaisuutta eikä toisen kanneperusteen kohteena olevaa riidanalaista asetusta itsessään, on kuitenkin niin, että se vetoaa samaan argumenttiin siitä, että riidanalainen asetus on sisällöltään tyhjä siten, ettei siihen sisälly yhdenmukaisen suojan varmistavaa oikeudellista järjestelmää.

104. Koska tämä väite on toisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä hylätty, seikat, joihin Espanjan kuningaskunta kantansa perustaa, eivät ole näin ollen merkityksellisiä. Tämän vuoksi katson, että kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

      Neljäs ja viides kanneperuste, joiden mukaan SEUT 291 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen vahvistettuja periaatteita on loukattu

1.       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

105. Espanjan kuningaskunta riitauttaa neljännessä kanneperusteessaan sen, että erityisvaliokunnassa toimiville osallistuville jäsenvaltioille on riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa annettu toimivalta vahvistaa vuosimaksujen taso ja niiden jako-osuudet. Siinä, että tällaista täytäntöönpanovaltaa on annettu osallistuville jäsenvaltioille, on ensisijaisesti kyse SEUT 291 artiklan 2 kohdan rikkomisesta ja toissijaisesti – jos unionin tuomioistuin toteaisi, ettei mainittua määräystä olisi rikottu – tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen(35) vahvistettujen toimivallan delegointia koskevien periaatteiden loukkaamisesta.

106. Parlamentti väittää, että tietyn toimivallan antaminen erillislaitoksille on aina merkinnyt sitä, että unionin oikeuden soveltamista koskevista EUT-sopimuksen säännöistä tehdään poikkeus, ja että tällainen toimivallan antaminen on tietyin edellytyksin oikeudellisesti hyväksyttävissä. Se pohtii lisäksi, onko kyseinen tuomio merkityksellinen tapauksessa, jossa toimivaltaa annetaan erityisvaliokunnan kaltaiselle kansainväliselle toimielimelle.

107. Neuvosto katsoo, että SEUT 291 artiklan 1 kohdan mukaan silloin, kun unionin toimielimet antavat oikeudellisesti sitovia säädöksiä, vastuu tarkoituksenmukaisten täytäntöönpanotoimien toteuttamisesta kuuluu jäsenvaltioille. Ainoastaan siinä tapauksessa, että mainittujen säädösten soveltaminen edellyttää yhdenmukaista täytäntöönpanoa, täytäntöönpanotoimet toteuttaa kyseisen artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tai tarvittaessa neuvosto. Espanjan kuningaskunta ei ole tältä osin osoittanut, miksi vuosimaksujen ja niiden jako-osuuksien vahvistaminen olisi toteutettava yhdenmukaisesti unionin tasolla. Tästä seuraa, ettei tuomio Meroni v. korkea viranomainen (36) ole tässä asiassa merkityksellinen.

108. Parlamentti ja neuvosto katsovat, että kyseisen tuomion mukaiset edellytykset ovat joka tapauksessa täyttyneet, ja parlamentti täsmentää, että tätä oikeuskäytäntöä on tarkasteltava suhteessa SEUT 118 artiklaan, jossa vaaditaan, että VYEP:lle muodostetaan ”keskitetyt” järjestelmät.

109. Väliintulijat tukevat parlamentin ja neuvoston huomautuksia. Useiden väliintulijoiden mielestä mainitussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita ei sovelleta. Joka tapauksessa niitä on väliintulijoiden mukaan noudatettu.

110. Espanjan kuningaskunta väittää viidennessä kanneperusteessaan, että riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdalla, jossa EPO:lle delegoidaan tiettyjä hallinnollisia tehtäviä, loukataan tuomiossa Meroni v. korkea viranomainen(37) vahvistettuja periaatteita. Kyse ei ole jäsenvaltioiden omasta toimivallasta vaan unionin toimivallasta.

111. Parlamentti ja neuvosto väittävät, että tätä oikeuskäytäntöä ei sovelleta.

112. Väliintulijat tukevat parlamentin ja neuvoston huomautuksia.

2.       Arviointi

113. Asianosaiset ja väliintulijat eivät kiistä sitä, että riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan perusteella osallistuvien jäsenvaltioiden on muodostamassaan erityisvaliokunnassa huolehdittava siitä, että vuosimaksujen taso ja niiden jako-osuudet vahvistetaan.

114. Espanjan kuningaskunta väittää kuitenkin, että tässä asiassa olisi edellytetty yhdenmukaista täytäntöönpanoa, että täytäntöönpanovalta olisi pitänyt siten siirtää SEUT 291 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle tai erityistapauksessa neuvostolle ja että mainittua määräystä on näin ollen rikottu.

115. En voi olla samaa mieltä tällaisesta päättelystä.

116. Espanjan kuningaskunta näet perustaa kantansa määräykselle, jota ei nähdäkseni sovelleta tässä asiassa.

117. SEUT 291 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”[j]os unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa, kyseisillä säädöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle tai, tietyissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja [SEU] 24 ja [SEU] 26 artiklassa määrätyissä tapauksissa, neuvostolle”.

118. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 291 artiklassa ei määritellä täytäntöönpanotoimen käsitettä vaan sen 2 kohdassa viitataan vain siihen, että komission tai, tietyissä erityistapauksissa, neuvoston on annettava tällainen toimi sen varmistamiseksi, että unionin oikeudellisesti sitova toimi pannaan unionissa yhdenmukaisesti täytäntöön.(38)

119. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että SEUT 291 artiklan 2 kohdasta ilmenee lisäksi, että ainoastaan, ”jos unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa, [tällöin] kyseisillä säädöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle tai, tietyissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja [SEU] 24 ja [SEU] 26 artiklassa määrätyissä tapauksissa, neuvostolle”.(39)

120. Unionin tuomioistuin on lisännyt, että täytäntöönpanotoimessa on täsmennettävä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn toimen sisältö sen varmistamiseksi, että se pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa.(40)

121. Katson tässä asiassa, että se, että osallistuvat jäsenvaltiot ovat käyttäneet toimivaltaa, joka on annettu niille riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa, on osa sellaista unionin lainsäätäjän käyttöön ottamaa ja viitoittamaa lainsäädäntökokonaisuutta, jossa yhdenmukaista täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvalioissa ei edellytetä.

122. Unionin lainsäätäjä on ensiksikin riidanalaisen asetuksen 11 artiklassa määritellyt VYEP:stä maksettavat vuosimaksut siten, että ne on suoritettava sitä vuotta seuraavien vuosien osalta, jona Euroopan patenttilehdessä on julkaistu päätös VYEP:n myöntämisestä, ja tehnyt VYEP:n voimassaolon riippuvaiseksi näiden maksujen suorittamisesta.

123. Lisäksi unionin lainsäätäjä on riidanalaisen asetuksen 12 artiklassa säätänyt kyseisten maksujen tasosta. Vuosimaksujen on oltava progressiivisia koko yhtenäisen patenttisuojan voimassaolon ajan, riittäviä kattamaan kaikki eurooppapatentin myöntämisestä ja patenttisuojan hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset ja riittäviä varmistamaan, että Euroopan patenttijärjestön budjetti on tasapainossa. Vuosimaksujen taso on määrättävä lisäksi siten, että otetaan huomioon muun muassa tiettyjen toimijoiden, kuten pienten ja keskisuurten yritysten, tilanne. Siten unionin lainsäätäjä luettelee tässä kohdassa tavoitellut päämäärät, joita ovat innovaatiotoiminnan helpottaminen ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn parantaminen, patentin kattamien markkinoiden koon huomioon ottaminen ja se, että taso vastaa sellaisesta keskimääräisestä eurooppapatentista maksettavien kansallisten vuosimaksujen tasoa, joka tulee voimaan osallistuvissa jäsenvaltiossa ajankohtana, jona vuosimaksujen taso määrätään ensimmäistä kertaa.

124. Lopuksi riidanalaisen asetuksen 13 artiklassa luetellaan vielä oikeudenmukaiset, kohtuulliset ja asiaankuuluvat perusteet, joihin osallistuvien jäsenvaltioiden kesken jaettavat vuosimaksujen jako-osuuden perustuvat.

125. Riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohta on lisäksi laadittu yksiselitteiseksi, kun siinä annetaan jäsenvaltioille valtuudet huolehtia siitä, että vuosimaksujen taso vahvistetaan ”tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti” (41) ja osuudet jaettavista vuosimaksuista määrätään tämän asetuksen ”13 artiklan mukaisesti”.(42)

126. Unionin lainsäätäjä ei jätä osallistuville jäsenvaltiolle tältä osin lainkaan harkintavaltaa.

127.  Lisäksi asetus pätee yleisesti, se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä SEUT 288 artiklan toisen kohdan määräys sisältyy myös riidanalaisen asetuksen loppuosaan, ja siinä tarkoitetaan nimenomaan osallistuvia jäsenvaltioita.

128. Katson, että riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohta kuuluu sitä vastoin SEUT 291 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tämän määräyksen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti sitovien säädösten täytäntöönpanemiseksi.

129. Tätä ei voida nähdäkseni asettaa kyseenalaiseksi sillä, että osallistuvat jäsenvaltiot huolehtivat juuri Euroopan patenttisopimuksen sopimuspuolina siitä, että vuosimaksujen taso vahvistetaan kyseisen asetuksen 12 artiklan mukaisesti ja niiden jako-osuudet määritellään sen 13 artiklan mukaisesti.

130. Sopimuspuolen ominaisuus ei poista jäsenvaltioilta niiden velvollisuutta toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen.(43)

131. Kuten riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä todetaan, ”[o]sallistuvien jäsenvaltioiden on varmistettava tämän asetuksen noudattaminen, kun ne täyttävät Euroopan patenttisopimuksessa tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, ja niiden on sitä varten tehtävä keskenään yhteistyötä”. (44)

132. Edellä esitetystä seuraa, ettei ole tarpeen tutkia väitteitä, jotka koskevat tuomioon Meroni v. korkea viranomainen(45) perustuvaa oikeuskäytäntöä, jota ei sovelleta tässä asiassa, eikä myöskään tuomioon Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto(46) perustuvaa oikeuskäytäntöä, jossa ensin mainitussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita on täsmennetty.

133. Tässä oikeuskäytännössä kyse on vain unionin toimielimen mahdollisuudesta siirtää osa toimivallastaan unionin laitokselle tai elimelle taikka unionin ulkopuoliselle elimelle sekä unionin lainsäätäjän mahdollisuudesta uskoa täytäntöönpanotoimien toteuttaminen unionin laitokselle tai elimelle tai unionin ulkopuoliselle elimelle sen sijaan, että tämä toimivalta uskottaisiin komissiolle tai neuvostolle.

134. Asiassa, joka johti tuomioon Meroni v. korkea viranomainen(47), korkea viranomainen oli siirtänyt yksityisoikeudellisille elimille perussopimusten nojalla itselleen kuuluvan toimivallan. Asiassa, joka johti tuomioon Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto(48), unionin lainsäätäjä oli säätänyt, että perustettu unionin viranomainen toimisi kyseisessä asetuksessa uskottujen valtuuksien puitteissa sekä kaikkien oikeudellisesti sitovien unionin säädösten, joissa tälle viranomaiselle annetaan tehtäviä, soveltamisalalla.

135. Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste siltä osin, kuin se koskee sitä, että SEUT 291 artiklan 2 kohtaa olisi rikottu, on hylättävä perusteettomana.

136. Viidennestä kanneperusteesta, jonka yhteydessä nousee esiin kysymys siitä, täyttyvätkö tuomioon Meroni v. korkea viranomainen(49) perustuvassa oikeuskäytännössä vaaditut, valtuuksien siirtoa unionin ulkopuolisille toimielimille koskevat edellytykset silloin, kun EPO:lle uskotaan tiettyjä hallinnollisia tehtäviä, on syytä huomauttaa, että tässä asiassa hallinnollisia tehtäviä kansainvälisoikeudelliselle yksikölle eli EPO:lle ei usko unionin lainsäätäjä vaan osallistuvat jäsenvaltiot.

137. Muistutan, että riidanalainen asetus on Euroopan patenttisopimuksen 142 artiklassa tarkoitettu erillissopimus ja että osallistuvat jäsenvaltiot ovat uskoneet riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa luetellut hallinnolliset tehtävät EPO:lle Euroopan patenttisopimuksen 143 artiklan 1 kohdan perusteella, jonka mukaan sopimusvaltioiden ryhmä voi antaa ne uskovat lisätehtäviä EPO:lle.

138. Tuomion Meroni v. korkea viranomainen(50) mukaisen oikeuskäytännön soveltaminen ei tule myöskään tällaisessa tapauksessa kysymykseen.

139. Edellä esitetyn perusteella myös viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

      Kuudes ja seitsemäs kanneperuste, joiden mukaan unionin oikeuden itsenäisyyden ja yhtenäisyyden periaatteita on loukattu

1.       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

140. Espanjan kuningaskunta väittää kuudennessa kanneperusteessaan, että unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyden säilyttäminen edellyttää sitä, että unionin ja sen toimielinten toimivaltaa ei millään kansainvälisellä sopimuksella vääristetä. Käsiteltävänä olevassa asiassa näin on kuitenkin tapahtunut, sillä riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että asetusta sovelletaan 1.1.2014 tai patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulopäivästä alkaen sen mukaan, kumpi päivämäärä on myöhempi. Lisäksi riidanalaisessa asetuksessa määritellään VYEP:tä varten erityinen tuomioistuinjärjestelmä, josta mainitussa asetuksessa ei säädetä vaan josta määrätään patenttituomioistuinsopimuksessa. Espanjan kuningaskunta väittää, että tämän sopimuksen sisällöstä aiheutuu haittaa unionin toimivallalle ja että mainitulla sopimuksella annetaan kolmannelle osapuolelle toimivalta määrittää yksipuolisesti riidanalaisen asetuksen soveltamisen ajankohta.

141. Parlamentti katsoo, että riidanalaisen asetuksen ja patenttituomioistuinsopimuksen välinen yhteys on olennainen edellytys yhtenäiseen patenttiin perustuvaa yhtenäistä patenttisuojaa koskevan järjestelmän toiminnalle ja että siitä ei aiheudu haittaa unionin oikeudelle. Patenttituomioistuinsopimuksessa noudatetaan kahta olennaista edellytystä, joita unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyden kunnioittaminen edellyttää, sillä yhtäältä unionin ja sen toimielinten toimivaltuuksien luonnetta ei muuteta ja toisaalta kyseisellä sopimuksella ei aseteta unionin ja sen toimielinten noudatettavaksi mitään mainittuun sopimukseen sisältyvää erityistä tulkintaa unionin oikeussäännöistä silloin, kun ne käyttävät sisäistä toimivaltaansa.

142. Lisäksi patenttituomioistuimen perustamisesta ei aiheudu parlamentin mukaan haittaa millekään unionin toimivaltuudelle. Ensiksikin toimivalta perustaa yhteinen patenttituomioistuin ja määritellä sen toimivallan laajuus kuuluu edelleen jäsenvaltioille, eikä sitä ole uskottu yksinomaan unionille. Toiseksi jäsenvaltioilta vaaditaan riidanalaisessa asetuksessa nimenomaisesti, että ne antavat patenttituomioistuimelle yksinomaisen toimivallan. Kyseisessä SEUT 118 artiklaan perustuvassa riidanalaisessa asetuksessa sallitaan nimenomaisesti se, että jäsenvaltiot antavat patenttiasioissa säännöksiä, joilla poiketaan Bryssel I ‑asetuksesta. Unionin lainsäätäjä vaatii, että patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulon edellytykseksi asetetaan se, että unionin lainsäätäjä tekee Bryssel I -asetukseen tarpeelliset muutokset siltä osin, kuin kyse on asetuksen ja patenttituomioistuinsopimuksen välisestä yhteydestä. Lopuksi on niin, että unionin johdetun oikeuden säädösten voimaantulon edellytykseksi asetetaan useissa EUT-sopimuksen määräyksissä se, että jäsenvaltiot hyväksyvät sen.

143. Neuvosto väittää, että tämän kanneperusteen tueksi esitetyt väitteet on jätettävä tutkimatta siltä osin, kuin ne koskevat patenttituomioistuinsopimusta. Se katsoo, että unionin lainsäätäjä on joka tapauksessa tehnyt poliittisen valinnan, jonka mukaan VYEP yhdistetään erillisen tuomioistuimen eli patenttituomioistuimen toimintaan, millä taataan oikeuskäytännön johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus. VYEP:n ja patenttituomioistuimen välisen yhteyden luomiselle ei ole mitään oikeudellista estettä, mikä on todettu riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappaleessa. Lainsäädäntökäytännössä on lisäksi useita esimerkkejä tapauksista, joissa unionin säädöksen soveltamisen edellytykseksi on asetettu tämän säädöksen näkökulmasta ulkoinen tapahtuma.

144. Väliintulijat jakavat parlamentin ja neuvoston näkemyksen.

145. Espanjan kuningaskunta väittää seitsemännessä kanneperusteessaan, että jäsenvaltioille annetaan riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa valta päättää yksipuolisesti siitä, sovelletaanko kyseistä asetusta niihin. Jos siis jokin jäsenvaltio päättäisi olla ratifioimatta patenttituomioistuinsopimusta, riidanalaista asetusta ei sovellettaisi siihen, ja patenttituomioistuin ei saisi sen alueella VYEP:n osalta yksinomaista toimivaltaa, joten VYEP:illä ei olisi mainitussa jäsenvaltiossa yhtenäistä vaikutusta. Tämän vuoksi unionin oikeuden itsenäisyyden periaatetta ja yhtenäisyyden soveltamisen periaatetta loukattaisiin.

146. Parlamentti katsoo, että se, että jäsenvaltio kieltäytyisi ratifioimasta patenttituomioistuinsopimusta – mistä todella aiheutuisi se, että riidanalaista asetusta ei sovellettaisi sen alueella – merkitsisi sitä, että SEU 4 artiklan 3 kohtaa olisi jätetty noudattamatta. Vaikka oletettaisiin, että riidanalaisen asetuksen yhtenäiseen soveltamiseen kohdistuisi riski, tällaisen riskin ottaminen olisi perusteltua, kun otetaan huomioon tarve taata tehokas oikeussuoja ja kunnioittaa oikeusvarmuuden periaatetta.

147. Neuvosto muistuttaa, että riidanalaisen päätöksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään vain poikkeuksesta kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohtaan sekä 4 artiklan 1 kohtaan siten, että eurooppapatentin yhtenäinen vaikutus rajataan niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat ratifioineet patenttituomioistuinsopimuksen, ja että riidanalaisen asetuksen muita säännöksiä sovelletaan kaikkiin osallistuviin jäsenvaltioihin. Kun otetaan huomioon riidanalaisen asetuksen ja patenttituomioistuinsopimuksen välisen yhteyden merkittävyys, on katsottava kyseen olevan lisätakuusta sen varmistamiseksi, että tämä yhteys toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että poikkeuksen salliminen unionin toimen soveltamisesta on oikeudellisesti mahdollista vain, jos poikkeavaa toimenpidettä voidaan perustella objektiivisesti ja jos se on ajallisesti rajattu. Tässä asiassa on kyse juuri tästä.

148. Väliintulijat tukevat parlamentin ja neuvoston näkemystä.

2.       Arviointi

149. Analysoin Espanjan kuningaskunnan kuudetta ja seitsemättä kanneperustetta yhdessä, koska ne koskevat riidanalaisen asetuksen ja patenttituomioistuinsopimuksen välistä yhteyttä.

150. Aluksi tarkastelen kuudennen kanneperusteen ensimmäistä ja toista osaa, tämän jälkeen analysoin kuudennen kanneperusteen viimeistä osaa ja seitsemättä kanneperustetta.

151. Heti alkuun totean, että Espanjan kuningaskunta ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että erillisen tuomioistuinjärjestelmän mahdollisuus on olemassa. Unionin tuomioistuin on muistuttanut tältä osin lausunnossa 1/09,(51) että SEUT 262 artiklassa määrätään ”mahdollisuudesta” ulottaa unionin tuomioistuinten toimivalta koskemaan riitoja, jotka liittyvät sellaisten unionin säädösten soveltamiseen, joilla luodaan eurooppalaisia immateriaalioikeuslajeja, ja että siinä ei siis määrätä unionin tuomioistuimen yksinomaisesta toimivallasta kyseessä olevalla alalla eikä siinä oteta ennalta kantaa sellaisen tuomioistuinjärjestelmän valintaan, joka voidaan perustaa immateriaalioikeuksia koskevia yksityisten välisiä riitoja varten.(52)

a)       Kuudennen kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa

152. Espanjan kuningaskunta väittää kuudennen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa, että patenttituomioistuinsopimuksen ja eurooppa- ja yhteisöpatentteja koskevissa oikeusriidoissa toimivaltaisen tuomioistuimen luomista koskevan sopimusluonnoksen välillä ei ole asiallista eroa. Unionin tuomioistuin on katsonut, että mainittu sopimusluonnos ei ollut sopusoinnussa perussopimuksen määräysten kanssa.(53)

153. Kyseisen jäsenvaltion mukaan yhtäältä patenttituomioistuin ei ole osa unionin toimielin- ja tuomioistuinjärjestelmää ja toisaalta patenttituomioistuinsopimuksessa ei määrätä unionin oikeuden aseman säilyttämistä koskevista takeista. Se, että tuomioistuimen toimista ovat välittömässä vastuussa kukin sopimusjäsenvaltio erikseen, myös SEUT 258–SEUT 260 artiklan soveltamiseksi, ja kaikki sopimusjäsenvaltiot yhdessä, mistä patenttituomioistuinsopimuksen 23 artiklassa määrätään, on tältä osin riittämätöntä, vaikka se olisikin yhteensopivaa perussopimusten kanssa.

154. Espanjan kuningaskunta pyrkii osoittamaan kuudennen kanneperusteen toisessa osassa, että jäsenvaltiot eivät voi ratifioida patenttituomioistuinsopimusta ilman, että ne jättävät noudattamatta unionin oikeuteen perustuvia velvoitteitaan.

155. Se väittää, että unionin olisi pitänyt tehdä SEUT 3 artiklan 2 kohdan perusteella patenttituomioistuinsopimus siltä osin, kuin sopimus vaikuttaa yhteisiin, erityisesti Bryssel I -asetuksen sääntöihin. Antaessaan Bryssel I -asetuksen unioni sai yksinomaisen toimivallan sen kattamalla alalla.(54)

156. Espanjan kuningaskunta analysoi tältä osin patenttituomioistuinsopimuksen sisältöä ja patenttituomioistuimelle annettuja tehtäviä koskevia tuomioistuimen toimivaltasääntöjä ja tulee siihen johtopäätökseen, että patenttituomioistuinsopimuksen sopimuspuolina olevat jäsenvaltiot ovat käyttäneet toimivaltaa, joka ei enää kuulu niille, ja että kyse on näin ollen unionin oikeuden itsenäisyyden periaatteen loukkaamisesta.

157. Näiden kuudennen kanneperusteen kahden osan vaikeaselkoisuus ilmenee siitä, että on vaikeaa määrittää, minkä tekstin Espanjan kuningaskunta asettaa tosiasiassa kyseenalaiseksi, kun se tiedustelee unionin tuomioistuimelta, vääristetäänkö asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa unionin ja sen toimielinten toimivaltaa sillä, että riidanalaisen asetuksen soveltaminen on tehty riippuvaiseksi patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulosta.

158. Eri asianosaisten ja väliintulijoiden tavoin minäkin katson, että on ilmeisesti niin, että Espanjan kuningaskunta pyrkii näillä kanneperusteen osilla tosiasiassa riitauttamaan patenttituomioistuinsopimuksen laillisuuden unionin oikeuden näkökulmasta ja osoittamaan, että tässä sopimuksessa ei noudateta lausuntoa 1/09.(55)

159. Tässä yhteydessä on käsiteltävä kysymystä siitä, onko unionin tuomioistuimella toimivalta valvoa patenttituomioistuinsopimuksen sisältöä, mitä Espanjan kuningaskunta on riidanalaisesta asetuksesta nostamassaan kumoamiskanteessa vaatinut, kun huomioon otetaan näiden kahden oikeudellisen välineen välinen yhteys tiiviimmän yhteistyön toteuttamisessa.

160. Nähdäkseni tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.

161. Espanjan kuningaskunta ei tietenkään ole voinut turvautua SEUT 218 artiklan 11 kohdan mukaiseen lausuntomenettelyyn siltä osin, kuin kyse on ollut suunnitellusta patenttituomioistuinsopimuksesta. Kyseistä menettelyä ei näet voida soveltaa tällaiseen jäsenvaltioiden väliseen sopimukseen, sillä unionin tuomioistuimelta voidaan pyytää lausuntoa ainoastaan, jos kyse on siitä, onko suunniteltu sopimus, jossa unioni on sopimuspuolena, perussopimusten mukainen.

162. Espanjan kuningaskunta ei myöskään voi vaatia unionin tuomioistuimilta suoraan patenttituomioistuinsopimuksen kumoamista SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, jossa määrätään seuraavaa: ”– – Unionin tuomioistuin tutkii lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten sekä neuvoston, komission ja Euroopan keskuspankin säädösten laillisuuden, suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta, samoin kuin Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston sellaisten säädösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Tuomioistuin valvoo myös unionin elinten ja laitosten sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin”.

163. Patenttituomioistuinsopimus ei kuulu mihinkään EUT-sopimuksessa tarkoitettuun toimien ryhmään. Kyse on hallitusten välisestä sopimuksesta, jonka vain tietyt jäsenvaltiot ovat neuvotelleet ja allekirjoittaneet kansainvälisen oikeuden perusteella.

164. Nähdäkseni riidanalaisen asetuksen ja patenttituomioistuinsopimuksen välinen yhteys ei voi olla perusta Espanjan kuningaskunnan väitteelle, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen analysoiminen edellyttää patenttituomioistuinsopimuksen sisällön tarkastelemista.

165. Vastaustani ei voida asettaa kyseenalaiseksi Espanjan kuningaskunnan vastauskirjelmässään esittämillä väitteillä, joilla pyritään osoittamaan, että unionin tuomioistuimella on toimivalta valvoa patenttituomioistuinsopimuksen sisältöä.

166. Espanjan kuningaskunta viittaa nimittäin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jota ei nähdäkseni voida soveltaa käsiteltävänä olevan asian yhteydessä.

167. Asiassa, joka johti tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio,(56) laillisuusvalvonta, josta unionin tuomioistuinten piti huolehtia, koski unionin toimea, jolla kyseinen kansainvälinen sopimus eli Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma oli tarkoitus panna täytäntöön; se ei koskenut päätöslauselmaa itsessään.

168. Yhteisöjen tuomioistuin tukeutui mainitussa tuomiossa oikeuskäytäntöönsä, jossa se jo oli kumonnut neuvoston päätöksen, jolla kansainvälinen sopimus oli hyväksytty, tutkittuaan tämän päätöksen sisäisen laillisuuden kyseessä olevan sopimuksen kannalta.(57)

169. Asiayhteys on käsiteltävänä olevassa asiassa kuitenkin täysin toinen, sillä riidanalaisella asetuksella ei hyväksytä kansainvälistä sopimusta tai panna tällaista sopimusta täytäntöön vaan asetuksen tarkoituksena on toteuttaa tiiviimpi yhteistyö yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi.

170. Näin ollen on todettava, että vaikka riidanalainen asetus kumottaisiin, tällä ei olisi mitään vaikutusta patenttituomioistuinsopimuksen pätevyyteen.

171. Edellä esitetyn perusteella katson, että kuudennen kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa on jätettävä tutkimatta.

b)       Kuudennen kanneperusteen viimeinen osa ja seitsemäs kanneperuste

172. Espanjan kuningaskunta väittää kuudennen kanneperusteen viimeisessä osassa, että riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että asetuksen soveltaminen riippuu ehdottomasti patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulosta. Tästä seuraisi se, että unionin riidanalaisella asetuksella käyttämän toimivallan tehokkuus on riippuvainen patenttituomioistuinsopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden tahosta.

173. Seitsemännessä kanneperusteessaan Espanjan kuningaskunta arvostelee riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohtaa siitä, että siinä annettaan jäsenvaltioille valtaa päättää yksipuolisesti siitä, sovelletaanko asetusta niihin.

174. En ole samaa mieltä Espanjan kuningaskunnan analyysistä.

175. Unionin lainsäätäjä on todennut, että VYEP:itä koskeva tuomioistuimen toimivalta olisi luotava ja että sitä olisi hallinnoitava välineellä, jolla perustetaan eurooppapatentteja ja VYEP:itä koskeva yhdistetty patenttioikeudenkäyntijärjestelmä.(58)

176. Unionin lainsäätäjä on lisännyt, että kyseinen perustaminen on erityisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa VYEP:n asianmukainen toimivuus, oikeuskäytännön johdonmukaisuus ja siten oikeusvarmuus.(59)

177. Riidanalaisen asetuksen tavoitteena on siten taata tämä asianmukainen toimivuus. Riidanalaisen asetuksen soveltamisen aloittaminen silloin, kun patenttituomioistuinta ei ole vielä perustettu, olisi nimenomaan näiden periaatteiden vastaista.

178. En voi olla samaa mieltä Espanjan kuningaskunnan kanssa, kun se väittää, että juuri jäsenvaltiot päättävät riidanalaisen asetuksen voimaantulosta.

179. Nähdäkseni osallistuvilla jäsenvaltioilla on SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus toteuttaa kaikki toimenpiteet, – patenttituomioistuinsopimuksen ratifiointi mukaan lukien – joilla tiiviimpi yhteistyö voidaan toteuttaa, koska ratifiointi on tämän toteuttamisen välttämätön edellytys. Tämän määräyksen mukaan jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen.

180.  Jos osallistuvat jäsenvaltiot pidättäytyisivät patenttituomioistuinsopimuksen ratifioinnista, ne loukkaisivat vilpittömän yhteistyön periaatetta, sillä ne vaarantaisivat unionin yhdenmukaistamisen ja yhtenäistämisen tavoitteiden toteutumisen. (60)

181. Juuri tämän vuoksi unionin lainsäätäjä on riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todennut, että on ”ratkaisevan tärkeää, että osallistuvat jäsenvaltiot ratifioivat [patenttituomioistuinsopimuksen] kansallisten perustuslaillisten ja parlamentaaristen menettelyjensä mukaisesti ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta tuomioistuin voi aloittaa toimintansa mahdollisimman nopeasti”.(61)

182. Tässä 25 perustelukappaleessa selitetään, miksi unionin lainsäätäjä on riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa tehnyt asetuksen soveltamisen riippuvaiseksi patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulopäivästä, jos voimaantulopäivä on 1.1.2014 myöhempi.

183. Jos katsottaisiin, että eräissä osallistuvissa jäsenvaltioissa, joissa eurooppapatentin yhtenäinen vaikutus tunnustetaan, tietyt kansalliset tuomioistuimet voisivat olla edelleen toimivaltaisia, juuri ne yhdenmukaistamisen ja yhtenäistämisen tavoitteet, joilla eurooppapatenttien yhtenäinen vaikutus pyritään aikaansaamaan, asetettaisiin kyseenalaisiksi.

184. Riidanalaisen asetuksen ja patenttituomioistuinsopimuksen välinen yhteys on laadultaan sellainen, että unionin lainsäätäjä olisi toiminut epäjohdonmukaisesti, jos se ei oikeusvarmuuden takaamiseksi olisi tehnyt riidanalaisen asetuksen soveltamista riippuvaiseksi mainitun sopimuksen voimaantulosta.

185. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää kuudennen kanneperusteen viimeisen osan ja seitsemännen kanneperusteen perusteettomina.

      Toissijaisesti esitetty riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista koskeva vaatimus

1.       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

186. Parlamentti, neuvosto, Saksan liittotasavalta ja Unkari katsovat, että toissijaisesti esitettyä, riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista koskevaa vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ne säännökset, joiden kumoamista vaaditaan, ovat olennainen osa kyseisellä asetuksella vahvistettua säännöstöä ja koska niitä ei siten voida erottaa asetuksesta muuttamatta asetuksen pääsisältöä.

187. Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalaisen asetuksen 9 artikla voidaan hyvin erottaa kyseisen asetuksen muista säännöksistä.(62) Se katsoo kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan osalta, että SEUT 297 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta(63) huomioon ottaen ei ole tarpeen, että riidanalaiseen asetukseen sisältyy asetuksen soveltamista koskeva säännös.

2.       Arviointi

188. Muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että tämä erotettavuutta koskeva edellytys ei täyty, jos toimen osittaisella kumoamisella muutetaan sen pääsisältöä.(64)

189. Käsiteltävänä olevassa asiassa on muistutettava, että riidanalaisen asetuksen tavoitteena on luoda yhtenäinen patenttisuoja. Unionin lainsäätäjä on vahvistanut säännöstön saavuttaakseen tämän tavoitteen.

190. Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään tältä osin seuraavaa: ”Eurooppapatentilla, joka on myönnetty kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden osalta samat patenttivaatimukset sisältävänä, on yhtenäinen vaikutus osallistuvissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että sen yhtenäinen vaikutus on kirjattu yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin.”(65)

191. Tämä edellytys merkitsee sitä, että unionin lainsäätäjän on otettava huomioon joukko ennen kirjaamista tai kirjaamisen jälkeen toteutettavia hallinnollisia toimia, jotka ovat välttämättömiä, jotta kirjaaminen olisi tehokas.

192. Lainsäätäjä on säätänyt tällaisista toimista riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikkona on ”Euroopan patenttijärjestön puitteissa suoritettavat hallinnolliset tehtävät”.

193. Tähän säännökseen sisältyy tyhjentävä luettelo tehtävistä, joiden hoitaminen kuuluu EPO:lle.

194. Jos näitä tehtäviä, josta VYEP-järjestelmän asianmukainen toimivuus selvästi riippuu, ei hoidettaisi, ei voitaisi ajatellakaan, että unionin lainsäätäjä voisi saavuttaa riidanalaisessa asetuksessa vahvistetun tavoitteen.

195. Näin ollen en ymmärrä, miten voisi olla niin, että riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan kumoamisella ei muutettaisi asetuksen pääsisältöä.

196. Mitä tulee riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohtaan, jossa kyse on vuosimaksujen tason vahvistamisesta ja niiden jako-osuuksien määrittämisestä – jotka ovat Espanjan kuningaskunnan viidennen kanneperusteena kohteina –, mielestäni ei olisi mahdollista säätää riidanalaisen asetuksen V luvussa säädetyn kaltaisesta rahoitussäännöksestä määrittelemättä niitä henkilöitä tai yksiköitä, joiden tehtäväksi annetaan siitä huolehtiminen, että vahvistaminen ja määrääminen suoritetaan.

197. Nähdäkseni tästä seuraa, että riidanalaisen asetuksen 9 artiklan 1 kohta kokonaisuudessaan ja 2 kohta, sellaisina kuin ne on mainittu tämän kanteen viidennessä kanneperusteessa, eivät ole sellaisia osia, jotka voitaisiin erottaa kyseisellä asetuksella vahvistetun säännöstön muista osista, ja että näin ollen niiden mahdollisella kumoamisella muutettaisiin mainitun asetuksen pääsisältöä.

198. Siltä osin kuin kyse on riidanalaisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdasta, jossa säädetään asetuksen soveltamisesta ja jossa sen soveltaminen tehdään riippuvaiseksi patenttituomioistuinsopimuksen voimaantulosta, katson, että tätä säännöstä ei voida erottaa riidanalaisen asetuksen muista osista niiden syiden perusteella, jotka on esitetty kuudennen kanneperusteen viimeisestä osasta ja seitsemännestä kanneperusteesta tekemäni arvioinnin yhteydessä.

199. Näin ollen katson, että Espanjan kuningaskunnan toissijaisesti esittämä riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta.

200. Koska yhtäkään Espanjan kuningaskunnan kanteensa tueksi esittämää kanneperustetta ei edellä esitetyn vuoksi voida hyväksyä, kanneperusteet on hylättävä.

IV     Ratkaisuehdotus

201. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin

–      hylkää kanteen ja

–      velvoittaa Espanjan kuningaskunnan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja väliintulijat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.


1 – Alkuperäinen kieli: ranska.


2 – EUVL L 361, s. 1, jäljempänä riidanalainen asetus.


3 – EUVL L 76, s. 53, jäljempänä tiiviimpää yhteistyötä koskeva päätös. Espanjan kuningaskunta ja Italian tasavalta nostivat tästä päätöksestä kumoamiskanteet, jotka unionin tuomioistuin hylkäsi tuomiollaan Espanja ja Italia v. neuvosto (C-274/11 ja C‑295/11, EU:C:2013:240).


4 – EYUL L 361, s. 89.


5 – EUVL C 175, s. 1; jäljempänä patenttituomioistuinsopimus.


6 – Jäljempänä Euroopan patenttisopimus.


7 –      Jäljempänä patenttituomioistuin.


8 –      EUVL L 351, s. 1; jäljempänä Bryssel I -asetus.


9 –      Jäljempänä VYEP.


10 –      Jäljempänä EPO.


11 – 9/56, EU:C:1958:7.


12 – Neuvosto on vastinekirjelmässään käyttänyt samaa kirjoitustapaa eli lyhennettä EPO tarkoittaen sillä sekä Euroopan patenttijärjestöä että Euroopan patenttivirastoa.


13 – Ks. asia Waite ja Kennedy v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen [suuri jaosto] tuomio nro 26083/94, CEDH 1999-I ja asia Beer ja Regan v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen [suuri jaosto] tuomio 18.2.1999, nro 28934/95.


14 – Asia Lenzing AG v. Saksa (déc.), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio nro 39025/97.


15 – Ks. Pech, L., “The Rule of Law as a Constitutional Principle of the European Union”, Jean Monnet Working Paper 04/09, NYU School of Law, New York 2012, s. 58–60.


16 – Ks. Espanjan kuningaskunnan kanteen 36 kohta.


17 – Ks. vastaavasti tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft (C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 120 kohta).


18 – Ks. ehdotus neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi (KOM(2010) 790 lopullinen), s. 3.


19 – Ks. Espanjan kuningaskunnan kannekirjelmän 17 kohta.


20 – Ks. myös riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 6 perustelukappale.


21 – Kursivointi tässä.


22 – Idem.


23 – Idem.


24 – Ks. Belgian kuningaskunnan huomautusten 9 kohta.


25 – EU:C:2013:240.


26 – Ks. tuomio Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto (C‑431/11, EU:C:2013:589, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


27 – Tämä on seuraus, joka johtuu väistämättä SEU 20 artiklasta, jonka 4 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Tiiviimmän yhteistyön alalla hyväksytyt säädökset sitovat ainoastaan kyseiseen yhteistyöhön osallistuvia valtioita” [(ks. tuomio Espanja ja Italia v. neuvosto (EU:C:2013:240, 68 kohta)].


28 – Ks. tuomio Espanja ja Italia v. neuvosto (EU:C:2013:240, 62 kohta).


29 – Ibidem (25 kohta).


30 – Kursivointi tässä. Ilmauksesta ”unionin tasolla” ks. tuomio Espanja ja Italia v. neuvosto (EU:C:2013:240, 68 kohta).


31 – Ks. Espanjan kuningaskunnan vastauskirjelmän 21 kohta.


32 – Ks. riidanalaisen asetuksen 25 kohta.


33 – EU:C:2013:240.


34 – Ibidem (33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


35 – EU:C:1958:7.


36 – Idem.


37 – Idem.


38 – Ks. tuomio komissio v. parlamentti (C‑427/12, EU:C:2014:170, 33 kohta).


39 – Ibidem (34 kohta).


40 – Ibidem (39 kohta).


41 – Kursivointi tässä.


42 – Idem.


43 – Ks. SEU 4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta.


44 – Kursivointi tässä.


45 – EU:C:1958:7.


46 – C‑270/12, EU:C:2014:18.


47 – EU:C:1958:7.


48 – EU:C:2014:18.


49 – EU:C:1958:7.


50 – Idem.


51 – EU:C:2011:123


52 – 62 kohta. Unionin tuomioistuin lausui, että jäsenvaltioiden tehtävänä on EUT-sopimuksessa määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti unionin toimielimiä käyttämällä perustaa yhtenäinen patentti ja antaa sitä koskevat säännöt, mukaan lukien tarvittaessa erityisiä sääntöjä tuomioistuinjärjestelmästä (ks. tuomio Espanja ja Italia v. neuvosto (EU:C:2013:240, 92 kohta)).


53 – Lausunto 1/09 (EU:C:2011:123).


54 – Ks. tuomio TNT Express Nederland (C‑533/08, EU:C:2010:243, 38 kohta).


55 – EU:C:2011:123.


56 – C-402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461.


57 – Ks. tuomio Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (EU:C:2008:461, 289 kohta). Ks. myös lausunto 3/94 (EU:C:1995:436, 22 kohta) ja tuomio Saksa v. neuvosto (C‑122/95, EU:C:1998:94, 42 kohta).


58 – Ks. riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappale.


59 – Ks. riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 2e perustelukappale.


60 – Ks. SEU 4 artiklan 3 kohdan viimeinen alakohta.


61 – Kursivointi tässä.


62 – Espanjan kuningaskunta tukeutuu väliintulokirjelmiin antamansa vastauksen 17 kohdassa vastaavasti julkisasiamies Cruz Villalónin tuomion komissio v. parlamentti ja neuvosto (C‑427/12, EU:C:2013:871) yhteydessä esittämän ratkaisuehdotuksen 19 kohtaan.


63 – Tämän määräyksen mukaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


64 – Ks. tuomio komissio v. parlamentti ja neuvosto (EU:C:2014:170, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


65 – Kursivointi tässä.