Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di pace di Roma (Italia) on esittänyt 16.10.2017 – Pina Cipollone v. Ministero della Giustizia

(asia C-600/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di pace di Roma

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pina Cipollone

Vastaaja: Ministero della Giustizia

Ennakkoratkaisukysymykset

Kuuluuko kantajana olevan rauhantuomarin toiminta direktiivin 2003/88/EY¹ 1 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklassa, direktiivin 1999/70/EY² liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa, yhdessä luettuina, tarkoitetun määräaikaisen työntekijän käsitteen piiriin?

Mikäli kohdan 1 kysymykseen vastataan myönteisesti, voidaanko yleisten tuomioistuinten tuomarin tai ”togaton” katsoa olevan direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lauseketta sovellettaessa määräaikaisena työntekijänä palvelukseen otettua rauhantuomaria vastaava vakituinen työntekijä?

Mikäli kohdan 2 kysymykseen vastataan myönteisesti, onko yleisten tuomioistuinten vakituisten tuomarien nimittämismenettelyn ja määräaikaisten rauhantuomarien valinnassa sovellettavien, laissa säädettyjen valintamenettelyiden erilaisuus sellainen direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa ja/tai 4 kohdassa tarkoitettu asiallinen syy, jolla voidaan perustella se, ettei määräaikaisessa palvelussuhteessa kantajan tavoin oleviin rauhantuomareihin sovelleta – Corte di Cassazionen yhdistettyjen jaostojen kokoonpanossa antamaan tuomioon nro 13721/2017 ja Consiglio di Staton 8.4.2017 antamaan lausuntoon nro 464/2017 perustuvalla oikeuskäytännöllä luodussa voimassa olevassa oikeudessa (”diritto vivente”) – samoja työehtoja kuin vastaaviin vakituisessa palvelussuhteessa oleviin yleisten tuomioistuinten tuomareihin, ja jolla voidaan perustella se, ettei direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeessa ja kansallisissa täytäntöönpanolaissa tarkoitettuja määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä ehkäiseviä ja väärinkäytöstä sanktioivia toimenpiteitä sovelleta. On huomattava, ettei Italian oikeusjärjestyksessä – valtiosääntöoikeus mukaan lukien – ole sellaista säännöstä, jolla voitaisiin perustella niin työehtojen syrjivyys kuin ehdoton kielto muuttaa rauhantuomarin palvelussuhdetta vakinaiseksi palvelussuhteeksi, ja huomioon on otettava myös aiempi kansallinen säädös (laki nro 217/1974), jolla on jo aiemmin säädetty magistrato onorario –tuomarien (erityisesti vice pretore onorario-tuomareiden) työehtojen yhdenvertaiseksi saattamisesta ja heidän vakinaistamisestaan?

Onko joka tapauksessa nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin oikeuden riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsitteen kanssa ristiriidassa se, että rauhantuomari, jolla on abstraktinen intressi siihen, että riita-asia ratkaistaan kantajan eduksi ja jonka työ koostuu yksinomaan samasta lainkäyttötehtävien suorittamisesta, voi korvata sellaisen tuomioistuimen, jolla on toimivalta ratkaista työoikeudellisia riita-asioita yleensä Italiassa tai yleisten tuomioistuinten tuomareita koskevia asioita sen vuoksi, että ylimmän oikeusasteen tuomioistuin – Corte di Cassazione (yhdistettyjen jaostojen kokoonpanossa toimien) – kieltäytyy vaadittujen ja unionin oikeudessa suojattujen oikeuksien turvaamisesta, edellyttämällä, että luonnollisesti toimivaltainen tuomioistuin (Tribunale del lavoro [työoikeudellisia asioita käsittelevä tuomioistuin] tai T. A. R. [alueellinen hallintotuomioistuin] luopuu – silloin, kun sitä on vaadittu – omasta toimivallassaan siitä huolimatta, että sama oikeus – kuten tässä asiassa vaadittu palkallinen vuosiloma – perustuu Euroopan unionin oikeuteen, joka on sitovaa oikeutta ja jolla on etusija Italian valtion oikeusjärjestykseen nähden? Mikäli unionin tuomioistuin toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on rikottu, sitä pyydetään lisäksi osoittamaan ne kansalliset oikeuskeinot, joilla voidaan välttää se, että unionin oikeuden primaarioikeuteen kuuluvan normin loukkaus johtaisi samalla siihen, että kansallisessa oikeusjärjestyksessä evättäisiin ehdottomasti unionin oikeudessa taattujen perusoikeuksien turvaaminen nyt esillä olevassa asiassa.

____________

¹ Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).

² Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 199/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).