Yhdistetyt asiat C-581/10 ja C-629/10

Emeka Nelson ym.

vastaan

Deutsche Lufthansa AG

ja

TUI Travel plc ym.

vastaan

Civil Aviation Authority

(Amtsgericht Kölnin ja High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Administrative Court) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – 5–7 artikla – Montrealin yleissopimus – 19 ja 29 artikla – Oikeus korvaukseen lennon viivästyessä – Yhteensoveltuvuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.10.2012

1.        Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevat yhteiset säännöt – Oikeus korvaukseen lennon peruuttamistapauksessa – Sovellettavuus pitkäaikaisen viivästymisen tapauksessa – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 kolmas perustelukappale sekä 5, 6 ja 7 artikla)

2.        Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevat yhteiset säännöt – Oikeus korvaukseen viivästymistapauksessa – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5–7 artikla)

3.        Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevat yhteiset säännöt – Oikeus korvaukseen viivästymistapauksessa – Oikeus ei ole yhteensoveltumaton tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn yleissopimuksen kanssa

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5–7 artikla; vuoden 1999 Montrealin yleissopimuksen 19, 22 ja 29 artikla)

4.        Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevat yhteiset säännöt – Oikeus korvaukseen viivästymistapauksessa – Oikeusvarmuuden periaatetta ei ole loukattu – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5–7 artikla)

5.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tulkinta – Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset – Taannehtiva vaikutus – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Oikeusvarmuus – Unionin tuomioistuimen harkintavalta

(SEUT 267 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 30–38 kohta)

2.        Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 261/2004 5, 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että viivästyneiden lentojen matkustajilla on oikeus kyseiseen asetukseen perustuvaan korvaukseen, kun heille koituu tällaisten lentojen vuoksi vähintään kolmen tunnin ajan menetys, toisin sanoen, kun he saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa aikaisintaan kolme tuntia lentoliikenteen harjoittajan aikataulun mukaisen saapumisajan jälkeen. Matkustajilla ei kuitenkaan ole oikeutta korvaukseen tällaisen viivästymisen perusteella, jos lentoliikenteen harjoittaja pystyy osoittamaan, että pitkäaikainen viivästyminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, eli olosuhteista, jotka eivät ole lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa.

(ks. 40 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3.        Tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn Montrealin yleissopimuksen 19, 22 tai 29 artiklasta tai mistään muustakaan kyseisen yleissopimuksen määräyksestä ei käy ilmi, että yleissopimuksen laatijoilla olisi ollut tarkoituksena suojata lentoliikenteen harjoittajia kaikilta muuntyyppisiltä kuin kyseisissä määräyksissä määrätyiltä toimenpiteiltä ja erityisesti niiltä, joita viranomaiset voivat toteuttaa matkustajien ilmakuljetusten viivästymisestä aiheutuvien haittojen muodostamien vahinkojen korvaamiseksi vakiomuotoisesti ja välittömästi ilman, että matkustajien olisi kärsittävä hankaluuksista, jotka liittyvät vahingonkorvauskanteiden nostamiseen tuomioistuimissa.

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädetty korvaus jää Montrealin yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lennon pitkäaikaisesta viivästymisestä aiheutuvaa ajan menetystä, joka muodostaa asetuksessa N:o 261/2004 tarkoitetun haitan, ei nimittäin voida luokitella Montrealin yleissopimuksen 19 artiklassa tarkoitetuksi ”vahingoksi, joka on aiheutunut viivästyksestä”, ja se jää siten yleissopimuksen 29 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi kaikki viivästyneiden lentojen matkustajat kärsivät ajan menetyksestä samalla tavalla, ja näin ollen se on mahdollista hyvittää vakiomuotoisella toimenpiteellä ilman, että olisi tarpeen mitenkään arvioida kunkin asianomaisen matkustajan henkilökohtaista tilannetta. Näin ollen tällaista toimenpidettä voidaan soveltaa välittömästi. Lisäksi on niin, että yhtäältä tosiasiallisen viivästymisen ja toisaalta asetuksen N:o 261/2004 mukaisen korvausoikeuden toteamiseksi tai korvauksen määrän laskemiseksi merkitykselliseksi katsottavan ajan menetyksen välillä ei välttämättä ole syy-yhteyttä. Siten asetuksesta N:o 261/2004 johtuva velvollisuus maksaa korvaus merkittävästi viivästyneiden lentojen matkustajille on yhteensoveltuva Montrealin yleissopimuksen 29 artiklan kanssa, ja se täydentää sitä siltä osin kuin korvausvelvollisuus sijoittuu aikaisempaan vaiheeseen kuin kyseisessä artiklassa määrätty järjestelmä.

(ks. 46–49, 52, 53 ja 55–57 kohta)

4.        Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetulla asetuksella N:o 261/2004 lentoliikenteen harjoittajille asetettujen velvoitteiden selvyydestä on muistutettava, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussubjektit voivat ilman epävarmuutta saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Kun otetaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaate, lentoliikenteen harjoittajat eivät voi väittää, että niille asetuksessa N:o 261/2004 asetetulla velvollisuudella maksaa korvausta matkustajille lennon viivästyessä loukattaisiin viimeksi mainittua periaatetta. Viivästyneiden lentojen matkustajat ja lentoliikenteen harjoittajat voivat nimittäin yksiselitteisesti tietää, mistä hetkestä lähtien ensin mainituilla on oikeus vaatia korvausta ja viimeksi mainituilla on velvollisuus maksaa tämä korvaus, ja asettamalla selvä aikaraja voidaan myös välttää kansallisten tuomioistuinten erilaiset arvioinnit pitkäaikaisen viivästymisen käsitteestä, mistä mahdollisesti seuraisi oikeudellista epävarmuutta.

Velvollisuus korvata matkustajille lennon viivästymisestä aiheutunut vahinko ei myöskään loukkaa suhteellisuusperiaatetta. Kuluttajansuojaa, mukaan lukien siis lentomatkustajien suojaa, koskevan tavoitteen tärkeydellä voidaan perustella sitä, että tietyille talouden toimijoille koituu huomattaviakin epäedullisia taloudellisia seurauksia. Kun lisäksi otetaan huomioon ajan menetyksen peruuttamaton, objektiivinen ja helposti mitattavissa oleva luonne, toimenpide, jolla kaikille kyseisestä haitasta kärsineille matkustajille myönnetään välitön ja kiinteämääräinen rahallinen korvaus, on erityisen soveltuva. Korvausvelvollisuus koskee lisäksi ainoastaan pitkäaikaisia viivästymisiä, ja korvauksen määrää voidaan vähentää puoleen, kun viivästyminen on alle neljä tuntia. Korvausta ei myöskään tarvitse maksaa, jos lentoliikenteen harjoittaja pystyy osoittamaan, että peruutus tai viivästyminen johtui poikkeuksellisista olosuhteista, jotka eivät ole lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa. Lisäksi lentoliikenteen harjoittaja voi vaatia korvausta viivästymisen aiheuttaneelta muulta henkilöltä, kolmannet osapuolet mukaan luettuina.

(ks. 66–68, 75 ja 77–81 kohta)

5.        Unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa unionin oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittaa kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Unionin tuomioistuimen on tässä yhteydessä kuitenkin määriteltävä yksi ainoa hetki, josta lähtien sen unionin oikeuden säännöksen tulkintaa koskeva ratkaisu on voimassa. Tällaisen tulkinnan vaikutusten ajallinen rajoitus voidaan tehdä ainoastaan siinä samassa tuomiossa, jossa annetaan pyydetty tulkintaratkaisu. Kyseisellä periaatteella varmistetaan jäsenvaltioiden ja muiden oikeussubjektien yhdenvertainen kohtelu unionin oikeuteen nähden ja täytetään samalla oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvat vaatimukset. Kun unionin tuomioistuimen tulkinta vastaa tulkintaa, joka on tehty aiemmassa tuomiossa, jossa vaikutusten ajallisista rajoituksista ei ole päätetty, myöhemmin annettavan tuomion yhteydessä ei ole hyväksyttävä ajallisia rajoituksia koskevaa vaatimusta.

(ks. 89–91, 93 ja 94 kohta)