UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
4 päivänä syyskuuta 2014 (*)
Kumoamiskanne – Euroopan unionin ulkoinen toiminta – Kansainväliset sopimukset – Yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suoja – Euroopan neuvoston yleissopimusta koskevat neuvottelut – Neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, jossa sallitaan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteinen osallistuminen neuvotteluihin – SEUT 3 artiklan 2 kohta – Unionin yksinomainen ulkoinen toimivalta
Asiassa C‑114/12,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 1.3.2012,
Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castillo de la Torre, P. Hetsch, L. Gussetti ja J. Samnadda, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajana,
jota tukee
Euroopan parlamentti, asiamiehinään R. Passos ja D. Warin,
väliintulijana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään H. Legal, J.‑P. Hix, F. Florindo Gijón ja M. Balta,
vastaajana,
jota tukevat
Tšekin tasavalta, asiamiehinään M. Smolek, E. Ruffer, D. Hadroušek ja J. Králová,
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään T. Henze, B. Beutler ja N. Graf Vitzthum,
Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään C. Wissels ja J. Langer,
Puolan tasavalta, asiamiehinään aluksi M. Szpunar, B. Majczyna, M. Drwięcki ja E. Gromnicka, sittemmin nämä kolme viimeksi mainittua, ja
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään C. Murrell, avustajanaan barrister R. Palmer,
väliintulijoina,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, varapresidentti K. Lenaerts (esittelevä tuomari), jaostojen puheenjohtajat R. Silva de Lapuerta, M. Ilešič, L. Bay Larsen, E. Juhász, A. Borg Barthet, C. G. Fernlund ja J. L. da Cruz Vilaça sekä tuomarit A. Rosas, J. Malenovský, A. Prechal, E. Jarašiūnas, C. Vajda ja S. Rodin,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.9.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 3.4.2014 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 19.12.2011 tekemän päätöksen, joka koskee Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden osallistumista neuvotteluihin yleisradio-organisaatioiden oikeuksien suojaamista koskevasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
2 Esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta Roomassa 26.10.1961 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (jäljempänä Rooman yleissopimus) 13 artiklalla otettiin ensimmäistä kertaa kansainvälisellä tasolla käyttöön tekijänoikeuden lähioikeuksia, jotka koskivat yleisradio-organisaatioita niiden lähetysten tallennuksen osalta. Kyseisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Euroopan unioni ei ole, 1 artiklassa vahvistettiin myös periaate, joka on otettu myöhempiin lähioikeuksia koskeviin yleissopimuksiin ja jonka mukaan tällaisten oikeuksien haltijoille annettu suoja ei saa vaikuttaa oikeuteen, joka tekijällä voi olla lähetyksen yhteydessä lähetettävään teokseen, jonka levytuottajat ovat tallentaneet tai jonka esittävät taiteilijat esittävät.
3 Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen, joka on Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn sopimuksen, joka allekirjoitettiin Marrakechissa 15.4.1994 ja hyväksyttiin Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1), liitteenä 1 C, 14 artiklan 3, 5 ja 6 kappaleessa säännellään myös yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksia. Se koskee Rooman yleissopimuksen tavoin yksinomaan perinteistä yleisradiointia vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä.
4 Omalta osaltaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeussopimuksella ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksella, jotka tehtiin Genevessä 20.12.1996 ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL L 89, s. 6), vahvistetaan tekijänoikeuksia ja äänitteiden tuottajien ja esittäjien oikeuksia – muttei yleisradio-organisaatioiden oikeuksia – uuden digitaaliteknologian yhteydessä.
Unionin oikeus
Direktiivi 92/100/ETY, joka kodifioitiin direktiivillä 2006/115/EY
5 Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61) säänneltiin ensimmäistä kertaa unionin oikeudessa yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksia. Kyseinen direktiivi kodifioitiin ja kumottiin vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/115/EY (EUVL L 376, s. 28).
6 Direktiivin 2006/115 7 artiklan, jonka otsikko on ”Tallennusoikeus”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yleisradio-organisaatiolla on yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä tallennus riippumatta siitä, tapahtuvatko lähetykset johtoa pitkin vai vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä, myös kaapelin tai satelliitin välityksellä.
3. Kaapelilähetystoiminnan harjoittajalla ei saa olla 2 kohdassa tarkoitettua oikeutta, jos se ainoastaan lähettää edelleen kaapelin välityksellä yleisradio-organisaatioiden lähetyksiä.”
7 Kyseisen direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Yleisradiointi ja välittäminen yleisölle”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yleisradio-organisaatioilla on yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä uudelleen tapahtuva yleisradiointi vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä lähetystensä välittäminen yleisölle, jos tämä välittäminen tapahtuu paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan.”
8 Saman direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Levitysoikeus”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että seuraavilla on yksinoikeus saattaa myymällä tai muilla tavoin yleisön saataville a–d kohdassa tarkoitettuja kohteita, mukaan lukien niiden kopiot, jäljempänä ʼlevitysoikeusʼ:
– –
d) yleisradio-organisaatioilla 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lähetystensä tallennusten osalta.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kohteen levitysoikeus yhteisössä sammuu ainoastaan, jos kohteen ensimmäinen myynti yhteisössä tapahtuu oikeudenhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella.
3. Levitysoikeus ei rajoita I luvun erityissäännösten, erityisesti 1 artiklan 2 kohdan, soveltamista.
4. Levitysoikeus voidaan siirtää tai luovuttaa taikka siihen voidaan antaa sopimukseen perustuva käyttölupa.”
9 Direktiivin 2006/115 10 artiklassa määritellään tapaukset, joissa jäsenvaltiot voivat säätää näiden eri oikeuksien rajoituksista.
10 Kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaan ”tämän direktiivin mukainen tekijänoikeuden lähioikeuksien suoja ei vaikuta millään tavoin tekijänoikeuden suojaan”.
Direktiivi 93/83/ETY
11 Yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksia säännellään myös tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/83/ETY (EYVL L 248, s. 15).
12 Kyseisen direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä ʼsatelliittivälityksellä yleisölleʼ tarkoitetaan toimintaa, jolla yleisön vastaanotettaviksi tarkoitettuja ohjelmasignaaleja saatetaan yleisradio-organisaation valvonnassa ja vastuulla satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun.”
13 Saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa viitataan direktiivin 92/100, joka sittemmin kodifioitiin ja kumottiin direktiivillä 2006/115, merkityksellisiin säännöksiin, jotka koskevat yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaa satelliittivälityksessä yleisölle. Kyseisen 4 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että edellä 1 kohtaa sovellettaessa kyseisessä direktiivissä käytetyllä ilmaisulla ˮvapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä tapahtuva yleisradiointiˮ tarkoitetaan myös satelliittivälitystä yleisölle.
14 Direktiivin 93/83 5 artiklassa säädetään, että ”tekijänoikeuden lähioikeuksien suojaaminen tämän direktiivin mukaisesti ei loukkaa eikä millään tavoin muuta tekijänoikeuden antamaa suojaa”.
Direktiivi 2001/29/EY
15 Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) säännellään myös yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksia.
16 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:
– –
e) yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.”
17 Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää langallinen tai langaton yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, on:
– –
d) yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet eivät sammu tässä artiklassa säädetyllä tavalla tapahtuvan yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen yhteydessä.”
18 Saman direktiivin 5 artiklassa täsmennetään tapaukset, joissa jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen.
19 Direktiivin 2001/29 6 artiklalla säännellään ”teknisiä toimenpiteitä koskevia velvoitteita”.
20 Kyseisen direktiivin 7 artiklalla säännellään ”oikeuksien hallinnointitietoja koskevia velvoitteita”.
21 Saman direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamukset ja oikeussuojakeinot”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.
2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien takavarikointia.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen.”
Direktiivi 2004/48/EY
22 Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EUVL L 157, s. 45 ja oikaisu EUVL L 195, s. 16) 1 artiklassa säädetään, että kyseinen direktiivi ”koskee teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja”.
23 Kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan kyseinen direktiivi ei vaikuta ”rikosoikeudellisiin menettelyihin tai seuraamuksiin liittyviin jäsenvaltioiden kansallisiin säädöksiin, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamista”.
Direktiivi 2006/116/EY
24 Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY (EUVL L 372, s. 12), jolla kodifioitiin ja kumottiin tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta 29.10.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/98/ETY (EYVL L 290, s. 9), 3 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Yleisradio-organisaatioiden oikeudet lakkaavat 50 vuoden kuluttua lähetyksen ensimmäisestä yleisradioinnista, riippumatta siitä, tapahtuuko lähetys johtoja pitkin vai vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä, myös kaapelin tai satelliitin välityksellä.”
Asian tausta
Yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksia koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta koskevat neuvottelut
25 Euroopan neuvosto antoi 11.9.2002 suosituksen Rec(2002)7 yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojan vahvistamisesta (jäljempänä vuoden 2002 suositus).
26 Euroopan neuvoston ministerikomitea kehotti 20.2.2008 tekemällään päätöksellä mediaa ja uusia viestintäpalveluja käsittelevää ohjauskomiteaa arvioimaan mahdollisuuksia vahvistaa tällaisia oikeuksia. Tilapäinen yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaa käsittelevä tilannearviotyöryhmä laati 25.9.2008 muistion mahdollisesta kyseistä suojaa koskevasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta (jäljempänä vuoden 2008 muistio).
27 Kyseiseen muistioon sisältyy liite, jonka otsikko on ”Luettelo kysymyksistä, joita on mahdollista tarkastella uutta oikeudellista välinettä valmisteltaessa” ja jonka sisältö on seuraava:
”I. Johdantomääräykset ja yleiset määräykset
– Suhde muihin yleissopimuksiin ja sopimuksiin
– Olemassa olevat velvoitteet
– Tulevat velvoitteet
– Suhde lähetyksiä koskevaan tekijänoikeuden tai lähioikeuksien suojaan
– Määritelmät
– Liittymät
– Kansallinen kohtelu
II. Suojan sisältö
– Tallennusoikeus
– Kappaleen valmistamista koskeva oikeus
– Edelleen lähettämistä koskeva oikeus
– Saataviin saattamista koskeva oikeus
– Yleisölle välittämistä koskeva oikeus
– Levitysoikeus
– Lähetystä edeltäviä ohjelmasignaaleja koskeva suoja
– Rajoitukset ja poikkeukset
– Suojan voimassaoloaika
– Teknisiä toimenpiteitä koskevat velvoitteet
– Oikeuksien hallinnointitietoja koskevat velvoitteet
– Oikeuksien noudattaminen
III. Loppumääräykset”.
28 Vuoden 2008 muistion valossa mediaa ja uusia viestintäpalveluja käsittelevä ohjauskomitea päätti 27.5.2009 hyväksyä tilapäisen yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaa käsittelevän neuvoa-antavan työryhmän tehtävät ja tämän jälkeen 20.–23.10.2009 pidetyssä kokouksessaan jatkaa kyseistä suojaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen valmistelutöitä.
29 Ennen kyseisen työryhmän perustamista kyseisen työryhmän tulevan työn valmistelemiseksi pidettiin kuulemiskokous 28. ja 29.1.2010. Kyseisestä kokouksesta laadittiin raportti (jäljempänä vuoden 2010 raportti).
Riidanalainen päätös
30 Komissio toimitti 9.2.2011 Euroopan unionin neuvostolle suosituksen neuvoston päätökseksi komission valtuuttamisesta neuvottelemaan tulevasta yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaamista koskevasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta.
31 Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tekivät 19.12.2011 riidanalaisen päätöksen, joka annettiin 21.12.2011 komissiolle tiedoksi.
32 Riidanalaisessa päätöksessä määrätään seuraavaa:
”– – neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, jotka
ottavat huomioon [EUT-sopimuksen] ja erityisesti sen 218 artiklan 3 ja 4 kohdan,
ottavat huomioon – – komission suosituksen,
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Komissio olisi valtuutettava osallistumaan yleisradio-organisaatioiden oikeuksien suojaamista koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta koskeviin neuvotteluihin unionin puolesta unionin toimivaltaan kuuluvilta osin ja siltä osin kuin unioni on antanut sääntöjä.
(2) Jäsenvaltioiden olisi osallistuttava omasta puolestaan neuvotteluihin ainoastaan siltä osin kuin neuvotteluissa tulee esille asioita, jotka kuuluvat niiden toimivaltaan. Unionin ulkoisen edustuksen yhtenäisyyden varmistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä neuvotteluprosessin aikana,
ovat antaneet tämän päätöksen:
1 artikla
1. Valtuutetaan komissio osallistumaan yleisradio-organisaatioiden oikeuksien suojaamista koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta koskeviin neuvotteluihin ja käymään nämä neuvottelut unionin puolesta unionin toimivaltaan kuuluvilta osin ja siltä osin kuin unioni on antanut sääntöjä kuullen teollis- ja tekijänoikeuksien työryhmää (tekijänoikeudet) (jäljempänä erityiskomitea).
2. Komission on käytävä kyseiset neuvottelut tämän päätöksen liitteenä olevien neuvotteluohjeiden mukaisesti ja/tai unionin erityisesti näitä neuvotteluja varten erityiskomiteassa hyväksymien kantojen mukaisesti.
3. Kun neuvottelujen kohde kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, puheenjohtajavaltio osallistuu täysimääräisesti neuvotteluihin ja käy ne jäsenvaltioiden puolesta etukäteen hyväksytyn yhteisen kannan mukaisesti. Jos yhteistä kantaa ei voida muodostaa, jäsenvaltioilla on oikeus käyttää puheenvuoroja ja äänestää kysymyksestä itsenäisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.
4. Komissio ja jäsenvaltiot tekevät tiivistä yhteistyötä neuvotteluprosessin aikana unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisen edustuksen yhtenäisyyden varmistamiseksi.
5. Komissio ja/tai puheenjohtajavaltio varmistavat, että neuvotteluihin liittyvät asiakirjat lähetetään jäsenvaltioille hyvissä ajoin. Ne ilmoittavat neuvostolle ja/tai erityiskomitealle avoimesti neuvottelujen lopputuloksesta ennen kutakin neuvottelutilaisuutta ja sen jälkeen sekä tarvittaessa ongelmista, joita saattaa ilmetä neuvottelujen aikana.
2 artikla
Tämä päätös on osoitettu komissiolle.”
33 Riidanalaisen päätöksen liitteenä ovat seuraavat neuvotteluohjeet:
”1. Komissio varmistaa, että Euroopan neuvoston ehdottama luonnos yleisradio-organisaatioiden oikeuksien suojaamista koskevaksi sopimukseksi sisältää tarvittavat määräykset, jotta – – unioni voi tulla kyseisen sopimuksen sopimuspuoleksi.
2. Komissio käy neuvottelut siten, että se takaa, että suunnitellut määräykset ovat yhteensoveltuvia direktiivin 2006/115 – –, direktiivin 2006/116 – –, direktiivin 93/83 – – ja direktiivin 2001/29 – – sekä – – unionin ja sen jäsenvaltioiden WTO:n [teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen] puitteissa tekemien sitoumusten kanssa.
3. Näitä neuvotteluohjeita voidaan mukauttaa sen perusteella, miten neuvottelut edistyvät.”
34 Riidanalaisen päätöksen tekemiseen liittyvän lausuman mukaan komissio on koko päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn ajan väittänyt, että unionilla on tällä alalla yksinomainen toimivalta, ja vastustanut neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien toteuttaman ”sekamuotoisen toimen” toteuttamista.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
35 Komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
36 Neuvosto vaatii kanteen hylkäämistä ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
37 Unionin tuomioistuimen presidentin 14.8.2012 antamalla määräyksellä Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia ja Euroopan parlamentti puolestaan hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.
Kanne
Tutkittavaksi ottaminen
38 Esittämättä muodollisesti oikeudenkäyntiväitettä neuvosto, jota Saksan liittotasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta tukevat, kehottaa unionin tuomioistuinta tutkimaan, kuuluuko kanne – siltä osin kuin se koskee osittain jäsenvaltioiden edustajien hallitustensa edustajina eikä neuvoston jäseninä tekemää päätöstä – SEUT 263 artiklassa määrätyn unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.
39 Tässä yhteydessä on muistutettava, että kumoamiskanteen kohteena voivat olla niiden luonteesta tai muodosta riippumatta kaikki toimielinten toteuttamat toimet, joilla on tarkoitus olla oikeusvaikutuksia (tuomio komissio v. neuvosto, ns. tuomio AETR, 22/70, EU:C:1971:32, 42 kohta; tuomio parlamentti v. neuvosto ja komissio, C-181/91 ja C-248/91, EU:C:1993:271, 13 kohta ja tuomio komissio v. neuvosto, C-27/04, EU:C:2004:436, 44 kohta).
40 Käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös, jolla on oikeusvaikutuksia unionin ja sen jäsenvaltioiden välisissä ja unionin toimielinten välisissä suhteissa, on tehty SEUT 218 artiklan 3 ja 4 kohdan perusteella.
41 Koska riidanalaisessa päätöksessä kootaan yhteen neuvotteluvaltuudet, jotka on annettu yhtäältä komissiolle ja toisaalta jäsenvaltioille ja neuvoston puheenjohtajavaltiolle, tästä seuraa lisäksi välttämättä, että neuvosto on osallistunut molempien neuvotteluvaltuuksien antamiseen. Näin ollen kanne voidaan ottaa riidanalaisen päätöksen osalta kokonaisuudessaan tutkittavaksi.
Asiakysymys
42 Komissio esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.
43 Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 2 artiklan 2 kohdan ja SEUT 3 artiklan 2 kohdan rikkomista. Kolmesta muusta kanneperusteesta, joihin on vedottu unionilla käsiteltävässä asiassa olevan toimivallan yksinomaisesta tai jaetusta luonteesta riippumatta, toinen koskee menettelyn ja ehtojen, jotka koskevat valtuuksien antamista unionin kansainvälisten sopimusten neuvotteluihin, noudattamatta jättämistä, kolmas SEUT 218 artiklan 8 kohdassa määrättyjen neuvoston äänestyssääntöjen rikkomista ja neljäs EUT-sopimuksen ja EU-sopimuksen tavoitteiden huomiotta jättämistä ja SEU 13 artiklassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen noudattamatta jättämistä.
Ensimmäinen kanneperuste
– Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
44 Ensimmäisen kanneperusteensa yhteydessä komissio, jota parlamentti tukee, väittää, että oikeuskäytännön, joka on kehittynyt tuomiosta AETR (EU:C:1971:32) alkaen ja joka on nykyään kodifioitu SEUT 3 artiklan 2 kohtaan, mukaan unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – kansainväliset sitoumukset kuuluvat ainakin suurelta osin unionin käyttöön ottamien yhteisten sääntöjen soveltamisalaan.
45 Ensinnäkin komissio ja parlamentti väittävät, että yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaa koskevat Euroopan neuvostossa käytävät neuvottelut perustuvat etenkin kyseistä alaa koskevaan unionin säännöstöön. Tarkasteltuaan vuoden 2008 muistion liitteessä yksilöityjä erilaisia osatekijöitä ne esittävät syyt, joiden vuoksi kyseiset neuvottelut voivat vaikuttaa unionin kyseisen alan yhteisiin sääntöihin myös silloin, kun ne koskevat osatekijöitä, joiden osalta kyseisen muistion mukaan suunnitellaan mentävän kyseistä unionin säännöstöä pidemmälle.
46 Komissio päätyy siihen, että kun oikeuksien kokonaisuus, joka on asteittain luotu unionin oikeudessa, on – kuten käsiteltävässä asiassa – jo saavuttanut edistyneen tason ja kun suunnitellulla kansainvälisellä sopimuksella pyritään vahvistamaan tai enintään parantamaan marginaalisesti kyseisten oikeudenhaltijoiden suojaa sellaisten toisarvoisten piirteiden osalta, joita unionin oikeus ei nykyään kata, unionilla on oltava yksinomainen toimivalta.
47 Toiseksi komissio, jota parlamentti tältä osin tukee, väittää, että unioni on antanut pelkkää vähimmäissääntelyä pidemmälle menevän johdonmukaisten sääntöjen kokonaisuuden, joka koskee yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksia sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamiseksi. Se, että kyseinen lainsäädäntö ei merkitse täysimääräistä yhdenmukaistamista ja että siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi säännellä tiettyjä kyseisen alan piirteitä, ei ole esteenä sille, että kyseistä alaa koskeva unionin toimivalta on yksinomainen.
48 Komissio väittää kolmanneksi, että yleisradio-organisaatioiden lähioikeudet, sellaisina kuin niitä säännellään unionin oikeudessa, kuuluvat immateriaalioikeuksia koskevien sääntöjen johdonmukaiseen ja tasapainoiseen kokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on säilyttää unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyys kyseisellä alalla. Kun yleisradio-organisaatioiden oikeuksien ja toiminnan ja muiden immateriaalioikeuksien haltijoiden oikeuksien ja toiminnan välinen läheinen yhteys otetaan huomioon, tässä tilanteessa mikä tahansa muutos, joka tehdään jompienkumpien oikeuksiin, on omiaan vaikuttamaan koko unionin lainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen.
49 Neuvosto, jota Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta tukevat, väittää, että tuleva Euroopan neuvoston yleissopimus kuuluu unionin ja sen jäsenvaltioiden kesken jaetun toimivallan piiriin eli sisämarkkinoita koskevan toimivallan piiriin, joka kattaa immateriaalioikeuksien suojan. Näin ollen sekä unionin että jäsenvaltioiden on osallistuttava tuleviin neuvotteluihin tekemällä tiivistä yhteistyötä prosessin kaikissa vaiheissa unionin ulkoisen edustuksen yhtenäisyyden varmistamiseksi. Juuri tämä on riidanalaisen päätöksen tavoite.
50 Neuvosto ja kyseiset jäsenvaltiot väittävät, että se, että suunnitellun kansainvälisen sopimuksen osa – jopa merkittävä osa – kuuluu unionin yhteisten sääntöjen kattamaan alaan, ei riitä sen päätelmän tekemiseen, että unionilla on yksinomainen toimivalta kyseisen sopimuksen neuvottelemiseen. Tällainen päätelmä voidaan tehdä ainoastaan sellaisen kyseisten unionin sääntöjen luonteen ja sisällön ja kyseisten sääntöjen ja suunnitellun sopimuksen välisen suhteen tarkan ja konkreettisen arvioinnin jälkeen, jos arvioinnissa käy ilmi, että tämä sopimus voi vaikuttaa kyseisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta.
51 Kyseiset osapuolet väittävät myös, että SEUT 3 artiklan 2 kohdan viimeistä osaa on luettava yhdessä EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä olevan jaetun toimivallan käytöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 25) kanssa.
52 Neuvosto, Alankomaiden kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta lisäävät, että Lissabonin sopimuksen allekirjoittajien tarkoituksena on ollut kodifioida SEUT 3 artiklan 2 kohdan viimeisessä osassa oikeuskäytäntö, joka on kehittynyt tuomiosta AETR (EU:C:1971:32) alkaen, sellaisena kuin sitä on selvennetty lausunnossa 1/03 (EU:C:2006:81), siten, että ne ovat kieltäytyneet asettamasta kriteeriä ”ala, jonka unionin säännöt jo suurelta osin kattavat”, jota unionin tuomioistuin on soveltanut muun muassa lausunnossaan 2/91 (EU:C:1993:106) ja tuomiossa komissio v. Tanska (C‑467/98, EU:C:2002:625).
53 Näiden yleisten huomioiden valossa neuvosto, Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta riitauttavat sen, että unionilla on käsiteltävässä asiassa yksinomainen ulkoinen toimivalta.
54 Tässä yhteydessä ne väittävät ensinnäkin, että tuleva Euroopan neuvoston yleissopimus voi mennä olemassa olevaa unionin lainsäädäntöä pidemmälle kolmessa suhteessa.
55 Ensinnäkin kyseisessä tulevassa yleissopimuksessa saatetaan antaa yleisradio-organisaatioille yksinoikeus, joka koskee niiden lähetysten välittämistä yleisölle paikkojen, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan, ulkopuolella, kun taas unionin oikeudessa ei ole tunnustettu tällaista yksinoikeutta kyseisille organisaatioille.
56 Toiseksi siinä saatetaan säännellä signaalien suojaa ennen niiden lähettämistä yleisölle (jäljempänä lähetystä edeltävät signaalit), kun taas kyseisestä suojasta ei ole säädetty missään unionin oikeuden säännöksissä tai määräyksissä. Unionin lainsäädännössä tekijöille niiden teoksiin annetut oikeudet eivät nimittäin kata yleisradio-organisaatioiden oikeuksia tällaisiin signaaleihin.
57 Kolmanneksi tulevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta koskevat neuvottelut saattavat koskea sellaisten rikosoikeudellisten toimien käyttöön ottamista, joiden tarkoituksena on kyseisten oikeuksien kunnioittamisen varmistaminen, kun taas unionin yhteiset säännöt eivät kata tällaisia toimia.
58 Puolan tasavalta lisää, että on myös mahdollista, että kyseinen tuleva yleissopimus sisältää ”yleisradio-organisaation” määritelmän, joka on laajempi kuin unionin oikeudessa annettu määritelmä siten, että se kattaa internetlähetystoiminnan tai rinnakkaislähetystoiminnan (simulcast) harjoittajat.
59 Se korostaa lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan tavoin sitä, että missään unionin yhteisessä säännössä ei anneta nykyään yleisradio-organisaatioille yksinoikeutta langalliseen edelleen lähettämiseen.
60 Neuvosto, Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta lisäävät, että sen myöntäminen, että unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta siitä huolimatta, ettei ole olemassa unionin yhteisiä sääntöjä, sillä perusteella, että kyseisellä kansainvälisellä sopimuksella laajennetaan vain marginaalisesti sääntöjen kokonaisuutta, joka on asteittain luotu unionin tasolla, johtaisi SEUT 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalan lainvastaiseen laajentamiseen ja loukkaisi annetun toimivallan periaatetta.
61 Toiseksi neuvosto, Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta väittävät, että unionin oikeudessa on toteutettu yleisradio-organisaatioiden hyväksi ainoastaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen, joka on hajanainen ja liitännäinen suhteessa muiden immateriaalioikeuksien suojeluun.
62 Kolmanneksi neuvosto, Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta väittävät, että muita tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia kuin yleisradio-organisaatioiden tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevalla unionin lainsäädännöllä ei ole lainkaan merkitystä arvioitaessa unionin yhteisten sääntöjen olemassaoloa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla alalla. Ne korostavat tässä yhteydessä tekijänoikeuden ja kyseisten organisaatioiden oikeuksien välillä historiallisesti ja suojelun luonteen ja kohteen osalta olevaa perustavanlaatuista eroa.
63 Tässä tilanteessa kyseisille organisaatioille annetun suojan vahvistaminen ei ole omiaan vaikuttamaan muiden immateriaalioikeuksien haltijoiden suojan yleiseen tasapainoon eikä kyseisten muiden haltijoiden mahdollisuuksiin käyttää näitä oikeuksia.
– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
64 Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 3 artiklan 2 kohdan rikkomiseen.
65 Aluksi on todettava, että kyseisessä määräyksessä tarkastelluista unionin yksinomaista ulkoista toimivaltaa koskevista erilaisista tapauksista ainoastaan se, jota kyseisen määräyksen viimeinen osa koskee ja jossa on kyse tilanteesta, jossa kansainvälisen sopimuksen tekeminen ”voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta”, on käsiteltävässä asiassa merkityksellinen.
66 Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että kyseisessä viimeisessä osassa käytetty ilmaisu vastaa ilmaisua, jolla unionin tuomioistuin on tuomion AETR (EU:C:1971:32) 22 kohdassa määritellyt sellaisten kansainvälisten sitoumusten luonteen, joita jäsenvaltiot eivät saa tehdä unionin toimielinjärjestelmän ulkopuolella silloin, kun unionin yhteisiä sääntöjä on annettu perussopimuksen tavoitteiden toteuttamista varten.
67 Kyseistä ilmaisua on näin ollen tulkittava niiden tarkennusten valossa, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt siitä tuomiossa AETR (EU:C:1971:32) ja oikeuskäytännössä, joka on kehittynyt kyseisestä tuomiosta alkaen.
68 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riski siitä, että kansainvälisillä sitoumuksilla vaikutetaan haitallisesti unionin yhteisiin sääntöihin tai muutetaan kyseisten sääntöjen ulottuvuutta, millä voidaan perustella unionin yksinomainen ulkoinen toimivalta, on olemassa silloin, kun kyseiset sitoumukset kuuluvat näiden sääntöjen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio AETR, EU:C:1971:32, 30 kohta ja tuomio komissio v. Tanska, EU:C:2002:625, 82 kohta).
69 Tällaista riskiä koskevan toteamuksen edellytyksenä ei ole se, että kansainvälisten sitoumusten kattama ala ja unionin säännöstön kattama ala ovat täysin yhdenmukaiset (ks. vastaavasti lausunto 1/03, EU:C:2006:81, 126 kohta).
70 Kuten unionin tuomioistuin on useita kertoja painottanut, tällaiset sitoumukset voivat vaikuttaa unionin yhteisten sääntöjen ulottuvuuteen tai muuttaa sitä myös silloin, kun kyseiset sitoumukset kuuluvat alaan, jonka tällaiset säännöt jo suurelta osin kattavat (lausunto 2/91, EU:C:1993:106, 25 kohta; tuomio komissio v. Tanska, EU:C:2002:625, 82 kohta ja lausunto 1/03, EU:C:2006:81, 120 ja 126 kohta).
71 Lisäksi jäsenvaltiot eivät voi tehdä tällaisia sitoumuksia unionin toimielinjärjestelmän ulkopuolella, ja näin on, vaikka ei olisi olemassa mahdollista ristiriitaa näiden sitoumusten ja unionin yhteisten sääntöjen välillä (ks. vastaavasti lausunto 2/91, EU:C:1993:106, 25 ja 26 kohta ja tuomio komissio v. Tanska, EU:C:2002:625, 82 kohta).
72 Edellä esitettyä arviointia ei kumoa neuvoston, Alankomaiden kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan unionin yksinomainen ulkoinen toimivalta käsitetään Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien suppeammin.
73 Jaetun toimivallan käytöstä tehty pöytäkirja (N:o 25), johon kyseisen väitteen tueksi on vedottu ja jonka ainoassa artiklassa määrätään, että ”unionin toteuttaessa toimintaa tietyllä alalla, tämä toimivallan käytön soveltamisala ei kata kuin kyseessä olevassa unionin säädöksessä säädellyt asiat, eikä se siten koske asianomaista alaa kokonaisuudessaan”, koskee nimittäin ainoastaan – kuten sen sanamuodosta ilmenee – SEUT 2 artiklan 2 kohtaa eikä SEUT 3 artiklan 2 kohtaa. Sillä pyritään siis täsmentämään sen, että unioni käyttää sille perussopimuksissa annettua jäsenvaltioiden kanssa jaettua toimivaltaa, ulottuvuutta eikä rajoittamaan unionin yksinomaisen ulkoisen toimivallan ulottuvuutta SEUT 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, sellaisena kuin tätä on selvennetty edellä mieleen palautetussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
74 Näin ollen on korostettava sitä, että koska unionilla on vain toimivalta, joka sille on annettu, toimivallan, joka on kaiken lisäksi yksinomainen, olemassaolon on perustuttava suunnitellun kansainvälisen sopimuksen ja voimassa olevan unionin oikeuden välisen suhteen konkreettisesta tarkastelusta tehtyihin päätelmiin, joista seuraa, että tällainen sopimus voi vaikuttaa unionin yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta (ks. vastaavasti lausunto 1/03, EU:C:2006:81, 124 kohta).
75 SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun annetun toimivallan periaatteen mukaisesti asianomaisen osapuolen on tällaista tarkastelua varten osoitettava unionin ulkoisen toimivallan yksinomaisuus, johon asianomainen osapuoli haluaa vedota.
76 Käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että riidanalaisessa päätöksessä ei täsmennetä millään tavalla tulevaa yleisradio-organisaatioiden oikeuksien suojaamista koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta koskevien neuvottelujen sisältöä. Siinä ei myöskään yksilöidä niitä kyseisten neuvottelujen osatekijöitä, jotka kuuluvat sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan unionin toimivallan piiriin, eikä niitä kyseisten neuvottelujen osatekijöitä, jotka kuuluvat sen 1 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivallan piiriin.
77 Näissä olosuhteissa tässä tarkastelussa on suunniteltujen neuvottelujen sisällön osalta otettava huomioon vuoden 2002 suositus, vuoden 2008 muistio ja vuoden 2010 raportti, jotka komissio on liittänyt asiakirja-aineistoon ensimmäisen kanneperusteensa tueksi ja joiden osalta mikään osapuoli ei ole kiistänyt sitä, että niissä on esitetty tältä osin uusimmat merkitykselliset tiedot.
78 Näissä Euroopan neuvoston asiakirjoissa todetaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta alasta, että kyseisten neuvottelujen tavoitteena on yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaamista koskevan yleissopimuksen tekeminen.
79 Kuten direktiiveistä 93/83, 2001/29, 2004/48, 2006/115 ja 2006/116 ilmenee, kyseiset oikeudet kuuluvat unionin oikeudessa yhdenmukaistettuun oikeudelliseen kehykseen, jolla pyritään erityisesti takaamaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja jolla on siten, että siinä on otettu huomioon eräitä kehityssuuntauksia, jotka liittyvät teknologisiin haasteisiin, uuteen digitaaliseen ympäristöön ja tietoyhteiskunnan kehitykseen, otettu käyttöön järjestelmä, jossa on kyse yleisradio-organisaatioita koskevasta korkeatasoisesta ja yhtenäisestä suojasta niiden lähetysten osalta.
80 Tästä seuraa, että kyseisten organisaatioiden lähioikeuksien suoja, joka on Euroopan neuvostojen neuvottelujen kohde, on ymmärrettävä siten, että se on merkityksellinen ala tässä tarkastelussa.
81 Se, että kyseinen yhdenmukaistettu oikeudellinen kehys on otettu käyttöön erilaisilla oikeudellisilla välineillä, joilla säännellään myös muita immateriaalioikeuksia, ei ole omiaan kyseenalaistamaan tämän lähestymistavan oikeellisuutta.
82 Riskin, joka koskee sitä, että kansainvälisillä sitoumuksilla vaikutetaan haitallisesti unionin yhteisiin sääntöihin tai muutetaan kyseisten sääntöjen ulottuvuutta, olemassaolon arviointi ei voi nimittäin olla riippuvainen keinotekoisesta erosta, joka perustuu siihen, ovatko tällaiset säännöt yhdessä ja samassa unionin oikeuden välineessä vai eivät.
83 Niinpä unionin tuomioistuin on pitänyt erityisesti tuomion komissio v. Ranska (C‑239/03, EU:C:2004:598) 27 ja 29 kohdassa vesien suojelemista pilaantumiselta, joka on kyseisessä tuomiossa kyseessä olevan kansainvälisen sopimuksen kohde, ”alana” siitä huolimatta, että unionin merkityksellinen säännöstö sisältyi erilaisiin oikeudellisiin välineisiin.
84 Kyseisen alan tällaisen täsmentämisen jälkeen on todettava, että vuoden 2008 muistion eri kohtien eli sen 49, 52, 57 ja 78 kohdan mukaan kyseisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen on perustuttava unionin säännöstöön, johon immateriaalioikeuksia koskeva aineellinen oikeus, etenkin yleisradio-organisaatioiden immateriaalioikeuksia koskeva aineellinen oikeus, kuuluu laajalti.
85 Kuten neuvosto ja sitä väliintulijoina tukevat jäsenvaltiot myöntävät, unionin yhteiset säännöt kattavat jo tosiasiallisesti useita suunniteltujen neuvottelujen osatekijöitä, jotka on mainittu vuoden 2008 muistion liitteenä olevassa luettelossa.
86 Ensinnäkin osatekijöiden, jotka on yksilöity kyseisen luettelon I osassa, osalta Puolan tasavalta väittää tosin, että käsite ”yleisradio-organisaatio” voidaan kyseisen tulevan yleissopimuksen yhteydessä määritellä laajasti siten, että se ulottuu internetlähetystoiminnan tai rinnakkaislähetystoiminnan harjoittajiin.
87 Riippumatta siitä, mahdollistaako direktiivin 2001/29 2 artiklaan ja 3 artiklan 2 kohdan d alakohtaan, direktiivin 2006/115 7 artiklan 2 kohtaan ja 9 artiklan 1 kohdan d alakohtaan ja direktiivin 2006/116 3 artiklan 4 kohtaan sisältyvä viittaus langallisesti tai langattomasti siirrettyihin lähetyksiin uuden digitaaliteknologian yhteydessä sen, että tällaiset lähetystoiminnan harjoittajat sisällytetään kyseistä alaa koskevien unionin yhteisten sääntöjen soveltamisalaan, on kuitenkin joka tapauksessa – kuten komissio väittää – kiistatonta, että neuvottelulla, jolla pyritään tavalla tai toisella sisällyttämään kyseiset lähetystoiminnan harjoittajat tulevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen soveltamisalaan etenkin sitä kautta, että kyseisen yleissopimuksen yhteydessä omaksutaan ”teknologisesti neutraali” ”yleisradio-organisaation” määritelmä, kuten vuoden 2010 raportin 13 kohdassa ehdotetaan, olisi horisontaalinen vaikutus tällaisten organisaatioiden lähioikeuksien suojaa koskevien unionin yhteisten sääntöjen kokonaisuuden ulottuvuuteen.
88 Toiseksi osatekijöiden, jotka on yksilöity vuoden 2008 muistion liitteenä olevan luettelon II osassa, osalta osapuolten kesken on riidatonta, että osatekijät, jotka koskevat tallennusoikeutta, kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta, yleisön saataviin saattamista koskevaa oikeutta, levitysoikeutta, kyseisiä oikeuksia koskevia rajoituksia ja poikkeuksia, kyseisten oikeuksien suojan voimassaoloaikaa, teknisiä toimenpiteitä koskevia velvoitteita ja oikeuksien hallinnointitietoja koskevia velvoitteita, kuuluvat unionin yhteisten sääntöjen piiriin ja että kyseisiä osatekijöitä koskevat neuvottelut voivat vaikuttaa kyseisiin yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta.
89 Osapuolet ovat sen sijaan eri mieltä neljästä kyseisessä II osassa mainitusta osatekijästä eli edelleen lähettämistä koskevasta oikeudesta, yleisölle välittämistä koskevasta oikeudesta, lähetystä edeltävien signaalien suojasta ja yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien noudattamisesta.
90 Ensinnäkin edelleen lähettämistä koskevan oikeuden osalta Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta väittävät, että unionin oikeudessa on toteutettu ainoastaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen, koska se koskee direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohdan mukaan pelkästään edelleen lähettämistä vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä. Kyseiset neuvottelut voivat kuitenkin johtaa siihen, että yleisradio-organisaatioiden hyväksi vahvistetaan yksinoikeus, joka koskee edelleen lähettämistä myös langallisesti, etenkin internetin kautta.
91 Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohta ei koske tilannetta, joka on rinnastettavissa lausunnon 2/91 (EU:C:1993:106) 18 ja 21 kohdassa todettuun tilanteeseen; lausunnossa unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseisessä tilanteessa unionilla ei ole yksinomaista toimivaltaa sen takia, että sekä unionin oikeuden säännökset ja määräykset että kyseisen kansainvälisen yleissopimuksen määräykset ovat vähimmäissääntelyä. Kyseisessä direktiivin 2006/115 säännöksessä annetaan nimittäin edelleen lähettämistä koskevalle oikeudelle aineellinen täsmällinen ulottuvuus unionin oikeudessa rajoittamalla se edelleen lähettämiseen vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä.
92 Kuten komissio väittää, Euroopan neuvoston neuvottelut, joilla – kuten vuoden 2008 muistion 54 kohdassa ehdotetaan – pyritään ulottamaan kyseinen oikeus langalliseen edelleen lähettämiseen tai edelleen lähettämiseen internetin kautta, voivat näin ollen muuttaa edelleen lähettämistä koskevaa oikeutta koskevien unionin yhteisten sääntöjen ulottuvuutta.
93 Lisäksi – kuten myös komissio korostaa – unionin yhteiset säännöt kattavat jo osittain langallista edelleen lähettämistä koskevan yleisradio-organisaatioiden oikeuden sellaisenaan kyseisten organisaatioiden eri immateriaalioikeuksien, joita säännellään unionin oikeudessa, välisen vuorovaikutuksen takia. Kuten unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa ITV Broadcasting ym. (C‑607/11, EU:C:2013:147), yleisölle välittämistä koskeva yksinoikeus, joka maanpäällisiä televisiolähetyksiä lähettävillä yleisradio-organisaatioilla on direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan nojalla niiden tekijänoikeudella suojattuihin lähetyksiin, kattaa nimittäin yksinoikeuden sen sallimiseen tai kieltämiseen, että toinen organisaatio lähettää tällaisia teoksia edelleen internetin kautta.
94 Toiseksi neuvosto ja useat sitä väliintulijoina tukevat jäsenvaltiot väittävät yleisölle välittämistä koskevan oikeuden osalta, että kyseiset neuvottelut voivat mennä unionin säännöstöä pidemmälle siten, että niissä ulotetaan – toisin kuin direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohdassa – kyseinen oikeus paikkojen, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan, ulkopuolelle.
95 Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava komission tavoin, että vuoden 2008 muistiossa ja vuoden 2010 raportissa ei ole mainittu tätä ja että neuvosto ja väliintulijoina olevat jäsenvaltiot eivät ole puolestaan esittäneet mitään seikkoja väitteidensä tueksi.
96 Vuoden 2002 suosituksen ja etenkin kyseisen suosituksen liitteeseen sisältyvän otsikon ”Myönnettävät oikeudet” f kohdan ja kyseisen suosituksen perustelujen 24 kohdan mukaan yleisölle välittämistä koskevan oikeuden ulottuvuus on päinvastoin määriteltävä sen ulottuvuuden perusteella, josta on määrätty Rooman yleissopimuksen 13 artiklan d kohdassa, jossa kyseinen ulottuvuus rajoitetaan paikkoihin, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan.
97 Kolmanneksi lähetystä edeltävien signaalien suojan osalta neuvosto ja useat sitä väliintulijoina tukevat jäsenvaltiot tosin huomauttavat perustellusti, että yleisradio-organisaatiot eivät nauti voimassa olevan unionin oikeuden nojalla kyseisten signaalien suojaa sellaisinaan, kun taas vuoden 2008 muistion 41–43 ja 54 kohdan ja vuoden 2010 raportin 14 kohdan mukaan kyseiset neuvottelut voivat johtaa tällaisen suojan käyttöön ottamiseen sen takia, että kyseiset signaalit ovat haavoittuvaisia kielletyille haltuunotto- tai hyödyntämistoimille.
98 Yksi ratkaisuista, jonka komissio on maininnut ja joka on vuoden 2008 muistion 43 kohdan mukaan huomionarvoinen, eli käsitteen ”lähetykset” laajentaminen lähetystä edeltäviin signaaleihin siten, että viimeksi mainitut sisällytetään yleisradio-organisaatioille annettujen erilaisten oikeuksien suojan piiriin, voi kuitenkin kiistatta muuttaa kyseistä alaa koskevien unionin yhteisten sääntöjen ulottuvuutta horisontaalisesti.
99 Muista mahdollisista ratkaisuista, jotka unionin tuomioistuimessa on tuotu esiin, kuten lähetystä edeltävien signaalien oikeudellisen sui generis ‑suojan käyttöön ottamisesta tai teknisten toimenpiteiden suojaa koskevien säännösten soveltamisesta lähetystä edeltäviin signaaleihin on todettava, että koska vuoden 2008 muistiossa tai vuoden 2010 raportissa ei viitata niihin ja koska neuvosto ja väliintulijoina olevat jäsenvaltiot eivät ole esittäneet mitään väitteidensä tueksi, ne vaikuttavat tässä vaiheessa hypoteettisilta ja niitä ei voida näin ollen ottaa huomioon määritettäessä sitä, onko unionin toimivalta käsiteltävässä asiassa yksinomainen vai jaettu.
100 Neljänneksi yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien noudattamisen osalta neuvosto ja useat sitä väliintulijoina tukevat jäsenvaltiot väittävät – ilman, että ne kiistävät sitä, että seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja tilanteessa, jossa kyseisiä oikeuksia loukataan, säännellään unionin oikeudessa direktiivin 2001/29 8 artiklassa ja direktiiviin 2004/48 sisältyvien yhteisten sääntöjen kokonaisuudessa – kuitenkin, että kyseiset neuvottelut voivat johtaa siihen, että – toisin kuin unionin lainsäädännössä – otetaan käyttöön sopimuspuolia koskeva velvoite määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia tällaisista loukkauksista.
101 On kuitenkin todettava komission tavoin, että vuoden 2008 muistiossa ja vuoden 2010 raportissa ei ole mainittu tätä ja että mikään Euroopan neuvostossa käytäviin tuleviin neuvotteluihin liittyvä seikka ei tue edellisessä kohdassa toistettuja väitteitä.
102 Edellä esitetystä arvioinnista ilmenee, että yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien suojaamista koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta koskevien neuvottelujen sisältö, sellaisena kuin se on rajattuna vuoden 2002 suosituksella, vuoden 2008 muistiolla ja vuoden 2010 raportilla, kuuluu unionin yhteisten sääntöjen suurelta osin kattamaan alaan ja että kyseiset neuvottelut voivat vaikuttaa unionin yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta. Kyseiset neuvottelut kuuluvat näin ollen unionin yksinomaisen toimivallan piiriin.
103 Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on tehty SEUT 3 artiklan 2 kohdan vastaisesti.
Toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste
104 Koska ensimmäinen kanneperuste on perusteltu, riidanalainen päätös on kumottava eikä komission kanteensa tueksi esittämiä muita kanneperusteita ole tarpeen tutkia.
Oikeudenkäyntikulut
105 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut neuvoston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaisesti Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta, Yhdistynyt kuningaskunta ja parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 19.12.2011 tekemä päätös, joka koskee Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden osallistumista neuvotteluihin yleisradio-organisaatioiden oikeuksien suojaamista koskevasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, kumotaan.
2) Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
3) Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset