Language of document : ECLI:EU:C:2013:107

Asia C‑399/11

Stefano Melloni

vastaan

Ministerio Fiscal

(Tribunal Constitucionalin (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt – Ratkaisut, jotka on annettu henkilön ollessa poissa oikeudenkäynnistä – Vastaajan poissa ollessa määrätyn rangaistuksen täytäntöönpano – Mahdollisuus tuomiolla ratkaistun asian uudelleentarkasteluun

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.2.2013

1.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Ajallinen soveltamisala – Menettelysäännöt – Soveltaminen niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin – Puitepäätöksen 2002/584 4 a artikla – Sellaisten ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva pyyntö, jotka on annettu puitepäätöksen voimaantulohetkellä vireillä olleessa luovuttamismenettelyssä

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artikla ja 8 artiklan 2 kohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Vastaajan poissa ollessa määrätyn rangaistuksen täytäntöön panemiseksi annettu pidätysmääräys – Täytäntöönpanon ehtona on se, että vastaajan poissa ollessa annetulla tuomiolla ratkaistua asiaa on voitava tarkastella uudelleen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa – Yhteensoveltumattomuus

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohta)

3.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Vastaajan poissa ollessa määrätyn rangaistuksen täytäntöön panemiseksi annettu pidätysmääräys – Luovuttamisvelvollisuus puitepäätöksen 2002/584 4 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa – Tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaaminen – Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 48 artiklan 2 kohta; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohta)

4.        Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Suojan taso – Jäsenvaltion perustuslaissa taatut perusoikeudet – Vastaajan poissa ollessa määrätyn rangaistuksen täytäntöön panemiseksi annettu pidätysmääräys – Jäsenvaltiolla ei ole mahdollisuutta sen perustuslaissa taattujen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja puolustautumisoikeuksien nimissä asettaa luovuttamisen ehdoksi sitä, että tuomiolla ratkaistua asiaa on voitava tarkastella uudelleen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 53 artikla; neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 31 ja 32 kohta)

2.        Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se estää täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista tässä säännöksessä täsmennetyissä tapauksissa asettamasta rangaistuksen täytäntöön panemiseksi annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle ehtoa, jonka mukaan vastaajan poissa ollessa annetulla tuomiolla ratkaistua asiaa on voitava tarkastella uudelleen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

Unionin lainsäätäjän ratkaisu on säätää tyhjentävästi tapauksista, joissa on katsottava, ettei vastaajan poissa ollessa annetun tuomion täytäntöön panemiseksi annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano loukkaa puolustautumisoikeuksia, ja sen kanssa olisi ristiriidassa, että täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella olisi edelleen mahdollisuus asettaa täytäntöönpanolle ehto, jonka mukaan tuomiolla ratkaistua asiaa on voitava tarkastella uudelleen asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien takaamiseksi.

(ks. 44 ja 46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.        Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohdassa ei jätetä huomiotta oikeutta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuihin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä sen 48 artiklan 2 kohdassa taattuja puolustautumisoikeuksia, joten se on yhteensopiva kyseisistä artikloista johtuvien vaatimusten kanssa.

Vaikka rikosasian vastaajan oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden olennainen osa, se ei ole ehdoton. Vastaaja voi omasta halustaan nimenomaisesti tai hiljaisesti luopua siitä, kunhan luopuminen osoitetaan yksiselitteisesti ja siihen liitetään vähimmäistakeet, jotka vastaavat sen vakavuutta; oikeudesta ei myöskään voida luopua tärkeän yleisen edun vastaisesti. Oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei erityisesti voida todeta loukatun, vaikka vastaaja ei ole ollut oikeudenkäynnissä läsnä henkilökohtaisesti, jos hänelle on ilmoitettu oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta tai jos häntä on puolustanut hänen valtuuttamansa oikeudenkäyntiasiamies.

Lisäksi puitepäätöksellä 2009/299 toteutetulla niiden edellytysten yhdenmukaistamisella, jotka koskevat sellaisten eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa, jotka on annettu sellaisen oikeudenkäynnin perusteella, jossa asianomainen henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä, annettujen tuomioiden panemiseksi täytäntöön, pyritään, kuten puitepäätöksen 1 artiklasta käy ilmi, parantamaan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevien henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia ja samalla edistämään tuomioistuinratkaisujen vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioiden välillä.

(ks. 49, 51, 53 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.        Euroopan unionin perusoikeuskirjan 53 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei sallita jäsenvaltion asettavan poissa olevana tuomitun henkilön luovuttamiselle ehtoa, jonka mukaan tuomiolla ratkaistua asiaa on voitava tarkastella uudelleen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, jotta vältettäisiin tämän jäsenvaltion perustuslaissa taattujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja puolustautumisoikeuksien loukkaus.

Perusoikeuskirjan 53 artiklan tulkitseminen toisin näet loukkaisi unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta siten, että sallittaisiin jäsenvaltion estävän perusoikeuskirjan kanssa täysin yhdenmukaisten unionin oikeuden toimien soveltaminen, kun niissä ei oteta huomioon kyseisen valtion perustuslaissa taattuja perusoikeuksia.

Perusoikeuskirjan 53 artikla vahvistaa tosin, että kun unionin oikeuden toimi edellyttää kansallisia täytäntöönpanotoimia, kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet saavat edelleen soveltaa perusoikeuksien suojan kansallista tasoa, kunhan tämä soveltaminen ei vaaranna suojan tasoa, joka on vahvistettu perusoikeuskirjassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, eikä unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 a artiklan 1 kohdassa ei kuitenkaan anneta jäsenvaltiolle mahdollisuutta kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, jos asianomaisen tilanne on jokin säännöksessä luetelluista neljästä tilanteesta.

Se, että jäsenvaltion sallittaisiin vetoavan perusoikeuskirjan 53 artiklaan, jotta se voisi asettaa poissa olevana tuomitun henkilön luovuttamiselle ehdon, josta ei säädetä puitepäätöksessä 2009/299 ja jonka mukaan tuomiolla ratkaistua asiaa on voitava tarkastella uudelleen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, jotta vältettäisiin täytäntöönpanojäsenvaltion perustuslaissa taattujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja puolustautumisoikeuksien loukkaus, johtaisi puitepäätöksessä määritellyn perusoikeuksien suojan tason yhtenäisyyttä horjuttamalla luottamuksensuojan ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden, joita päätöksellä pyritään vahvistamaan, loukkaamiseen ja siis puitepäätöksen tehokkuuden vaarantumiseen.

(ks. 58, 60, 61, 63 ja 64 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)