Asia C‑439/11 P

Ziegler SA

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – EY 81 artikla ja ETA-sopimuksen 53 artikla – Kansainvälisten muuttopalvelujen markkinat Belgiassa – Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskevat suuntaviivat – Oikeudellinen merkitys – Velvollisuus määritellä merkitykselliset markkinat – Ulottuvuus – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Hyvän hallinnon periaate – Komission objektiivinen puolueettomuus – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (2006) – Osuus myynnin arvosta – Perusteluvelvollisuus – Sakon määrän alentaminen maksukyvyn puuttuessa tai asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi – Yhdenvertainen kohtelu

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.7.2013

1.        Muutoksenhaku – Oikeussuojan tarve – Edellytys – Valitus, joka voi tuottaa etua sen vireille panneelle osapuolelle – Sellaisen perustelujen korvaamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen, jolla puolustaudutaan vastapuolen esittämää perustetta vastaan

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toinen kohta)

2.        Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Aiemmin esitetyn perusteen laajentaminen – Tutkittavaksi ottaminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

3.        Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Väitetiedoksiannon adressaattina oleva yritys, joka ei ole kiistänyt väitetiedoksiannossa olevia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja hallinnollisen menettelyn kuluessa – Kanneoikeuden käytön rajoittaminen – Laillisuutta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevien perustavanlaatuisten periaatteiden loukkaaminen

(EY 81 ja EY 82 artikla; SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 52 artiklan 1 kohta)

4.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevat suuntaviivat – Toimi, jolla on tarkoitus olla ulkoisia vaikutuksia – Ulottuvuus

(komission tiedonannon 2004/C 101/07 55 kohta)

5.        Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Markkinoiden rajaaminen – Tarkoitus – Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen määrittäminen – Velvollisuus määritellä merkitykselliset markkinat – Ulottuvuus

(EY 81 artikla; komission tiedonannon 2004/C 101/07 55 kohta)

6.        Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Markkinoiden rajaaminen – Tarkoitus – Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen määrittäminen – Tuntuva vaikutus

(EY 81 artikla; komission tiedonanto 2004/C 101/07)

7.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

8.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Unionin yleisen tuomioistuimen esittämän implisiittisen perustelun hyväksyttävyyden edellytykset

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

9.        Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

10.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla)

11.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla)

12.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään

(EY 81 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

13.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Hyvän hallinnon periaate – Puolueettomuutta koskeva vaatimus – Käsite – Puolueettomuutta koskevaa vaatimusta ei ole loukattu

(EY 81 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla)

14.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artikla)

15.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission mahdollisuus poiketa yleisistä sakon laskentamenetelmistä – Sakon määrän alentaminen maksukyvyttömyyden tai asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi – Edellytykset

(neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 35 ja 37 kohta 2004/C 101/07)

1.        Jotta perustelujen korvaamista koskeva vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, vaatimus edellyttää oikeussuojan tarpeen olemassaoloa siinä mielessä, että vaatimuksen lopputulos voi tuottaa vaatimuksen esittäjälle etua. Näin voi olla silloin, kun perustelujen korvaamista koskevalla vaatimuksella puolustaudutaan kantajan esittämää kanneperustetta vastaan.

(ks. 42 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 ja 46 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 57 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 59–62 kohta)

5.        Vaikka kilpailuoikeuden alalla merkityksellisten markkinoiden määritteleminen EY 81 artiklassa tarkoitetun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan tuntuvan vaikutuksen toteamiseksi on tarpeetonta tietyissä olosuhteissa eli silloin, kun myös tällaisen määritelmän puuttuessa on mahdollista todeta, että kyseinen yhteistoimintajärjestely voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sen tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai sillä on tällainen vaikutus, markkinaosuutta koskevan raja-arvon ylittymisen tarkastamista ei määritelmän mukaan voida suorittaa ilman minkäänlaista kyseisten markkinoiden määritelmää. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevien suuntaviivojen 55 kohdassa todetaan tässä yhteydessä johdonmukaisesti, että markkinaosuutta koskevan raja-arvon soveltamiseksi on välttämätöntä määritellä merkitykselliset markkinat, ja viitataan saman 55 kohdan alaviitteessä tarkoitettuun markkinoiden määrittelyä koskevaan tiedonantoon. Komissio on siis kyseisten suuntaviivojen yhteydessä velvollinen määrittelemään merkitykselliset markkinat.

(ks. 63 ja 64 kohta)

6.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 71–73 kohta)

7.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 74, 75, 86, 88 ja 161 kohta)

8.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 81, 82 ja 149 kohta)

9.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 92–95 kohta)

10.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 113–116 kohta)

11.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 127 kohta)

12.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 132–134 kohta)

13.      Vaikka komissiota ei voida luonnehtia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetuksi ”tuomioistuimeksi”, sen on kuitenkin noudatettava hallinnollisen menettelyn kuluessa unionin perusoikeuksia, joihin kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jolla säännellään yhteistoimintajärjestelyjä koskevaa hallinnollista menettelyä komissiossa, vahvistettu oikeus hyvään hallintoon.

Mainitun perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan jokaisella on oikeus muun muassa siihen, että unionin toimielimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti. Tämä puolueettomuusvaatimus kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä, jonka hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois.

Ensimmäiseksi pelkästään se, että komissio tutkii yhteistoimintajärjestelyä, jolla on aiheutettu vahinkoa unionin taloudellisille eduille, ja määrää siitä seuraamuksen, ei voi merkitä sitä, ettei komissio ole ollut objektiivisesti puolueeton. Toiseksi se, että unionin kilpailuoikeuden rikkomisia koskevista seuraamusmenettelyistä vastaavat komission yksiköt ja yhteistoimintajärjestelyn kohteena olevista palveluista maksamisesta vastaavat yksiköt kuuluvat samaan organisatoriseen rakenteeseen, ei myöskään voi sinällään asettaa kyseenalaiseksi komission objektiivista puolueettomuutta, koska mainitut yksiköt muodostavat välttämättäkin osan siitä rakenteesta, johon ne kuuluvat. Kolmanneksi komission päätökset voidaan saattaa unionin tuomioistuinten laillisuusvalvonnan piiriin ja unionin oikeudessa säädetään muun muassa EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä tehtyjen komission päätösten tuomioistuinvalvontaa koskevasta järjestelmästä, joka tarjoaa kaikki perusoikeuskirjan 47 artiklassa vaaditut takeet. Komission ei näin ollen voida missään tapauksessa katsoa voivan joutua yhtä aikaa rikkomisen uhriksi ja päättävän sen seuraamuksesta.

(ks. 154, 155 ja 157–159 kohta)

14.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 166 ja 167 kohta)

15.      Kilpailuoikeuden alalla asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdassa todetaan, että poikkeustilanteissa komissio voi pyynnöstä ottaa huomioon yrityksen maksukyvyn puuttuminen erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa. Kyseisten suuntaviivojen 37 kohdassa todetaan kuitenkin, että vaikka mainituissa suuntaviivoissa esitellään yleiset sakon laskentamenetelmät, erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että komissio poikkeaa näistä menetelmistä tai 21 kohdassa vahvistetuista raja-arvoista. Tästä seuraa, että mainittujen suuntaviivojen 35 kohdasta poiketen tuota 37 kohtaa sovelletaan asianomaisen yrityksen maksukyvystä riippumatta.

Kyseisen 37 kohdan sanamuoto ei kuitenkaan estä sitä, etteikö yrityksen maksukyvyn puuttumisella voisi olla merkitystä päätettäessä sen soveltamisesta. Jotta sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdalle ja 37 kohdalle voidaan antaa tehokas vaikutus, on kuitenkin tarpeen, että niiden soveltamisedellytykset ovat erilliset. Mainitussa 35 kohdassa tarkoitetun maksukyvyn puuttumisen tai alentuneen maksukyvyn ei siis yksinään voida missään tapauksessa katsoa riittävän siihen, että kyseisten suuntaviivojen 37 kohtaa voitaisiin mahdollisesti soveltaa.

(ks. 171 ja 173 kohta)