Kanne 21.2.2012 - Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-95/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Montaguti ja G. Braun)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

toteamaan, ettei Saksan liittotasavalta ole noudattanut SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia toimenpiteitä, jotka sen olisi pitänyt toteuttaa Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-112/05, komissio vastaan Saksa, 23.10.2007 antaman tuomion² - joka koskee sitä, että VW-lain säännökset ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa - perusteella

velvoittamaan Saksan liittotasavallan maksamaan 282 725,10 euron uhkasakon päivää kohden ja 31 114,72 euron kiinteämääräisen hyvityksen päivää kohden Euroopan unionin omien varojen tilille

velvoittamaan Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-112/05, komissio vastaan Saksa, annettiin 23.10.2007. Komissio totesi mainitussa asiassa, että kyseessä olevat VW-lain säännökset, joissa ensinnäkin yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä poiketen rajataan kunkin osakkeenomistajan äänioikeus 20 prosenttiin Volkswagenin yhtiöpääomasta, toiseksi vaaditaan yli 80 prosentin enemmistö edustettuna olevasta pääomasta sellaisiin yhtiökokouksen päätöksiin, joihin yleisesti sovellettavissa oikeussäännöissä vaaditaan vain 75 prosentin enemmistö, ja kolmanneksi sallitaan yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä poiketen se, että liittovaltio ja Niedersachsenin osavaltio voivat kumpikin nimetä mainitun yhtiön hallintoneuvostoon kaksi edustajaa, ovat omiaan vähentämään kiinnostusta suoriin sijoituksiin ja että ne ovat näin ollen EY 56 artiklassa tarkoitettuja pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksia.

Edellä mainitusta tuomiosta ilmenee komission mukaan, että kukin riitautetuista VW-lain säännöksistä merkitsee sellaisenaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta.

Laissa, jonka Saksan liittotasavalta on todennut antaneensa unionin tuomioistuimen tuomion panemiseksi täytäntöön, edellytetään kuitenkin komission mukaan yhä yli 80 prosentin enemmistöä edustettuna olevasta pääomasta sellaisiin yhtiökokouksen päätöksiin, joihin osakeyhtiölain säännöksissä vaaditaan vain 75 prosentin enemmistö. Saksan liittotasavalta perustelee kyseisen säännöksen viittaamalla asiassa C-112/05 annetun tuomion tuomiolauselmaan, jonka mukaan kyseisen säännös on oikeudenvastainen ainoastaan silloin, kun sitä tarkastellaan yhdessä kahden muun säännöksen kanssa. Se ei Saksan liittotasavallan mukaan kuitenkaan yksinään merkitse pääomien vapaan liikkuvuuden loukkaamista.

Komission mukaan edellä mainitun tuomion sanamuoto ei sulje pois sitä, että kukin riitautetuista säännöksistä on yksinäänkin lainvastainen. Komissio huomauttaa, että pantaessa tuomiota täytäntöön ei ole riittävää noudattaa yksinomaan sen tuomiolauselmaa, vaan myös sen perusteluja. Nyt käsiteltävässä tilanteessa on komission mukaan erityisen liioiteltua pyrkiä perustelemaan Saksan liittotasavallan laiminlyöntiä kyseisen tuomion tuomiolauselmassa olevilla kolmella sanalla "in Verbindung mit" ("yhdessä"). Tällainen tulkinta merkitsee sitä, ettei huomioon oteta lainkaan tuomion perusteluja eikä erityisosakkeita ("golden shares") koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Komissio katsoo näin ollen olevansa pakotettu saattamaan asian uudelleen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla. Rahallisten seuraamusten määrä on komission mukaan laskettu kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen määrän laskemiseen liittyvien tietojen päivittämistä koskevan, 1.9.2011 annetun tiedonannon perusteella.

____________

¹ - Kok. 2007, s. I-8995.

² - EUVL 2011, C 12, s. 1.