JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

9 päivänä kesäkuuta 2011 (1)

Asia C‑47/10 P

Itävallan tasavalta

vastaan

Scheucher-Fleisch GmbH ym.

Muutoksenhaku – Itävallan tasavallan myöntämä valtiontuki luonnonmukaisen maatalouden alalla – Vastustamatta jättämistä koskeva komission päätös – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Osapuolten, joita asia koskee, oikeudet – Edellytykset muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiselle – Vakavien vaikeuksien käsite – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuus

1.        Nyt käsiteltävä asia on jälleen yksi osoitus vaikeuksista, joita aiheutuu sovellettaessa kantelijoiden oikeuksia koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä. Esiin nousee erityisesti kysymys ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan laajuudesta sen tulkitessa osapuolen, jota asia koskee, esittämiä perusteita, kun tämä osapuoli vetoaa kanteensa tueksi sekä menettelyllisten oikeuksiensa turvaamista koskeviin perusteisiin että perusteisiin, joissa kyseenalaistetaan Euroopan komission päätöksen perusteltavuus.(2)

2.        Tässä asiassa unionin tuomioistuimella on myös tilaisuus tuoda esiin komissiolle annettu harkintavalta tilanteessa, jossa sillä on vakavia vaikeuksia tuen yhteismarkkinoille soveltuvuuden arvioinnissa, sekä siihen liittyvän tuomioistuinvalvonnan laajuus.

3.        Asiassa Scheucher-Fleisch ym. vastaan komissio 18.11.2009 antamassaan tuomiossa(3) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti Scheucher-Fleisch GmbH:n sekä eräiden muiden yritysten(4) nostaman kanteen osittain tutkittavaksi ja kumosi 30.6.2004 tehdyn komission päätöksen K(2004) 2037 lopullinen, joka koskee Itävallassa myönnettyä valtiontukea NN 34A/2000 laatuohjelmille ja merkinnöille ”AMA-Biozeichen” ja ”AMA-Gütesiegel”.(5) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että kyseessä olleiden tukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseen liittyi vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi komission olisi pitänyt päättää aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely. Itävallan tasavalta sekä liitännäisvalituksen tehnyt komissio kiistävät tuon analyysin.

4.        Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa, että unionin tuomioistuin hylkää nämä valitukset.

I       Asiaa koskevat unionin oikeussäännöt

5.        Esitän aluksi asiassa merkitykselliset EY:n perustamissopimuksen artiklat, ennen kuin selostan asiassa sovellettavat asetuksen (EY) N:o 659/1999,(6) joka on EY 87 ja EY 88 artiklan soveltamisasetus, säännökset. Selvitän myös asiassa merkitykselliset mainonnan valtiontukeen sovellettavien suuntaviivojen kohdat.

A       EY:n perustamissopimus

6.        EY 87 artiklan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää yhteisön sisäistä kilpailua, on lähtökohtaisesti kiellettyä EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa luetelluin poikkeuksin.

7.        EY 87 artiklan 3 kohdassa luetellaan tukimuodot, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. Näihin kuuluvat tuet tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen.

8.        Näiden määräysten täytäntöönpanon varmistamiseksi perustamissopimuksessa ja erityisesti EY 88 artiklassa määrätään valtiontuen valvonta- ja ennakkolupamenettelystä, jossa komissiolla on keskeinen asema. Tämä valvontamenettely muodostuu kahdesta vaiheesta.

9.        Valtiontukia koskevasta alustavasta tutkintavaiheesta määrätään EY 88 artiklan 3 kohdassa.(7) Tämän määräyksen nojalla jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista, eivätkä ne saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen komission tekemää päätöstä. Tämän vaiheen ainoa tarkoitus on antaa komissiolle mahdollisuus muodostaa alustava kanta siitä, soveltuuko kyseessä oleva tuki osittain tai kokonaan yhteismarkkinoille.(8)

10.      Jos komissio epäilee tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sen on aloitettava EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely.(9) Tässä yhteydessä komission on kehotettava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, jotta se saisi täydelliset tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista.(10) Jos komissio tämän tutkinnan päätteeksi toteaa, että valtiontuki ei ole EY 87 artiklan edellytysten mukaista tai että tällaista tukea käytetään väärin, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä.

B       Asetus N:o 659/1999

11.      Asetuksella N:o 659/1999 on kodifioitu käytäntö, jota komissio on noudattanut käyttäessään sille perustamissopimuksessa annettua toimivaltaa. Se sisältää sääntöjä, jotka on laadittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.(11)

12.      Siten kyseisen asetuksen 1 artiklan h alakohdassa toistetaan lähes samaa sanamuotoa käyttämällä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Intermills vastaan komissio 14.11.1984 antamassaan tuomiossa(12) käyttämä ja siitä lähtien vakiintuneesti sovellettu(13) määritelmä käsitteelle ”osapuolet, joita asia koskee”. Säännöksen mukaan tällaisella osapuolella tarkoitetaan ”jäsenvaltiota, henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, erityisesti tuensaajaa, kilpailevia yrityksiä ja alan järjestöjä”.

13.      Asetuksen N:o 659/1999 4 artikla koskee alustavaa tutkintaa, joka komission on toteutettava, kun jäsenvaltio ilmoittaa sille tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta.

14.      Tämän säännöksen mukaan komissio voi tehdä kolmentyyppisiä päätöksiä. Se voi päättää, että ilmoitettu toimenpide ei ole tukea. Se voi myös todeta, ettei ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ole mitään epäilyjä, ja päättää olla vastustamatta tuen myöntämistä. Lisäksi se voi päättää aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn, jos ilmoitetun tukisuunnitelman soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on epäilyjä.

15.      Viimeksi mainitussa tilanteessa komission on asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti kehotettava asianomaista jäsenvaltiota ja muita asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa asetetussa määräajassa.

16.      Asetuksen 20 artikla koskee erityisesti asianomaisten osapuolten oikeuksia. Sen 1 kohdassa muistutetaan, että asianomaiset osapuolet voivat tehdä huomautuksia muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä. Sen 2 kohdassa lisätään, että asianomaiset osapuolet voivat toimittaa komissiolle tietoja oletetuista sääntöjenvastaisista tuista ja tuen väärinkäytöstä.

C       Mainonnan valtiontukeen sovellettavat suuntaviivat

17.      Yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan(14) määritetään julkiset tukitoimet, joilla kansalliset viranomaiset tukevat maataloustuotteiden menekinedistämisen ja mainonnan rahoitusta joko kyseisen maan talousarviosta myönnettävillä suorilla maksuilla tai käyttämällä valtion varoja, mukaan luettuina veroluonteiset maksut tai pakolliset maksut. Jos tietyt edellytykset täyttyvät, komissio suhtautuu myönteisesti tällaisiin toimiin, sillä ne edistävät sekä taloudellisen toiminnan kehittämistä maatalousalalla että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.(15)

18.      Mainonnan valtiontukeen sovellettavien suuntaviivojen 10 kohdan mukaan ”[EY] 87 artiklan 1 kohdan yleistä kieltoa sovelletaan vain, jos julkisista varoista rahoitettu mainonta vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa. Jos julkisista varoista rahoitettu mainonta koskee kyseisten tuotteiden kansallista tai alueellista alkuperää, se suosii selvästi tiettyjä tuotteita ja näin ollen 87 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa”.

19.      Kyseisten suuntaviivojen 49 ja 50 kohta kuuluvat seuraavasti:

”49.      – – kansallisten laadunvalvontajärjestelmien on perustuttava tuotteiden alkuperän tai tuotantopaikan sijasta yksinomaan todellisiin objektiivisiin ominaisuuksiin – –. Riippumatta siitä, ovatko järjestelmät pakollisia vai vapaaehtoisia, on varmistettava kaikkien yhteisössä tuotettujen tuotteiden mahdollisuus päästä niistä osallisiksi tuotteiden alkuperästä riippumatta, jos tuotteet täyttävät asetetut vaatimukset. – –

50.      Jos osallistuminen tiettyyn järjestelmään on rajoitettu – – tiettyä alkuperää oleviin tuotteisiin, järjestelmä itsessään on ristiriidassa perustamissopimuksen määräysten kanssa, ja on selvää, että komissio ei voi pitää tällaisen järjestelmän mainontaan tarkoitettua tukea yhteismarkkinoille soveltuvana. – –”

20.      Suuntaviivojen 46 kohdasta seuraa, että tuotteiden alkuperällä on katsottava tarkoitettavan ”kansallista, alueellista tai paikallista alkuperää”.

II     Asian taustalla olevat tosiseikat

21.      Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenevät tosiseikat voidaan esittää tiivistettyinä seuraavasti.

22.      Itävallassa säädettiin vuonna 1992 liittovaltion laki Agrarmarkt Austria -nimisen markkinasääntelyelimen perustamisesta (Bundesgesetz über die Errichtung der Marktordnungsstelle ”Agrarmarkt Austria”),(16) jonka 2 §:n 1 momentissa perustetaan Agrarmarkt Austria -niminen julkisoikeudellinen oikeushenkilö (jäljempänä AMA). AMA:n tarkoituksena on edistää maataloustuotteiden markkinointia. Tähän pyrkiessään sen tehtävänä on periä maksuosuuksia, joilla rahoitetaan eläinten teurastuspalkkioita vuoden 1992 AMA-lain 21 c §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti.

23.      Kyseessä olevilla tuilla pyritään edistämään maataloustuotteiden tuotantoa, käsittelyä, jalostusta ja markkinointia Itävallassa AMA-luomumerkin ja AMA-laatumerkinnän (jäljempänä AMA-merkinnät) avulla.

24.      Eläinten teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneina itävaltalaisina yrityksinä kantajat ovat velvollisia maksamaan AMA:lle maksuosuuksia. Niiden tuotteilla ei kuitenkaan ole AMA-merkintöjä. Ne tekivät 21.9.1999 komissiolle kantelun, jossa ne katsoivat vuoden 1992 AMA-lain tiettyjen säännösten loukkaavan niiden oikeutta.

25.      Komissio päätti riidanalaisella päätöksellä olla vastustamatta ilmoitettuja toimia. Tässä yhteydessä komissio katsoi kyseisten toimien soveltuvan yhteismarkkinoille EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska ne täyttivät maatalousalan valtiontuesta annetuissa yhteisön suuntaviivoissa(17) ja mainonnan valtiontukeen sovellettavissa suuntaviivoissa asetetut edellytykset.

III  Oikeudenkäyntimenettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

26.      Kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 17.9.2004 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaisen päätöksen kumoamista. Ne esittivät kanteensa tueksi kolme kanneperustetta.

27.      Ensimmäinen kanneperuste koski menettelysääntöjen rikkomista. Se jakautui neljään osaan, joista ensimmäinen koski sitä, ettei komissiolle ollut annettu tiedoksi kyseisiä tukia, toinen EY 88 artiklan 2 kohdassa määrättyjen menettelyllisten takeiden noudattamatta jättämistä,(18) kolmas perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja neljäs käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen loukkaamista. Toinen kanneperuste koski EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista.(19) Kolmannessa kanneperusteessaan kantajat väittivät, että komissio oli jättänyt noudattamatta EY 88 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 3 artiklassa vahvistettua täytäntöönpanon lykkäämistä koskevaa sääntöä.

28.      Komissio esitti kanteesta oikeudenkäyntiväitteen, koska se katsoi, että riidanalainen päätös ei koskenut kantajia suoraan eikä erikseen. EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyllisiä takeita tarkastellessaan se katsoi myös, että se ei ollut velvollinen kehottamaan kantajia esittämään huomautuksiaan, koska ne olivat jo kantelun tehdessään ilmaisseet kantansa ja siten kokonaan käyttäneet oikeutensa esittää huomautuksia muodollisessa tutkintamenettelyssä.

29.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti kanteen osittain tutkittavaksi ja kumosi riidanalaisen päätöksen.

IV     Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

30.      Itävallan tasavalta on hakenut unionin tuomioistuimen kirjaamoon 28.1.2010 jättämällään valituskirjelmällä muutosta valituksenalaiseen tuomioon.

31.      Se vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja jättää asian käsittelyn yhteydessä kantajien kanteen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana. Lisäksi Itävallan tasavalta vaatii, että kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

32.      Komissio on ilmoittanut 22.4.2010 toimittamassaan vastauksessa tukevansa varauksetta Itävallan tasavallan tekemää valitusta ja yhtyvänsä kaikkiin kyseisen valtion esittämiin perusteisiin. Se esittää kuitenkin lisäperusteluja valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi. Kantajat sekä Itävallan tasavalta ovat tulkinneet näitä perusteluja siten, että ne sisältävät uusia perusteita, ja vastanneet niihin 28.6. ja 22.7.2010 päivätyillä erillisillä kirjelmillä, joissa ne vetoavat unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklan 2 kohtaan.

33.      Unionin tuomioistuimen mukaan väitteen luonnehtiminen liitännäisvalitukseksi edellyttää kyseisen määräyksen perusteella, että siihen vetoava asianosainen vaatii valituksenalaisen tuomion kumoamista osittain tai kokonaan sellaisella perusteella, jota ei ole esitetty valituksessa. Se, onko tilanne tällainen, on unionin tuomioistuimen mukaan selvitettävä vastauskirjelmän kyseisen kohdan sanamuodon, tarkoituksen ja asiayhteyden perusteella.(20)

34.      Komissio ei käytä vastauskirjelmässään lainkaan ilmaisua liitännäisvalitus. Se toteaa kirjelmän 1 kohdassa, että ”koska [Itävallan tasavallan] valitus on kaikilta osin asianmukaisesti ja erittäin hyvin perusteltu, [se] tyytyy esittämään lisäperusteluja”.

35.      Vaikka tästä sanamuodosta ei voida päätellä, mitkä ovat komission aikomukset, perustelujen sisällön perusteella voidaan kuitenkin katsoa, että kyseessä on liitännäisvalitus.

36.      Ymmärtääkseni komissio esittää kolme uutta valitusperustetta. Ensimmäisellä perusteellaan komissio pyrkii osoittamaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvioinut asianmukaisesti kanteen tutkittavaksi ottamista tukeutuessaan väitteisiin, joihin Itävallan tasavalta ei ole vedonnut. Toisen ja kolmannen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon tuomioistuinvalvonnan laajuuden ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden.

37.      Komissio yhtyy kaikkiin Itävallan tasavallan vaatimuksiin. Se vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja jättää asian käsittelyn yhteydessä kantajien kanteen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana. Komissio vaatii niin ikään, että kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

38.      Kantajat puolestaan vaativat, että Itävallan tasavallan tekemä valitus hylätään ja että unionin tuomioistuin velvoittaa kyseisen valtion korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

V       Päävalitus

39.      Itävallan tasavalta esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

40.      Ensimmäisessä valitusperusteessaan se katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvioinut asianmukaisesti kantajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen mielestä tehnyt oikeudellisen virheen pitämällä kantajia EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina osapuolina, joita asia koskee. Lisäksi se on soveltanut väärin oikeuskäytäntöä ottaessaan tutkittavaksi ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koskee perustelujen puutteellisuutta, ja toisen kanneperusteen, joka koskee EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista, vaikka kantajat eivät olleet näyttäneet tukien vaikuttaneen merkittävästi niiden kilpailuasemaan.

41.      Toisen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti tarvetta aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen mukaan tehnyt oikeudellisen virheen ja lisäksi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, kun se on tunnustanut vakavien arviointivaikeuksien olemassaolon.

42.      Kolmas ja neljäs valitusperuste koskevat todistustaakkasääntöjen rikkomista ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan rikkomista.

A       Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan kantajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista on arvioitu virheellisesti

43.      Ennen asian arviointia on syytä palauttaa mieleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämät perustelut pääpiirteittäin.

1.       Valituksenalainen tuomio

44.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi ensiksi, että riidanalainen päätös koski kantajia suoraan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että koska kyseessä olevat tuet oli jo toteutettu, se mahdollisuus, että Itävallan viranomaiset päättäisivät olla myöntämättä tukea, oli vain teoreettinen.

45.      Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki, koskiko riidanalainen päätös kantajia erikseen. Toisin kuin tapauksissa, joissa unionin tuomioistuin on voinut muokata asiaa koskevaa oikeuskäytäntöään, erityisesti edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio, Matra vastaan komissio ja komissio vastaan Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum annetuissa tuomioissa sekä yhdistetyissä asioissa Saksa ym. vastaan Kronofrance(21) ja asiassa British Aggregates vastaan komissio(22) annetuissa tuomioissa, kantajat ovat vedonneet sekä menettelyllisten oikeuksiensa turvaamista koskeviin perusteisiin että perusteisiin, joissa kyseenalaistetaan riidanalaisen päätöksen perusteltavuus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen arvioinut valituksenalaisessa tuomiossa kanteen tutkittavaksi ottamista kaikkien esitettyjen perusteiden kannalta.

46.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 51–56 kohdassa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koski menettelyllisten takeiden noudattamatta jättämistä, oli otettava tutkittavaksi. Se katsoi myös, että koska kantajat toimivat samoilla maantieteellisillä markkinoilla AMA-laatumerkintöjä saaneiden yritysten kanssa, ne olivat viimeksi mainittujen kilpailijoita. Lisäksi se totesi vastauksena komission esittämään väitteeseen, että se seikka, että kantajilla oli ollut EY 88 artiklan 3 kohdassa edellytetty mahdollisuus vedota esittämiinsä väitteisiin alustavassa tutkintamenettelyssä tekemällä kantelu, ei poistanut niiden oikeutta siihen, että niille annettuja menettelyllisiä takeita noudatetaan.

47.      Valituksenalaisen tuomion 57–61 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki, oliko kantajilla asiavaltuutta riidanalaisen päätöksen aineellisen oikeellisuuden riitauttamiseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että kantajat eivät olleet näyttäneet oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, että kyseessä olevat tuet olisivat vaikuttaneet merkittävästi niiden kilpailuasemaan. Se jätti näin ollen tutkimatta ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen ja neljännen osan, jotka koskivat kyseessä olevien tukien ilmoittamatta jättämistä ja käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen loukkaamista, sekä kolmannen kanneperusteen, joka koski EY 88 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 3 artiklassa vahvistetun täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan säännön noudattamatta jättämistä.

48.      Valituksenalaisen tuomion 62–64 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pohti, voiko se ottaa tutkittavaksi ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, ja toisen kanneperusteen, joka koski EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista. Yhdistetyissä asioissa Fives Lille Cail ym. vastaan korkea viranomainen 15.12.1961 annetun tuomion(23) perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi näitä kanneperusteita pikemminkin niiden oikeudellisen sisällön kuin niiden oikeudellisen luokittelun näkökulmasta. Se katsoi, että kyseisissä kanneperusteissa esitettiin seikkoja, joilla tuetaan kantajien väitettä menettelyllisten takeiden noudattamatta jättämisestä, ja otti ne tutkittaviksi.

2.       Asianosaisten lausumat

49.      Ensimmäisessä valitusperusteessaan, jota komissio tukee, Itävallan tasavalta katsoo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen soveltaneen virheellisesti oikeuskäytäntöä, joka koskee valtiontukiasioissa nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Itävallan tasavallan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää kanne kokonaisuudessaan tutkimatta.

50.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tämän valitusperusteen mukaan ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että päätös koski kantajia suoraan ja erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja pitäessään näitä kantajia EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina osapuolina, joita asia koskee.

51.      Tarkastellessaan kysymystä siitä, koskeeko päätös kantajia suoraan, Itävallan tasavalta arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on perustanut päätelmänsä kyseessä olevan tukijärjestelmän täytäntöönpanoon. Se väittää niin ikään, että vuoden 1992 AMA-laki ei koske kantajia suoraan, koska se on yleisesti sovellettava säädös, ja ettei myöskään riidanalainen päätös koske niitä suoraan. Itävallan tasavalta huomauttaa myös, että kantajat eivät teurasta ja paloittele muista maista tuotuja eläimiä ja että ne ovat vapaasti päättäneet luopua kyseessä olevista tuista.

52.      Toiseksi Itävallan tasavalta katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ottaessaan tutkittavaksi ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, sekä toisen kanneperusteen, joka koski EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista, vaikka kantajat eivät olleet osoittaneet tuen vaikuttaneen merkittävästi niiden kilpailuasemaan. Koska kantajat riitauttivat riidanalaisen päätöksen laillisuuden, niiden oli esitettävä tästä näyttöä.

53.      Itävallan tasavallan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottaessaan kyseiset väitteet tutkittaviksi siten vääristänyt oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä ja laajentanut huomattavasti mahdollisten kantajien joukkoa. Lisäksi sen perustelut ovat ristiriitaiset.

54.      Komissio esittää vastauskirjelmässään voimakasta kritiikkiä sitä oikeuskäytäntöä kohtaan, jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio, Matra vastaan komissio ja komissio vastaan Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum antamissaan tuomioissa ja johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vetoaa valituksenalaisessa tuomiossa. Siltä osin kuin tässä oikeuskäytännössä annetaan menettelyllisiä oikeuksia osapuolille, joita asia koskee, se on SEUT 88 artiklan vastaista, sillä tällä määräyksellä suojellaan vain jäsenvaltioiden intressejä.

55.      Lisäksi komissio väittää, että edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio ja Matra vastaan komissio annettuihin tuomioihin perustuvan oikeuskäytännön soveltaminen johtaa ratkaisemattomiin ristiriitoihin. Päätös koskisi erikseen sellaista yksityishenkilöä, joka nostaa kanteen turvatakseen EY 88 artiklan 2 kohdan mukaiset menettelylliset oikeutensa, vaikka hän ei täyttäisi asiassa Plaumann vastaan komissio annetussa tuomiossa vahvistettuja edellytyksiä.(24) Tällainen lähestymistapa tekisi EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilö, jota päätös koskee erikseen”, täysin merkityksettömäksi ja muuttaisi tämän oikeussuojakeinon sellaiseksi, jota kuka tahansa voi käyttää.

56.      Komission mukaan nämä ristiriitaisuudet korostuvat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen menettelyssä sen pyrkiessä vastedes tulkitsemaan kantajan esittämiä perusteita pikemminkin niiden oikeudellisen sisällön kuin niiden oikeudellisen luokittelun valossa. Komissio esittää tämän vuoksi, että unionin tuomioistuin soveltaisi kaikissa tapauksissa, joissa kantaja riitauttaa EY 88 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyn päätöksen, edellä mainitussa asiassa Plaumann vastaan komissio annettuun tuomioon perustuvassa oikeuskäytännössä vahvistettua edellytystä, jonka mukaan tuen myöntämisen pitää vaikuttaa suoraan ja erikseen kantajan etuihin.

57.      Kantajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi täysin oikein oikeuskäytäntöä ja saattoi perustellusti arvioida niiden kumoamiskanteessa esittämiä eri perusteita eri tavoin. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut kantajat osapuoliksi, joita asia koskee, koska riidanalaisessa päätöksessä oli todettu, että tiettyjä yrityksiä oli suosittu riippumatta niiden asemasta tuotanto- ja jakeluketjussa.

3.       Asian arviointi

58.      Ennen kuin tarkastellaan Itävallan tasavallan esittämien väitteiden perusteltavuutta, on aluksi syytä palauttaa mieleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee kantelijoiden oikeuksia valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä.

a)       Kantelijoiden oikeuksia valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä koskeva oikeuskäytäntö

59.      Kantelijoiden oikeuksia valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä koskeva oikeuskäytäntö nojautuu premissiin, jonka mukaan komission tässä yhteydessä tekemät päätökset on osoitettu jäsenvaltioille myös silloin, kun ne on tehty sellaisten kantelujen johdosta, joissa ilmoitetaan toimenpiteestä, jonka väitetään olevan perustamissopimuksen vastaista tukea.(25)

60.      On myös muistettava, että EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä vain, jos kyseinen päätös koskee häntä suoraan ja erikseen.

61.      Kantelijoiden oikeudet valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä, sellaisina kuin ne on täsmennetty oikeuskäytännössä, riippuvat yhtäältä siitä, ovatko kyseiset kantelijat EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja osapuolia, joita asia koskee, ja toisaalta niiden kanteen kohteesta.

62.      Ensinnäkin kyseisessä määräyksessä tarkoitetun käsitteen ”se, jota asia koskee” on määritelty yleisesti ottaen tarkoittavan henkilöitä, yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä, joiden etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, eli erityisesti kilpailevia yrityksiä ja alan järjestöjä. Tämä määritelmä on toistettu asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan h alakohdassa.

63.      Unionin tuomioistuin on aivan äskettäin todennut, että erityinen osapuolen, jota asia koskee, asema riittää yksilöimään yrityksen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

64.      Tästä seuraa, että mitä tahansa yritystä, joka vetoaa kilpailusuhteeseen, vaikka se olisi vain potentiaalinen, voidaan pitää EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna osapuolena, jota asia koskee, ja kyseisen päätöksen voidaan katsoa koskevan sitä suoraan ja erikseen.(26)

65.      Näiden osapuolten, joita asia koskee, kanneoikeuden perustana ovat kyseisessä artiklassa näille annetut menettelylliset oikeudet. Sen mukaan komission on kehotettava niitä esittämään huomautuksensa vasta siinä vaiheessa, kun se aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn.(27)

66.      Kun komissio päättää kantelun käsittelyn ryhtymättä sen johdosta toimenpiteisiin tai katsoo, että kantelijoiden ilmoittama toimenpide ei ole tukea tai että se on yhteismarkkinoille soveltuva tuki, se ei aloita muodollista tutkintamenettelyä, jolloin kantelijoilta viedään mahdollisuus esittää huomautuksia sikäli kuin asia koskee niitä.

67.      Tämän menettelyllisen oikeuden noudattamiseksi niille on siis oikeuskäytännössä tunnustettu oikeus riitauttaa tällaiset päätökset unionin tuomioistuimissa. Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että kyseisen kanteen tarkoituksena voi olla ainoastaan EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyllisten oikeuksien turvaaminen, toisin sanoen siinä on kyseenalaistettava se, ettei muodollista tutkintamenettelyä ole aloitettu. Tämä kanneoikeus, joka on tuotu esiin edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio ja Matra vastaan komissio annetuissa tuomioissa, on vahvistettu sittemmin jatkuvasti.(28)

68.      Tästä seuraa, että jos kyseessä on EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, on mahdollista katsoa, että riidanalainen päätös koskee kantelijaa suoraan ja erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos tämä riitauttaa sen, ettei muodollista tutkintamenettelyä ole aloitettu.(29)

69.      Sitä vastoin silloin, kun kantaja kyseenalaistaa suoraan komission arvioinnin perusteltavuuden, se on samassa asemassa kuin henkilö, joka haluaa riitauttaa päätöksen, jota ei ole osoitettu tälle henkilölle. Pelkästään se, että kantajaa voitaisiin pitää EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna osapuolena, jota asia koskee, ei enää riitä, ja kantajan on siis osoitettava, että sillä on edellä mainitussa asiassa Plaumann vastaan komissio annettuun tuomioon perustuvassa oikeuskäytännössä tarkoitettu erityinen asema.(30) Valtiontukia koskevissa asioissa unionin tuomioistuin hyväksyy tällaisen näytön ja ottaa kanteen tutkittavaksi, jos kantaja osoittaa, että kyseessä olevan päätöksen kohteena oleva tuki vaikuttaa merkittävästi sen kilpailuasemaan markkinoilla.(31)

70.      Oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että jos kantaja riitauttaa sen, että komissio on kieltäytynyt käynnistämästä muodollista tutkintavaihetta, vetoamalla menettelyllisten oikeuksiensa loukkaamiseen, sen on osoitettava, että se on EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, koska kyseessä olevan tuen myöntäminen voi vaikuttaa sen etuihin.(32)

71.      Jos kantaja sitä vastoin riitauttaa sen, onko tuen arviointia koskeva päätös sellaisenaan perusteltu, sen on tällaisessa tilanteessa osoitettava, että tuki vaikuttaa merkittävästi sen kilpailuasemaan markkinoilla.(33) Sen on siis vaikeampi saada asiaansa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi kuin ensin mainitussa tapauksessa.

72.      Tämä oikeuskäytäntö, joka on vahvistettu vielä edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Saksa ym. vastaan Kronofrance ja British Aggregates vastaan komissio annetuissa tuomioissa, on saanut osakseen paljon arvostelua.(34)

73.      Kyseinen oikeuskäytäntö herättää kysymyksiä eikä anna EY 88 artiklan 3 kohdalle selvää sisältöä. Nyt käsiteltävä asia on tästä kuvaava esimerkki, koska se tuo esiin vaikeudet, joita kulloinenkin tuomioistuin voi kohdata, kun sen on tehtävä ero yhdestä ja samasta päätöksestä nostetun yhden ja saman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksien välille sen mukaan, pyritäänkö kanteella turvaamaan menettelylliset oikeudet vai riitauttamaan päätöksen asiasisältö.

74.      Tähän asiaan liittyy siten erityisiä ongelmia, jotka olen jo tuonut esiin edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Saksa ym. vastaan Kronofrance antamassani ratkaisuehdotuksessa.(35)

75.      Katsoin tuolloin, että se, että yhden ja saman kanteen, joka on nostettu yhdestä ja samasta päätöksestä kannekirjelmässä, jolla on sama kohde, tutkittavaksi ottamisen edellytysten välille tehdään ero, on täysin keinotekoista. Mielestäni kantaja nimittäin pyrkii samaan tavoitteeseen siitä riippumatta, vetoaako hän menettelyllisten oikeuksiensa turvaamiseen vai riitauttaako hän tuen arviointia koskevan päätöksen perusteltavuuden. Kummassakin tapauksessa kantaja pyrkii kanteellaan siihen, että tuen muodollisen tutkinnan vaihe käynnistetään.

76.      Kyseisessä oikeuskäytännössä päädytään lopulta rajoittamaan asianomaisille osapuolille valtiontuen valvontamenettelyssä annettuja oikeuksia. Vaikka unionin tuomioistuin antaa näille osapuolille oikeuksia, kun ne vetoavat kanteensa tueksi siihen, että niiden menettelyllisiä takeita on loukattu, se samaan aikaan epää niiltä nämä oikeudet, jos ne haluavat riitauttaa tuen arviointia koskevan päätöksen perusteltavuuden itsessään. Oikeus saada asia unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi on kuitenkin ala, jolla mielestäni enemmän kuin millään muulla alalla vaaditaan, että oikeus on selvä ja johdonmukainen. Rajoitusten, joita tehdään henkilöiden oikeuteen saada säännöt ja toimenpiteet, joita toimielimet soveltavat heidän toimintaansa tai tilanteeseensa, tuomioistuinvalvonnan kohteeksi, on oltava helposti ymmärrettävissä.

77.      Lisäksi tällainen erottelu tekee unionin tuomioistuinten tehtävän vaikeaksi, koska näitä kahta tapausta ei ole välttämättä helppo erottaa toisistaan kumoamiskanteen sanamuodon perusteella. Siten nyt käsiteltävä tapaus on tästä täydellinen esimerkki, koska nyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta arvostellaan siitä, ettei se täyttänyt asianmukaisesti tehtäväänsä kantajien vedottua sekä menettelyllisten oikeuksiensa turvaamista koskeviin perusteisiin että perusteisiin, joissa kyseenalaistetaan riidanalaisen päätöksen perusteltavuus.

78.      Onko tällaisessa tapauksessa yhdyttävä Itävallan hallituksen nyt käsiteltävässä asiassa esittämään näkemykseen ja katsottava, että kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, koska tuki ei ole vaikuttanut merkittävästi kantajien asemaan, vai onko puollettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa omaksumaa lähestymistapaa ja katsottava, että kanne on jätettävä osittain tutkimatta?

79.      Unionin tuomioistuin on vastikään käsitellyt vastaavaa kysymyksenasettelua edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kronoply ja Kronotex antamassaan tuomiossa.

80.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tyytynyt asiassa Kronoply ja Kronotex vastaan komissio 10.12.2008 antamassaan tuomiossa(36) pelkästään muotoilemaan yritysten esittämiä perusteita. Se tutki, koskivatko jotkin niiden esittämistä väitteistä asiasisältönsä vuoksi näiden yritysten menettelyllisten takeiden loukkaamista ja johtivatko ne epäilyihin kyseessä olleiden tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, mikä olisi peruste EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamiselle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki siten kanneperusteet, jotka koskivat komission ilmeistä arviointivirhettä sekä EY 87 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan c alakohdan rikkomista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan nämä väitteet voivat liittyä menettelyllisten takeiden loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen, johon yritykset niin ikään olivat vedonneet.

81.      Unionin tuomioistuin on katsonut, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tehnyt näin päätellessään mitään oikeudellista virhettä.

82.      Tässä yhteydessä on kiinnostavaa tuoda esille edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kronoply ja Kronotex annetun tuomion 59 kohdassa esitetty unionin tuomioistuimen periaatteellinen perustelu:

”Kun kantaja vaatii vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista, se riitauttaa etenkin sen, että komissio on tehnyt [tämän päätöksen] aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä, millä komissio on loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia. Jotta kantajan kumoamisvaatimus hyväksyttäisiin, se voi vedota kaikenlaisiin perusteisiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, että komissiolla ilmoitetun toimenpiteen alustavassa tutkintavaiheessa olleiden tietojen ja todisteiden arvioinnin olisi pitänyt herättää epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille – – .”

83.      Unionin tuomioistuin näyttää siis tuossa tuomiossaan voittaneen joitakin perinteiseen oikeuskäytäntöön liittyviä vaikeuksia omaksumalla ratkaisun, jolla kunnioitetaan tavallista enemmän Euroopan unionin perusoikeuskirjassa oikeussubjekteille tunnustettuja perusoikeuksia.

84.      Kun henkilö riitauttaa komission alustavan tutkinnan päätteeksi tekemän arvioinnin perusteltavuuden, hän väistämättä kyseenalaistaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättämisen ja pyrkii näin ollen saamaan turvaa menettelyllisille oikeuksilleen. Tällaisella kanteella pyritään siihen, että aloitettaisiin muodollinen tutkintamenettely, jonka yhteydessä kantaja voi esittää huomautuksensa, ja tämä on kanteen ainoa kohde siitä riippumatta, mihin kanneperusteeseen siinä vedotaan. Vastaavasti silloin, kun henkilö vetoaa menettelyllisten oikeuksiensa turvaamiseen, hän väistämättä kyseenalaistaa kyseessä olevien toimenpiteiden yhteismarkkinoille soveltuvuuden arvioinnin ja erityisesti sellaisten epäilyjen tai vakavien arviointivaikeuksien olemassaolon, jotka olisivat EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla oikeuttaneet muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen.

85.      Seuraavaksi on tutkittava Itävallan tasavallan väitteitä tämän oikeuskäytännön näkökulmasta.

b)       Kantajien asema osapuolina, joita asia koskee

86.      Valituksenalaisen tuomion 51–53 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki, oliko kantajilla asiavaltuutta vaatia menettelyllisten oikeuksiensa kunnioittamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yksilöi kyseessä olevat tuensaajat komission riidanalaisen päätöksen 14–27 perustelukappaleessa esittämien toteamusten sekä kantajien kanteidensa yhteydessä esittämien huomautusten perusteella. Se totesi, että AMA-merkintöjä saaneita yrityksiä ”eivät – – ole pelkästään vähittäiskauppiaat” vaan ”myös kaikki AMA-merkintöihin liittyvään erityiseen tuotanto- ja jakeluketjuun kuuluvat yritykset”.

87.      Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkasteli kantajien kilpailuasemaa markkinoilla. Se totesi, että ”kantajat, jotka ovat eläinten teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneita yrityksiä, kilpailevat – – sellaisten teurastamo- ja paloitteluyritysten kanssa, jotka ovat saaneet AMA-laatumerkintöjä, [ja että ne] toimivat samoilla maantieteellisillä markkinoilla eli Itävallassa”. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että kantajilla oli asiavaltuus siltä osin kuin ne pyrkivät siihen, että niiden EY 88 artiklan 2 kohdasta johtuvia menettelyllisiä oikeuksia kunnioitetaan.

88.      Mielestäni tähän tutkimukseen ei liity minkäänlaista oikeudellista virhettä.

89.      Ensinnäkään ei ole syytä kyseenalaistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemää tosiseikkojen arviointia. Vaikka Itävallan tasavalta arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on pitänyt kantajia ”eläinten teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneiden yritysten kilpailijoina”, se ei väitä kyseisen tuomioistuimen ottaneen selvitysaineistoa huomioon vääristyneellä tavalla. Itävallan tasavalta pyytää näin ollen unionin tuomioistuinta arvioimaan uudelleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyjä tosiseikkoja, mikä ei kuulu sen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä.

90.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 225 artiklan 1 kohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Näin ollen ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään tosiseikaston ja arvioimaan sitä. Samaten ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa, silloin kun tämä selvitys, johon se on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut, on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuin voi harjoittaa ainoastaan tosiseikkojen oikeudelliseen luonnehdintaan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen niiden pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa, jollei valittaja väitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut sille esitetyn selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla. Valittajan on tällöin ilmoitettava täsmällisesti ne selvitysaineiston osat, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia valittajan käsityksen mukaan päätynyt ottamaan ne huomioon vääristyneellä tavalla.(37)

91.      Nyt käsiteltävässä asiassa tällaista näyttöä ei kuitenkaan ole esitetty.

92.      Tämän toteamuksen jälkeen on tutkittava, voitiinko kantajia, sikäli kuin ne ovat eläinten teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneita yrityksiä, pitää perustellusti EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina osapuolina, joita asia koskee.

93.      Mielestäni tästä ei ole epäilystäkään. Kantajat toimivat eläinten teurastus- ja paloittelumarkkinoilla Itävallassa, kuten tuensaajayrityksetkin. Tuotemarkkinat ovat siis samat, kuten myös maantieteelliset markkinat. Koska kantajat ovat ilmoitettujen toimenpiteiden tuensaajayritysten kanssa kilpailevia yrityksiä, ne kuuluvat siten kiistatta EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin osapuoliin, joita asia koskee.(38)

94.      Kun otetaan huomioon edellä mainittu oikeuskäytäntö, tämä asema riittää siis siihen, että riidanalaisen päätöksen voidaan katsoa koskevan niitä suoraan ja erikseen.

95.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen voinut perustellusti todeta valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa, että kantajilla on ollut oikeus vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin ne pyrkivät siihen, että niiden menettelylliset oikeudet turvataan.

96.      Tämän päätelmän vuoksi asiassa ei mielestäni ole tarpeen tutkia Itävallan tasavallan esittämää kritiikkiä valituksenalaisen 36–39 kohdasta, joissa tutkitaan sitä, koskeeko riidanalainen päätös kantajia suoraan. Kyseisissä kohdissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt perinteisen analyysin siitä, onko tuen myöntäminen vaikuttanut suoraan kantajien etuihin, vaikka sellaista ei ole tarvittu. Kuten edellä on todettu, kantajien asema osapuolina, joita asia koskee, oli riittävä, jotta päätöksen voitiin katsoa koskevan niitä suoraan(39) ja erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.(40)

97.      Itävallan tasavallan kritiikki on siten mielestäni tehotonta. Vaikka se olisi perusteltua, se ei veisi pohjaa päätelmältä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätyi valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa.

c)       Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, ja toisen kanneperusteen, joka koski EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista, tutkittavaksi ottaminen

98.      Huomattakoon, että Itävallan tasavalta arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se ei ole jättänyt kannetta kokonaisuudessaan tutkimatta ja että se on ottanut tutkittaviksi riidanalaisen päätöksen perusteltavuuden riitauttamiseksi esitetyt kanneperusteet, vaikka tuen myöntäminen ei ole vaikuttanut merkittävästi kantajiin.

99.      Mielestäni tämä kritiikki on hylättävä, kun otetaan huomioon edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Kronoply ja Kronotex annettu tuomio.

100. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käytti valituksenalaisessa tuomiossa samoja perusteluja kuin edellä mainitussa asiassa Kronoply ja Kronotex vastaan komissio annetussa tuomiossa. Se tutki kantajien esittämän ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan sekä toisen kanneperusteen ja katsoi, että nämä väitteet saattoivat tukea käsitystä niille kuuluvien menettelyllisten takeiden loukkaamisesta ja herättää epäilyjä kyseessä olleiden tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, mikä oli näin ollen peruste EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamiselle.

101. Mielestäni on selvää, että ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, tutkiminen tuo esiin seikkoja, jotka tukevat väitettä menettelyllisten takeiden loukkaamisesta.

102. Oikeuskäytännön mukaan komission on esitettävä riittävän tarkoin ne syyt, joiden vuoksi kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä on valtiontuki.(41) Mielestäni sama perusteluvaatimus koskee tilannetta, jossa komissio katsoo, että ilmoitettu toimenpide on yhteismarkkinoille soveltuvaa tukea. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, ilman tällaisia perusteluja ne, joita asia koskee, eivät voi tietää syitä, joiden vuoksi komissio on katsonut, ettei perusteellisemman tutkinnan oikeuttavia vakavia arviointivaikeuksia ollut.

103. EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista koskevan toisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen arviointi merkitsee sitä, että unionin tuomioistuinten on tutkittava kyseessä olevien tukien aineelliseen sisältöön liittyviä väitteitä. Tämä tutkimus on kuitenkin nähdäkseni välttämätön.

104. Mielestäni kantajilla on oikeus saattaa unionin tuomioistuinten tutkittavaksi komission arviointi, jonka mukaan se oli 30.6.2004 hallussaan olleen näytön perusteella voinut lainmukaisesti lopettaa asian käsittelyn ja katsoa implisiittisesti, ettei kyseessä olevien tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ollut mitään epäilyjä.

105. On syytä muistaa, että tarjoamalla kantelijalle oikeussuojakeinon unionin tuomioistuin on halunnut, että EY 88 artiklan 2 kohdassa taatut menettelylliset oikeudet ovat erityisen suojelun kohteena ja voivat päästä tuomioistuinvalvonnan kohteeksi. Laajentaessaan näin mahdollisuutta saattaa asia unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi unionin tuomioistuin on myös vahvistanut valtiontukiasioita koskevan lainsäädännön tehokkaan soveltamisen valvontaa, kun se on antanut riidanalaisen toimenpiteen tuensaajan kilpailijalle – myös potentiaaliselle – mahdollisuuden riitauttaa komission arviointi, jonka mukaan kyseisen toimenpiteen yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen määräysten kanssa ei ollut vakavia epäilyjä.

106. Siksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi mielestäni perustellusti ottaa tutkittavaksi ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, ja toisen kanneperusteen, joka koski EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomista.

107. Näin ollen Itävallan tasavallan väite perustelujen ristiriitaisuudesta on hylättävä.

108. Näillä perusteilla katson, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut oikein kantajien riidanalaisesta päätöksestä nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista.

109. Ehdotankin, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen valitusperusteen, jonka mukaan kantajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista on arvioitu virheellisesti.

B       Toinen valitusperuste, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti vakavien arviointivaikeuksien olemassaoloa

1.       Asianosaisten lausumat

110. Toisessa valitusperusteessaan Itävallan tasavalta väittää komission tukemana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että kyseessä olevien tukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia, jotka oikeuttivat EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen.

111. Itävallan tasavalta arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se on perustanut arviointinsa yksinomaan vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momenttiin, jonka 1 kohdassa kyseessä olevien tukien myöntäminen rajataan kansallisiin tuotteisiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon Itävallan tasavallan toteuttamia toimia tämän rajoituksen poistamiseksi. Se ei ole myöskään ottanut huomioon 26.9.2002 jälkeen toteutettuja muutoksia AMA:n antamiin määräyksiin, ja lisäksi se on jättänyt arvioimatta vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 5 kohdan sanamuotoa.

112. Toiseksi Itävallan tasavalta väittää, että kyseessä olevien tukien yhteismarkkinoille soveltuvuutta pitäisi arvioida yksinomaan AMA:n antamien määräysten kannalta sikäli kuin niissä määrätään näiden tukien myöntämisedellytyksistä, sillä vuoden 1992 AMA-laissa täsmennetään vain kyseisten tukien yleiset tavoitteet ja rahoitusedellytykset.

113. Kolmanneksi Itävallan tasavalta väittää, että koska valituksenalaisessa tuomiossa ei ole tarkasteltu oikeudellisesti AMA:n antamia määräyksiä, sen perusteluja on pidettävä puutteellisina.

114. Komissio lisää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole esittänyt selviä kriteerejä, joiden avulla voitaisiin osoittaa vakavien vaikeuksien olemassaolo, sillä tämä käsite on sen mielestä subjektiivinen. Myöskään yhteisöjen tuomioistuin ei ole edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio ja Matra vastaan komissio antamissaan tuomioissa täsmentänyt edellytyksiä, joiden täyttyessä muodollinen tutkintamenettely on aloitettava. Komissio toteaa tehneensä riidanalaisen päätöksen Itävallan viranomaisten sen lupauksen perusteella, että ainoastaan AMA:n antamia määräyksiä – ei vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n säännöksiä – sovelletaan.

115. Kantajat kiistävät nämä arvioinnit.

2.       Asian arviointi

116. Ennen kuin tutkitaan Itävallan tasavallan esittämän kritiikin perusteltavuutta, palautan mieleen pääpiirteittäin oikeuskäytännön, joka koskee komissiolle asetettuja velvollisuuksia valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä ja erityisesti silloin, kun se kohtaa vakavia arviointivaikeuksia.

a)       Komission velvollisuudet

117. Komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida tuen yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen kanssa. Tässä yhteydessä sillä on velvollisuus huolehtia siitä, ettei yhtäkään perustamissopimuksen vastaista tukea myönnetä tai pidetä voimassa.(42)

118. Silloin, kun komissiolle tehdään kantelu lainvastaiseksi väitetystä tuesta, sen on siis ensin tutkittava tämä kantelu huolellisesti ja puolueettomasti.(43)

119. Jos komissio sen jälkeen päättää, että kantelussa ilmoitettu toimenpide ei ole tukea, sillä on velvollisuus esittää riittävän tarkoin ne syyt, joiden vuoksi kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä olisi tällainen tuki.(44)

120. Jos komissio ei alustavan tutkintavaiheen päättyessä ole vakuuttunut(45) tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tai jos se ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille koskevaan arviointiin liittyviä vaikeuksia, sillä on velvollisuus aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely.(46) Perustamissopimuksen mukaan komissio on vasta viimeksi mainitun menettelyn, jonka tavoitteena on mahdollistaa se, että komissio saa käyttöönsä kattavat tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista, yhteydessä velvollinen kehottamaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa.(47)

121. Tässä komission harkintavalta on sidottua.(48) Tuomioistuimet pyrkivät turvaamaan osapuolille, joita asia koskee, tunnustetut oikeudet, jotka olisivat vaarassa heikentyä, jos komissiolle myönnetyn harkintavallan vuoksi ilmeisestä arviointivirheestä olisi vaikeaa esittää näyttöä.

122. Unionin tuomioistuinten on siten laillisuusvalvontansa puitteissa pohdittava, oliko komissiolla asian erityisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella velvollisuus aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.(49)

123. Unionin lainsäätäjä tai myöskään unionin tuomioistuimet eivät ole määritelleet vakavien arviointivaikeuksien käsitettä. Oikeuskäytännön mukaan tämä käsite on kuitenkin luonteeltaan objektiivinen, ja unionin tuomioistuimet voivat joidenkin kriteerien avulla määrittää, liittyikö tuen arviointiin tämänkaltaisia vaikeuksia.(50) Unionin tuomioistuinten on siten tutkittava riidanalaisen päätöksen tekemiseen liittyneet olosuhteet sekä erityisesti komission ja kyseisen jäsenvaltion käymien keskustelujen sisältö. Niiden on myös tutkittava päätöksen sisältö tarkastelemalla päätöksen perusteluja suhteessa niihin seikkoihin, jotka olivat komission tiedossa sen lausuessa riidanalaisten tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Unionin tuomioistuimet voivat ottaa huomioon myös alustavan menettelyn keston.

b)       Vakavien arviointivaikeuksien olemassaoloa koskevan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmän perusteltavuus

124. Mielestäni ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä katsoessaan, että vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdassa oleva rajaus kotimaisiin tuotteisiin aiheutti epäilyjä kyseessä olevien tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ja että komission olisi sen vuoksi pitänyt aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

125. Muistutettuaan perustellusti komission velvollisuuksista valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 75–85 kohdassa nyt tarkasteltavaan asiaan liittyvät seikat, jotka voivat osoittaa vakavien vaikeuksien olemassaolon.

126. Valituksenalaisen tuomion 75–80 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki ensin komission riidanalaisessa päätöksessä esittämät arvioinnit. Komissio tukeutui olennaisesti AMA:n antamiin määräyksiin katsoessaan, että ilmoitetut toimenpiteet eivät rajoittuneet itävaltalaisiin tuotteisiin mainonnan valtiontukeen sovellettavien suuntaviivojen mukaisesti.

127. Valituksenalaisen tuomion 81–85 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pohti vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n sanamuotoon liittyviä ristiriitaisuuksia. Vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan AMA:lle suoritettavalla maksulla on voitava varmistaa ”kotimaisten[(51)] maatalous- ja metsätuotteiden myynnin edistäminen ja takaaminen”.

128. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, komissio ei ole kuitenkaan riitauttanut tämän säännöksen sanamuotoa, koska Itävallan tasavalta on sitoutunut poistamaan sanan ”kotimaisten” 1.7.2007 alkaen.

129. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli tästä, että ajankohtana, jolloin komissio tutki kyseessä olevien tukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille, vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n tärkeimmät säännökset koskivat siten ainoastaan kotimaisia tuotteita.

130. Toisin kuin Itävallan tasavalta väittää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 5 kohdan säännökset sekä AMA:n antamiin määräyksiin tehdyt muutokset.

131. Tutkimuksensa päätteeksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi ristiriidan perussäännön muodostavan vuoden 1992 AMA-lain sanamuodon sekä niiden AMA:n antamien määräysten sanamuodon, joihin komissio oli perustanut arviointinsa, välillä.

132. Näillä perusteilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdassa oleva rajaus kotimaisiin tuotteisiin aiheutti vakavia vaikeuksia arvioitaessa kyseessä olevien tukien yhteensoveltuvuutta mainonnan valtiontukeen sovellettavien suuntaviivojen kanssa.

133. On ilmeisen vaikeaa väittää, ettei vuoden 1992 AMA-lain muodostaman perussäännön ja AMA:n antamien määräysten muodostamien soveltamissäännösten väliseen ristiriitaan liittyisi vaikeuksia, kun arvioidaan kyseessä olevien tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Siltä osin kuin tämä ristiriita koski harkinnassa huomioon otettavaa olennaista seikkaa eli ulkomaisten tuotteiden sisällyttämistä AMA-merkintöjä saavien tuotteiden piiriin, siinä oli avoimesti kysymys kyseisen järjestelmän yhteensoveltuvuudesta EY 28 artiklan ja mainonnan valtiontukeen sovellettavien suuntaviivojen kanssa.(52) Ensin mainitussa kielletään kaikki jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset. Jälkimmäisissä täsmennetään, että kansallinen laadunvalvontajärjestelmä, joka on rajoitettu tiettyä alkuperää (kansallista, alueellista tai paikallista) oleviin tuotteisiin, on ristiriidassa perustamissopimuksen määräysten kanssa.

134. Komission ja Itävallan tasavallan väliset keskustelut olivat sisällöltään sellaisia, että ne osoittivat arviointivaikeuksia olevan,(53) sillä kyseinen jäsenvaltio sitoutui muuttamaan myöhemmin vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohtaa.

135. Näitä vaikeuksia, jotka liittyivät erityisesti ilmoittamatta jätettyjen tukien järjestelmään, ei nähdäkseni voitu ratkaista tämän lupauksen avulla, eikä komissio voinut sen perusteella luopua muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta.

136. Oikeuskäytännön perusteella komissio ei voi kieltäytyä aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä vetoamalla muihin kuin vakavien vaikeuksien olemassaoloon liittyviin olosuhteisiin. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa, komissio ei voi vedota kolmansien etuun, menettelyn sujuvuuteen liittyviin tekijöihin tai hallinnollisiin syihin kieltäytyäkseen aloittamasta EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Vastaavasti komissio ei voi mielestäni vedota Itävallan tasavallan lupaukseen muuttaa myöhemmin vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohtaa. Valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava objektiivisesti, eikä se voi nähdäkseni riippua ilmoituksista, lupauksista tai menettelytavoista, jotka kyseinen jäsenvaltio aikoo toteuttaa tulevaisuudessa. Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, että komission tutkiessa kyseessä olevaa järjestelmää ja päättäessä sen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuotoon liittyi vaikeus, jota ei ollut mahdollista ratkaista Itävallan tasavallan sitoumuksen avulla.

137. Komissio on vasta aloittaessaan EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn voinut selvittää tätä epäselvyyttä ja ratkaista, merkitsikö kyseisten tukien myöntäminen vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaisesti EY 28 ja EY 87 artiklan rikkomista ja soveltuiko kyseinen tukijärjestelmä näin ollen yhteismarkkinoille vai ei. Tämän menettelyn aloittaminen on ollut sitäkin perustellumpaa, kun otetaan huomioon komissiolle asetetut velvollisuudet kantelujen käsittelyssä. On syytä muistaa, että komission on tutkittava kantelu huolellisesti ja puolueettomasti,(54) jotta voidaan varmistaa, ettei yhtäkään yhteismarkkinoille soveltumatonta tukitoimea voida toteuttaa.

138. Näiden seikkojen perusteella yhdyn siis ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kantaan, jonka mukaan vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdassa oleva rajaus kotimaisiin tuotteisiin aiheutti vakavia vaikeuksia arvioitaessa kyseessä olevien tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille, minkä vuoksi komission olisi pitänyt päättää aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

139. Todettakoon, että tämä johtopäätös päti myös alustavan tutkintavaiheen kestoon, mihin kantajat ovat niin ikään vedonneet.

140. On syytä huomata, että riidanalainen päätös tehtiin 30.6.2004, kantajien yli neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta aikaisemmin tekemän kantelun jättämispäivänä eli 21.9.1999 aloitetun alustavan tutkintavaiheen päätteeksi. Jos kyseessä olevista tuista ei ole ilmoitettu, kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa, komissiolla ei tosin ole velvollisuutta aloittaa alustavaa tutkintaa näistä toimenpiteistä oikeuskäytännössä tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa.(55) Kun kolmas henkilö, jota asia koskee, on kannellut komissiolle valtion toimenpiteistä, joista ei ole ilmoitettu, komissiolla on velvollisuus alustavassa käsittelyvaiheessa tutkia kantelu huolellisesti ja puolueettomasti.(56)

141. Nyt käsiteltävässä asiassa katson, että tämä aika ylittää sen ajan, joka vaaditaan tavanomaiseen alustavaan tutkintaan, jolla pyritään ainoastaan mahdollistamaan se, että komissio voi ottaa alustavan kannan siihen, miten sen käsiteltäväksi saatettuja toimenpiteitä on arvioitava, ja siihen, soveltuvatko ne yhteismarkkinoille.(57)

c)       Vakavien vaikeuksien olemassaolosta esitettyjen perustelujen riittävyys

142. Muistettakoon, että Itävallan tasavalta pitää valituksenalaisen tuomion perusteluja puutteellisina siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustanut arviointinsa yksinomaan vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:ään tekemättä AMA:n antamien määräysten oikeudellista tarkastelua.

143. Tämä väite ei vakuuta minua.

144. Heti alkuun on muistutettava, että unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan ja 53 artiklan ensimmäiseen kohtaan perustuva unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus perustella tuomiot ei velvoita sitä esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville päätöksen perustelut ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa.(58) EY 230 artiklaan perustuvissa kanteissa perusteluvaatimus sisältää sen, että unionin yleinen tuomioistuin tutkii kumoamisperusteet, joihin kantaja on vedonnut, ja esittää syyt, jotka johtavat kanneperusteen hylkäämiseen tai riidanalaisen toimen kumoamiseen.

145. Nyt käsiteltävässä asiassa katson, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt ja selittänyt ne syyt, joiden vuoksi se katsoo kyseessä olevien tukien arviointiin liittyvän vaikeuksia. Kuten edellä on todettu, se ei ole perustanut kantaansa yksinomaan vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:ään vaan riidanalaisen päätöksen tekemiseen liittyviin useisiin seikkoihin, jotka osoittavat perustellusti ja riittävästi kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvän ristiriidan, jota ei ole voitu ratkaista AMA:n antamien määräysten oikeudellisella tarkastelulla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämien perustelujen avulla Itävallan tasavalta ja komissio ovat voineet saada selville valituksenalaisen tuomion sisällön ja arvostella sitä, ja unionin tuomioistuin voi mielestäni harjoittaa valvontaansa.

146. Tässä asiayhteydessä katson, että valituksenalaisen tuomion 75–87 kohdassa mainitut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelut eivät anna aihetta arvostelulle.

147. Kaiken tämän perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää toisen valitusperusteen, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti tarvetta muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen.

C       Kolmas valitusperuste, joka koskee todistustaakkasäännösten rikkomista

1.       Asianosaisten lausumat

148. Kolmannessa valitusperusteessaan Itävallan tasavalta vetoaa komission tukemana siihen, että oikeuskäytännön mukaan kantajien on näytettävä vakavien arviointivaikeuksien olemassaolo toteen. Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat eivät kuitenkaan ole kyenneet esittämään tällaista näyttöä. Kantajien mainitsemat järjestelmän konkreettiset soveltamistoimenpiteet eivät ensisijaisesti liity riidanalaiseen päätökseen. Kantajat eivät ole liioin kyenneet näyttämään, että kyseessä olevien tukien myöntäminen olisi rajoittunut kotimaisiin tuottajiin. Itävallan tasavalta on päinvastoin näyttänyt, että AMA-merkintöjä on myönnetty myös ulkomaisille tuottajille.

149. Kantajat kiistävät nämä arvioinnit.

2.       Asian arviointi

150. Mielestäni kolmas valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

151. Itävallan tasavalta pyrkii toisella tavalla kyseenalaistamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemät arvioinnit sekä näyttöarvon, jonka kyseinen tuomioistuin on antanut sille esitetylle selvitysaineistolle. Ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen arvioimaan tosiseikastoa ja sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa, jollei valittaja vetoa siihen, että selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Itävallan tasavalta tyytyy arvostelemaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmiä näyttämättä toteen niitä virheitä, joiden seurauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla. Se pyrkii siten arvostelullaan ainoastaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin tapahtumista omalla arvioinnillaan, minkä tutkiminen ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

152. Jos unionin tuomioistuin kuitenkin ottaa tämän väitteen tutkittavaksi, katson, että se ei ole perusteltu.

153. Toimittaessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle vuoden 1992 AMA-lain kantajat ovat mielestäni esittäneet riittävän vahvan osoituksen epäilyistä, jotka kohdistuivat kyseessä olevien tukien soveltuvuuteen yhteismarkkinoille, ja antaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle mahdollisuuden arvioida sen komissiolle esittämien kysymysten avulla olosuhteita, joissa riidanalainen päätös tehtiin.

154. Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää kolmannen valitusperusteen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana.

D       Neljäs valitusperuste, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan rikkomista

1.       Asianosaisten lausumat

155. Neljännessä valitusperusteessaan Itävallan tasavalta katsoo komission tukemana, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut työjärjestyksensä 64 artiklaa, kun se ei ole toteuttanut asian arvioimiseksi tarvittavia prosessinjohtotoimia. Kyseinen jäsenvaltio väittää erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia kantajia toimittamaan konkreettisia tietoja, jotka kuvaavat niiden asemaa osapuolina, joita asia koskee. Lisäksi se arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, ettei tämä ole tarkistanut vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon vaikutusta kyseessä olevien tukien myöntämisedellytyksiin.

156. Kantajat kiistävät nämä arvioinnit.

2.       Asian arviointi

157. Tämä väite on heti alkuun hylättävä syistä, jotka luettelen seuraavassa.

158. Ensinnäkin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että on yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävä arvioida, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää.(59)

159. Toiseksi katson, että Itävallan tasavalta ei voi esittää tällaista kritiikkiä, koska se ei ole pyytänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ryhtymään prosessinjohtotoimiin.

160. Kolmanneksi asiakirja-aineistosta ja erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asianosaisille esittämistä kysymyksistä ilmenee, että Itävallan tasavallan esille tuomia kohtia on tarkasteltu nimenomaisesti.

161. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kirjallisia vastauksia varten esittämillään kysymyksillä kehottanut kantajia täsmentämään yksityiskohtaisesti sen, miten kyseessä olevien tukien myöntäminen on vaikuttanut niiden etuihin, ja sen, kilpailevatko ne suoraan kyseisiä tukia saavien teurastus- ja paloitteluyritysten kanssa ja toimivatko ne niiden kanssa samoilla maantieteellisillä markkinoilla ja missä muodossa nämä yritykset saavat kyseistä tukea, syyt, joiden vuoksi ne eivät saa kyseistä tukea, sekä edellytykset, jotka niiden olisi täytettävä voidakseen olla tuensaajia, ja vielä sen, ovatko riidanalaisen päätöksen kohteena olevat tuet vaikuttaneet merkittävästi niiden markkina-asemaan, ja jos ovat, millä tavoin.

162. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on samassa yhteydessä kehottanut komissiota ottamaan kantaa vuoden 1992 AMA-lain 21 a §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuotoon sekä kyseisen järjestelmän mahdolliseen rajaamiseen kotimaisiin tuotteisiin.

163. Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kirjallisia vastauksia varten esittämillään kysymyksillä sekä istunnon aikana kehottanut kaikkia asianosaisia täsmentämään, voitiinko kyseistä järjestelmää soveltaa toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin.

164. Näin ollen on todettava, että Itävallan tasavallan esittämä kritiikki ei ole perusteltua.

165. Siksi kehotan unionin tuomioistuinta hylkäämään perusteettomana neljännen valitusperusteen, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan rikkomista.

166. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää Itävallan tasavallan tekemän valituksen osittain tutkimatta ja hylkää sen osittain perusteettomana.

VI     Liitännäisvalitus

167. Kun otetaan huomioon edellä kuvatut syyt, komissio on mielestäni esittänyt vastauskirjelmässään liitännäisvalituksen.

168. Se vetoaa käsittääkseni kolmeen valitusperusteeseen.

169. Ensimmäisellä valitusperusteellaan komissio pyrkii osoittamaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvioinut oikein kanteen tutkittavaksi ottamista, vetoamalla kahteen väitteeseen, joita ei ole esitetty päävalituksessa. Toisen valitusperusteen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon tuomioistuinvalvonnan laajuutta, ja kolmannen mukaan se on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

A       Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kantajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista

170. Ensimmäinen valitusperuste voidaan jakaa kahteen osaan. Niistä ensimmäisen mukaan päätös ei koske kantajia suoraan, ja toisen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kantajien oikeutta huomautusten esittämiseen.

1.       Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan päätös ei koske kantajia suoraan

a)       Asianosaisten lausumat

171. Komissio riitauttaa ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin kanteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin valituksenalaisen tuomion 39 kohdassa on katsottu, että riidanalainen päätös koskee kantajia suoraan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

172. Komission mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan päätöksen koskevan kantajia sillä perusteella, että niillä on velvollisuus suorittaa AMA:lle maksuja. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että maksut eivät kuulu EY 87 artiklan soveltamisalaan, elleivät ne ole valtiontuen rahoitustapa. Nyt käsiteltävässä tapauksessa AMA:n maksuosuuksien suuruudella ja myönnetyillä eduilla ei ole mitään yhteyttä. Näin ollen nämä maksut eivät ole erottamaton osa tukia, eikä päätöksen voida katsoa koskevan suoraan kantajia tällä perusteella.

b)       Asian arviointi

173. Mielestäni tämä väite ei ole perusteltu.

174. Valituksenalaisen tuomion 36–39 kohdasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole katsonut päätöksen koskevan kantajia suoraan sillä perusteella, että niillä on velvollisuus suorittaa AMA:lle maksuja. Sen varsin lyhyissä perusteluissa ei ole mitään sellaista viitettä, jonka perusteella voitaisiin päätyä komission tekemään johtopäätökseen.

175. Muistutettuaan oikeuskäytännön yksityisiä suoraan koskevista päätöksistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 37–39 kohdassa seuraavaa:

”37      Nyt käsiteltävässä tapauksessa asiakirja-aineistosta ilmenee, että Itävallan tasavalta oli jo toteuttanut kysymyksessä olevat tukitoimet riidanalaisen päätöksen tekopäivänä 30.6.2004. Tältä osin kantajat ovat esittäneet selvityksenä AMA:n ja erään vähittäiskauppiaan internetsivut, jotka osoittavat, että AMA-laatumerkinnät oli annettu jo ennen riidanalaista päätöstä. Ne ovat esittäneet myös AMA:n Grandits [GmbH:lle] osoittaman maksukehotuksen, joka koski erääntyneitä maksuosuuksia toukokuun 2002 ja huhtikuun 2003 väliseltä ajanjaksolta, joka vastaa riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettujen toimien soveltamiskautta ainakin osittain.

38      Se mahdollisuus, että Itävallan viranomaiset päättäisivät olla myöntämättä kyseisiä tukia, näyttää siten olevan pelkästään teoreettinen.

39      Tästä seuraa, että riidanalainen päätös koskee kantajia EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan.”

176. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vetoaa Grandits GmbH:lle osoitettuun maksukehotukseen, se tekee sen ainoastaan osoittaakseen, että järjestelmä oli pantu täytäntöön ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, eikä perustellakseen päättelyään kantajien suoritettavana olevista maksuosuuksista vuoden 1992 AMA-lain 21 c §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

177. Näin ollen tätä ensimmäistä osaa, jonka mukaan päätös ei koske suoraan kantajia, ei pidä mielestäni hyväksyä.

178. Joka tapauksessa syistä, jotka olen jo esittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 96 ja 97 kohdassa, pidän tätä kritiikkiä tehottomana. Vaikka se olisi perusteltua, sen avulla ei mielestäni voitaisi osoittaa vääräksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemää johtopäätöstä kantajien oikeussuojan tarpeesta.

179. Näin ollen kehotan unionin tuomioistuinta hylkäämään ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan perusteettomana ja joka tapauksessa tehottomana.

2.       Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa, jonka mukaan kantajien oikeutta huomautusten esittämiseen on arvioitu virheellisesti

a)       Asianosaisten lausumat

180. Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, että kantelun tekeminen ei riitä poistamaan kantajien oikeutta siihen, että niille EY 88 artiklan 2 kohdassa annettuja menettelyllisiä takeita noudatetaan.

181. Komission mukaan kantajilla oli ollut jo mahdollisuus esittää huomautuksensa, kun ne jättivät kantelunsa 21.9.1999, ja ne ovat siten menettäneet oikeutensa lausua asiasta uudelleen. Lisäksi komissio selittää, ettei se näe tarvetta antaa kantelijoille oikeutta esittää toiseen kertaan huomautuksia. Komissio toteaa, että EY 88 artiklan 2 kohdassa ”ei anneta kenellekään oikeuksia” vaan ”rajoitutaan asettamaan velvollisuus komissiolle”.

b)       Asian arviointi

182. Mielestäni komission esittämät väitteet ovat niin perusteettomia, että niiden tutkiminen ei edellytä laajoja perusteluja.

183. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, että ”se seikka, että kantajilla on – – ollut EY 88 artiklan 3 kohdassa edellytetty mahdollisuus vedota esittämiinsä väitteisiin jo alustavassa tutkintamenettelyssä kantelemalla – –, ei – – poista niiden oikeutta siihen, että niille EY 88 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti annettuja menettelyllisiä takeita noudatetaan”.

184. Olen tästä täysin samaa mieltä.

185. Tämä perustelu on täysin yhdenmukainen valtiontukien valvontamenettelyn säännösten ja systematiikan kanssa ja vastaa suoraan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

186. Vaikka on selvää, että asetuksessa N:o 659/1999 ei säädetä sinänsä erityisistä oikeuksista kantelijoille, sen 6 artiklan 1 kohdassa sekä 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa tunnustetaan asianomaisille osapuolille nimenomaisesti oikeus ilmoittaa komissiolle sääntöjenvastaisesta tuesta sekä oikeus tehdä huomautuksia muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä. Kun asianomaisille osapuolille on annettu oikeus tehdä komissiolle kantelu, jossa ilmoitetaan väitetystä valtiontuesta, unionin lainsäätäjä ei ole tarkoittanut viedä näiltä osapuolilta oikeutta esittää huomautuksia muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen.

187. Kantelun tekemistä ja huomautusten esittämistä ei voida verrata toisiinsa.

188. Kantelun toimittamisella voidaan ilmoittaa komissiolle valtiontukisääntöjen mahdollisesta rikkomisesta. Kantelun voi tehdä jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka katsoo, että jäsenvaltio on maksanut sääntöjenvastaista tukea. Siitä alkaa alustava tutkintavaihe, jonka kuluessa komissio muodostaa alustavan kannan kantelijan toimittamien tietojen perusteella kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuudesta osittain tai kokonaan yhteismarkkinoille.(60) Kantelussaan kantelijan on ilmoitettava komissiolle kyseinen jäsenvaltio, oletetut tukitoimenpiteet sekä kantelun perustelut.(61) Komissiolla ei ole velvollisuutta menettelyn tässä vaiheessa kuulla kantelijaa tai muita EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja osapuolia, joita asia koskee.

189. Kantelun huolellisen ja puolueettoman tutkinnan jälkeen(62) komissio voi tehdä neljänlaisia päätöksiä. Se voi päättää lopettaa kantelun käsittelyn. Se voi myös päättää asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan mukaisesti, että kyseinen toimenpide joko ei ole tukea tai on yhteismarkkinoille soveltuvaa tukea tai että sen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on epäilyjä, mikä edellyttää siten muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista.

190. Kantelijoilla on viimeksi mainitussa menettelyssä oikeus esittää huomautuksia EY 88 artiklan 2 kohdan sekä asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan sekä 20 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Tämä oikeus on varattu ainoastaan osapuolille, joita asia koskee, toisin sanoen yrityksille ja alan järjestöille, jotka ovat kilpailusuhteessa – vaikka vain potentiaalisessa – riidanalaisen toimenpiteen tuensaajien kanssa. Kuten edellä on todettu, kyseinen oikeus ei vaarannu sillä, että sitä ennen tehdään kantelu. Päinvastoin on niin, että oikeus huomautusten esittämiseen on vahvistetun tuomioistuinvalvonnan kohteena, jos komissio kieltäytyy implisiittisesti aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä ja epää näin ollen kantajalta tämän oikeuden. Tämä ilmeni selvästi jo edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio ja Matra vastaan komissio annettuihin tuomioihin perustuvasta oikeuskäytännöstä, jota olen selostanut edellä. Vielä selvemmäksi se on kuitenkin tehty sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin katsoi kahdessa samannimisessä asiassa Athinaïki Techniki vastaan komissio antamissaan tuomioissa,(63) että päätös kantelun käsittelyn lopettamisesta on kannekelpoinen toimi, kun kieltäytymällä implisiittisesti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tällä päätöksellä evätään kantelijalta oikeus esittää huomautuksiaan EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

191. Näiden seikkojen perusteella ja sen vuoksi, että kantajia voitiin pitää osapuolina, joita asia koskee, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi perustellusti katsoa, että kantelun toimittaminen ei vienyt viimeksi mainituilta oikeutta esittää huomautuksia EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa muodollisessa tutkintamenettelyssä.

192. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin ei hyväksy ensimmäisen valitusperusteen toista osaa, jonka mukaan kantajien oikeutta huomautusten esittämiseen on arvioitu virheellisesti.

193. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että komission ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti kantajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista, ei ole perusteltu.

B       Toinen valitusperuste, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon tuomioistuinvalvonnan laajuutta

194. Toisen valitusperusteensa tueksi komissio väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ylittäneen tuomioistuinvalvonnalleen asetetut rajat, kun se on katsonut, että kyseessä olevien tukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi oli perusteltua aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Koska riidanalaisen päätöksen tekeminen edellytti monimutkaisten taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden arviointia, komissiolla oli laaja harkintavalta, jonka välitön seuraus on tuomioistuinvalvonnan laajuuden rajoittaminen.

195. Mielestäni tämä väite on heti alkuun hylättävä perusteettomana.

196. Oikeuskäytännön mukaan komissiolla on laaja harkintavalta sen katsoessa, että kyseessä on valtiontuki, ja arvioidessa EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa nimenomaisesti määrättyjen poikkeusten soveltuvuutta.(64) Näissä tilanteissa komissio voi joutua tekemään monimutkaisia taloudellisia tai sosiaalisia arviointeja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonnan on kohdistuttava näiden päätösten osalta ainoastaan siihen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

197. Nyt ei kuitenkaan ole kyse tällaisesta tapauksesta.

198. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi saatettu kysymys ei koskenut sitä, voitiinko Itävallan tasavallan toteuttamia toimenpiteitä pitää ”valtiontukena” tai voitiinko ne oikeuttaa tietyn taloudellisen toiminnan edistämisellä, vaan sitä, noudattiko komissio alustavan tutkintansa osalta valtiontukien valvontamenettelyssä sille kuuluvia velvollisuuksia.

199. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiolla ei ole ollenkaan harkintavaltaa päätettäessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta. Sen harkintavalta on sidottua. Komissiolla on siten velvollisuus aloittaa EY 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu menettely, kun se ei ole alustavan tutkintansa päätteeksi kyennyt voittamaan kaikkia kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta koskevaan arviointiin liittyviä vaikeuksia. Tämä velvollisuus vahvistetaan nimenomaisesti asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklan 1 kohdassa.(65) Muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen ei siis suppeassa mielessä liity monimutkaiseen taloudelliseen tai sosiaaliseen arviointiin vaan oikeudelliseen velvollisuuteen, jonka noudattamista on näin ollen voitava valvoa kokonaisvaltaisesti tuomioistuimissa.

200. Katsoessaan, että komission olisi pitänyt soveltaa kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohtaa, ja kumotessaan siten riidanalaisen päätöksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on harjoittanut kyseisen päätöksen laillisuusvalvontaa EY 230 artiklassa saamansa toimivallan rajoissa.

201. Näiden seikkojen perusteella kehotan unionin tuomioistuinta hylkäämään toisen valitusperusteen, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon tuomioistuinvalvonnan laajuutta.

C       Kolmas valitusperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

202. Kolmannessa valitusperusteessaan komissio arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se ei ole ottanut ennalta kantaa muodollisen tutkintamenettelyn lopputulokseen ennen riidanalaisen päätöksen kumoamista, minkä vuoksi valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset. Komission mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt pohtia, olisiko komission arviointi kyseessä olevien tukien soveltuvuudesta ollut erilainen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen. Komission mukaan oli selvää, että tähän kysymykseen oli vastattava kieltävästi. Lisäksi komissio huomauttaa, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen merkitsee asian käsittelyn viivästymistä, mikä ei sovi yhteen asiassa Lorenz 11.12.1973 annetussa tuomiossa(66) vahvistettujen huolellisuusvelvoitteiden kanssa.

203. Esitän, että nämä väitteet hylätään heti alkuunsa.

204. Ei nimittäin voida väittää, että nyt käsiteltävän asian lopputulos voisi riippua siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tavalla tai toisella ennakoi tai erittelee muodollista tutkintamenettelyä, ja vielä vähemmän voidaan katsoa, että tämä voisi merkitä valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuutta.

205. Tällainen väite on vastoin valtiontukien valvontamenettelyä ohjaavia periaatteita. Ensinnäkin on muistettava, että luokittelua valtiontueksi on tutkittava objektiivisten seikkojen eikä pelkkien arvioiden perusteella.(67) Se ei voi liioin riippua alustavan menettelyn vaiheessa saatavilla olleiden tietojen perusteella tuossa vaiheessa tehdystä arvioinnista.(68) Tämän jälkeen on huomattava, että kyseessä olevien tukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi ei kuulu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle sen harjoittaessa laillisuusvalvontaa vaan komissiolle sille perustamissopimuksessa annetun yksinomaisen toimivallan perusteella. Todettakoon vielä, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen ei ole komission mahdollisuus vaan velvollisuus(69) silloin, kun se on nyt tarkasteltavan kaltaisessa tilanteessa.

206. Lopuksi on korostettava, että vaikka komissiolla on velvollisuus tutkia kantelu huolellisesti, tämän velvollisuuden vuoksi sen oli aivan erityisesti aloitettava muodollinen tutkintamenettely nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa.

207. Kun nämä seikat otetaan huomioon, katson, että kolmas valitusperuste on perusteeton.

208. Kaiken edellä esitetyn perusteella kehotan unionin tuomioistuinta hylkäämään komission tekemän valituksen perusteettomana.

VII  Oikeudenkäyntikulut

209. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 118 artiklan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

210. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa Itävallan tasavalta sekä komissio ovat hävinneet asian, minkä vuoksi ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

VIII  Ratkaisuehdotus

211. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

1)      Valitukset hylätään.

2)      Itävallan tasavalta ja Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – Ks. tästä asia C-83/09 P, komissio v. Kronoply ja Kronotex, tuomio 24.5.2011 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); tuomio on annettu suuren jaoston kokoonpanossa ja siihen palataan jäljempänä.

3 – Asia T‑375/04 (Kok., s. II‑4155; jäljempänä valituksenalainen tuomio).

4 – Tauernfleisch Vertriebs GmbH, Wech-Kärntner Truthahnverarbeitung GmbH, Wech-Geflügel GmbH ja Johann Zsifkovics. Nämä ovat kaikki Itävallan oikeuden mukaan perustettuja yhtiöitä, jotka ovat erikoistuneet eläinten teurastukseen ja paloitteluun.

5 – Jäljempänä riidanalainen päätös.

6 – EY:n perustamissopimuksen [88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EYVL L 83, s. 1).

7 – Tästä vaiheesta säädetään myös asetuksen N:o 659/1999 4 ja 5 artiklassa.

8 – Asia C-521/06 P, Athinaïki Techniki v. komissio, tuomio 17.7.2008 (Kok., s. I‑5829, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

9 – Tästä vaiheesta säädetään myös asetuksen N:o 659/1999 6 ja 7 artiklassa.

10 – Asia C-431/07 P, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, tuomio 2.4.2009 (Kok., s. I‑2665, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

11 – Johdanto-osan toinen perustelukappale.

12 – Asia 323/82 (Kok., s. 3809, Kok. Ep. VII, s. 667). Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan osapuolella, jota asia koskee, tarkoitetaan henkilöitä, yrityksiä tai yhteenliittymiä, joiden etuihin tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa, toisin sanoen erityisesti kilpailevia yrityksiä ja ammattijärjestöjä (tuomion 16 kohta).

13 – Ks. asia C-198/91, Cook v. komissio, tuomio 19.5.1993 (Kok., s. I‑2487, Kok. Ep. XIV, s. I-211, 24 kohta); asia C-225/91, Matra v. komissio, tuomio 15.6.1993 (Kok., s. I‑3203, Kok. Ep. XIV, s. I-233, 18 kohta) ja asia C-78/03 P, komissio v. Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum, tuomio 13.12.2005 (Kok., s. I‑10737, 36 kohta).

14 – EYVL 2001, C 252, s. 5; jäljempänä mainonnan valtiontukeen sovellettavat suuntaviivat.

15 – Suuntaviivojen 1 kohta.

16 – BGBl. 376/1992; jäljempänä vuoden 1992 AMA-laki.

17 – EYVL 2000, C 28, s. 2.

18 – Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa kantajat väittivät nimenomaisesti, että komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdan nojalla, koska kyseessä olevien toimenpiteiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille oli epäilyjä.

19 – Tässä yhteydessä kantajat katsoivat erityisesti, ettei AMA-merkintöjen saamiseksi edellytetyn kaltainen laatutakuu liity kyseisessä määräyksessä tarkoitetun ”kehityksen” käsitteeseen.

20 – Asia C-413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, tuomio 10.7.2008 (Kok., s. I‑4951, 184–188 kohta).

21 – Yhdistetyt asiat C‑75/05 P ja C‑80/05 P, tuomio 11.9.2008 (Kok., s. I‑6619).

22 – Asia C-487/06 P, tuomio 22.12.2008 (Kok., s. I‑10515).

23 – Yhdistetyt asiat 19/60, 21/60, 2/61 ja 3/61 (Kok., s. 559, 588).

24 – Asia 25/62, tuomio 15.7.1963 (Kok., s. 197, Kok. Ep. I, s. 181).

25 – Asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998 (Kok., s. I‑1719, 45 kohta).

26 – Em. asia komissio v. Kronoply ja Kronotex, tuomion 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

27 – Em. asia komissio v. Aktionsgemeinscahft Recht und Eigentum, tuomion 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

28 – Ks. em. yhdistetyt asiat Saksa ym. v. Kronofrance, tuomion 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

29 – Em. asiassa Cook v. komissio annetussa tuomiossa katsottiin siten, että William Cook plc oli EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, koska se valmisti samanlaisia tarvikkeita kuin tukea saanut yritys. Koska William Cook plc oli tuossa kohdassa tarkoitettu yritys, kyseessä olleen päätöksen oli siis katsottava koskevan sitä suoraan ja erikseen, ja tämän vuoksi se saattoi vaatia päätöksen kumoamista EY 230 artiklan neljännen kohdan perusteella (tuomion 23, 25 ja 26 kohta). Vastaavasti em. asiassa Matra v. komissio annetussa tuomiossa katsottiin, että Matra SA:ta voitiin pitää osapuolena, jota asia koskee, koska riidanalaisen tuen myöntäminen vaikutti Matran – ”joka on yhteisön tärkein tila-automallisten moottoriajoneuvojen valmistaja ja [tuensaajayrityksen] tuleva kilpailija” – etuihin. Tuomiossa katsottiin, että komission päätöksestä nostettu kumoamiskanne oli näin ollen otettava tutkittavaksi (17, 19 ja 20 kohta).

30 – Em. asia komissio v. Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum, tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

31 – Ibid.

32 – Kursivointi tässä.

33 – Kursivointi tässä.

34 – Ks. tästä julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus em. asiassa komissio v. Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum; julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus em. asiassa British Aggregates v. komissio ja julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotukset em. asiassa komissio v. Kronoply ja Kronotex sekä asiassa C-148/09 P, Belgia v. Deutsche Post ym. (vireillä unionin tuomioistuimessa).

35 – Ratkaisuehdotuksen 103–113 kohta.

36 – Asia T-388/02 (Kok., s. II-305*).

37 – Asia C-399/08 P, komissio v. Deutsche Post, tuomio 2.9.2010 (63 ja 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

38 – Ks. myös asia C-322/09 P, NDSHT v. komissio, tuomio 18.11.2010 (59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

39 – Kursivointi tässä.

40 – Ks. erityisesti em. asia komissio v. Kronoply ja Kronotex, tuomion 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

41 – Em. asia komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomion 64 kohta.

42 – Asia 6/64, Costa, tuomio 15.7.1964 (Kok., s. 1141 ja 1162, Kok. Ep. I, s. 211) ja yhdistetyt asiat C‑182/03 ja C‑217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006 (Kok., s. I‑5479, 73 ja 74 kohta).

43 – Em. asia komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomion 62 kohta.

44 – Ibid., tuomion 64 kohta.

45 – Kursivointi tässä.

46 – Ks. em. asia Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, tuomion 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

47 – Em. asia Athinaïki Techniki v. komissio, tuomion 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

48 – Em. asia British Aggregates v. komissio.

49 – Ks. mm. asia C-204/97, Portugali v. komissio, tuomio 3.5.2001 (Kok., s. I‑3175).

50 – Em. asia Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, tuomion 63 kohta ja asia T-49/93, SIDE v. komissio, tuomio 18.9.1995 (Kok., s. II‑2501, 60 kohta).

51 – Kursivointi tässä.

52 – Tässä on syytä muistaa, että perustamissopimuksen yleisestä rakenteesta seuraa, ettei EY 88 artiklassa määrätty menettely saa koskaan johtaa perustamissopimuksen erityismääräysten vastaiseen tulokseen. Komissio ei näin ollen voi todeta valtiontukea, joka on joiltain osin muiden perustamissopimuksen määräysten vastainen, yhteismarkkinoille soveltuvaksi (asia C-390/06, Nuova Agricast, tuomio 15.4.2008, Kok., s. I‑2577, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53 – Lähtökohtaisesti pelkästään sitä, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio käyvät keskusteluja valtiontukea koskevan alustavan tutkintavaiheen aikana ja että komissio saattaa tässä yhteydessä pyytää lisätietoja sen tutkittavina olevista toimenpiteistä, ei voida sinänsä pitää osoituksena siitä, että kyseisellä toimielimellä olisi suuria arviointivaikeuksia, jotka edellyttäisivät EY 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamista. Oikeuskäytännön mukaan komission ja asianomaisen jäsenvaltion väliset keskustelut tämän alustavan menettelyvaiheen aikana saattavat kuitenkin joskus olla sisällöltään sellaisia, että ne osoittavat tällaisia vaikeuksia olevan (ks. asia T-46/97, SIC v. komissio, tuomio 10.5.2000, Kok., s. II‑2125, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54 – Em. asia komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomion 62 kohta.

55 – Em. asia SIC v. komissio, tuomion 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

56 – Ibid., tuomion 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

57 – Ibid., tuomion 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

58 – Em. asia Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, tuomion 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

59 – Ks. mm. asia C-315/99 P, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 10.7.2001 (Kok., s. I‑5281, 19 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑57/00 P ja C‑61/00 P, Freistaat Sachsen ym. v. komissio, tuomio 30.9.2003 (Kok., s. I‑9975, 47 kohta).

60 – Ks. asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 1 kohta ja 20 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke.

61 – Kantelun tekemisessä käytettävä lomake on saatavilla internetosoitteessa http://ec.europa.eu/eu_law/state_aids/state_aids_complaints_fr.htm.

62 – Em. asia komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomion 62 kohta.

63 – Ks. em. asia Athinaïki Techniki v. komissio, tuomio 17.7.2008 ja asia C-362/09 P, Athinaïki Techniki v. komissio, tuomio 16.12.2010 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

64 – Ks. mm. em. asia British Aggregates v. komissio, tuomion 114 oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia komissio v. Deutsche Post, tuomion 93–98 kohta.

65 – Em. asia British Aggregates v. komissio, tuomion 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

66 – Asia 120/73 (Kok., s. 1471, Kok. Ep. II, s. 177).

67 – Em. asia British Aggregates v. komissio, tuomion 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

68 – Asia C-400/99, Italia v. komissio, tuomio 9.10.2001 (Kok., s. I‑7303, 58 kohta).

69 – Kursivointi tässä.