JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
5 päivänä syyskuuta 2013 (1)
Asia C‑413/12
Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León
vastaan
Anuntis Segunda Mano S.L.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Audiencia Provincial de Salamanca (Espanja))
Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Riittävät ja tehokkaat keinot kohtuuttomien sopimusehtojen käytön lopettamiseksi – Kuluttajansuojayhdistyksen nostama kieltokanne – Velvollisuus nostaa kieltokanne elinkeinonharjoittajan kotipaikan tai toimipaikan tuomioistuimessa – Mahdottomuus valittaa päätöksestä, jossa todetaan alueellisen toimivallan puuttuminen – Tehokas oikeussuoja – Menettelyllinen itsemääräämisoikeus – Tehokkuusperiaate
1. Missä määrin kuluttajansuojan korkean tason tavoittelulla puututaan jäsenvaltioiden menettelylliseen itsemääräämisoikeuteen kun on kyse kuluttajansuojayhdistysten nostamasta kieltokanteesta? Jotta varmistetaan kuluttajansuojayhdistysten harjoittaman kohtuuttomien sopimusehtojen torjumisen tehokkuus, onko kuluttajansuojayhdistyksille annettava mahdollisuus valittaa päätöksestä, jossa todetaan asiaa käsittelevän tuomioistuimen alueellisen toimivallan puuttuminen, vaikka kansallisessa oikeudessa ei tällaista mahdollisuutta yleensä anneta, ja onko näiden yhdistysten voitava saattaa asiansa edulliseen oikeuspaikkaan, johon tähän mennessä ovat voineet turvautua vain kuluttajat? Näin voidaan lyhyesti luonnehtia käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön esille tuomaa problematiikkaa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Direktiivi 93/13/ETY
2. Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(2) johdanto-osan 23. perustelukappaleessa todetaan, että ”henkilöillä ja järjestöillä, joilla kansallisen lainsäädännön mukaisesti on laillinen etu suojella kuluttajia, on oltava mahdollisuus ryhtyä oikeudellisiin toimiin yleisesti kuluttajasopimuksissa käytettäviksi tarkoitettujen ehtojen, ja erityisesti kohtuuttomien ehtojen osalta, joko saattamalla asia tuomioistuimen tai sellaisen hallintoviranomaisen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta antaa ratkaisu valituksesta tai ryhtyä aiheellisiin oikeudellisiin toimiin asiassa; tämä mahdollisuus ei kuitenkaan merkitse yleisten ehtojen ennakkovalvontaa talouden eri aloilla”.
3. Direktiivin 93/13 johdanto-osan 24. perustelukappaleessa todetaan edelleen, että ”jäsenvaltioiden tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla on oltava käytettävissään riittävät ja tehokkaat keinot kuluttajasopimusten kohtuuttomien ehtojen soveltamisen lopettamiseksi”.
4. Direktiivin 93/13 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut keinot sisältävät säännöksiä, joiden mukaisesti henkilöt ja järjestöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti laillinen etu suojella kuluttajia, voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa, jotka voivat päättää, ovatko yleiseen käyttöön laaditut sopimusehdot luonteeltaan kohtuuttomia, ja käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja tällaisten ehtojen käytön lopettamiseksi.
– –”
B Espanjan oikeus
5. Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä sovellettavat merkitykselliset kansalliset oikeussäännöt voidaan tiivistää seuraavasti.
6. Siviiliprosessilain (Ley 1/2000 de Enjuiciamento Civil,(3) jäljempä LEC) mukaan kanteet, joilla pyritään yleisten sopimusehtojen pätemättömiksi toteamiseen, on nostettava kantajan kotipaikan tuomioistuimessa. Kun on kyse kieltokanteista, joiden tarkoituksena on määrätä vastaaja lopettamaan toimintansa tai estää kyseisen toiminnan toistuminen tulevaisuudessa,(4) toimivaltainen on sitä vastoin vastaajan – elinkeinonharjoittajan – kotipaikan tai toimipaikan tuomioistuin edellyttäen, että kotipaikka tai toimipaikka sijaitsee Espanjassa.(5) Tätä viimeksi mainittua alueellista toimivaltaa koskevaa sääntöä sovelletaan siis silloin, kun kyseessä oleva kanne on nostettu kuluttajien sekä kollektiivisten että yksittäisten intressien turvaamiseksi(6) ja kun kanteen on nostanut laissa säädetyt edellytykset täyttävä kuluttajansuojayhdistys.(7)
7. Lisäksi on niin, että päätöksiin, joissa todetaan asiaa käsittelevän tuomioistuimen alueellisen toimivallan puuttuminen, ei voida hakea muutosta.(8)
II Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
8. Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León (jäljempänä ACICL) on Espanjassa Castilla y Leónin itsehallintoalueen kuluttajajärjestöjen rekisteriin rekisteröitynyt kuluttajansuojayhdistys, jonka kotipaikka on Salamanca. Sillä on 110 jäsentä, ja sen budjetti vuonna 2010 oli 3 941 euroa. Sen toiminta rajoittuu maantieteellisesti mainitun provinssin alueelle. ACICL ei ole minkään muun maakunnallisen tai kansallisen yhdistyksen tai järjestön jäsen tai kuulu sellaiseen. Se myös täyttää laissa säädetyt edellytykset voidakseen puolustaa tuomioistuimessa kuluttajien kollektiivisia intressejä.
9. ACICL nosti Juzgado de Primera Instancia n° 4 y de lo Mercantil de Salamancan (Espanja) alioikeudessa kieltokanteen Anuntis Segunda Mano SL ‑nimistä yhtiötä vastaan. Yhtiön kotipaikka sijaitsee Barcelonan provinssissa. Kanteen tarkoituksena oli tarkalleen ottaen saada julistettua pätemättömiksi tietyt lausekkeet, jotka sisältyvät kyseisen yhtiön internetsivustolla oleviin yleisiin käyttöehtoihin,(9) koska lausekkeet ovat kanteen mukaan kohtuuttomia sopimusehtoja, sekä saada tulevaisuutta ajatellen kitkettyä kohtuuttomaksi väitetty menettely.
10. Juzgado de Primera Instancia n° 4 y de lo Mercantil de Salamanca totesi 6.4.2011 antamassaan ratkaisussa, ettei sillä ollut toimivaltaa ratkaista ACICL:n nostamaa kieltokannetta. Tämän tuomioistuimen mukaan LEC:n 52 §:n 1 momentin 14 kohdasta ilmenee, että vastaajan toimipaikan tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kuluttajien kollektiivisten intressien turvaamiseksi nostettuja kieltokanteita. Juzgado de Primera Instancia n° 4 y de lo Mercantil de Salamanca täsmensi kuitenkin, että sen toteamuksesta toimivallan puuttumisesta on mahdollista valittaa, vaikkei kansallisissa säännöksissä anneta tällaista mahdollisuutta.
11. ACICL valitti näin ollen ratkaisusta Audiencia Provincial de Salamancaan. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on nyt kahdenlaisten ongelmien edessä.
12. Yhtäältä on niin, että kansallisten menettelysääntöjen, erityisesti LEC:n 60 ja 67 §:n, mukaan toteamukseen alueellisen toimivallan puuttumisesta ei voida hakea muutosta, joten jos ACICL haluaa kieltokanteensa menestyvän, sen on vietävä asia yksinomaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimeen. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy, muodostaako näin ollen mahdottomuus valittaa Espanjan tuomioistuinten päätöksistä, joissa todetaan näiden tuomioistuinten alueellisen toimivallan puuttuminen kuluttajien intressien turvaamiseksi nostettujen kieltokanteiden osalta, esteen sen tavoitteen toteuttamiselle, johon pyritään unionin oikeudessa yleisesti ja direktiivillä 93/13 erityisesti ja joka koskee kuluttajansuojan korkean tason varmistamista. Jos näin olisi, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen olisi sivuutettava kansalliset menettelysäännöt voidakseen ottaa käsiteltäväksi vireillä olevan valituksen.
13. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pohtii toisaalta, onko toimivaltasääntö, jonka mukaan kuluttajansuojayhdistyksen kieltokanne on nostettava elinkeinonharjoittajan kotipaikan tai toimipaikan tuomioistuimessa, yhteensopiva ensinnäkin unionin oikeuden, toiseksi korkean kuluttajansuojan tavoitteen ja kolmanneksi kuluttajansuojayhdistysten tällä alalla nostamille kanteille annetun merkityksen kanssa, kun ACICL:n olisi lopulta luovuttava kieltokanteesta sen vuoksi, että sen varat ovat vähäiset ja sen alueellinen toimiala on rajallinen.
14. Näissä olosuhteissa Audiencia Provincial de Salamanca päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.2012 saapuneella ennakkoratkaisupyynnöllä SEUT 267 artiklan nojalla seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:
”1) Antaako kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä [93/13] kuluttajalle taattu suoja Audiencia Provincial [de Salamancalle] kansallisena muutoksenhakutuomioistuimena siitä huolimatta, ettei se voi perustaa toimivaltaansa kansallisiin säännöksiin, mahdollisuuden ratkaista valituksen, joka on tehty [Juzgado de Primera Instancia n° 4 y de lo Mercantil de Salamancan] ratkaisusta, jossa vastaajan kotipaikan tuomioistuimelle annettiin alueellinen toimivalta ratkaista sellaisen kuluttajansuojayhdistyksen nostama kieltokanne, jonka toimialue on rajallinen, joka ei ole minkään muun yhdistyksen tai liiton jäsenyhdistys, jonka varat ovat vähäiset ja jonka jäsenmäärä on pieni?
2) Onko SEUT 4, SEUT 12, SEUT 114 ja SEUT 169 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklaa yhdessä direktiivin 93/13 ja kuluttajien intresseille taattavaa korkeatasoista suojaa, direktiivien tehokasta vaikutusta ja vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa tulkittava siten, että alueellisesti toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi ratkaisemaan kohtuuttomia sopimusehtoja koskevan kieltokanteen, jonka on nostanut kuluttajien ja käyttäjien kollektiivisten ja yksittäisten etujen turvaamiseksi kuluttajansuojayhdistys, jonka toimialue on rajallinen, joka ei ole minkään muun yhdistyksen tai liiton jäsenyhdistys, jonka varat ovat vähäiset ja jonka jäsenmäärä on pieni, on katsottava kyseisen yhdistyksen kotipaikan tuomioistuin eikä vastaajan kotipaikan tuomioistuin?”
III Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa
15. Pääasian kantaja, Espanjan hallitus sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle.
IV Oikeudellinen arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
16. Tutkin ensimmäiseksi Espanjan hallituksen esittämää argumenttia, joka koskee ensimmäisen kysymyksen tutkimatta jättämistä, ja tämän jälkeen muistutan toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön periaatteista, joista on hyötyä pohdinnassani. Kolmanneksi tarkastelen edellä mainittujen periaatteiden sekä erityisesti tehokkuusperiaatteen valossa sitä, että joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksestä puuttuu muutoksenhakujärjestelmä alueellista toimivaltaa koskevissa asioissa.
1. Ensimmäisen kysymyksen tutkittavaksi ottaminen
17. Heti alkuun on hylättävä Espanjan hallituksen esittämä argumentti, jonka mukaan unionin tuomioistuimelle esitetty ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta siitä syystä, että asia on puhtaasti valtionsisäinen ja että kyseinen menettelysääntö olisi siten arvioitava yksistään tehokkaan oikeussuojan perusteella, sellaisena kuin se on taattu Espanjan perustuslaissa. Argumentin hylkäämiseksi on riittävää muistuttaa, että ACICL:n Juzgado de Primera Instancia n° 4 y de lo Mercantil de Salamancassa ja ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa vireille saattamalla asialla pyrittiin pääasian vastaajana olevan yhtiön käyttämien ehtojen toteamiseen kohtuuttomiksi ja että asia koskee selvästikin direktiivissä 93/13 säädetyn kuluttajansuojan saattamista tuomioistuinvalvonnan alaiseksi tarvittaessa mainitun direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kuluttajansuojayhdistysten välityksellä.
2. Tehokkuusperiaate jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden esteenä
18. Direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että ”on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi”. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko näihin riittäviin ja tehokkaisiin keinoihin sisällytettävä mahdollisuus valittaa alueellisen toimivallan puuttumisen toteavasta päätöksestä, joka on tehty kuluttajansuojayhdistyksen saatettua asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.
19. Direktiivillä 93/13 ei yhdenmukaisteta kuluttajansuojayhdistyksen käytössä olevia prosessuaalisia keinoja. Unionin tuomioistuimen mukaan ”vapauteen valita tavat ja keinot direktiivin täytäntöönpanon varmistamiseksi sisältyy jokaista jäsenvaltiota, jolle direktiivi on osoitettu, koskeva velvoite toteuttaa direktiivissä asetetun tavoitteen mukaisesti kaikki kyseisen direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet”.(10) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”direktiivistä jäsenvaltioille seuraava velvoite saavuttaa direktiivissä säädetty tavoite sekä [SEUT 4 artiklan 3 kohdan] mukainen velvoite toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tämän velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi, sitovat kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia, myös tuomioistuimia niiden toimivallan rajoissa”,(11) kun näiden ”tehtävänä on nimenomaisesti varmistaa, että yksityiset oikeussubjektit saavat sen oikeusturvan, joka heille unionin oikeuden säännöksillä myönnetään, ja taata mainittujen säännösten täysi vaikutus”.(12) Kun unioni ei ole myöskään antanut asiaa koskevia säännöksiä – kuten on asian laita pääasiassa –, ”kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä oikeussubjekteilla unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet”,(13) kunhan taataan näiden oikeuksien tehokas suoja.(14)
20. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy tältä osin myös ilmi, että ”menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate)”.(15)
21. Nyt käsiteltävän kysymyksen arvioinnin on perustuttava kaikkiin edellä esitettyihin seikkoihin.
3. Muutoksenhakujärjestelmän puuttuminen tehokkuusperiaatteen valossa
22. Pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta on täten arvioitava juuri vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen perusteella. Vastaavuusperiaatetta ei kuitenkaan ole tässä asiassa otettu esille. Siten onkin vielä määritettävä tilanne tehokkuusperiaatteen osalta.
23. Yleisesti ottaen on syytä todeta, että kuluttajansuoja-asioissa unionin oikeuteen ei sisälly erityistä velvoitetta tuomioistuinasteiden määrästä, josta jäsenvaltioiden olisi säädettävä. Tuomioistuinjärjestelmät kuuluvat täysin jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden piiriin. Lisäksi on tunnustettu, ettei perussopimuksilla ole haluttu luoda uusia oikeussuojakeinoja jo säädettyjen lisäksi, paitsi jos kansallisen oikeusjärjestyksen rakenteesta ilmenee, ettei ole olemassa oikeussuojakeinoja, joiden avulla voitaisiin edes liitännäisesti varmistaa unionin oikeudessa yksityisille vahvistettujen oikeuksien kunnioittaminen.(16)
24. Käsiteltävässä kysymyksessä nostetaan esille mahdottomuus valittaa päätöksestä, jossa todetaan asiaa käsittelevän tuomioistuimen alueellisen toimivallan puuttuminen ja osoitetaan alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin, jonne oikeusriita on vietävä. Kuten komissio on muistuttanut, ainoa unionissa oleva kyseiseen aihepiiriin liittyvä sääntö koskee unionin tuomioistuimia. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn, perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan (N:o 3) 54 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että ”jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole toimivaltaa ratkaista unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvaa asiaa, se siirtää asian unionin tuomioistuimelle; samoin jos unionin tuomioistuin katsoo asian kuuluvan unionin yleiselle tuomioistuimelle, se siirtää asian unionin yleiselle tuomioistuimelle, joka ei tällöin voi katsoa, ettei se olisi toimivaltainen kyseisessä asiassa”.(17) Tällaisiin päätöksiin ei voida hakea muutosta.(18)
25. On toki niin, ettei asian siirtämisestä unionin tuomioistuinten välillä aiheudu samoja maantieteellisiä haittoja kuin käsiteltävässä pääasiassa.
26. On kuitenkin todettava, että ensimmäinen kysymys – tämä on oleellisen tärkeää sen ymmärtämisen kannalta – koskee sellaisen kansallisen menettelysäännön – toisin sanoen LEC:n 67 §:n 1 momentin – yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, jonka mukaan alueellisen toimivallan puuttumisen toteaviin päätöksiin ei ole mahdollista hakea muutosta, kun mainitut haitat aiheutuvat sellaisen säännöksen – toisin sanoen LEC:n 52 §:n 1 momentin 14 kohdan – soveltamisesta, jonka mukaan kuluttajansuojayhdistyksen kieltokanne on nostettava elinkeinonharjoittajan kotipaikan tai toimipaikan tuomioistuimessa. Nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisukysymyksessä ei kuitenkaan ole kyse jäljempänä mainitusta säännöksestä.
27. Vertaaminen unionin tuomioistuimiin sovellettaviin menettelysääntöihin on siten edelleen merkityksellinen, ja vertailusta ilmenee, ettei unionin tuomioistuimille ominaisessa oikeussuojakeinojärjestelmässä eikä Espanjan prosessioikeudessa säädetä mahdollisuudesta hakea muutosta toimivallan puuttumista koskeviin päätöksiin.
28. Johdetun oikeuden säännöksistä on puolestaan todettava, ettei kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 19.5.1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/27/EY(19) eikä sen seuraajassa, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 23.4.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/22/EY(20) ole pyritty yksiselitteisesti säätämään, kuinka monesta oikeusasteesta jäsenvaltioiden olisi säädettävä kuluttajansuojayhdistyksiä koskevien sellaisten päätösten osalta, joissa todetaan alueellisen toimivallan puuttuminen.
29. Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetusta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdystä yleissopimuksesta on mielenkiintoista todeta, että vasta mainittuun yleissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa nro 7(21) voitiin vahvistaa oikeus muutoksenhakuun.(22) Sen lisäksi, että muutoksenhakuoikeus on vahvistettu yksinomaan rikosasioissa, on kuitenkin syytä panna merkille, etteivät kaikki unionin jäsenvaltiot ole vieläkään ratifioineet pöytäkirjaa. Tämä osoittaa, että jäsenvaltioiden oikeusasteiden määrässä on suuria eroja kyseessä olevasta alasta riippumatta.
30. Koska ei ole olemassa oikeussääntöä, jolla unionin tasolla säädettäisiin tarkasti niiden tuomioistuimia koskevien takeiden laajuudesta, joihin kuluttajansuojayhdistys voi vedota, on määritettävä, tekeekö pääasiassa kyseessä oleva kansallinen sääntö, joka estää hakemasta muutosta alueellisen toimivallan puuttumisen toteavaan päätökseen, käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi soveltaa kyseiselle yhdistykselle unionin oikeudesta johtuvia oikeuksia.
31. Tästä on tärkeää todeta ensinnäkin, että se, että ACICL ei voi valittaa, koskee ainoastaan alueellista toimivaltaa eikä vie ACICL:ltä mahdollisuutta hakea muutosta, jotta se voisi vaatia aineellista ratkaisua vaatimukseensa lopettaa kohtuuttomina pitämiensä sopimusehtojen käyttö. ACICL:llä on joka tapauksessa käytettävissään muutoksenhakukeino, sillä mahdollisuus viedä asia pääasian ratkaisevaan tuomioistuimeen taataan velvollisuudella, jonka mukaan tuomioistuimen, joka ei katsonut olevansa toimivaltainen, nimeämä tuomioistuin ei saa kyseenalaistaa alueellista toimivaltaansa. Oletus oikeussuojan epäämisestä on näin ollen poissuljettu.
32. Toiseksi on sanottava, ettei valitusmahdollisuuden puuttuminen myöskään päätä lopullisesti keskustelua alueellisesta toimivallasta, sillä keskustelua pääasian vastaajan toimipaikan tuomioistuimen toimivallasta on mahdollista käydä uudelleen(23) kyseisen tuomioistuimen annettua ratkaisunsa asiakysymyksessä.
33. Vaikka ymmärrän hyvin ACICL:n kohtaamat vaikeudet enkä kiistä haittoja, joita aiheutuu mahdottomuudesta valittaa päätöksestä, joka päättää oikeudenkäynnin pääasian kantajan maantieteellisellä alueella, on kuitenkin myös myönnettävä, että ACICL voi nostaa kanteensa toiseessa, tällä kertaa alueellisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa ja edesauttaa tällä tavoin edellä mainitun direktiivin tavoitteen toteuttamista.
34. Toistan vielä, että oikeudenkäynnin maantieteellinen siirtyminen, joka on syynä ACICL:n kohtaamille vaikeuksille, ei johdu sinänsä mahdottomuudesta hakea muutosta alueellisen toimivallan puuttumisen toteavaan päätökseen vaan LEC:n 52 §:n 1 momentin 14 kohdan soveltamisesta, joka on unionin tuomioistuimelle esitetyn toisen kysymyksen ydinaiheena.
35. Juzgado de Primera Instancia n° 4 y de lo Mercantil de Salamancan alueellisen toimivallan puuttumista koskevan toteamuksen vuoksi on toki vaarana, että ACICL joutuu luopumaan kanteestaan yksinomaan taloudellisista syistä. Minusta tuntuu kuitenkin vaikealta todeta tehokkuusperiaatteen loukkaaminen joka kerta, kun yksityinen saatuaan ensin toimivallan puuttumista koskevan päätöksen luopuu kanteen nostamisesta kustannusten takia, olettaen luonnollisesti, etteivät oikeudenkäynnin kokonaiskustannukset ole niin kohtuuttomat, että ne estävät oikeudenkäynnin. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan missään vaiheessa ole väitetty, että oikeudenkäynnin siirrosta muualle johtuvat kustannukset olisivat objektiivisesti arvioiden kohtuuttomat.
36. Sitä vastoin asiassa on väitetty, ettei pääasian kantaja voi subjektiivisesti vastata kanteen siirtämisen kustannuksista. ACICL:n erityinen taloustilanne on kuitenkin seikka, jota ei mielestäni voida ottaa huomioon tehokkuusperiaatteen noudattamista arvioitaessa. Koska kansallisten lainsäätäjien säätämillä säännöillä oikeussuojakeinojen rakenteesta sekä kuhunkin ratkaisutyyppiin sovellettavien oikeusasteiden määrästä pyritään hyvän oikeudenkäytön ja ennakoitavuuden yleiseen etuun, niiden on luonnollisesti oltava etusijalla yksittäisiin etuihin nähden, eikä voida ajatella, että ne vaihtelisivat tapauskohtaisesti asianosaisten taloudellisen tilanteen mukaan.(24)
37. Ei tarvinne muistuttaa, että yhdenvertaisuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen soveltamiseksi ”kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö [unionin] oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän säännön merkitys koko menettelyssä, sen kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä”.(25) Edellä jo mainitsemani seikat, jotka koskevat ensinnäkin oikeussuojan epäämisen poissulkemista, toiseksi kuluttajansuojayhdistysten käytössä tosiasiallisesti olevaa oikeussuojakeinoa sekä kolmanneksi mahdollisuutta jatkaa tarvittaessa keskustelua alueellisesta toimivallasta pääasiassa annetun ratkaisun jälkeen, saavat minut toteamaan, että LEC:n 52 §:n 1 momentin 14 kohta ei tee käytännössä mahdottomaksi eikä kohtuuttoman vaikeaksi käyttää direktiivissä 93/13 kuluttajansuojayhdistyksille myönnettyjä oikeuksia eikä myöskään vaaranna mainitussa direktiivissä ajetun tavoitteen toteuttamista.
38. Ehdotan näin ollen unionin tuomioistuimelle asian ratkaisemista siten, että unionin oikeuden nykytilassa tehokkuusperiaate, tarkasteltuna yhdessä direktiivissä 93/13 säädetyn, kuluttajansuojan korkean tason varmistamista koskevan tavoitteen kanssa, ei ole pääasiassa esteenä kansalliselle menettelysäännölle, jonka mukaan päätökseen, jossa todetaan sellaisen tuomioistuimen alueellisen toimivallan puuttuminen, jossa kuluttajansuojayhdistys on nostanut kieltokanteen, ei voida hakea muutosta, jos kansallisen oikeuden tarkastelusta vielä ilmenee, että kuluttajansuojayhdistyksellä on tosiasiassa käytettävissään oikeussuojakeino pääasian ajamista varten.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
39. Unionin tuomioistuimelle esitetyllä toisella kysymyksellä pyritään lähinnä selvittämään, vaarantuuko unionissa ajettu korkean kuluttajansuojan tavoite Espanjan lainsäädännön mukaisella menettelysäännöllä, jonka mukaan kuluttajansuojayhdistyksen nostaman kieltokanteen käsittelyyn toimivaltainen tuomioistuin on muissa kuin rajat ylittävissä asioissa elinkeinonharjoittajan kotipaikan tai toimipaikan tuomioistuin, kun nämä ovat tiedossa.
40. Kun otetaan huomioon vastaus, jota ehdotan unionin tuomioistuimelle ensimmäiseen kysymykseen, minulla on vahva epäilys sen toimivallasta ratkaista toinen kysymys, ja selitän näkemystäni heti seuraavassa.
41. Koska olen taipuvainen katsomaan, ettei unionin oikeudessa vaadita pääasian olosuhteissa, että alueellisen toimivallan puuttumista koskevasta päätöksestä pitäisi voida valittaa, ACICL:n ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saattamaan muutoksenhakuun ei ole enää perustetta sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on vastannut mainitun tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on päätettävä oikeudenkäynti, koska se ei voi ratkaista ACICL:n tekemää valitusta. ACICL:n kieltokanne on siten nostettava LEC:n mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen eli elinkeinonharjoittajan toimipaikan tuomioistuimen käsiteltäväksi.
42. Katson siis, että näissä oloissa heti, kun ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on saanut tietoonsa unionin tuomioistuimen vastauksen ensimmäiseen kysymykseen, sen ei enää tarvitse ottaa käsiteltäväkseen oikeusriitaa, jonka ratkaisemiseksi vastaus toiseen kysymykseen on välttämätön.
43. Ennakkoratkaisumenettely edellyttää vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että kansallisessa tuomioistuimessa on todella vireillä riita-asia, jossa sen on ratkaisun antamiseksi otettava huomioon ennakkoratkaisutuomio.(26) Ennakkoratkaisumenettelyn perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä vaan riita-asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve.(27) Tätä tarvetta ei ole, kun ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on todettu olevan vailla asiallista toimivaltaa.
44. On kuitenkin ajateltavissa, että unionin tuomioistuin vastaa tavallaan ennakoivasti siltä varalta, että asia viedään alueellisesti toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä on kuitenkin vain pelkkä oletus, sillä asiakirja-aineistosta käy ilmi, että ACICL joutuu kokonsa ja varojensa vuoksi todennäköisesti luopumaan kanteestaan. Lisäksi on niin, että vaikka ACICL:n olisi lopulta nostettava kieltokanne alueellisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa, se ei voi esittää siellä alueellista toimivaltaa koskevia argumentteja, koska LEC:n mukaan ja negatiivisen toimivaltaristiriidan estämiseksi tuomioistuimen, joka ei katsonut olevansa toimivaltainen, nimeämä tuomioistuin ei ole oikeutettu kyseenalaistamaan omaa alueellista toimivaltaansa. Kuten olen jo aiemmin todennut ja kuten Espanjan hallituksen ja komission tältä osin yhtäpitävistä kirjelmistä ilmenee, mainitut argumentit voidaan ottaa käsiteltäväksi ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen antamasta aineellisesta ratkaisusta tehdyn valituksen yhteydessä.
45. Esitän täten seuraavat lyhyet huomautukseni täysin toissijaisina.
46. ACICL:n tilannetta, johon sovelletaan riidanlaista, alueellista toimivaltaa koskevaa kansallista sääntöä, on tutkittava edellä mainittujen vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen valossa.
47. Vastaavuusperiaatetta ei ole käsiteltävässä asiassa otettu esille.
48. Tehokkuusperiaatteen osalta ACICL taas toteaa, että sen koko, alueellinen toimivalta ja varat ovat sellaiset, että kieltokanteen nostaminen elinkeinonharjoittajan toimipaikan tuomioistuimessa merkitsisi sille kustannuksia, joita se ei pysty maksamaan, minkä vuoksi se joutuisi luopumaan kanteestaan. Tämä olisi huomattava este mainitun kuluttajansuojayhdistyksen ajaman tavoitteen toteuttamiselle ja rajoittaisi käytännössä sen mahdollisuuksia nostaa kieltokanne varsinkin asioissa, joissa sopimusehtoja pidetään kohtuuttomina. ACICL:ään olisi tällaisissa kanteissa sovellettava sellaista oikeuspaikkasääntöä, joka pätee kuluttajien elinkeinonharjoittajia vastaan nostamiin kanteisiin, toisin sanoen sääntöä, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti kantajan kotipaikan perusteella.
49. Ymmärrän kyllä varsin hyvin ACICL:lle koituvat ongelmat, mutta minun on myös todettava, ettei unionin oikeudessa vaadita, että kuluttajiin sovellettava prosessuaalinen etuoikeutettu kohtelu olisi ulotettava myös kuluttajansuojajärjestöihin.
50. Ensinnäkin direktiivissä 93/13 tyydytään toteamaan, että ”järjestöillä, joilla – – on laillinen etu suojella kuluttajia, on oltava mahdollisuus ryhtyä oikeudellisiin toimiin yleisesti kuluttajasopimuksissa käytettäviksi tarkoitettujen ehtojen – – osalta”.(28) Direktiivin 93/13 7 artiklassa tarkoitetut riittävät ja tehokkaat keinot antavat mainituille järjestöille muun muassa mahdollisuuden saattaa asia käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa.(29) Mainitussa direktiivissä ei ole yhtään säännöstä oikeuspaikasta, jossa tällaisten järjestöjen nostamat kieltokanteet olisi nostettava.
51. Toiseksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ”[direktiivillä 93/13] perustettu suojajärjestelmä rakentuu näin ajatukselle siitä, että kuluttaja on elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli sekä neuvotteluaseman että tietojen puolesta”.(30) Vaikka voidaan helposti myöntää, että unionin oikeudessa säädetyn kaltainen kuluttajien oikeuksien suojaaminen edellyttää – sen perusteella, mitä rajat ylittävissä tilanteissa on todettu(31) – kuluttajan oikeuspaikan tunnustamista, se, että jäsenvaltioita vaadittaisiin ulottamaan oikeus saada edullinen oikeuspaikka myös kuluttajansuojayhdistyksiin, merkitsisi jo askelta eteenpäin.(32)
52. Vaikka ei voida kiistää kuluttajansuojayhdistysten toiminnan keskeistä merkitystä sekä tärkeää roolia, joka niiden on voitava ottaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi unionissa,(33) on samaan hengenvetoon myönnettävä, että oikeusriitaan, jossa ovat vastakkain kuluttajansuojayhdistys ja elinkeinonharjoittaja, ei liity täysin samanlaista epäsuhdetta kuin se, josta oli puhe aiemmin. Kieltokanne ei ole sama asia kuin sopimusrikkomukseen perustuva kanne.(34)
53. Espanjan hallitus ja komissio ovat pyrkineet – mielestäni vakuuttavasti – selittämään tätä eroa viittaamalla asetuksella N:o 44/2001 vahvistettuihin toimivaltasääntöihin. Ne ovat siten todenneet, että unionin tuomioistuin on tällaisessa yhteydessä hylännyt väitteen, jonka mukaan erityisiä toimivaltasääntöjä, jotka koskevat sellaisten kuluttajien nostamia kanteita, jotka ovat elinkeinonharjoittajan kanssa tehdyn rajat ylittävän sopimuksen osapuolia, on vastaavasti sovellettava kuluttajansuojayhdistysten nostamiin kanteisiin.(35)
54. Unionin tuomioistuin on kyllä direktiivin 93/13 yhteydessä todennut kohtuuttomaksi sopimusehdon, josta ei ole neuvoteltu ja jonka seurauksena sopimukseen liittyvässä riita-asiassa myönnettiin järjestelmällisesti toimivalta elinkeinonharjoittajan kotipaikan tuomioistuimelle.(36) Tämä ei kuitenkaan aiheuta sitä, että kun kansallinen lainsäätäjä on myöntänyt tällaisen toimivallan, kun kyse ei ole sopimusasioista ja kun on kyse kuluttajansuojayhdistysten nostamista kieltokanteista, toimivalta olisi välttämättä vastoin kuluttajansuojatavoitetta tai loukkaisi vielä tehokkuusperiaatetta.
55. Lähestymistapa, joka vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä sopimusrikkomukseen perustuva kanne vai sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne, näyttää saavan vahvistuksen direktiiveissä 98/27 ja 2009/22, joiden mukaan juuri sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajan kotipaikka tai toimipaikka sijaitsee,(37) ovat toimivaltaisia ratkaisemaan kieltokanteita, joita muiden jäsenvaltioiden kuluttajansuojayhdistykset tai niihin rinnastettavat järjestöt ovat nostaneet tapauksissa, joissa kuluttajansuojaa koskevaa unionin lainsäädäntöä on rikottu yhteisön sisällä.
56. ACICL voi lisäksi tiettyä taloudellista panostusta vastaan joko päättää saattaa asian kuitenkin alueellisesti toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai, kuten komissio esittää, saattaa väitetyn kohtuuttoman menettelyn sellaisen yhdistyksen tietoon, joka on oikeudenkäyntikelpoinen Barcelonan provinssissa. On joka tapauksessa niin, että ACICL:n käyttöön on annettu todellinen oikeussuojakeino, mutta tämän lisäksi se voi edelleen tukea kuluttajia sopimusrikkomukseen perustuvissa yksittäistapausta koskevissa kanteissa, joita nämä ovat nostaneet Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen tuomioistuimissa.
57. Lopuksi muistutan, että tehokkuusperiaatteen noudattamista arvioitaessa on otettava huomioon koko menettely, sen kulku sekä sen erityispiirteet kansallisissa elimissä,(38) kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään. Espanjan hallituksen kirjelmissään tekemät täsmennykset, jotka koskevat kuluttajansuojayhdistysten nostamien kieltokanteiden prosessuaalista kohtelua, kuten vapautusta vakuuden antamisesta tai mainittujen kanteiden vanhentumattomuutta, yhdistettynä esitettyyn oikeuttamisperusteeseen, jonka mukaan tällaisella toimivaltasäännöllä on kaksi tavoitetta eli estää keskenään ristiriitaiset tuomioistuinratkaisut(39) sekä helpottaa elinkeinonharjoittajan suorittamaa tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanoa,(40) saavat minut vakuuttuneeksi siitä, ettei pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö tee käytännössä mahdottomaksi eikä kohtuuttoman vaikeaksi soveltaa kyseisille järjestöille unionin oikeudesta yleisesti sekä direktiivistä 93/13 erityisesti johtuvia oikeuksia.
V Ratkaisuehdotus
58. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Audiencia Provincial de Salamancan esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
Unionin oikeuden nykytilassa tehokkuusperiaate, tarkasteltuna yhdessä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/13/ETY säädetyn, kuluttajansuojan korkean tason varmistamista koskevan tavoitteen kanssa, ei ole pääasiassa esteenä kansalliselle menettelysäännölle, jonka mukaan päätökseen, jossa todetaan sellaisen tuomioistuimen alueellisen toimivallan puuttuminen, jossa kuluttajansuojayhdistys on nostanut kieltokanteen, ei voida hakea muutosta, jos kansallisen oikeuden tarkastelusta vielä ilmenee, että kuluttajansuojayhdistyksen käytettävissä on todella oikeussuojakeino pääasian ajamista varten.