Valitus, jonka Helleenin tasavalta on tehnyt 6.6.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-112/15, Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio, 30.3.2017 antamasta tuomiosta

(asia C-341/17 P)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: G. Kanellopoulos, A. Vasilopoulou ja E. Leftheriotou)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta hyväksymään sen valituksen, kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 30.3.2017 asiassa T-112/15 antaman tuomion siltä osin kuin siinä hylätään sen kanne, hyväksymään Helleenin tasavallan 2.3.2015 nostama kanne, kumoamaan 19.12.2014 annettu Euroopan komission päätös 2014/950/EU siltä osin kuin siinä jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle Helleenien tasavallalle pinta-alatukeen liittyvillä aloilla hakuvuonna 2008 aiheutuneet menot, jotka vastaavat a) 10 prosenttia niiden menojen kokonaismäärästä, jotka ovat aiheutuneet laitumiin liittyvästä tuesta; b) 5 prosenttia niiden menojen kokonaismäärästä, jotka ovat aiheutuneet pinta-alaan sidotusta lisätuesta, ja c) 5 prosenttia niiden menojen kokonaismäärästä, jotka ovat aiheutuneet maaseudun kehityksen alalla, ja velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen:

A. Siltä osin kuin on kyse valituksenalaisen tuomion siitä osasta, jossa viitataan ensimmäiseen kanneperusteeseen, joka koskee 10 prosentin suuruista rahoitusoikaisua laidunmaana käytettyihin aloihin liittyvän tuen osalta (valituksenalaisen tuomion 23–106 kohta), valittaja esittää kolme valitusperustetta:

Ensimmäinen valitusperuste perustuu 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan virheelliseen tulkitsemiseen ja soveltamiseen laitumen määritelmän osalta, SEUT 296 artiklan virheelliseen tulkitsemiseen ja soveltamiseen ja valituksenalaisen tuomion perustelujen riittämättömyyteen ja puutteellisuuteen.

Toinen valitusperuste perustuu SEUT 296 artiklan virheelliseen tulkitsemiseen ja soveltamiseen ja/tai valituksenalaisen tuomion riittämättömiin perusteluihin siltä osin kuin siinä on hylätty Helleenien tasavallan esittämät väitteet komission päätöksen perustelujen oikeellisuudesta.

Kolmannessa valitusperusteessa väitetään lisäksi, että valituksenalainen tuomio on annettu suhteellisuusperiaatetta loukaten ja siinä on tulkittu ja sovellettu virheellisesti SEUT 296 artiklaa; lisäksi kyseisen tuomion perustelut ovat riittämättömät.

B. Siltä osin kuin on kyse valituksenalaisen tuomion siitä osasta, jossa viitataan toiseen kanneperusteeseen, joka koskee 5 prosentin suuruista rahoitusoikaisua pinta-alaan sidotun lisätuen osalta (valituksenalaisen tuomion 107–137 kohta), valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen. Ensimmäinen (neljäs valitusperuste) perustuu asetuksen N:o1290/2005 31 artiklan ja asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan virheelliseen tulkitsemiseen ja soveltamiseen sekä valituksenalaisen tuomion virheellisiin, puutteellisiin ja ristiriitaisiin perusteluihin, kun taas näistä valitusperusteista jälkimmäisessä vedotaan siihen, että valituksenalaisen tuomio on annettu suhteellisuusperiaatetta loukaten ja siinä on tulkittu ja sovellettu virheellisesti SEUT 296 artiklaa; lisäksi kyseisen tuomion perustelut ovat riittämättömät ja ristiriitaiset.

C. Lopuksi valituksenalaisen tuomion siitä osasta, joka koskee kolmatta kanneperustetta, joka liittyy 5 prosentin suuruiseen rahoitusoikaisuun maaseudun kehityksen alalla (valituksenalaisen tuomion 138–168 kohta), valittaja väittää (kuudes valitusperuste), että valituksenalaiselle tuomiolle on – siltä osin kuin siinä hylätään osittain Helleenien tasavallan vaatimukset – ominaista perustelujen täydellinen puuttuminen.

____________