Kanne 27.5.2011 - TF1 v. komissio

(Asia T-275/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Télévision française 1 (TF1) (Boulogne Billancourt, Ranska) (edustajat: asianajajat J.-P. Hordies ja C. Smits)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

määräämään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisena prosessinjohtotoimena esitettäväksi ne asiakirjat, joita komissio on käyttänyt todetakseen, että julkinen rahoitus on oikeasuhteista ja läpinäkyvää, eli vuosien 2007 ja 2008 kertomukset asetuksen 2 ja 3 §:n täytäntöönpanosta, 2 §:ssä säädetty vuotta 2009 koskeva kertomusluonnos ja riidanalaisen päätöksen luottamuksellinen versio

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä kanteessa vaaditaan kumoamaan 20.7.2010 tehty komission päätös 2011/140/EU, jossa vuotuisen talousarvioavustuksen muodossa annettu valtiontuki, jonka Ranskan viranomaiset aikovat myöntää France Télévisions -ryhmittymän hyväksi, katsottiin soveltuvan yhteismarkkinoille.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu julkisen audiovisuaalialan uudistukseen sisältyvien uusien verojen sekä France Télévisions -ryhmittymän rahoituksen välisen kytköksen virheelliseen tulkintaan. Kantaja vetoaa seikkoihin, joiden perusteella voidaan todeta sitova yhteys yhtäältä mainosveron ja sähköisen viestinnän veron sekä toisaalta France Télévisions -ryhmittymälle maksetun talousarvioavustuksen välillä, niin oikeudelliselta kannalta katsoen, kun otetaan huomioon kaikki merkitykselliset kansalliset säädöstekstit, kuin myös taloudelliselta kannalta katsoen, kun otetaan huomioon tuen määrän, verokannan ja sen tosiasiallisen käytön määrittämismekanismi.

Toinen kanneperuste, joka perustuu France Télévisions -ryhmittymän rahoitusmekanismiin liittyvään liiallisen korvauksen riskiin. Kantaja arvostelee komissiota yhtäältä siitä, että kantaja ei ole voinut tehokkaasti käyttää kanneoikeuttaan, koska sillä ei ole ollut oikeutta tutustua useisiin hallinnollisiin asiakirjoihin, ja toisaalta, että komissio on tulkinnut virheellisesti SEUT 106 artiklan 2 kohtaa, kun se ei ole ottanut huomioon edellytystä taloudellisesta tehokkuudesta yleishyödyllisen palvelun tuottamisessa analysoidessaan riidanalaisen toimenpiteen laillisuutta.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että muita SEUT-sopimuksen ja johdetun oikeuden sääntöjä ei ole otettu huomioon. Kantaja väittää ensinnäkin, että sähköisen viestinnän vero on ristiriidassa SEUT 110 artiklan kanssa, toiseksi, että riidanalaiset verot muodostavat palvelujen vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden rajoituksen, koska erityisten verojen kantaminen yleisradiotoiminnan ja televiestinnän alalla rajoittaa suuresti yleisradio- ja teleoperaattoreiden mahdollisuuksia harjoittaa taloudellista toimintaansa Ranskassa, ja kolmanneksi, että riidanalainen toimenpide on ristiriidassa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun direktiivin 2002/20 kanssa, koska siinä määrätään vero teleoperaattoreille, jotka eivät täytä direktiivissä säädettyjä edellytyksiä.

____________