Valitus, jonka Schindler Holding Ltd, Schindler Management AG, Schindler SA, Schindler Sàrl, Schindler Liften BV ja Schindler Deutschland Holding GmbH on tehnyt 28.9.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-138/07, Schindler Holding Ltd ym. v. Euroopan komissio, jota tuki Euroopan unionin neuvosto, 13.7.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-501/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Schindler Holding Ltd, Schindler Management AG, Schindler SA, Schindler Sàrl, Schindler Liften BV ja Schindler Deutschland Holding GmbH (edustajat: Rechtsanwalt R. Bechtold, Rechtsanwalt W. Bosch ja Professor, Dr. J. Schwarze)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-138/07 13.7.2011 antama tuomio on kumottava

komission 21.2.2007 tekemä päätös (asia COMP/E-1/38.823 - Hissit ja liukuportaat) on kumottava; toissijaisesti ne sakot, jotka valittajille on määrätty ensimmäisessä oikeusasteessa, on kumottava tai niiden määrää on alennettava

toissijaisesti 1 ja 2 kohdassa esitettyihin vaatimuksiin nähden asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee asian unionin tuomioistuimen esittämien oikeudellisten perusteiden mukaisesti

komissio on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan ne oikeudenkäyntikulut, joita valittajille on aiheutunut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käydystä menettelystä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat yhteensä kolmeentoista valitusperusteeseen:

-    unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin loukannut vallanjaon periaatetta ja vaatimusta oikeusvaltion periaatteiden mukaisesta oikeudenkäynnistä, koska se on tutkimatta komission päätöstä seikkaperäisesti katsonut, että komissiolla oli toimivalta määrätä sakkoja.

-    unionin yleinen tuomioistuin on toiseksi loukannut periaatetta, jonka mukaan todisteet on esitettävä suoraan, koska se on komission senaikaisen käytännön mukaisesti hyväksynyt luotettavina todisteina komission yhteistyökumppaneiden esittämät lausunnot

-    unionin yleinen tuomioistuin on kolmanneksi loukannut syytteiden täsmällisyyttä koskevaa periaatetta (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artikla) siltä osin kuin se on katsonut, että asetuksen N:o 1/2003¹ 23 artiklan 2 kohta oli riittävän täsmällinen oikeudellinen perusta sakkojen määräämiseksi.

-    unionin yleinen tuomioistuin on neljänneksi jättänyt ottamatta huomioon sen, että koska komissiolta puuttui toimivalta, sakkojen laskennasta vuonna 1998 annettuja komission suuntaviivoja ei voinut soveltaa.

-    unionin yleinen tuomioistuin on viidenneksi hylännyt virheellisesti väitteen siitä, että sakkojen laskennasta vuonna 1998 annetuilla komission suuntaviivoilla loukattiin taannehtivuuskiellon periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta.

-    unionin yleinen tuomioistuin on kuudenneksi loukannut syyllisyysperiaatetta ja syyttömyysolettamaa (asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohta), koska se ei ole pitänyt tarpeellisena tutkia sitä, oliko rikkominen, johon asianomaisten yritysten työntekijät olivat syyllistyneet, luettavissa asianomaisten yritysten syyksi

-    unionin yleinen tuomioistuin on seitsemänneksi katsonut virheellisesti, että Schindler Holding oli osavastuussa rikkomisesta. Tässä yhteydessä sovelletut osavastuuta koskevat periaatteet loukkaavat valittajien mukaan jäsenvaltioiden toimivaltuuksia. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi ylittänyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut rajat ja loukannut syyttömyysolettamaa (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohta)

-    unionin yleinen tuomioistuin on kahdeksanneksi tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, ettei asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisia kynnysarvoja ollut ylitetty.

-    unionin yleinen tuomioistuin on yhdeksänneksi loukannut Schindler Holdingin omaisuudensuojaa sillä perusteella, että määrätyillä sakoilla on sama vaikutus kuin pakkolunastuksella (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artikla)

-    unionin yleinen tuomioistuin on kymmenenneksi tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on pitänyt perusteltuina komission vahvistamia liian korkeita sakkojen perusmääriä.

-    unionin yleinen tuomioistuin on yhdenneksitoista virheellisesti hyväksynyt sen, ettei komissio ole katsonut, että tiettyjä seikkoja oli pidettävä lieventävinä asianhaaroina. Unionin yleinen tuomioistuin on tässä yhteydessä jättänyt erityisesti ottamatta huomioon sen, että valittajat ovat vapaaehtoisesti päättäneet kartellin Saksassa, sekä ne toimenpiteet, joita valittajat ovat toteuttaneet toimiakseen lainmukaisesti.

-    unionin yleinen tuomioistuin on kahdenneksitoista pitänyt oikeutettuna sitä, että komissio myöntää sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon perusteella liian pieniä sakkojen alennuksia tai kieltäytyy lainkaan myöntämästä tällaisia alennuksia. Unionin yleinen tuomioistuin ei valittajien mukaan ota tältä osin huomioon valittajien osallisuutta asian selvittämisessä. Se ei ole myöskään ottanut huomioon sitä, että komissio on myöntänyt liian pieniä sakkojen alennuksia sellaisen yhteistyön perusteella, jota tehtiin sakkojen lieventämistä koskevassa tiedonannossa määritettyjen puitteiden ulkopuolella.

-    unionin yleinen tuomioistuin on kolmanneksitoista loukannut suhteellisuusperiaatetta, kun se edelleen piti sakkojen määrää lainmukaisena.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).