JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
DÁMASO RUIZ-JARABO COLOMER
7 päivänä marraskuuta 2002 (1)

Asia C-182/01

Saatgut-Treuhandverwaltungs GmbH

vastaan

Werner Jäger

(Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Kasvilajikkeet – Suojaamisjärjestelmä – Asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohta ja asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohta ja 8 artikla – Kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö – Käsite – Järjestölle asetettu velvoite toimia ainoastaan jäsentensä nimissä – Viljelijöille myönnetty lupa käyttää omilla maillaan suojatun lajikkeen korjatusta sadosta saatua tuotetta lisäystarkoituksiin – Tiedonantovelvollisuuden ulottuvuus yhteisön kasvinjalostajanoikeuden haltijoihin nähden

1.       Oberlandesgericht Düsseldorfin (Saksa) EY 234 artiklan mukaisesti esittämien kahden ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisemiseksi on tulkittava yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annettua asetusta (EY) N:o 2100/94 (2) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa, jossa velvoitetaan maatalouden vapautusoikeutta käyttävät toimittamaan tietyt tiedot, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1768/95 (3) 8 artiklan kanssa, jossa säädetään kyseisen vapautuksen soveltamista koskevat säännöt. Lisäksi on tarkasteltava asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohtaa, jossa tarkastellaan mahdollisuutta, jonka mukaan kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö voi vedota yhdessä muiden järjestöjen kanssa jäsentensä oikeuksiin.

I  Tosiseikat

2.       Pääasian kantaja on Saksan oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö Saatgut-Treuhandverwaltung. Yhtiön tarkoituksena on välittömästi tai välillisesti siemeniä tuottavien, myyvien tai siemenien tuotantoon tai kauppaan osallistuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden sekä henkilöyhtiöiden taloudellisten intressien ajaminen.

Yhtiön toimintaan kuuluu kasvinjalostajanoikeuksien haltijoiden oikeuksien valvonta kansallisella ja kansainvälisellä alalla ja erityisesti sen yhtiömiesten tai kolmansien kasvinjalostajanoikeuksia koskevien tarkastusten toteuttaminen siementen lisäys- ja myyntiyrityksissä, kasvilajikkeiden käyttölupamaksujen kerääminen ja sellaisten yleisten toimenpiteiden suorittaminen, joilla edistetään tuotantoa, varmistetaan myynti ja moitteettoman ja laadukkaan siemenen tarjonta kuluttajille. Yhtiön toimialaan ei kuitenkaan kuulu siemenen osto tai myynti.

3.       Oberlandesgericht Düsseldorf toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, että yhtiön yhtiömiehinä ovat Sortenschutzgesetzin (Saksan laki kasvilajikkeiden suojelusta), asetuksen N:o 2100/94 tai molempien säännösten mukaiset kasvilajikkeiden haltijat ja kasvilajikkeiden käyttöön yksinoikeuden saaneet luvanhaltijat. Näyttää siltä, että Saatgut-Treuhandverwaltungin yhtiömiehenä on myös Bundesverband Deutscher Pflanzenschützer e. V., joka on ryhmittymä, johon kuuluu muun muassa useita kasvilajikkeiden käyttöoikeuksien haltijoita ja käyttöön yksinoikeuden saaneita luvanhaltijoita. (4)

4.       Kantaja käyttää kirjallisten valtuutusten perusteella omissa nimissään viljelijän etuoikeuden soveltamisesta johdettuja yli 60 kasvinjalostajanoikeuksien haltijan tai käyttöluvanhaltijan oikeuksia yli 500 suojatun lajin osalta Saksan tuomioistuimissa satoja maanviljelijöitä, muun muassa pääasian vastaajana olevaa Jägeriä, vastaan.

Ensimmäinen niistä henkilöryhmistä, joiden oikeuksiin kantaja vetoaa, koostuu sen yhtiömiehistä; toinen ryhmä koostuu erään Saatgut-Treuhandverwaltungin yhtiömiehenä olevan liiton jäsenistä; kolmas ryhmä koostuu henkilöistä, jotka antavat sille valtuutuksen puolustaa kasvinjalostajanoikeuksiaan omissa nimissään vastinetta vastaan silloin, kun maanviljelijät käyttävät maillaan lisäystarkoituksessa suojatun kasvilajikkeen korjatusta sadosta saatua tuotetta.

5.       Kanteen tarkoituksena on saada selville, missä määrin Jäger on käyttänyt kasvukautena 1997/1998 maillaan lisäystarkoituksessa yli 500 luetellun kasvilajikkeen, muun muassa perunan, talvivehnän, kesävehnän, talviohran, kesäohran, kauran, talvirukiin, herneen, härkäpavun, ruisvehnän, keltalupiinin korjatusta sadosta saatua tuotetta. Luetelluista kasvilajikkeista 1/3 on asetuksen N:o 2100/94 ja 2/3 Saksan lain mukaan suojattuja lajikkeita.

Kantaja katsoo, että maanviljelijän on ilman muuta toimitettava kantajalle kyseiset tiedot, mutta ei katso velvollisuudekseen osoittaa, että vastaaja on joka tapauksessa viljellyt tiettyä lajiketta tai kuinka laajasti viljelijä on näin toiminut. Jäger vastustaa tätä väitettä muun muassa sillä perusteella, ettei vastapuolella ole näyttöä siitä, että vastaaja olisi käyttänyt suojattuja kasvilajikkeita.

II  Ennakkoratkaisukysymykset

6.       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen. Oberlandesgericht Düsseldorf, johon päätöksestä valitettiin, päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:

”1)

Voiko Saksan oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö olla

a)

asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden (asetuksessa: ’omistajien’) järjestö ja voiko

b)

sellainen yhtiö käyttää tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta johtuvia oikeuksia myös sellaisten kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden puolesta, jotka eivät ole sen yhtiömiehiä, vaan sen yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä ja voiko

c)

sellainen yhtiö käyttää vastiketta vastaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta johtuvia oikeuksia myös sellaisten kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden puolesta, jotka eivät ole sen yhtiömiehiä, eivätkä yhtiön yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä?

2)

Onko neuvoston asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudennen luetelmakohdan säännöksiä, kun ne luetaan yhdessä komission asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan kanssa tulkittava siten, että asetuksen N:o 2100/94 mukaan suojatun lajikkeen kasvinjalostajanoikeuden haltija saa vaatia kaikilta maanviljelijöiltä edellä mainituissa säännöksissä olevat tiedot siitä riippumatta, onko olemassa mitään viitteitä, joiden mukaan maanviljelijä olisi ylipäätään toteuttanut asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan mukaisen käyttötoimenpiteen kysymyksessä olevan lajikkeen osalta tai käyttänyt kyseistä lajiketta – vähintäänkin – muuten tilallaan?”

III  Asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö

7.       Asetuksen N:o 2100/94 1 artiklan mukaan kyseisessä asetuksessa on ”otettu käyttöön ainoa ja yksinomainen kasvilajikkeiden suojaamista koskeva yhteisön järjestelmä, joka on yhteisön teollisoikeuksien suojaamisen muoto kasvilajikkeiden osalta”. Jäsenvaltioilla on asetuksen tultua voimaan oikeus myöntää kansallisia suojattuja oikeuksia, mutta 92 artiklassa kielletään päällekkäissuoja, minkä vuoksi lajike, jolla on yhteisön suoja ei voi saada kansallista kasvilajikesuojaa eikä patenttia. Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien suojaamisen kohteena voivat olla kaikkien kasvitieteellisten sukujen ja lajien lajikkeet, mukaan lukien hybridit.

8.       Kasvilajikesuojan saamiseksi lajikkeiden on oltava erotettavia, yhtenäisiä, pysyviä, uusia ja niillä on oltava oma nimi. Yhteisön kasvinjalostajanoikeuteen on oikeutettu henkilö, joka on jalostanut tai löytänyt ja kehittänyt lajikkeen, tai henkilö, jolla on hänen oikeutensa.

9.       Asetuksen N:o 2100/94 13 artiklassa varataan kasvinjalostajanoikeuden haltijalle oikeus toteuttaa lajikkeen osalta tiettyjä toimia, jotka on lueteltu kyseisen artiklan 2 kohdassa: a) tuotanto tai lisäys (monistus), b) pakkaaminen lisäystarkoituksiin, c) myyntiin tarjoaminen, d) myynti tai muu kaupan pitämisen muoto, e) vienti yhteisöstä, f) tuonti yhteisöön ja g) hallussa pitäminen edellä mainituissa kohdissa mainittuihin tarkoituksiin. Haltija voi antaa valtuudet näiden toimien toteuttamiseen. Hän voi myös asettaa luvalleen ehtoja ja rajoituksia.

10.     Asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksesta kasvinjalostajanoikeuksiin ja siinä annetaan maataloustuotannon suojelemiseksi viljelijöille lupa käyttää lisäystarkoituksiin omilla pelloillaan korjattua tuotetta, jonka he ovat saaneet istuttamalla omalle tilalleen sellaisen lajikkeen, muun kuin hybridilajikkeen tai synteettisen lajikkeen, lisäysaineistoa, johon sovelletaan yhteisön kasvilajikesuojaa. Viljelijän etuoikeutta sovelletaan ainoastaan tiettyihin viljelylajeihin, jotka on lueteltu kyseisen artiklan 2 kohdassa ja jaettu neljään ryhmään: rehukasvit, öljy- ja kuitukasvit, vilja ja perunat.

Kansallinen tuomioistuin pyytää tulkitsemaan kyseisen artiklan 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa, jossa säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen mahdollistavat sekä jalostajan ja viljelijän lailliset edut turvaavat edellytykset vahvistetaan – – soveltamista koskevin säännöin seuraavin perustein:

– –

– viljelijät ja lajittelutoimien suorittajat toimittavat pyydettäessä omistajille kaiken asiaankuuluvan tiedon; – – .”

11.     Täyttääkseen asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdassa asetetun velvoitteen komissio on antanut maataloutta koskevan vapautuksen soveltamista koskevista säännöistä asetuksen N:o 1768/95. Viljelijöillä, jotka käyttävät edellä mainittua oikeutta, on velvollisuus maksaa kasvinjalostajanoikeuden haltijalle kohtuullinen palkkio, jonka on oltava selvästi pienempi kuin samalla alueella saman lajikkeen lisäysaineiston luvanvaraisen tuotannon osalta perittävä summa. Tästä velvoitteesta vapautetaan pienviljelijät, jotka on määritelty asetuksessa N:o 2100/94.

12.     Oberlandesgericht Düsseldorf pyytää tulkitsemaan asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohtaa, jossa annetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestöille mahdollisuus vedota yhdessä jäsentensä oikeuksiin, ja 8 artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään yksityiskohtaisesti maanviljelijän tiedonantovelvollisuudesta kasvinjalostajanoikeuden haltijaan nähden.

Asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdassa mainittuihin oikeuksiin voivat turvautua yksittäiset omistajat, useat omistajat yhdessä tai yhteisöön yhteisön tasolle, kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti sijoittautunut omistajien järjestö. Omistajien järjestö voi toimia ainoastaan jäsentensä puolesta ja ainoastaan niiden puolesta, jotka ovat luovuttaneet järjestölle kirjalliset valtuudet. Sen on toimittava joko yhden tai useamman jäsenensä tai valtuuttamiensa tilintarkastajien välityksellä valtakirjojen rajoissa.”

Nyt esillä olevan asian kannalta 8 artiklassa on merkittävää seuraava:

Jos tällaista sopimusta ei ole tehty, viljelijän on toimitettava kasvinjalostajanoikeuden haltijalle tämän pyynnöstä selvitys seuraavista tiedoista: a) viljelijän nimi, kotipaikka ja tilan osoite, b) tiedot siitä, onko viljelijä käyttänyt tilansa pello(i)lla kasvinjalostajanoikeuden haltijan yhteen tai useampaan lajikkeeseen kuuluvaa korjattua tuotetta, c) jos hän on käyttänyt tällaista korjattua tuotetta, käytetty määrä, d) sen tai niiden henkilöiden nimet ja osoitteet, joiden palveluja hän on käyttänyt kyseisen korjatun tuotteen valmistuksessa istutusta varten ja e) jos b, c tai d alakohtaa koskevia tietoja ei voida vahvistaa 14 artiklan säännösten mukaisesti, kyseisten lajikkeiden lisäysaineistoon luvanvaraisen tuotannon osalta käytetty määrä sekä sen valmistajan nimi ja osoite.

Edellä mainittujen tietojen on koskettava kuluvaa markkinointivuotta ja yhtä useampaa niistä edeltävistä kolmesta markkinointivuodesta, joiden osalta haltija ei vielä ole pyytänyt tietoja.

IV  Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa

13.     Asian käsittelyn yhteydessä kirjalliset huomautuksensa ovat esittäneet EY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklassa määrätyn ajan kuluessa Saatgut-Treuhandverwaltung, Jäger, Italian hallitus ja komissio.

Suulliset huomautuksensa ovat 3.10.2002 pidetyssä istunnossa esittäneet Saatgut-Treuhandverwaltungin edustaja, Jägerin edustaja sekä Yhdistyneen kuningaskunnan asiamies ja komission asiamies.

V  Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

14.     Tällä kysymyksellä, jonka kansallinen tuomioistuin on jakanut kolmeen osaan, tiedustellaan, voiko Saksan lainsäädännön mukainen rajavastuuyhtiö olla asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö ja voiko sellainen yhtiö käyttää 1 kohdasta seuraavia oikeuksia myös sellaisten kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden puolesta, jotka eivät ole sen yhtiömiehiä, vaan sen yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä ja myös sellaisten kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden puolesta, jotka eivät ole sen yhtiömiehiä, eivätkä yhtiön yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä, mutta jotka ovat antaneet sille valtuudet käyttää oikeuksiaan vastinetta vastaan.

A  Esitetyt huomautukset

15.     Saatgut-Treuhandverwaltung -yhtiö toteaa, ettei yhteisön lainsäätäjä ole määritellyt kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestön käsitettä, ja ehdottaa, että kyseiselle käsitteelle annettaisiin laaja merkitys, jotta haltijat, jotka asiaan liittyvien maanviljelijöiden suuren määrän vuoksi eivät voi vaatia oikeuksiaan yksittäisesti, voisivat esittää vaatimuksensa yhdessä muiden kanssa. Tähän yhtiön mukaan riittää, että kasvinjalostajan oikeuden haltija tai yksinomaisen käyttöoikeuden haltija antaa valtuudet järjestölle ja saa näin jäsenen aseman. Sitä suuremmalla syyllä yhtiöllä on tämän jälkeen valtuudet toimia niiden haltijoiden nimissä, jotka ovat antaneet sille valtuudet ja sen lisäksi kuuluvat liittoon, jolla puolestaan on yhtiömiehen asema.

16.     Jäger katsoo, ettei rajavastuuyhtiö muodostu asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista yhtiömiehistä. Lainsäätäjä on käytetyn terminologian perusteella ajatellut ammatillista etujärjestöä, joka on oikeudelliselta muodoltaan liitto tai jolla on sitä vastaava rakenne, eikä oikeudellisesti ja organisaatioltaan itsenäistä yritystä, joka ei edusta haltijoiden yksittäisiä etuja. Jägerin mielestä kantaja on ainoastaan laskuttava yritys, joka toimii puhtaasti taloudellisin perustein.

17.     Italian hallitus katsoo, että kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestöllä ei voi olla yhtiön muotoa eikä oikeushenkilöllisyyttä. Jos sillä olisi tällainen muoto, siitä tulisi ulkopuolinen suhteessa kasvinjalostajanoikeuden haltijoihin eikä sille näin ollen voitaisi luovuttaa asetuksen N:o 2100/94 14 artiklassa kasvinjalostusoikeuden haltijoille tunnustettuja etuja.

18.     Komissio katsoo, että riidanalaista käsitettä on tulkittava laajasti. Se, että kasvinjalostajanoikeuden haltija voi yksilönä tai useat haltijat yhdessä voivat vedota oikeuksiinsa ryhmän tai järjestön välityksellä, merkitsee sitä, että järjestö on asiavaltuuden osalta katsottava yksittäiseksi haltijaksi. Saksan oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö toimii komission mukaan näin ollen haltijoiden järjestönä jäsentensä ja niiden hyväksi, jotka kuuluvat sen yhtiömiehenä olevaan järjestöön, mutta ei niiden hyväksi, jotka eivät ole sen yhtiömiehiä, eivätkä yhtiön yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä, mutta antavat sille valtuudet vedota vastiketta vastaan niiden oikeuksiin.

B  Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen

19.     Yhdyn komission näkemykseen asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdasta. Tässä säännöksessä kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestön käsitteelle annettu tulkinta on niin laaja, että voidaan ajatella yhteisön lainsäätäjän halunneen liittää siihen kaikki jäsenvaltioissa käytetyt yhdistysten käsitteet. Järjestön on kuitenkin sille annetusta oikeudellisesta muodosta riippumatta täytettävä kaikki sen toiminnalle kyseisessä asetuksessa asetetut vaatimukset.

20.     Asetuksessa N:o 1768/95 asetetaan edellytykset maanviljelijän etuoikeuden käytölle. Asetuksen 3 artiklan mukaan asetuksen N:o 2100/94 14 artiklasta johtuvia kasvinjalostajanoikeuden haltijan oikeuksia ja velvoitteita, jotka ovat muita kuin oikeus palkkioon määritettävissä olevana maksuna, ei voida siirtää toiselle.

Tässä säännöksessä tunnustetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijalle kolme oikeutta: periä korvaus etuoikeutta käyttävältä maanviljelijältä, valvoa tähän vapautukseen sovellettavan lainsäädännön noudattamista ja saada asianmukaiset tiedot maanviljelijältä ja muilta, jotka ovat jalostaneet tuotetta sen myöhempää istutusta varten.

21.     Asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa annetaan mahdollisuus vedota näihin oikeuksiin niiden haltijalle itselleen, useille haltijoille yhdessä tai yhteisöön yhteisön tasolle, kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti sijoittautuneelle haltijoiden järjestölle.

En kannata Italian hallituksen perusteluja. Koska yhtiön kaikki yhtiömiehet ovat kasvinjalostajanoikeuden haltijoita ja sen toimialana on vedota asetuksen N:o 2100/94 14 artiklasta johtuviin oikeuksiin, se, että yhtiöllä on oma oikeushenkilöllisyys ei riko asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohtaa, sillä kyseisessä säännöksessä, kuten olen jo todennut, järjestöllä ei edellytetä olevan tiettyä oikeudellista muotoa.

Vastustan myös näkemystä, jonka mukaan yhtiölle luovutetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijan oikeudet. Yhtiömiehen aseman saaminen järjestössä, joka on muodoltaan rajavastuuyhtiö, ei edellytä oikeuksien luovuttamista varsinkaan, kun saman artiklan 1 kohdassa säädetään, että oikeuksia, jotka ovat muita kuin oikeus määritettävissä olevaan maksuun ja joihin järjestö voi vedota, ei voida siirtää toiselle, jollei siirtämiseen liity yhteisön suojatun nimikkeen samanaikainen siirtäminen.

22.     Asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa asetetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestöille useita vaatimuksia. Ensiksi ne voivat toimia vain jäsentensä nimissä ja näiden on oltava kasvinjalostajanoikeuden haltijoita. Tässä säännöksessä suljetaan pois mahdollisuus, että järjestöt voisivat toimia omissa nimissään tai sivullisten nimissä, niin kuin pääasian kantajana oleva yhtiö on tehnyt. Säännöksessä estetään myös se, että suojattujen kasvilajikkeiden käyttöluvanhaltijat, riippumatta siitä, onko niillä yksinoikeus, kuuluisivat kyseisiin järjestöihin, koska ne eivät ole kasvinjalostajanoikeuden haltijoita eikä niillä näin ollen ole asetuksen N:o 2100/94 14 artiklassa viimeksi mainituille maanviljelijän etuoikeuksien sääntelyn yhteydessä tunnustettuja oikeuksia.

Toiseksi järjestön jäsenen tai yhtiön yhtiömiehen asema on välttämätön mutta ei riittävä edellytys, sillä järjestö edustaa jäseniään ainoastaan silloin, kun nämä ovat antaneet sille kirjalliset valtuudet. Edellytyksenä on, että tämä muodollisuus täytetään perustamisasiakirjassa tai että haltija täyttää sen myöhemmin.

23.     Näin ollen jos oletetaan, että Saksan lainsäädännössä, jolla säännellään rajavastuuyhtiöiden perustamista ja toimintaa, sallitaan kyseisten vaatimusten täyttäminen, minkä asian arvioiminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, tällainen yhtiö voi olla asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö.

24.     Sama pätee olettamukseen, jonka mukaan kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden liitto on puolestaan yhtiömiehenä rajavastuuyhtiössä, joka käyttää maanviljelijän etuoikeudesta kasvilajikkeiden haltijoille johtuvia oikeuksia. Jos liitto sellaisenaan koostuu haltijoista, yhtiö voi myös toimia näiden nimissä edellyttäen, että nämä ovat antaneet sille nimenomaiset valtuudet. Kyseisen säännön perusteella on mahdollista, että jäsenvaltiossa perustettu haltijoiden järjestö vetoaa kyseisessä valtiossa sellaisten toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden haltijoiden oikeuksiin, jotka ovat perustaneet järjestön suojellakseen yhdessä oikeuksiaan.

25.     Edellä mainittujen vaatimusten noudattamisesta seuraa kuitenkin, että asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö ei voi käyttää sellaisten henkilöiden oikeuksia, jotka eivät ole sen jäseniä. Tämä koskee tapausta, jossa henkilöt, joilla ei ole minkäänlaista yhtiöllistä sidosta Saatgut-Treuhandverwaltungiin, ovat antaneet sille valtuudet käyttää vastinetta vastaan maanviljelijän etuoikeuteen liittyviä oikeuksiaan.

En kannata Saatgut-Treuhandverwaltungin näkemystä, jonka mukaan kasvinjalostajanoikeuden haltija saa jäsenen aseman pelkästään antamalla valtuutuksen. En kiistä sitä, etteikö tämä olisi oikea tapa toimia muodostettaessa ryhmittymää, joka suojelee yhteisesti laillisia etuja, mutta jos kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestöllä on kaupallisen osakeyhtiön muoto, siihen voi liittyä vain osakkaana: kasvinjalostajanoikeuden haltijan antama valtuutus käyttää oikeuksiaan vastinetta vastaan ei vastaa osakkaan aseman hankkimista.

26.     Edellä esitetyn perusteella katson, että Saksan lainsäädännön mukainen rajavastuuyhtiö voi olla asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö ja sellaisena vedota kasvilajikkeiden haltijoiden hyväksi 1 kohdassa säädettyihin oikeuksiin edellyttäen, että nämä ovat sen yhtiömiehiä ja ovat antaneet sille kirjalliset valtuudet ja että tämä toimii näiden nimissä. Edellä mainitulla yhtiöllä on valtuudet käyttää näitä oikeuksia sellaisten kasvilajikkeiden haltijoiden nimissä, jotka ovat yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä, jos nämä ovat antaneet siihen kirjalliset valtuudet. Sen sijaan yhtiö ei edusta sellaisia, jotka eivät ole yhtiömiehiä tai yhtiömiehen asemassa olevan liiton jäseniä.

VI  Toinen ennakkoratkaisukysymys

27.     Oberlandesgericht Düsseldorf tiedustelee kysymyksellään, tarkoittavatko sen mainitsemat säännökset sitä, että yhteisön suojatun kasvilajikkeen haltija saa vaatia kaikilta maanviljelijöiltä asianmukaisia tietoja, joiden perusteella haltija voi vaatia maksun suorittamista etuoikeuden käytöstä, vaikka ei olisi viitteitä siitä, että maanviljelijä olisi käyttänyt lajiketta mihinkään asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun toimeen, esim. tuottamiseen tai muuhun tarkoitukseen.

28.     Kysymys on sama kuin se, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main esitti elokuussa 2000 ja jonka perusteella yhteisön tuomioistuimen ratkaistavaksi saatettiin asia C-305/00, Schulin, jonka yhteydessä esitin ratkaisuehdotukseni 21.3.2002 ja jota käsitellään parhaillaan. Edellä mainitun riita-asian tosiseikat ovat hyvin samankaltaiset kuin nyt esillä olevassa asiassa Jägeriä vastaan esitetyt tosiseikat. Erona on se, että ensin mainitussa asiassa Saatgut-Treuhandverwaltung oli vastaajana, kun se nyt esillä olevassa asiassa on kantajana.

29.     European Seed Association lähetti minulle heinäkuussa 2002 päivätyn kirjeen, jossa se ensin kertoi olleensa Euroopan yhteisöjen komission maatalouden pääosaston pyynnöstä mukana määrittelemässä asetuksissa N:o 2100/94 ja N:o 1768/95 käytettyä maanviljelijän etuoikeuden käsitettä ja toi esiin näkemyksensä siitä, mihin lainsäätäjä on pyrkinyt tällä käsitteellä, ja pyysi minua harkitsemaan uudelleen Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin esittämän ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimelle esittämääni ratkaisuehdotusta.

30.     Näyttää siltä, että Saatgut-Treuhandverwaltungin edustaja on pyrkinyt kiertämään säännöt, joita sovelletaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeudenkäyntimenettelyyn, ja siten jättänyt huomiotta niiden velvoittavan luonteen.

Pääasian kantaja on – tuntien asiassa Emesa Sugar (5) annetun tuomion, jossa todetaan, että julkisasiamies osallistuu julkisesti ja henkilökohtaisesti yhteisöjen tuomioistuimen päätöksentekoon ja päättää asianosaisten näkemysten vaihdon ja että julkisasiamiehen osuuden oikeudellisen luonteen vuoksi hänen ratkaisuehdotukseensa ei voida soveltaa kontradiktorisen menettelyn periaatetta – laatinut nerokkaan strategian. Koska ensimmäisen asian yhteydessä, jossa oli esitetty sama ennakkoratkaisukysymys, (6) julkisasiamiehen kannattama näkemys ei vastannut nyt esillä olevan pääasian kantajan pyrkimyksiä ja koska oikeuskäytännössä vaaditut edellytykset (7) suullisen käsittelyn uudelleen aloittamiseksi yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artiklan mukaisesti eivät täyttyneet, kantaja päätti luopua aloittamastaan oikeudenkäynnistä välttääkseen sen, että yhteisöjen tuomioistuin tekisi päätöksensä ottamatta huomioon kantajan huomautuksia, jotka koskivat julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta. Näin kantaja voisi vahvistaa väitteitään seuraavassa riita-asiassa, jossa käsiteltäisiin samaa kysymystä.

Tukeakseen näkemystään kantaja pyysi yhteisöjen tuomioistuinta poistamaan rekisteristä asian Schulin, ja toissijaisesti, ettei kyseisessä asiassa annettaisi tuomiota, ennen nyt esillä olevan asian suullista käsittelyä. Vaikka saksalainen tuomioistuin, Oberlandesgericht Frankfurt am Main, ei hyväksynyt pyyntöä kanteen peruuttamisesta ja säilytti ennakkoratkaisupyyntönsä voimassa, oikeushallinnon viiveet, jotka johtuvat ratkaistavien asioiden suuresta määrästä, saattoivat tilanteen kantajan eduksi, minkä vuoksi kantajan onnistui esittää suulliset huomautuksensa nyt esillä olevassa asiassa, ennen kuin yhteisöjen tuomioistuin oli antanut tuomionsa aiemmin käsittelyyn saatetussa asiassa. Kaikki mikä on omiaan tehostamaan oikeussuojaa, on hyväksyttävää, mutta on muistettava, että lojaliteettiperiaate, jota asianosaisten on noudatettava oikeudenkäyntimenettelyssä tuomioistuimissa, nyt esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimessa ja myös saksalaisissa tuomioistuimissa, samoin kuin yhteisvastuun periaate ja muiden oikeusalamaisten kunnioittaminen edellyttävät, ottaen huomioon riita-asioiden mutkikkuuden ja niiden määrän jatkuvan lisääntymisen kaikissa oikeusasteissa, että se, joka saattaa alulle oikeudenkäyntimenettelyn, ei pyri käyttämään sitä väärin eikä vaikuttamaan muiden esittämien pyyntöjen tutkimisen kestoon ja perusteellisuuteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta toteuttaa kaikki oikeuksiensa puolustamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Toisin sanoen myös tehokkaalla oikeussuojalla on rajansa. Niissä olosuhteissa, joissa läntinen oikeusjärjestelmä nykyään toimii, nämä rajoitukset näkyvät siinä, että koska tuomioistuinten käytössä oleva aika niille osoitettujen vaatimusten tyydyttämiseksi on rajallinen, oikeusalamaisten on oikeuksiaan rajoittamatta esitettävä vaatimuksensa vahingoittamatta muiden kansalaisten oikeutta saattaa asiansa vireille tuomioistuimessa ja vältettävä tarpeettomien tai myöhässä olevien, tai muodoltaan liian monimutkaisten tai epäselvien tahi liian laajojen asioiden alulle saattamista ja lisäämättä oikeudenkäyntien määrää omien yksinomaisten etujensa täydelliseksi saavuttamiseksi. (8)

A  Huomautukset

31.     Saatgut-Treuhandverwaltung katsoo, että asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudennessa luetelmakohdassa luettuna yhdessä asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan 2 kohdan kanssa annetaan suojatun lajikkeen kasvinjalostajanoikeuden haltijalle mahdollisuus vaatia ketä tahansa viljelijää ilmoittamaan, onko hän käyttänyt etuoikeuttaan ja missä määrin, vaikka ei olisi näyttöä siitä, että tämä olisi aiemmin käyttänyt pelloillaan suojattua lajiketta. Kantaja lainaa väitteensä tueksi noin 10:tä saksalaisissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa annettua tuomiota, joissa on viime aikoina esitetty samansuuntainen näkemys.

Saatgut-Treuhandverwaltung katsoo, että kasvinjalostajanoikeuden haltijalla ei ole mahdollisuuksia esittää näyttöä siitä, että viljelijä olisi käyttänyt lisäystarkoituksessa pelloillaan suojatun lajikkeen korjatusta sadosta saatua tuotetta. Teoriassa on niin, että jos viljelijä on kerran hankkinut uusia sertifioituja siemeniä, hän voi käyttää korjatusta sadosta saatua tuotetta lisäystarkoituksiin. Käytännössä haltijalla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia osoittaa tätä seikkaa, sillä koska hänellä ei ole liikesuhdetta viljelijöihin, hän ei voi tietää, ketkä ovat ostaneet hänen jalostamansa kasvilajikkeen sertifioituja siemeniä. Kasvinjalostajanoikeuden haltija luovuttaa suojellun lajikkeen kylvösiemenen tai esikäsitellyn siemenen tietylle kasvilajikkeiden lisäykseen erikoistuneelle liikelaitokselle, joka tuottaa siemenet kaupanpitämistä varten. Tämän jälkeen siemenet myydään ensin osuuskunnille tai tukkukauppiaille, minkä jälkeen ne päätyvät vähittäiskauppiaiden ja jälleenmyyjien kautta viljelijöille. Saatgut-Treuhandverwaltung katsoo, että viljelijä, joka on hankkinut sertifioituja siemeniä, voi käyttää korjatusta sadosta saatua tuotetta lisäystarkoituksiin useiden kasvukausien ajan, erityisesti, jos kyseessä on vilja.

32.     Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen asiamies on asian suullisen käsittelyn yhteydessä tukenut asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudennen luetelmakohdan ja asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan kirjaimellista tulkintaa. Koska näissä säännöksissä ei eroteta maanviljelijöitä yleensä niistä maanviljelijöistä, jotka ovat kylväneet pelloilleen suojatun kasvilajikkeen siemeniä, ei voida katsoa, että ainoastaan viimeksi mainitut maanviljelijät olisivat velvoitettuja vastaamaan kasvinjalostajanoikeuden haltijan tiedonsaantipyyntöön. Asiamies katsoo lisäksi, että jos säännöstöllä pyritään siihen, että kasvinjalostajanoikeuden haltija voi käyttää oikeuttaan saada kohtuullinen vastine maanviljelijän nauttimasta etuoikeudesta, yksinkertaisin ja käytännöllisin tapa saada kyseiset tiedot on pyytää niitä suoraan viljelijöiltä, jotka ovat kylväneet siemeniä.

33.     Jäger, Italian hallitus ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan soveltaminen edellyttää sitä, että suojatun lajikkeen siemenet on ostettu tai että on olemassa viitteitä siitä, että niitä on käytetty ja että kasvinjalostusoikeuden haltijan on ilmoitettava tarkasti tiedonsaantipyynnössään, mitkä seikat ovat saaneet hänet vakuuttuneeksi edellä mainituista seikoista.

Komissio lisää, että viljelijän etuoikeuden käyttö edellyttää selkeästi, että hänellä on liikesuhde haltijaan, sillä ennen kuin viljelijä voi kylvää uudelleen suojatun lajikkeen korjatusta sadosta saadun tuotteen, hänen on täytynyt tehdä sopimus ensimmäistä käyttökertaa varten, joko suoraan tai välillisesti ostamalla siemeniä toimittajalta. Komissio katsoo, että haltija voi yleensä tutkia suojatuilla lajikkeillaan käytyyn kauppaan liittyviä tietoja. Muussa tapauksessa suositeltavinta olisi kääntyä siementen tukkukauppiaiden tai muiden hänen tuotteitaan kaupan pitävien toimittajien puoleen eikä niinkään pyrkiä asettamaan kaikille viljelijöille pakottavaa tiedonantovelvoitetta.

B  Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen

34.     Tutkittuani tarkasti asian käsittelyn yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä suullisia ja kirjallisia väitteitä en ole katsonut aiheelliseksi muuttaa edellä mainitussa asiassa C-305/00 tekemässäni ratkaisuehdotuksessa esittämääni näkemystä.

35.     Asetuksen N:o 2100/94 viidennen perustelukappaleen mukaan kyseisellä asetuksella pyritään kannustamaan kasvinjalostajia jalostamaan ja kehittämään uusia lajikkeita myöntämällä näille vuonna 1994 vallinnutta parempi suoja.

Asetuksen 13 artiklassa rajoitetaan selkeästi haltijan lupaa edellyttävät liiketoimet, jotka koskevat tietyn lajikkeen lajikeosia sekä korjattua aineistoa (esim. kukat ja hedelmät) lisäyksestä hallussa pitämiseen asti.

36.     Kasvilajikkeiden suojaamiseen yhteisön tasolla liittyvien oikeuksien käyttäminen edellyttää rajoitusten asettamista säännöksin, jotka annetaan yleisen edun vuoksi. Koska maataloustuotannon suojaaminen on tämän edun mukaista, asetuksen 14 artiklassa maanviljelijöille annetaan lupa käyttää tiettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen korjaamiaan tuotteita lisäystarkoituksiin. Artiklan 2 kohdassa lueteltujen noin kahdenkymmenen lajin joukkoon, joihin etuoikeutta sovelletaan, kuuluvat niinkin yleiset viljelykasvilajit kuin ohra, vehnä ja peruna.

Tämä mahdollisuus rajoittaa epäilemättä haltijan oikeuksia hyödyntää lajiketta, jonka hän on jalostanut tai keksinyt ja kehittänyt omin menetelmin. Jalostajan ja viljelijän laillisten etujen turvaamiseksi 14 artiklassa säädetään soveltamista koskevista säännöistä tietyin perustein, joihin kuuluu velvollisuus maksaa haltijalle kohtuullinen palkkio.

37.     Totesin jo asiassa C-305/00, Schulin, esittämässäni ratkaisuehdotuksessa, että jotkut viljelijät katsovat tämän säännöstön olevan heille haitallinen, koska sillä rajoitetaan alalla jo ammoisista ajoista asti harjoitetun sellaisen käytännön soveltamista, jossa tietty osa korjatusta sadosta säilytetään vapaasti lisäysaineistona seuraavaa kasvukautta varten. Jalostajien toiminnan vuoksi on kuitenkin edistytty merkittävästi runsaamman ja paremman tuotannon takaavien uusien kasvilajikkeiden kehittämisessä.

Koska velvollisuus maksaa jalostajalle korjatun tuotteen käytöstä lisäystarkoituksiin koskee vain niitä, jotka kylvävät tilalleen suojatun lajikkeen, velvoite antaa tietoja ja maksaa palkkioita ei koske viljelijöitä, jotka käyttävät sertifioimattomia siemeniä.

38.     Asetuksen N:o 2100/94 14 artiklassa, jossa säädetään maanviljelijän etuoikeudesta, asetetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijoille vastuu valvoa näiden sääntöjen ja niiden soveltamiseksi annettavien sääntöjen noudattamista ilman viranomaisten apua. Tässä mielessä voidaan turvautua vain mahdollisuuteen, että maataloustuotantoa valvovat viranomaiset toimittavat haltijalle kaiken asiaankuuluvan tiedon, jos nämä tiedot on saatu heidän tehtäviensä tavanomaisen harjoittamisen yhteydessä ilman uusia veloituksia tai lisäkustannuksia.

Edellä mainituin edellytyksin lähes mahdottomaksi osoittautuvan tehtävän helpottamiseksi asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudennessa luetelmakohdassa ja asetuksen N:o 1768/95 8 artiklassa asetetaan viljelijälle velvoite toimittaa haltijalle sopimuksen perusteella tai pyynnöstä asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan määrittää, kuuluuko viljelijän maksaa palkkio, ja palkkion määrä. Haltijan pyyntöön perustuva tiedonantovelvoite ulotetaan koskemaan myös jalostajia.

Lisäksi olen jo edellä ensimmäiseen kysymykseen antamassani vastauksessa todennut, että asetuksen N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa annetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijoille mahdollisuus järjestäytyä, jotta ne voivat yhdessä vedota maanviljelijän etuoikeudesta johtuviin oikeuksiinsa.

39.     Tämän lainsäädännön perusteella on selvitettävä, mihin viljelijöihin tiedonantovelvoitetta sovelletaan: kaikkiin viljelijöihin ammattialansa perusteella, kuten Saatgut-Treuhandverwaltung ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat, vai niihin, jotka ovat aiemmin kylväneet tai istuttaneet tilalleen kyseisestä suojatusta lajikkeesta saatua lisäysaineistoa, kuten Jäger, Italian hallitus ja komissio katsovat.

Katson, että edellä viimeksi esitetty näkemys on hyväksyttävä.

40.     Haluaisin korostaa vielä yhtä tekijää, joka näyttää jääneen Saatgut-Treuhandverwaltungilta ja Yhdistyneen kuningaskunnan asiamieheltä huomaamatta, vaikka onkin ilmiselvä: asetuksen N:o 2100/94 tarkoituksena ei ole yhteisön maataloustuotannon tietyn alan säänteleminen, vaan yhteisön suojan antaminen kasvilajikkeille. Näin ollen kun asetuksen säännöksissä käytetään ilmausta ”maanviljelijä”, siinä ei tarkoiteta ketä tahansa unionin alueella toimivaa maatalouden toimijaa, vaan ainoastaan sellaista maanviljelijää, joka kuuluu asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan ja joita ovat ne, jotka istuttavat pelloilleen suojattuja kasvilajikkeita.

41.     Asetuksen 14 artiklan 1 ja 2 kohdasta käy ilmi, että kasvinjalostajanoikeuksia koskevia vapautuksia voidaan soveltaa ainoastaan maanviljelijöihin, jotka täyttävät muun muassa seuraavat edellytykset: a) he ovat istuttaneet omalle tilalleen suojatun kasvilajikkeen lisäysaineistoa, b) he ovat korjanneet sadon ja c) he ovat viljelleet jotakin asetuksessa olevassa luettelossa mainittua viljelykasvilajia. Jos he käyttävät korjatusta sadosta saatua tuotetta, heidän on maksettava haltijalle palkkio ja toimitettava hänelle kaikki asiaankuuluva tieto palkkion laskemista varten. (9)

42.     Asetuksen N:o 1768/95 ainoana tavoitteena on asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan soveltaminen. Tässä säännöksessä asetetaan edellytykset maanviljelijöitä koskevalle vapautukselle ja suojataan hänen ja haltijan perustellut intressit. Ottaen huomioon tämän säännöksen rajoitettu tavoite katson sitäkin perustellummin, että ”maanviljelijä”, jolle asetuksessa asetetaan tietyt velvoitteet, ei voi tarkoittaa ketä tahansa Euroopan unionin viljelijää. Päinvastoin kyseessä voi olla ainoastaan toimija, johon tätä lainsäädäntöä sovelletaan, toisin sanoen toimija, joka on hankkinut jonkun N:o 2100/94 14 artiklan 2 kohdassa luetellun viljelykasvilajin lisäysaineistoa.

Näin ollen tiedonantovelvollisuus koskee ainoastaan viljelijöitä, jotka ovat hankkineet aiemmin kyseisen suojatun lajikkeen lisäysaineistoa. Mielestäni on selvää, ettei tätä velvoitetta voida asettaa niille, jotka eivät koskaan ole hankkineet kyseistä aineistoa, sillä he eivät olisi voineet viljellä sitä tai korjata satoa, jota he olisivat voineet käyttää uudelleen pelloillaan lisäystarkoituksessa.

43.     Asetuksen N:o 1768/95 8 artiklassa säädetään yksityiskohtaisesti sellaista maanviljelijää koskevasta tiedonantovelvoitteesta, jolla on mahdollisuus käyttää suojatun lajikkeen lisäysaineistosta korjattua tuotetta. Kyseisen artiklan 1 kohdassa maanviljelijälle ja kasvinjalostajanoikeuden haltijalle annetaan mahdollisuus tehdä sopimus, jossa määrätään yksityiskohtaisesti tiedoista, jotka viljelijän on toimitettava haltijalle. Kyseessä on sopimus, joka täydentää pääsopimusta, jolla haltija tai tämän edustaja antaa viljelijälle luvan toteuttaa asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimia, tavallisesti maataloustuotantoa.

44.     Vaikka toimitettavien tietojen yksityiskohdista ei ole tehty täydentävää sopimusta, haltijan, hänen edustajansa tai niiden kauppiaiden, joilla on lupa myydä suojatun lajikkeen lisäysaineistoa, sekä tätä aineistoa ostavan viljelijän välillä on oikeudellinen suhde.

Koska haltijan on itsensä valvottava sitä, että viljelijät ja muut elinkeinon harjoittajat kunnioittavat hänen oikeuksiaan, on hänen etujensa mukaista, että hänen jalostamiensa suojattujen lajikkeiden lisäysaineistoa koskevista liiketoimista on näyttöä; erityisesti tämä pätee niihin lajeihin, joiden osalta viljelijä voi käyttää etuoikeuttaan käyttää korjatusta tuotteesta saatua satoa uudelleenkylvämistä tai -istutusta varten.

45.     Yhdistynyt kuningaskunta ja erityisesti kantajana oleva yhtiö katsovat, että kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden on käytännössä mahdotonta saada selville, ketkä maanviljelijät ovat ostaneet suojatun lajikkeen siemeniä, sillä haltijat myöntävät luvan lisäystä varten eivätkä ole mukana myöhemmissä toimissa. Saatgut-Treuhandverwaltung lisäsi asian suullisessa käsittelyssä, että kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden pyrkimys sitoa sopimuksella taloudelliset toimijat, jotka osallistuvat siementen jakeluun ja kaupan pitämiseen, on ristiriidassa EY 81 artiklan kanssa.

46.     En yhdy tähän näkemykseen. Asetuksen N:o 2100/94 27 artiklassa tosin säädetään, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia voivat koskea kokonaisuudessaan tai osittain sopimukseen perustuvat viljelyluvat. Nämä luvat voivat olla yksinoikeuksia tai muita lupia. Myöntäessään näitä lupia kasvinjalostajanoikeuden haltija voi asettaa oikeuksiaan parhaiten suojaavia edellytyksiä ja rajoituksia. Tässä säännöksessä annetaan joka tapauksessa haltijalle lupa käyttää yhteisön kasvilajikkeiden suojaamista koskevia oikeuksiaan sellaista henkilöä vastaan, jolla on viljelylupa ja joka rikkoo sopimuksen määräyksiä.

47.     On kuitenkin lisättävä, että on mahdotonta yleisesti arvioida, ovatko vaatimukset, joita kasvinjalostajanoikeuden haltijat voivat asettaa viljelyluvan haltijoille, jotta nämä kunnioittaisivat maanviljelijän etuoikeudesta johtuvia oikeuksia, EY 81 artiklan vastaisia. Kussakin tapauksessa erikseen on tarkasteltava, ovatko kyseessä kielletyt sopimukset, päätökset tai menettelyt, ja sen jälkeen katsottava, voidaanko niihin soveltaa EY 81 artiklan 3 kohdassa määrättyjä poikkeuksia.

48.     Asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa säädetään sopimuksen puuttuessa haltijalle toimitettavista yksityiskohtaisista tiedoista, joita ovat ensinnäkin kyseisen viljelijän nimi, kotipaikka ja tilan osoite.

Mielestäni näiden tietojen pyytäminen ei ole tarpeetonta tai liioiteltua, vaikka se, että kasvinjalostajanoikeuden haltija pyytää niitä maanviljelijältä suoraan tai sen järjestön välityksellä, johon hän kuuluu, merkitsee sitä, että hänellä täytyy jo olla käytössään näitä tietoja. Maanviljelijän velvoite esittää nämä tiedot selonteossaan perustuu tunnistamistarpeeseen ja vastaanottajan mahdolliseen tarpeeseen tarkistaa tiedot ja täydentää niitä.

49.     Toiseksi viljelijän on ilmoitettava, onko hän käyttänyt etuoikeuttaan haltijan lajikkeen osalta. Mielestäni tällä säännöksellä vahvistetaan se seikka, että kun tietoja pyydetään, haltija tietää, että viljelijällä on ollut mahdollisuus käyttää kyseistä tuotetta, toisin sanoen, että hän on aiemmin ostanut haltijan suojatun tuotteen lisäysaineistoa.

50.     Kolmanneksi jos viljelijä on käyttänyt kyseistä tuotetta pelloillaan, hänen on ilmoitettava selonteossaan tarkasti käyttämänsä määrä, jotta sen perusteella voidaan laskea haltijalle maksettava palkkio. Tässä tapauksessa hänen on myös toimitettava tiedot siitä, ketkä ovat käsitelleet tuotteen sen myöhempää käyttöä varten siinä tapauksessa, että hän on käyttänyt kolmansien palveluja.

51.     Neljänneksi, jollei korjatusta sadosta saadun tuotteen käyttöä koskevia olosuhteita ja määrää voida täsmentää, viljelijän on ilmoitettava haltijan lajikkeesta saadun luvanvaraisen lisäysaineiston käytetty määrä ja annettava toimittajan tiedot.

Saatgut-Treuhandverwaltungin edustaja totesi asian suullisessa käsittelyssä, että se, että maanviljelijän on annettava toimittajan tiedot, vahvistaa kantajan väitteen, jonka mukaan haltijalla ei ole näitä tietoja. En kuitenkaan kannata tätä tulkintaa. Mielestäni sellaisessa oletetussa tapauksessa, jossa maanviljelijä hankkii suojatun lajikkeen lisäysaineistoa, mutta ei käytä etuoikeuttaan, voi olla myös haltijan intressissä saada tietää käytetty määrä ja sen suhde ostettuun määrään ja tarkistamisen vuoksi tietää, kuka on toimittaja.

52.     Asetuksen N:o 1768/95 14 artiklassa säädetään haltijoiden toteuttamasta valvonnasta, että viljelijöiden on säilytettävä laskut ja käytetyt etiketit vähintään kyseistä kasvukautta edeltäneiden kolmen vuoden ajalta, joka vastaa aikaa, jolta haltija voi pyytää tietoja korjatusta sadosta saadun tuotteen käytöstä.

53.     Asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan 5 ja 6 kohdassa annetaan haltijalle mahdollisuus kääntyä viljelijän sijaan osuuskuntien, valmistajien tai hänen suojattujen lajikkeiden luvanvaraisen lisäysaineiston sellaisten toimittajien puoleen, joilla on asianomaisten antamat valtuudet toimittaa kyseisiä tietoja. Tässä tapauksessa ei ole tarpeen täsmentää yksittäisiä viljelijöitä.

Näissä säännöksissä vahvistetaan toisaalta myös, että haltija voi pätevästi käyttää tiedonsaantioikeuttaan tietyn lajikkeen osalta vain, jos maanviljelijä on aiemmin viljellyt kyseisen lajikkeen lisäysaineistoa. Toisaalta edellytyksenä on myös, että haltija tietää, ketkä toimittavat tai ovat toimittaneet useiden markkinointikausien aikana lisäysaineistoa tietyille maanviljelijöille.

54.     Asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, jossa määritetään markkinointivuodet, joista maanviljelijällä on velvoite antaa tiedot etuoikeuden käytön osalta, vahvistetaan kasvinjalostajanoikeuden haltijan ratkaiseva asema, joka sillä on tai joka sillä olisi oltava suojattujen kasvilajikkeiden markkinointiketjussa. Tämän säännöksen nojalla ensimmäisen markkinointivuoden, johon tiedot viittaavat, on oltava vuosi, josta ensimmäisen kerran pyydettiin tietoja lajikkeesta ja kyseisestä viljelijästä sillä edellytyksellä, että omistaja on toteuttanut aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijä ennen lajikkeen tai lajikkeiden lisäysaineiston hankintaa tai niitä hankkiessaan oli tietoinen vähintään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämistä koskevan hakemuksen täyttämisestä tai tällaisen oikeuden myöntämisestä sekä kyseisen lisäysaineiston käyttöön liittyvistä edellytyksistä.

55.     Mainitusta säännöksestä käy selvästi ilmi, että tietoja voidaan pyytää maanviljelijältä vasta sen jälkeen, kun tämä on tietoisesti ostanut suojatun kasvilajikkeen ja että kasvinjalostajanoikeuden haltijan on täytettävä velvollisuuksia maanviljelijään nähden siemenillä käytävässä kaupassa. Näin ollen on syytä hylätä Saatgut-Treuhandverwaltungin niiden väitteiden perusteet, joiden mukaan kaikki maanviljelijät ovat velvoitettuja antamaan tietoja kasvinjalostajanoikeuden haltijoille riippumatta siitä, ovatko he lainkaan ostaneet suojattujen lajikkeiden siemeniä, ja joiden mukaan kasvinjalostajanoikeuden haltijan on mahdotonta tietää, ketkä ovat hankkineet kyseisiä siemeniä.

56.     Niiden säännösten sanamuodosta, joita saksalainen tuomioistuin on pyytänyt tulkitsemaan, sekä sisällöstä ja tavoitteista käy ilmi, (10) että velvollisuus toimittaa tietoja suojatun kasvilajikkeen haltijalle etuoikeuden käytöstä koskee kaikkia viljelijöitä, jotka ovat luvanvaraisesti hankkineet kyseisen lajikkeen lisäysaineistoa, mikä on ainoa edellytys sille, että haltija voi pyytää tietoja.

Näin ollen tiedonantovelvollisuutta, jonka täyttämättä jättäminen voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, kuten nyt esillä olevassa asiassa on tehty, ei voida ulottaa koskemaan, kuten Saatgut-Treuhandverwaltung väittää, viljelijöitä, jotka eivät ole koskaan hankkineet haltijan suojatun lajikkeen lisäysaineistoa, koska heillä ei ole teknisiä mahdollisuuksia käyttää korjatusta sadosta saatua tuotetta.

57.     Haltija ei tosin pysty osoittamaan tapauskohtaisesti, käyttävätkö viljelijät pelloillaan lisäystarkoituksessa hänen suojatun lajikkeensa korjatusta sadosta saatua tuotetta. (11) Mutta koska lajikkeen kaikkien lajikeosien käyttö on luvanvaraista ja haltija voi määrätä, millä edellytyksin tai rajoituksin lupa myönnetään ja koska hänen oikeuksiensa valvonta kuuluu yksinomaan hänelle itselleen, olisi järkevää, että hän pyrkisi saamaan, jollei ole jo saanutkin, jatkuvasti tietoja siementen välittäjiltä ja toimittajilta siitä, ketkä hankkivat lisäysaineistoa. Näiden tietojen perusteella hän voi osoittaa tarkemmin tiedonsaantipyyntönsä niille viljelijöille, joilla on velvollisuus antaa tietoja.

Saatgut-Treuhandverwaltungin pyrkimys kääntyä erottelematta maan kaikkien viljelijöiden puoleen ja pyytää näitä täyttämään kaavake, joka koskee suojatun lajikkeen viljelyssä korjatun tuotteen käyttöä, on mielestäni suhteeton. Lisäksi se on tarpeetonta haluttaessa suojata niiden haltijoiden laillisia oikeuksia, joilla, kuten sanottu, on käytössään muita varmempia keinoja saada asiaankuuluvat tiedot, joihin heillä on epäilemättä oikeus.

58.     Edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ainoastaan viljelijöillä, jotka ovat aiemmin hankkineet suojatun kasvilajikkeen lisäysaineistoa ja ovat näin ollen voineet viljellä kyseistä lajiketta, riippumatta siitä, ovatko he viljelleet sitä, on velvollisuus antaa tietoja kyseisen lajikkeen haltijalle tämän lisäysaineiston korjatusta sadosta saadun tuotteen viljelystä pelloillaan.

VII  Ratkaisuehdotus

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1)

Saksan lainsäädännön mukainen rajavastuuyhtiö voi olla yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn maataloutta koskevan vapautuksen soveltamista koskevista säännöistä 24 päivänä heinäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1768/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kasvinjalostajanoikeuden haltijoiden järjestö ja sellaisena vedota kasvilajikkeiden haltijoiden hyväksi 1 kohdassa säädettyihin oikeuksiin edellyttäen, että nämä ovat sen yhtiömiehiä ja ovat antaneet sille kirjalliset valtuudet ja että tämä toimii näiden nimissä. Edellä mainitulla yhtiöllä on valtuudet käyttää näitä oikeuksia sellaisten kasvilajikkeiden haltijoiden nimissä, jotka ovat yhtiömiehenä olevan liiton jäseniä, jos nämä ovat antaneet siihen kirjalliset valtuudet. Sen sijaan yhtiö ei edusta sellaisia, jotka eivät ole yhtiömiehiä tai yhtiömiehen asemassa olevan liiton jäseniä.

2)

Yhteisön kasvinjalostajaoikeuksista 27 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1768/95 8 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ainoastaan viljelijöillä, jotka ovat aiemmin hankkineet suojatun kasvilajikkeen lisäysaineistoa ja ovat näin ollen voineet viljellä kyseistä lajiketta, riippumatta siitä, ovatko he viljelleet sitä, on velvollisuus antaa tietoja kyseisen lajikkeen haltijalle tämän lisäysaineiston korjatusta sadosta saadun tuotteen viljelystä pelloillaan.

1 –

Alkuperäinen kieli: espanja.

2 –

Neuvoston asetus, 27.7.1994 (EYVL L 227, s.1), muutettu neuvoston asetuksella N:o 2506/95, 25.10.1995 (EYVL L 258, s. 3). Muutokset eivät vaikuta niiden säännösten sisältöön, joiden tulkintaa on pyydetty tässä ennakkoratkaisupyynnössä.

3 –

Komission asetus, 24.7.1995 (EYVL L 173, s.14). Komissio on myöhemmin antanut kaksi eri soveltamissäädöstä, jotka ovat yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen N:o 2100/94 soveltamiseksi maksuissa yhteisön kasvilajikevirastolle 31.5.1995 annettu asetus N:o 1238/95 (EYVL L 121, s. 31) ja yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 soveltamiseksi menettelyssä yhteisöjen kasvilajikevirastossa 31.5.1995 annettu asetus N:o 1239/95 (EYVL L 121, s. 37).

4 –

Pääasian kantajana olevan yhtiön edustaja totesi yhteisöjen tuomioistuimelle vastauksena asian suullisessa käsittelyssä esittämääni kysymykseen, että sen yhtiömiehet ovat samoin kuin Bundesverband Deutscher Pflanzenschützerin yhtiömiehet tiettyjen suojattujen kasvilajikkeiden haltijoita.

5 –

Ks. asia C-17/98, määräys 4.2.2000 (Kok. 2000, s. I-665).

6 –

Ks. edellä mainittu asia Schulin.

7 –

Ks. asia C-466/00, Kaba, ratkaisuehdotukseni 11.7.2002, 108 ja 109 kohta.

8 –

Asian suullisen käsittelyn yhteydessä esittämääni kysymykseen antamassaan vastauksessa Saatgut-Treuhandverwaltungin edustaja myönsi, että kanteen nostaminen, myöhempi pyrkimys kanteen peruuttamiseen ja samankaltaisten asioiden käsittelyn jatkaminen muissa oikeudenkäynneissä perustuivat suunnitelmaan antaa vastaus julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen.

9 –

Näin ollen jos lainsäätäjä olisi halunnut viitata kaikkiin yhteisön maanviljelijöihin, asiaa olisi korostettu ja täsmennetty, että tiedonantovelvoite haltijoihin nähden koskee kaikkia maanviljelijöitä riippumatta siitä, ovatko he istuttaneet tilalleen jonkun asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 2 kohdassa luetellun kasvinviljelylajin sertifioituja siemeniä. Lainsäätäjä olisi joka tapauksessa voinut käyttää kattavampaa ilmausta kuin ”maanviljelijä”, esim. ”kaikki maanviljelijät”, ”kukin maanviljelijä”, ”tous les agriculteurs”, ”l’ensemble des agriculteurs”, ”chaque agriculteur”, ”all farmers”, ”every farmer”, ”alle Landwirte” tai ”jeder Landwirt”.

10 –

Ks. asia C-301/98, KVS International, tuomio 18.5.2000, (Kok. 2000, s. I-3583, 21 kohta). Ks. myös asia 292/82, Merck, tuomio 17.11.1983 (Kok. 1983, s. 3781, 12 kohta) ja asia C-223/98, Adidas, tuomio 14.10.1999 (Kok. 1999, s. I-7081, 23 kohta).

11 –

Yhteisön kasvinsuojeluviraston puheenjohtaja B. P. Kiewiet toteaa Einbeckissä 26.1.2001 pitämässään esitelmässä Modern Plant Breeding and Intellectual Property Rights: ”In a nutshell, what the regime amounts to is that a (farmers privilege) has been created for varieties of the most important agricultural crops protected by Community plant variety rights”. Esitelmä löytyy osoitteesta www.cpvo.fr/e/articles ocvv/speech bk.pdf.