Asia C‑555/10

Euroopan komissio

vastaan

Itävallan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Liikenne – Yhteisön rautateiden kehittäminen – Direktiivin 91/440/ETY 6 artiklan 3 kohta ja liite II – Direktiivin 2001/14/EY 4 artiklan 2 kohta ja 14 artiklan 2 kohta – Rataverkon haltija – Organisatorinen riippumattomuus ja päätöksenteon riippumattomuus – Holdingrakenne – Puutteellinen täytäntöönpano

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 28.2.2013

1.        Liikenne – Yhteinen politiikka – Yhteisön rautateiden kehittäminen – Kansallinen rataverkon haltija – Riippumattomuus – Komission valmisteluasiakirjassa luetellut arviointiperusteet – Oikeudellisen sitovuuden puuttuminen – Täytäntöönpanovelvollisuuden puuttuminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14; neuvoston direktiivi 91/440)

2.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission on osoitettava, että jäsenvaltio ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan – Sellaisten seikkojen esittäminen, jotka osoittavat jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen – Olettamia ei voida hyväksyä

(SEUT 258 artikla)

1.        Komission valmisteluasiakirja, jossa luetellaan perusteet, joiden pohjalta komissio tarkastelee kansallisen rataverkon haltijan riippumattomuutta, jota rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetussa direktiivissä 2001/14 edellytetään, ja tämän riippumattomuuden takaamiseksi toteutettuja toimenpiteitä ja jota ei ole koskaan julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja joka on julkistettu kolme vuotta kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa varten säädetyn määräajan päättymisen jälkeen ja jota ei ole sisällytetty mihinkään muuhunkaan säädökseen, ei ole oikeudellisesti sitova.

Näin ollen jäsenvaltiota ei voida arvostella siitä, ettei se ole ottanut näitä perusteita yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun direktiivin 91/440 ja direktiivin 2001/14 täytäntöön panemiseksi antamiinsa lakeihin tai asetuksiin. Täten pelkästään sen perusteella, että kyseisiä perusteita ei ole pantu täytäntöön, ei voida päätellä, ettei kansallisen rataverkon haltijan päätöksenteko ole riippumatonta sellaiseen yhtiöön nähden, johon se on integroitunut ja joka holdingyhtiönä myös valvoo rautatieyrityksiä.

(ks. 32, 54, 58 ja 61 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 62 kohta)