JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
20 päivänä lokakuuta 2009 1(1)
Asia C‑480/08
Maria Teixeira
vastaan
London Borough of Lambeth
ja
Secretary of State for the Home Department
(Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Oleskeluoikeus – Edellytykset – Entinen siirtotyöläinen – Henkilö, jolla ei ole riittäviä varoja eikä sairausvakuutusturvaa – Sosiaaliavustus asuntoavun muodossa – Sellaisen lapsen huoltaja, joka oleskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa opiskelua varten – Asetuksen (ETY) N:o 1612/68 12 artikla – Direktiivi 2004/38/EY – Näiden säädösten suhde toisiinsa
I Johdanto
1. Voiko Euroopan unionin kansalainen, joka ei ole työntekijä ja jolla ei myöskään ole riittäviä omia varoja, vaatia tyttärensä huoltajana oleskeluoikeutta jäsenvaltiossa, jossa tytär osallistuu koulutukseen entisen siirtotyöläisen lapsena?
2. Yhteisöjen tuomioistuin käsittelee tätä kysymystä nyt käsiteltävässä asiassa Court of Appeal of England and Walesin (Civil Division)(2) esittämän ennakkoratkaisupyynnön johdosta. Ennakkoratkaisupyyntö antaa yhteisöjen tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää asetuksen (ETY) N:o 1612/68(3) 12 artiklaan liittyvää oikeuskäytäntöään – erityisesti asiassa Baumbast ja R(4) annettua tuomiota – ja selvittää mainitun asetuksen suhdetta vuonna 2004 annettuun unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oleskeluoikeutta koskevaan direktiiviin (direktiivi 2004/38/EY).(5) Tämä kysymys on erittäin tärkeä lukuisille unionin kansalaisille, jotka ovat lähteneet kotimaastaan ja elävät muissa jäsenvaltioissa, sekä heidät vastaanottaneille jäsenvaltioille.
3. Nyt käsiteltävässä asiassa on joitakin yhtäläisyyksiä vireillä olevan asian Ibrahim (C‑310/08)(6) kanssa; myös siinä on kyse Court of Appealin ennakkoratkaisupyynnöstä. Molemmissa tapauksissa muut kuin työssä käyvät henkilöt, joilla ei ole riittäviä omia varoja, ovat hakeneet Englannissa asuntoa tarvitseville myönnettävää asuntoapua. He perustelevat hakemuksiaan oleskeluoikeudella, jonka väittävät kuuluvan heille heidän Yhdistyneessä kuningaskunnassa koulutukseen osallistuvien alaikäisten lastensa huoltajina. Asiasta Ibrahim poiketen asiassa Teixeira sosiaaliavustushakemusta ei ole tehnyt kolmansien maiden kansalainen vaan unionin kansalainen, joka on itse aiemmin ollut työntekijä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja elää edelleen siellä.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Yhteisön lainsäädäntö
4. Yhteisön asiaa koskevan lainsäädännön muodostavat direktiivi 2004/38 ja asetus N:o 1612/68.
1. Direktiivi 2004/38
5. Direktiivin 2004/38 I luvussa (1–3 artikla) on yleisiä säännöksiä, III luvussa (6–15 artikla) oleskeluoikeutta koskevia säännöksiä ja IV luvussa (16–21 artikla) pysyvää oleskeluoikeutta koskevia säännöksiä.
6. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan käsitteen määrittelyn mukaan perheenjäsenellä tarkoitetaan direktiivissä 2004/38 ”unionin kansalaisen alle 21-vuotiaita tai hänestä riippuvaisia jälkeläisiä suoraan etenevässä polvessa samoin kuin unionin kansalaisen aviopuolison tai b alakohdassa tarkoitetun kumppanin vastaavanlaisia jälkeläisiä”.
7. Direktiivin 2004/38 7 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeus oleskella yli kolme kuukautta”, säädetään seuraavaa:
”1. Unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan
a) jos he ovat työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai
b) jos heillä on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat niin, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, ja kattava sairausvakuutusturva vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai
c) – jos he ovat kirjoittautuneet yksityiseen tai julkiseen laitokseen, jonka vastaanottava jäsenvaltio on hyväksynyt tai jota se rahoittaa lainsäädäntönsä tai hallinnollisen käytäntönsä mukaisesti, pääasiallisena tarkoituksenaan osallistua koulutukseen, ammattikoulutus mukaan lukien, ja
– jos heillä on kattava sairausvakuutusturva vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja he osoittavat asiaankuuluvalle kansalliselle viranomaiselle vakuutuksella tai muulla vastaavalla valitsemallaan tavalla, että heillä on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat niin, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, tai
d) jos he ovat a, b tai c alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävän unionin kansalaisen mukana matkustavia tai häntä myöhemmin seuraavia perheenjäseniä.
2. Edellä 1 kohdassa säädetty oleskeluoikeus koskee myös perheenjäseniä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja jotka tulevat unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon tai seuraavat häntä sinne myöhemmin, edellyttäen, että kyseinen unionin kansalainen täyttää 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut edellytykset.
3. Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa unionin kansalainen, joka ei enää ole työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, säilyttää työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan aseman:
a) jos hän joutuu tilapäisesti työkyvyttömäksi sairauden tai tapaturman vuoksi
b) jos hän yli vuoden työskenneltyään joutuu asianmukaisesti rekisteröidyksi työttömäksi tahtomattaan ja ilmoittautuu työnhakijaksi asianomaiseen työvoimatoimistoon
c) jos hän alle vuoden kestäneen määräaikaisen työsuhteen päätyttyä tai kahdentoista ensimmäisen kuukauden aikana joutuu asianmukaisesti rekisteröidyksi työttömäksi tahtomattaan ja ilmoittautuu työnhakijaksi asianomaiseen työvoimatoimistoon. Tällöin hän säilyttää työntekijän asemansa vähintään kuuden kuukauden ajan
d) jos hän aloittaa ammatillisen koulutuksen. Työntekijän aseman säilyttäminen edellyttää, että ammatillinen koulutus liittyy asianomaisen henkilön aiempaan työskentelyyn, paitsi jos henkilö on työttömänä tahtomattaan.
4. – –.”
8. Direktiivin 2004/38 12 artiklan 3 kohdan säännös liittyy perheenjäsenten oleskeluoikeuden säilymiseen unionin kansalaisen kuoltua tai poistuttua jäsenvaltiosta:
”Unionin kansalaisen poistuessa vastaanottavan jäsenvaltion alueelta tai kuollessa hänen lapsensa tai lasten tosiasiallisena huoltajana toimiva vanhempi eivät, kansalaisuudestaan riippumatta, menetä oleskeluoikeuttaan ennen lasten opintojen päättymistä, jos lapset oleskelevat vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ovat kirjoilla oppilaitoksessa opiskellakseen siellä.”
9. Lisäksi on viitattava direktiivin 2004/38 16 artiklaan, joka sisältää yleisiä säännöksiä unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta pysyvään oleskeluoikeuteen:
”1. Unionin kansalaisilla, jotka ovat oleskelleet laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti viisi vuotta, on oikeus pysyvään oleskeluun sen alueella. Tämä oikeus ei riipu III luvussa säädetyistä edellytyksistä.
– –
3. Oleskelun yhtäjaksoisuuteen eivät vaikuta tilapäiset poissaolot, jotka eivät ylitä yhteensä kuutta kuukautta vuodessa, eivätkä pitemmät poissaolot asevelvollisuuden suorittamista varten eikä yksi enintään 12 peräkkäisen kuukauden poissaolo tärkeästä syystä, kuten raskauden ja synnytyksen, vakavan sairauden, opiskelun tai ammatillisen koulutuksen tai työtehtäviä varten toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueelle tapahtuvan siirron vuoksi.
4. Kun oikeus pysyvään oleskeluun on saatu, se voidaan menettää ainoastaan olemalla vastaanottavan jäsenvaltion alueelta poissa yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta.”
10. Direktiivin 2004/38 40 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi voimaan viimeistään 30.4.2006.
2. Asetus N:o 1612/68
11. Asetus N:o 1612/68 oli yksi direktiiviä 2004/38 edeltäneistä säädöksistä. Direktiivillä kumottiin se osittain.(7)
12. Asetuksen N:o 1612/68 10 artiklassa, joka kumottiin direktiivillä 2004/38, säädettiin 30.4.2006 asti seuraavaa:
”1. Seuraavilla henkilöillä on kansalaisuudesta riippumatta oltava oikeus tulla asumaan sellaisen työntekijän luokse, joka on jäsenvaltion kansalainen ja työssä toisen jäsenvaltion alueella:
a) hänen aviopuolisonsa sekä heidän jälkeläisensä, jotka ovat alle 21-vuotiaita tai huollettavia
b) työntekijän ja hänen aviopuolisonsa sukulainen ylenevässä polvessa, jos hän on työntekijän huollettava.
2. Jäsenvaltioiden on helpotettava sellaisten perheenjäsenten muuttoa, joita ei ole mainittu 1 kohdassa mutta jotka ovat työntekijän huollettavia tai jotka asuvat lähtömaassa työntekijän taloudessa.
3. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa työntekijällä on voitava olla perheensä käyttöön asunto, joka täyttää ne vaatimukset, joita pidetään normaaleina sen alueen kotimaisten työntekijöiden asumisessa, jossa työntekijä on työssä; tällä säännöksellä ei kuitenkaan saa saattaa kotimaisia työntekijöitä ja työntekijöitä, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, eriarvoiseen asemaan.”
13. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla, joka on voimassa myös direktiivin 2004/38 voimaan saattamisen jälkeen, sisältää seuraavan säännöksen:
”Jos jäsenvaltion kansalainen on tai on ollut työssä toisen jäsenvaltion alueella, on hänen lapsillaan, jos he asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa, oikeus osallistua peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen samoin edellytyksin kuin tämän valtion kansalaisilla.
Jäsenvaltioiden on tuettava toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan näille lapsille parhaat mahdolliset edellytykset osallistua tähän opetukseen.”
B Kansallinen lainsäädäntö
14. Kansallisia säännöksiä kuvataan ennakkoratkaisupyynnössä monimutkaisiksi, ja niistä esitetään ainoastaan yhteenveto. Sen mukaan kansallinen oikeustila on seuraavanlainen.
15. Vuoden 1996 laissa (Housing Act)(8) säädetään, että asuntoapua myönnetään tällaiseen apuun ”oikeutetuille henkilöille”, jotka ovat asunnottomia ja jotka täyttävät tietyt edellytykset.
16. Vuoden 1996 lain 185 §:stä(9) käy ilmi, ettei henkilölle voida myöntää asuntoapua, jos ”hän on ulkomaalainen, joka ei ole oikeutettu asuntoapuun”. Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmän yksityiskohdat esitetään vuonna 2006 annetussa asetuksessa Eligibility Regulationsissa.(10)
17. Eligibility Regulationsin 6 §:n 1 momentista seuraa erityisesti, että henkilölle, johon ei sovelleta maahanmuuttoviranomaisten valvontaa, voidaan myöntää asuntoa tarvitseville myönnettävää tukea ainoastaan, jos hakijalla on sekä vakituinen asuinpaikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa että oikeus oleskella siellä.(11)
18. Oikeus oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuuluu tässä yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten lisäksi muun muassa unionin kansalaisille, jotka käyttävät yhteisön oikeuteen perustuvaa oikeuttaan pääsyyn Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja siellä oleskeluun.(12) Unionin kansalaisille ei voida myöntää tukea, jos heidän oikeutensa oleskeluun perustuu ainoastaan siihen, että he ovat työnhakijoita tai työnhakijan perheenjäseniä, tai siihen, että he käyttävät alkuperäistä oikeuttaan oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa enintään kolmen kuukauden ajan.(13)
19. Eligibility Regulationsin 6 §:n 2 momentin mukaan vakituista asuinpaikkaa koskevaa kriteeriä ei sovelleta muun muassa seuraaviin unionin kansalaisiin: työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin, työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseniin ja henkilöihin, joilla on pysyvä oleskeluoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
20. Lopuksi on huomautettava, että direktiivi 2004/38 saatettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimaan Euroopan talousalueelta peräisin olevasta maahanmuutosta (Immigration (European Economic Area) Regulations 2006) annetulla asetuksella,(14) joka tuli voimaan 30.4.2006.
III Tosiseikat ja kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia
21. Maria Teixeira syntyi 7.3.1971, ja hän on Portugalin kansalainen. Hän saapui Englantiin vuonna 1989 ja työskenteli siivoojana vuosien 1989 ja 1991 välisenä aikana. Hän saapui maahan yhdessä aviomiehensä kanssa, joka on myös Portugalin kansalainen. Avioparin tytär Patricia syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 2.6.1991. Patricia aloitti koulun Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kun hänen äitinsä ei ollut siellä työntekijänä.(15)
22. Teixeira ja hänen miehensä erosivat myöhemmin. Myös entinen aviomies asuu edelleen Englannissa. Tuomioistuin määräsi 13.6.2006, että Patrician on asuttava isänsä kanssa, mutta hän voi olla yhteydessä äitiinsä aina halutessaan. Marraskuussa 2006 Patricia kirjoittautui lastenhoitokurssille Vauxhall Learning Centressä(16) Lontoon Lambethissa. Maaliskuussa 2007 tuolloin 15-vuotias Patricia muutti asumaan äitinsä luo.
23. Teixeiralla oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa useita lyhytaikaisia työjaksoja. Hän työskenteli viimeksi vuoden 2005 alussa.
24. Teixeira haki 11.4.2007 London Borough of Lambethilta(17) asuntoa tarvitseville myönnettävää tukea, koska hän oli asunnoton. London Borough of Lambeth katsoi, ettei hän täytä tuen myöntämisen edellytyksiä. Päätös pysyi voimassa Teixeiran oikaisuvaatimuksen jälkeenkin.
25. Asuntoa tarvitseville myönnettävän tuen epäämisen jälkeen Teixeira nosti päätöksestä kanteen ensimmäisen asteen tuomioistuimessa London Lambeth County Courtissa,(18) mutta tuloksetta.(19) Tällä hetkellä asia valituksen takia on käsiteltävänä Court of Appeal of England and Walesissa (Civil Division) eli ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa.
26. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Teixeira on todennut kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, että
– hän ei ole työntekijä eikä hänellä ei ole riittäviä varoja eikä siten direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan mukaista oleskeluoikeutta
– hän ei ole säilyttänyt työntekijän asemaa, koska hän ei täytä direktiivin 2004/38 7 artiklan 3 kohdassa asetettuja vaatimuksia
– hänellä ei ole direktiivin 2004/38 16 artiklan mukaista pysyvää oleskeluoikeutta.
27. Teixeira perustelee oikeuttaan oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa ainoastaan sillä, että hän on vuoden 2007 maaliskuusta alkaen tyttärensä Patrician pääasiallinen huoltaja. Patricia taas oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa koulutuksessa, jolloin hänellä oli oleskeluoikeus asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan nojalla.(20)
IV Ennakkoratkaisupyyntö ja asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa
28. Court of Appeal on keskeyttänyt asian käsittelyn 10.10.2008 tekemällään päätöksellä ja esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”Tilanteessa, jossa
– unionin kansalainen on saapunut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
– unionin kansalainen on ollut ajoittain työntekijä Yhdistyneessä kuningaskunnassa
– unionin kansalainen on lakannut olemasta työntekijä mutta ei ole poistunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta
– unionin kansalainen ei ole säilyttänyt asemaansa työntekijänä, eikä hänellä ole – – direktiivin 2004/38 7 artiklan nojalla oleskeluoikeutta eikä 16 artiklan nojalla pysyvää oleskeluoikeutta
– unionin kansalaisen lapsi on alkanut saada koulutusta silloin, kun unionin kansalainen ei ollut työntekijä, mutta lapsi sai edelleen koulutusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa niinä ajanjaksoina, joina unionin kansalainen työskenteli Yhdistyneessä kuningaskunnassa
– unionin kansalainen on lapsensa pääasiallinen huoltaja ja
– unionin kansalainen ja hänen lapsensa eivät ole itsenäisesti toimeentulevia:
1) onko unionin kansalaisella oleskeluoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa vain hänen täyttäessään 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY säädetyt edellytykset?
vai
2) a) Onko EU:n kansalaisella oleskeluoikeus asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan perusteella, sellaisena kuin tätä artiklaa on tulkittu, ilman, että hänen olisi täytettävä 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38 säädetyt edellytykset
ja
b) jos näin on, onko hänellä oltava riittävät varat niin, ettei hän oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, ja täytyykö hänellä olla kattava sairausvakuutusturva vastaanottavassa jäsenvaltiossa?
c) Jos näin on, onko lapsen täytynyt alkaa saada koulutusta silloin, kun unionin kansalainen oli vielä työntekijä, jotta hänellä olisi oleskeluoikeus 15.10.1968 annetun asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan perusteella, sellaisena kuin tätä artiklaa on tulkittu, vai riittääkö, että unionin kansalainen on ollut työntekijä sen jälkeen, kun lapsi alkoi saada koulutusta?
d) Lakkaako unionin kansalaisen oleskeluoikeus, jos se perustuu siihen, että hän on koulutukseen osallistuvan lapsen pääasiallinen huoltaja lapsen täyttäessä 18 vuotta?
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tilanne erilainen nyt käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa, jossa lapsi on aloittanut koulutuksen ennen kuin 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38 piti panna täytäntöön jäsenvaltioissa mutta jossa äidistä tuli pääasiallinen huoltaja ja hän vaati oleskeluoikeutta lapsensa pääasiallisen huoltajuuden perusteella vasta maaliskuussa 2007 eli sen jälkeen, kun direktiivi oli pitänyt panna täytäntöön?”
29. Asian käsittelyyn yhteisöjen tuomioistuimessa ovat osallistuneet Teixeiran ja London Borough of Lambethin lisäksi kirjallisesti ja suullisesti Tanskan hallitus, Portugalin hallitus, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio.(21) Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen on esittänyt kirjallisia huomautuksia.
V Arviointi
30. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tarkoituksena on ennen kaikkea selvittää, onko Teixeiran kaltaisella unionin kansalaisella, joka ei ole työntekijä, oleskeluoikeus yhteisön oikeuden nojalla, vaikka hän ei ole taloudellisesti riippumaton. Oleskeluoikeuden olemassaolo olisi kansallisen lainsäädännön mukaan nimittäin edellytys sen asuntoa tarvitseville myönnettävän tuen saamiselle, jota Teixeira oli hakenut.
31. Osapuolten käsitykset tästä seikasta eroavat toisistaan.
32. Teixeira katsoo, että koulutukseen osallistuvan tyttärensä huoltajana hänellä on asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukainen oleskeluoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa, vaikka hänellä ei ole riittäviä varoja tai sairausvakuutusturvaa. Komissio ja EFTAn valvontaviranomainen ovat samaa mieltä. Italian hallitus on esittänyt vastaavan kannan asiassa Ibrahim (C‑310/08). Myös Portugalin hallitus päätyy samaan päätelmään.(22) Vastakkaista näkemystä edustavat London Borough of Lambeth, Tanskan hallitus ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, kuten myös Irlanti teki asiassa Ibrahim.
33. Seuraavaksi tutkin aluksi, voiko Teixeiran kaltaisessa tilanteessa oleva unionin kansalainen päätellä yksinomaan asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan nojalla, että hänellä on oleskeluoikeus lapsensa huoltajuuden perusteella (ks. jäljempänä A kohta). Toisessa vaiheessa pohdin, edellyttääkö oleskeluoikeus, että hakijalla on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva (ks. jäljempänä B kohta). Lopuksi käsittelen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämiä kolmea aikatekijää, jotka liittyvät asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta mahdollisesti johtuviin Teixeiran oikeuksiin (ks. jäljempänä C kohta).
A Voidaanko asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtaa lapsen huoltajana toimivan vanhemman oleskeluoikeus?
34. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa toisen ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisellä osalla(23) selvittää ennen kaikkea sen, voidaanko asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtaa sellaisen henkilön oleskeluoikeus, joka huoltaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa toisena vanhempana koulutukseen osallistuvaa siirtotyöläisen lasta.
35. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla sisältää kiistattomasti oikeuden osallistua koulutukseen: siirtotyöläisen lapsilla, jotka asuvat jäsenvaltiossa, jossa työntekijä on tai on ollut työssä, on oikeus ”osallistua peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen”. On kuitenkin riidanalaista, liittyykö tähän oikeuteen osallistua koulutukseen myös lapsen ja häntä huoltavan vanhemman oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
36. Huoltajana toimivan vanhemman mahdollinen oleskeluoikeus liittyy lapsen oleskeluoikeuteen; se riippuu siis siitä, onko lapsella oleskeluoikeus. Siksi käsittelen seuraavaksi ensin lapsen oleskeluoikeutta koulutusta varten (ks. jäljempänä 1 kohta) ja vasta sen jälkeen hänen huoltajansa oleskeluoikeutta (ks. jäljempänä 2 kohta).
1. Lapsen oleskeluoikeus koulutusta varten
37. London Borough of Lambeth, Tanskan hallitus ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan sisältyy ainoastaan oikeus osallistua koulutukseen. Tästä säännöksestä ei sen sijaan seuraa lapsen vastaavaa oleskeluoikeutta. Siitä on säädetty alun perin mainitun asetuksen 10 artiklassa; sen kumoamisen jälkeen oleskeluoikeus on määritettävä direktiivin 2004/38 perusteella.(24)
38. On totta, että lapset eivät voi perustella ensimmäistä oleskeluoikeuttaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan nojalla. Kuten jo 12 artiklan sanamuodosta käy ilmi, lapset voivat vaatia oikeutta osallistua koulutukseen ainoastaan, ”jos he asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa”. Kysymys on siis oltava lapsista, jotka jo aiemmin ovat asettuneet asumaan vastaanottavaan jäsenvaltioon asuakseen siirtotyöläisen luona.(25) Asetuksen 12 artiklassa säädetty oikeus osallistua koulutukseen perustuu nimittäin siihen seikkaan, että lapsi on seurannut siirtotyöläisenä työskentelevää isäänsä tai äitiään vastaanottavaan jäsenvaltioon.(26)
39. Jos lapsi on asettunut asumaan vastaanottavaan jäsenvaltioon siirtotyöläisen perheenjäsenenä tai – kuten nyt käsiteltävässä asiassa Teixeiran tytär – on peräti syntynyt siellä, hänen oikeusasemansa on itsenäinen asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukaisesti. Hänen tuleva oikeutensa osallistua koulutukseen ei tällöin riipu enää siitä, että hänen isänsä tai äitinsä säilyttää siirtotyöläisen asemansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.(27) Myös lapsi, jonka toinen vanhempi on ainoastaan menneisyydessä ”ollut työssä” siirtotyöläisenä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on oikeutettu osallistumaan koulutukseen.
40. Toisin kuin eräät asianosaiset kuvittelevat, koulutukseen osallistumista koskevan oikeuden käyttäminen ei voi sen vuoksi edellyttää varsinkaan sitä, että lapsi säilyttäisi koulutuksen ajan asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisen erityisen oleskeluoikeutensa(28) eli että hänellä siis edelleen olisi oikeus asumiseen siirtotyöläisen asemassa olevan vanhempansa luona.(29) Muuten erityisesti entisten siirtotyöläisten lapset menettäisivät pitkälti 12 artiklan mukaisen oikeutensa osallistua koulutukseen. Vanhempi, joka ”on ollut työssä” vastaanottavassa jäsenvaltiossa, joutuu nimittäin usein lähtemään valtiosta työskentelynsä päätyttyä, niin että asuminen samassa taloudessa lapsen kanssa ei enää edes ole ilman muuta mahdollista.(30)
41. Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklassa ei muutenkaan viitata oleskeluoikeutta koskeviin säännöksiin, vaan siinä tyydytään toteamaan, että siirtotyöläisen lapsen, joka haluaa suorittaa koulutuksensa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on jo asuttava siellä.
42. Edellä esitettyyn liittyvä siirtotyöläisen vastaanottavassa jäsenvaltiossa asuvan lapsen oikeus jäädä vastaanottavaan jäsenvaltioon koulutusta varten käy suoraan ilmi asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta.(31) Kun otetaan huomioon tämän säännöksen asiayhteys ja tavoite, sitä ei saa tulkita suppeasti, eikä sen käytännön vaikutusta myöskään saa vesittää.(32)
43. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla kuuluu sarjaan säännöksiä, joiden tavoitteena on luoda parhaat mahdolliset edellytykset siirtotyöläisen perheen integroitumiselle vastaanottavaan maahan.(33) Kuten yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, integroituminen voi onnistua ainoastaan, jos siirtotyöläisen lapsella on mahdollisuus käydä koulua ja opiskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa siten, että hän voi viedä koulunkäyntinsä ja opintonsa menestyksekkäästi päätökseen.(34)
44. Siirtotyöläisen ei olisi kovin houkuttelevaa käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, jos hän ei voisi olla varma siitä, että hänen lapsensa voivat osallistua vastaanottavassa maassa koulutukseen ja viedä sen päätökseen siellä.(35) Jos jokainen siirtotyöläisen työskentelyn keskeytys tai päättyminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa johtaisi siihen, että myös hänen lapsensa menettäisivät automaattisesti oleskeluoikeutensa ja joutuisivat keskeyttämään koulutuksensa, tämä voisi haitata lasten edistymistä koulussa ja ammatissa. Lasten olisi kenties pakko jatkaa koulutustaan ulkomailla, mikä voi aiheuttaa huomattavia vaikeuksia, kun otetaan huomioon kansallisten koulutusjärjestelmien ja käytettävien opetuskielten erilaisuus. Tällaiset haitat voidaan välttää ainoastaan, jos siirtotyöläisen lapset saavat – myös ja erityisesti oleskeluoikeuden osalta – mahdollisuuden jatkaa koulutustaan ja ammatillista koulutustaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa loppuun asti, riippumatta siitä, onko vanhempi koko koulutusajan siirtotyöläisenä vai ei. Tällä tavalla taataan samalla parhaalla mahdollisella tavalla, että siirtotyöläisten lapset voivat täydellisesti integroitua vastaanottavaan jäsenvaltioon.
45. Tätä taustaa vasten olisi lainsäädännön ja asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan vastaista asettaa edellytykseksi lapsen oikeudelle osallistua koulutukseen se, että hänellä on muiden säännösten mukainen erityinen oleskeluoikeus.(36) Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklassa säädetään päinvastoin koulutukseen osallistuvan lapsen itsenäisestä oleskeluoikeudesta.(37)
46. Edellä kuvattu tilanne ei ole – eräiden asianosaisten käsityksen vastaisesti – muuttunut direktiivin 2004/38 voimaantulon jälkeen. Ei ole olemassa perusteita sille näkemykselle, että yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut direktiivin 2004/38 antaessaan muuttaa yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta(38) ja rajoittaa artiklan normatiivisen sisällön jatkossa pelkäksi oikeudeksi osallistua koulutukseen.
47. Direktiivi 2004/38 johti nimittäin asetuksen N:o 1612/68 muutokseen ainoastaan siltä osin, että sillä kumottiin asetuksen 10 ja 11 artikla. Siirtotyöläisten lasten oikeus jäädä vastaanottavaan jäsenvaltioon koulutusta varten ei kuitenkaan perustu näihin säännöksiin. Kuten juuri osoitettiin,(39) oleskeluoikeus seuraa pikemminkin välittömästi asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta, jonka normatiiviseen sisältöön direktiivi 2004/38 ei ole vaikuttanut.
48. Edellä esitettyä ei voi kumota sillä väitteellä, että direktiivissä 2004/38 säädetään nykyään unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä kaikista oleskeluoikeuksista, niin että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta ei voi enää johtaa itsenäistä oleskeluoikeutta. Direktiivillä 2004/38 kodifioidaan tosin olemassa olleet yhteisön säädökset, jotka siihen asti olivat koskeneet tiettyjen henkilöryhmien oikeudellista asemaa.(40) Lisäksi se koskee kiistattomasti kaikkia unionin kansalaisia ja heidän perheenjäseniään.(41) Direktiivi ei kuitenkaan sisällä unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä kaikkia ajateltavissa olevia oleskeluoikeuksia koskevaa laajaa ja lopullista säännöstöä.
49. Direktiivistä 2004/38, kuten sen edeltäjistäkin, puuttuvat sellaiset nimenomaiset ja kattavat säännökset, jotka koskevat vanhempien, jotka eivät ole itse työntekijöitä mutta ovat alaikäisten unionin kansalaisten huoltajia, oleskeluoikeutta.(42) Lisäksi direktiivistä 2004/38 puuttuvat nimenomaiset säännökset, jotka koskevat unionin kansalaisen perheenjäsenten, jotka eivät itse ole unionin kansalaisia, oleskeluoikeutta unionin kansalaisen kotimaassa, kun tämä palaa kotimaahan.(43)
50. Direktiivissä 2004/38 ei säädetä laajasti myöskään nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisista oleskeluoikeutta koskevista kysymyksistä, jotka liittyvät unionin kansalaisten lasten koulutukseen.
51. Unionin kansalaisen koulutukseen osallistuville lapsille voi tosin perheenjäseninä kuulua direktiivin yleisten säännösten mukainen oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa.(44) Direktiivistä 2004/38 puuttuu kuitenkin koulutukseen osallistuvien lasten erityinen oleskeluoikeus, joka vastaisi asetuksen N:o 1612/68 12 artiklassa säädettyä oleskeluoikeutta. Direktiivin 12 artiklan 3 kohdassa ei säädetä itsenäisestä oleskeluoikeudesta koulutusta varten; siinä edellytetään pikemminkin oleskeluoikeuden olemassaoloa ja säädetään ainoastaan, että oleskeluoikeus jatkuu unionin kansalaisen kuoltua tai poistuttua maasta, kunnes unionin kansalaisen lapsi on päättänyt koulutuksensa.(45)
52. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla ja direktiivin 2004/38 12 artiklan 3 kohta eivät ole identtiset. Direktiivin 12 artiklan 3 kohta on henkilölliseltä soveltamisalaltaan laajempi kuin asetuksen 12 artikla, koska se koskee myös sellaisten unionin kansalaisten lapsia, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia. Direktiivin 12 artiklan 3 kohdan asiallinen soveltamisala puolestaan on huomattavasti suppeampi kuin asetuksen 12 artiklan, koska siihen sisältyy ainoastaan unionin kansalaisen kuolemaa tai maasta poistumista koskeva säännös.
53. Koska direktiivistä 2004/38 puuttuu koulutusta varten annettava itsenäinen, kattava oleskeluoikeus, on selvää, että direktiivin voimaantulon jälkeenkin on mahdollista soveltaa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa oleskeluoikeuksien oikeudellisena perustana.
54. Tämä koskee ensinnäkin siirtotyöläisten koulutukseen osallistuvia lapsia, jotka ovat jo täyttäneet 21 vuotta eivätkä ole enää oikeutettuja elatukseen. Nämä lapset eivät voi enää vaatia direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaista yleistä oleskeluoikeutta, koska heitä ei lueta perheenjäseniksi.(46) Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan soveltamisalaa puolestaan ei rajoita ikä eikä koulutukseen osallistuvan henkilön oikeus elatukseen.(47)
55. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla on lisäksi edelleen merkityksellinen, kun on kyse entisten siirtotyöläisten koulutukseen osallistuvien lasten oleskeluoikeudesta. Kuten edellä todettiin, direktiivin 2004/38 12 artiklan 3 kohta sisältää tältä osin epätäydellisen säännöksen, joka koskee ainoastaan kuolemantapauksia tai maasta poistumista mutta joka ei kata sellaisen entisen siirtotyöläisen lapsia, joka on jäänyt vastaanottavaan jäsenvaltioon työskentelyn lopettamisen jälkeen. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla sen sijaan koskee myös tällaista tapausta.(48)
56. Ei voida olettaa, että yhteisön lainsäätäjä olisi direktiiviä 2004/38 säätäessään tietoisesti jättänyt koulutukseen osallistuvien lasten oleskeluoikeudet huonommiksi kuin asetuksen N:o 1612/68 12 artiklassa ja olisi halunnut myöntää erityiset oleskeluoikeudet ainoastaan direktiivin 12 artiklan 3 kohdassa mainituille henkilöille. Direktiivin 2004/38 tavoitteena on sen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaisesti nimittäin yksinkertaistaa ja tehostaa kaikkien unionin kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun. Tämän tavoitteen kanssa ei olisi yhdistettävissä se, että unionin kansalaiset saisivat direktiivin 2004/38 perusteella vähemmän oikeuksia kuin he saivat niiden johdetun oikeuden säädösten perusteella, joita muutettiin tai jotka kumottiin tällä direktiivillä.(49)
57. Asetuksen N:o 1612/68 12 artikla säilyy näin ollen direktiivin 2004/38 voimaantulon jälkeenkin itsenäisenä oikeusperustana sellaisten henkilöiden oleskeluoikeudelle, jotka asuvat koulutukseen osallistumista varten jäsenvaltiossa, jossa heidän isänsä tai äitinsä ovat tai ovat olleet työssä siirtotyöläisenä.
2. Huoltajana toimivan vanhemman johdettu oleskeluoikeus
58. Jos lapsella on asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan nojalla oikeus osallistua koulutukseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, oikeuskäytännön mukaan myös lapsen tosiasiallisena huoltajana toimivalla vanhemmalla on saman säännöksen nojalla oleskeluoikeus tuossa jäsenvaltiossa.(50)
59. Pääasiallisen huoltajan tällainen johdettu oleskeluoikeus on usein tarpeen, jotta lapselle taattaisiin asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukainen oikeus osallistua koulutukseen. Siirtotyöläisten lasten oikeus osallistua koulutukseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa voisi nimittäin jäädä tehottomaksi, jos hänen vanhemmiltaan evättäisiin mahdollisuus huoltaa lapsia henkilökohtaisesti koulutuksen ajan ja asua sitä varten hänen kanssaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa.(51) Tosiasiallisen huoltajan oleskeluoikeus auttaa päinvastoin lapsia käyttämään oikeuttaan osallistua koulutukseen.(52)
60. Tunnustamalla tosiasiallisena huoltajana toimivan vanhemman johdettu oleskeluoikeus otetaan huomioon lasten ja hänen vanhempiensa oikeus siihen, että heidän perhe-elämäänsä kunnioitetaan,(53) mistä on määrätty ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan 1 kohdassa(54) ja mikä on nyttemmin sisällytetty myös perusoikeuskirjan 7 artiklaan.(55)
61. Tällä tavalla varmistetaan lisäksi, että siirtotyöläisten lapsilla on vastaanottavassa jäsenvaltiossa ”parhaat mahdolliset edellytykset” (asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan 2 kohta) ja ”samat edellytykset kuin tämän valtion kansalaisilla” (asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan 1 kohta) osallistua koulutukseen.(56) Näihin edellytyksiin kuuluu ennen kaikkea se, että lapset ja nuoret voivat kasvaa tutussa perheympäristössä, mikä normaalisti tarkoittaa sitä, että he asuvat yhdessä vanhempiensa tai sen vanhemman kanssa, joka tosiasiallisesti huoltaa heitä.
62. Pääasiallisena huoltajana toimivan vanhemman johdetun oleskeluoikeuden tunnustaminen on viime kädessä myös yksi edellytys siirtotyöläisten lasten parhaalle mahdolliselle integroitumiselle vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan.(57)
3. Välipäätelmä
63. Yhteenvetona voidaan näin ollen todeta seuraavaa:
Jos unionin kansalaisen lapsi osallistuu koulutukseen jäsenvaltiossa, jossa tämä unionin kansalainen on tai on ollut työssä siirtotyöläisenä, vanhemmalla, joka toimii lapsen tosiasiallisena huoltajana, on asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johdettu oikeus oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
B Onko oleskeluoikeus voimassa ainoastaan, jos hakijalla on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva?
64. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ja toisen ennakkoratkaisukysymyksensä toisella osalla(58) selvittää ennen kaikkea sen, riippuuko henkilön, joka toimii vastaanottavassa jäsenvaltiossa koulutukseen osallistuvan siirtotyöläisen lapsen huoltajana eikä ole itse työntekijä, oleskeluoikeus siitä, että tällä henkilöllä on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva eli että hän siis on ”taloudellisesti riippumaton”.(59)
65. London Borough of Lambeth, Tanskan hallitus ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat muista osapuolista poiketen, että on tarpeen rajoittaa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan perustuvien oikeuksien soveltamisala taloudellisesti riippumattomiin henkilöihin.
66. Rajoittamisesta seuraisi, että Teixeiran kaltaisessa tilanteessa oleva henkilö ei voisi saada oleskeluoikeutta asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan perusteella, koska hänellä ei ole tällä hetkellä riittäviä varoja eikä kattavaa sairausvakuutusturvaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
67. Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan, jota ei saa tulkita suppeasti,(60) sanamuodosta ei käy kuitenkaan ilmi tällaista taloudellisen riippumattomuuden vaatimusta.
68. Tähänastisessa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan liittyvässä oikeuskäytännössä ei aseteta tästä säännöksestä johtuvien lasten ja heitä huoltavien vanhempien oleskeluoikeuksien edellytykseksi minkäänlaista taloudellista riippumattomuutta. Erityisesti yhdistetyissä asioissa Echternach ja Moritz annettu tuomio sekä asiassa Baumbast ja R annettu tuomio ovat mielenkiintoisia tässä yhteydessä:
– Yhdistetyissä asioissa Echternach ja Moritz annetussa tuomiossa ei lainkaan tutkittu riittävien varojen olemassaoloa. Kyseessä olleita opiskelijoita ei kielletty vetoamasta asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan, vaikka he vaativat kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa oleskeluoikeuden lisäksi myös opintojen rahoitukseen liittyviä etuuksia, jotka oli tarkoitettu muun muassa omien elinkustannusten, heidän huollettavinaan olevien henkilöiden elinkustannusten sekä sairausvakuutuskustannusten kattamiseen ja jotka olivat ainakin osittain luonteeltaan sosiaaliavustuksen kaltaisia.(61)
– Asiassa Baumbast ja R annetussa tuomiossa se seikka, että Baumbastilla oli riittävät varat, mainittiin ainoastaan sen seikan yhteydessä, että hänellä oli EY 18 artiklan mukainen oleskeluoikeus unionin kansalaisena, joka ei harjoita taloudellista toimintaa.(62) Riittävillä varoilla ei sen sijaan ollut mitään vaikutusta tuon tuomion tässä yhteydessä merkityksellisissä kohdissa, jotka koskivat Baumbastin vaimon ja tyttären asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukaisia oleskeluoikeuksia.(63)
69. Lainsäätäjä otti epäilemättä lähtökohdakseen sen, että siirtotyöläisen perheenjäsenillä, jotka asuvat hänen kanssaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on yleensä riittävät varat, koska he ovat joko itse työntekijöitä vastaanottavassa jäsenvaltiossa (asetuksen N:o 1612/68 11 artikla) tai siirtotyöläisen huollettavia, joiden elatuksesta siirtotyöläinen tuloillaan vastaa ja joille hän tarjoaa asunnon (asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan 1 kohta ja 3 kohta).
70. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan asettanut asetuksessa N:o 1612/68 riittävien varojen olemassaoloa vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelun edellytykseksi. Siirtotyöläisillä on päinvastoin asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus samoihin sosiaalisiin etuihin kuin kotimaisilla työntekijöillä;(64) tämä oikeus ulottuu asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan perusteella myös heidän lapsiinsa, mikäli he kouluttautuvat vastaanottavassa jäsenvaltiossa.(65)
71. Se, että asetuksessa N:o 1612/68 ei ole säädetty taloudellisen riippumattomuuden edellytyksestä, erottaa olennaisesti tämän asetuksen ja eräät myöhemmin annetut direktiivit, joissa edellytykseksi unionin kansalaisten, jotka eivät ole työntekijöitä, oikeudelle vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun asetettiin nimenomaan todistus siitä, että tulot ja varat ovat riittäviä ja sairausvakuutusturva kattava.(66) EFTAn valvontaviranomainen on perustellusti viitannut tähän.
72. London Borough of Lambeth, Tanskan hallitus ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsovat kuitenkin, että myös asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan soveltamisen edellytykseksi olisi nyt asetettava taloudellinen riippumattomuus. Ne perustelevat kantaansa tällä välin voimaan tulleella direktiivillä 2004/38, jonka valossa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa niiden mielestä nykyään olisi tulkittava ja sovellettava.
73. Tämä väite ei vakuuta.
74. Kuten jo todettiin,(67) olisi direktiivin 2004/38 tavoitteen vastaista rajoittaa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan normatiivista sisältöä kyseisen direktiivin vuoksi. Direktiivin 2004/38 tarkoituksena on tunnetusti yksinkertaistaa ja tehostaa kaikkien unionin kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun.(68) Tämän tavoitteen kanssa ei olisi yhdistettävissä se, että unionin kansalaiset saisivat direktiivin 2004/38 perusteella vähemmän oikeuksia kuin he saivat niiden johdetun oikeuden säädösten perusteella, joita muutettiin tai jotka kumottiin tällä direktiivillä.(69)
75. Näistä yleisistä näkökannoista riippumatta myöskään direktiivistä 2004/38 konkreettisesti ilmi käyvät lainsäätäjän arvostukset eivät tue asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtuvien oikeuksien rajoittamista taloudellisesti riippumattomiin henkilöihin.
76. Direktiivissä 2004/38 ei missään tapauksessa aseteta unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä kaikkien oleskeluoikeuksien yleiseksi edellytykseksi kyseisten henkilöiden taloudellista riippumattomuutta. Direktiivissä pikemminkin jatketaan tavanomaista jaottelua(70) kahdenlaiseen oleskeluoikeusluokkaan: unionin kansalaisten, jotka eivät ole työntekijöitä, ja heidän perheenjäsentensä oikeudet riippuvat lähtökohtaisesti sen todistamisesta, että heidän varansa ovat riittävät ja sairausvakuutusturvansa kattava (direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta luettuna yhdessä d alakohdan kanssa), kun taas työntekijöinä toimivien unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia ei rajoiteta samalla tavalla (direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohta luettuna yhdessä d alakohdan kanssa).
77. Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtuvat oikeudet luetaan viimeksi mainittuun luokkaan; ne kuuluvat sellaisten unionin kansalaisten perheenjäsenille, jotka ovat tai ovat olleet vastaanottavassa jäsenvaltiossa työntekijöinä siirtotyöläisinä. Tämän vuoksi ei ole – vaikka otettaisiin huomioon direktiivin 2004/38 perustana olevat lainsäätäjän arvostukset – asianmukaista asettaa näiden henkilöiden oikeuksien edellytykseksi heidän taloudellista riippumattomuuttaan.
78. Tämän päätelmän vahvistaa silmäys direktiivin 2004/38 12 artiklan 3 kohtaan. Siinä säädetään unionin kansalaisen kuoleman tai maasta poistumisen osalta, että sekä hänen koulutukseen osallistuvien lastensa että lasten tosiasiallisena huoltajana toimivan vanhemman oleskeluoikeus jatkuu lasten opintojen päättymiseen asti. Direktiivin 2004/38 12 artiklan 3 kohdassa ei joistakin läheisistä oleskeluoikeuden säilyttämistä koskevista säännöksistä poiketen(71) aseteta edellytykseksi lasten ja vanhemman taloudellista riippumattomuutta: riittävien varojen ja kattavan sairausvakuutusturvan todistamista ei siinä aseteta vastaanottavaan jäsenvaltioon jäämisen edellytykseksi.
79. Nyt käsiteltävä asia ei kuitenkaan sinänsä kuulu direktiivin 2004/38 12 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, koska kumpikaan koulutukseen osallistuvan Patrician vanhemmista ei ole kuollut eikä muuttanut pois Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Tämä säännös havainnollistaa kuitenkin sitä, että direktiivissä 2004/38 pidetään koulutukseen osallistuvien lasten ja lasten huoltajana toimivien vanhempien oikeusasemaa erityisen tärkeänä ja asetetaan heidät etuoikeutettuun asemaan unionin kansalaisten muihin perheenjäseniin verrattuna.
80. Direktiivistä 2004/38 konkreettisesti ilmi käyvät lainsäätäjän arvostukset eivät näin ollen kaiken kaikkiaan tue sitä, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtuvien oikeuksien edellytykseksi asetettaisiin koulutukseen osallistuvan lapsen tai häntä huoltavan vanhemman taloudellinen riippumattomuus.
81. Tästä asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan laajasta tulkinnasta, joka käy ilmi esittämästäni yhteisöjen tuomioistuimen tähänastisesta oikeuskäytännöstä, voi epäilemättä olla seurauksena, että Teixeiran ja hänen tyttärensä kaltaiset henkilöt, jotka eivät ole taloudellisesti riippumattomia, rasittavat vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmää. Sen ei kuitenkaan normaalisti pitäisi rasittaa kohtuuttomasti vastaanottavan jäsenvaltion julkista taloutta ja sosiaaliturvajärjestelmää. Koulutukseen osallistuvan lapsen isä tai äiti ovat nimittäin – nykyisen tai aiemman – siirtotyöläisenä työskentelyn yhteydessä rahoittaneet julkista taloutta ja sosiaaliturvajärjestelmää veroillaan ja sosiaaliturvamaksuillaan. Vastaanottavassa jäsenvaltiossa siirtotyöläisinä työskentelevät osallistuvat rahoitukseen myös ryhmänä tarkasteltuna.
82. Tietty määrä vastaanottavan jäsenvaltion taloudellista solidaarisuutta muiden jäsenvaltioiden kansalaisia kohtaan on jo pitkään sisältynyt kaikkiin niihin yhteisön säädöksiin, jotka koskevat oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun, myös sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät ole työntekijöitä.(72) Tämä ajatus ilmaistaan jälleen direktiivin 2004/38 johdanto-osassa. Sosiaalihuoltojärjestelmän käyttöä henkilön vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei kielletä ehdottomasti edes oleskelun alkuvaiheessa; se ei kuitenkaan saisi aiheuttaa kohtuutonta rasitusta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle.(73) Direktiivin 2004/38 14 artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi, että siitä, että unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä turvautuu vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään, ei saa automaattisesti olla seurauksena karkottamistoimenpide.
83. Periaate taloudellisesta solidaarisuudesta muiden jäsenvaltioiden kansalaisia kohtaan ei silti pakota vastaanottavaa jäsenvaltiota sietämään väärinkäytöksiä. Yhteisön oikeuden yleisen oikeusperiaatteen mukaan yhteisön säädöksen soveltaminen ei saa nimittäin mennä niin pitkälle, että se kattaa oikeuksien väärinkäytön.(74) Tämä periaate sisältyy myös direktiivin 2004/38 35 artiklaan.(75) Jäsenvaltiot voivat vastaavasti vapaasti estää asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan sisältyvien oikeuksien väärinkäytön. Väärinkäyttö on kuitenkin todettava objektiivisesti arvioimalla perusteellisesti konkreettisen tapauksen kaikki tosiseikat, eikä sitä voi päätellä pelkästään sen perusteella, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklassa myönnettyjä oikeuksia on käytetty.(76)
84. Nyt käsiteltävä asiassa ei ole löytynyt viitteitä siitä, että Teixeira tai hänen tyttärensä olisivat syyllistyneet väärinkäyttöön, kun he ovat vedonneet asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan, tai että he voisivat käyttää kohtuuttomasti hyväkseen vastaanottavan jäsenvaltion taloudellista solidaarisuutta.
85. Teixeira oli asuntoa tarvitseville myönnettävää tukea hakiessaan asunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa keskeytyksettä noin 18 vuotta.(77) Hänen tyttärensä Patricia on unionin kansalainen, joka on syntynyt vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja on – oletettavasti – suorittanut opintonsa kokonaan siellä. Jollei ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin määritä tosiseikkoja toisella tavalla, voidaan sen vuoksi olettaa, että Teixeiran ja hänen tyttärensä tilanteelle on tunnusomaista suhteellisen suuri integroituminen vastaanottavaan jäsenvaltioon. Näissä olosuhteissa vastaanottavan jäsenvaltion tietty taloudellinen solidaarisuus heitä kohtaan on oikeutettua.
86. Yhteenvetona voidaan näin ollen todeta seuraavaa:
Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta seuraava siirtotyöläisen koulutukseen osallistuvan lapsen tosiasiallisena huoltajana toimivan vanhemman oleskeluoikeus ei riipu siitä, onko tällä vanhemmalla riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva.
C Aikatekijät
87. Lopuksi pohditaan, mikä vaikutus ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämillä kolmella aikatekijällä on Teixeiran kaltaisessa tilanteessa olevan henkilön oleskeluoikeuteen.
1. Minä ajankohtana koulutukseen osallistuvan henkilön on pitänyt olla siirtotyöläisen lapsi?
88. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa toisen ennakkoratkaisukysymyksensä kolmannella osalla(78) selvittää ennen kaikkea sen, minä ajankohtana koulutukseen osallistuvan henkilön on pitänyt olla siirtotyöläisen lapsi, jotta asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa voidaan soveltaa. Tarkemmin sanoen se kysyy, onko tämä säännös merkityksellinen ainoastaan silloin, kun koulutukseen osallistuvan lapsen huoltajana toimiva vanhempi oli itse siirtotyöläisenä vastaanottavassa jäsenvaltiossa jo lapsen aloittaessa koulunkäyntinsä.
89. Tämän kysymyksen taustalla on se, että Teixeira ei ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa työntekijä, kun hänen tyttärensä Patricia aloitti koulu-uransa, vaan ainoastaan ennen koulunkäynnin aloittamista ja väliaikaisesti myös sen aikana. Tämän vuoksi ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin epäilee, voiko Patricia – ja näin ollen myös hänen huoltajana toimiva äitinsä – vedota nyt asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan.
90. Edellä esitetystä on todettava, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan soveltamisala ei rajoitu tapauksiin, joissa koulutuksen osallistuvan lapsen vanhemmalla oli työntekijän asema nimenomaan lapsen koulu-uran alkaessa.
91. Sanamuodon perusteella on jo selvää, että tämä säännös koskee sekä lapsia, joiden vanhempi ”on työssä” vastaanottavan jäsenvaltion alueella, että sellaisia lapsia, joiden vanhempi ”on ollut työssä” siellä. Entisten siirtotyöläisten lapset voivat näin ollen vedota 12 artiklaan yhtä hyvin kuin sellaisten unionin kansalaisten lapset, joilla on aktiivisten siirtotyöläisten asema. Kyseisestä 12 artiklasta ei löydy perusteita sille, että entisten siirtotyöläisten lapsilla olisi ainoastaan rajoitettu oikeus osallistua koulutukseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
92. Kuten jo todettiin, asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa ei saa tulkita suppeasti.(79) Säännöksen tavoitteena on luoda parhaat mahdolliset edellytykset siirtotyöläisen perheen integroitumiselle vastaanottavaan maahan ja suojella hänen lapsiaan koulunkäynnin edistymiseen ja ammatilliseen edistymiseen liittyviltä haitoilta.(80)
93. Tämän tavoitteen kanssa ei olisi yhdistettävissä se, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtuvat oikeudet yhdistettäisiin jäykkään määräpäiväsääntelyyn. Säännöksessä myönnetään pikemminkin lapselle – ja samanaikaisesti hänen pääasialliselle huoltajalleen – oleskeluoikeus koulutusta varten aina, jos lapsi on asunut vastaanottavassa jäsenvaltiossa siitä ajankohdasta alkaen, jona vanhemmalla oli siellä siirtotyöläisenä oleskeluoikeus.(81) Sillä ei ole merkitystä, työskentelikö tämä vanhempi siirtotyöläisenä vastaanottavassa jäsenvaltiossa nimenomaan lapsen koulutuksen alkaessa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituskin on myöntänyt tämän, kun asiaa on käsitelty yhteisöjen tuomioistuimessa.
94. Teixeira ei tosin ollut työssä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ajankohtana, jolloin hänen tyttärensä aloitti koulunkäynnin, mutta hän työskenteli usein väliaikaisesti tyttärensä koulu-uran kuluessa. Koska muunlaisia tosiseikkoja ei ole esitetty, oletan, että tällöin ei ollut kyse aivan toisarvoisista ja epäolennaisista töistä vaan todellisista ja aidoista töistä, jotka Teixeira teki toisen johdon alaisena vastiketta vastaan. Näin ollen Teixeiralla oli tyttärensä Patrician koulutuksen aikana ajoittain siirtotyöläisen asema Yhdistyneessä kuningaskunnassa.(82)
95. Vaikka siis haluttaisiin olettaa, että Patricia ei aloittanut koulutustaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan vaan ainoastaan kansallisen oikeuden nojalla, Teixeiran myöhempi ajoittainen työskentely antaa riittävän perusteen yhteisön oikeuden soveltamiselle.
96. Tämän ansiosta Patricia voi ainakin tämän hetken näkökulmasta tarkasteltuna jatkaa koulutustaan ja viedä sen päätökseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan nojalla. Näin ollen myös Patrician äiti eli Maria Teixeira voi huoltajana vedota tähän säännökseen.(83)
97. Yhteenvetona voidaan siis todeta seuraavaa:
Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta johtuva siirtotyöläisen koulutukseen osallistuvan lapsen tosiasiallisena huoltajana toimivan vanhemman oleskeluoikeus ei riipu siitä, työskentelikö tämä vanhempi siirtotyöläisenä vastaanottavassa jäsenvaltiossa lapsen koulu-uran alkaessa. Riittää, että lapsi on asunut vastaanottavassa jäsenvaltiossa siitä ajankohdasta alkaen, jona vanhemmalla oli siellä siirtotyöläisenä oleskeluoikeus.
2. Mitä vaikutuksia lapsen täysi-ikäiseksi tulemisella on hänen huoltajana toimivan vanhempansa oleskeluoikeuteen?
98. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa toisen ennakkoratkaisukysymyksensä neljännellä osalla(84) selvittää ennen kaikkea sen, päättyykö oleskeluoikeus, joka siirtotyöläisen lapsen huoltajana toimivalle vanhemmalle vastaanottavassa jäsenvaltiossa kuuluu, automaattisesti lapsen tullessa täysi-ikäiseksi.
99. Tämän kysymyksen taustalla on se, että Patricia eli Maria Teixeiran tytär oli jo 15-vuotias, kun Teixeira haki asuntoa tarvitseville myönnettävää tukea, ja on nykyään 18-vuotias, eli hän on Yhdistyneen kuningaskunnan lain mukaan tullut täysi-ikäiseksi.
100. Koska oletan, että asetuksen N:o 1612/68 12 artikla on nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellinen vaatimuksen perusta, josta voidaan johtaa sekä Teixeiran että hänen tyttärensä oleskeluoikeus, pohdin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymystä tämän säännöksen nojalla. Seuraavia näkemyksiä voidaan kuitenkaan soveltaa myös oleskeluoikeuksiin, joita huoltajana toimivalle vanhemmalle voidaan mahdollisesti johtaa direktiivin 2004/38, esimerkiksi sen 12 artiklan 3 kohdan, perusteella.
101. Vastauksen lähtökohtana pitäisi olla se, että lapsen ja hänen huoltajansa asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan perustuvat oikeudet eivät välttämättä ole voimassa yhtä pitkään.
102. Lapsen täysi-ikäiseksi tuleminen ei suoraan vaikuta hänen alkuperäisiin oikeuksiinsa.(85) Sekä asetuksen N:o 1612/68 12 artiklassa säädetty oikeus osallistua koulutukseen että siihen liittyvä oleskeluoikeus ovat tarkoituksensa ja tavoitteensa(86) mukaisesti voimassa lapsen koulutuksen päättymiseen asti. Tämä ajankohta lienee nykyään useimmissa tapauksissa vasta lapsen tultua täysi-ikäiseksi, varsinkin kun asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan soveltamisalaan sisältyvät myös korkeakouluopinnot.(87)
103. Lapsen tosiasiallisena huoltajana toimivan vanhemman johdettua oleskeluoikeutta voidaan kuitenkin tulkita toisin. Myös tämän vanhemman säännöllisen henkilökohtaisen läsnäolon tarkoituksena on tosin turvata lapselle parhaat mahdolliset edellytykset osallistua opetukseen.(88) Tämä pätee kuitenkin ainoastaan niin kauan kuin ja siltä osin kuin lapsi tarvitsee vanhemman henkilökohtaista huolenpitoa, jotta hänen ei olisi käytännössä mahdotonta käyttää oikeuttaan osallistua koulutukseen.(89)
104. Vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan kantaa en katsonut tässä yhteydessä sopivaksi soveltaa jäykkää ikärajaa, joka riippuu lapsen täysi-ikäisyyden saavuttamisesta. Kuten silmäys asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaan osoittaa, myös yhteisön lainsäätäjä tunnustaa, että lapselle voi olla välttämätöntä asua yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa vielä jonkin aikaa täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeenkin.(90) Yksittäisen tapauksen yksityiskohtien mukaan tällainen samassa taloudessa asuminen voi olla välttämätöntä nimenomaan sen vuoksi, että lapsi voi jatkaa koulutustaan ja viedä sen loppuun.
105. Tässä yhteydessä on ajateltava ensinnäkin lapsia, jotka täysi-ikäistyvät ennen tärkeää tutkintoa, esimerkiksi ylioppilastutkintoa; he tarvitsevat säännöllisesti edelleen vanhempiensa tai vanhempansa henkilökohtaista huolenpitoa, kunnes ovat suorittaneet tutkintonsa. Toiseksi on ajateltava henkisesti tai ruumiillisesti vajaakykyisiä lapsia, jotka koulutuksensa yhteydessä tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja hoitoa arkielämässä myös täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen.
106. Jos ei ole kyse tällaisista erityisolosuhteista, vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset voivat lähteä siitä, että siirtotyöläisen lapsi ei tarvitse täysi-ikäistyttyään enää vanhempiensa henkilökohtaista huolenpitoa. Lapsesta on tullut aikuinen. Hän ei ole enää vanhempiensa huollettava ja tarvitsee käytännössä korkeintaan vanhempansa taloudellista tukea, mutta ei sen sijaan vanhemman säännöllistä henkilökohtaista läsnäoloa eikä elämistä samassa taloudessa vanhemman kanssa.
107. Edellä esitetty ei luonnollisesti vaikuta vanhemman mahdolliseen pysyvään oleskeluoikeuteen, jonka tämä on saattanut saada, kun on huoltanut lasta vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti oleskellessaan (direktiivin 2004/38 16 artikla).
108. Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa:
Oleskeluoikeus, joka kuuluu siirtotyöläisen lapsen huoltajana toimivalle vanhemmalle vastaanottavassa jäsenvaltiossa, päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, jolleivät yksittäisen tapauksen olosuhteet edellytä, että vanhempi huoltaa lastaan henkilökohtaisesti tätä ajankohtaa pitempään, jotta lapsi voi jatkaa koulutustaan ja viedä sen päätökseen.
3. Onko sillä merkitystä, onko lapsi alkanut koulutuksensa ennen direktiivin 2004/38 voimaantuloa vai sen jälkeen? (kolmas ennakkoratkaisukysymys)
109. Kolmas ennakkoratkaisukysymys on esitetty siltä varalta, että ensimmäiseen vastataan myöntävästi, eli siltä varalta, että Teixeiran kaltaisessa tilanteessa oleva henkilö voi vaatia oleskeluoikeutta yksinomaan direktiivin 2004/38 perusteella. Koska ehdotan yhteisöjen tuomioistuimelle, että oleskeluoikeus johdetaan asetuksen N:o 1612/68 12 artiklasta ja ensimmäisen kysymykseen vastataan kieltävästi,(91) käsittelen kolmatta kysymystä ainoastaan toissijaisesti.
110. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään selvittää ennen kaikkea sen, voiko direktiivi 2004/38 rajoittaa jotenkin sellaisen henkilön oleskeluoikeutta, joka maaliskuusta 2007 alkaen on vanhempana toiminut siirtotyöläisen koulutukseen osallistuvan lapsen huoltajana vastaanottavassa jäsenvaltiossa, vaikka lapsi on aloittanut koulu-uransa ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoajan päättymistä eli ennen 30.4.2006.
111. Koska Teixeira on toiminut tyttärensä tosiasiallisena huoltajana vasta maaliskuusta 2007 alkaen, hän voi vaatia oleskeluoikeutta koulutukseen osallistuvan lapsen huoltajana vasta tästä ajankohdasta lähtien, riippumatta siitä, milloin lapsi todellisuudessa on aloittanut koulu-uransa. Tämän huoltajana saadun oleskeluoikeuden osalta Teixeira ei voi näin ollen vedota saavutettujen oikeuksien tarjoamaan suojaan, jotta välttyisi direktiivin 2004/38 tai sen kansallisten täytäntöönpanosäännösten soveltamiselta. Taannehtiva soveltaminenkaan ei tule kyseeseen. Tässä yhteydessä on pikemminkin sovellettava periaatetta, jonka mukaan uutta sääntöä sovelletaan välittömästi aikaisemman oikeussäännön soveltamisaikana syntyneen tilanteen tuleviin vaikutuksiin.(92)
112. Jos kolmas kysymys olisi merkityksellinen, siihen olisi näin ollen vastattava kieltävästi.
113. Tässä yhteydessä voidaan jättää ratkaisematta, sovelletaanko Maria Teixeiran tyttären Patrician alkuperäiseen koulutus- ja oleskeluoikeuteen jotain muuta sääntöä, koska hänen koulu-uransa alkoi jo kauan ennen direktiivin 2004/38 täytäntöönpanoajan päättymistä. Nyt käsiteltävän asian kohteena on ennakkoratkaisupyynnön mukaan yksinomaan Teixeiran mahdollinen oleskeluoikeus, joka on edellytys sille, että hänelle voidaan kansallisen oikeuden nojalla myöntää asuntoa tarvitseville myönnettävää tukea.
114. Esittämästäni ratkaisuehdotuksesta(93) ei kuitenkaan seuraa, että direktiivillä 2004/38 jotenkin rajoitettaisiin Teixeiran tai hänen tyttärensä oleskeluoikeutta.
D Loppuhuomautukset
115. Lopuksi on syytä esittää kaksi lyhyttä huomautusta Teixeiran mahdollisesta pysyvästä oleskeluoikeudesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja hänen oikeudestaan yhdenvertaiseen kohteluun unionin kansalaisena.
1. Mahdollinen pysyvä oleskeluoikeus
116. Direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdan mukaan unionin kansalaisilla, jotka ovat oleskelleet laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti viisi vuotta, on oikeus pysyvään oleskeluun sen alueella.
117. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan Teixeira on oleskellut Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhtäjaksoisesti(94) vuodesta 1989, siis huomattavasti pitempään kuin viisi vuotta.
118. Ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä viitteitä siitä, että Teixeiran oleskelu vuosina 1989–1991 siirtotyöläisenä olisi ollut laiton, eikä siitä, että sen jälkeinen oleskelu olisi voinut muuttua laittomaksi. Pelkästään se seikka, että Teixeira ei ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa jatkuvasti työntekijä, ei anna aihetta olettaa, että oleskelu olisi ollut laitonta. Yhteisön oikeuden mukaan hänellä olisi voinut olla oikeus oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa ajoittain myös unionin kansalaisena, joka ei ole työntekijä,(95) tai – ennen eroamistaan – siirtotyöläisen aviopuolisona.(96)
119. Lisäksi olisi tutkittava, eikö kansallinen lainsäädäntö sallinut nyt käsiteltävässä asiassa Teixeiran oleskelun Yhdistyneessä kuningaskunnassa tietyksi ajaksi yhteisön oikeudesta riippumatta. Direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdan mukaan pysyvän oleskeluoikeuden saanti riippuu nimittäin yksinomaan siitä, että unionin kansalainen on oleskellut laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Tämä koskee tosin ensi sijassa unionin kansalaisia, jotka ovat oleskelleet vastaanottavassa jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan ”tämän direktiivin ehtojen mukaisesti”.(97) Direktiivin 2004/38 37 artiklan mukaan direktiivin säännökset eivät kuitenkaan vaikuta sellaisiin jäsenvaltion lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin, jotka ovat direktiivin piiriin kuuluvien henkilöiden kannalta edullisempia.
120. Tätä taustaa vasten ei ole suljettu pois, että Teixeiralle kuuluu nykyään direktiivin 2004/38 16 artiklan nojalla pysyvä oleskeluoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mikä vapauttaisi hänet tulevaisuudessa todistamasta, että hänellä on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva.(98) Sen vuoksi herättää ihmetystä, että Teixeira on kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa myöntänyt, ettei hän voi hakea pysyvää oleskeluoikeutta. Pelkästään se seikka, että Teixeiralla ei ehkä ole oleskelulupaa, on joka tapauksessa merkityksetön arvioitaessa, onko hänellä pysyvä oleskeluoikeus; tällaisella asiakirjalla nimittäin on vain toteava luonne.(99)
121. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa nimenomaan siihen, että pysyvä oleskeluoikeus ei ole enää kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian kohteena, yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole arvioida tätä kysymystä.(100) Jos Teixeira sitä vaatii, kansalliset viranomaiset joutuvat kuitenkin tutkimaan uudelleen, olisivatko pysyvän oleskeluoikeuden edellytykset täyttyneet tai täyttyvätkö ne nykyään.
2. Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun
122. Jos Teixeira oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa laillisesti – riippumatta siitä, perustuuko hänen oleskeluoikeutensa yhteisön lainsäädäntöön vai kansalliseen lainsäädäntöön –, hänellä on unionin kansalaisena oikeus yhdenvertaiseen kohteluun EY 18 artiklan, luettuna yhdessä EY 12 artiklan kanssa, nojalla.(101) Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Trojani antamassaan tuomiossa todennut, unionin kansalaiset voivat tämän oikeuden perusteella tietyn ajan vaatia sosiaalihuoltojärjestelmän palveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa.(102) Komissio on perustellusti viitannut tähän seikkaan, kun asiaa on käsitelty yhteisöjen tuomioistuimessa.
VI Ratkaisuehdotus
123. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Court of Appealin (Civil Division) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
1) Jos unionin kansalaisen lapsi on koulutuksessa jäsenvaltiossa, jossa tämä unionin kansalainen on tai on ollut työssä siirtotyöläisenä, vanhemmalla, joka toimii lapsen tosiasiallisena huoltajana, on asetuksen (ETY) N:o 1612/68 12 artiklasta johdettu oikeus oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
2) Tämän vanhemman oleskeluoikeus ei riipu siitä, onko hänellä riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva.
3) Tämän vanhemman oleskeluoikeus ei riipu siitä, työskentelikö hän siirtotyöläisenä vastaanottavassa jäsenvaltiossa lapsen koulu-uran alkaessa. Riittää, että lapsi on asunut vastaanottavassa jäsenvaltiossa siitä ajankohdasta alkaen, jona vanhemmalla oli siellä siirtotyöläisenä oleskeluoikeus.
4) Tämän vanhemman oleskeluoikeus päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, jolleivät yksittäisen tapauksen olosuhteet edellytä, että vanhempi huoltaa lastaan henkilökohtaisesti tätä ajankohtaa pitempään, jotta lapsi voi jatkaa koulutustaan ja viedä sen päätökseen.