Language of document : ECLI:EU:C:2014:2092

Asia C‑338/13

Marjan Noorzia

vastaan

Bundesministerin für Inneres

(Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeus perheenyhdistämiseen – Direktiivi 2003/86/EY – 4 artiklan 5 kohta – Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään, että perheenkokoaja ja hänen aviopuolisonsa ovat täyttäneet 21 vuotta perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen tekemishetkellä – Yhdenmukainen tulkinta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.7.2014

Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Oikeus perheenyhdistämiseen – Direktiivi 2003/86 – Kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan aviopuolisolle tai rekisteröidylle kumppanille edellytys vähintään 21 vuoden iästä perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen tekemishetkenä – Sallittavuus

(Neuvoston direktiivin 2003/86 4 artiklan 5 kohta)

Oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86 4 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, ettei kyseinen säännös ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan aviopuolisoiden ja rekisteröityjen kumppanien on oltava 21 vuotta täyttäneitä jo hakemuksen tekemishetkenä, jotta heitä voidaan pitää perheenjäseninä, joilla on oikeus perheenyhdistämiseen.

Jäsenvaltioiden direktiivin 2003/86 4 artiklan 5 kohdan nojalla asettama vähimmäisikä vastaa nimittäin lopulta ikää, jossa henkilön katsotaan asianomaisen jäsenvaltion mukaan olevan riittävän kypsä paitsi kieltäytymään avioliittoon pakottamisesta myös päättämään toiseen maahan asettumisesta aviopuolisonsa kanssa, jotta hän voisi viettää siellä tämän kanssa perhe-elämää ja kotoutua sinne.

Toimenpide, joka edellyttää perheenyhdistäjän ja hänen aviopuolisonsa täyttäneen vähimmäisiän hakemuksen tekemishetkellä, ei estä perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttämistä tai tee sitä suhteettoman vaikeaksi.

Perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen tekemishetken huomioon ottaminen sen määrittämiseksi, täyttyykö vähimmäisikää koskeva edellytys, on myös yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen mukaista.

(ks. 15–17 ja 19 kohta sekä tuomiolauselma)