Asiat T‑124/13 jaT‑191/13

Italian tasavalta

ja

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan komissio

Kieliä koskevat järjestelyt – Ilmoitukset avoimista kilpailuista hallintovirkamiesten ja hallintoavustajien palvelukseen ottamista varten – Toisen kielen valinta kolmesta kielestä – Kieli, jolla pidetään yhteyttä kilpailun hakijoihin – Asetus N:o 1 – Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohta, 27 artikla ja 28 artiklan f alakohta – Syrjintäkiellon periaate – Oikeasuhteisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 24.9.2015

1.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Ilmoittaminen abstraktisti – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Ulottuvuus – Kielto lausua kanteen ulkopuolelta – Velvollisuus noudattaa asianosaisten määräämää riidan kohdetta – Velvollisuutta lausua ainoastaan asianosaisten esittämien perustelujen pohjalta ei ole

(SEUT 263 artikla)

3.      Euroopan unioni – Kieliä koskevat järjestelyt – Asetus N:o 1 – Soveltamisala – Toimielinten ja niiden henkilöstön väliset suhteet kuuluvat soveltamisalaan, kun ei ole olemassa erityisiä asetuksentasoisia säännöksiä

(Neuvoston asetus N:o 1)

4.      Virkamiehet – Kilpailu – Yleisen kilpailun kulku – Euroopan henkilöstönvalintatoimiston (EPSO) ja hakijoiden väliset yhteydenpitokielet – Rajoittaminen, jota ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1 2 artikla)

5.      Virkamiehet – Kilpailu – Järjestäminen – Pääsyedellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Rajat – Asetuksessa N:o 1 vahvistettujen kieliä koskevien järjestelyiden noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 2 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1 2 artikla)

6.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Erottaminen ilmeisestä arviointivirheestä

(SEUT 263 artiklan toinen kohta ja SEUT 296 artikla)

7.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumiskielet – Toisen kielen valinnan rajoittaminen – Kieleen perustuva syrjintä – Perustelu, jonka mukaan on valittava rajoitetusta määrästä sisäisiä viestintäkieliä – Perustelua ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 1 d artikla ja 28 artiklan f alakohta ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla)

8.      Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumiskielet – Yhdenvertainen kohtelu – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 1 d artikla ja 28 artiklan f alakohta ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla)

9.      Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Ilmoituksen avoimesta kilpailusta kumoaminen – Valittujen hakijoiden luottamuksensuoja – Kilpailujen tuloksia ei kyseenalaisteta

(SEUT 266 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Terminologiaa koskevasta kysymyksestä riippumatta tämän esityksen on oltava riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa valvontaansa. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin pääpiirteittäin mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä. On erityisesti todettava, että kanneperusteiden esittäminen ei ole sidoksissa työjärjestyksessä käytettyihin termeihin eikä siinä lueteltuihin seikkoihin ja että saattaa olla riittävää, että kanneperusteista esitetään pikemminkin niiden sisältö kuin oikeudellinen luonnehdinta, kunhan nämä perusteet ilmenevät kannekirjelmästä kyllin selvästi. Se, että kanneperusteet vain ilmoitetaan kanteessa abstraktisti, ei vastaa unionin tuomioistuimen perussäännössä ja työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia, ja näissä teksteissä käytetty ilmaus ”yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista” merkitsee sitä, että kanteessa on selvitettävä, mille seikoille se perustuu.

Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita, jotka unionin tuomioistuimet tutkivat tarvittaessa viran puolesta, kantajan on esitettävä kannekirjelmässä ne perusteet, joihin se vetoaa kanteensa tueksi. Tähän ei riitä, että kanneperusteen otsikko ilmoitetaan abstraktisti. Lisäksi on ilmoitettava kanneperusteen sisältö eli selvennettävä sen yhteys kanteen vaatimuksiin ja selitettävä, miksi tuomioistuimen on hyväksyttävä kyseiset vaatimukset, jos kanneperuste todetaan perustelluksi.

(ks. 33 ja 34 kohta)

2.      Vaikka unionin tuomioistuinten on asianosaisten rajaaman asian yhteydessä otettava kantaa vain asianosaisten vaatimuksiin, ne eivät ole sidotut pelkästään niihin väitteisiin, joita asianosaiset ovat vaatimustensa tueksi esittäneet, sillä muuten ne mahdollisesti joutuisivat tekemään päätöksensä virheellisten oikeudellisten arvioiden pohjalta. Erityisesti asiassa, jossa asianosaiset kiistelevät unionin oikeuden säännöksen tulkinnasta ja soveltamisesta, unionin tuomioistuinten tehtävänä on soveltaa riidan ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä oikeussääntöjä asianosaisten niille esittämiin seikkoihin. Sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan tuomioistuimen on viran puolesta tunnettava lain sisältö (iura novit curia -periaate), lain merkityksen määrittäminen ei nimittäin kuulu periaatteeseen, jonka mukaan asianosaiset määräävät vapaasti riidan kohteen.

Tästä seuraa, että kanteen tutkittavaksi ottaminen ei riipu tiettyjen termien käytöstä. On riittävää, että kanneperusteen sisältö ilmenee kannekirjelmän sanamuodosta kyllin selvästi. Kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen ei riipu myöskään siitä, onko siinä vedottu konkreettisiin oikeussääntöihin tai -periaatteisiin. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin määrittää merkitykselliset säännökset ja määräykset ja soveltaa niitä asianosaisten niille esittämiin tosiseikkoihin, vaikka asianosaiset eivät olisi viitanneet kyseessä oleviin säännöksiin tai määräyksiin ja vaikka ne olisivat vedonneet eri säännöksiin tai määräyksiin. Mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että jos kantaja on esittänyt kanneperusteet, jotka otetaan tutkittaviksi, tuomioistuimet eivät voi sitä tarkastellessaan ottaa huomioon vain kantajan esittämiä väitteitä, vaan niiden on arvioitava kanneperuste perusteellisesti ottamalla huomioon kaikki sovellettavat oikeussäännöt ja -periaatteet, jotta ne eivät tekisi päätöstään virheellisten oikeudellisten arvioiden pohjalta, mitä tällä oikeuskäytännöllä pyritään välttämään.

(ks. 35–37 kohta)

3.      Koska ei ole olemassa erityisiä virkamiehiin ja toimihenkilöihin sovellettavia asetuksentasoisia säännöksiä ja koska kyseisten toimielinten sisäisissä säännöissä ei ole tätä koskevia säännöksiä, minkään säädöksen perusteella ei voida päätellä, että toimielinten ja niiden virkamiesten ja toimihenkilöiden väliset suhteet olisi suljettu täysin Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 soveltamisalan ulkopuolelle. Näin on unionin tuomioistuimen mukaan sitäkin suuremmalla syyllä tarkasteltaessa toimielinten ja ulkoisten kilpailujen hakijoiden, jotka eivät lähtökohtaisesti ole virkamiehiä eivätkä toimihenkilöitä, välisiä suhteita.

(ks. 56 kohta)

4.      Ilmoituksella avoimista kilpailuista rikotaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 2 artiklaa ja se on näin ollen kumottava, kun siinä vaaditaan kilpailun hakijoita käyttämään yhteydenpidossaan Euroopan henkilöstönvalintatoimiston (EPSO) kanssa valintansa mukaan joko saksan, englannin ja ranskan kieltä. Hakemus on nimittäin epäilemättä asiakirja, joka on osoitettu EPSOn perustaneille toimielimille ja jonka on laatinut jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluva henkilö eli hakija. Tällä henkilöllä (hakijalla) on näin ollen asetuksen N:o 1 2 artiklan mukaisesti oikeus valita saman asetuksen 1 artiklassa luetelluista virallisista kielistä se kieli, jolla hän asiakirjan laatii. Siltä osin kuin kilpailuilmoituksessa valinnanmahdollisuus rajataan saksan, englannin ja ranskan kieliin, siinä rikotaan näitä säännöksiä. Sama pätee kaikkeen muuhun ilmoituksessa tarkoitettua kilpailua koskevaan yhteydenpitoon, johon hakija voi ryhtyä EPSOn kanssa.

EPSOn jokaiselle sille hakemuksensa toimittaneelle hakijalle lähettämät viestit ovat lisäksi asetuksen N:o 1 2 artiklassa tarkoitettuja vastauksia hakemukseen ja muihin kyseisen hakijan sille mahdollisesti toimittamiin asiakirjoihin. Tämän säännöksen mukaisesti nämä vastaukset on näin ollen laadittava sillä virallisella kielellä, jolla kyseinen hakija on päättänyt asiakirjansa laatia. Se, että EPSO noudattaa tätä velvollisuuttaan, on sitäkin tärkeämpää tapauksessa, jossa kilpailuilmoituksen mukaan valinta tapahtuu todistusten suhteen niiden tietojen perusteella, jotka hakija on antanut hakemuksessaan. On siis tärkeää, että tiedot voidaan antaa kunkin hakijan valitsemalla kielellä ja tarvittaessa hänen äidinkielellään eikä sellaisella kielellä, joka tiettyjen hakijoiden tapauksessa ei ole se kieli, jolla he ilmaisevat itseään parhaiten, vaikka osaavatkin sitä tyydyttävästi.

(ks. 60–63 kohta)

5.      On totta, että henkilöstösääntöjen 2 artiklassa määrätyn sen periaatteen nojalla, joka koskee unionin toimielinten toiminnallista riippumattomuutta niissä työskentelevien virkamiesten ja toimihenkilöiden valinnassa, näillä toimielimillä on laaja harkintavalta ja riippumattomuus mitä tulee virkamiehen tai toimihenkilön viran tai toimen perustamiseen, perustetun viran tai toimen täyttämistä varten valittavaan virkamieheen tai toimihenkilöön sekä toimielimen ja työntekijän välisen palvelussuhteen luonteeseen. Riippumattomuus ei kuitenkaan vapauta niitä noudattamasta sovellettavia unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, joihin kuuluvat myös Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 2 artiklan säännökset.

Asetuksesta N:o 1 johtuvien velvoitteiden noudattaminen ei estä unionin toimielimiä päättämästä itse kielellisistä tarpeistaan komission esille ottaman toiminnallisen riippumattomuuden mukaisesti. Asetuksen N:o 1 2 artikla ei estä sitä, että kilpailuilmoituksessa vaaditaan kilpailun hakijoilta tiettyä kielitaitoa. Siinä säädetään ainoastaan, että myös tällaisessa tapauksessa kilpailuilmoituksen laatijan on käytettävä yhteydenpidossaan kuhunkin hakijaan tämän valitsemaa virallista kieltä eikä rajatummasta kielivalikoimasta valittua kieltä, vaikka hakijan edellytetään osaavan vähintään yhtä näistä kielistä, jotta hän voi osallistua kilpailuun. Asetuksen N:o 1 2 artiklassa ei säädetä siinä asetettuun velvollisuuteen tehtävistä poikkeuksista sen paremmin yksikön etuun liittyvistä kuin muistakaan syistä.

(ks. 67–69 ja 104 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 81 ja 82 kohta)

7.      Unionin kilpailun hakijoiden toisen kielen valinnan rajoittaminen vain osaan kaikista virallisista kielistä on kieleen perustuvaa syrjintää. On nimittäin ilmeistä, että tällaisella rajoituksella suositaan tiettyjä mahdollisia hakijoita (joilla on tyydyttävä kielitaito vähintään yhdessä mainitussa kielessä), sillä he voivat osallistua kilpailuun ja heistä voi sitä kautta tulla unionin virkamiehiä tai toimihenkilöitä, kun taas niillä henkilöillä, joilla ei ole tällaista kielitaitoa, ei ole tätä mahdollisuutta.

Henkilöstösääntöjen 28 artiklan f alakohdassa säädetään, että hakijan kielitaidon toisessa kielessä on oltava riittävä hänen tehtäviensä hoitamiseen, mutta siinä ei ilmoiteta kriteerejä, joiden perusteella tämän kielen valintaa Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 1 artiklassa mainittujen virallisten kielten joukosta voidaan rajoittaa. Samoin henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa todetaan, että kilpailuilmoituksessa voidaan täsmentää täytettävien virkojen erityisestä luonteesta johtuvat mahdolliset kielitaitovaatimukset, mutta tästä säännöksestä ei kuitenkaan voida johtaa yleistä valtuutusta asetuksen N:o 1 1 artiklan vaatimuksista poikkeamiseen.

Tämän vuoksi on niin, että koska henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa kielletään kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän lisäksi useita muita syrjinnän muotoja, myös kieleen perustuva syrjintä, kieleen perustuva syrjintä voidaan mahdollisesti oikeuttaa vain tavoitteella saada kilpailuun hakijoita, jotka pystyvät alusta alkaen suoriutumaan työtehtävistään. Tällainen syrjintä ei sen sijaan edistä mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien virkamiesten palvelukseen ottamista, sillä nämä ominaispiirteet eivät selvästikään määräydy hakijan kielitaidon perusteella.

Näissä olosuhteissa ei ole riittävää puolustaa periaatetta, jonka mukaan kilpailun hakijoiden toisen kielen valinta rajataan muutamaan viralliseen kieleen, viittaamalla siihen, että asetuksen N:o 1 1 artiklassa määritellään useita kieliä unionin virallisiksi kieliksi ja työkieliksi, ja siihen, että tämän artiklan johdosta on valittava sisäisen viestinnän kieleksi tai viestintäkieleksi suppeampi määrä kieliä tai jopa vain yksi kieli. Yhden tietyn tai useiden tiettyjen kielten valinta ja kaikkien muiden kielten poissulkeminen on vielä perusteltava objektiivisesti. Tällaista rajaamista ei siis voida pitää objektiivisesti perusteltuna ja oikeasuhteisena, kun näihin kieliin kuuluu sellaisen kielen lisäksi, jonka osaaminen on toivottavaa ja jopa välttämätöntä, myös muita kieliä, joiden osaamisesta ei ole mitään erityistä etua. Jos vaihtoehdoksi sille ainoalle kielelle, jonka osaamisesta on etua vasta palvelukseen otetulle virkamiehelle, hyväksytään sellaisia kieliä, joiden osaamisesta ei ole tällaista etua, ei ole mitään pätevää syytä olla hyväksymättä vaihtoehdoksi myös kaikkia muita virallisia kieliä.

Vaikka oletettaisiin, että tietyn toimielimen jäsenet käyttävät työkielenä ainoastaan tiettyä yhtä tai useampaa kieltä, ilman perusteellisempia selityksiä ei missään tapauksessa voida olettaa, että vasta palvelukseen otetulle virkamiehelle, joka ei osaa mitään näistä kielistä, ei löydettäisi välittömästi jotakin hyödyllistä työtä kyseisessä toimielimessä.

(ks.  87, 88, 93, 94, 103, 117, 135 ja 146 kohta)

8.      On totta, että asioissa, jotka kuuluvat harkintavallan käytön alaan, syrjintäkiellon periaatetta loukataan silloin, kun kyseinen toimielin tekee mielivaltaisen erottelun tai erottelun, joka selvästi ei sovellu säännöstöllä tavoitellun päämäärän saavuttamiseen. Tässä oikeuskäytännössä ei kuitenkaan suljeta täysin pois unionin tuomioistuinten mahdollisuutta valvoa unionin virkamiesten ja toimihenkilöiden palvelukseenottoa varten järjestetyn kilpailun hakijoille asetettuja erityisiä kielitaitovaatimuksia. Päinvastoin unionin tuomioistuinten on varmistettava, että nämä vaatimukset ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeassa suhteessa yksikön tosiasiallisiin tarpeisiin nähden eli että ne eivät ole tavoitellun päämäärän kannalta mielivaltaisia tai ilmeisen soveltumattomia tavoitellun päämäärän saavuttamiseen.

(ks. 105 ja 106 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 151 kohta)