Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Förvaltningsrätten i Linköping (Ruotsi) on esittänyt 6.12.2012 - Ålands Vindkraft AB v. Energimyndigheten
(Asia C-573/12)
Oikeudenkäyntikieli: ruotsi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Förvaltningsrätten i Linköping
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Ålands Vindkraft AB
Vastapuoli: Energimyndigheten
Ennakkoratkaisukysymykset
Ruotsalainen sähkösertifikaattijärjestelmä on kansallinen tukijärjestelmä, jossa jäsenvaltiossa sijaitsevat sähköntoimittajat ja tietyt sähkön käyttäjät velvoitetaan ostamaan sähkösertifikaatteja, jotka vastaavat tiettyä osaa niiden myynnistä tai käytöstä, ilman, että niillä on velvollisuutta ostaa myös sähköä samasta lähteestä. Ruotsin valtio jakaa sähkösertifikaatteja, ja sähkösertifikaatit ovat todiste siitä, että on tuotettu tietty määrä uusiutuvaa sähköä. Uusiutuvista lähteistä saadun sähkön tuottajat saavat sähköntuotannostaan saamiensa tulojen lisäksi lisätuloja myymällä sähkösertifikaatteja. Onko uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan k alakohtaa ja 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että jäsenvaltio voi soveltaa edellä mainitun kaltaista kansallista tukijärjestelmää, johon ainoastaan kyseisen valtion maantieteellisellä alueella sijaitsevat tuottajat voivat kuulua ja jonka seurauksena kyseiset tuottajat saavat taloudellista etua tuottajiin, joille ei voida myöntää sähkösertifikaatteja, nähden?
Voidaanko ensimmäisessä kysymyksessä kuvaillun kaltaista järjestelmää pitää EUT-sopimuksen 34 artiklan valossa tuonnin määrällisenä rajoituksena tai vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä?
Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko tällainen järjestelmä olla EUT-sopimuksen 34 artiklan mukainen, kun otetaan huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön tuotannon edistämistä koskeva tavoite?
Kuinka se, että tukijärjestelmän rajoittamista siten, että se käsittää ainoastaan kansalliset tuottajat, ei ole nimenomaisesti säännelty kansallisessa lainsäädännössä, vaikuttaa edellä olevien kysymysten arviointiin?
____________1 - EUVL L 140, s. 16.