Valitus, jonka Dunamenti Erőmű Zrt on tehnyt 21.7.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-179/09, Dunamenti Erőmű Zrt v. Euroopan komissio, 30.4.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-357/14 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Dunamenti Erőmű Zrt (edustajat: avocat J. Philippe, avocate F.-H. Boret ja avocate A.-C.Guyon)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-179/09 30.4.2014 antaman tuomion siltä osin kuin siinä pysytetään Unkarin pitkäaikaisten sähkönhankintasopimusten yhteydessä myöntämästä valtiontuesta C 41/05 4.6.2008 tehty komission päätös 2009/609/EY1 ja jossa todettiin pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset lainvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi valtiontuiksi,
ratkaisee asian lopullisesti ja kumoaa Unkarin pitkäaikaisten sähkönhankintasopimusten yhteydessä myöntämästä valtiontuesta C 41/05 4.6.2008 tehdyn komission päätöksen 2009/609/EY siltä osin kuin siinä todetaan, että pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset ovat lainvastaisia ja yhteismarkkinoille soveltumattomia valtiontukia, tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, ja
velvoittaa komission korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa viiteen valitusperusteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa tuomiossa valittajan kanteen, joka koski ennen kaikkea Unkarin pitkäaikaisten sähkönhankintasopimusten yhteydessä myöntämästä valtiontuesta C 41/05 4.6.2008 tehdyn komission päätöksen 2009/609/EY kumoamista ja toissijaisesti kyseisen päätöksen 2 ja 5 artiklan kumoamista.
Valittaja riitauttaa ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan pitkäaikaisia sähkönhankintasopimuksia voitiin pitää uusina tukina ilman että sitä ennen oli ratkaistu, olivatko ne ylipäätään valtiontukea SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan.
Valittaja riitauttaa toisessa valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän siitä, että komissio ei ollut tehnyt virhettä katsoessaan, että ajankohta, jolloin Unkari liittyi Euroopan unioniin, oli asianmukainen viiteajankohta toimenpiteen luokittelemiseksi valtiontueksi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisen virheen, kun se katsoo, että liitteessä IV vahvistettiin sääntö, jonka mukaan asianmukainen ajankohta sen arvioimiseksi, oliko valtion toimenpide valtiontukea, oli Unkarin unioniin liittymisen ajankohta. IV artiklan tarkoitus otettiin vääristyneesti huomioon, koska siinä ei säädetä eikä siitä voida päätellä, että sen tarkasteleminen, onko toimenpide valtion tukea, olisi tehtävä liittymisajankohtana.
Valittaja huomauttaa kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisia virheitä, kun se katsoo, että oli myönnetty 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, eikä ottanut huomioon seikkoja, jotka vallitsivat ajankohtana, jolloin pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset tehtiin. Unionin yleinen tuomioistuin erehtyy päätellessään, että tukea myönnettiin, kun i) Magyar Villamos Művek (MVM) oli toiminut yksityisenä sijoittajana tehdessään pitkäaikaisen sähkönhankintasopimuksen valmistelevana toimenpiteenä Dunamentin yksityistämisen helpottamiseksi, ja ii) joka tapauksessa on niin, että vaikka pitkäaikaisella sähkönhankintasopimuksella olisi annettu jotain etua (mistä valittaja on eri mieltä), tämä maksettiin takaisin, kun Dunamenti myytiin.
Valittaja riitauttaa neljänneksi unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, joka koskee MVM:n sitovasta vähimmäisostovelvoitteesta johtuvaa riskiä. Unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisen virheen, kun se päättelee tuen olemassaolon MVM:n sitovan vähimmäisostovelvoitteen perusteella näyttämättä rakenteellista riskiä toteen.
Valittaja riitauttaa viidennessä valitusperusteessaan sen, että unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa menetelmän, jota komissio käytti tuen määrän laskennassa. Unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisen virheen, kun se pysyttää kuvatun menetelmän, koska siinä määriteltiin perittävät summat tulojen eron perusteella eikä voittojen eron perustella, koska tämä ero saattaisi johtaa itse valtiontuen olemassaolon kyseenalaistamiseen.
____________1 EUVL L 25, s.53.