Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varas Cíveis de Lisboa (5ª Vara Cível) (Portugali) on esittänyt 4.4.2014 – João Filipe Ferreira da Silva e Brito ym.v. Portugalin valtio

(Asia C-160/14)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varas Cíveis de Lisboa

Pääasian asianosaiset

Kantajat: João Filipe Ferreira da Silva e Brito ym.

Vastaaja: Portugalin valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY¹ ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että liikkeen luovutuksen käsite kattaa tilanteen, jossa tilauslentojen markkinoilla toimiva yritys puretaan enemmistöosakkaan päätöksellä, kun kyseinen enemmistöosakas on lentoliikenteen alalla toimiva yritys, ja jossa emoyhtiö selvitysmenettelyn yhteydessä

i)    tulee puretun yhtiön asemaan lentokoneiden leasing-sopimuksissa ja matkanjärjestäjien kanssa tehdyissä voimassa olevissa tilauslentosopimuksissa;

ii)    ryhtyy hoitamaan puretun yhtiön aiemmin harjoittamaa toimintaa;

iii)    ottaa palvelukseensa muutamia puretusta yhtiössä toimineita työntekijöitä ja osoittaa heidät samoihin tehtäviin;

iv)    saa käyttöönsä puretun yhtiön pieniä laitteistoja?

Onko SEUT 267 artiklaa (aiempaa EY 234 artiklaa) tulkittava siten, että Supremo Tribunal de Justiçalla on edellisessä kysymyksessä kuvattujen tosiseikkojen perusteella sekä siksi, että asiaa käsitelleet alemman oikeusasteen kansalliset tuomioistuimet ovat tehneet asiasta ristiriitaisia päätöksiä, velvollisuus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua direktiivin 2001/23/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta liikkeen luovutuksen käsitteestä?

Ovatko unionin oikeus ja erityisesti asiassa Köbler² annetussa tuomiossa vahvistetut Euroopan unionin tuomioistuimen periaatteet, jotka koskevat valtion vastuuta vahingosta, joka aiheutuu yksityishenkilölle asian ylimpänä oikeusasteena ratkaisevan kansallisen tuomioistuimen tekemästä unionin oikeuden rikkomisesta, esteenä sellaisen kansallisen oikeussäännön soveltamiselle, jossa valtiota vastaan esitettävän vahingonkorvausvaatimuksen perusteeksi edellytetään vahinkoa aiheuttaneen päätöksen aiempaa kumoamista?

____________

¹ EYVL L 82, s. 16.

² C-224/01, EU:C:2003:513.