UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2014 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 95/46/EY – Yksilöiden suojelu – Henkilötietojen käsittely – Yksinomaan henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan käsite
Asiassa C‑212/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) on esittänyt 20.3.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.4.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
František Ryneš
vastaan
Úřad pro ochranu osobních údajů,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen sekä tuomarit K. Jürimäe, J. Malenovský, M. Safjan (esittelevä tuomari) ja A. Prechal,
julkisasiamies: N. Jääskinen,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.3.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– František Ryneš, edustajanaan advokát M. Šalomoun,
– Úřad pro ochranu osobních údajů, edustajinaan advokát I. Němec ja J. Prokeš,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Rubio González,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch ja G. Kunnert,
– Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, J. Fałdyga ja M. Kamejsza,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja C. Vieira Guerra,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään L. Christie, avustajanaan barrister J. Holmes,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B. Martenczuk, P. Němečková ja Z. Malůšková,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.7.2014 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL L 281, s. 31) 3 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat František Ryneš ja Úřad pro ochranu osobních údajů (tietosuojavirasto, jäljempänä Úřad) ja jossa on kyse päätöksestä, jossa viimeksi mainittu totesi Rynešin syyllistyneen useisiin henkilötietojen suojelua koskevien sääntöjen rikkomisiin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 95/46 johdanto-osan 10, 12 ja 14–16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(10) henkilötietojen käsittelyä koskevien kansallisten lainsäädäntöjen tavoitteena on taata perusoikeuksien ja ‑vapauksien kunnioittaminen, erityisesti yksityisyyttä koskevan oikeuden kunnioittaminen, joka tunnustetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 8 artiklassa ja yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa; tämän vuoksi lainsäädäntöjen lähentäminen ei saa johtaa lainsäädännöllä turvattavan tietosuojan heikentymiseen, vaan sillä on päinvastoin varmistettava tietosuojan korkea taso yhteisössä,
– –
(12) – – periaatteita ei sovelleta luonnollisen henkilön suorittamaan tietojenkäsittelyyn yksinomaan yksityisissä tai henkilökohtaisissa asioissa, joita ovat kirjeenvaihto tai osoitteiston pitäminen,
– –
(14) ottaen huomioon tietoyhteiskuntaan liittyvän, kuva- ja äänimateriaalia sisältävien, luonnollisia henkilöitä koskevien tietojen keräämis-, siirtämis-, käsittely-, tallennus-, säilyttämis- ja välitystekniikan tämänhetkisen kehityksen tärkeyden, tätä direktiiviä olisi sovellettava kyseisten tietojen käsittelyyn,
(15) kyseisiä tietoja koskeva käsittely kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan ainoastaan, jos tietojenkäsittely on automaattista tai jos käsiteltävät tiedot sisältyvät tai myöhemmin sisällytetään erityisten yksilöitä koskevien perusteiden mukaan järjestettyyn rekisteriin, siten että mahdollistetaan kyseessä olevien henkilötietojen vaivaton saanti,
(16) kuva- ja äänimateriaalia sisältävien tietojen käsittely, esimerkiksi videovalvonta, ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos käsittely toteutetaan yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta tai rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa varten tai muuta sellaista toimintaa varten, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan”.
4 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ’henkilötiedoilla’ kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä (’rekisteröity’) koskevia tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa, erityisesti yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen – – tekijän perusteella – –,
b) ’henkilötietojen käsittelyllä’ (’käsittely’) kaikenlaisia sellaisia toimintoja tai toimintojen kokonaisuuksia, joita kohdistetaan henkilötietoihin joko automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti, kuten tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen, tiedon haku, kysely, käyttö, luovuttaminen siirtämällä, levittämällä tai asettamalla muutoin saataville, yhteensovittaminen tai yhdistäminen sekä suojaaminen, poistaminen tai tuhoaminen,
c) ’henkilötietojen rekisteröintijärjestelmällä’ (’rekisteröintijärjestelmä’) kaikkia sellaisia järjestettyjä henkilötietojen kokoelmia, joista tiedot ovat saatavilla tietyin perustein, oli kokoelma sitten keskitetty, hajautettu tai toiminnallisin tai maantieteellisin perustein jaettu,
d) ’rekisterinpitäjällä’ luonnollista – – henkilöä, – – joka, yksin tai yhdessä toisten kanssa, määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen ja keinot – –”
5 Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,
– joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa,
– jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.”
6 Direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietoja voidaan käsitellä ainoastaan,
a) jos rekisteröity on yksiselitteisesti antanut suostumuksensa, tai
– –
f) jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun intressin toteuttamiseksi, paitsi milloin tämän intressin syrjäyttävät rekisteröidyn 1 artiklan 1 kohdan perusteella suojaa tarvitsevat intressit ja perusoikeudet ja ‑vapaudet.”
7 Direktiivin 95/46 11 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos tietoja ei ole kerätty rekisteröidyltä itseltään, jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että rekisterinpitäjän – – on tietoja rekisteröitäessä – – toimitettava rekisteröidylle vähintään jäljempänä esitetyt tiedot, paitsi jos hän jo tietää ne:
a) rekisterinpitäjän henkilöllisyys – –
b) tietojenkäsittelyn tarkoitukset,
c) kaikenlaiset lisätiedot, kuten
– kyseessä olevat tietoryhmät,
– tietojen vastaanottajat tai vastaanottajaryhmät,
– onko rekisteröidyllä oikeus saada itseään koskevia tietoja ja oikeus niiden oikaisuun,
siltä osin kuin nämä lisätiedot ovat tarpeen ottaen huomioon erityiset olosuhteet, joissa tietoja käsitellään, rekisteröidyn kannalta asianmukaisen tietojenkäsittelyn takaamiseksi.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos, erityisesti tilastollisia tarkoituksia tai historiallista tai tieteellistä tutkimusta koskevia tarkoituksia varten suoritettavan käsittelyn osalta, tietojen toimittaminen rekisteröidylle osoittautuu mahdottomaksi tai vaatii kohtuutonta vaivaa tai jos lainsäädännössä nimenomaisesti säädetään tietojen tallentamisesta tai luovuttamisesta. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on säädettävä tarpeellisista suojatoimista.”
8 Direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan – – 11 artiklan 1 kohdassa – – säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden alaa, jos tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä, jotta varmistettaisiin
– –
d) rikosten tai, säännellyn ammattitoiminnan osalta, ammattietiikan rikkomusten torjunta, tutkinta, selvittäminen ja syyteharkinta,
– –
g) – – muiden oikeudet ja vapaudet.”
9 Direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että rekisterinpitäjän – – on tehtävä ilmoitus – – valvontaviranomaiselle, ennen kuin toteutetaan kokonaan tai osittain automatisoitu käsittely tai tällaisten käsittelyjen sarja, joilla on sama tarkoitus tai useita toisiinsa liittyviä tarkoituksia.”
Tšekin oikeus
10 Henkilötietojen suojasta ja eräiden lakien muuttamisesta annetun lain nro 101/2000 Sb. (jäljempänä laki nro 101/2000) 3 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tätä lakia ei sovelleta luonnollisen henkilön yksinomaan henkilökohtaisessa tarkoituksessa suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.”
11 Kyseisen lain 44 §:n 2 momentti koskee henkilötietojen käsittelystä vastaavan tahon vastuuta, ja hän syyllistyy sääntöjen rikkomiseen käsitellessään henkilötietoja ilman sen henkilön suostumusta, jota tiedot koskevat, jos hän ei toimita tälle merkityksellisiä tietoja tai ei täytä ilmoitusvelvollisuutta toimivaltaiseen viranomaiseen nähden.
12 Kyseisen lain 5 §:n 2 momentin mukaan henkilötietoja voidaan lähtökohtaisesti käsitellä vain sen henkilön suostumuksella, jota tiedot koskevat. Henkilötietojen käsitteleminen ilman tällaista suostumusta on mahdollista, jos se on välttämätöntä henkilötietojen käsittelystä vastaavan tahon, henkilötietojen vastaanottajan tai muiden henkilöiden, joita tiedot koskevat, lakiin perustuvien oikeuksien ja intressien suojaamiseksi. Tällaisella tietojen käsittelyllä ei kuitenkaan saada loukata henkilön, jota tiedot koskevat, oikeutta siihen, että hänen yksityisyyttään ja yksityiselämäänsä kunnioitetaan.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
13 Ryneš asensi perheensä talon räystään alle kamerajärjestelmän ja käytti sitä 5.10.2007–11.4.2008. Kamera oli kiinteä, eikä sitä voinut kääntää, ja se tallensi kuvaa kyseisen talon sisäänkäynnistä, yleisestä tiestä ja vastapäisen talon sisäänkäynnistä. Järjestelmä mahdollisti vain kuvatallennuksen, joka tallennettiin jatkuvasti tallentavalle laitteelle eli kovalevylle. Kun kovalevy täyttyi, olemassa olevan tallenteen päälle tehtiin uusi tallenne. Tallennuslaitteessa ei ollut monitoria, joten kuvaa ei voinut tarkastella reaaliajassa. Ainoastaan Rynešilla oli välitön pääsy järjestelmään ja tietoihin.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Rynešin ainoa syy kyseisen kameran käyttöön oli hänen ja hänen perheensä omaisuuden, terveyden ja hengen suojelu. Hän ja hänen perheensä olivat nimittäin olleet useiden vuosien ajan tuntemattomaksi jääneen henkilön hyökkäysten kohteena. Hänen perheensä kodin ikkunoita oli lisäksi rikottu useita kertoja vuosina 2005–2007.
15 Jälleen 6.10. ja 7.10.2007 välisenä yönä tapahtui hyökkäys. Kyseisen talon ikkuna rikottiin ampumalla ritsalla. Kyseisen videovalvontajärjestelmän avulla oli mahdollista tunnistaa kaksi epäiltyä. Tallenteet toimitettiin poliisille, ja niihin vedottiin sen jälkeen rikosoikeudellisessa menettelyssä.
16 Toinen epäillyistä pyysi Rynešin valvontajärjestelmän laillisuuden tarkistamista, ja 4.8.2008 tekemällään päätöksellä Úřad totesi, että Ryneš oli rikkonut lakia nro 101/2000, koska
– hän oli henkilötietojen käsittelystä vastaavana tahona hankkinut kamerajärjestelmän avulla niiden henkilöiden henkilötietoja, jotka kulkevat kadulla tai menevät sisään kadun toisella puolella olevaan taloon, ilman kyseisten henkilöiden suostumusta
– kyseisille henkilöille ei ollut ilmoitettu tästä henkilötietojen käsittelystä, käsittelyn laajuudesta ja tavoitteista, käsittelyn suorittajan henkilöllisyydestä ja käsittelyn suorittamisen tavasta eikä niistä henkilöistä, joilla on mahdollisuus saada kyseisiä tietoja, ja
– Ryneš ei ollut henkilötietojen käsittelystä vastaavana tahona täyttänyt kyseistä tietojenkäsittelyä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta Úřadiin nähden.
17 Městský soud v Praze (Prahan käräjäoikeus) hylkäsi Rynešin tästä päätöksestä tekemän valituksen 25.4.2012 antamallaan tuomiolla. Ryneš teki kyseisestä tuomiosta kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
18 Näissä olosuhteissa Nejvyšší správní soud (korkein hallinto-oikeus) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko sellaisen kamerajärjestelmän käyttämisen, joka on asennettu perheen kotiin sen omistajien omaisuuden, terveyden ja hengen suojaamiseksi, katsoa olevan direktiivin 95/46 – – 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelemistä, ’jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa’, vaikka tällaisella järjestelmällä valvotaan myös julkista tilaa?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ennen kaikkea, onko direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa tulkittava siten, että sellaisen kamerajärjestelmän käyttämisen, joka tekee henkilöistä kuvatallenteen, joka tallennetaan kovalevyn kaltaiselle jatkuvasti tallentavalle laitteelle, ja jonka luonnollinen henkilö on asentanut kotitaloonsa suojatakseen talon omistajien omaisuutta, terveyttä ja henkeä, kun tällä järjestelmällä valvotaan myös julkista tilaa, on katsottava olevan tietojenkäsittelyä, joka suoritetaan yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin.
20 On palautettava mieleen, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan ”osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa”.
21 Kyseisessä säännöksessä vahvistettu henkilötietojen käsite pitää sisällään direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdassa olevan määritelmän mukaisesti ”kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä – – koskevia tietoja”. Tunnistettavissa olevana pidetään ”henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa, erityisesti yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen – – tekijän perusteella”.
22 Näin ollen kameran tallentama henkilön kuva on edellisessä kohdassa mainitussa säännöksessä tarkoitettu henkilötieto, koska sen avulla asianomainen henkilö voidaan tunnistaa.
23 Siltä osin kuin kyse on henkilötietojen käsittelyn käsitteestä, on todettava, että se määritellään direktiivin 95/46 2 artiklan b alakohdassa niin, että sillä tarkoitetaan ”kaikenlaisia sellaisia toimintoja tai toimintojen kokonaisuuksia, joita kohdistetaan henkilötietoihin – –, kuten tietojen kerääminen, tallentaminen,– – säilyttäminen”.
24 Kuten erityisesti direktiivin 95/46 johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleesta käy ilmi, videovalvonta kuuluu lähtökohtaisesti tämän direktiivin soveltamisalaan siltä osin kuin se on automatisoitua henkilötietojen käsittelyä.
25 Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen valvonta, joka toteutetaan kuvatallentein, jotka tallennetaan jatkuvasti tallentavalle laitteelle eli kovalevylle, on direktiivin 85/46 3 artiklan 1 kohdan nojalla automatisoitua henkilötietojen käsittelyä.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, jääkö tällainen käsittely pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa kuitenkin kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin se suoritetaan ”yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa” kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuin tavoin.
27 Kuten direktiivin 95/46 1 artiklasta ja johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee, kyseisellä direktiivillä pyritään turvaamaan yksilöille henkilötietojen käsittelyssä heidän perusoikeutensa ja ‑vapautensa ja erityisesti heidän yksityisyyttä koskevan oikeutensa korkeatasoinen suoja (ks. tuomio Google Spain ja Google, C‑131/12, EU:C:2014:317, 66 kohta).
28 Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu yksityiselämän kunnioittamista koskevan perusoikeuden suoja edellyttää, että henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa (ks. tuomio IPI, C‑473/12, EU:C:2013:715, 39 kohta ja tuomio Digital Rights Ireland ym., C‑293/12 ja C‑594/12, EU:C:2014:238, 52 kohta).
29 Koska niitä direktiivin 95/46 säännöksiä, joilla säännellään henkilötietojen käsittelyä, joka saattaa loukata perusvapauksia ja varsinkin oikeutta yksityisyyteen, on välttämättä tulkittava perusoikeuksien valossa, jotka sisältyvät perusoikeuskirjaan (ks. tuomio Google Spain ja Google, EU:C:2014:317, 68 kohta), kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta on tulkittava suppeasti.
30 Suppea tulkinta perustuu myös itse säännöksen sanamuotoon, jonka mukaan direktiivin 95/46 soveltamisalan ulkopuolelle ei suljeta tietojenkäsittelyä, joka suoritetaan yksinkertaisesti henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa, vaan tietojenkäsittely, joka suoritetaan ”yksinomaan” henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa.
31 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 53 kohdassa, henkilötietojen käsittely kuuluu direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen alaan ainoastaan silloin, kun se tapahtuu yksinomaan tämän käsittelyn suorittajan henkilökohtaisessa tai kotitalouteen kuuluvassa piirissä.
32 Siltä osin kuin kyse on luonnollisista henkilöistä, kirjeenvaihto ja osoitteiston pitäminen ovat direktiivin 95/46 johdanto-osan 12 perustelukappaleen valossa toimintaa ”yksinomaan yksityisissä tai henkilökohtaisissa asioissa”, vaikka ne sattumanvaraisesti koskevat tai voivat koskea muiden henkilöiden yksityiselämää.
33 Siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevan kaltainen videovalvonta ulottuu vaikka osittainkin julkiseen tilaan ja kohdistuu tämän vuoksi tietoja tällä tavoin käsittelevän tahon yksityisen piirin ulkopuolelle, sitä ei voida pitää yksinomaan ”henkilökohtaisena tai kotitaloutta koskevana” toimintana direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuin tavoin.
34 Samalla kyseisen direktiivin säännösten soveltaminen mahdollistaa tarvittaessa sen, että otetaan huomioon erityisesti kyseisen direktiivin 7 artiklan f alakohdan, 11 artiklan 2 kohdan sekä 13 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdan nojalla rekisterinpitäjän oikeutetut intressit, joita ovat muun muassa rekisterinpitäjän ja hänen perheensä omaisuuden, terveyden ja hengen suojelu, kuten pääasiassa.
35 Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen kamerajärjestelmän käyttämisen, joka tekee henkilöistä kuvatallenteen, joka tallennetaan kovalevyn kaltaiselle jatkuvasti tallentavalle laitteelle, ja jonka luonnollinen henkilö on asentanut kotitaloonsa suojatakseen talon omistajien omaisuutta, terveyttä ja henkeä, kun tällä järjestelmällä valvotaan myös julkista tilaa, ei ole katsottava olevan tietojenkäsittelyä, joka suoritetaan yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin.
Oikeudenkäyntikulut
36 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen kamerajärjestelmän käyttämisen, joka tekee henkilöistä kuvatallenteen, joka tallennetaan kovalevyn kaltaiselle jatkuvasti tallentavalle laitteelle, ja jonka luonnollinen henkilö on asentanut kotitaloonsa suojatakseen talon omistajien omaisuutta, terveyttä ja henkeä, kun tällä järjestelmällä valvotaan myös julkista tilaa, ei ole katsottava olevan tietojenkäsittelyä, joka suoritetaan yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitaloutta koskevassa toiminnassa kyseisessä säännöksessä tarkoitetuin tavoin.
Allekirjoitukset