UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
2 päivänä joulukuuta 2010 (*)
Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Kansanterveys – Piilolinssien markkinointi internetissä – Kansallinen sääntely, jonka mukaan piilolinssejä voidaan myydä ainoastaan hoitovälineiden erikoisliikkeissä – Direktiivi 2000/31/EY – Tietoyhteiskunta – Sähköinen kaupankäynti
Asiassa C‑108/09,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Baranya Megyei Bíróság (Unkari) on esittänyt 10.2.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.3.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Ker-Optika bt
vastaan
ÀNTSZ Dél-dunántúli Regionális Intézete,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit D. Šváby, R. Silva de Lapuerta, E. Juhász ja J. Malenovský (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies B. Fülöp,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.4.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Unkarin hallitus, asiamiehinään R. Somssich, K. Szíjjártó, K. Veres ja M. Fehér,
– Tšekin hallitus, asiamiehenään M. Smolek,
– Kreikan hallitus, asiamiehenään E. Skandalou,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään J. M. Rodríguez Cárcamo,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään C. Wissels, M. de Grave ja Y. de Vries,
– Euroopan komissio, asiamiehinään H. Krämer ja A. Sipos,
kuultuaan julkisasiamiehen 15.6.2010 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, s. 1) sekä SEUT 34 ja SEUT 36 artiklan tulkintaa.
2 Pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Ker-Optika bt (jäljempänä Ker-Optika) ja vastaajana ÀNTSZ Dél-dunántúli Regionális Intézete (valtion kansanterveys- ja terveydenhoitopalveluista Tonavan eteläpuolisella alueella vastaava laitos, jäljempänä ÀNTSZ) ja jossa on kyse hallintopäätöksestä, jolla tämä viranomainen kielsi Ker-Optikaa markkinoimasta piilolinssejä internetissä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin säännöstö
3 Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, 1 artiklan 2 kohdan mukaan siinä tarkoitetaan
”’palvelulla’ kaikkia tietoyhteiskunnan palveluja, toisin sanoen kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus.
Tässä määritelmässä tarkoitetaan:
– ’etäpalvelulla’ palvelua, joka toimitetaan siten, että osapuolet eivät ole samanaikaisesti läsnä,
– ilmaisulla ’sähköisessä muodossa’ palvelua, joka lähetetään lähetyspaikasta ja vastaanotetaan määränpäässä tietoja elektronisesti käsittelevien laitteiden (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) tai tietojen säilytyksen avulla, ja joka lähetetään, siirretään ja vastaanotetaan kokonaan linjoja, radioyhteyttä, optisia tai muita elektromagneettisia välineitä käyttäen,
– ’palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavalla palvelulla’ palvelua, joka toimitetaan henkilökohtaisen pyynnön perusteella tapahtuvana tiedonsiirtona.
– –”
4 Direktiivin 2000/31 18, 21 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(18) Tietoyhteiskunnan palveluihin kuuluu suuri määrä verkossa toteutettavia taloudellisia toimia. Nämä toimet voivat olla erityisesti verkossa suoritettavaa tavaroiden myyntiä. Niihin eivät kuulu esimerkiksi pelkkä tavaroiden toimittaminen eikä muutoin kuin verkossa tapahtuva palvelujen tarjoaminen. – – Toimet, joita ei niiden luonteen vuoksi voi suorittaa etätyönä ja sähköisten välineiden avulla, esimerkiksi sääntömääräinen yrityksen tilien tarkastus tai potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävät lääketieteelliset neuvot, eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja.
– –
(21) – – Yhteensovitettu ala kattaa ainoastaan vaatimukset, jotka liittyvät verkossa suoritettavaan toimintaan, kuten verkossa suoritettavaan tiedotukseen, mainontaan, ostoihin ja verkossa tehtäviin sopimuksiin. Se ei käsitä tavaroihin liittyviä jäsenvaltioiden lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia, kuten turvallisuusnormeja, merkintävelvoitteita tai vastuuta tavaroista, eikä jäsenvaltioiden vaatimuksia, jotka liittyvät tavarantoimituksiin tai kuljetuksiin, lääkkeiden jakelu mukaan lukien. – –
– –
(34) Kunkin jäsenvaltion on muutettava lainsäädäntöään ja erityisesti sen sisältämiä muotovaatimuksia, jotka estävät sopimusten tekemistä sähköisessä muodossa. Tällaista muuttamista vaativan lainsäädännön tarkastelun olisi tapahduttava systemaattisesti, ja sen olisi koskettava kaikkia tarpeellisia sopimuksentekomenettelyn vaiheita ja toimia, mukaan lukien sopimuksen rekisteröinti. Muuttamisen olisi mahdollistettava sopimusten teko sähköisessä muodossa. – –”
5 Direktiivin 2000/31 1–3 ja 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa varmistamalla tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä.
2. Tällä direktiivillä lähennetään siinä määrin, kuin se on tarpeen 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseksi, tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavia kansallisia säännöksiä, jotka koskevat sisämarkkinoita, palvelun tarjoajien sijoittautumista, kaupallista viestintää, sähköisessä muodossa tehtäviä sopimuksia, välittäjien vastuuta, käytännesääntöjä, tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa riitojen ratkaisemista, oikeussuojakeinoja ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.
3. Tämä direktiivi täydentää tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä, heikentämättä kuitenkaan yhteisön säädöksillä ja niiden täytäntöönpanemiseksi annetulla kansallisella lainsäädännöllä vahvistettua suojelun tasoa erityisesti kansanterveyden ja kuluttajien suojelun osalta, sikäli kuin tämä ei rajoita tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta.
– –
5. Tätä direktiiviä ei sovelleta:
a) verotuksen alalla;
b) direktiivien 95/46/EY ja 97/66/EY soveltamisalaan kuuluviin tietoyhteiskunnan palveluihin liittyviin kysymyksiin;
c) kysymyksiin, jotka liittyvät kartellilainsäädännön piiriin kuuluviin sopimuksiin tai käytänteisiin;
d) seuraaviin tietoyhteiskunnan palveluihin liittyviin toimiin:
– notaarien tai vastaavien ammatinharjoittajien toimet siltä osin kuin niihin sisältyy suora ja nimenomainen yhteys julkisen vallan käyttämiseen,
– asiakkaan edustaminen ja hänen etujensa puolustaminen tuomioistuimessa,
– arpajaistoiminta, johon liittyy rahallista arvoa omaavien panosten asettaminen esimerkiksi rahapeleissä, lotossa ja veikkauksessa tai vedonlyönnissä.”
6 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’tietoyhteiskunnan palveluilla’ direktiivin 98/34 – – 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palveluja
– –
h) ’yhteensovitetulla alalla’ jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä asetettuja, tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin tai tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavia vaatimuksia riippumatta siitä, ovatko vaatimukset yleisluonteisia vai erityisesti tähän tarkoitukseen suunnattuja.
i) Yhteensovitettu ala kattaa vaatimukset, joita palvelujen tarjoajan on noudatettava:
– aloittaessaan tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamisen, kuten pätevyyttä, lupaa tai ilmoituksen tekoa koskevat vaatimukset,
– jatkaessaan toimintaa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajana, kuten palvelun tarjoajan käyttäytymistä koskevat taikka palvelun laatuun tai sisältöön liittyvät vaatimukset, joihin kuuluvat myös mainontaa ja sopimuksia koskevat vaatimukset, tai palvelun tarjoajan vastuuta koskevat vaatimukset.
ii) Yhteensovitettu ala ei kata seuraavia vaatimuksia:
– tavaroihin sinänsä sovellettavat vaatimukset,
– tavarantoimituksiin sovellettavat vaatimukset,
– muulla tavalla kuin sähköisesti tarjottuihin palveluihin sovellettavat vaatimukset.”
7 Direktiivin 2000/31 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että sen alueelle sijoittautuneen palvelun tarjoajan tarjoamien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta noudatetaan kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia, yhteensovitettuun alaan kuuluvia kysymyksiä koskevia kansallisia säännöksiä.
2. Jäsenvaltiot eivät voi yhteensovitettuun alaan liittyvien syiden vuoksi rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta.
– –
4. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla poiketaan 2 kohdan säännöksistä tietyn tietoyhteiskunnan palvelun osalta, jos:
a) toimenpiteet
i) ovat tarpeellisia jollakin seuraavalla perusteella:
– yleinen järjestys, erityisesti rikosten ehkäisy, tutkinta, selville saaminen ja syytteeseenpano mukaan lukien alaikäisten suojelu ja erityisesti rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan yllyttämisen torjunta ja yksittäisiin ihmisiin kohdistuvat ihmisarvon loukkaukset,
– kansanterveyden suojelu,
– yleinen turvallisuus, mukaan lukien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaaminen,
– kuluttajansuoja, mukaan lukien sijoittajien suoja
ii) kohdistuvat tiettyyn tietoyhteiskunnan palveluun, joka vahingoittaa i alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista tai joka vakavalla tavalla saattaa vaarantaa kyseisten tavoitteiden saavuttamisen
iii) ovat oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin
b) jäsenvaltio on ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista:
– pyytänyt 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä, eikä viimeksi mainittu ole niitä toteuttanut tai ne eivät ole olleet riittäviä, ja
– ilmoittanut komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä,
sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tuomioistuimessa tapahtuvaan käsittelyyn eikä rikostutkintaan liittyviin toimenpiteisiin.
5. Jäsenvaltiot voivat kiireellisissä tapauksissa poiketa 4 kohdan b alakohdassa asetetuista edellytyksistä. Tässä tapauksessa toimenpiteistä on ilmoitettava mahdollisimman pian komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle mainiten samalla syyt, joiden perusteella jäsenvaltio katsoo, että kyseessä on kiireellinen tapaus.
– –”
8 Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, ettei tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan toiminnan aloittamisen tai jatkamisen edellytykseksi voida asettaa ennakkolupaa tai vaikutukseltaan vastaavaa vaatimusta.”
9 Direktiivin 2000/31 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden oikeusjärjestelmässä annetaan mahdollisuus sopimusten tekemiseen sähköisessä muodossa. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, ettei sopimuksentekomenettelyyn sovellettavilla oikeudellisilla vaatimuksilla aseteta esteitä sähköisessä muodossa tehtävien sopimusten käytölle ja etteivät ne johda siihen, että tällaisilta sopimuksilta puuttuisivat oikeusvaikutukset ja ne olisivat pätemättömiä sillä perusteella, että ne on tehty sähköisessä muodossa.”
Kansallinen säännöstö
10 Sähköisestä kaupankäynnistä sekä tietoyhteiskunnan palveluista vuonna 2001 annetun lain nro CVIII (Az elektronikus kereskedelmi szolgáltatások, valamint az információs társadalommal összefùggő szolgáltatásokról szóló 2001. évi CVIII. Törvény, jäljempänä sähköisestä kaupankäynnistä annettu laki) 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen aloittaminen tai jatkaminen ei edellytä ennakkolupaa tai muuta oikeusvaikutukseltaan vastaavaa viranomaispäätöstä.”
11 Hoidon apuvälineiden myyntiä, huoltoa ja lainaa koskevista ammatillisista vaatimuksista 23.11.2004 annetun terveysministeriön asetuksen 7/2004 (a gyógyászati segédeszközök forgalmazásának, javításának, kölcsönzésének szakmai követelményeiről szóló 7/2004 (XI. 23.) egészségügyi miniszteri rendelet, jäljempänä 23.11.2004 annettu terveysministeriön asetus) 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”– – alan erikoisliikkeet voivat myydä, huoltaa ja lainata hoidon apuvälineitä edellyttäen, että niillä on erillisissä säännöksissä tarkoitettu lupa tämän toiminnan harjoittamiseen ja että tämän asetuksen liitteessä 2 olevissa I.1 ja I.2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan.”
12 Asetuksen liitteessä 1 todetaan seuraavaa:
”Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat hoidon apuvälineet:
– –
– sarjavalmisteiset optiset tuotteet piilolinssejä lukuun ottamatta
– –.”
13 Terveysministeriön asetuksen liitteessä 2 olevan I kohdan 1 alakohdan d alakohdan mukaan piilolinssejä ja yksilöllisen mittauksen perusteella valmistettuja silmälaseja voidaan myydä ainoastaan pinta-alaltaan vähintään 18 neliömetrin suuruisessa liiketilassa tai muussa valmistukseen käytettävästä tilasta erotetussa tilassa. Liitteessä olevan I kohdan 2 alakohdan c alakohdassa mainitaan yhtenä henkilöstöön liittyvistä vaatimuksista se, että piilolinssien myyntiä harjoittavan on oltava ammatiltaan joko optikko tai silmälääkäri, jolla on piilolinssialan pätevyys.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
14 Ker-Optika markkinoi piilolinssejä internetsivustollaan. ÀNTSZ Pécsi, Sellyei, Siklósi Kistérségi Intézete (valtion kansanterveys- ja terveydenhoitopalveluista Pécsin, Sellyein ja Siklósin piireissä vastaava paikallistason laitos) kielsi sitä 29.8.2008 tekemällään päätöksellä harjoittamasta tätä toimintaa.
15 Ker-Optika valitti tästä päätöksestä ÀNTSZ:lle, joka vahvisti kiellon 14.11.2008 tekemällään päätöksellä.
16 ÀNTSZ tukeutui päätöksessään muun muassa 23.11.2004 annetun terveysministeriön asetuksen 7/2004 säännöksiin, joiden mukaan piilolinssejä voidaan myydä ainoastaan hoidon apuvälineitä myyvissä erikoisliikkeissä tai kotimyyntinä lopullista käyttöä varten.
17 Ker-Optika valitti tästä päätöksestä vetoamalla erityisesti siihen, ettei piilolinssien markkinointia voida sähköisestä kaupankäynnistä annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan rajoittaa, sillä siinä palvelun tarjoajalle taataan oikeus vapaasti aloittaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen.
18 ÀNTSZ vetosi tältä osin direktiivin 2000/31 18 perustelukappaleeseen, josta johtuu tämän viranomaisen mukaan, ettei sähköisestä kaupankäynnistä annetun lain soveltamisalaan kuulu piilolinssien markkinointi internetissä, koska kyseisen perustelukappaleen mukaan toimet, joita niiden luonteen vuoksi ei voida suorittaa etäpalveluna tai sähköisin välinein, kuten potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävä lääkärikäynti, eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja. ÀNTSZ:n mukaan piilolinssien markkinointi edellyttää kuitenkin tällaista potilaan tarkastusta.
19 Baranya Megyei Bíróság on tämän vuoksi päättänyt lykätä ratkaisun antamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko piilolinssien myyntiä pidettävä potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävänä lääketieteellisenä konsultaationa, joka ei kuulu direktiivin [2000/31] soveltamisalaan?
2) Jos piilolinssien myyntiä ei pidetä potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävänä lääketieteellisenä konsultaationa, onko EY 30 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan piilolinssejä voidaan markkinoida yksinomaan hoidon apuvälineitä myyvissä erikoisliikkeissä, on sen vastainen?
3) Onko sellainen Unkarin lainsäädäntö, jonka mukaan piilolinssien myynti on mahdollista ainoastaan hoidon apuvälineitä myyvissä erikoisliikkeissä, EY 28 artiklan mukaisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastainen?”
Ennakkoratkaisukysymykset
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksillään, jotka on käsiteltävä yhdessä, selvittää pääasiallisesti sen, onko unionin oikeus esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan piilolinssien markkinointi on sallittua ainoastaan lääkinnällisten laitteiden erikoisliikkeissä ja jossa kielletään tämän perusteella piilolinssien markkinointi internetissä.
21 Jotta esitettyihin kysymyksiin voitaisiin vastata, on ensin selvitettävä, mitä unionin oikeussääntöjä sovelletaan piilolinssien markkinointiin internetissä, ja tämän jälkeen ratkaistava, ovatko nämä säännökset esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille kansallisille säännöille.
22 Todettakoon aluksi, että internetmyynti voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin. Tällaiseen markkinointiin kuuluu ensimmäisessä vaiheessa varsinainen myyntitilanne, jolle on ominaista se, että sopimusta tarjotaan sähköisesti ja että sopimus tehdään sähköisessä muodossa. Toisessa vaiheessa myynti sisältää myydyn tuotteen toimittamisen, yleensä asiakkaan kotiosoitteeseen. Lisäksi myyntiä tai toimitusta edeltää tietyissä erityisissä tapauksissa asiakkaan lääkärikäynti.
Direktiivi 2000/31
23 Myynnistä todettakoon ensiksi, että ennen muuta on muistettava, että direktiivin 2000/31 1 artiklan 2 kohdan ja 2 artiklan a alakohdan mukaan sillä lähennetään tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavia kansallisia säännöksiä, eli säännöksiä, joita sovelletaan etäpalveluina sähköisessä muodossa vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä, tavallisesti vastiketta vastaan suoritettaviin palveluihin.
24 Direktiivin 2000/31 18 perustelukappaleen mukaan tällaisiin tietoyhteiskunnan palveluihin kuuluu muun muassa tavaroiden myynti verkossa.
25 Tätä tukevat 18.11.1998 tehdyssä komission direktiiviehdotuksen (KOM(1998) 586 lopullinen) perustelujen toteamus, jonka mukaan tietoyhteiskunnan palvelut kattavat kaikki sellaiset palvelut, jotka mahdollistavat elektronisen kaupanteon verkossa, kuten tavaroiden interaktiivisen etäoston ja verkkokaupat.
26 Tämän jälkeen on mainittava siitä, että direktiivin 2000/31 34 perustelukappaleen ja 9 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on systemaattisesti muutettava sellaista lainsäädäntöään, joka sisältää vaatimuksia, jotka estävät sopimusten tekemistä sähköisessä muodossa, ja joka koskee kaikkia sopimuksentekomenettelyyn kuuluvia vaiheita ja toimia, kuten sopimuksen tarjoaminen, sen ehtojen sopiminen ja sopimuksen tekeminen sähköisessä muodossa.
27 Lopuksi todettakoon, ettei piilolinssien kaltaisten lääkinnällisten laitteiden myyntiä ole mainittu niiden toimien joukossa, joihin direktiiviä 2000/31 ei sen 1 artiklan 5 kohdan nojalla sovelleta.
28 Siksi direktiivillä 2000/31 yhteensovitettu ala kattaa ne kansalliset säännökset, joissa kielletään piilolinssien myyntiä koskevat toimet, eli muun muassa tarjoaminen ja sopimuksen tekeminen sähköisessä muodossa.
29 Toiseksi tavaroiden toimituksista on todettava, ettei direktiivin 2000/31 2 artiklan h alakohdan ii luetelmakohdan mukaan yhteensovitettu ala kata sellaisten tavaroiden toimituksiin sovellettavia vaatimuksia, joita koskeva sopimus on tehty sähköisessä muodossa.
30 Näin ollen kansalliset säännöt, jotka koskevat vaatimuksia, joiden mukaisesti internetissä myyty tavara voidaan toimittaa toisen jäsenvaltion alueelle, eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.
31 Näin ollen piilolinssien toimittamista koskevat vaatimukset eivät kuulu direktiivin 2000/31 soveltamisalaan.
32 Kolmanneksi on tutkittava se, vaikuttaako edellä tehtyihin toteamuksiin se, että piilolinssien myynnin edellytykseksi voidaan asettaa asiakkaan konsultoivan ensin lääkäriä.
33 Todettakoon tästä, kuten direktiivin 2000/31 18 perustelukappaleesta käy ilmi, että toimet, joita niiden luonteen vuoksi ei voida suorittaa etäpalveluina tai sähköisin välinein, kuten potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävä lääkärin konsultaatio, eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja eivätkä näin myöskään kuulu direktiivin soveltamisalaan.
34 Jos näin ollen asiakkaan fyysistä tarkastusta edellyttävä lääkärin konsultaatio on erottamaton osa piilolinssien myyntiä, vaatimus tällaisesta konsultaatiosta johtaisi viime kädessä siihen, ettei kyseessä olevan myynnin voitaisi loppujen lopuksi katsoa kuuluvan kyseisen direktiivin soveltamisalaan.
35 Tähän on todettava, että piilolinssit asetetaan välittömästi silmän pinnalle ja ne ovat lääkinnällisiä laitteita, joiden käyttö voi tietyissä tapauksissa aiheuttaa silmätulehduksia tai jopa pysyvää näkökyvyn vaurioitumista, ja että tällaisia terveysvaikutuksia voi yksittäisissä tapauksissa aiheutua pelkästä piilolinssien käytöstä. Vaatimus edeltävästä lääkärin konsultaatiosta voi siis osoittautua perustelluksi.
36 Henkilön, joka haluaa käyttää piilolinssejä, voidaan edellyttää käyvän näöntarkastuksessa, jonka aikana selvitetään yhtäältä se, etteivät lääketieteelliset seikat ole esteenä piilolinssien käytölle, ja määritetään toisaalta tarpeellisen näön korjauksen tarkka arvo dioptereina.
37 Tarkastus ei kuitenkaan ole erottamaton osa piilolinssien myyntiä, koska se voi olla myyntitilanteesta erillinen ja koska myydä voidaan myös etäpalveluna sellaisen määräyksen mukaisesti, jonka asiakkaan ensin tutkinut silmälääkäri on antanut.
38 Näin ollen potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävä lääkärin konsultaatio, joka voidaan asettaa piilolinssien myynnin edellytykseksi, voi olla myyntitilanteesta erillinen.
39 Lisäksi todettakoon, että vaikka terveydelliset syyt voivatkin edellyttää, että asiakas konsultoi lääkäriä niiden fyysisten tarkastusten suorittamiseksi, joita piilolinssien asettaminen edellyttää, ja käy säännöllisissä näöntarkastuksissa linssien käytön vaikutusten selvittämiseksi, tällaiset tutkimukset ja tarkastukset tehdään piilolinssien käytön aikana, eli sen jälkeen, kun ne on toimitettu. Lääkärin konsultaatioita ei näin ollen voida sitoa piilolinssien myyntitilanteeseen.
40 Tällä perusteella voitaisiin katsoa, että kansallinen säännös, jossa kielletään piilolinssien myynti internetissä, kuuluu lähtökohtaisesti direktiivin 2000/31 soveltamisalaan.
Primäärioikeus
41 Koska piilolinssien toimittamista koskevista vaatimuksista annetut säännöt eivät kuulu direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, niitä on arvioitava suhteessa primäärioikeuteen, eli EUT-sopimukseen.
42 Aluksi on tutkittava, onko näitä sääntöjä tarkasteltava suhteessa palvelujen tarjoamisen vapauteen, kuten Unkarin hallitus on esittänyt, vai tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ehdottanut.
43 Todettakoon tähän yhtäältä, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun kansallinen toimenpide liittyy sekä tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen että johonkin toiseen perusvapauteen, unionin tuomioistuin tutkii toimenpiteen pääsääntöisesti ainoastaan yhden perusvapauden kannalta, jos toinen näistä perusvapauksista on täysin toissijainen ensimmäiseen perusvapauteen nähden ja voidaan liittää siihen (ks. vastaavasti asia C‑275/92, Schindler, tuomio 24.3.1994, Kok., s. I‑1039, Kok. Ep. XV, s. I‑79, 22 kohta ja asia C-20/03, Burmanjer ym., tuomio 26.5.2005, Kok., s. I-4133, 35 kohta).
44 Toisaalta asiassa C-322/01, Deutscher Apothekerverband, 11.12.2003 annetusta tuomiosta (Kok., s. I-14887, 65, 76 ja 124 kohta) seuraa, että kansallinen toimenpide, joka kohdistuu tavaroiden myyntijärjestelyyn, joka toteutetaan internetissä ja toimittamalla tavarat kuluttajan kotiosoitteeseen, on tutkittava ainoastaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen kannalta, eli näin ollen SEUT 34 ja SEUT 36 artiklan kannalta.
45 Käsiteltävässä tapauksessa kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään piilolinssien internetkauppa, kohdistuu myyntijärjestelyyn, johon kuuluu piilolinssien toimittaminen kuluttajan kotiosoitteeseen.
46 Kyseistä lainsäädäntöä on näin ollen tarkasteltava SEUT 34 ja SEUT 36 artiklan kannalta.
Onko kyse tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta?
47 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 34 artiklassa tarkoitettuja määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki kauppaa koskevat jäsenvaltioiden säädökset, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa unionin sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti (ks. mm. asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok., s. 837, Kok. Ep. II, s. 349, 5 kohta ja asia C-110/05, komissio v. Italia, tuomio 10.2.2009, Kok., s. I-519, 33 kohta).
48 Samoin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 34 artikla kuvastaa velvollisuutta noudattaa syrjintäkiellon periaatetta ja muissa jäsenvaltioissa laillisesti valmistettavien ja kaupan pidettävien tuotteiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sekä velvollisuutta varmistaa unionin tuotteille vapaa pääsy kansallisille markkinoille (ks. em. asia komissio v. Italia, tuomion 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä on näin ollen pidettävä sellaisia jäsenvaltion toteuttamia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kohdella epäedullisemmin toisista jäsenvaltioista tuotavia tuotteita, ja toimenpiteitä, joilla on tällainen vaikutus, sekä sääntöjä, jotka koskevat edellytyksiä, jotka näiden tavaroiden on täytettävä, vaikka niitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tavaroihin (ks. em. asia komissio v. Italia, tuomion 35 ja 37 kohta).
50 Saman käsitteen alaan kuuluvat myös kaikki muut toimenpiteet, joilla rajoitetaan muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden pääsyä jäsenvaltion markkinoille (em. asia komissio v. Italia, tuomion 37 kohta).
51 Tästä syystä tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten oikeussääntöjen soveltamisella muista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin rajoitetaan tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden välistä kauppaa suoraan tai välillisesti asiasta Dassonville seuraavassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, ellei niitä sovelleta kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja ellei niillä ole oikeudellisesti ja tosiasiallisesti samaa vaikutusta sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin. Näin on siksi, että tällaisten säädösten soveltaminen sellaisten toisesta jäsenvaltiosta tuotujen tuotteiden myyntiin, jotka ovat tämän valtion oikeussääntöjen mukaisia, on omiaan estämään näiden tuotteiden markkinoille pääsyä tai rajoittamaan sitä enemmän kuin kotimaisten tuotteiden markkinoille pääsyä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomio 24.11.1993, Kok., s. I-6097, Kok. Ep. XIV, s. I‑477, 16 ja 17 kohta ja em. asia komissio v. Italia, tuomion 36 kohta).
52 On siis tutkittava, onko pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö edellisessä kohdassa mainittujen edellytysten mukainen, eli sovelletaanko sitä kaikkiin asianomaisiin valtion alueella toimintaansa harjoittaviin toimijoihin ja vaikuttaako se niin oikeudellisesti kuin tosiasiallisestikin samalla tavoin kansallisten tuotteiden ja muista jäsenvaltiosta peräisin olevien tuotteiden kauppaan.
53 Ensimmäisestä edellytyksestä voidaan todeta, että kyseistä lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin piilolinssejä myyviin toimijoihin, eli tämä edellytys täyttyy.
54 Toisen edellytyksen osalta asiassa ei ole kiistetty sitä, että kielto myydä piilolinssejä internetissä kohdistuu muista jäsenvaltioista peräisin oleviin piilolinsseihin, jotka myydään postimyynnissä ja toimitetaan Unkarissa asuvien kuluttajien kotiosoitteeseen. Kielto myydä piilolinssejä postitse vie muista jäsenvaltioista peräisin olevilta toimijoilta mahdollisuuden käyttää tätä poikkeuksellisen tehokasta markkinointitapaa näiden tuotteiden kaupassa ja haittaa näin huomattavasti niiden pääsyä asianomaisen jäsenvaltion markkinoille (ks. analogisesti lääkkeiden osalta em. asia Deutscher Apothekerverband, tuomion 74 kohta).
55 Näin ollen voidaan todeta, ettei kyseinen lainsäädäntö vaikuta samalla tavalla unkarilaisten toimijoiden käymään piilolinssien kauppaan ja muiden jäsenvaltioiden toimijoiden käymään piilolinssien kauppaan.
56 Näin ollen lainsäädäntöä on pidettävä SEUT 34 artiklassa kiellettynä määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä, ellei sitä voida objektiivisesti perustella.
Voidaanko tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamista pitää perusteltuna?
57 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen voidaan katsoa perustelluksi jonkin SEUT 36 artiklassa mainitun yleistä etua koskevan syyn tai pakottavien vaatimusten takia. Kummassakin tapauksessa kansallisen toimenpiteen on oltava sellainen, että sillä voidaan taata sillä tavoitellun päämäärän toteuttaminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. mm. em. asia komissio v. Italia, tuomion 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Jos toimenpide liittyy kansanterveyteen, on otettava huomioon se, että ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on EUT-sopimuksessa suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä tärkein ja että jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettava. Koska tämä taso voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioille on tältä osin myönnettävä harkintavaltaa (ks. yhdistetyt asiat, C‑570/07 ja C‑571/07, Blanco Pérez ja Chao Gómez, tuomio 1.6.2010, Kok., ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Perustelu, johon Unkarin hallitus on käsiteltävässä asiassa vedonnut, koskee tarvetta taata piilolinssien käyttäjien terveyden suojelu. Kyse on siis SEUT 36 artiklan mukaan hyväksyttävästä kansanterveyden suojeluun liittyvästä vaatimuksesta, jolla voidaan perustella tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen.
60 On siis tutkittava, voidaanko kyseessä olevalla lainsäädännöllä taata sillä tavoitellun päämäärän toteuttaminen.
61 Unkarin ja Espanjan hallitukset toteavat tähän, että asiakkaat on voitava velvoittaa noutamaan tilaamansa piilolinssit erikoisliikkeistä siksi, että heillä pitää olla mahdollisuus tavata optikko, joka tekee tarpeelliset fyysiset tarkastukset ja selvitykset ja antaa asiakkaille piilolinssien käyttöohjeet.
62 Tästä on muistettava, kuten edellä 35 kohdassa on todettu, että pelkästä piilolinssien käytöstä voi jo sellaisenaan aiheutua yksittäisissä tapauksissa silmäsairauksia, jopa pysyvää näkökyvyn vaurioitumista.
63 Kansanterveydelle tästä aiheutuvien riskien vuoksi jäsenvaltio voi vaatia, että piilolinssien luovuttamisesta vastaa pätevä henkilöstö, joka kiinnittää asiakkaan huomion näihin riskeihin, tutkii asiakkaan ja suosittaa asiakkaalle piilolinssien käyttöä tai sen välttämistä ja kehottaa asianomaista kääntymään tarvittaessa silmälääkärin puoleen. Näiden riskien vuoksi jäsenvaltio voi myös vaatia, että niissä tapauksissa, joissa piilolinssien käyttöä ei ole syytä välttää, pätevä henkilöstö valitsee soveltuvimmat piilolinssit, tarkastaa piilolinssien asettumisen asiakkaan silmään ja antaa asiakkaalle piilolinssien asianmukaista käyttöä ja hoitoa koskevat ohjeet (ks. vastaavasti asia C-271/92, LPO, tuomio 25.5.1993, Kok., s. I-2899, 11 kohta).
64 Vaikka tällä ei voidakaan täysin poistaa piilolinsseistä niiden käyttäjille aiheutuvia riskejä, ne pienenevät sillä, että asiakas tapaa pätevän optikon ja että pätevä optikko tarjoaa kyseiset palvelut. Sallimalla tästä syystä piilolinssien luovuttaminen ainoastaan tällaisen optikon palveluja tarjoavissa optikkoliikkeissä kyseisellä lainsäädännöllä kyetään takaamaan näiden käyttäjien terveyden suojelutavoitteen toteutuminen.
65 Koska tällä lainsäädännöllä ei kuitenkaan saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, on selvitettävä, voidaanko tavoitteeseen päästä tavaroiden vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä.
66 Todettakoon ensiksi siihen vaatimukseen, jonka mukaan asiakkaan on oltava fyysisesti läsnä liikkeen tiloissa optikon suorittamaa silmien tarkastusta varten, että silmälääkärit voivat suorittaa tällaiset ennalta ehkäiseviksi tarkoitetut tutkimukset, jotka tehdään yleiskuvan saamiseksi, muualla kuin optikkoliikkeessä.
67 Unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että kyseessä olevassa lainsäädännössä optikot olisi velvoitettu vaatimaan ennalta ehkäisevän tutkimuksen suorittamista tai lääkärin konsultaatiota aina ennen kutakin linssien luovutusta tai että sen mukaan niitä edellytetään esimerkiksi silloin, kun on kyse piilolinssien luovuttamisesta samalle asiakkaalle useita kertoja peräkkäin.
68 Siksi tällaisia tarkastuksia ja konsultaatiota on pidettävä vapaaehtoisina, niiden suorittamisen on katsottava olevan lähtökohtaisesti kunkin piilolinssien käyttäjän vastuulla ja optikon tehtävänä on katsottava olevan käyttäjien neuvonta näistä seikoista.
69 Kun kyse on markkinoinnista internetissä, asiakkaita voidaan kuitenkin neuvoa aivan yhtä hyvin ennen piilolinssien toimittamista sellaisilla asianomaisella internetsivustolla olevilla interaktiivisilla välineillä, joita asiakkaan on käytettävä ennen kuin hän voi ostaa piilolinssit (ks. vastaavasti lääkkeiden internetmyynnistä em. asia Deutscher Apothekerverband, tuomion 114 kohta).
70 Toiseksi voidaan todeta, että jäsenvaltio voi varmasti vaatia – kuten edellä 63 kohdassa on todettu –, että soveltuvimman piilolinssin valitsee optikko, jolla on tässä yhteydessä velvollisuus tarkistaa piilolinssien asettuminen asiakkaan silmiin ja antaa asiakkaalle niiden asianmukaista käyttöä ja hoitoa koskevat ohjeet.
71 On kuitenkin syytä mainita, että näitä palveluita voidaan edellyttää lähtökohtaisesti ainoastaan silloin, kun on kyse ensimmäisestä piilolinssien toimituksesta. Näin on siksi, että myöhemmissä luovutuksissa ei yleensä ole tarpeen suorittaa tällaisia palveluja. Riittää, että asiakas ilmoittaa myyjälle, minkä tyyppiset piilolinssit hän on saanut ensimmäisen luovutuksen yhteydessä, eli ne piilolinssit, joiden ominaisuuksia silmälääkäri, joka on antanut uuden määräyksen, jossa huomioidaan asiakkaan näön muutokset, on tarvittaessa tarkentanut.
72 Kolmanneksi todettakoon, että vaikka piilolinssien pitkään jatkuva käyttö edellyttää lisätietoja ja neuvoja, ne voidaan antaa asiakkaalle niillä interaktiivisilla välineillä, jotka löytyvät toimittajan internetsivustolta.
73 Jäsenvaltio voi lisäksi edellyttää asianomaisilta taloudellisilta toimijoilta, että ne asettavat asiakkaan käytettäväksi pätevän optikon, joka antaa asiakkaalle etäpalveluna yksilöllisiä ohjeita ja neuvoja piilolinssien käytöstä ja hoidosta. Ohjeiden ja neuvojen antamisesta etäpalveluna voi sitä paitsi olla etua, koska se antaa piilolinssien käyttäjälle mahdollisuuden esittää kysymyksensä harkitusti, yksityiskohtaisesti ja ilman että hänen tarvitsisi lähteä minnekään (ks. vastaavasti lääkkeiden internetmyynnistä em. asia Deutscher Apothekerverband, tuomion 113 kohta).
74 Edellä esitetyn perusteella piilolinssien käyttäjien terveyden suojelutavoite voidaan saavuttaa toimenpiteillä, jotka ovat vähemmän rajoittavia kuin pääasiassa kyseessä olevaan lainsäädäntöön perustuvat toimenpiteet ja joilla tietyt rajoitukset kohdistetaan ainoastaan piilolinssien ensimmäiseen luovutukseen ja joilla asianomaiset taloudelliset toimijat velvoitetaan asettamaan asiakkaan käytettäväksi pätevän optikon.
75 Tämän takia säätäessään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lainsäädännön jäsenvaltio ylittää edellä 58 kohdassa tarkoitetun harkintavaltansa rajat, minkä vuoksi kyseisellä lainsäädännöllä on katsottava ylitettävän se, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.
76 Samoista syistä tämän lainsäädännön ei siltä osin kuin se sisältää kiellon myydä piilolinssejä internetissä voida katsoa olevan oikeassa suhteessa direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun kansanterveyden suojelutavoitteeseen.
77 Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin on vastattava, että piilolinssien myyntiä koskevat kansalliset säännöt kuuluvat direktiivin 2000/31 soveltamisalaan siltä osin kuin ne koskevat piilolinssien myyntiä internetissä. Sitä vastoin kansalliset säännöt, jotka koskevat piilolinssien toimittamista, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
78 SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa sekä direktiiviä 2000/31 on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan piilolinssien markkinointi on sallittua ainoastaan lääkinnällisten laitteiden erikoisliikkeissä.
Oikeudenkäyntikulut
79 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Piilolinssien kauppaa koskevat kansalliset säännöt kuuluvat tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) soveltamisalaan siltä osin kuin ne koskevat piilolinssien myyntiä internetissä. Sitä vastoin kansalliset säännöt, jotka koskevat piilolinssien toimittamista, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa sekä direktiiviä 2000/31 on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan piilolinssien markkinointi on sallittua ainoastaan lääkinnällisten laitteiden erikoisliikkeissä.
Allekirjoitukset