Valitus, jonka Christoph Klein on tehnyt 9.6.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-309/10 RENV, Christoph Klein v. Euroopan komissio, 28.9.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-346/17 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Christoph Klein (edustaja: H.-J. Ahlt, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 28.9.2016 asiassa T-309/10 RENV antaman tuomion

velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle 1 562 662,30 euroa kulloinkin voimassa olevan peruskoron 8 prosenttiyksikköä ylittävine korkoineen, jotka lasketaan tuomion julistamisesta lähtien

toteaa, että komission on korvattava kantajalle vielä tarkemmin määritettävä vahinko, joka tälle on aiheutunut 15.9.2006 jälkeen

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

toissijaisesti kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 28.9.2016 asiassa T-309/10 RENV antaman tuomion ja palauttaa oikeusriidan unionin yleiseen tuomioistuimeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat perusteet:

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin rikkoo Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 2 kohtaa, koska se jättää ottamatta huomioon unionin tuomioistuimen tuomion sitovan vaikutuksen laajuuden ja lähtee oikeudellisesti virheellisesti siitä, ettei kantaja voi asiassa C-120/14 P esitetyn neljännen valitusperusteen tutkimatta jättämisen vuoksi vaatia vahingonkorvausta effecto-laitteestaan.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin rikkoo uudelleen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 2 kohtaa katsoessaan, ettei unionin tuomioistuimen oikeudellinen arviointi sitonut sitä. Unionin tuomioistuin toteaa tuomionsa 95 kohdassa, että riidanalainen ensimmäisen oikeusasteen tuomio on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on siinä hylännyt kanteen sitä koskevan vaatimuksen osalta, että komissio on velvoitettava korvaamaan ne vahingot, jotka valittajalle – – ovat aiheutuneet. Vastoin tätä oikeudellista arviointia unionin yleinen tuomioistuin on tullut oikeudellisesti virheellisesti siihen tulokseen, ettei oikeutta vahingonkorvaukseen ole puuttuvien edellytysten vuoksi.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan vastaisesti toteamuksen siitä, että komissio on passiivisuudellaan direktiivin 93/42 8 artiklan 2 kohdan mukaisessa suojalausekemenettelyssä rikkonut myös perusoikeuskirjan 41 artiklaa perustellen tätä sillä, että kyseessä on kielletty uusi väite. Tämä on oikeudellisesti virheellistä sen vuoksi, että kantaja on tosiasiallisesti jo kannekirjelmässä vedonnut hyvän hallinnon periaatteisiin, jotka sisällöllisesti vastaavat perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisia hyvän hallinnon periaatteita. Näin ollen kyseessä ei ole mikään uusi, kielletty väite.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin lähtee siitä, ettei direktiivissä anneta kantajalle henkilökohtaisesti eikä atmed AG:lle mitään oikeuksia. Valitus perustuu siihen, että tämä on unionin oikeuden vastaista, koska kumpikin adressaateista on suojalausekemenettelyssä ja voi vedota taloudellisesti keskeisesti sellaisena, jota asia koskee, tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin kieltää oikeudellisesti virheellisesti komission menettelyn ja esiin tuotujen vahinkojen välisen syy-yhteyden. Näin tehdessään se ottaa tosiseikaston vääristyneellä tavalla huomioon ja luokittelee tosiseikat oikeudellisesti virheellisesti. Lisäksi se näin tehdessään rikkoo uudelleen direktiivin 93/42 8 artiklan 2 kohtaa, ei suorita oikeudellista tutkintaa eikä perustele päätöstään riittävästi.

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin loukkaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja kuulluksi tulemisen oikeutta koskevaa periaatetta, rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa sekä ottaa tosiseikaston ja näytön vääristyneellä tavalla huomioon, koska se ei ole ottanut huomioon liitteitä KOM RENV 1 ja 2.

Seitsemänneksi unionin yleinen tuomioistuin loukkaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta, rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, perusoikeuskirjan 47 artiklaa, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohtaa sekä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklaa, kun se ei ole hyväksynyt kantajan vaatimusta siitä, että komissio määrätään esittämään suojalausekeasiakirjat.

____________