UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
13 päivänä helmikuuta 2014 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Immateriaalioikeus – Yhteisömallit – Asetus (EY) N:o 6/2002 – 7 artiklan 1 kohta, 11 artiklan 2 kohta, 19 artiklan 2 kohta, 88 artikla ja 89 artiklan 1 kohdan a ja d alakohta – Rekisteröimätön yhteisömalli – Suojaaminen – Tunnetuksi tuleminen – Uutuus – Loukkauskanne – Todistustaakka – Vanhentuminen – Oikeudenmenetys – Sovellettava lainsäädäntö
Asiassa C‑479/12,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 16.8.2012 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.10.2012, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
H. Gautzsch Großhandel GmbH & Co. KG
vastaan
Münchener Boulevard Möbel Joseph Duna GmbH,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit C. G. Fernlund, A. Ó Caoimh, C. Toader ja E. Jarašiūnas (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: M. Wathelet,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Münchener Boulevard Möbel Joseph Duna GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt A. Rinkler,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun ja F. Bulst,
kuultuaan julkisasiamiehen 5.9.2013 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL L 3, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan, 11 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat H. Gautzsch Großhandel GmbH & Co. KG (jäljempänä Gautzsch Großhandel) ja Münchener Boulevard Möbel Joseph Duna GmbH (jäljempänä MBM Joseph Duna) ja joka koskee rekisteröimättömän yhteisömallin loukkauskannetta, jonka MBM Joseph Duna on pannut vireille Gautzsch Großhandelia vastaan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Yhtenäinen järjestelmä sellaisen yhteisömallin saamiseksi, jolla on yhdenmukainen ja yhtäläisellä tavalla vaikuttava suoja koko yhteisön alueella edistää perustamissopimuksessa määriteltyjä yhteisön tavoitteita.”
4 Kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 ja 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(21) Rekisteröidyn yhteisömallin antaman yksinoikeuden tarkoituksena on antaa mallille parempi oikeussuoja. Rekisteröimättömän yhteisömallin olisi sen sijaan annettava vain oikeus estää jäljentäminen. Suoja ei siten voi ulottua tuotteisiin, joihin sovelletaan mallia, jonka toinen muotoilija on itsenäisesti muotoillut. Tämä oikeus olisi laajennettava koskemaan myös sellaisten tuotteiden kauppaa, joihin on sovellettu suojaa loukkaavia malleja.
(22) Näiden oikeuksien käytön turvaavista toimenpiteistä olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. Sen vuoksi on tarpeen säätää tietyistä kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavista yhtenäisistä perusseuraamuksista. Näiden avulla olisi oltava mahdollista lopettaa mallisuojan loukkaukset riippumatta lainsäädännöstä, johon vedotaan.”
5 Mainitun asetuksen 31 perustelukappaleessa täsmennetään seuraavaa:
”Tämä asetus ei estä teollisoikeuksia koskevien tai muiden asiaan liittyvien jäsenvaltioiden lakien, kuten rekisteröinnillä saatuun tai rekisteröimättömään mallisuojaan, tavaramerkkeihin, patentteihin ja hyödyllisyysmalleihin, vilpilliseen kilpailuun tai siviilioikeudelliseen vastuuseen liittyvien lakien soveltamista yhteisömalleilla suojattuihin malleihin.”
6 Asetuksen N:o 6/2002 1 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaan mallia, joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt ehdot, suojataan ”rekisteröimättömänä yhteisömallina”, jos se on tehty tunnetuksi mainitussa asetuksessa säädetyllä tavalla.
7 Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan, jonka otsikko on ”Suojan edellytykset”, 1 kohdassa säädetään, että malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.
8 Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Uutuus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Mallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut tunnetuksi:
a) kun kyseessä on rekisteröimätön yhteisömalli, ennen sitä päivää, jona malli, jolle suojaa vaaditaan, on ensimmäisen kerran tullut tunnetuksi, tai
– –”
9 Mainitun asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Yksilöllinen luonne”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Mallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi:
a) kun kyseessä on rekisteröimätön yhteisömalli, ennen sitä päivää, jona malli, jolle suojaa vaaditaan, on ensimmäisen kerran tullut tunnetuksi, tai
– –”
10 Saman asetuksen 7 artiklan, joka otsikkona on ”Tunnetuksi tuleminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sovellettaessa 5 ja 6 artiklaa mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, jos se on julkaistu rekisteröinnin jälkeen tai muutoin, asetettu näytteille, jos sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muulla tavoin julkistettu tapauksen mukaan joko ennen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tai ennen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja ajankohtia, paitsi silloin, kun nämä toimet eivät kohtuudella ole voineet tulla yhteisössä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Mallin ei kuitenkaan katsota tulleen tunnetuksi pelkästään sillä perusteella, että se on saatettu kolmannen henkilön tietoon nimenomaisin tai hiljaisin salassapitoa koskevin ehdoin.”
11 Asetuksen N:o 6/2002 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Rekisteröimättömän yhteisömallin antaman suojan voimassaoloaika”, säädetään seuraavaa:
”1. Edellä 1 jaksossa esitetyt vaatimukset täyttävä malli suojataan rekisteröimättömänä yhteisömallina kolmen vuoden ajan siitä päivästä lukien, jona malli on ensimmäistä kertaa tullut tunnetuksi yhteisössä.
2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa mallin katsotaan tulleen tunnetuksi yhteisössä, jos se on julkaistu, asetettu näytteille, sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muuten julkistettu siten, että se on voinut kohtuudella tulla yhteisössä kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Mallin ei kuitenkaan katsota tulleen tunnetuksi pelkästään sillä perusteella, että se on saatettu kolmannen henkilön tietoon nimenomaisin tai hiljaisin salassapitoa koskevin ehdoin.”
12 Kyseisen asetuksen 19 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisömallin antamat oikeudet”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Rekisteröity yhteisömalli antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää mallia ja estää kolmatta osapuolta käyttämästä sitä ilman haltijan lupaa. Edellä mainittu käyttö käsittää erityisesti sellaisen tuotteen, johon kyseinen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, valmistamisen, tarjoamisen, markkinoille saattamisen, maahantuonnin, maastaviennin tai käytön sekä tällaisen tuotteen varastoinnin näihin tarkoituksiin.
2. Rekisteröimätön yhteisömalli antaa haltijalleen oikeuden kieltää 1 kohdassa tarkoitetut toimet kuitenkin vain, jos kiistanalainen käyttö johtuu suojatun mallin jäljentämisestä.
Kiistanalaista käyttöä ei pidetä suojatun mallin jäljentämisestä johtuvana, jos se on seurausta itsenäisestä luovasta työstä, jonka tekijän voidaan kohtuudella olettaa olleen tietämätön mallin haltijan tunnetuksi tekemästä mallista.”
13 Mainitun asetuksen 88 artiklassa, jonka otsikko on ”Sovellettava oikeus”, säädetään seuraavaa:
”1. Yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet soveltavat tämän asetuksen säännöksiä.
2. Kysymyksissä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet soveltavat valtionsa kansallista oikeutta, mukaan lukien sen kansainvälinen yksityisoikeus.
3. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin soveltaa samankaltaisiin mallin rekisteröintiin liittyviin kanteisiin sovellettavia sen jäsenvaltion menettelysääntöjä, jonka alueella tuomioistuin sijaitsee.”
14 Saman asetuksen 89 artiklan, jonka otsikko on ”Loukkauskanteisiin liittyvät seuraamukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin havaitsee loukkauskannetta tai loukkauksen uhkaa koskevaa kannetta käsitellessään, että vastaaja on loukannut tai uhannut loukata yhteisömallia, se antaa, jollei ole erityistä syytä pidättyä, määräyksen seuraavista toimenpiteistä:
a) vastaajaan kohdistuva kielto jatkaa toimia, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata yhteisömallia;
b) loukkaavien tuotteiden takavarikko;
c) niiden materiaalien ja välineiden takavarikko, joita on pääasiallisesti käytetty loukkaavien tuotteiden valmistamiseen, mikäli niiden omistaja on ollut tietoinen niiden käytön tarkoituksesta tai mikäli tämä tarkoitus on vallitsevissa olosuhteissa ollut ilmeistä;
d) muut vallitsevissa olosuhteissa soveltuvat [seuraamukset], joista säädetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, mukaan luettuna sen kansainvälinen yksityisoikeus, jonka alueella loukkaaminen tai loukkaamisen uhka on tapahtunut.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
15 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian asianosaiset myyvät puutarhakalusteita. MBM Joseph Dunan myymien tuotteiden joukossa on Saksassa markkinoitu katoksella varustettu puutarhapaviljonki, jonka mallin on luonut kyseisen yrityksen johtaja syksyllä 2004. Gautzsch Großhandel alkoi puolestaan vuoden 2006 aikana markkinoida Athen-nimistä puutarhapaviljonkia, jota valmisti Zhengte-niminen Kiinaan sijoittautunut yritys.
16 MBM Joseph Duna vaati mallilleen rekisteröimättömien yhteisömallien suojaa ja se nosti Gautzsch Großhandelia vastaan Landgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen tuomioistuin) (Saksa) loukkauskanteen, jolla se vaati, että kyseinen yhtiö lakkaa käyttämästä mainittua paviljonkia, luovuttaa sen hallussa olevat tai sen omistamat mallia loukkaavat tuotteet hävitettäviksi ja luovuttaa tietoja toiminnastaan ja että se velvoitetaan korvaamaan tästä toiminnasta aiheutuneet vahingot.
17 MBM Joseph Duna väitti vaatimustensa tueksi muun muassa, että Athen-paviljonki oli jäljennös mallista, jonka haltija se oli ja joka sisältyi vuoden 2005 huhtikuussa ja toukokuussa sen ”MBM:n uutuustuotteet” -nimiseen lehtiseen, jota oli jaettu huonekalujen ja puutarhakalusteiden suurimmille kauppiaille sekä saksalaisille huonekalujen sisäänostajaryhmittymille.
18 Gautzsch Großhandel kiisti nämä vaatimukset ja väitti, että Zhengte-niminen yritys oli luonut Athen-paviljongin vuoden 2005 alussa itsenäisesti olematta tietoinen MBM Joseph Dunan mallista. Se totesi, että tätä paviljonkia oli esitelty eurooppalaisille asiakkaille vuoden 2005 maaliskuussa tämän yrityksen näyttelytiloissa Kiinassa ja että malli oli lähetetty saman vuoden kesäkuussa Belgiaan sijoittautuneelle Kosmos-yhtiölle. Se väitti, että MBM Joseph Duna oli tietoinen tämän mallin olemassaolosta vuoden 2005 syyskuusta lähtien ja siitä, että sitä oli markkinoitu vuoden 2006 elokuusta lähtien, ja vetosi puolustuksekseen vanhentumiseen ja oikeudenmenetykseen.
19 Alioikeus totesi, että kun otetaan huomioon rekisteröimättömien yhteisömallien kolmivuotisen suoja-ajan päättyminen, ei enää ollut tarpeen lausua vaatimuksen kahdesta ensimmäisestä osasta, jotka koskivat Athen-paviljongin käyttämisen lopettamista ja mallia loukkaavien tuotteiden luovuttamista. Alioikeus lausui vaatimuksen muista osista ja velvoitti Gautzsch Großhandelin antamaan tietoja toiminnastaan ja katsoi, että tällä oli velvollisuus korvata tästä toiminnasta aiheutunut taloudellinen vahinko.
20 Muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi Gautzsch Großhandelin kyseisestä tuomiosta tekemän valituksen ja katsoi, että vaatimuksen kaksi ensimmäistä osaa olivat asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan sekä mallien oikeudellisesta suojasta annetun Saksan lain perusteella alun perin perusteltuja ja että MBM Joseph Dunalla oli todellakin oikeus saada vaatimansa tiedot sekä korvausta sille aiheutuneesta vahingosta.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee Gautzsch Großhandelin tekemän Revision-valituksen puitteissa pääasian tosiseikkojen perusteella asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan käsitteen ”tunnetuksi tuleminen” ulottuvuutta sen määrittämiseksi, onko rekisteröimätön malli, jonka suojaamista vaaditaan, tullut tunnetuksi kyseisessä asetuksessa tarkoitetulla tavalla, ja onko malli, johon sitä vastaan vedotaan, tullut tunnetuksi aikaisemmin.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lisäksi, säännelläänkö rekisteröimättömän mallin loukkaamista koskevaa näyttöä sekä vanhentumista ja oikeudenmenetystä, joihin voidaan vedota puolustauduttaessa loukkauskannetta vastaan, unionin oikeudessa vai kansallisessa oikeudessa. Se tiedustelee lisäksi, sovelletaanko vaatimuksiin, jotka koskevat loukkaavien tuotteiden hävittämistä koko Euroopan unionissa sekä tietojen saamista loukkaamiseen syyllistyneen toiminnasta ja korvausta tästä toiminnasta johtuvasta vahingosta, sen kansallista oikeutta vai sen jäsenvaltion oikeutta, jossa loukkaaminen on tapahtunut.
23 Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen [N:o 6/2002] 11 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että malli voi tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, kun yhteisömallin kuvia on jaettu kauppiaille?
2) Onko asetuksen [N:o 6/2002] 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että vaikka malli on tullut kolmannen henkilön tietoon ilman nimenomaisia tai hiljaisia salassapitoa koskevia ehtoja, se ei voi olla tullut unionissa toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, jos
a) se on tullut alalla toimivien tahojen osalta vain yhden ainoan yrityksen tietoon
b) se asetetaan näytteille tavanomaisen markkinaseurannan ulkopuolella olevassa yrityksen näyttelytilassa Kiinassa?
3 a) Onko asetuksen [N:o 6/2002] 19 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että rekisteröimättömän yhteisömallin haltijalla on todistustaakka siitä, että kiistanalainen käyttö johtuu suojatun mallin jäljentämisestä?
3 b) Jos kolmannen kysymyksen a alakohtaan vastataan myöntävästi:
Kääntyykö todistustaakka tai helpottuuko rekisteröimättömän yhteisömallin haltijan todistustaakka, jos yhteisömallin ja kiistanalaisen käytön välillä on olennaisia yhdenmukaisuuksia?
4 a) Vanheneeko asetuksen [N:o 6/2002] 19 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen oikeus vaatia rekisteröimättömän yhteisömallin loukkaamiseen perustuvaa kieltomääräystä?
4 b) Jos neljännen kysymyksen a alakohtaan vastataan myöntävästi:
Säännelläänkö vanhenemista unionin oikeudessa ja jos, niin missä säännöksessä?
5 a) Voidaanko asetuksen [N:o 6/2002] 19 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen oikeus vaatia rekisteröimättömän yhteisömallin loukkaamiseen perustuvaa kieltomääräystä menettää?
5 b) Jos viidennen kysymyksen a alakohtaan vastataan myöntävästi:
Säännelläänkö oikeudenmenetystä unionin oikeuden mukaan ja jos, niin minkä säännöksen mukaan?
6) Onko asetuksen [N:o 6/2002] 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että rekisteröimättömän yhteisömallin loukkaamiseen perustuvia unionin laajuisesti esitettyjä hävittämis-, tiedonsaanti- ja vahingonkorvausvaatimuksia säännellään niiden jäsenvaltioiden oikeudessa, joissa loukkaaminen on tapahtunut?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että muutoksenhakutuomioistuin on katsonut, että pääasiassa kyseessä oleva MBM Joseph Dunan puutarhapaviljonkimalli oli ensimmäisen kerran tullut tunnetuksi MBM:n uutuudet -lehtisen, jossa oli kuvia tästä mallista, jakelun yhteydessä; lehtistä jaettiin vuoden 2005 huhti- ja toukokuussa 300–500 kappaletta myyjille ja väliportaan kauppiaille sekä kahdelle saksalaiselle huonekalujen sisäänostajaryhmittymälle.
25 Näiden tosiseikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, riittääkö tämän mallin kuvien luovuttaminen kauppiaille, jotta voidaan katsoa, että se on voinut tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se toteaa tästä, että on esitetty myös näkemys siitä, että kyseisellä alalla toimivat tahot sisältävät vain henkilöt, joiden tehtävänä kyseisellä alalla on mallien suunnittelu ja näiden mallien mukaisten tuotteiden kehittäminen tai valmistaminen. Tämän näkökannan mukaan alalla toimiviin tahoihin eivät kuulu kaikki kauppiaat vaan ainoastaan ne, joilla on vaikutusvaltaa kauppaamiensa tuotteiden suunnitteluun.
26 On kuitenkin todettava, että käsitteen ”alalla toimivat tahot” tällainen tulkinta ei ole asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukainen.
27 Kuten komissio unionin tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa ja julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 34 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa korostavat, kyseisen asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa ei rajoiteta niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, joiden voidaan katsoa kuuluvan kyseisellä alalla toimiviin tahoihin, toiminnan luonnetta. Kyseisen säännöksen muotoilusta ja erityisesti siitä, että siinä mainitaan liiketoiminnassa käyttäminen rekisteröimättömien mallien yhtenä tunnetuksi tulemisen tapana ja että siinä velvoitetaan ottamaan huomioon ”tavanomainen liiketoiminta” sen arvioimiseksi, ovatko tunnetuksi tulemisen muodostavat teot voineet kohtuudella tulla kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon, voidaan päätellä, että kauppiaita, jotka eivät ole osallistuneet kyseessä olevan tuotteen suunnitteluun, ei periaatteessa voida jättää niiden henkilöiden piirin ulkopuolelle, joiden voidaan katsoa kuuluvan mainittuihin kyseisellä alalla toimiviin tahoihin.
28 Tällainen ulkopuolelle jättäminen aiheuttaisi lisäksi rekisteröimättömien yhteisömallien suojaamisen rajoittamisen, mitä asetuksen N:o 6/2002 muut säännökset tai perustelukappaleet eivät sitä paitsi tue.
29 Kysymys siitä, riittääkö rekisteröimättömän mallin jakelu unionissa kyseisellä alalla toimiville kauppiaille sen toteamiseksi, että tämä malli on voinut kohtuudella tulla kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, on kuitenkin tosiseikkoja koskeva kysymys, johon annettava vastaus riippuu yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen suorittamasta asiakohtaisten olosuhteiden arvioinnista.
30 Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että voidaan katsoa, että rekisteröimätön malli on voinut kohtuudella tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, kun mainitun mallin kuvia oli jaeltu kyseisellä alalla toimiville kauppiaille; yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen on arvioitava tätä sen käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella.
Toinen kysymys
31 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että muutoksenhakutuomioistuin on myöntänyt, että pääasiassa kyseessä oleva MBM Joseph Dunan malli oli asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla uusi, katsoessaan, että vuoden 2005 aikana Zhengte-yrityksen näyttelytiloissa Kiinassa ja Kosmos-yhtiölle Belgiassa esitetty Athen-malli ei kohtuudella ole voinut tulla kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä.
32 Näiden seikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että vaikka malli on saatettu kolmannen henkilön tietoon ilman nimenomaista tai hiljaista salassapitoa koskevaa ehtoa, se ei kohtuudella ole voinut tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, jos se on saatettu vain yhden alalla toimivan yrityksen tietoon tai esitelty vain sellaisen yrityksen näyttelytiloissa, joka sijaitsee ”tavanomaisen markkinaseurannan” ulkopuolella.
33 Tältä osin on huomattava, että asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen muotoilusta ilmenee, että siihen, että mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, ei mainitun asetuksen 5 ja 6 artiklan soveltamiseksi vaadita, että tunnetuksi tulemisen muodostavat teot on toteutettu unionin alueella.
34 Saman artiklan mukaan mallin ei kuitenkaan katsota tulleen tunnetuksi, kun tunnetuksi tulemisen muodostavat teot eivät kohtuudella ole voineet tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Kysymys siitä, ovatko näihin tahoihin kuuluvat henkilöt voineet kohtuudella saada tietoonsa unionin alueen ulkopuolisia tapahtumia, on tosiseikkoja koskeva kysymys, johon annettava vastaus riippuu yhteisömalleja käsittelevien tuomioistuinten asiakohtaisten olosuhteiden arvioinnista.
35 Sama pätee sitä koskevaan kysymykseen, riittääkö mallin saattaminen yhden ainoan unionin alueella kyseisellä alalla toimivan yrityksen tietoon, jotta voidaan katsoa, että se on voinut kohtuudella tulla alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Ei voida sulkea pois sitä, että tietyissä olosuhteissa tällainen tunnetuksi tuleminen riittää.
36 Näiden seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, että voidaan katsoa, että vaikka rekisteröimätön yhteisömalli on saatettu kolmannen henkilön tietoon ilman nimenomaista tai hiljaista salassapitoa koskevaa ehtoa, se ei kohtuudella ole voinut tulla unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, jos se on saatettu vain yhden ainoan kyseisellä alalla toimivan yrityksen tietoon tai esitelty vain unionin alueen ulkopuolella sijaitsevan yrityksen näyttelytiloissa; yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen on arvioitava tätä sen käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella.
Kolmas kysymys
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että muutoksenhakutuomioistuin on katsonut, että Gautzsch Großhandelin malli ei ollut itsenäisen luomistyön tulos vaan kopio MBM Joseph Dunan mallista, ja se katsoo, että viimeksi mainitulle kuului tästä kevennetty todistustaakka, kun otetaan huomioon näiden kahden mallin välillä ”objektiivisesti todetut olennaiset yhdenmukaisuudet”.
38 Näiden tekijöiden perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että rekisteröimättömän yhteisömallin haltijan on näytettävä toteen, että kiistanalainen käyttö johtuu tämän mallin jäljentämisestä, ja jos tähän vastataan myöntävästi, onko todistustaakka käänteinen tai kevennetty, jos kyseisen mallin ja mallin, jonka käyttäminen on kiistanalaista, välillä on ”olennaisia yhdenmukaisuuksia”.
39 Tästä on todettava, että asetuksen N:o 6/2002 19 artikla, joka koskee, kuten sen otsikosta ilmenee, yhteisömallin antamia oikeuksia, ei sisällä nimenomaisesti todistelua koskevia sääntöjä.
40 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 67–74 kohdassa kuitenkin toteaa tavaramerkkioikeuteen viitaten, jos todistustaakka siitä, että kiistanalainen käyttö johtuu suojatun mallin jäljentämisestä, kuuluisi jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden piiriin, tästä saattaisi seurata, että yhteisömallien haltijoille annettava suoja vaihtelisi aina kulloisenkin lain mukaan, joten erityisesti asetuksen N:o 6/2002 ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenevää tavoitetta saada aikaan yhtenäinen ja yhtäläisellä tavalla vaikuttava suoja koko unionin alueella ei saavutettaisi (ks. analogisesti asia C-405/03, Class, tuomio 18.10.2005, Kok., s. I-8735, 73 kohta).
41 Kun otetaan huomioon tämä tavoite sekä asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohdan rakenne ja systematiikka, on katsottava, että kun suojatun mallin haltija vetoaa tämän säännöksen ensimmäisessä alakohdassa mainittuun oikeuteen, todistustaakka siitä, että kiistanalainen käyttö johtuu suojatun mallin jäljentämisestä, on tällä mallin haltijalla, kun taas saman säännöksen toisen alakohdan yhteydessä vastapuolen on näytettävä toteen, että kiistanalainen käyttö on seurausta itsenäisestä luovasta työstä.
42 Koska asetuksessa N:o 6/2002 ei vahvisteta todistelua koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, sen 88 artiklasta johtuu, että muilta osin nämä yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden oikeudessa. Niiden on oikeuskäytännön mukaan kuitenkin vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen varmistettava, että nämä yksityiskohtaiset säännöt eivät ole epäedullisempia kuin ne, joita sovelletaan samankaltaisiin jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuviin oikeusriitoihin, eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on yksityiselle käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (ks. vastaavasti asia C-55/06, Arcor, tuomio 24.4.2008, Kok., s. I-2931, 191 kohta).
43 Kuten komissio huomauttaa, jos yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin toteaa, että suojatun mallin haltijalle asetettu todistustaakka voi tehdä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi todistelun, sillä on tehokkuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi velvollisuus turvautua kaikkiin kansallisessa oikeudessa sen käyttöön annettuihin menettelyllisiin keinoihin tämän vaikeuden poistamiseksi (ks. analogisesti asia C-526/04, Laboratoires Boiron, tuomio 7.9.2006, Kok., s. I-7529, 55 kohta ja asia C-264/08, Direct Parcel Distribution Belgium, tuomio 28.1.2010, Kok., s. I-731, 35 kohta). Se voi siten tarpeen vaatiessa soveltaa kansallisen oikeuden sääntöjä, joissa säädetään todistustaakan siirtämisestä tai keventämisestä.
44 Näin ollen kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että suojatun mallin haltijan on osoitettava, että kiistanalainen käyttö johtuu kyseisen mallin jäljentämisestä. Jos yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin kuitenkin toteaa, että tämän taakan asettaminen mainitulle haltijalle voi tehdä todistelun mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, sillä on tehokkuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi velvollisuus turvautua kaikkiin kansallisessa oikeudessa sen käyttöön annettuihin menettelyllisiin keinoihin tämän vaikeuden poistamiseksi, mukaan lukien tarpeen vaatiessa niihin kansallisen oikeuden sääntöihin, joissa säädetään todistustaakan siirtämisestä tai keventämisestä.
Neljäs ja viides kysymys
45 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että muutoksenhakutuomioistuin on todennut, että oikeus kieltää asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella yhteisömallia loukkaavat toimet ei ollut vanhentunut kanteen nostamispäivänä. Se kysyy tämän toteamuksen perusteella, vanheneeko tämä oikeus ja jos vanhenee, sovelletaanko vanhenemiseen unionin oikeutta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tästä, että asetus N:o 6/2002 ei sisällä tätä koskevia erityissäännöksiä, mutta sen 89 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin määrää, ”jollei ole erityistä syytä pidättyä”, seuraamuksen yhteisömallin loukkaamisesta.
46 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa toiseksi, että muutoksenhakutuomioistuin on hylännyt Gautzsch Großhandelin esittämän oikeudenmenetysväitteen, ja se kysyy myös, voidaanko menettää oikeus nostaa asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohtaan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuva loukkauskanne ja jos voidaan, millä edellytyksin. Sen mukaan on määritettävä, kuuluvatko ne seikat, jotka ovat johtaneet siihen, että Gautzsch Großhandel on vedonnut oikeudenmenetykseen, viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettujen ”erityisten syiden” luokkaan.
47 Tästä on todettava, että asetus N:o 6/2002 vaikenee vanhentumisesta ja oikeudenmenetyksestä, joihin voidaan vedota puolustuksena sen 19 artiklan 2 kohtaan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuvaa kannetta vastaan.
48 Mainitun asetuksen 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisten syiden käsite liittyy tietylle tapaukselle ominaisiin tosiseikkoihin (ks. analogisesti asia C-316/05, Nokia, tuomio 14.12.2006, Kok., s. I-12083, 38 kohta). Se ei näin ollen sisällä vanhentumista ja oikeudenmenetystä, jotka ovat oikeudellisia seikkoja.
49 Näin ollen asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohdan mukaan vanhentumista ja oikeudenmenetystä, joihin voidaan vedota puolustukseksi kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella nostettuun loukkauskanteeseen, säännellään kansallisessa oikeudessa, jota on sovellettava noudattaen vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita, joiden sisältö on palautettu mieliin tämän tuomion 42 kohdassa (ks. myös analogisesti yhdistetyt asiat C-295/04-C-298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006, Kok., s. I-6619, 77–80 kohta; asia C-406/08, Uniplex (UK), tuomio 28.1.2010, Kok., s. I-817, 32 ja 40 kohta; asia C-246/09, Bulicke, tuomio 8.7.2010, Kok., s. I-7003, 25 kohta; asia C-177/10, Rosado Santana, tuomio 8.9.2011, Kok., s. I-7907, 89, 90, 92 ja 93 kohta ja asia C-591/10, Littlewoods Retail ym., tuomio 19.7.2012, 27 kohta).
50 Näin ollen neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että vanhentumista ja oikeudenmenetystä, joihin voidaan vedota puolustukseksi asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohtaan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuvaa loukkauskannetta vastaan, säännellään kansallisessa oikeudessa, jota on sovellettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen.
Kuudes kysymys
51 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että muutoksenhakutuomioistuin ei ole ilmoittanut, mikä oli loukkaavien tuotteiden hävittämistä, tietojen saamista Gautzsch Großhandelin toiminnasta ja tästä toiminnasta johtuvien vahinkojen korvaamista koskeviin vaatimuksiin sovellettava oikeus, ja se kysyy, sovelletaanko näihin vaatimuksiin sen jäsenvaltion kansallista oikeutta, jonka alueella näihin oikeuksiin vedotaan, vai onko asetuksen N:o 6/2002 89 artiklan 1 kohdan d alakohta ymmärrettävä siten, että mainittuja oikeuksia säännellään niiden jäsenvaltioiden oikeudessa, joissa mallin loukkaaminen on tapahtunut. Se toteaa tältä osin, että yhtenäinen liityntä yhden ainoan jäsenvaltion oikeuteen voisi olla perusteltua erityisesti oikeuden tehokkaan soveltamisen kannalta, mutta että asetuksen N:o 6/2002 89 artiklan 1 kohdan d alakohta voisi olla esteenä tällaiselle ratkaisulle.
52 Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on mallia loukkaavien tuotteiden hävittämistä koskevasta vaatimuksesta, asetuksen N:o 6/2002 89 artiklan 1 kohdasta, jonka a alakohta koskee kieltoa jatkaa toimia, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata yhteisömallia, ja b ja c alakohta loukkaavien tuotteiden ja niiden materiaalien tai välineiden takavarikkoa, joita on käytetty mallin loukkaamiseen, ilmenee, että mainittujen tuotteiden hävittäminen kuuluu d alakohdassa mainittuihin muihin vallitsevissa olosuhteissa soveltuviin seuraamuksiin. Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen 89 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella tähän vaatimukseen sovellettava oikeus on sen jäsenvaltion lainsäädäntö, kansainvälinen yksityisoikeus mukaan lukien, jossa toimet, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata mallia, on toteutettu.
53 Toiseksi on todettava vaatimuksista, jotka koskevat sen vahingon korvaamista, joka johtuu mallin loukkaamiseen syyllistyneen toiminnasta tai mallin loukkaamisen uhasta, ja tietojen saamista tästä toiminnasta vahingon määrittämiseksi, että velvollisuus antaa tällaisia tietoja ja korvata aiheutunut vahinko ei sitä vastoin ole asetuksen N:o 6/2002 89 artiklassa tarkoitettu seuraamus.
54 Näin ollen asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohdan mukaan tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin sovellettava oikeus on yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, kansallinen oikeus, sen kansainvälinen yksityisoikeus mukaan lukien. Tätä tukee myös asetuksen 31 perustelukappale, jonka mukaan kyseinen asetus ei estä siviilioikeudelliseen vastuuseen liittyvien jäsenvaltioiden lakien soveltamista yhteisömalleilla suojattuihin malleihin.
55 Näiden seikkojen perusteella kuudenteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 6/2002 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että mallia loukkaavien tuotteiden tuhoamista koskevia vaatimuksia säännellään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, kansainvälinen yksityisoikeus mukaan lukien, jossa toimet, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata mallia, on toteutettu. Näiden toimien toteuttajan toiminnasta johtuvien vahinkojen korvaamista ja tietojen saamista tästä toiminnasta vahingon määrittelemiseksi koskevia vaatimuksia säännellään kyseisen asetuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, kansallisessa oikeudessa, mukaan lukien kansainvälinen yksityisoikeus.
Oikeudenkäyntikulut
56 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että voidaan katsoa, että rekisteröimätön malli on voinut kohtuudella tulla Euroopan unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, kun mainitun mallin kuvia oli jaeltu kyseisellä alalla toimiville kauppiaille; yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen on arvioitava tätä sen käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella.
2) Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, että voidaan katsoa, että vaikka rekisteröimätön yhteisömalli on saatettu kolmannen henkilön tietoon ilman nimenomaista tai hiljaista salassapitoa koskevaa ehtoa, se ei kohtuudella ole voinut tulla Euroopan unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, jos se on saatettu vain yhden ainoan kyseisellä alalla toimivan yrityksen tietoon tai esitelty vain unionin alueen ulkopuolella sijaitsevan yrityksen näyttelytiloissa; yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen on arvioitava tätä sen käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden perusteella.
3) Asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että suojatun mallin haltijan on osoitettava, että kiistanalainen käyttö johtuu kyseisen mallin jäljentämisestä. Jos yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin kuitenkin toteaa, että tämän taakan asettaminen mainitulle haltijalle voi tehdä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi todistelun, sillä on tehokkuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi velvollisuus turvautua kaikkiin kansallisessa oikeudessa sen käyttöön annettuihin menettelyllisiin keinoihin tämän vaikeuden poistamiseksi, mukaan lukien tarpeen vaatiessa niihin kansallisen oikeuden sääntöihin, joissa säädetään todistustaakan siirtämisestä tai keventämisestä.
4) Vanhentumista ja oikeudenmenetystä, joihin voidaan vedota puolustukseksi asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 2 kohtaan ja 89 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuvaa loukkauskannetta vastaan, säännellään kansallisessa oikeudessa, jota on sovellettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen.
5) Asetuksen N:o 6/2002 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että mallia loukkaavien tuotteiden tuhoamista koskevia vaatimuksia säännellään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, kansainvälinen yksityisoikeus mukaan lukien, jossa toimet, jotka loukkaavat tai uhkaavat loukata mallia, on toteutettu. Näiden toimien toteuttajan toiminnasta johtuvien vahinkojen korvaamista ja tietojen saamista tästä toiminnasta vahingon määrittelemiseksi koskevia vaatimuksia säännellään kyseisen asetuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, kansallisessa oikeudessa, mukaan lukien kansainvälinen yksityisoikeus.
Allekirjoitukset