Valitus, jonka ThyssenKrupp AG on tehnyt 30.9.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-144/07, T-147/07, T-148/07, T-149/07, T-150/07 ja T-154/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs ym. vastaan komissio, 13.7.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-506/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: ThyssenKrupp AG (edustajat: asianajajat M. Klusmann ja S. Thomas)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-144/07, T-147/07, T-148/07, T-149/07, T-150/07 ja T-154/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs ym. vastaan komissio, 13.7.2011 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään kanne ja se koskee valittajaa

toissijaisesti 21.2.2007 tehdyn Euroopan komission riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa valittajalle määrätyn sakon määrää on asianmukaisesti edelleen alennettava

vieläkin toissijaisemmin asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uutta ratkaisua varten

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa seitsemässä valitusperusteessa komission toimivallan puuttumiseen, olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, EY- ja EUT-sopimusten ja näiden sopimusten täytäntöönpanossa sovellettavien oikeusnormien rikkomiseen sekä harkintavallan väärinkäyttöön ja perusoikeuksien loukkaukseen:

Ensinnäkin valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vahvistaessaan komission toimivallan menettelyn toteuttamisessa. Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta komission päätös mitättömäksi, koska SEUT 101 artiklaa (entinen EY 81 artikla) ei voida soveltaa sen takia, ettei väitetyillä paikallisilla kilpailusääntöjen rikkomisilla ole rajat ylittävää merkitystä. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin olisikin pitänyt SEUT 101 artiklaa sovellettavana, sen olisi pitänyt ottaa huomioon, että komission toimivallan esteenä on joka tapauksessa asetuksella N:o 1/2003¹ perustettu rinnakkaisen toimivallan järjestelmä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostosta annetun tiedonannon mukaisesti. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin ei ota huomioon sitä, että komissio loukkaa myöhemmällä menettelyn aloittamisella seuraamusten yhteydessä perusoikeutena suojattua oikeusvarmuuden periaatetta ja laillisuusperiaatetta.

Toiseksi valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen jättävän huomiotta, että asiassa on loukattu ne bis in idem -periaatetta, koska komissio ei ole noudattanut kansallisten kilpailuviranomaisten ennen menettelyn aloittamista tekemiä valittajalle myönteisiä päätöksiä, joilla se vapautetaan sakoista.

Kolmanneksi valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen tekevän oikeudellisen virheen pysyttäessään komission päätöksen, jossa tämä katsoo valittajan olevan yhteisvastuullinen tytäryhtiöidensä kanssa. On riidatonta, ettei valittaja ole itse osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen. Joutuminen vastuuseen kolmannen toiminnasta taloudellisen yksikön vastuun virheellisen olettaman perusteella on vastoin henkilökohtaisen vastuun rikosoikeudellista periaatetta, in dubio pro reo -periaatetta ja oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisen virheen jättäessään huomiotta, että valittajan yhteisvastuullisuuden vahvistaminen on vastoin henkilökohtaisen vastuun periaatetta. Toissijaisesti valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen pysyttäessään komission päätöksen, koska konsernin sisällä ei ole määrätty vastuunjaosta, ja siten tuomion perustelut ovat puutteelliset.

Viidenneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tuomiossaan laiminlyönyt oikeudellista kattavaa tutkintavelvoitettaan, koska se on tutkinut riittämättömästi sakon perusmäärän ja ehkäisevän vaikutuksen kertoimen vahvistamisen suhteettomuuden ja rinnakkaisista kilpailusääntöjen rikkomisista määrätyn usean sakon suhteettomuuden sekä sen, ettei komissio ole ottanut tarpeeksi huomioon valittajan sen kanssa tekemää yhteistyötä, ja siten se on loukannut oikeudenmukaista menettelyä koskevaa perusoikeutta ja siihen sisältyviä oikeussuojatakeita. Tuomiota ei missään tapauksessa ole perusteltu riittävästi siltä osin kuin siinä pysytetään usean sakon määrääminen, joka poikkeaa komission päätöskäytännöstä.

Kuudenneksi väitetään, että on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin kyse on sakon perusmäärän vahvistamisesta Saksaa koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen osalta, koska kyseisen perusmäärän vahvistamisessa on otettu huomioon asiaan liittymätön liikevaihto, vaikka tätä vastaan oli pakottavia syitä. Siten unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut asianmukaisesti eriytettyjä perusteluja Schindleriin, mutta on lainvastaisesti jättänyt soveltamatta tällaista eriyttämistä valittajaan.

Seitsemänneksi vedotaan siihen, että sakon perusmäärä on vahvistettu virheellisesti myös Alankomaiden markkinoita koskevan sakon osalta, koska sen markkinavolyymi on otettu täysimääräisesti huomioon, vaikka sillä on ollut kartellissa vain vähäinen merkitys.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).