UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
16 päivänä helmikuuta 2017 (*)
Muutoksenhaku – Euroopan unionin tavaramerkki – Asetus (EY) N:o 207/2009 – 51 artiklan 2 kohta – Sanamerkki LAMBRETTA – Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Menettämisvaatimus – Tavaramerkin julistaminen osittain menetetyksi – EUIPO:n pääjohtajan tiedonanto nro 2/12 – Unionin tuomioistuimen tuomion ajallinen rajoittaminen
Asiassa C‑577/14 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 10.12.2014,
Brandconcern BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), edustajinaan A. von Mühlendahl ja H. Hartwig, Rechtsanwälte, sekä G. Casucci, N. Ferretti ja C. Galli, avvocati,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään J. Crespo Carrillo,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
Scooters India Ltd, kotipaikka Lucknow (Intia), edustajinaan C. Wolfe, solicitor, sekä B. Brandreth ja A. Edwards-Stuart, barristers,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. da Cruz Vilaça (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Berger, A. Borg Barthet, E. Levits ja F. Biltgen,
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.5.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.7.2016 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Brandconcern BV vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 30.9.2014 antaman tuomion Scooters India v. SMHV – Brandconcern (LAMBRETTA) (T-51/12, ei julkaistu, EU:T:2014:844; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä kumosi Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 1.12.2011 tekemän päätöksen (asia R 2312/2010-1), joka koski Brandconcernin ja Scooters India Ltd:n välistä menettämismenettelyä (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009, kodifioitiin yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) ja kumottiin se.
3 Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklassa, joka vastaa asetuksen N:o 40/94 50 artiklaa ja jonka otsikko on ”Menettämisperusteet”, säädetään seuraavaa:
”1. [Euroopan unionin] tavaramerkin haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa [EUIPO:lle] tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:
a) viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson kuluessa tavaramerkkiä ei ole [Euroopan unionissa] otettu tosiasialliseen käyttöön tavaroille tai palveluille, joita varten se on rekisteröity, eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä; tavaramerkin haltijan oikeuksia ei kuitenkaan saa vaatia menetettäväksi, jos tavaramerkkiä on ryhdytty tosiasiallisesti käyttämään tai alettu uudestaan käyttää viiden vuoden määräajan päättymisen jälkeen; käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista menettämistä koskevan vaatimuksen tai vastakanteen tekemistä edeltäneen, aikaisintaan viiden vuoden yhtäjaksoisen käyttämättä jättämisen määräajan päättyessä alkaneen kolmen kuukauden määräajan kuluessa ei kuitenkaan oteta huomioon, jos käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista koskeviin valmisteluihin on ryhdytty vasta haltijan saatua tiedon siitä, että menettämistä koskeva vaatimus tai vastakanne voidaan tehdä;
– –
2. Jos menettämisperusteet koskevat ainoastaan joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten [Euroopan unionin] tavaramerkki on rekisteröity, haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.”
4 Kahdella tiedonannolla, joista ensimmäinen julkaistiin vuonna 2003 ja toinen vuonna 2012, EUIPO:n pääjohtaja antoi ohjeita tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 allekirjoitettuun Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna (jäljempänä Nizzan sopimus), pohjautuvan luokituksen mukaisten tavaroiden luokkaotsikoiden käyttämisestä.
5 EUIPO:n pääjohtajan luokkaotsikoiden käytöstä yhteisön tavaramerkkien hakemista ja rekisteröintiä varten laadittavissa tavaroiden ja palvelujen luetteloissa 16.6.2003 antaman tiedonannon nro 4/03 (jäljempänä tiedonanto nro 4/03) IV kohdan ensimmäisessä alakohdassa todettiin seuraavaa:
”34 tavaroiden luokkaa ja 11 palvelujen luokkaa käsittävät kaikki tavarat ja palvelut, minkä vuoksi kaikkien tietyn luokan luokkaotsikkoon kuuluvien yleisnimikkeiden käyttäminen merkitsee kaikkia tähän tiettyyn luokkaan kuuluvia tavaroita ja palveluja koskevaa rekisteröintivaatimusta.”
6 EUIPO:n pääjohtaja antoi 20.6.2012 tiedonannon nro 2/12 luokkaotsikoiden käytöstä yhteisön tavaramerkkien hakemista ja rekisteröintiä varten laadittavissa tavaroiden ja palvelujen luetteloissa ja tiedonannon nro 4/03 kumoamisesta (jäljempänä tiedonanto nro 2/12). Kyseisen tiedonannon V kohdassa todetaan seuraavaa:
”[EUIPO] katsoo ennen tämän tiedonannon voimaantuloa rekisteröidyistä [Euroopan unionin] tavaramerkeistä, joissa on käytetty kaikkia tietyn luokan luokkaotsikossa lueteltuja yleisnimikkeitä, että hakijan aikomuksena oli tiedonannon nro 4/03 valossa kattaa kaikki kyseisen luokan aakkoselliseen luetteloon sisältyvät tavarat tai palvelut, sellaisena kuin tämä luettelo on hakemispäivänä voimassa olleessa luokitusversiossa.”
Asian tausta ja riidanalainen päätös
7 Scooters India on Euroopan unionin tavaramerkin LAMBRETTA, jonka rekisteröintiä haettiin 7.2.2000 ja jonka EUIPO rekisteröi 6.8.2002, haltija. Tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki rekisteröitiin, kuuluvat muun muassa Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12, joka vastaa seuraavaa kuvausta: ”ajoneuvot; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvot.”
8 Brandconcern teki 19.11.2007 tavaramerkin LAMBRETTA osittaista menetetyksi julistamista koskevan vaatimuksen asetuksen N:o 40/94 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan, joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta, nojalla muun muassa edellä mainittuun luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden osalta. Se vetosi tämän osalta siihen, ettei kyseistä tavaramerkkiä ollut otettu tosiasialliseen käyttöön viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson kuluessa.
9 Mitättömyysosasto julisti 24.9.2010 tavaramerkin LAMBRETTA osittain menetetyksi 19.11.2007 lukien muun muassa edellä mainittuun luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden osalta. Scooters India teki 23.11.2010 valituksen mitättömyysosaston päätöksestä EUIPO:ssa.
10 Riidanalaisella päätöksellä EUIPO:n ensimmäinen valituslautakunta muun muassa hylkäsi valituksen Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden osalta. Kyseisessä päätöksessä valituslautakunta tyytyi kyseiseen luokkaan kuuluvien tavaroiden osalta tarkastelemaan tavaramerkin LAMBRETTA tosiasiallista käyttöä yksinomaan ”ajoneuvoissa; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvoissa” kyseisen ilmaisun kirjaimellisessa merkityksessä. Todettuaan, että Scooters Indian esittämät todisteet kyseisen tosiasiallisen käytön tueksi rajoittuivat seikkoihin, jotka koskivat skootterien varaosien myyntiä, eikä niihin sisältynyt seikkoja, jotka koskivat ”ajoneuvojen; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvojen” myyntiä, valituslautakunta katsoi, ettei ”varaosien myynnistä voinut päätellä, että [Scooters India] niin ikään valmisti ja myi ajoneuvoja”.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
11 Scooters India nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.2.2012 jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi ja vetosi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koski asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 2 kohdan rikkomista. Kyseisessä kanneperusteessa oli kaksi osaa.
12 Ainoan kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelun yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 35–38 kohdassa, että tavaramerkkihakemuksessa esiintyvää ilmaisua ”ajoneuvot; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvot” oli tulkittava siten, että sillä pyrittiin suojaamaan tavaramerkkiä LAMBRETTA kaikkien niiden tavaroiden osalta, jotka esiintyvät Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaa 12 koskevassa aakkosellisessa luettelossa. Se katsoi näin ollen, että vaikka ”skootterien varaosat” sellaisinaan eivät esiintyneet kyseisen luokan 12 tavaroiden aakkosellisessa luettelossa, valituslautakunnan oli tarkasteltava kyseisen tavaramerkin tosiasiallista käyttöä siinä esiintyviä lukuisia ajoneuvojen lisävarusteita ja osia varten. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen, että valituslautakunta ei ollut tarkastellut kyseisen tavaramerkin tosiasiallista käyttöä mainittuja skootterien varaosia varten, hyväksyi kanneperusteen ensimmäisen osan ja kumosi riidanalaisen päätöksen.
13 Ainoan kanneperusteen toisesta osasta unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 42–44 kohdassa, että koska riidanalainen päätös kumottiin kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä, valituslautakunnan oli selvitettävä, oliko Scooters India käyttänyt tavaramerkkiä LAMBRETTA varaosia varten. Se katsoi, että tämä selvitys oli suoritettava käyttäen kriteerejä, jotka unionin tuomioistuin vahvisti 11.3.2003 antamassaan tuomiossa Ansul (C-40/01, EU:C:2003:145, 40–43 kohta).
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
14 Brandconcern vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– hylkää Scooters Indian kanteen, joka koskee riidanalaisen päätöksen kumoamista
– toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä kumottiin riidanalainen päätös Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluvien tavaroiden ”ajoneuvot; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvot” osalta ja
– velvoittaa EUIPO:n ja Scooters Indian korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 EUIPO vaatii, että unionin tuomioistuin
– jättää valituksen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää valituksen perusteettomana ja
– velvoittaa Brandconcernin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Scooters India vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa Brandconcernin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
17 Valituksensa tueksi Brandconcern esittää kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan – tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 51 artiklan 2 kohdan kanssa – rikkomista ja toinen unionin yleisen tuomioistuimen tekemää menettelyvirhettä.
Ensimmäinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
18 Brandconcern väittää aluksi, että Scooters India ei kiistänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa EUIPO:n valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessä olevaa näkemystä, jonka mukaan tavaramerkkiä LAMBRETTA ei ollut käytetty niitä tavaroita varten, joita varten se oli rekisteröity ja jotka olivat Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluvat ”ajoneuvot; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvot”. Brandconcernin mukaan tässä tilanteessa ja yksinomaan tämän vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt hylätä Scooters Indian nostama kanne. Brandconcern väittää joka tapauksessa, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää tutkimatta Scooters Indian nostama kanne, koska kyseisen kanteen kohde ei ollut sama kuin valituslautakunnalle tehdyn valituksen. Valittaja väittää näin ollen, että Scooters India esitti kysymyksen siitä, suojaako tavaramerkki LAMBRETTA varaosia niiden tavaroiden ”osatekijöinä”, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, vasta kannevaiheessa unionin yleisessä tuomioistuimessa eikä EUIPO:ssa.
19 Brandconcern väittää seuraavaksi unionin tuomioistuimen 19.6.2012 annetun tuomion Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361) 61 kohdassa sanamerkin ”IP Translator” osalta vahvistama sääntö huomioiden, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että oikeusvarmuuden periaatteen nojalla EUIPO:n valituslautakunnan velvollisuutena oli selvittää, oliko Scooters India käyttänyt tosiasiallisesti tavaramerkkiä LAMBRETTA sellaisia tavaroita varten, joita varten sitä ei ollut rekisteröity. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että vaikka Scooters Indialle oli myönnetty tavaramerkin LAMBRETTA rekisteröinti – sen tekemän hakemuksen mukaisesti – Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluvia ”ajoneuvoja; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvoja” varten, sille oli myönnettävä kyseisen tavaramerkin rekisteröinnillä myönnetty suoja kaikkia niitä tavaroita varten, jotka esiintyivät kyseistä luokkaa koskevassa aakkosellisessa luettelossa.
20 Valittajan mukaan unionin tuomioistuin katsoi selvyyttä ja täsmällisyyttä koskevista syistä 19.6.2012 antamassaan tuomiossa Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361), että rekisteröintihakemuksessa on täsmennettävä, koskeeko se kaikkia tavaroita tai palveluja, jotka on mainittu asianomaisen tietyn luokan aakkosellisessa luettelossa, vai yksinomaan tiettyjä kyseisen luokan tavaroita tai palveluja. Kyseistä hakemusta ei valittajan mukaan voida tulkita siten, että se koskee kaikkia luokkaan kuuluvia tavaroita, ilman hakijan tätä koskevaan ilmoitusta. Brandconcern väittää, että – toisin kuin valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee – kyseiseen tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä olisi pitänyt soveltaa käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan SEUT 267 artiklan nojalla annetulla tuomiolla on taannehtivia vaikutuksia, unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemista oikeusvarmuutta koskevista perusteista huolimatta.
21 Rekisteröinnin laajuuden selvyyden ja täsmällisyyden vaatimuksia ei valittajan mukaan missään tapauksessa ole noudatettu, kun hakijan väitetty aikomus mennä rekisteröinnin yhteydessä käytettyä sanamuotoa pidemmälle on otettu huomioon, jos tällaista aikomusta ei – käsiteltävän asian tavoin – ole osoitettu ilmoituksessa, joka koskee tietyn luokan aakkosellisessa luettelossa mainittuja tavaroita.
22 EUIPO ja Scooters India väittävät, että tämä valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
23 Brandconcernin ensin esittämästä väitteestä on riittävää todeta, että Scooters India vaati unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään kannekirjelmässä riidanalaisen päätöksen kumoamista sikäli kuin siinä hylättiin sen valitus EUIPO:n mitättömyysosaston päätöksestä julistaa tavaramerkki LAMBRETTA menetetyksi Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluvia tavaroita varten – ”ajoneuvojen osat ja lisävarusteet ja maakulkuneuvot” mukaan lukien.
24 Scooters India nimittäin väitti kyseisessä kannekirjelmässä, että viimeksi mainitut olivat pelkkä ”ajoneuvojen; maa-, vesi-, ja ilmakulkuneuvojen” eli luokkaotsikkoon 12 kuuluvien tavaroiden, jotka sen rekisteröintihakemuksessa mainittiin, alaryhmä eivätkä erillisiä tavaroita. Brandconcernin on näin ollen perusteetonta väittää, että Scooters India ei kiistänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa EUIPO:n valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessä olevaa näkemystä, jonka mukaan tavaramerkkiä LAMBRETTA ei ollut käytetty niitä tavaroita varten, joita varten se oli rekisteröity.
25 Tämä argumentti on näin ollen hylättävä perusteettomana.
26 Brandconcern moittii unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se teki oikeudellisen virheen, koska se rajoitti 19.6.2012 annetun tuomion Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361) ajallisia vaikutuksia. Brandconcernin mukaan kyseistä tuomiota sovelletaan käsiteltävässä asiassa, koska siinä velvoitettiin tulkitsemaan unionin tavaramerkin rekisteröintihakemuksia – ennen kyseisen tuomion julistamista tehdyt hakemukset mukaan lukien – siten, että unionin tavaramerkin antama suoja kattaa yksinomaan tällaisissa hakemuksissa nimenomaisesti tarkoitetut tavarat.
27 Tästä on palautettava mieleen, että unionin yleinen tuomioistuin toki tutki valituksenalaisen tuomion 21–24 kohdassa kysymystä 19.6.2012 annetun tuomion Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361) ja erityisesti sen 61 kohdan vaikutuksesta tavaramerkin LAMBRETTA rekisteröintihakemuksen tulkintaan ja totesi myös, ettei unionin tuomioistuin ollut rajoittanut ajallisesti kyseisen tuomion vaikutuksia.
28 Unionin tuomioistuin katsoi 19.6.2012 annetun tuomion Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361) 61 kohdassa näin ollen, että jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/95/EY (EUVL 2008, L 299, s. 25) asetettujen selvyyden ja täsmällisyyden vaatimusten noudattamiseksi kansallisen tavaramerkin hakijan, joka käyttää Nizzan luokituksen tietyn luokkaotsikon kaikkia yleisnimikkeitä yksilöidäkseen ne tavarat tai palvelut, joille tavaramerkkisuojaa haetaan, on täsmennettävä, koskeeko hänen rekisteröintihakemuksensa kaikkia kyseisen luokan aakkosellisessa luettelossa mainittuja tavaroita tai palveluja vai vain tiettyjä tavaroita tai palveluja. Siinä tapauksessa, että hakemus koskee vain tiettyjä näistä tavaroista tai palveluista, hakijalla on velvollisuus täsmentää, mitä mainittuun luokkaan kuuluvista tavaroista tai palveluista tarkoitetaan.
29 On kuitenkin todettava ensiksi, että kyseisen tuomion 61 kohta ei koske jo rekisteröidyn tavaramerkin haltijoita vaan yksinomaan tavaramerkkien hakijoita.
30 Toiseksi on todettava, että 19.6.2012 annetun tuomion Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361) edellä mainitussa 61 kohdassa unionin tuomioistuin tyytyi täsmentämään vaatimukset, joita sovelletaan kansallisten tavaramerkkien uusiin hakijoihin, jotka käyttävät tietyn luokkaotsikon yleisnimikkeitä yksilöidäkseen tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkin suojaa haetaan. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 64 kohdassa, tällaisilla vaatimuksilla voidaan estää tilanne, jossa ei olisi mahdollista määrittää varmasti tavaramerkillä myönnetyn suojan laajuutta, kun hakija käyttää kaikkia nimikkeitä, jotka esiintyvät luokkaotsikossa.
31 Ei näin ollen voida katsoa, että unionin tuomioistuin olisi pyrkinyt kyseenalaistamaan 19.6.2012 antamallaan tuomiolla Chartered Institute of Patent Attorneys (C-307/10, EU:C:2012:361) tiedonannossa nro 4/03 esitetyn lähestymistavan ennen kyseisen tuomion julistamista rekisteröityjen tavaramerkkien osalta. Kyseisen tuomion 61 kohdassa vahvistettua sääntöä ei näin ollen voida soveltaa tavaramerkin LAMBRETTA rekisteröintiin, joka tapahtui ennen mainitun tuomion julistamista.
32 Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 35 kohdassa, että tiedonannon nro 2/12 V kohdassa vahvistetun lähestymistavan mukaisesti ilmaisua ”ajoneuvot; maa-, vesi- ja ilmakulkuneuvot”, joka vastaa Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaotsikossa 12 mainittuja tavaroita ja joka esiintyy tavaramerkin LAMBRETTA rekisteröintihakemuksessa, on tulkittava siten, että sillä pyritään suojaamaan kaikkia kyseisen luokan 12 aakkosellisessa luettelossa esiintyviä tavaroita, se ei tehnyt oikeudellista virhettä, jolla voitaisiin oikeuttaa valituksenalaisen tuomion kumoaminen.
33 Unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma riidanalaisen rekisteröintihakemuksen tulkinta saa lisäksi vahvistuksen 16.12.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 2015/2424 (EUVL 2015, L 341, s. 21) asetuksen N:o 207/2009 28 artiklan 8 kohtaan tehdystä muutoksesta. Ensin mainitulla asetuksella kyseiseen artiklaan nimittäin lisättiin siirtymäsäännös, jonka avulla ennen 22.6.2012 hakemuksen kohteena olleiden ja Nizzan sopimukseen perustuvan luokituksen koko luokkaotsikkoa varten rekisteröityjen Euroopan unionin tavaramerkkien haltijat voivat ilmoittaa ennen 24.9.2016, että hakemuksen jättämispäivänä niiden aikomuksena oli pyytää suojaa sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät kirjaimellisesti kuulu kyseiseen luokkaotsikkoon, mutta jotka kuitenkin esiintyvät kyseisen luokan aakkosellisessa luettelossa.
34 Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Toinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
35 Toissijaisesti esittämällään toisella valitusperusteella Brandconcern väittää, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset, koska unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen, vaikka se totesi, että Scooters India ei ollut käyttänyt tavaramerkkiä LAMBRETTA niitä tavaroita varten, joita varten se oli rekisteröity ja joita olivat Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaotsikkoon 12 kuuluvat ”ajoneuvot; maa-, vesi- ja ilmakulkuneuvot”. Brandconcernin mukaan erityisesti yhtäältä kyseisen tuomion perustelut, joissa tarkastellaan kysymystä kyseisen tavaramerkin käytöstä yksinomaan skootterien varaosia varten, ja toisaalta kyseisen tuomion tuomiolauselma, jossa kumotaan riidanalainen päätös niin ikään kyseisen luokan 12 luokkaotsikkoon kuuluvien tavaroiden osalta, ovat ristiriidassa keskenään.
36 EUIPO väittää, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta tai että se on joka tapauksessa perusteeton. Scooters India katsoo, että tämä valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
37 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti kaikki moititut seikat tuomiossa, jonka kumoamista vaaditaan, sekä ne oikeudelliset väitteet, joilla tätä vaatimusta erityisesti tuetaan. Unionin tuomioistuin on niin ikään korostanut, että valitus, jossa pelkästään mainitaan valitusperusteet abstraktisti, ei täytä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdassa asetettuja edellytyksiä. Mainitun työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdassa täsmennetään lisäksi, että oikeudellisissa perusteluissa ja perusteissa, joihin vedotaan, on yksilöitävä täsmällisesti, mitkä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelujen kohdat riitautetaan. Valitus, jolla ei ole tällaisia ominaisuuksia, ei voi olla sellaisen oikeudellisen arvioinnin kohteena, jonka avulla unionin tuomioistuin voi suorittaa sille kuuluvan tehtävän ja harjoittaa laillisuusvalvontaansa (tuomio 7.11.2013, Wam Industriale v. komissio, C‑560/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:726, 42–44 kohta).
38 Käsiteltävässä asiassa Brandconcern ei esitä valituksessaan, missä valituksenalaisen tuomion kohdissa unionin yleinen tuomioistuin sen mukaan katsoi, ettei Scooters India ollut käyttänyt tavaramerkkiä LAMBRETTA niitä tavaroita varten, joita varten se oli rekisteröity. On lisäksi niin, että vaikka on totta, että Brandconcern viittaa vastauksessaan valituksenalaisen tuomion 14, 16 ja 17 kohtaan, kyseisistä kohdista ei ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut, ettei Scooters India ollut käyttänyt tavaramerkkiä LAMBRETTA niitä tavaroita varten, joita varten se oli rekisteröity.
39 Toisin kuin Brandconcern väittää, valituksenalainen tuomio koskee nimittäin kysymystä rekisteröintihakemuksen tulkinnasta eikä siinä lausuta lainkaan riidanalaisen tavaramerkin tosiasiallisesta käyttämisestä Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 12 kuuluvia tavaroita varten.
40 Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
41 Koska ensimmäistäkään Brandconcernin esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
42 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
43 Koska EUIPO ja Scooters India ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja koska Brandconcern on hävinnyt asian, Brandconcern on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Brandconcern BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset