UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
10 päivänä syyskuuta 2015 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuinten toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 5 artiklan 1 alakohta – Toimivalta sopimusta koskevissa asioissa – 5 artiklan 3 alakohta – Toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – 18–21 artikla – Työsopimus – Yhtiön johtajan sopimus – Sopimuksen lakkaaminen – Perustelut – Toimeksiannon huono suorittaminen ja lainvastainen menettely – Vahvistus- ja vahingonkorvauskanne – Työsopimuksen käsite
Asiassa C‑47/14,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 24.1.2014 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.1.2014, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Holterman Ferho Exploitatie BV,
Ferho Bewehrungsstahl GmbH,
Ferho Vechta GmbH ja
Ferho Frankfurt GmbH
vastaan
Friedrich Leopold Freiherr Spies von Büllesheim,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit A. Ó Caoimh, C. Toader (esittelevä tuomari), E. Jarašiūnas ja C. G. Fernlund,
julkisasiamies: P. Cruz Villalón,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.1.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Holterman Ferho Exploitatie BV, Ferho Bewehrungsstahl GmbH, Ferho Vechta GmbH ja Ferho Frankfurt GmbH, edustajanaan advocaat P. A. Fruytier,
– Friedrich Leopold Freiherr Spies von Büllesheim, edustajinaan advocaat E. Jacobson ja advocaat B. Verkerk,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A.-M. Rouchaud-Joët, M. Wilderspin ja G. Wils,
kuultuaan julkisasiamiehen 7.5.2015 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan sekä II luvun 5 jakson (18–21 artikla) ja 60 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa yhtäältä valittajina ovat Holterman Ferho Exploitatie BV (jäljempänä Holterman Ferho Exploitatie), Ferho Bewehrungsstahl GmbH (jäljempänä Ferho Bewehrungsstahl), Ferho Vechta GmbH (jäljempänä Ferho Vechta) ja Ferho Frankfurt GmbH (jäljempänä Ferho Frankfurt) (jäljempänä yhdessä neljä yhtiötä) ja toisaalta vastapuolena on Friedrich Leopold Freiherr Spies von Büllesheim ja joka koskee viimeksi mainitun vastuuta mainittujen yhtiöiden johtajana ja häneen kohdistuvaa vahingonkorvausvaatimusta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Brysselin yleissopimus
3 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä uusien jäsenvaltioiden tähän yleissopimukseen liittymisestä tehdyillä yleissopimuksilla (jäljempänä Brysselin yleissopimus), 5 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa:
1) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä; työsopimusta koskevassa asiassa tämä paikkakunta on se, jossa työntekijä tavallisesti suorittaa työnsä; jos työntekijä ei tavallisesti suorita työtään samassa valtiossa, työnantajaa vastaan voidaan nostaa kanne myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa työntekijän palvelukseen ottanut toimipaikka sijaitsee tai oli sijainnut
– –”
Asetus N:o 44/2001
4 Asetuksen N:o 44/2001 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimusten osalta heikompaa osapuolta olisi suojeltava hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät.”
5 Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b) jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:
– irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,
– palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
c) jollei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa;
2) – –
3) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua;
– –”
6 Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jaksoon, jonka otsikko on ”Toimivalta työsopimusta koskevissa riita-asioissa”, kuuluvan 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Työsopimusta koskevassa asiassa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, jollei 4 artiklasta ja 5 artiklan 5 kohdasta muuta johdu.”
7 Saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Työnantaja voi nostaa kanteen ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä työntekijän kotipaikka on.”
8 Asetuksen N:o 44/2001 60 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovellettaessa yhtiön tai muun oikeushenkilön kotipaikka on paikkakunta, missä sillä on:
a) sääntömääräinen kotipaikka, tai
b) keskushallinto, tai
c) pääasiallinen toimipaikka.”
Alankomaiden oikeus
9 Siviililaki (Burgerlijk Wetbeok, jäljempänä BW) sisältää 2 osan, jonka otsikko on ”Oikeushenkilöt” ja jonka 2:9 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jokaisella hallituksen jäsenellä on velvollisuus suorittaa oikeushenkilöön nähden tehtävänsä asianmukaisesti. Näihin tehtäviin kuuluvat hallinnointitehtävät, joita ei ole osoitettu yhdelle tai useammalle muulle hallituksen jäsenelle lain tai yhtiöjärjestyksen perusteella.
2. Jokainen hallituksen jäsen on vastuussa yleisestä liikkeenjohdosta. Hän on vastuussa huonosta hallinnoinnista, ellei muille osoitettujen tehtävien perusteella ole niin, että häntä ei voida vakavasti moittia eikä ole osoitettu huolimattomuutta huonon hallinnoinnin seuraamusten estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisessa.”
10 BW:n 6 osa, jonka kohteena on ”Velvoiteoikeuden yleinen järjestelmä”, sisältää 3 jakson, jonka otsikko on ”Delikti” ja jonka 6:162 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Se, jonka syyksi voidaan lukea toiseen kohdistuva delikti, on velvollinen korvaamaan viimeksi mainitulle aiheutuneen vahingon.
2. Ellei oikeuttamisperustetta ole, deliktinä pidetään oikeuden loukkausta sekä toimea tai laiminlyöntiä, joka on ristiriidassa lakisääteisen velvollisuuden tai yhteiskunnassa hyväksyttyä toimintaa koskevan kirjoittamattoman säännön kanssa.
3. Delikti luetaan tekijänsä syyksi, jos sen katsotaan johtuvan hänen tuottamuksestaan tai seikasta, josta hänen on oltava vastuussa lain tai yhteiskunnassa vallitsevien näkemysten perusteella.”
11 BW:n 7 osan, jonka otsikko on ”Erityiset sopimukset”, 10 jakson, jonka kohteena on ”Työsopimus”, 7:661 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Työntekijä, joka aiheuttaa työsopimuksen mukaisia tehtäviä suorittaessaan vahinkoa työnantajalle tai kolmannelle, johon nähden työnantaja on vahingonkorvausvelvollinen, ei ole vastuussa tästä vahingosta työnantajalle, jollei sitä ole aiheutettu tahallisesti tai tietoisen huolimattomasti. Edeltävästä virkkeestä eroava päätelmä tapauksen olosuhteista voidaan tehdä muun muassa sopimuksen luonteen perusteella.
2. Poikkeus 1 momentista ja 6 osan 170 §:n 3 momentista työntekijän vahingoksi on mahdollinen vain kirjallisen sopimuksen perusteella ja siltä osin kuin työntekijä on tältä osin vakuutettu.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
12 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Holterman Ferho Exploitatie on Alankomaihin sijoittautunut holdingyhtiö. Sillä on kolme Saksan oikeuden mukaan perustettua tytäryhtiötä eli Ferho Bewehrungsstahl, Ferho Vechta ja Ferho Frankfurt, jotka ovat kaikki sijoittautuneet Saksaan.
13 Holterman Ferho Exploitatien yhtiökokous nimitti 25.4.2001 tehdyllä päätöksellä tämän yhtiön johtajaksi Saksan kansalaisen Spies von Büllesheimin, jonka kotipaikka on Saksassa ja joka oli myös kolmen saksalaisen tytäryhtiön johtaja ja prokuristi.
14 Holterman Ferho Exploitatie ja Spies von Büllesheim tekivät 7.5.2001 saksan kielellä laaditun sopimuksen, jossa vahvistetaan viimeksi mainitun nimitys johtajaksi (Geschäftsführer) ja kuvaillaan tämän oikeudet ja velvollisuudet (jäljempänä 7.5.2001 tehty sopimus).
15 Spies von Büllesheimista tuli 20.7.2001 Holterman Ferho Exploitatien hallituksen jäsen.
16 Kuten osapuolten istunnossa esittämistä seikoista ilmenee, Spies von Büllesheimilla oli myös Holterman Ferho Exploitatien osakkeita, mutta sen osake-enemmistö oli kuitenkin Holtermanilla.
17 Spies von Büllesheimin ja Ferho Frankfurtin välinen sopimus päätettiin 31.12.2005 ja tämän ja Holterman Ferho Exploitatien, Ferho Bewehrungsstahlin ja Ferho Vechtan väliset sopimukset päätettiin 31.12.2006.
18 Mainitut neljä yhtiötä nostivat Spies von Büllesheimia vastaan vahvistus- ja vahingonkorvauskanteen Rechtbank Almelossa (Alankomaat), koska tämän väitettiin tehneen vakavia virheitä tehtäviään hoitaessaan.
19 Mainitut yhtiöt väittävät pääasiassa, että Spies von Büllesheim on hoitanut huonosti toimeksiantoaan hallituksen jäsenenä ja että tämän perusteella hänelle on syntynyt yhtiöihin nähden vastuu BW:n 2:9 §:n perusteella. Ne vetoavat BW:n 7:661 §:n perusteella myös tahallisuuteen ja tietoiseen huolimattomuuteen työsopimuksen täytäntöönpanossa. Toissijaisesti kyseessä olevat neljä yhtiötä väittävät, että Spies von Büllesheimin tekemät virheet tehtäviensä hoidossa muodostavat BW:n 6:162 §:ssä tarkoitetun deliktin.
20 Spies von Büllesheim väittää, etteivät alankomaalaiset tuomioistuimet ole toimivaltaisia käsittelemään asiaa.
21 Rechtbank Almelo katsoi, ettei sillä ole toimivaltaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan eikä kyseisen artiklan 3 alakohdan perusteella.
22 Gerechtshof te Arnhem vahvisti Rechtbank Almelon tuomion.
23 Gerechtshof te Arnhem katsoi Holterman Ferho Exploitatien vaatimuksesta, joka perustuu Spies von Büllesheimin huonoon johtotehtävien suorittamiseen, ettei asetuksessa N:o 44/2001 nimetä erityisesti mitään oikeuspaikkaa, joten periaatteessa on sovellettava asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdassa olevaa sääntöä. Näin ollen Spies von Büllesheim voidaan haastaa vastaamaan vain saksalaiseen tuomioistuimeen.
24 Siitä Holterman Ferho Exploitatien vaatimuksesta, joka perustuu 7.5.2001 tehdyn sopimuksen huonoon täytäntöönpanoon perustuvaan Spies von Büllesheimin vastuuseen, Gerechtshof te Arnhem on sitä mieltä, että kyseinen sopimus on luokiteltava asetuksen N:o 44/2001 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi työsopimukseksi. Kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan perusteella työnantaja voi nostaa siis kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella työntekijän kotipaikka on. Koska Spies von Büllesheimin kotipaikka on Saksassa, alankomaalainen tuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan häntä vastaan nostettua kannetta.
25 Gerechtshof te Arnhemin mukaan tämä päätelmä pätee myös siltä osin kuin Holterman Ferho Exploitatien kanne koskee sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta. Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne, joka liittyy asetuksen N:o 44/2001 18 artiklassa tarkoitettua työsopimusta koskevaan vaatimukseen, ei johda alankomaalaisen tuomioistuimen toimivaltaan, koska kyseisen asetuksen II luvun 5 jakso sisältää erityisen toimivaltasäännön, joka poikkeaa mainitun asetuksen 5 artiklan 1 ja 3 alakohtaan sisältyvistä säännöistä.
26 Nämä neljä yhtiötä ovat tehneet ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle kassaatiovalituksen Gerechtshof te Arnhemin tuomiosta.
27 Ne moittivat valituksessaan Gerechtshof te Arnhemiä siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen tai ettei se ole riittävästi perustellut tuomiotaan. Nämä moitteet koskevat asetuksessa N:o 44/2001 säädettyjen relevanttien toimivaltasääntöjen eli kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ja 3 alakohdan, 18 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja soveltamista. Kyseiset neljä yhtiötä moittivat Gerechtshof te Arnhemiä erityisesti siitä, että tämä on katsonut, ettei alankomaalainen tuomioistuin ollut toimivaltainen siltä osin kuin niiden vaatimukset perustuvat siihen, ettei Spies von Büllesheim täyttänyt velvollisuuksiaan toimiessaan Holterman Ferho Exploitatien johtajana.
28 Hoge Raad der Nederlanden katsoo, että Alankomaiden oikeudessa erotellaan yhtäältä yhtiön hallituksen jäsenenä toimivan henkilön vastuu, joka perustuu tälle yhtiöoikeudessa BW:n 2:9 §:n perusteella kuuluvien tehtävien moitteetonta hoitamista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin tai BW:n 6:162 §:ssä tarkoitettuun deliktiin, ja toisaalta vastuu, joka kuuluu tälle henkilölle kyseisen yhtiön ”palkattuna työntekijänä” riippumatta tämän hallituksen jäsenen ominaisuudesta ja joka perustuu BW:n 7:661 §:ssä tarkoitettuun tahallisuuteen tai tietoiseen huolimattomuuteen työsopimuksen täytäntöönpanossa.
29 Kysymys siitä, ovatko alankomaalaiset tuomioistuimet toimivaltaisia ratkaisemaan asian, vaatii Hoge Raad der Nederlandenin mielestä yhtäältä asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jaksossa (18–21 artikla) säädettyjen toimivaltasääntöjen ja toisaalta kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa ja 3 alakohdassa määriteltyjen sääntöjen välisen yhteyden tarkastelua. Erityisesti herää kysymys siitä, estääkö mainittu 5 jakso sen, että mainitun 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ja 3 alakohdan säännöksiä sovelletaan pääasian kaltaisessa tapauksessa, jossa yhtiö on haastanut vastaajan paitsi hallituksen jäsenen ominaisuudessa sen vuoksi, että tämä on hoitanut tehtävänsä huonosti tai syyllistynyt deliktiin, myös tästä ominaisuudesta riippumatta tämän toiminnan tahallisuuden tai tietoisen huolimattomuuden vuoksi mainitun yhtiön kanssa tehdyn työsopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä.
30 Näissä olosuhteissa Hoge Raad der Nederlanden on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jakson (18–21 artiklan) säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tuomioistuin soveltaa kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa tai 5 artiklan 3 alakohtaa tarkasteltavana olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhtiö ei vaadi vastaajaa vastuuseen ainoastaan sen perusteella, että hän on kyseisen yhtiön hallituksen jäsenenä suorittanut tehtävänsä virheellisesti tai syyllistynyt deliktiin, vaan yhtiö vaatii häntä vastuuseen lisäksi sen perusteella, että hän on toiminut tahallisesti tai tietoisen huolimattomasti suorittaessaan hänen ja kyseisen yhtiön välisen työsopimuksen mukaisia tehtäviään?
2) a) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ilmaisua ’sopimusta koskevassa asiassa’ tulkittava siten, että se kattaa myös tarkasteltavana olevan kaltaisen tapauksen, jossa yhtiö vaatii hallituksensa jäsenenä toiminutta henkilöä vastuuseen siitä, että hän on laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa yhtiöoikeuteen perustuvan tehtävänsä asianmukaisesti?
b) Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ilmaisua ’sen paikkakunnan – –, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä’ tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, jossa hallituksen jäsen on suorittanut yhtiöoikeuteen perustuvan tehtävänsä tai hänen olisi pitänyt se suorittaa ja joka lähtökohtaisesti on kyseisen asetuksen 60 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu paikka, missä kyseisellä yhtiöllä on keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka?
3) a) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ilmaisua ’sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa’ tulkittava siten, että se kattaa myös tarkasteltavana olevan kaltaisen tapauksen, jossa yhtiö vaatii hallituksensa jäsenenä toiminutta henkilöä vastuuseen siitä, että hän on suorittanut yhtiöoikeuteen perustuvan tehtävänsä virheellisesti tai syyllistynyt deliktiin?
b) Jos kolmannen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ilmaisua ’sen paikkakunnan – –, missä vahinko sattui tai saattaa sattua’ tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, jossa hallituksen jäsen on suorittanut yhtiöoikeuteen perustuvan tehtävänsä tai hänen olisi pitänyt se suorittaa ja joka lähtökohtaisesti on kyseisen asetuksen 60 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu paikka, missä kyseisellä yhtiöllä on keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
31 Aluksi on huomattava, että siltä osin kuin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ratkaistavana on kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti kanne, jolla pyritään saamaan henkilö vastuuseen sekä johtajana ja yhtiön hallituksen jäsenenä että sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella, se tiedustelee unionin tuomioistuimelta asetuksen N:o 44/2001 sellaisten säännösten tulkintaa, jotka koskevat tuomioistuinten toimivaltaa asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jaksossa (18–21 artikla) tarkoitettujen työsopimusten osalta, kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun sopimusta koskevan asian osalta ja mainitun asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian osalta.
32 Tältä osin ainoastaan se seikka, että kantaja viittaa kannekirjelmässään useaan vastuuperusteeseen, ei riitä, että kanteeseen voitaisiin soveltaa kutakin esiin tuotua säännöstä. Asia on näin vain silloin, jos moitittu menettely katsotaan näiden säännösten mukaisten velvoitteiden laiminlyömiseksi, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on varmistettava (ks. analogisesti tuomio Brogsitter, C-548/12, EU:C:2014:148, 24 kohta).
Ensimmäinen kysymys
33 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jakson (18–21 artiklan) säännöksiä tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtiö on nostanut kanteen sen johtajana ja hallituksen jäsenenä toiminutta henkilöä vastaan tämän henkilön näitä tehtäviä hoitaessaan tekemien virheiden toteamiseksi ja korvauksen saamiseksi, ne ovat esteenä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan soveltamiselle.
34 Aluksi on todettava, että kysymys asetuksen N:o 44/2001 mainitussa jaksossa säädettyjen erityisten toimivaltasääntöjen soveltamisesta tulee nyt käsiteltävässä asiassa esiin vain, jos Spies von Büllesheimin voidaan katsoa olleen sidoksissa kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla työsopimuksella yhtiöön, jonka johtaja ja hallituksen jäsen hän oli, ja hänet voidaan siten luokitella saman artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi työntekijäksi.
35 On todettava yhtäältä, että asetuksessa N:o 44/2001 ei määritellä työsopimuksen eikä työntekijän käsitettä.
36 Toisaalta Spies von Büllesheimin ja mainitun yhtiön välisen sidoksen luokittelua koskevaa kysymystä ei voida ratkaista kansallisen oikeuden perusteella (ks. analogisesti tuomio Kiiski, C-116/06, EU:C:2007:536, 26 kohta).
37 Jotta voitaisiin varmistaa asetuksen N:o 44/2001 ja erityisesti sen 18 artiklan täysi tehokkuus, asetukseen sisältyviä oikeudellisia käsitteitä on tulkittava itsenäisesti ja samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa (tuomio Mahamdia, C-154/11, EU:C:2012:491, 42 kohta).
38 Siltä osin kuin asetuksella N:o 44/2001 korvataan Brysselin yleissopimus, unionin tuomioistuimen tämän yleissopimuksen määräyksistä antama tulkinta pätee myös tämän asetuksen säännösten osalta, mikäli kyseisten määräysten ja säännösten voidaan katsoa vastaavan toisiaan (tuomio Zuid-Chemie, C-189/08, EU:C:2009:475, 18 kohta).
39 Oikeuskäytännössä on jo katsottu Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan osalta, joka on asetuksen N:o 44/2001 18–21 artiklan antamisen perusta, että työsopimuksilla on tiettyjä erityispiirteitä, koska niissä luodaan kestävä, työntekijän tiettyyn yrityksen tai työnantajan liiketoiminnan organisaatioon liittävä suhde ja koska kyseisillä sopimuksilla on paikallinen liittymä työskentelypaikkaan, joka määrittää pakottavien oikeussääntöjen ja kollektiivisten sopimusten soveltamisen (tuomio Shenavai, 266/85, EU:C:1987:11, 16 kohta).
40 Tätä tulkintaa tukee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla Luganossa 16.9.1988 allekirjoitetusta yleissopimuksesta (EYVL 1990, C 189, s. 57) laaditun Jenardin ja Möllerin selvityksen 41 kohta, jonka mukaan työsopimuksen autonomisen käsitteen voidaan katsoa edellyttävän työtekijän riippuvuussuhdetta työnantajasta.
41 Oikeuskäytännössä on katsottu työntekijän käsitteestä SEUT 45 artiklan sekä useiden unionin lainsäädäntötoimien – kuten toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 348, s. 1) – tulkinnan yhteydessä, että työsuhteen olennainen ominaispiirre on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia korvausta vastaan (ks. työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta tuomio Lawrie-Blum, 66/85, EU:C:1986:284, 16 ja 17 kohta ja direktiivin 92/85 osalta tuomio Danosa, C-232/09, EU:C:2010:674, 39 kohta).
42 Nämä seikat on otettava huomioon myös asetuksen N:o 44/2001 18 artiklassa tarkoitetun työntekijän käsitteen yhteydessä.
43 Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jakson tavoitteesta on muistutettava, että – kuten kyseisen asetuksen 13 perustelukappaleesta ilmenee – asetuksen tarkoituksena on varmistaa sopimusten, joihin luetaan myös työsopimukset, heikompien osapuolten vahvistettu suojelu yleisistä toimivaltasäännöistä poiketen.
44 Tältä osin on muistutettava, että mainittuun 5 jaksoon kuuluvat säännökset ovat luonteeltaan paitsi erityisiä myös tyhjentäviä (tuomio Glaxosmithkline ja Laboratoires Glaxosmithkline, C-462/06, EU:C:2008:299, 18 kohta).
45 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on näiden näkemysten valossa ja tämän tuomion 39 ja 41 kohdassa esiin tuotuihin kriteereihin tukeutuen tutkittava, onko nyt käsiteltävässä asiassa Spies von Büllesheim tehnyt Holterman Ferho Exploitatien johtajana ja hallituksen jäsenenä tietyn ajan tälle yhtiölle ja sen johdon alaisena suorituksia korvausta vastaan ja oliko hänellä pysyvä, hänet tämän yhtiön liiketoiminnan organisaatioon liittävä suhde.
46 Juuri alisteisuussuhteen olemassaoloa on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa osapuolten välisiin suhteisiin liittyvien kaikkien seikkojen ja olosuhteiden perusteella (tuomio Balkaya, C-229/14, EU:C:2015:455, 37 kohta).
47 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, missä määrin Spies von Büllesheim pystyi Holterman Ferho Exploitatien osakkaana itse vaikuttamaan tämän yhtiön, jonka johtaja hän oli, hallintoelimen tahtoon. Tällöin olisi todettava, että hän oli toimivaltainen antamaan sille ohjeita ja valvomaan niiden täytäntöönpanoa. Jos osoittautuu, ettei tämä Spies von Büllesheimin vaikutusvalta mainittuun elimeen ollut vähäinen, on katsottava, ettei kyseessä ollut oikeuskäytännössä työntekijän käsitteen yhteydessä tarkoitettu alisteisuussuhde.
48 Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi kaikkien edellä mainittujen seikkojen tarkastelun päätteeksi todettava, että Spies von Büllesheim oli johtajana ja hallituksen jäsenenä sidoksissa Holterman Ferho Exploitatieen asetuksen N:o 44/2001 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla työsopimuksella, sen olisi sovellettava asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jakson toimivaltasäännöksiä.
49 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 II luvun 5 jakson säännöksiä (18–21 artikla) on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtiö on nostanut kanteen tämän yhtiön johtajana ja hallituksen jäsenenä toiminutta henkilöä vastaan tämän henkilön tehtäviään suorittaessaan tekemien virheiden toteamiseksi ja korvauksen saamiseksi, ne ovat esteenä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan säännösten soveltamiselle, jos mainittu henkilö on johtajana ja hallituksen jäsenenä tehnyt tietyn ajan tälle yhtiölle ja sen johdon alaisena suorituksia korvausta vastaan; ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava tämä.
Toinen kysymys
50 Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että kanne, jonka yhtiö on nostanut entistä johtajaansa vastaan tälle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden väitetyn laiminlyönnin vuoksi, kuuluu sopimusta koskevan asian käsitteen soveltamisalaan. Jos tähän vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko se paikkakunta, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä, kyseisen asetuksen 60 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu paikkakunta.
51 Tämä kysymys on merkityksellinen pääasian ratkaisemiseksi, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tutkittuaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastauksena annetut seikat, että Spies von Büllesheim ei ole hoitanut tehtäviään Holterman Ferho Exploitatien työntekijänä.
52 Toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan vastaamiseksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu sopimusta koskevan asian käsite edellyttää sitä, että osapuoli on vapaaehtoisesti sitoutunut velvoitteeseen toiseen osapuoleen nähden (ks. tuomio Česká spořitelna, C-419/11, EU:C:2013:165, 46 kohta).
53 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa, Spies von Büllesheim ja Holterman Ferho Exploitatie ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet vastavuoroisiin velvoitteisiin siten, että Spies von Büllesheim on halunnut johtaa ja hallinnoida tätä yhtiötä, joka on sitoutunut suorittamaan korvauksen tästä toiminnasta, joten voidaan katsoa, että näiden suhde perustuu sopimukseen ja että siten kanne, jonka yhtiö on nostanut entistä johtajaansa vastaan tälle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien tehtävien asianmukaista suorittamista koskevien velvoitteiden väitetyn laiminlyönnin vuoksi, kuuluu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun sopimusta koskevan asian käsitteen soveltamisalaan.
54 Tältä osin johtajan toiminta luo osapuolten välille samanlaisia läheisiä suhteita kuin sopimuksen osapuolten välillä on, minkä vuoksi on legitiimiä katsoa, että kanne, jonka yhtiö on nostanut entistä johtajaansa vastaan tälle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien tehtävien asianmukaista suorittamista koskevien velvoitteiden väitetyn laiminlyönnin vuoksi, kuuluu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun sopimusta koskevan asian käsitteen soveltamisalaan (ks. analogisesti tuomio Peters Bauunternehmung, 34/82, EU:C:1983:87, 13 kohta).
55 Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun käsitteen paikkakunta, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä, osalta on erotettava, kuuluuko mainittu kanne kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan vai 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamisalaan.
56 Tältä osin on muistettava, että kun otetaan huomioon tämän säännöksen c alakohdassa säädetty sen a ja b alakohdan välinen hierarkia, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädettyä toimivaltasääntöä sovelletaan ainoastaan vaihtoehtoisesti ja siinä tilanteessa, että sen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaan sisältyviä toimivaltasääntöjä ei sovelleta (tuomio Corman-Collins, C-9/12, EU:C:2013:860, 42 kohta).
57 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että sopimus, jolle luonteenomainen velvoite on palvelujen suorittaminen, luokitellaan saman asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi palvelujen suorittamiseksi (tuomio Car Trim, C-381/08, EU:C:2010:90, 32 kohta). Palvelujen käsite edellyttää vähintäänkin sitä, että palveluja tarjoava osapuoli harjoittaa määrättyä toimintaa maksua vastaan (tuomio Falco Privatstiftung ja Rabitsch, C-533/07, EU:C:2009:257, 29 kohta).
58 Siltä osin kuin johtajan ja johdettavan yhtiön välisen oikeussuhteen luonteenomainen velvoite on tietty toiminta korvausta vastaan, yhtiöoikeudessa tämä toiminta on luokiteltava asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi palvelujen suorittamiseksi.
59 Näiden seikkojen perusteella on määritettävä, mikä on se paikkakunta, missä vaatimuksen perustana oleva velvoite on täytetty tai täytettävä.
60 Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan sanamuoto, jonka mukaan ratkaiseva on palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut ”sopimuksen mukaan” suoritettiin tai oli suoritettava, paikkakunta, jossa palvelut pääasiallisesti suoritetaan, on mahdollisuuksien mukaan johdettava itse sopimuksen määräyksistä (tuomio Wood Floor Solutions Andreas Domberger, C-19/09, EU:C:2010:137, 38 kohta).
61 Pääasiassa on selvää, että 7.5.2001 tehty sopimus ei sisältänyt mitään lauseketta, jossa vaadittiin, että Spies von Büllesheimin piti välttämättä suorittaa tehtäviään tietyssä paikassa.
62 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava Holterman Ferho Exploitatien yhtiöjärjestyksestä tai muista asiakirjoista, joissa määritellään johtajan velvoitteet yhtiötä kohtaan, voidaanko Spies von Büllesheimin palvelujen pääasiallinen suorituspaikka päätellä niistä.
63 Jos Holterman Ferho Exploitatien yhtiöjärjestyksen määräyksestä tai mistään muusta asiakirjasta, jossa määritellään johtajan velvoitteet yhtiötä kohtaan, ei voida määrittää paikkaa, jossa Spies von Büllesheim on pääasiallisesti suorittanut palveluja, on tässä tapauksessa otettava huomioon se, että nämä palvelut on suoritettu tämän yhtiön lukuun.
64 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 57 kohdassa, ellei yhtiön yhtiöjärjestyksessä tai muissa asiakirjoissa toisin täsmennetä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä paikka, jossa Spies von Büllesheim on pääasiallisesti suorittanut sopimuksen mukaisia tehtäviään, edellyttäen, ettei palvelujen suorittaminen kyseessä olevassa paikassa ole ristiriidassa osapuolten tahdon kanssa, sellaisena kuin se ilmenee näiden välillä sovitusta. Tätä varten voidaan ottaa huomioon erityisesti näissä paikoissa vietetty aika ja niissä suoritetun tehtävän merkittävyys, jolloin kansallisen tuomioistuimen on määritettävä toimivaltansa sille esitetyn näytön perusteella.
65 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että kanne, jonka yhtiö on nostanut entistä johtajaansa vastaan tälle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden väitetyn laiminlyönnin vuoksi, kuuluu sopimusta koskevan asian käsitteen soveltamisalaan. Jollei yhtiöjärjestyksessä tai muussa asiakirjassa muuta täsmennetä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä paikkakunta, missä johtaja on pääasiallisesti ja tosiasiallisesti suorittanut tehtäviään sopimuksen täytäntöön panemiseksi, edellyttäen, että palvelujen suorittaminen kyseessä olevalla paikkakunnalla ei ole ristiriidassa osapuolten tahdon kanssa, sellaisena kuin se ilmenee näiden välisestä sopimuksesta.
Kolmas kysymys
66 Kolmannella kysymyksellään Hoge Raad der Nederlanden kysyy lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että siltä osin kuin asiassa sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella on mahdollista esittää oikeudessa vaatimuksia samanaikaisesti sopimussuhteen perusteella ja sopimukseen perustumattoman vastuun perusteella, tämä säännös kattaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen asian, jossa yhtiö on haastanut oikeuteen henkilön sekä sillä perusteella, että hän on yhtiön johtaja, että sillä perusteella, että hän on syyllistynyt deliktiin. Jos tähän vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko se paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, kyseisen asetuksen 60 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu paikkakunta.
67 Toisen ennakkoratkaisukysymyksen tavoin tämä kolmas kysymys on merkityksellinen pääasian ratkaisemisen kannalta, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastauksena annetut seikat tutkittuaan, että Spies von Büllesheim ei ole suorittanut tehtäviään Holterman Ferho Exploitatien työntekijän ominaisuudessa.
68 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan kuuluvat kaikki sellaiset kanteet, joissa vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista ja jotka eivät liity 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”sopimusta koskevaan asiaan” (ks. mm. tuomio Brogsitter, C-548/12, EU:C:2014:148, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Kuten toiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, yhtiön ja sen johtajan välillä oleva oikeussuhde on luokiteltava asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetuksi sopimusta koskevaksi asiaksi.
70 Näin ollen siltä osin kuin kansallisen oikeuden perusteella on mahdollista, että yhtiö esittää vaatimuksen entistä johtajaansa kohtaan väitetyn deliktin perusteella, tällainen vaatimus voi kuulua asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan toimivaltasäännössä tarkoitetun sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian soveltamisalaan vain, jos se ei liity yhtiön ja sen johtajan sopimusperusteiseen oikeussuhteeseen.
71 Jos moitittu menettely katsotaan johtajan sopimusvelvoitteiden rikkomiseksi – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava –, on pääteltävä, että tuomioistuin, joka on toimivaltainen lausumaan tästä menettelystä, on asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa mainittu tuomioistuin. Päinvastaisessa tapauksessa sovelletaan kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan toimivaltasääntöä (ks. analogisesti tuomio Brogsitter, C-548/12, EU:C:2014:148, 24–27 kohta).
72 On todettava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava itsenäisesti ja suppeasti (tuomio CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On muistutettava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa olevalla ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, tarkoitetaan yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa (tuomio Coty Germany, C-360/12, EU:C:2014:1318, 46 kohta).
73 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltasääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi toimivalta on hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella perusteltua antaa näille tuomioistuimille (tuomio CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa sen paikkakunnan tuomioistuimella, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, on yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi (tuomio CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 40 kohta).
75 Koska yhden tämän tuomion 72 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tunnustetun liittymän yksilöinnin on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen, joka on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan, täyttyvätkö oikeuteen haastetun henkilön vahingonkorvausvastuun edellytykset, asia voidaan pätevästi saattaa vain sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka toimialueella asian kannalta merkityksellinen liittymä sijaitsee (tuomio CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
76 Paikan, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, osalta on, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 65 kohdassa, otettava huomioon, että tämä paikka voi sijaita siellä, missä Spies von Büllesheim suoritti tehtäviään Holterman Ferho Exploitatie ‑yhtiön johtajana.
77 Vahingon ilmenemispaikka on oikeuskäytännön mukaan se, jossa yhtiön väittämä vahinko konkreettisesti ilmenee (ks. vastaavasti tuomio CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 52 kohta).
78 Nyt käsiteltävässä asiassa sen määrittämiseksi, missä paikassa Spies von Büllesheimin lainvastainen menettely tämän suorittaessa tehtäviään johtajana on voinut aiheuttaa vahinkoa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava käytettävissään olevien seikkojen perusteella huomioon, ettei käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui”, voida tulkita laajentavasti niin, että siihen sisällytetään kaikki paikkakunnat, joissa voidaan tuntea tosiasiallisesti toisella paikkakunnalla tapahtuneen vahingon haitalliset seuraukset.
79 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtiö on nostanut kanteen entistä johtajaansa vastaan tämän väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kyse on sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevasta asiasta, jos moitittua menettelyä ei voida pitää johtajalle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden laiminlyöntinä; ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava tämä. Sen on yksilöitävä asian tosiseikkojen perusteella läheisin liittymäkohta vahingon aiheuttaneen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman sattumispaikan ja sen ilmenemispaikan välillä.
Oikeudenkäyntikulut
80 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 II luvun 5 jakson säännöksiä (18–21 artikla) on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtiö on nostanut kanteen tämän yhtiön johtajana ja hallituksen jäsenenä toiminutta henkilöä vastaan tämän henkilön tehtäviään suorittaessaan tekemien virheiden toteamiseksi ja korvauksen saamiseksi, ne ovat esteenä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan säännösten soveltamiselle, jos mainittu henkilö on johtajana ja hallituksen jäsenenä tehnyt tietyn ajan tälle yhtiölle ja sen johdon alaisena suorituksia korvausta vastaan; ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava tämä.
2) Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että kanne, jonka yhtiö on nostanut entistä johtajaansa vastaan tälle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden väitetyn laiminlyönnin vuoksi, kuuluu sopimusta koskevan asian käsitteen soveltamisalaan. Jollei yhtiöjärjestyksessä tai muussa asiakirjassa muuta täsmennetä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä paikkakunta, missä johtaja on pääasiallisesti ja tosiasiallisesti suorittanut tehtäviään sopimuksen täytäntöön panemiseksi, edellyttäen, että palvelujen suorittaminen kyseessä olevalla paikkakunnalla ei ole ristiriidassa osapuolten tahdon kanssa, sellaisena kuin se ilmenee näiden välisestä sopimuksesta.
3) Pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtiö on nostanut kanteen entistä johtajaansa vastaan tämän väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kyse on sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevasta asiasta, jos moitittua menettelyä ei voida pitää johtajalle yhtiöoikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden laiminlyöntinä; ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava tämä. Sen on yksilöitävä asian tosiseikkojen perusteella läheisin liittymäkohta vahingon aiheuttaneen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman sattumispaikan ja sen ilmenemispaikan välillä.
Allekirjoitukset