UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
5 päivänä helmikuuta 2013 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Ilmeinen arviointivirhe
Asiassa T‑494/10,
Bank Saderat Iran, kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan aluksi solicitor S. Gadhia, solicitor S. Ashley, D. Anderson, QC, ja barrister R. Blakeley, sitten Gadhia, Ashley, Blakeley ja D. Wyatt, QC, ja lopuksi Ashley, Blakeley, Wyatt, solicitor S. Jeffrey ja solicitor A. Irvine,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja R. Liudvinaviciute-Cordeiro,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään S. Boelaert ja M. Konstantinidis,
väliintulijana,
ja jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2010 (EUVL L 195, s. 25), päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1), päätöksen 2010/413 muuttamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71), asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.5.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Bank Saderat Iran on iranilainen liikepankki.
2 Käsiteltävänä oleva asia liittyy sellaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).
3 Kantaja merkittiin 26.7.2010 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon yhteisöistä, jotka edistävät ydinaseiden levittämistä.
4 Tämän vuoksi kantaja merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 432/2007 (EUVL L 103, s. 1) liitteessä V olevaan luetteloon asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 668/2010 (EUVL L 195, s. 25). Tämä johti kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämiseen.
5 Euroopan unionin neuvosto esitti päätöksessä 2010/413 seuraavat perustelut:
”Bank Saderat on Iranin valtion omistama pankki (94‑prosenttisesti Iranin hallituksen omistuksessa). Bank Saderat on tarjonnut rahoituspalveluja yhteisöille, jotka toimivat Iranin ydinohjelman ja ballististen ohjusten ohjelman [lukuun], mukaan lukien [Yhdistyneiden Kansakuntien] turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1737 nimetyt yhteisöt. Bank Saderat käsitteli [puolustusteollisuuden järjestön] (jolle [on] määrätty pakotteita [Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston] päätöslauselmassa 1737) ja Iran Electronics Industries -yhtiön maksuja ja rembursseja maaliskuussa 2009. Vuonna 2003 Bank Saderat [käsitteli rembursseja] Iranin [ydinohjelmaan] liittyvän Mesbah Energy Companyn, [jolle on sittemmin määrätty pakotteita Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1737, lukuun].”
6 Täytäntöönpanoasetuksessa N:o 669/2010 hyväksytyt perustelut ovat samat kuin päätöksessä 2010/413 hyväksytyt perustelut.
7 Neuvosto ilmoitti 27.7.2010 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että sen nimi oli merkitty päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon sekä asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaan luetteloon.
8 Kantaja pyysi 18.8. ja 25.8. sekä 2.9., 9.9. ja 30.9.2010 päivätyillä kirjeillä neuvostoa antamaan sille tiedoksi seikat, joiden perusteella neuvosto oli kohdistanut siihen rajoittavia toimenpiteitä. Se pyysi 15.9.2010 päivätyllä kirjeellä neuvostoa niin ikään tarkastelemaan uudelleen päätöstä merkitä kantaja päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaan luetteloon .
9 Kantajan nimen merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteeseen II pysytettiin päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81). Esitetyt perustelut ovat seuraavat:
”Bank Saderat [on] osittain Iranin hallituksen omistuksessa oleva iranilainen pankki. Se on tarjonnut rahoituspalveluja yhteisöille, jotka toimivat Iranin ydinohjelman ja ballististen ohjusten ohjelman [lukuun], mukaan lukien [Yhdistyneiden Kansakuntien] turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1737 nimetyt yhteisöt. Bank Saderat käsitteli [puolustusteollisuuden järjestön] (jolle [on] määrätty pakotteita [Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston] päätöslauselmassa 1737 [2006]) ja Iran Electronics Industries -yhtiön maksuja ja rembursseja maaliskuussa 2009. Vuonna 2003 Bank Saderat [käsitteli rembursseja] Iranin [ydinohjelmaan] liittyvän Mesbah Energy Companyn, [jolle on sittemmin määrätty pakotteita Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1737, lukuun].”
10 Asetus N:o 423/2007 kumottiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 25.10.2010 annetulla neuvoton asetuksella (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1), ja neuvosto merkitsi kantajan nimen viimeksi mainitun asetuksen liitteeseen VIII. Tämän vuoksi kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdan perusteella.
11 Asetuksessa N:o 961/2010 hyväksytyt perustelut ovat pääosin samat kuin päätöksessä 2010/644 hyväksytyt perustelut.
12 Neuvosto vastasi 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä kantajan 15.9.2010 päivättyyn kirjeeseen ja ilmoitti hylkäävänsä uudelleen tarkastelun jälkeen kantajan pyynnön siitä, että sen nimi poistettaisiin päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevasta luettelosta. Se täsmensi tästä, ettei se yhtynyt kantajan näkökantaan, jonka mukaan tämän remburssitoiminta ei voinut edistää ydinaseiden levittämistä. Vastauksena kantajan pyyntöön asiakirja-aineistoon tutustumisesta neuvosto toimitti sille jäljennökset jäsenvaltioiden esittämistä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevasta kahdesta ehdotuksesta.
13 Vastauksen liitteenä neuvosto toimitti kantajalle jäljennöksen kolmannesta yhden jäsenvaltion esittämästä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevasta ehdotuksesta.
14 Päätöksen 2010/413 muuttamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71) ja asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) voimaantulo ei vaikuttanut kantajan merkitsemiseen päätöksen 2010/413 liitteeseen II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteeseen VIII.
15 Asetus N:o 961/2010 kumottiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 23.3.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1), ja neuvosto merkitsi kantajan nimen viimeksi mainitun asetuksen liitteeseen IX. Perustelut ovat samat kuin päätöksessä 2010/644. Näin ollen kantajan varat ja taloudelliset resurssit on jäädytetty kyseisen asetuksen 23 artiklan 2 kohdan perusteella.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
16 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2010 toimittamallaan asiakirjalla kantaja mukautti vaatimuksiaan päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 antamisen jälkeen.
18 Euroopan komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.1.2011 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulon 8.3.2011 antamallaan määräyksellä.
19 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.2.2012 toimittamallaan asiakirjalla kantaja yhtäältä mukautti vaatimuksiaan päätöksen 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 antamisen jälkeen ja toisaalta vaati, että riidanalaiset toimet kumotaan tarvittaessa välittömin vaikutuksin.
20 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.4.2012 toimittamallaan asiakirjalla kantaja mukautti vaatimuksiaan asetuksen N:o 267/2012 antamisen jälkeen.
21 Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia ja muita osapuolia toimittamaan tiettyjä asiakirjoja ja esitti näille kirjallisesti kysymyksiä. Asianosaiset ja muut osapuolet noudattivat pyyntöjä.
22 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 23.5.2012 pidetyssä istunnossa.
23 Unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) 4.9.2012 antamalla määräyksellä suullinen käsittely aloitettiin uudelleen, jotta kantajan huomautukset unionin tuomioistuimen presidentin asiassa C‑110/12 P(R), Akhras vastaan neuvosto, 19.7.2012 antamasta määräyksestä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) voitiin lisätä asiakirja-aineistoon ja muiden osapuolten huomautukset saada. Suullinen käsittely päätettiin uudelleen 4.10.2012.
24 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa välittömin vaikutuksin päätöksen 2010/413 liitteen II taulukossa B olevan 7 kohdan, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 liitteen taulukossa B olevan 5 kohdan, päätöksen 2010/644 liitteen I osaston taulukossa B olevan 7 kohdan, asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII taulukossa B olevan 7 kohdan, päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 sekä asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevan I osaston taulukossa B olevan 7 kohdan siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
25 Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
26 Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä sen puolustautumisoikeuksien ja sen tehokkaan oikeussuojan loukkaamista. Toinen kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä sitä koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisessa. Kolmas kanneperuste koskee sen omaisuudensuojan sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
27 Neuvosto ja komissio katsovat, etteivät kantajan esittämät kanneperusteet ole perusteltuja. Ne väittävät myös aluksi, että koska kantaja on Iranin valtion ilmentymä, se ei voi vedota perusoikeussuojaan eikä perusoikeuksiin liittyviin takeisiin.
28 Ennen asianosaisten ja muiden osapuolten esittämien kanneperusteiden ja argumenttien arvioimista on tutkittava, voidaanko kantajan kannevaatimuksiinsa tekemät mukautukset ottaa tutkittavaksi.
Kantajan kannevaatimuksiinsa tekemät mukautukset
29 Kuten tämän tuomion 9, 10 ja 15 kohdasta ilmenee, kanteen nostamisen jälkeen päätöksen 2010/413 liitteessä II oleva luettelo korvattiin uudella luettelolla, joka vahvistettiin päätöksessä 2010/644, ja asetus N:o 423/2007, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 668/2010, kumottiin ja korvattiin asetuksella N:o 961/2010, joka puolestaan korvattiin ja kumottiin asetuksella N:o 267/2012. Lisäksi päätöksen 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 johdanto-osan perustelukappaleissa neuvosto totesi nimenomaisesti tarkastelleensa kaikilta osin päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevia luetteloita ja katsoneensa, että niissä lueteltuihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin oli edelleen sovellettava rajoittavia toimenpiteitä. Kantaja mukautti alkuperäisiä vaatimuksiaan siten, että sen kumoamisvaatimus koskee päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 ohella päätöstä 2010/644, asetusta N:o 961/2010, päätöstä 2011/783, täytäntöönpanoasetusta N:o 1245/2011 ja asetusta N:o 267/2012 (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet). Neuvosto ja komissio eivät ole vastustaneet tätä mukautusta.
30 Tästä on muistutettava, että kun yksityistä suoraan ja erikseen koskeva päätös tai asetus korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Olisi näet hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista, että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista. Lisäksi olisi epäoikeudenmukaista, jos kyseessä oleva toimielin voisi unionin tuomioistuimissa toimesta nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa riidanalaista tointa tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen toimeen, jotta sen vastapuoli ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää toimea tai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita (ks. analogisesti asia T‑256/07, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, tuomio 23.10.2008, Kok., s. II‑3019, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Samaa päätelmää on sovellettava päätöksen 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 kaltaisiin toimiin, joissa todetaan, että päätöksen tai asetuksen on edelleen koskettava suoraan ja erikseen tiettyjä yksityisiä samaisessa päätöksessä tai asetuksessa nimenomaisesti vahvistetun uudelleentarkastelumenettelyn jälkeen.
32 Käsiteltävässä asiassa on näin ollen katsottava, että kantajan vaatimus siitä, että päätös 2010/644, asetus N:o 961/2010, päätös 2011/783, täytäntöönpanoasetus N:o 1245/2011 ja asetus N:o 267/2012 kumotaan siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa, on otettava tutkittavaksi (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 30 kohdassa mainittu asia People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, tuomion 47 kohta).
Kantajan mahdollisuus vedota perusoikeuksiin liittyvään suojeluun ja takeisiin
33 Neuvosto ja komissio väittävät, että unionin oikeuden kannalta oikeushenkilöt, jotka ovat kolmansien valtioiden ilmentymä, eivät voi vedota perusoikeuksiin liittyvään suojeluun ja takeisiin. Koska kantaja on niiden mukaan Iranin valtion ilmentymä, siihen sovelletaan tätä sääntöä.
34 Tästä on huomautettava ensinnäkin, ettei Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (EUVL 2010, C 83, s. 389) tai perussopimuksissa ole määräyksiä, joissa evättäisiin oikeushenkilöiltä, jotka ovat valtion ilmentymiä, perusoikeuksiin perustuva suoja. Kantajan esittämien kanneperusteiden kannalta merkityksellisissä perusoikeuskirjan määräyksissä, kuten esimerkiksi 17, 41 ja 47 artiklassa, päinvastoin taataan oikeudet ”jokaiselle”, ja tällainen sanamuoto kattaa kantajan kaltaiset oikeushenkilöt.
35 Neuvosto ja komissio vetoavat tässä yhteydessä kuitenkin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 34 artiklaan, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ota tutkittavaksi valtiollisten elinten valituksia.
36 Ensinnäkin on todettava, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artikla on menettelymääräys, jota ei sovelleta unionin tuomioistuimissa käytäviin menettelyihin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että mainitun määräyksen tarkoituksena on estää se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopijapuolena oleva valtio voisi olla mainitussa tuomioistuimessa samanaikaisesti sekä valittajana että vastapuolena (ks. vastaavasti asia Compagnie de navigation de la République islamique d’Iran v. Turkki, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.12.2007, 2007‑V, 81 kohta). Tätä päätelmää ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä tapauksessa.
37 Neuvosto ja komissio väittävät myös, että niiden esittämä sääntö on perusteltu siitä syystä, että valtion on taattava perusoikeuksien kunnioittaminen alueellaan, mutta se ei voi itse vedota näihin oikeuksiin.
38 Vaikka oletettaisiin, että edellä mainittua perustelua sovellettaisiin sisäiseen tilanteeseen, sillä seikalla, että valtion on taattava perusoikeuksien kunnioittaminen alueellaan, ei ole merkitystä niiden oikeuksien laajuuden kannalta, joita kyseisen valtion ilmentyminä olevilla oikeushenkilöillä voi olla kolmansien valtioiden alueella.
39 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että unionin oikeudessa ei ole sääntöä, jolla estettäisiin oikeushenkilöitä, jotka ovat kolmannen valtion ilmentymiä, vetoamasta perusoikeuksiin liittyvään suojeluun ja takeisiin. Tällaiset oikeushenkilöt voivat näin ollen vedota kyseisiin oikeuksiin unionin tuomioistuimissa, kunhan oikeudet ovat yhteensoveltuvia niiden oikeushenkilöllisyyden kanssa.
40 Neuvosto ja komissio eivät missään tapauksessa ole esittäneet seikkoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa, että kantaja tosiasiallisesti oli Iranin valtion ilmentymä eli yhteisö, joka osallistui julkisen vallan käyttöön tai joka hoiti julkista palvelua viranomaisten valvonnassa (ks. vastaavasti edellä 36 kohdassa mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Compagnie de navigation de la République islamique d’Iran v. Turkki, 79 kohta).
41 Neuvosto väittää tästä ensinnäkin, että kantaja hoitaa julkista palvelua Iranin viranomaisten valvonnassa, koska se tarjoaa Iranin talouden toiminnalle tarpeellisia rahoituspalveluja. Se ei kuitenkaan kiistä kantajan väitteitä siitä, että mainitut palvelut ovat kaupallista toimintaa, jota harjoitetaan kilpailun alalla ja johon sovelletaan normaalia lainsäädäntöä. Tässä tilanteessa se seikka, että toiminta on tarpeen valtion talouden toiminnalle, ei itsessään tee toiminnasta julkista palvelua.
42 Komissio esittää lisäksi, että se seikka, että kantaja osallistuu ydinaseiden levittämiseen, osoittaa, että se osallistuu julkisen vallan käyttöön. Komissio käyttää tämän toteaman perustana kuitenkin olettamaa sellaisista tosiseikoista, joiden paikkansapitävyyden kantaja on riitauttanut ja jotka ovat unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn keskipisteessä. Kantajan väitetty osallistuminen ydinaseiden levittämiseen, sellaisena kuin se kuvataan riidanalaisissa toimissa, ei lisäksi ole osa valtiollisen toimivallan käyttämistä vaan liiketoimia, jotka on toteutettu ydinaseiden levittämiseen osallistuneiden yhteisöjen kanssa. Tällä väitteellä ei näin ollen voida perustella sitä, että kantajaa pidetään Iranin valtion ilmentymänä.
43 Komissio katsoo lopuksi, että kantaja on osa Iranin valtiota, koska Iranin valtio omistaa siitä osan. Sen lisäksi, että kantajan esittämistä selvityksistä, joita neuvosto ja komissio eivät ole kiistäneet, ilmenee, että Iranin valtion on ainoastaan vähemmistöomistaja, on myös huomattava, ettei omistusosuus yksinään merkitse sitä, että kantaja osallistuu julkisen vallan käyttöön tai hoitaa julkista palvelua.
44 Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kantaja voi vedota perusoikeuksiin liittyvään suojeluun ja takeisiin.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista sekä kantajalla tehokkaaseen oikeussuojaan olevan oikeuden loukkaamista
45 Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, että neuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutta ja loukannut sen puolustautumisoikeuksia sekä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan yhtäältä, koska kantajalle ei ole ilmoitettu riittävästi tietoja, jotta se olisi voinut esittää tehokkaita huomautuksia sen suhteen toteutetuista rajoittavista toimenpiteistä ja jotta kantajalle olisi taattu oikeudenmukainen oikeudenkäynti, ja toisaalta koska sekä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista edeltänyt kantajaa koskeva tutkinta että näiden toimenpiteiden säännöllinen uudelleentarkastelu ovat useilta osiltaan virheellisiä.
46 Komission tukema neuvosto katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja. Se väittää erityisesti, ettei kantaja voi vedota puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen.
47 Ensiksi on muistutettava, että SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja nyt käsiteltävässä asiassa erityisesti päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohdan mukaan asianomaiselle vastainen toimi on perusteltava sen vuoksi, että asianomainen saisi riittävät tiedot arvioidakseen, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja sen vuoksi, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimen laillisuuden. Näin muotoiltu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden yleinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Perustelut on näin ollen lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (ks. vastaavasti asia T‑390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, Kok., s. II‑3967, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista, neuvostolla on näin ollen velvollisuus saattaa yhteisön, johon rajoittavat toimenpiteet on kohdistettu, tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella se katsoo, että ne on toteutettava. Neuvosto on siten velvollinen ilmoittamaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin asianomaisten toimenpiteiden laillisuus perustuu, sekä syyt, joiden vuoksi se on kyseiset toimenpiteet toteuttanut (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Lisäksi perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut nämä vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimenpide on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen ulottuvuuden (ks. edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on toiseksi niin, että puolustautumisoikeuksien ja erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen menettelyssä, jota käydään jotakin yhteisöä vastaan ja jonka päätteeksi voidaan tehdä tälle vastainen päätös, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka kyseessä olevasta menettelystä ei olisi annettu mitään sääntöjä (edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 91 kohta).
51 Yhtäältä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate edellyttää, että asianomaiselle yhteisölle annetaan tiedoksi seikat, joita on käytetty sitä vastaan sille vastaisen toimen perustelemiseksi. Toisaalta sille on annettava mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa kyseisistä seikoista (ks. analogisesti asia T‑228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomio 12.12.2006, Kok., s. II‑4665, 93 kohta).
52 Kun on kyse ensimmäisestä toimesta, jolla yhteisön varat jäädytetään, asianomaista vastaan puhuvat seikat on näin ollen annettava asianomaiselle tiedoksi joko samalla hetkellä, kun kyseessä oleva toimi toteutetaan, tai mahdollisimman pian sen jälkeen, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitoon liittyvät pakottavat syyt estä tätä tiedoksiantamista. Asianomaisella yhteisöllä on myös pyynnöstään oikeus esittää kantansa näistä seikoista toimen toteuttamisen jälkeen. Mikäli edellä esitetystä varauksesta ei muuta johdu, ennen kaikkia tulevia varojen jäädyttämistä koskevia päätöksiä kyseessä olevalle yhteisölle on annettava tiedoksi uudet sitä vastaan puhuvat seikat ja sille on varattava uusi tilaisuus esittää kantansa (ks. analogisesti edellä 51 kohdassa mainittu asia Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomion 137 kohta).
53 On lisäksi huomautettava, että silloin, kun asianomaiselle yhteisölle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että kyseisellä toimielimellä on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Kolmanneksi on todettava, että tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Tuomioistuinvalvonnan tehokkuus merkitsee, että kyseessä oleva unionin viranomainen on velvollinen ilmoittamaan asianomaisen rajoittavan toimenpiteen perustelut yhteisölle, jota asia koskee, mahdollisuuksiensa mukaan joko sinä ajankohtana, jona kyseinen toimenpide toteutetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista sen toteuttamisen jälkeen, jotta asianomainen yhteisö voi käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä. Tämän perustelujen ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on nimittäin tarpeen sekä sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarpeellista, että sitä varten, että viimeksi mainitut kykenevät täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, joka niille kuuluu (ks. vastaavasti ja analogisesti yhdistetyt asiat C‑402/05 P ja C‑415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008, Kok., s. I-6351, 335–337 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Kun otetaan huomioon edellä mainittu oikeuskäytäntö, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että asianosaisten ja muiden osapuolten ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esittämät argumentit on syytä tutkia jäljempänä esitetyssä viisiportaisessa järjestyksessä. Ensimmäiseksi on tutkittava neuvoston ja komission alustavat väitteet siitä, ettei kantaja voi vedota puolustautumisoikeuksien suojaa koskevaan periaatteeseen. Toiseksi on syytä tutkia väitteet, jotka koskevat yhtäältä perusteluvelvollisuutta ja toisaalta kantajan puolustautumisoikeuksien väitettyä loukkaamista siltä osin kuin on kyse sitä vastaan puhuvien seikkojen alkuperäisestä tiedoksiannosta. Kolmanneksi on tutkittava väitteet, jotka koskevat puolustautumisoikeuksien väitettyä loukkaamista siltä osin kuin on kyse oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin. Unionin yleinen tuomioistuimen on tutkittava neljänneksi väitteet, jotka koskevat kantajan puolustautumisoikeuksien väitettyä loukkaamista siltä osin kuin on kyse sen mahdollisuudesta esittää kantansa ja sillä olevan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden väitettyä loukkaamista. Viidenneksi tutkitaan väitteet, jotka koskevat neuvoston tutkinnassa ja uudelleentarkastelussa väitetysti tapahtuneita virheitä.
Kantajan mahdollisuus vedota puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen
56 Neuvosto ja komissio väittävät, ettei käsiteltävässä asiassa voida soveltaa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta. Ne viittaavat asiassa T‑181/08, Tay Za vastaan neuvosto, 19.5.2010 annettuun tuomioon (Kok., s. II‑1965, 121−123 kohta) ja katsovat, etteivät rajoittavat toimenpiteet koske kantajaa sen oman toiminnan vuoksi vaan siksi, että se kuuluu sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen yleiseen ryhmään, jotka ovat tukeneet ydinaseiden levittämistä. Tämän vuoksi rajoittavien toimenpiteiden toteuttamismenettelyä ei kantajan suhteen aloitettu edellä 50 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, eikä se näin ollen voi vedota puolustautumisoikeuksiin tai se voi vedota näihin ainoastaan rajallisesti.
57 Näitä väitteitä ei voida hyväksyä.
58 Yhtäältä nimittäin edellä 56 kohdassa mainitussa asiassa Tay Za vastaan neuvosto annettu tuomio on kumottu kokonaisuudessaan muutoksenhaun johdosta unionin tuomioistuimen asiassa C‑376/10 P, Tay Za vastaan neuvosto 13.3.2012 antamalla tuomiolla. Kyseisessä tuomiossa esitetyt toteamukset eivät näin ollen ole enää osa unionin oikeusjärjestystä, minkä vuoksi neuvosto ja komissio eivät voi vedota niihin pätevästi.
59 Toisaalta päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 ja 4 kohtaan, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohtaan, asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 ja 4 kohtaan ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 ja 4 kohtaan sisältyy säännöksiä, joissa taataan sellaisten yhteisöjen puolustautumisoikeudet, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä näiden säädösten nojalla. Unionin tuomioistuimet valvovat näiden oikeuksien kunnioittamista (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 37 kohta).
60 Tässä tilanteessa on katsottava, että kantaja voi nyt käsiteltävässä asiassa vedota puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, sellaisena kuin se on kuvattu edellä 50−53 kohdassa.
Perusteluvelvollisuus sekä kantajaa vastaan puhuvien seikkojen alkuperäinen tiedoksianto
61 Aluksi on todettava, että arvioitaessa sitä, onko asiassa noudatettu perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta antaa kyseessä olevalle yhteisölle tiedoksi sitä vastaan puhuvat seikat, on otettava huomioon riidanalaisissa toimissa esiintyvien perustelujen lisäksi neuvoston kantajalle tiedoksi antamat kolme ehdotusta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi.
62 Kyseisistä ehdotuksista, sellaisina kuin ne ilmoitettiin kantajalle, ilmenee yhtäältä, että ne esitettiin jäsenvaltioiden delegaatioille kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä ja että ne ovat näin ollen seikkoja, joihin mainitut toimenpiteet perustuvat.
63 Toisaalta pitää paikkansa, että kyseiset kolme ehdotusta annettiin kantajalle tiedoksi sen jälkeen, kun kanne oli nostettu ja − kun on kyse vastaukseen liitetystä ehdotuksesta − jopa päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 antamiseen perustuvan vaatimusten mukauttamisen jälkeen. Niillä ei näin ollen voida pätevästi täydentää päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 ja vastaukseen liitetyn ehdotuksen osalta päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 perusteluja. Ne voidaan kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa myöhempien toimien eli päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 laillisuutta, kun on kyse asianomaisista kolmesta ehdotuksesta, sekä päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 laillisuutta, kun on kyse 28.10.2010 ilmoitetuista ehdotuksista.
64 Riidanalaisissa toimissa mainitaan seuraavat neljä kantajaa koskevaa perustetta:
– kantaja on Iranin valtion omistuksessa joko 94-prosenttisesti päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 mukaan tai osittain myöhempien toimien mukaan
– kantaja suoritti rahoituspalveluja yhteisöille, jotka tekevät ostoja, jotka on tarkoitettu Iranin ydinohjelmia ja ballistisia ohjuksia koskevaa ohjelmaa varten; näihin yhteisöihin kuuluvat Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1737 (2006) tarkoitetut yhteisöt
– vuoden 2009 maaliskuussa kantaja käsitteli yhä puolustusteollisuuden järjestön (jäljempänä DIO) ja Iran Electronics Industriesin (jäljempänä IEI), joita rajoittavat toimenpiteet koskevat, maksuja ja rembursseja
– vuonna 2003 kantaja käsitteli rembursseja Iranin ydinohjelmaan liittyvän Mesbah Energy Company ‑yhtiön lukuun.
65 Neuvoston 28.10.2010 päivättyyn kirjeeseen liitetyissä ehdotuksissa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi mainitut perusteet ovat samat kuin riidanalaisissa toimissa mainitut perusteet.
66 Vastaukseen liitetyssä kolmannessa ehdotuksessa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi puolestaan lisätään viides peruste, jonka mukaan kantaja olisi suorittanut rahoituspalveluja Sanam Industria Groupille.
67 Kantaja väittää, ettei näissä perusteluissa täsmennetä riittävästi syitä, joiden perusteella sen suhteen toteutettiin rajoittavia toimenpiteitä. Sen mukaan tämä puutteellisuus merkitsee lisäksi sen puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
68 Komission tukema neuvosto kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden.
69 Ensimmäinen peruste on riittävän täsmällinen, koska kantaja voi sen perusteella ymmärtää, että neuvosto moittii sitä siitä, että Iranin valtio omistaa osan siitä.
70 Toisesta perusteesta on todettava, ettei ensinnäkään ole selvää, onko kyseessä yleinen väite, jota täydennetään ja selitetään seuraavilla perusteilla, vai itsenäinen peruste. Koska eri perusteita ei ole nimenomaisesti liitetty yhteen, riidanalaisten toimien perusteiden jälkimmäinen tulkinta on hyväksyttävä.
71 Kyseisen tulkinnan mukaan toinen peruste on kuitenkin kohtuuttoman ylimalkainen, koska siinä ei yksilöidä yhteisöjä, joille asianomaiset rahoituspalvelut on suoritettu.
72 Kolmas, neljäs ja viides peruste ovat riittävän yksityiskohtaisia, koska niissä täsmennetään asianomaisten yhteisöjen nimet ja ensimmäisen kahden perusteen tapauksessa suoritetut rahoituspalvelut ja niiden suorituspäivä.
73 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että neuvosto laiminlöi perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta antaa kantajalle yhteisönä, jota asia koskee, tiedoksi sitä vastaan puhuvat seikat sikäli kuin on kyse toisesta sen mainitsemasta perusteesta. Näitä velvollisuuksia sitä vastoin noudatettiin muiden perusteiden osalta.
Oikeus tutustua asiakirjoihin
74 Kuten tämän tuomion 12 ja 13 kohdassa todettaan, neuvosto toimitti kantajalle 28.10.2010 päivätyn kirjeensä liitteenä kaksi jäsenvaltioiden tekemää ehdotusta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi ja tämän jälkeen kolmannen ehdotuksen vastauksensa liitteenä.
75 Kantaja katsoo, että tämä tiedoksiantaminen tapahtui myöhässä, koska sillä ei ollut käytettävissään kyseisiä seikkoja hyvissä ajoin.
76 Komission tukema neuvosto puolustautuu väittämällä lähinnä, että se ilmoitti asianomaiset ehdotukset kantajalle heti, kun jäsenvaltiot, joilta ne olivat peräisin, antoivat sille luvan tähän.
77 Neuvoston argumenttia ei kuitenkaan voida hyväksyä. Jos neuvoston aikomuksena on käyttää arviointinsa perustana jäsenvaltion esittämiä seikkoja rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi jonkin yhteisön suhteen, sen on nimittäin ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista varmistauduttava siitä, että kyseiset seikat voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle yhteisölle riittävän ajoissa, jotta tämä voi esittää tehokkaasti kantansa asiasta.
78 Nyt käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että neuvoston kantajalle vahvistama määräaika huomautusten esittämiseen päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 antamisen jälkeen päättyi 15.9.2010.
79 Koska neuvosto ilmoitti kolme ehdotusta kantajalle vasta kyseisen määräajan päättymisen jälkeen, se ei antanut kantajalle oikeutta tutustua asiakirja-aineistoonsa hyvissä ajoin ja loukkasi näin puolustautumisoikeuksia.
Arviointi kantajan mahdollisuudesta esittää tehokkaasti kantansa ja oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan
80 Kantaja väittää ensimmäiseksi, ettei sillä ole ollut mahdollisuutta esittää tehokkaasti kantaansa ja ettei neuvosto ainakaan ole ottanut huomioon huomautuksia, joita se on esittänyt.
81 Komission tukema neuvosto katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja.
82 Aluksi on todettava, että sen jälkeen, kun ensimmäiset toimet kantajan varojen jäädyttämiseksi oli toteutettu 26.7.2010, kantaja lähetti neuvostolle 15.9.2010 päivätyn kirjeen, jossa se esitti kantansa ja pyysi, että siihen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet poistettaisiin. Neuvosto vastasi kyseiseen kirjeeseen 28.10.2010. Tämän jälkeen ja ennen päätöksen 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 antamista kantaja esitti huomautuksensa neuvostolle 29.7.2011 päivätyllä kirjeellä, johon neuvosto vastasi 5.12.2011. Kantaja esitti vielä 10.2.2012 eli ennen asetuksen N:o 267/2012 antamista uusia huomautuksia neuvostolle, joka vastasi niihin 24.4.2012 päivätyllä kirjeellä.
83 On näin ollen katsottava, että kantajalla oli tilaisuus esittää tehokkaasti kantansa lukuun ottamatta yhtäältä toisesta neuvoston perustetta, joka on kohtuuttoman ylimalkainen (ks. edellä 70 kohta), ja toisaalta kolmesta ehdotuksesta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, joita sillä ei ollut käytettävissään 15.9.2010.
84 Esitettyjen huomautusten huomioon ottamisesta on todettava, että neuvoston 28.10.2010, 5.12.2011 ja 24.4.2012 päivätyissä kirjeissään kantajan väitteisiin esittämä vastaus on kiistatta on lyhyt. Neuvosto kuitenkin täsmensi 28.10.2010 päivätyssä kirjeessä, että se ei yhtynyt kantajan näkemykseen siitä, ettei sen rembursseja koskeva toiminta voinut myötävaikuttaa ydinaseiden levittämiseen. Se toisti tämän kannan 5.12.2011 ja 24.4.2012 päivätyissä kirjeissä.
85 On lisäksi kiistatonta, että neuvosto korjasi maininnan, joka koski sitä, että Iranin valtio omisti osan kantajasta, ja jonka todenmukaisuuden kantaja riitautti.
86 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, neuvosto otti huomioon kantajan huomautukset uudelleen tarkastelunsa yhteydessä.
87 Kantaja väittää toiseksi, että sille ilmoitettujen tietojen ja seikkojen puutteellisuus vaikutti sen tehokkaaseen oikeussuojaan.
88 Komission tukema neuvosto väittää, ettei tämä argumentti ole perusteltu.
89 Kuten tämän tuomion 83 kohdassa todettiin, on katsottava, että sikäli kuin kantajalle ilmoitettiin erikseen riittävän täsmälliset perusteet eli neuvoston ensimmäinen, kolmas, neljäs ja viides peruste, sen tehokasta oikeussuojaa kunnioitettiin.
90 Sen sijaan neuvoston toisen perusteen ylimalkaisuus sekä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevien kolmen ehdotuksen myöhäinen tiedoksiantaminen merkitsevät kantajalla olevan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista.
Neuvoston tutkintaa rasittavat virheellisyydet
91 Kantaja väittää, että neuvosto ei todella tutkinut käsiteltävän asian olosuhteita vaan se tyytyi hyväksymään jäsenvaltioiden tekemät ehdotukset. Tämä virheellisyys rasittaa sen mukaan sekä kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista edeltänyttä tutkintaa että samaisten toimenpiteiden säännöllistä uudelleentarkastelua.
92 Kantajan mukaan Wikileaks-järjestön julkituomista diplomaattiviesteistä (jäljempänä diplomaattiviestit) ilmenee, että Yhdysvaltain hallitus painosti jäsenvaltioita ja erityisesti Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jotta nämä kohdistaisivat rajoittavia toimenpiteitä iranilaisiin yhteisöihin. Kantajan mukaan tämä seikka saattaa kyseenalaiseksi toteutettujen toimenpiteiden ja niiden hyväksymismenettelyn laillisuuden.
93 Komission tukema neuvosto kiistää kantajan väitteiden paikkansapitävyyden. Se väittää erityisesti, ettei diplomaattiviestejä voida ottaa huomioon.
94 Ensimmäiseksi on todettava, että toimet, joilla ydinaseiden levittämiseen väitetysti osallistuviin yhteisöihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, ovat neuvoston toimia, ja neuvoston on näin ollen vastattava siitä, että niiden toteuttaminen on oikeutettua. Ensimmäistä toimea, jolla päätetään tällaisista toimenpiteistä, antaessaan neuvoston on täten tutkittava niiden tietojen ja todisteiden merkityksellisyys ja paikkansapitävyys, joita jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja päätöksen 2010/413 23 artiklan 2 kohdan nojalla sille esittävät. Samaa yhteisöä koskevia seuraavia toimia antaessaan neuvoston on kyseisen päätöksen 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkasteltava uudelleen yhteisön esittämien huomautusten valossa, onko toimenpiteiden voimassapitäminen tarpeen.
95 Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistossa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että neuvosto varmistui niiden kantajaa koskevien seikkojen merkityksellisyydestä ja paikkansapitävyydestä, jotka sille esitettiin ennen päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 antamista. On päinvastoin niin, että näissä toimissa oleva virheellinen maininta, joka koskee Iranin valtion omistusosuutta kantajasta ja jonka paikkansapitämättömyyttä neuvosto ei ole kiistänyt, on paremminkin omiaan osoittamaan, ettei mitään edellä mainitunlaisia varmistuksia tehty.
96 Tämän tuomion 84−86 kohdasta ilmenee, että myöhempiä riidanalaisia toimia toteuttaessaan neuvosto tarkasteli uudelleen tämän asian olosuhteet kantajan huomautukset huomioiden, koska se korjasi toteamuksen, joka koski Iranin valtion omistusosuutta kantajasta, ja lausui perusteluistaan, jotka koskivat remburssitoimintaa.
97 Toiseksi diplomaattiviesteistä on todettava, että vaikka oletettaisiin toteen näytetyksi, että joitakin jäsenvaltioita on mahdollisesti painostettu diplomaattisesti, tämä seikka ei yksinään merkitse sitä, että tällä painostuksella on vaikutettu neuvoston toteuttamiin riidanalaisiin toimiin tai sen niiden toteuttamisen yhteydessä suorittamaan tutkintaan.
98 Tässä tilanteessa on hyväksyttävä kantajan väitteet, jotka koskevat virheellisyyttä neuvoston tutkinnassa, siltä osin kuin on kyse päätöksestä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 668/2010, ja ne on hylättävä muilta osin.
99 Edellä esitetyn perusteella on ensiksi todettava, että neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska se ei antanut kantajalle riittävän ajoissa tiedoksi rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevaa kolmea ehdotusta (ks. edellä 79, 83 ja 90 kohta). Koska neuvosto käytti kyseisiä ehdotuksia perusteena kaikille kantajaan kohdistetuille riidanalaisille toimille ja kun otetaan huomioon niistä viimeisimmän tiedoksiantopäivä, kyseinen virheellisyys vaikuttaa päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 laillisuuteen siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.
100 Seuraavaksi on todettava, että päätöstä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 668/2010 antaessaan neuvosto ei noudattanut velvollisuutta tutkia sille esitettyjen, kantajaa koskevien tietojen ja todisteiden merkityksellisyyttä ja paikkansapitävyyttä, minkä vuoksi kyseiset toimet ovat lainvastaisia (ks. edellä 95 ja 98 kohta).
101 Lopuksi on todettava, että neuvosto laiminlöi perusteluvelvollisuutta ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kantajan suhteen esitetyn toisen perusteen osalta (ks. edellä 70, 73, 83 ja 90 kohta). Kun otetaan huomioon se, että neuvoston esittämät eri perusteet ovat toisistaan riippumattomia ja että muut perusteet ovat riittävän täsmällisiä, tämä seikka ei oikeuta kumoamaan päätöstä 2011/783, täytäntöönpanoasetusta N:o 1245/2011 eikä asetusta N:o 267/2012. Tämä merkitsee yksinomaan sitä, ettei toista perustetta voida ottaa huomioon tarkasteltaessa toista kanneperustetta, joka koskee kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä.
102 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamista siltä osin kuin mainitut toimet koskevat kantajaa ja hylättävä muilta osin.
Toinen kanneperuste, joka koskee kantajaan kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisessa tehtyä ilmeistä arviointivirhettä
103 Kantaja väittää, että perusteet, joihin neuvosto sen suhteen esitti ja jotka mainitaan tämän tuomion 64−66 kohdassa, eivät täytä päätöksessä 2010/413, asetuksessa N:o 423/2007, asetuksessa N:o 961/2010 ja asetuksessa N:o 267/2012 vahvistettuja edellytyksiä eikä niiden tueksi ole esitetty näyttöä. Kantajan mukaan neuvosto on näin ollen tehnyt ilmeisen arviointivirheen kohdistaessaan siihen rajoittavia toimenpiteitä näiden perusteiden pohjalta.
104 Komission tukema neuvosto kiistää kantajan argumentit.
105 Oikeuskäytännön mukaan toimen, jolla johonkin yhteisöön on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta ulottuu sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin, joihin on vedottu kyseisen toimen perustelemiseksi, sekä niiden todisteiden ja tietojen tutkimiseen, joihin kyseinen arviointi perustuu. Jos nämä asetetaan kyseenalaiseksi, neuvoston on esitettävä kyseiset seikat, jotta unionin tuomioistuimet voivat tutkia ne (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 37 ja 107 kohta).
106 Kun otetaan huomioon edellisessä kohdassa mainittu oikeuskäytäntö sekä neuvoston kantajan suhteen esittämän perusteen puutteelliset perustelut (ks. edellä 101 kohta), on tyydyttävä varmistamaan ensimmäisen, kolmannen, neljännen ja viidennen esitetyn perusteen hyväksyttävyys.
107 Ensimmäisestä perusteesta on osoitettu, että Iranin valtio ei omistanut 94 prosenttia kantajasta vaan että se oli pelkkä vähemmistöosakas. Kyseisen perusteen taustalla on näin ollen virheellinen tosiseikkoja koskeva olettama, kun on kyse päätöksestä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 668/2010.
108 Pelkästään se, että Iranin valtio omistaa osan kantajasta, ei lisäksi merkitse sitä, että kantaja tukee ydinaseiden levittämistä. Neuvoston esittämällä ensimmäisellä perusteella ei näin ollen voida oikeuttaa kantajaan kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista sillä perusteella, että kantaja olisi antanut tällaista tukea.
109 Neljännen perusteen yhteydessä kantaja kiistää suorittaneensa palveluja Mesbah Energy Companylle. Neuvosto ei ole esittänyt minkäänlaisia todisteita tai tietoja osoittaakseen, että tällaisia palveluja suoritettiin tai edes että kantaja oli tietoinen Mesbah Energy Companyn, johon ei vielä vuonna 2003 ollut kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, osallisuudesta ydinaseiden levittämisessä. On näin ollen katsottava, että kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä ei voida oikeuttaa myöskään neljännellä perusteella.
110 Tämä pätee myös viidenteen perusteeseen siltä osin kuin on kyse päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 laillisuudesta. Kantaja nimittäin kiistää suorittaneensa rahoituspalveluja Sanam Industria Groupille tähän kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen, eikä neuvosto esitä ensimmäistäkään seikkaa osoittaakseen päinvastaista tai näyttääkseen toteen, että kantaja oli tietoinen Sanam Industria Groupin osallisuudesta ydinaseiden levittämisessä vieläpä ennen tähän kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista.
111 Kolmannesta perusteesta on vielä todettava, että kantaja ei kiistä sitä, että DIO ja IEI osallistuvat ydinaseiden levittämiseen. Se ei myöskään kiistä käsitelleensä kyseisen kahden yhteisön rembursseja.
112 Kantajan mukaan sen DIO:lle ja IEI:lle suorittamilla palveluilla ei kuitenkaan voida oikeuttaa siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista. Se väittää tästä lähinnä, että kyseiset palvelut olivat menneisyydessä suoritettuja tavanomaisia pankkipalveluja kolmansien pankkien asettamien vientiremburssien käsittelyn yhteydessä ja että ne eivät koskeneet ydinaseiden levittämiseen liittyviä toimia.
113 Sen selvittämiseksi, olivatko kyseiset argumentit perusteltuja, unionin yleinen tuomioistuin pyysi neuvostoa toimittamaan sille yksityiskohtaiset tiedot kantajan DIO:lle ja IEI:lle käsittelemistä rembursseista.
114 Neuvosto ei vastannut unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöön. Se väittää tästä, ettei myöskään kantaja ole esittänyt tällaisia seikkoja, vaikka se olisi voinut ja sen olisi pitänyt näin tehdä.
115 Tätä argumenttia ei voida hyväksyä. Kuten tämän tuomion 105 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, ei ole rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan yhteisön vaan neuvoston tehtävänä esittää todisteet ja tiedot, joihin se on tukeutunut kyseisiä toimenpiteitä toteuttaessaan, jos yhteisö asettaa kyseenalaiseksi neuvoston perustelut. Nyt käsiteltävässä asiassa, jossa neuvosto tukeutui nimenomaisiin rembursseihin, joita kantaja sen mukaan käsitteli DIO:lle ja IEI:lle, on siis neuvoston tehtävänä toimittaa unionin yleiselle tuomioistuimelle niitä koskevat yksityiskohdat.
116 Tässä tilanteessa siitä, ettei ollut mahdollista selvittää, olivatko kantajan ne argumentit perusteltuja, joiden mukaan siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen ei ollut oikeutettavissa sen DIO:lle ja IEI:lle suorittamilla palveluilla, ei voi aiheutua haittaa kantajalle. Tämä mahdottomuus johtuu päinvastoin siitä, että neuvosto laiminlöi velvollisuutensa esittää asian kannalta merkitykselliset todisteet ja tiedot, joten toinen kanneperuste on hyväksyttävä.
117 Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalaiset toimet on kumottava kantajaa koskevilta osin eikä kolmatta kanneperustetta, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, tarvitse tutkia.
Riidanalaisten toimien kumoamisen ajalliset vaikutukset
118 Riidanalaisten toimien kumoamisen ajallisista vaikutuksista on ensin huomautettava, että täytäntöönpanoasetuksella N:o 668/2010, jolla muutettiin asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaa luetteloa, ei ole enää oikeusvaikutuksia, koska tämä jälkimmäinen asetus on kumottu asetuksella N:o 961/2010. Asetus N:o 961/2010, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 1245/2011, on puolestaan kumottu asetuksella N:o 267/2012. Näin ollen täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, asetuksen N:o 961/2010 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 kumoaminen koskee vain vaikutuksia, joita niillä on ollut niiden voimaantulon ja kumoamisen välillä.
119 Asetuksesta N:o 267/2012 on seuraavaksi muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan mukaan poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla asetus kumotaan, tulevat voimaan vasta perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun muutoksenhakua varten asetetun ajan kuluttua tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä (ks. analogisesti asia T‑316/11, Kadio Moroko v. neuvosto, tuomio 16.9.2011, 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
120 Kantaja viittaa tästä edellä 23 kohdassa mainitussa asiassa Akhras vastaan neuvosto annettuun määräykseen ja väittää, että asetus N:o 267/2012 on siihen nähden kuin asetuksen muodossa annettu päätös eikä todellinen asetus. Perussäännön 60 artiklan toista kohtaa ei sen mukaan näin ollen sovelleta nyt käsiteltävässä asiassa.
121 Tätä argumenttia ei voida hyväksyä.
122 Edellä 23 kohdassa mainitussa asiassa Akhras vastaan neuvosto antamassaan määräyksessä unionin tuomioistuimen presidentti ei nimittäin tutkinut yksityiskohtaisesti perussäännön 60 artiklan toisen kohdan soveltamista asetuksiin, joilla asetetaan rajoittavia toimenpiteitä, koska hän tyytyi toteamaan, että vaikka kantajan tästä seikasta esittämät argumentit asiassa C‑110/12 P(R) eivät vaikuttaneet ”perusteettomilta”, ne olivat sen sijaan tehottomia.
123 Toisaalta oikeuskäytännön valossa on katsottava, että asetus N:o 267/2012 mukaan lukien sen liite IX on luonteeltaan samanlainen kuin asetus, koska sen 51 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa (ks. analogisesti asia C‑548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, Kok., s. I‑11381, 45 kohta).
124 Unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan siis hyvinkin nyt käsiteltävässä asiassa.
125 Tässä tilanteessa neuvostolla on käytössään kaksi kuukautta tämän tuomion tiedoksi antamisesta lisättynä etäisyyksien vuoksi myönnetyllä kymmenen päivän määräajalla, jotta se voi korjata todetut loukkaukset toteuttamalla tarvittaessa kantajaan kohdistettuja uusia rajoittavia toimenpiteitä. Vaara siitä, että asetuksella N:o 267/2012 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden tehokkuudelle aiheutuisi vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, ei vaikuta nyt käsiteltävässä asiassa – kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden merkittävä vaikutus kantajan oikeuksiin ja vapauksiin – riittävän suurelta, jotta voitaisiin oikeuttaa kyseisen asetuksen kantajaan kohdistuvien vaikutusten ennallaan pitäminen kauemmin kuin unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään (ks. analogisesti edellä 119 kohdassa mainittu asia Kadio Morokro v. neuvosto, tuomion 38 kohta).
126 Lopuksi on todettava, että kun on kyse päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644 ja päätöksellä 2011/783, kumoamisen ajallisista vaikutuksista, on muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 267/2012 ja päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644 ja päätöksellä 2011/783, kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välillä oleva ero saattaa loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näillä kahdella toimella kohdistetaan kantajaan samanlaisia toimenpiteitä. Päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644 ja päätöksellä 2011/783, vaikutukset on näin ollen pidettävä voimassa kantajan osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 267/2012 kumoaminen tulee voimaan (ks. analogisesti edellä 119 kohdassa mainittu asia Kadio Morokro v. neuvosto, tuomion 39 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
127 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
128 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Bank Saderat Irania koskevilta osin kumotaan:
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liitteen II taulukossa B oleva 7 kohta
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2010 liitteen taulukossa B oleva 5 kohta
– päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/644/YUTP liitteen I osaston taulukossa B oleva 7 kohta
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 liitteen VIII taulukossa B oleva 7 kohta
– päätöksen 2010/413 muuttamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP
– asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 liitteessä IX olevan I osaston taulukossa B oleva 7 kohta.
2) Päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644 ja päätöksellä 2011/783, vaikutukset pysytetään Bank Saderat Irania koskevilta osin siihen asti, kunnes asetuksen N:o 267/2012 kumoaminen tulee voimaan.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Bank Saderat Iranin oikeudenkäyntikulut.
5) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | Van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä helmikuuta 2012.
Allekirjoitukset