Language of document : ECLI:EU:C:2010:561

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

30 päivänä syyskuuta 2010 (*)

Sosiaalipolitiikka – Mies- ja naispuolisten työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu – Direktiivi 76/207/ETY – 2 ja 5 artikla – Palkattuina työntekijöinä työskentelevien äitien oikeus vapaaseen – Palkattuna työntekijänä työskentelevän äidin tai palkattuna työntekijänä työskentelevän isän mahdollisuus käyttää tätä oikeutta – Äiti, joka ei ole palkattu työntekijä – Palkattuna työntekijänä työskentelevälle isälle ei anneta oikeutta vapaaseen

Asiassa C‑104/09,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Espanja) on esittänyt 13.2.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.3.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Pedro Manuel Roca Álvarez

vastaan

Sesa Start España ETT SA,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit P. Lindh (esittelevä tuomari), A. Rosas, U. Lõhmus ja A. Ó Caoimh,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Espanjan hallitus, asiamiehenään B. Plaza Cruz,

–        Irlanti, asiamiehenään D. O’Hagan,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään M. van Beek ja S. Pardo Quintillán,

kuultuaan julkisasiamiehen 6.5.2010 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40) 2 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan sekä 5 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Roca Álvarez ja vastaajana hänen työnantajansa Sesa Start España ETT SA -yhtiö ja joka koskee sitä, että jälkimmäinen kieltäytyi myöntämästä kantajalle niin sanotun imetysvapaan.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin säännöstö

3        Direktiivin 76/207 1 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on toteuttaa jäsenvaltioissa miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu mahdollisuuksissa työhön, uralla etenemiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä työoloissa samoin kuin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla sosiaaliturvassa. Tästä periaatteesta käytetään jäljempänä nimitystä ’tasa-arvoisen kohtelun periaate’.”

4        Saman direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan jäljempänä, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi tai välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella.

– –

3.      Tämän direktiivin estämättä saadaan soveltaa säännöksiä, jotka koskevat naisten suojelua erityisesti raskauden ja synnytyksen perusteella.

4.      Tämä direktiivi ei estä toteuttamasta miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä toimenpiteitä erityisesti poistamalla eriarvoisuutta, joka vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa kysymyksissä.”

5        Mainitun direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisella työoloihin, palvelussuhteen lakkauttamisen perusteet mukaan lukien, tarkoitetaan, että miehille ja naisille on taattava samat ehdot ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

2.      Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

a)      kaikki tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan

b)      kaikki tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset kollektiivisten sopimusten, yksittäisten työsopimusten, yritysten sisäisten sääntöjen ja vapaita ammatteja koskevien sääntöjen määräykset julistetaan tai voidaan julistaa mitättömiksi taikka niitä voidaan muuttaa

c)      niitä tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut suojelu, muutetaan, jollei tarkoitus enää ole perusteltu; jos samanlaisia määräyksiä on kollektiivisissa sopimuksissa, sopimusten molempia osapuolia kehotetaan muuttamaan sopimuksia tarvittavalla tavalla.”

6        Direktiiviä 76/207 muutettiin 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/73/EY (EYVL L 269, s. 15), ja se kumottiin miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleen laadittu toisinto) 5.7.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/54/EY (EUVL L 204, s. 23).

 Kansallinen säännöstö

7        Työntekijöiden asemasta annetun lain (Estatuto de los trabajadores), sellaisena kuin se on 24.3.1995 annetun kuninkaan asetuksen 1/1995 (Real Decreto Legislativo; BOE nro 75, 29.3.1995, s. 9654; jäljempänä työntekijöiden asemasta annettu laki) mukaisessa versiossaan, 1 §:n 1 momentin mukaan kyseistä lakia sovelletaan henkilöihin, jotka vapaaehtoisesti suorittavat tehtäviään vastiketta vastaan toisen lukuun työnantajaksi kutsutun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön johdon ja ohjeiden mukaan.

8        Työntekijöiden asemasta annetun lain 1 §:n 3 momentissa täsmennetään, että kaikki sellainen työskentely, joka tapahtuu 1 §:n 1 momentissa määritellystä suhteesta poikkeavassa suhteessa, jää kyseisen lain soveltamisalan ulkopuolelle.

9        Saman lain 37 §:n 4 momentissa säädetään niin sanotun imetysvapaan myöntämisestä. Pääasian ennakkoratkaisupyynnön esittämisaikaan tämä säännös kuului seuraavasti:

”Naispuolisilla työntekijöillä on oikeus olla poissa työstä alle yhdeksän kuukauden ikäisen lapsen imettämistä varten yhden tunnin pituinen aika, joka voidaan jakaa kahteen jaksoon. Halutessaan nainen voi korvata tämän oikeuden lyhentämällä päivittäistä työaikaansa puolella tunnilla samaa tarkoitusta varten. Tätä oikeutta voi käyttää erotuksetta joko äiti tai isä siinä tapauksessa, että molemmat työskentelevät.”

10      Tätä toimenpidettä muutettiin miesten ja naisten tosiasiallisesta tasa-arvosta 22.3.2007 annetulla lailla 3/2007 (ley orgánica de Igualdad efectiva de mujeres y hombres; BOE nro 71, 23.3.2007, s. 12611) eli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan jälkeen. Sanamuoto kuuluu nykyisin seuraavasti:

”Naispuolisilla työntekijöillä on oikeus olla poissa työstä alle yhdeksän kuukauden ikäisen lapsen imettämistä varten yhden tunnin pituinen aika, joka voidaan jakaa kahteen jaksoon. Tämän vapaan pituus lisääntyy suhteellisesti monikkosynnytyksen tapauksessa.

Tätä samaa tarkoitusta varten nainen voi päättää korvata tämän oikeuden puolen tunnin pituisella työajan lyhennyksellä tai käyttää sen kertyneinä kokonaisina vapaapäivinä työehtosopimuksessa tai työnantajan kanssa työehtosopimuksen määräysten mukaisesti tehdyssä sopimuksessa määrättyjä edellytyksiä noudattaen.

Tämän vapaan voi käyttää joko äiti tai isä, jos molemmat työskentelevät.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

11      Roca Álvarez on työskennellyt palkattuna työntekijänä Sesa Start España ETT SA:n palveluksessa heinäkuusta 2004 lähtien. Hän pyysi 7.3.2005 työnantajaansa myöntämään hänelle oikeuden saada työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 4 momentissa säädettyä vapaata ajalle 4.1.2004–4.10.2005. Vapaa evättiin häneltä sillä perusteella, että lapsen äiti ei ollut palkattu työntekijä vaan työskenteli itsenäisesti. Se, että äiti on palkattu työntekijä, on välttämätön edellytys kyseisen vapaan saamiselle.

12      Roca Álvarez riitautti työnantajansa päätöksen Juzgado de lo Social de A Coruñassa. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että vaadittu vapaa oli varattu naispuolisille työntekijöille, joten se myönnetään yksinomaan äideille. Se myönnetään äideille, jotka ovat palkattuja työntekijöitä, eikä Roca Álvarezin lapsen äiti täytä tätä edellytystä. Näin ollen hänen vaatimuksensa hylättiin.

13      Roca Álvarez valitti tuomiosta Tribunal Superior de Justicia de Galiciaan.

14      Kyseisen tuomioistuimen mukaan kansallista lainsäädäntöä on tulkittu oikein. Se toteaa kuitenkin, että mainitulla lailla säädetty vapaa on irtautunut rintaruokinnan biologisesta asiayhteydestä niin, että sitä voidaan pitää yksinkertaisesti lapsen hoitamiseen käytettävänä aikana. Se toteaa myös, että on olemassa toinen mekanismi naispuolisten työntekijöiden suojelemiseksi ”rintaruokinnan aikana ilmenneen riskin” tapauksessa. Lisäksi se huomauttaa, että nykyinen säännöstö sallii sen, että vapaan käyttää joko isä tai äiti, mutta vain siinä tapauksessa, että ”molemmat työskentelevät”, ja että isä voi siis saada äidin sijasta kyseisen vapaan vain, jos äiti työskentelee palkattuna työntekijänä ja hänellä on tällä perusteella oikeus imetysvapaaseen.

15      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy, pitäisikö kyseinen oikeus myöntää sekä miehille että naisille ja onko sen varaaminen palkattuina työntekijöinä työskenteleville naisille ja heidän lastensa isille syrjivä toimenpide, joka on ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja direktiivin 76/207 kanssa.

16      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 4 momentissa säädettyä vapaata on pidettävä pikemminkin UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/34/EY (EYVL L 145, s. 4) tarkoitettuna vanhempainlomana.

17      Tässä tilanteessa Tribunal Superior de Justicia de Galicia on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Loukataanko perustamissopimuksen 13 artiklassa, – – direktiivissä 76/207 ja direktiivissä 2002/73 – – tunnustettua tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, jonka perusteella kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään, sellaisella kansallisella lailla (tässä työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 4 momentilla), jossa annetaan yksinomaan äideille, jotka työskentelevät palkattuina työntekijöinä, siihen asti, kunnes lapsi täyttää yhdeksän kuukautta, imetystä varten oikeus palkalliseen vapaaseen, joka muodostuu vapaaehtoisesta ja työnantajan kustantamasta palkallisesta päivittäisen työajan lyhentämisestä puolella tunnilla tai sellaisesta poissaolosta työstä tunnin ajan, joka voidaan jakaa kahteen jaksoon, kun tätä oikeutta ei ole isällä, joka on palkattu työntekijä?”

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

 Direktiivi 76/207

18      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähtökohtaisesti sitä, onko direktiiviä 76/207 tulkittava niin, että siinä kielletään pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen toimenpide, jolla säädetään, että naispuoliset työntekijät, jotka ovat äitejä ja palkattuja työntekijöitä, voivat saada erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisen vapaan lapsensa syntymää seuraavien yhdeksän kuukauden aikana, kun taas miespuoliset työntekijät, jotka ovat isiä ja joilla on sama työoikeudellinen asema, voivat saada kyseisen vapaan vain, jos myös lapsen äiti on palkattu työntekijä.

19      Direktiivin 76/207 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin tarkoituksena on toteuttaa jäsenvaltioissa miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu muun muassa työolojen osalta.

20      Periaate täsmennetään saman direktiivin 2 ja 5 artiklassa. Kyseisen 2 artiklan 1 kohdan mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi tai välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisella työoloihin tarkoitetaan sitä, että miehille ja naisille on taattava samat ehdot ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

21      Pääasiassa kyseessä olevalla toimenpiteellä säädetään, että niin sanottu imetysvapaa merkitsee konkreettisesti lupaa olla poissa työstä työaikana tai sen keston lyhentämistä. Tämän toimenpiteen vaikutuksena on työajan muuttaminen. Se vaikuttaa siis direktiivin 76/207 5 artiklassa tarkoitettuihin työoloihin (ks. vastaavasti asia C-187/00, Kutz-Bauer, tuomio 20.3.2003, Kok., s. I-2741, 44 ja 45 kohta).

22      Toimenpiteellä varataan lähtökohtaisesti pääasiassa kyseessä oleva oikeus vapaaseen lasten äideille, sillä lapsen isä saa oikeuden vain sillä edellytyksellä, että molemmat vanhemmat ovat palkattuja työntekijöitä.

23      Näin ollen äidit, jotka ovat palkattuja työntekijöitä, voivat aina saada niin sanotun imetysvapaan, kun taas isät, jotka ovat palkattuja työntekijöitä, voivat saada sen vain, jos myös heidän lapsensa äiti on tällainen työntekijä. Vanhemmuus siis ei riitä palkattuina työntekijöinä työskenteleville miehille kyseisen vapaan saamiseen, kun se taas riittää samassa asemassa oleville naisille.

24      Sellaisten mies- ja naispuolisten työntekijöiden, jotka ovat pienten lasten isiä tai äitejä, tilanteet ovat toisiinsa verrattavissa, kun kyse on tarpeesta lyhentää päivittäistä työaikaa lapsesta huolehtimista varten (ks. analogisesti mies- ja naispuolisten työntekijöiden tilanteesta lapsen kasvatuksen osalta asia C-366/99, Griesmar, tuomio 29.11.2001, Kok., s. I-9383, 56 kohta ja päivähoitopalvelujen saamisen osalta asia C-476/99, Lommers, tuomio 19.3.2002, Kok., s. I-2891, 30 kohta).

25      Näin ollen on katsottava, että pääasiassa kyseessä oleva toimenpide aiheuttaa direktiivin 76/207 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”sukupuoleen perustuvaa syrjintää” palkatun työntekijän asemassa olevien äitien ja samassa asemassa olevien isien välillä.

26      Tällaisen erilaisen kohtelun oikeuttamisesta direktiivin 76/207 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa täsmennetään, että direktiivin estämättä saadaan soveltaa säännöksiä, jotka koskevat naisten suojelua erityisesti raskauden ja äitiyden perusteella, eikä se estä toteuttamasta miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä toimenpiteitä erityisesti poistamalla eriarvoisuutta, joka vaikuttaa naisten työoloja koskeviin mahdollisuuksiin.

27      Ensinnäkin oikeuskäytännössä on toistuvasti katsottu raskauden ja äitiyden suojelusta, että kun direktiivin 76/207 2 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille jätetään oikeus pitää voimassa tai antaa säännöksiä tämän suojelun varmistamiseksi, siinä tunnustetaan samalla sukupuolten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen mukaisesti yhtäältä naisen raskaudenaikaisen ja -jälkeisen biologisen tilan ja toisaalta naisen ja lapsen välillä synnytyksen jälkeen vallitsevan erityissuhteen suojeleminen oikeutetuksi (ks. asia 184/83, Hofmann, tuomio 12.7.1984, Kok., s. 3047, 25 kohta; asia C-32/93, Webb, tuomio 14.7.1994, Kok., s. I-3567, Kok. Ep. XVI, s. I-35, 20 kohta; asia C-394/96, Brown, tuomio 30.6.1998, Kok., s. I-4185, 17 kohta ja asia C-203/03, komissio v. Itävalta, tuomio 1.2.2005, Kok., s. I-935, 43 kohta).

28      Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan työntekijöiden asemasta annetun lain 37 §:n 4 momentti otettiin vuonna 1900 alun perin käyttöön äidin antaman rintaruokinnan helpottamiseksi. Lainsäädännön kehitys on erkaannuttanut kyseisen vapaan tästä tavoitteesta, eikä siinä enää mainita rintaruokintaa. Oikeuskäytännössä on jo vuosia hyväksytty, että vapaa myönnetään myös pulloruokinnan tapauksessa. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että kyseinen vapaa on erkaantunut rintaruokinnan biologisesta yhteydestä ja sitä pidetään pelkkänä lapsen hoitamiseen käytettävänä aikana sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamistoimenpiteenä äitiysvapaan päättyessä.

29      Se, että kansallisen lainsäädännön kehitys ja sen tulkinta oikeuskäytännössä on hiljalleen erkaannuttanut niin sanotun imetysvapaan myöntämisen rintaruokinnan biologisesta yhteydestä, ei mahdollista sitä, että kyseisen toimenpiteen katsottaisiin varmistavan naisen biologisen tilan suojelun hänen raskautensa jälkeen tämän tuomion 27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, pääasiassa kyseessä olevan vapaan voi käyttää joko äiti tai isä sillä ainoalla edellytyksellä, että myös jälkimmäinen on palkattu työntekijä.

30      Tämä tilanne eroaa edellä mainitussa asiassa Hofmann annettuun tuomioon johtaneesta tilanteesta, jossa kyseessä olleessa kansallisessa lainsäädännössä säädettiin ylimääräisen äitiysvapaan myöntämisestä suoja-ajan päätyttyä ja jossa varattiin kyseinen vapaa äidille sivuuttamalla kaikki muut henkilöt (ks. em. asia Hofmann, tuomion 26 kohta).

31      Se, että pääasiassa kyseessä olevan vapaan voi käyttää joko palkattuna työntekijänä työskentelevä isä tai palkattuna työntekijänä työskentelevä äiti, merkitsee sitä, että lapsen ruokinnasta ja hänen hoitamisestaan voi vastata yhtä hyvin isä kuin äiti. Vapaa näytetään siis myönnettävän työntekijöille lapsen vanhempina. Sen ei siten voida katsoa mahdollistavan naisen biologisen tilan suojelua raskauden jälkeen tai äidin ja lapsen välisen erityissuhteen suojelua.

32      Toiseksi Espanjan hallitus väittää huomautuksissaan miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisestä sekä naisten työoloja koskeviin mahdollisuuksiin vaikuttavien epäyhdenvertaisuuksien vähentämisestä, että pääasiassa kyseessä olevan vapaan varaamisella äideille pyritään kompensoimaan haittoja, joita naisille aiheutuu miehiin verrattuna työpaikan säilyttämisessä lapsen syntymän jälkeen. Kyseisen hallituksen mukaan pienten lasten äitien on vaikeampaa integroitua työelämään tai pysyä siinä.

33      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivin 76/207 2 artiklan 4 kohdan täsmällisenä ja rajattuna tavoitteena on sallia sellaiset syrjiviltä näyttävät toimenpiteet, joilla pyritään tehokkaasti poistamaan tai vähentämään yhteiskunnassa mahdollisesti vallitsevaa eriarvoisuutta. Säännöksessä sallitaan erityisesti naisia suosivat ja mahdollisuuksia työhön – mukaan lukien ylennystä – koskevat kansalliset toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan naisten kilpailumahdollisuuksia työmarkkinoilla ja etenemismahdollisuuksia uralla tasa-arvoisesti miesten kanssa (ks. asia C-450/93, Kalanke, tuomio 17.10.1995, Kok., s. I-3051, 18 ja 19 kohta; asia C-409/95, Marshall, tuomio 11.11.1997, Kok., s. I-6363, 26 ja 27 kohta; asia C-158/97, Badeck ym., tuomio 28.3.2000, Kok., s. I-1875, 19 kohta ja em. asia Lommers, tuomion 32 kohta).

34      Kyseisen 2 artiklan 4 kohdalla pyritään aineelliseen eikä muodolliseen tasa-arvoon poistamalla työelämässä mahdollisesti esiintyvää tosiasiallista eriarvoisuutta ja siten ehkäisemään tai hyvittämään SEUT 157 artiklan 4 kohdan mukaisesti asianomaisten henkilöiden ammattiuraan liittyviä haittoja (ks. vastaavasti em. asia Kalanke, tuomion 19 kohta; asia C-407/98, Abrahamsson ja Anderson, tuomio 6.7.2000, Kok., s. I-5539, 48 kohta ja asia C-319/03, Briheche, tuomio 30.9.2004, Kok., s. I-8807, 25 kohta).

35      Kuten tämän tuomion 21 kohdassa on todettu, pääasiassa kyseessä oleva vapaa annetaan joko työstä vapautumisen muodossa työpäivän aikana tai työpäivän lyhentämisen muodossa. Tällaisen toimenpiteen vaikutuksena voi epäilemättä olla naisten suosiminen sallimalla palkattuina työntekijöinä työskentelevien äitien säilyttää työpaikkansa niin, että he viettävät aikaansa lapsensa kanssa. Vaikutusta vahvistaa se, että jos lapsen isä itse on palkattu työntekijä, hänellä on mahdollisuus käyttää kyseinen vapaa äidin sijaan, eikä tälle siten aiheudu epäsuotuisia seurauksia työpaikallaan lapsen hoitamisen ja hänestä huolehtimisen vuoksi.

36      Se, että katsottaisiin Espanjan hallituksen esittämällä tavalla, että ainoastaan palkatun työntekijän asemassa olevalla äidillä on oikeus käyttää pääasiassa kyseessä oleva vapaa, kun taas samassa asemassa oleva isä voisi vain käyttää kyseistä oikeutta olematta sen haltija, pikemminkin myötävaikuttaa miesten ja naisten välisen perinteisen työnjaon ylläpitämiseen, kun miehet pidetään toissijaisessa roolissa naisiin nähden vanhemmuuteen liittyvien tehtävien hoitamisessa (ks. vastaavasti em. asia Lommers, tuomion 41 kohta).

37      Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 47 kohdassa, pääasiassa kyseessä olevan vapaan epääminen palkatun työntekijän asemassa olevilta isiltä ainoastaan sillä perusteella, ettei lapsen äidillä ole kyseistä asemaa, saattaisi johtaa siihen, että Roca Álvarezin lapsen äidin kaltainen nainen, joka on itsenäinen ammatinharjoittaja, katsoisi olevansa pakotettu rajoittamaan ammatillista toimintaansa ja kantamaan yksin lapsensa syntymästä johtuvan vastuun ilman, että hän voisi saada lapsen isältä apua.

38      Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaista toimenpidettä ei voida pitää sellaisena, että sen avulla direktiivin 76/207 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla poistetaan tai vähennetään eriarvoisuutta, jota voi esiintyä naisilla sosiaalisen elämän todellisissa tilanteissa, eikä sellaisena, että sen tarkoituksena on johtaa aineelliseen eikä muodolliseen tasa-arvoon vähentämällä sosiaalisessa elämässä mahdollisesti esiintyvää eriarvoisuutta ja siten ehkäistä tai hyvittää ammattiuraan liittyviä haittoja SEUT 157 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

39      Kaikista näistä seikoista seuraa, että direktiivin 76/207 2 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 5 artiklaa on tulkittava niin, että niiden kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen toimenpide, jolla säädetään, että naispuoliset työntekijät, jotka ovat äitejä ja palkatun työntekijän asemassa, voivat saada erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti myönnettävän vapaan lapsensa syntymää seuraavien yhdeksän kuukauden aikana, kun taas miespuoliset työntekijät, jotka ovat lapsen isiä ja samassa asemassa, voivat saada kyseisen vapaan vain, kun myös lapsen äiti on palkatun työntekijän asemassa.

 Direktiivit 2002/73 ja 96/34

40      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee direktiivistä 2002/73, jolla muutettiin direktiiviä 76/207, voidaanko sitä tulkita niin, että pääasiassa kyseessä oleva toimenpide on ristiriidassa sen kanssa.

41      Direktiivi 2002/73 oli pantava täytäntöön viimeistään 5.10.2005 eli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan jälkeen, vaikka se tuli voimaan julkaisupäivänään. Sitä ei siis voida ajallisesti soveltaa näihin tosiseikkoihin. Vaikka oletettaisiin, että direktiivi 76/207, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/73, olisi ajallisesti sovellettavissa, se ei missään tapauksessa muuta tämän tuomion 39 kohdassa annettua tulkintaa.

42      Direktiivistä 96/34 on todettava, että Euroopan komissio katsoo huomautuksissaan pääasiassa kyseessä olevan toimenpiteen olevan ristiriidassa direktiivin kanssa.

43      Ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan ole täsmennyksiä vanhempainlomaa koskevan kansallisen lainsäädännön sisällöstä eikä tätä seikkaa koskevaa nimenomaista pyyntöä, joten direktiiviä 96/34 ei ole tarpeen tulkita.

 Oikeudenkäyntikulut

44      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 5 artiklaa on tulkittava niin, että niiden kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen toimenpide, jolla säädetään, että naispuoliset työntekijät, jotka ovat äitejä ja palkatun työntekijän asemassa, voivat saada erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti myönnettävän vapaan lapsensa syntymää seuraavien yhdeksän kuukauden aikana, kun taas miespuoliset työntekijät, jotka ovat lapsen isiä ja samassa asemassa, voivat saada kyseisen vapaan vain, kun myös lapsen äiti on palkatun työntekijän asemassa.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: espanja.