Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis (Kreikka) on esittänyt 1.4.2016 – Ovidiu-Mihaita Petrea v. Ypourgos Esoterikon kai Dioikitikis Anasygrotisis

(Asia C-184/16)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ovidiu-Mihaita Petrea

Vastapuoli: Ypourgos Esoterikon kai Dioikitikis Anasygrotisis

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2004/38/EY¹ 27 ja 32 artiklaa, luettuina yhdessä SEUT 45 ja SEUT 49 artiklan kanssa ja jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden sekä luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteiden valossa, tulkittava siten, että niissä velvoitetaan peruuttamaan toisen jäsenvaltion kansalaiselle jo annettu rekisteröitymistä Euroopan unionin kansalaisena koskeva rekisteröintitodistus – tai siten, että niissä sallitaan se – presidentin asetuksen nro 106/2007 8 §:n 1 momentin nojalla ja toteuttamaan hänen osaltaan toimenpide, jolla hänet palautetaan vastaanottavan valtion alueelta, kun tämä kansalainen on merkitty ei-toivottuja ulkomaalaisia koskevaan kansalliseen luetteloon, mihin liittyy maahantulokielto yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, mutta hän on saapunut uudelleen kyseiseen jäsenvaltioon ja aloittanut siellä yritystoiminnan hakematta maahantulokiellon poistamista direktiivin 2004/38 32 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, koska on katsottava, että viimeksi mainittu (maahantulokielto) on itsenäinen yleistä järjestystä koskeva peruste, jonka vuoksi jäsenvaltion kansalaisen rekisteröintitodistuksen peruuttaminen on perusteltua?

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko tämä tilanne rinnastaa Euroopan unionin kansalaisen laittomaan oleskeluun vastaanottavan valtion alueella, jolloin elin, joka on toimivaltainen peruuttamaan todistuksen rekisteröitymisestä unionin kansalaisena, voi tehdä direktiivin 2008/115/EY² 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun palauttamispäätöksen, koska yhtäältä rekisteröintitodistus ei ole, kuten yleisesti hyväksytään, laillisen maassa oleskelun osoittava asiakirja, ja toisaalta direktiivin 2008/115 henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvat vain kolmansien maiden kansalaiset?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko sitä, että toisen jäsenvaltion kansalaisen rekisteröitymistä koskeva todistus, joka ei ole laillisen maassa oleskelun osoittava asiakirja, peruutetaan yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, ja sitä, että tällainen kansalainen määrätään palautettavaksi – mistä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset määräävät samaan aikaan käyttäessään vastaanottavan jäsenvaltion menettelyllistä itsemääräämisoikeutta – pitää lainsäädännön oikean tulkinnan mukaan yhtenä ainoana direktiivin 2004/38 27 ja 28 artiklassa tarkoitettuna hallinnollisena karkottamispäätöksenä, johon kohdistetaan laillisuusvalvontaa viimeksi mainituissa säännöksissä säädetyin edellytyksin, kun niissä säädetään vain yhdestä tavasta, jolla unionin kansalaisia voidaan tässä tapauksessa poistaa hallinnollisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueelta?

Sekä siinä tapauksessa, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, että siinä tapauksessa, että niihin vastataan kieltävästi, onko kansallinen oikeuskäytäntö ristiriidassa tehokkuusperiaatteen kanssa, kun sen mukaan hallintoviranomaisia ja näin ollen asiaa käsitteleviä toimivaltaisia tuomioistuimia kielletään valvomasta, onko direktiivin 2004/38 30 ja 31 artiklassa vahvistettuja menettelyllisiä takeita noudatettu maahantulokieltoa koskevan päätöksen tekemisen yhteydessä, kun perutetaan todistus rekisteröitymisestä Euroopan unionin kansalaisena tai tehdään päätös poistamisesta vastaanottavan jäsenvaltion alueelta sillä perusteella, että toisen jäsenvaltion kansalaista koskee voimassa oleva kielto saapua kyseisen (ensimmäisen) valtion alueelle?

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, seuraako direktiivin 2004/38 32 artiklasta jäsenvaltion toimivaltaisille hallintoviranomaisille joka tapauksessa velvollisuus ilmoittaa toisen jäsenvaltion asianomaiselle kansalaiselle häntä koskevasta karkottamispäätöksestä kielellä, jota hän ymmärtää, jotta hän voi käyttää tehokkaasti menettelyllisiä oikeuksiaan, joita hänellä on direktiivin edellä mainittujen säännösten perusteella, vaikka hän ei olisi esittänyt tätä koskevaa pyyntöä?

____________

¹ Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77).

² Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL L 348, s. 98).