Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 1.2.2017 – Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM v. Vodafone Omnitel NV

(Asia C-55/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – AGCM

Vastapuoli: Vodafone Omnitel NV

Ennakkoratkaisukysymykset1

Ovatko 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY2 8 ja 9 artikla esteenä sellaiselle niitä vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten (kuluttajalain (Codice del consumo) 24 ja 25 §) tulkinnalle, jonka mukaan on pidettävä ”sopimattomana vaikuttamisena” ja siten ”aggressiivisena kaupallisena menettelynä”, joka on omiaan ”merkittävästi” heikentämään keskivertokuluttajan valinnanvapautta tai käyttäytymistä, sellaista puhelinoperaattorin toimintaa, jossa operaattori on jättänyt tiedottamatta tiettyjen puhelinpalveluiden (nimittäin puhelinvastaajapalvelun ja internetin selaamiseen käytettävän palvelun) esiasennuksesta SIM-kortille, erityisesti tilanteessa, jossa kyseistä puhelinoperaattoria ei syytetä mistään muusta, erillisestä konkreettisesta toiminnasta?

Voidaanko direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaa 29 kohtaa [– –] tulkita siten, että kyse on ”tilaamattomien tuotteiden toimituksesta”, mikäli matkapuhelinoperaattori vaatii asiakkaaltaan maksua puhelinvastaajapalveluista tai internetin selaamisesta tilanteessa, jolle ovat luonteenomaisia seuraavat seikat:

–    matkapuhelinliittymää koskevan sopimuksen tekohetkellä puhelinoperaattori ei kertonut kuluttajalle asianmukaisesti siitä, että SIM-kortille on esiasennettu puhelinvastaajapalvelu ja internetin selaamiseen käytettävä palvelu, minkä seurauksena kyseinen kuluttaja saattaa mahdollisesti käyttää näitä palveluita asentamatta niitä nimenomaisesti itse

–    käyttääkseen tosiasiallisesti kyseisiä palveluita kuluttajan on kuitenkin suoritettava käytön edellyttämät toimenpiteet (esimerkiksi näppäiltävä puhelinvastaajan numero tai annettava tietyt komennot ottaakseen internetin selaamisen käyttöön)

–    operaattoriin kohdistuvat moitteet eivät koske teknisiä ja operatiivisia menettelyjä, joilla kuluttaja käytännössä käyttää palveluita, eivätkä kyseisiä menettelyjä ja palveluiden hintoja koskevia tietoja; sen sijaan operaattoria on syytetty yksinomaan siitä, että se on laiminlyönyt SIM-kortille esiasennettuja palveluita koskevan tiedottamisen?

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale sekä 3 artiklan 4 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisessa direktiivissä 2002/22/EY3 käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimivaltaisen viranomaisen puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen yksittäisiä toimialakohtaisia näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä toimialan erityispiirteiden osalta niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa viitattu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2002/22/EY 20 ja 21 artiklassa ja direktiivin 2002/21/EY4 3 ja 4 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia menettelyjä?

____________

1 Huomautus: Tässä on noudatettu ennakkoratkaisukysymysten juoksevaa numerointia. Numerointi poikkeaa ennakkoratkaisupyyntöä koskeneesta välipäätöksestä, jossa kysymykset oli jaettu kahteen ryhmään, joiden välillä numerointi ei jatkunut.

2 Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22).

3 Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 51).

4 Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 33).