Language of document : ECLI:EU:C:2013:519

Asia C‑201/11 P

Union des associations européennes de football (UEFA)

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Televisiolähetykset – Direktiivi 89/552/ETY – 3 a artikla – Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat kyseiselle jäsenvaltiolle yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia – Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut – Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden mukaisiksi – Perustelut – EY 49 ja EY 86 artikla – Omaisuudensuoja

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013

1.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Arviointiperusteet – Jäsenvaltioiden huomattava harkintavalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

2.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden toimivalta – Komission valvonta koskee vain ilmeisiä arviointivirheitä – Niiden vaikutusten tutkiminen, jotka ylittävät unionin periaatteiden väistämättömät rajoitukset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

3.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Velvollisuutta esittää syyt, joiden vuoksi kansallisten neuvoa-antavien elinten lausuntoja ei noudateta, ei ole

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

4.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Erityisen merkittävät tapahtumat – Käsite – Käsitettä ei ole rajoitettu pelkästään jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen lopputurnaukseen – Tapahtuma, joka voidaan jakaa eri otteluihin ja vaiheisiin, joita kaikkia ei voida luonnehtia erityisen merkittäviksi tapahtumiksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappale; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

5.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Erityisen merkittävät tapahtumat – Syyt, joiden vuoksi jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen lopputurnauksen voidaan katsoa olevan erityisen merkittävä tietyn jäsenvaltion erityisessä yhteiskunnallisessa asiayhteydessä – Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus ilmoittaa nuo syyt komissiolle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

6.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

7.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien määrittäminen – Jäsenvaltioiden toimivalta – Komission harjoittama valvonta – Jäsenvaltion esittämät suppeat mutta merkitykselliset perustelut tietyn tapahtuman nimeämiselle erityisen merkittäväksi – Hyväksyttävyys – Komission toimivalta esittää kyseessä olevalle jäsenvaltiolle selvityspyyntö

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappale ja 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

8.        Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Ulottuvuus – Unionin yleisen tuomioistuimen valta korvata riidanalaisen toimen laatijan perustelut omilla perusteluillaan ei kuulu unionin tuomioistuinten toimivallan piiriin

(SEUT 263 artikla)

9.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

10.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

11.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Sen hyväksyttävyys, että unionin yleinen tuomioistuin turvautuu implisiittisiin perusteluihin – Edellytykset

(SEUT artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

12.      Palvelujen tarjoamisen vapaus – Televisiolähetystoiminta – Direktiivi 89/552 – Erityisen merkittävät tapahtumat – Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen lopputurnaus – Kansallinen säännöstö, jolla kielletään implisiittisesti se, että maksulliset kanavat lähettävät kyseisen tapahtuman yksinoikeudella – Union des associations européennes de footballin omaisuudensuojan loukkaaminen – Perusteleminen yleistä etua koskevilla syillä – Komission valvontavalta – Rajat

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artikla)

13.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, joka on tehty asiayhteydessä, joka on tuttu sille, jota asia koskee, jotta hän voi ymmärtää hänen osaltaan toteutetun toimenpiteen ulottuvuuden – Niiden jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden tarkastaminen komission toimesta, jotka koskevat lähetystoiminnan harjoittajien lähettämää kyseiselle jäsenvaltiolle yhteiskunnallisesti erityisen merkittävää tapahtumaa – Lähetystoiminnan harjoittajien tuntema asiayhteys – Suppeiden perusteluiden sallittavuus

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36 1 artikla; neuvoston direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohta)

1.        Pelkästään jäsenvaltiot voivat määrittää erityisen merkittävät tapahtumat, ja niillä on tässä suhteessa huomattavaa harkintavaltaa.

Tällaisten tapahtumien luettelon yhdenmukaistamisen sijasta televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu direktiivi 89/552 perustuu näet lähtökohtaan, jonka mukaan unionissa on huomattavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia eroja siltä osin kuin on kyse noilla tapahtumilla suurelle yleisölle olevasta merkityksestä. Kun otetaan huomioon se, että tällaisen tapahtuman erityistä merkitystä yhteiskunnalle koskevat arviointiperusteet ovat suhteellisen epätäsmälliset, jokaisen jäsenvaltion on annettava niille konkreettinen sisältö ja arvioitava asianomaisilla tapahtumilla suurelle yleisölle olevaa merkitystä yhteiskuntaansa liittyvien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen erityispiirteiden kannalta.

(ks. 12, 13 ja 15 kohta)

2.        Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklassa säädetyn komission toimivallan valvoa niiden kansallisten toimenpiteiden laillisuutta, joilla erityisen merkittävät tapahtumat nimetään, on jäsenvaltioilla tältä osin olevan merkittävän harkintavallan vuoksi rajoituttava ainoastaan jäsenvaltioiden erityisen merkittäviä tapahtumia nimetessään tekemien ilmeisten arviointivirheiden etsimiseen.

Erityisesti siitä, onko asianomaisen tapahtuman nimeäminen erityisen merkittäväksi suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen kaltaisten unionin oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden, perusoikeuksien, palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteiden sekä vapaata kilpailua koskevien sääntöjen mukaista, on todettava, ettei voida jättää huomiotta sitä, että tapahtuman nimeäminen pätevästi erityisen merkittäväksi tapahtumaksi johtaa palvelujen tarjoamisen vapautta, sijoittautumisvapautta, vapaata kilpailua ja omaisuudensuojaa koskeviin väistämättömiin rajoituksiin, joiden unionin lainsäätäjä on katsonut olevan oikeutettavissa yleiseen etuun liittyvällä tavoitteella suojata tiedonsaantioikeutta ja taata se, että mainittujen tapahtumien televisiolähetykset ovat laajasti yleisön saatavilla.

Direktiivin 89/552 3 a artiklan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi on todettava, että jos asianomainen jäsenvaltio on nimennyt jonkin tapahtuman pätevästi erityisen merkittäväksi, komission on tutkittava ainoastaan sellaiset kyseisen nimeämisen vaikutukset palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen, vapaaseen kilpailuun ja omaisuudensuojaan, jotka ylittävät kyseisen tapahtuman sisällyttämiseen tuon 3 a artiklan 1 kohdassa säädettyyn luetteloon erottamattomasti liittyvät vaikutukset.

(ks. 16, 17 ja 19–21 kohta)

3.        Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklan täytäntöönpanon yhteydessä kansallisella viranomaisella, jonka tehtävänä on nimetä tapahtuma yhteiskunnallisesti erityisen merkittäväksi, on huomattava harkintavalta televisiolähetystoimintansa harjoittajien määrittämiseksi. Vaikka on totta, että samalla tavalla kuin unionin toimen laatijoilta edellytetään, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava syyt, joiden vuoksi tapahtuma on nimetty erityisen merkittäväksi, siten, että sille, jota toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta se voi puolustaa oikeuksiansa, ja että komissio ja toimivaltaiset tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden, tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan ole tarpeen, että mainittu viranomainen esittää erityiset syyt, joiden vuoksi se ei ole noudattanut tiettyjen neuvoa-antavien elinten esittämiä lausuntoja, kun sen ei ole edes noudatettava niitä. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, että kyseiset lausunnot ovat peräisin useilta neuvoa-antavilta elimiltä, jotka ovat asiasta samaa mieltä.

(ks. 24–26 kohta)

4.        Unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut todeta, että direktiivin 97/36, jolla muutetaan televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 89/552, johdanto-osan 18 perustelukappaleessa tarkoitetut jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut (EURO) koskevat ainoastaan niiden lopputurnausta ja että ne muodostavat yhden jakamattoman tapahtumakokonaisuuden. EUROa on sitä vastoin pidettävä tapahtumana, joka voidaan lähtökohtaisesti jakaa eri otteluihin tai vaiheisiin, joista kaikkia ei välttämättä voida luonnehtia erityisen merkittäväksi tapahtumaksi.

(ks. 38 kohta)

5.        Kun otetaan huomioon se, että jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen (EURO) lopputurnausta ei pätevästi voida sisällyttää kokonaisuudessaan erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon riippumatta siitä kiinnostuksesta, jota ottelut herättävät asianomaisessa jäsenvaltiossa, tuota jäsenvaltiota ei ole vapautettu velvollisuudestaan esittää komissiolle ne syyt, joiden perusteella voidaan katsoa, että kyseisen valtion erityisessä yhteiskunnallisessa asiayhteydessä EUROn lopputurnaus on yksi tapahtumakokonaisuus, jolla on kokonaisuudessaan katsottava olevan mainitulle yhteiskunnalle erityistä merkitystä, eikä se ole siis sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelma, jotka on jaettu eriasteista kiinnostusta herättäviin otteluihin.

(ks. 44 kohta)

6.        Unionin yleisen tuomioistuimen tekemä oikeudellinen virhe ei voi johtaa siihen, että valituksenalainen tuomio on pätemätön, jos kyseisen tuomion tuomiolauselman tueksi on sellaisia muita oikeudellisia perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu.

(47 ja 63 kohta)

7.        Jotta komissio voi harjoittaa valvontavaltaansa, perustelut, joiden nojalla jäsenvaltio on nimennyt tietyn tapahtuman televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklassa tarkoitetuksi erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, voivat olla suppeat, kunhan ne ovat merkitykselliset. Ei siis voida vaatia etenkään, että jäsenvaltio esittää asianomaisia toimenpiteitä koskevassa ilmoituksessaan yksityiskohtaisia tietoja ja lukuja kustakin komissiolle ilmoitettuun tapahtumaan liittyvästä seikasta tai osasta. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että jos komissiolla on käytettävissään olevien tietojen perusteella epäilyksiä jonkin tapahtuman nimeämisestä erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, sen on pyydettävä selvitystä jäsenvaltiolta, joka on nimennyt kyseisen tapahtuman.

(ks. 48 ja 49 kohta)

8.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 65 kohta)

9.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 68 kohta)

10.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 76, 80 ja 103 kohta)

11.      Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan ne, joita asia koskee, saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden perusteluja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei erityisestikään ole vastata sellaisiin asianosaisen esittämiin väitteisiin, jotka eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä siltä osin kuin niitä ei ole muuten esitetty sen erityisemmin eikä niiden ohella ole esitetty mitään niitä tukevia erityisiä väitteitä.

(ks. 91 kohta)

12.      Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen (EURO) lopputurnauksen luonnehtimisesta jollekin jäsenvaltiolle yhteiskunnallisesti erityisen merkittäväksi tapahtumaksi ja siitä, että maksullisia kanavia tarjoavat lähetystoiminnan harjoittajat eivät tämän johdosta voi lähettää kyseistä tapahtumaa yksinoikeudella, on todettava, että Union des associations européennes de footballin (UEFA) omaisuudensuojaan loukkaaminen perustuu televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 85/552 3 a artiklaan, ja kyseinen loukkaaminen voidaan lähtökohtaisesti perustella tavoitteella suojata tiedonsaantioikeutta ja taata televisiolähetysten laaja saatavuus yleisölle erityisen merkittävien tapahtumien osalta. Kun kyseessä oleva jäsenvaltio on pätevästi nimennyt EUROn lopputurnauksen ottelut kokonaisuudessaan erityisen merkittäväksi tapahtumaksi, komission on tutkittava ainoastaan sellaiset kyseisen nimeämisen vaikutukset UEFAn omaisuudensuojaan, jotka ylittävät kyseisen tapahtuman näiden viranomaisten nimeämien tapahtumien luetteloon ottamiseen erottamattomasti liittyvät vaikutukset.

(ks. 102 kohta)

13.      Kun kyseessä oleva toimi on toteutettu asiayhteydessä, joka on tuttu niille, joita asia koskee, sen perustelut voivat olla suppeat. Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä on huomautettava yhtäältä, että kun komissio tekee niitä, se ei käytä varsinaista päätösvaltaa vaan valvontavaltaa, joka on lisäksi rajoitettu ja liittyy ainoastaan sellaisten ilmeisten arviointivirheiden etsimiseen, joihin jäsenvaltiot ovat syyllistyneet nimettäessä erityisen merkittäviä tapahtumia. Mainittuja päätöksiä on siis tulkittava ilmoitettujen kansallisten toimenpiteiden valossa. Toisaalta on muistutettava, että tällaiset päätökset koskevat toimenpiteet komissiolle ilmoittavan jäsenvaltion lisäksi etenkin kyseisessä valtiossa televisiokanavia tarjoavia lähetystoiminnan harjoittajia ja asianomaisten tapahtumien lähettämistä koskevien yksinoikeuksien haltijoita. Ei voida kuitenkaan kieltää sitä, etteikö noilla pääasiallisilla osapuolilla, joita asia koskee, olisi yksityiskohtaisia tietoja siitä asiayhteydestä, jossa kyseiset päätökset on tehty, koska niiden on ainakin noita oikeuksia koskevan hinnan neuvottelemiseksi tunnettava kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat tuntuvasti oikeuksien arvoon, ja erityisesti se, minkälaista kiinnostusta kyseinen tapahtuma herättää asianomaisen jäsenvaltion yleisön keskuudessa. Direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan nojalla tehty komission päätös voidaan siis perustella suppeasti.

(108–111 kohta)