YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
4 päivänä toukokuuta 1999 (1)
Direktiivi 89/104/ETY Tavaramerkit Maantieteellisen alkuperän osoittavat
ilmaukset
Yhdistetyissä asioissa C-108/97 ja C-109/97,
jotka Landgericht München I (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen
234 artiklan (aiempi 177 artiklan) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi
saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa
Windsurfing Chiemsee Produktions- und Vertriebs GmbH (WSC)
vastaan
Boots- und Segelzubehör Walter Huber (C-108/97),
Franz Attenberger (C-109/97),
ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21
päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY
(EYVL 1989, L 40, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan
tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen
puheenjohtajat P. J. G. Kapteyn, J.-P. Puissochet, G. Hirsch ja P. Jann sekä
tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, C. Gulmann (esittelevä
tuomari) ja D. A. O. Edward,
julkisasiamies: G. Cosmas,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
Windsurfing Chiemsee Produktions- und Vertriebs GmbH (WSC),
edustajanaan asianajaja Stephan Gruber, München,
Boots- und Segelzubehör Walter Huber, edustajanaan asianajaja Michael
Nieder, München,
Franz Attenberger, edustajanaan asianajaja Richard Schönwerth, München,
Italian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston osastopäällikkö Umberto Leanza, avustajanaan
valtionasiamies Oscar Fiumara,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön
virkamies Jan Berend Drijber, avustajanaan asianajaja Bertrand Wägenbaur,
Bryssel,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Windsurfing Chiemsee Produktions- und Vertriebs GmbH:n (WSC),
Boots- und Segelzubehör Walter Huberin, Franz Attenbergerin ja komission
3.3.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 5.5.1998 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Landgericht München I on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 8.1.1997
tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.3.1997,
EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan (aiempi 177 artiklan) nojalla
ennakkoratkaisukysymyksiä jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön
lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston
direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan
ja 3 artiklan 3 kohdan tulkinnasta.
- 2.
- Nämä kysymykset on esitetty kahdessa asiassa, joissa kantajana on Windsurfing
Chiemsee Produktions- und Vertriebs GmbH (WSC) (jäljempänä Windsurfing
Chiemsee) ja vastaajina ovat Boots- und Segelzubehör Walter Huber (jäljempänä
Huber) ja Franz Attenberger (jäljempänä Attenberger) ja joka koskee sitä, että
vastaajat olivat käyttäneet Chiemsee-nimitystä myydessään urheiluvaatteita.
Yhteisön lainsäädäntö
- 3.
- Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikkona on Tavaramerkin muodostavat merkit,
säädetään seuraavaa:
Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti,
erityisesti sanoin, henkilönnimet mukaan lukien, kuvioin, kirjaimin, numeroin taikka
tavaroiden tai niiden päällyksen muodon avulla, jos sellaisella merkillä voidaan
erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.
- 4.
- Direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikkona on Rekisteröinnin esteet ja
mitättömyysperusteet, säädetään seuraavaa:
1. Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on
julistettava mitättömiksi:
a) merkit, jotka eivät voi olla tavaramerkkeinä;
b) tavaramerkit, joilta puuttuu erottuvuus;
c) yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit,
jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia,
laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää,
tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka
muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;
d) yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit,
jotka ovat tulleet yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan
tavanomaisiksi;
g) tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi
tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän
suhteen;
3. Tavaramerkiltä ei saa evätä rekisteröintiä tai sitä julistaa mitättömäksi
1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, jos tavaramerkki on ennen
rekisteröintihakemuksen tekopäivää käytössä tullut erottuvaksi. Jäsenvaltio voi
säätää, että tämä koskee myös tavaramerkkiä, joka on tullut erottuvaksi
rekisteröintihakemuksen tekopäivän tai rekisteröintipäivän jälkeen.
- 5.
- Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikkona on Tavaramerkkin kohdistuvat
rajoitukset, säädetään seuraavaa:
1. Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa:
b) tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai
maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen
suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia
osoittavia merkintöjä,
jos hän käyttää niitä hyvää liiketapaa noudattaen.
- 6.
- Direktiivin 15 artiklan otsikkona on Yhteisömerkkejä, takuumerkkejä ja
tarkastusmerkkejä koskevat erityissäännökset, ja sen 2 kohdassa säädetään
seuraavaa:
Jäsenvaltio voi 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen säätää, että merkki tai
merkintä, jota voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan tavaroiden tai
palvelujen maantieteellistä alkuperää, voi olla yhteisö-, takuu- tai
tarkastusmerkkinä. Tällainen merkki ei anna sen haltijalle oikeutta kieltää toista
käyttämästä elinkeinotoiminnassa edellä tarkoitettua merkkiä tai merkintää, jos hän
käyttää sitä hyvää liiketapaa noudattaen; tällaiseen merkkiin ei varsinkaan saa
vedota kolmatta vastaan, jolla on oikeus käyttää maantieteellistä nimeä.
Kansallinen lainsäädäntö
- 7.
- Direktiivi on saatettu osaksi Saksan lainsäädäntöä Markengesetzillä
(tavaramerkkilaki), joka on tullut voimaan 1.1.1995. Markengesetzin 8 §:n
2 momentin 2 kohdan mukaan sellaista tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, joka
muodostuu yksinomaan ilmauksista, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää
tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän taikka tavaroiden tai
palvelujen muiden ominaispiirteiden osoittamiseen.
- 8.
- Markengesetzin 8 §:n 3 momentin mukaan saman lain 8 §:n 2 momentin 2 kohtaa
ei sovelleta, jos tavaramerkki on ennen rekisteröintipäätöksen tekemistä tullut
asianomaisessa kohderyhmässä laajalti tunnetuksi sen vuoksi, että sitä on käytetty
niiden tavaroiden tunnusmerkkinä, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä
haetaan.
Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevat riita-asiat ja
ennakkoratkaisukysymykset
- 9.
- Chiemsee on Baijerin osavaltion suurin järvi, ja sen pinta-ala on 80 neliökilometriä.
Chiemsee on suosittu turistikohde, ja siellä voidaan muun muassa harrastaa
purjelautailua. Aluetta, jolla tämä järvi sijaitsee, kutsutaan Chiemgauksi, ja se on
elinkeinorakenteeltaan maatalousvaltainen.
- 10.
- Windsurfing Chiemsee on Chiemseen rannalla toimiva yritys, joka myy
muodinmukaisia urheiluvaatteita ja -jalkineita ja muita urheiluvälineitä, jotka on
suunnitellut sen tällä samalla paikkakunnalla toimiva tytäryhtiö ja jotka on
valmistettu muualla. Näissä tavaroissa käytetään merkintää Chiemsee.
Windsurfing Chiemsee on rekisteröinyt vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana
Saksassa useita tämän ilmauksen sisältäviä kuviomerkkejä, joiden ulkonäkö
poikkeaa hieman toisistaan ja joista osa koostuu tämän ilmauksen lisäksi tietyistä
lisäilmauksista; tällaisia tavaramerkkejä ovat esimerkiksi Chiemsee Jeans ja
Windsurfing Chiemsee Active Wear.
- 11.
- Ennakkoratkaisupyyntöjen mukaan Saksassa ei ole sellaista tavaramerkkiä, jolla
suojattaisiin sanaa Chiemsee sellaisenaan. Saksan toimivaltaiset
rekisteröintiviranomaiset ovat tähän asti pitäneet sanaa Chiemsee
maantieteellisen alkuperän osoittavana ilmauksena, minkä vuoksi se ei ole
rekisteröintikelpoinen. Nämä viranomaiset ovat sitä vastoin pitäneet
rekisteröintikelpoisina sellaisia kuviomerkkiä, jotka sisältävät graafisesti eri tavoin
esitettyinä sanan Chiemsee ja joitain lisäilmauksia.
- 12.
- Huber on myynyt vuodesta 1995 alkaen Chiemseen rannalla sijaitsevassa
kaupungissa urheiluvaatteita, kuten T-paitoja ja verryttelypuseroita, joissa on
merkintä Chiemsee, jonka graafinen muoto poikkeaa kuitenkin niistä
tavaramerkeistä, joita Windsurfing Chiemsee käyttää tavaroidensa tunnusmerkkinä.
- 13.
- Attenberger puolestaan myy Chiemseen lähellä samantyyppisiä urheiluvaatteita,
joissa on merkintä Chiemsee, mutta se on käyttänyt erilaista graafista esitystapaa
ja tiettyjen tavaroiden osalta erilaisia täydentäviä ilmauksia kuin Windsurfing
Chiemsee.
- 14.
- Landgericht München I:n käsiteltävinä olevissa oikeusriidoissa Windsurfing
Chiemsee on riitauttanut sen, että Huber ja Attenberger käyttävät ilmausta
Chiemsee, ja se on vedonnut siihen, että vaikka kyseisten tavaroiden
tunnusmerkkeinä käytetyt merkit ovat ulkoasultaan erilaisia, ne voivat sekoittua
Windsurfing Chiemseen käyttämään Chiemsee-merkintään, joka on
asianomaisessa kohderyhmässä tunnettu ja jota on joka tapauksessa käytetty
vuodesta 1990 alkaen.
- 15.
- Vastaajat puolestaan väittävät, että koska Chiemsee-sana on maantieteellisen
alkuperän osoittava ilmaus ja siksi kaikkien vapaasti käytettävissä, se ei voi olla
tavaramerkkioikeudellisesti suojattu, minkä vuoksi siitä, että tätä ilmausta käytetään
ulkoasultaan Windsurfing Chiemseen tavaramerkeistä poikkeavissa kuviomerkissä,
ei voi aiheutua sekaannusvaaraa.
- 16.
- Landgericht München I on todennut ennakkoratkaisupyynnöissään seuraavaa:
Jos tavaramerkki koostuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa
tarkoitetusta deskriptiivisestä ilmauksesta, joka on esitetty graafisesti
omaperäisellä tavalla, tavaramerkin erottamiskyky ja suojan laajuus
perustuvat yksinomaan näihin suojattaviin graafisiin erityispiirteisiin.
Sekaannusvaara voi aiheutua ainoastaan näiden kuvallisten piirteiden
samankaltaisuudesta eikä siis deskriptiivisten osien samanlaisuudesta.
Vaikka toimivaltaiset viranomaiset ovat rekisteröineet tavaramerkin
ainoastaan siksi, että sellaiselle sanalle, joka ei sinänsä olisi
rekisteröintikelpoinen, on annettu omaperäinen graafinen muoto,
tavaramerkin loukkaamista käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin katsoa,
että sana voi jo sinänsä olla suojattu, ja määrittää kyseisestä tavaramerkistä
saatavan kokonaisvaikutelman ja tavaramerkin erottamiskyvyn eri tavalla
kuin rekisteröintiviranomainen.
Nyt käsiteltävänä olevien asioiden ratkaisemiseksi on määritettävä,
vaikuttaako direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaan jarajoittaako tätä tulkintaa Freihaltebedürfnis (tarve säilyttää deskriptiiviset
ilmaukset vapaassa käytössä), jonka täytyy saksalaisen oikeuskäytännön
mukaan olla konkreettinen, aktuelli tai pakottava (konkret, aktuell oder
ernsthaft). Jos huomioon ei ole otettava tällaista pakottavaa tarvetta,
Chiemsee-sana kuuluu automaattisesti 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan
soveltamisalaan, koska sitä voidaan joka tapauksessa käyttää
tekstiilituotteiden maantieteellisen alkuperän ilmoittamiseen. Jos sitä vastoin
tällä tarpeella on merkitystä, on myös otettava huomioon se, ettei
Chiemseellä ole tekstiiliteollisuutta. Kantajan tuotteet tosin suunnitellaan
siellä, mutta ne valmistetaan ulkomailla.
Lisäksi olisi mahdollisesti myös tutkittava, suojataanko Chiemsee-sanaa
rekisteröimättömänä tavaramerkkinä Markengesetzin 4 §:n 2 momentin
mukaisesti tämän sanan aikaisemman käytön perusteella. Koska kuitenkin
tässä säännöksessä asetetut edellytykset täyttyvät aina, jos saman lain 8 §:n
3 momentissa asetetut edellykset täyttyvät, tältä osin on sovellettava sitä
tulkintaa, joka annetaan direktiivin 3 artiklan 3 kohdalle, joka on pantu
täytäntöön viimeksi mainitulla kansallisella säännöksellä.
On siis kysyttävä, seuraako direktiivin 3 artiklan 3 kohdasta, että tietty
merkki voidaan rekisteröidä silloin, kun sitä on käytetty tavaroiden
tunnusmerkkinä niin kauan ja siinä laajuudessa, että asianomaisesta
kohderyhmästä vähäistä suurempi osa tunnistaa merkin tavaroiden
tunnusmerkiksi, vai onko edelleen sovellettava saksalaisessa
oikeuskäytännössä tähän asti sovellettuja tiukkoja vaatimuksia, kuten Saksan
lainsäätäjä on olettanut käyttäessään Markengesetzin 8 §:n 3 momentissa
Verkehrsdurchsetzung-käsitettä (laaja tunnettuus), mistä seuraisi muun
muassa se, että vaadittu tunnettuusaste vaihtelee sen mukaan, kuinka
painava on intressi säilyttää deskriptiiviset ilmaukset vapaassa käytössä
(Freihalteintresse).
- 17.
- Landgericht München I on näin ollen katsonut olevan tarpeen, että yhteisöjen
tuomioistuin tulkitsee tältä osin tavaramerkkidirektiiviä, minkä vuoksi se on
lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat
ennakkoratkaisukysymykset:
1. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa koskevat kysymykset:
Onko 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että riittää, että on
olemassa mahdollisuus, että merkintää käytetään maantieteellisen alkuperän
osoittamiseen, vai onko tällaisen mahdollisuuden oltava konkreettinen (siinä
mielessä, että muut samantyyppiset yritykset käyttävät jo tätä sanaa
samankaltaisten tavaroidensa maantieteellisen alkuperän osoittamiseen tai
että on vähintäänkin olemassa konkreettisia syitä olettaa, että ne alkavat
tehdä näin lähiaikoina), vai vaaditaanko säännöksen soveltamiseen, että on
peräti oltava olemassa tarve käyttää tällaista merkintää kysymyksessä
olevien tavaroiden maantieteellisen alkuperän osoittamiseen, tai vaaditaanko
vielä sen lisäksi, että kyseisen maantieteellisen merkinnän käyttöä koskevan
tarpeen on oltava erityisen suuri esimerkiksi siksi, että tällä seudulla
valmistetut tämänkaltaiset tavarat ovat erityisen arvostettuja?
Onko sillä, että tavaramerkin vaikutuksia on rajoitettu 6 artiklan 1 kohdan
b alakohdassa, merkitystä sen suhteen, tulkitaanko 3 artiklan 1 kohdan
c alakohtaa maantieteellisen alkuperän osoittavien ilmausten osalta laajasti
vai suppeasti?
Katsotaanko 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuiksi
maantieteellisen alkuperän osoittaviksi merkinnöiksi ainoastaan sellaiset
merkinnät, jotka viittaavat paikkaan, jossa tavara on valmistettu, vai
riittääkö, että tavaroita myydään siinä paikassa tai siitä paikasta käsin, johon
merkintä viittaa, vai riittääkö tekstiilien valmistuksen osalta se, että tekstiilit
on suunniteltu merkinnän osoittamalla alueella, mutta valmistettu muualla
toimeksiantajan ohjeiden mukaisesti.
2. Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä koskevat kysymykset:
Mitä vaatimuksia tässä säännöksessä asetetaan 3 artiklan 1 kohdan
c alakohdan mukaisten kuvaavien ilmausten rekisteröintikelpoisuudelle?
Erityisesti: Ovatko nämä vaatimukset aina samat, vai ovatko ne erilaisia sen
mukaan, miten vahva on tarve säilyttää tällaiset merkinnät vapaassa
käytössä (Freihaltebedürfnis)?
Onko tämän säännöksen kanssa yhteensopiva se Saksan oikeuskäytännössä
tähän asti vallinnut kanta, jonka mukaan kysymyksen ollessa sellaisista
kuvaavista ilmauksista, joiden osalta on olemassa kyseinen
Freihaltebedürfnis, vaaditaan, että yli 50 prosenttia asianomaisesta
kohderyhmästä tuntee sen (Verkehrsdurchsetzung), minkä lisäksi tällainen
tunnettuus on voitava todistaa?
Säädetäänkö tässä säännöksessä vaatimuksista, jotka koskevat sitä, mitä
keinoja käyttäen voidaan selvittää se, onko merkki tullut käyttönsä
perusteella erottamiskykyiseksi?
- 18.
- Nämä kaksi asiaa on yhdistetty yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 8.7.1997
antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomiota varten.
Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa koskevat kysymykset
- 19.
- Näillä kysymyksillä, jotka on syytä käsitellä yhdessä, kansallinen tuomioistuin kysyy,
millä edellytyksillä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kielletään sellaisten
merkkien rekisteröiminen, jotka koostuvat pelkästään maantieteellisestä nimestä.
Se kysyy erityisesti sitä,
onko 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisedellytyksenä se, että on
olemassa konkreettinen, aktuelli tai pakottava tarve säilyttää deskriptiiviset
ilmaukset vapaassa käytössä (Freihaltebedürfnis)
millainen yhteys kyseiseen maantieteelliseen paikkaan on oltava niillä
tavaroilla, joita varten kyseinen maantieteellinen paikannimi halutaan
rekisteröidä tavaramerkiksi.
- 20.
- Windsurfing Chiemsee väittää, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa
kielletään maatieteellisen alkuperän osoittavien ilmausten rekisteröiminen
tavaramerkiksi vain siinä tapauksessa, että kyseinen ilmaus viittaa tiettyyn tarkkaan
rajattuun maantieteelliseen alueeseen, jolla useat yritykset valmistavat niitä
tavaroita, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haetaan, ja tätä paikannimeä
käytetään yleisesti kyseisten tavaroiden maantieteellisen alkuperän osoittamiseen.
- 21.
- Huber ja Attenberger väittävät, että jos on todennäköistä, että ilmausta käytetään
vastaisuudessa kyseisten tavaroiden maantieteellisen alkuperän osoittamiseen,
direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella on katsottava, että tällaista
ilmausta ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi. Huberin ja Attenbergerin mukaan
tätä säännöstä sovelletaan myös muihin kuin sellaisiin alkuperämerkintöihin, joilla
ilmaistaan tavaroiden valmistuspaikka.
- 22.
- Italian hallituksen mukaan yrityksille on annettava vapaa mahdollisuus käyttää
maantieteellisen alkuperän osoittavia ilmauksia sellaisten tavaroiden merkinnöissä,
joilla on tavalla tai toisella liittymä kyseessä olevaan paikkaan, olipa kyse tavaroiden
valmistuksesta tai myymisestä. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan
soveltamisen kannalta on merkityksellistä pelkästään se, että ilmausta voidaan
käyttää maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen, eikä erityisten lisäedellytysten
asettaminen tältä osin ole tarpeellista.
- 23.
- Komission mukaan 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava niin, että
rekisteröintiesteitä tutkittaessa merkitystä ei ole sillä, onko tietyssä
yksittäistapauksessa kolmansien kannalta konkreettista tai pakottavaa tarvetta
siihen, että merkintää saadaan edelleen käyttää vapaasti. Muodinmukaisten
urheiluvaatteiden osalta 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja
maantieteellisen alkuperän osoittavia ilmauksia ovat ilmaukset, joilla viitataan
alueeseen, jolla nämä tavarat on suunniteltu tai jolla se yritys toimii, joka on
teettänyt nämä tavarat.
- 24.
- Aluksi on todettava, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan
rekisteröimiskelpoisia eivät ole deskriptiiviset tavaramerkit eli tavaramerkit, jotka
koostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai ilmauksista, joita voidaan käyttää sen
tyyppisten tavaroiden tai palveluiden ominaispiirteiden ilmaisemiseen, joita varten
rekisteröintiä haetaan.
- 25.
- Tältä osin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdalla pyritään siihen yleisen edun
mukaiseen tavoitteeseen, että merkkejä tai ilmauksia, joilla kuvaillaan sen tyyppisiä
tavaroita tai palveluita, joita varten rekisteröintiä haetaan, on jokaisen saatava
vapaasti käyttää, mukaan lukien käytön yhteismerkissä taikka yhdistelmä- tai
kuviomerkissä. Tällä säännöksellä estetään siis se, että ainoastaan yksi yritys saisi
rekisteröinnin perusteella käyttää tavaramerkkinään tällaisia merkkejä tai ilmauksia.
- 26.
- Kun on erityisesti kyse merkeistä tai ilmauksista, joita voidaan käyttää sen
tyyppisten tavaroiden maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen, joita varten
tavaramerkki halutaan rekisteröidä, eli erityisesti maantieteellisistä nimistä, yleisen
edun mukaista on, että näitä ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi, koska näillä
merkeillä tai ilmauksilla voidaan kuvailla kyseisen tyyppisten tavaroiden laatua ja
muita ominaisuuksia ja koska tämän lisäksi näillä voidaan vaikuttaa eri tavoin
kuluttajien valintoihin esimerkiksi niin, että kuluttajat yhdistävät tavarat
miellyttäväksi kokemaansa maantieteelliseen paikkaan.
- 27.
- Osoituksena siitä, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdalla pyritään tällä
tavalla yleisen edun turvaamiseen, on myös se, että direktiivin 15 artiklan 2 kohdan
mukaan jäsenvaltiot voivat säätää 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen, että
merkit tai ilmaukset, joita voidaan käyttää tavaroiden tai palvelujen
maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen, voivat olla yhteismerkkejä.
- 28.
- On myös huomattava, että edellä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta esitetty tulkinta
on täysin sopusoinnussa direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, johon
kansallinen tuomioistuin on viitannut kysymyksissään, eikä viimeksi mainittu
säännös vaikuta merkittävästi tähän tulkintaan. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan
b alakohdalla pyritään nimittäin ratkaisemaan ne ongelmat, joita aiheutuu siitä, että
osittain tai pelkästään maantieteellisestä nimestä koostuva tavaramerkki on
rekisteröity, eikä tällä säännöksellä anneta kolmansille oikeutta käyttää tällaista
nimeä tavaramerkkinä, vaan sillä ainoastaan turvataan kolmansille mahdollisuus
käyttää tällaista nimeä deskriptiivisesti eli tavaran maantieteellisen alkuperän
ilmaisemiseen sillä edellytyksellä, että nimeä käytetään immateriaalioikeuksien
alalla sovellettavien hyvien liiketapojen mukaisesti.
- 29.
- Maantieteellisten nimien rekisteröiminen tavaramerkeiksi ei ole myöskään
direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kiellettyä pelkästään silloin,
kun ne ovat sellaisten täsmällisesti määriteltyjen maantieteellisten paikkojen nimiä,
jotka ovat jo tunnettuja kyseisen tyyppisten tavaroiden osalta ja jotka asianomainen
kohderyhmä eli elinkeinonharjoittajat tai tällaisten tavaroiden keskivertokuluttajat
sillä maantieteellisellä alueella, jota rekisteröintihakemus koskee, yhdistävät näihin
tavaroihin.
- 30.
- Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodosta, jossa viitataan
merkintöihin, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa maantieteellistä
alkuperää, ilmenee nimittäin, että sellaiset maantieteelliset nimet, joita yritykset
mahdollisesti käyttävät vastaisuudessa, on jätettävä tällaisten yritysten vapaaseen
käyttöön, jotta nämä yritykset voisivat ilmaista kyseisten tavaroiden maantieteellisen
alkuperän.
- 31.
- Näin ollen toimivaltaisen viranomaisen on direktiivin 3 artiklan 1 kohdan
c alakohdan mukaan arvioitava, onko maantieteellinen nimi, joka halutaan
rekisteröidä tavaramerkiksi, sellaisen paikan nimi, joka tällä hetkellä yhdistetään
asianomaisessa kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin, tai onko kohtuudella
odotettavissa, että vastaisuudessa se yhdistetään tällä tavalla näihin tavaroihin.
- 32.
- Sen arvioimiseksi, onko tässä viimeksi mainitussa tilanteessa mahdollista, että
asianomaisessa kohderyhmässä tätä maantieteellistä nimeä pidettäisiin kyseisen
tyyppisten tavaroiden alkuperän osoittavana ilmauksena, on erityisesti otettava
huomioon tämän nimen tunnettuusaste asianomaisessa kohderyhmässä sekä nimen
ilmaiseman paikan ja kyseisten tavaroiden ominaispiirteet.
- 33.
- Tältä osin on syytä korostaa, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan
vastaista ei periaatteessa ole sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröiminen,
jotka eivät ole asianomaisessa kohderyhmässä tunnettuja tai joiden ei ainakaan
katsota viittaavan maantieteelliseen paikkaan, eikä myöskään sellaisten
maantieteellisten nimien rekisteröiminen, jotka ovat sellaisten paikkojen nimiä,
joiden ominaispiirteiden vuoksi (esimerkiksi siksi, että kyseessä on järvi tai vuori)
on epätodennäköistä, että kyseisten tavaroiden katsottaisiin asianomaisessa
kohderyhmässä olevan peräisin tästä paikasta.
- 34.
- On kuitenkin täsmennettävä, ettei ole poissuljettua, että järven nimellä voitaisiin
ilmaista maantieteellistä alkuperää 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla
tavalla myös sellaisten tavaroiden osalta, joita Landgericht München I:n
käsiteltävänä olevat asiat koskevat, jos asianomaisessa kohderyhmässä tämä nimi
voidaan ymmärtää niin, että se käsittää myös järven rannat ja sitä ympäröivän
alueen.
- 35.
- Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan
soveltamisedellytyksenä ei ole se, että olisi olemassa tämän tuomion 16 kohdan
kolmannessa luetelmakohdassa mainitussa saksalaisessa oikeuskäytännössä
tarkoitettu konkreettinen, aktuelli tai pakottava tarve säilyttää deskriptiiviset
ilmaukset vapaassa käytössä (Freihaltebedürfnis).
- 36.
- Lopuksi on todettava, että vaikka direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa
sovellettaessa kyseisen tavaran maantieteellisen alkuperän ilmauksella tarkoitetaan
tavallisesti tavaran todellista tai mahdollista valmistuspaikkaa, on mahdollista, että
kyseiset tavarat yhdistetään tiettyyn maantieteelliseen paikkaan myös muiden syiden
vuoksi eli esimerkiksi siksi, että tavara on suunniteltu kyseisessä paikassa.
- 37.
- Edellä esitetyn perusteella direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa koskeviin
kysymyksiin on vastattava, että tätä säännöstä on tulkittava seuraavasti:
Tässä säännöksessä kielletään rekisteröimistä maantieteellisiä nimiä
tavaramerkeiksi paitsi siinä tapauksessa, että nämä nimet ovat sellaisten
paikkojen nimiä, jotka tällä hetkellä yhdistetään asianomaisessa
kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin, myös siinä tapauksessa, että
nämä nimet ovat sellaisia maatieteellisiä nimiä, joita asianomaiset yritykset
saattavat vastaisuudessa käyttää kyseisen tyyppisten tavaroiden
maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen.
Jos maantieteellistä nimeä ei tällä hetkellä yhdistetä asianomaisessa
kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin, toimivaltaisen viranomaisen
on tutkittava, onko kohtuudella oletettavissa, että tällaista nimeä voidaan
vastaisuudessa pitää asianomaisessa kohderyhmässä tällaisten tavaroiden
maantieteellisen alkuperän osoittavana ilmauksena.
Tutkittaessa tätä viimeksi mainittua seikkaa on erityisesti otettava huomioon
tämän nimen tunnettuusaste asianomaisessa kohderyhmässä sekä nimen
ilmaiseman paikan ja kyseisten tavaroiden ominaispiirteet.
Maantieteellinen paikka ja tavara voidaan yhdistää toisiinsa siitä huolimatta,
että tavaraa ei ole valmistettu tässä paikassa.
Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä koskevat kysymykset
- 38.
- Näillä kysymyksillään kansallinen tuomioistuin tiedustelee sitä, mitä vaatimuksia
direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä sovellettaessa on asetettava
tavaramerkin käytön kautta syntyneelle tavaramerkin erottamiskyvylle. Erityisesti
se kysyy, ovatko nämä vaatimukset erilaisia siitä riippuen, kuinka vahva on tarve
säilyttää deskriptiivinen ilmaus vapaassa käytössä (Freihaltebedürfnis), ja
asetetaanko tässä säännöksessä vaatimuksia sen suhteen, mitä keinoja käyttäen on
selvitettävä, onko tavaramerkki tullut käyttönsä perusteella erottamiskykyiseksi.
- 39.
- Windsurfing Chiemsee väittää, että 3 artiklan 3 kohdassa edellytetään samanlaista
erottamiskykyä kuin alkujaan tavaramerkkiä rekisteröitäessä ja että tästä syystä
edellä mainitulla Freihaltebedürfnis-vaatimuksella ei ole merkitystä. Windsurfing
Chiemseen mukaan ei ole tarpeen, että tavaramerkki olisi tietyllä tavalla tunnettu
asianomaisessa kohderyhmässä. Kun tutkitaan, onko tavaramerkki tullut käyttönsä
perusteella erottamiskykyiseksi, kaikenlaisen selvityksen esittämisen tulisi olla
sallittua, ja siksi selvityskeinona tulisi saada käyttää muun muassa tavaramerkkiin
liittyvää liikevaihtoa, mainoskuluja ja käyttöä lehdistössä.
- 40.
- Huber väittää, että direktiivin 3 artiklan 3 kohta ja Markengesetzin 8 §:n 3 momentti
ovat saman mitalin kaksi eri puolta: ensin mainitussa säännöksessä mainitaan
lopputulos eli erottamiskykyiseksi tuleminen, kun taas jälkimmäisessä säännöksessä
tarkoitetaan sitä tapaa, jolla tämä lopputulos saavutetaan, eli sitä, että kyseinen
merkki opitaan tuntemaan asianomaisessa kohderyhmässä kyseisen tavaran
tunnusmerkkinä. Deskriptiivisen ilmauksen rekisteröintikelpoisuus riippuu kunkin
yksittäistapauksen erityispiirteistä ja erityisesti siitä, millainen tarve on säilyttää
ilmaus elinkeinonharjoittajien vapaassa käytössä. Huberin mukaan direktiivin
3 artiklan 3 kohdan kanssa on sopusoinnussa se deskriptiivisiä ilmauksia koskeva
edellytys, että tunnettuus on yli 50 prosenttia kohderyhmästä. Lisäksi Huberin
mukaan se, millä tavalla tavaramerkin tunnettuus selvitetään tai osoitetaan, on
kansallisessa oikeudessa säädettävä asia.
- 41.
- Attenberger katsoo, että direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa erottamiskyvylle asetetut
vaatimukset poikkeavat 3 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ja että erottamiskyvyllä
tarkoitetaan samaa kuin Markengesetzin 8 §:n 3 momentissa mainitulla laajalla
tunnettuudella (Verkehrsdurchsetzung). Attenbergerin mukaan deskriptiivinen
merkki on tullut erottamiskykyiseksi merkin käyttämisen perusteella, jos koko
jäsenvaltion alueella vähintään 50 prosenttia asianomaisesta kohderyhmästä
tunnistaa käytetyn merkin yrityksen tunnusmerkiksi. Vaadittava tunnettuusaste
riippuu Attenbergerin mukaan siitä, kuinka voimakas on edellä mainittu tarve pitää
ilmaus vapaasti käytettävänä. Kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti siitä, millä keinoilla selvitetään, onko
merkki tullut käyttönsä perusteella erottamiskykyiseksi.
- 42.
- Italian hallitus tuo esiin, että jos maantieteellisen ilmauksen sisältävä tavaramerkki
on tullut graafisesta esitystavastaan riippumatta käyttönsä perusteella yksiselitteisesti
erottamiskykyiseksi, ei ole mitään syytä sille, ettei tämän tavaramerkin haltija saisi
laajinta mahdollista suojaa, vaikka tällä rajoitettaisiinkin kolmansien vapautta;
koska tästä kysymyksestä ei ole direktiivissä täsmällisiä säännöksiä, erottamiskyvyn
tarkempi arvioiminen on jätettävä kansallisen tuomioistuimen asiaksi.
- 43.
- Komissio katsoo, että tavaramerkki on tullut direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa
tarkoitetulla tavalla käyttönsä perusteella erottamiskykyiseksi, jos kuluttajat pitivät
ennen rekisteröintihakemuksen tekemisajankohtaa kyseistä ilmausta
tavaramerkkinä, eikä merkitystä ole sillä, oliko olemassa tarvetta säilyttää tämä
ilmaus vapaassa käytössä. Komissio toteaa myös, että erottamiskykyä tutkittaessa
on otettava huomioon kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet, eikä ole
välttämätöntä, että tunnettuus olisi yli 50 prosenttia kohderyhmästä. Komission
mukaan huomioon on otettava kyselytutkimusten lisäksi myös esimerkiksi
kauppakamarien, ammatti- ja toimialajärjestöjen sekä asiantuntijoiden lausunnot.
- 44.
- Ensimmäiseksi on syytä palauttaa mieleen, että direktiivin 3 artiklan 3 kohdan
mukaan merkki voi tulla käyttönsä perusteella erottamiskykyiseksi, vaikkei sillä
alkujaan olisi erottamiskykyä, ja että se siis voidaan tämän vuoksi rekisteröidä
tavaramerkiksi. Merkki saa siten juuri käyttönsä perusteella erottamiskyvyn, joka
on merkin rekisteröinnin edellytys.
- 45.
- Kyseisessä säännöksessä lievennetään siis merkittävällä tavalla niitä vaatimuksia,
jotka on asetettu 3 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa, joissa säädetään, että
rekisteröimiskelpoisia eivät ole tavaramerkit, jotka eivät ole erottamiskykyisiä,
deskriptiiviset tavaramerkit ja tavaramerkit, jotka muodostuvat yleisessä
kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan tavanomaisiksi tulleista ilmauksista.
- 46.
- Toiseksi on todettava, että tavaramerkin käytön perusteella syntynyt tavaramerkin
erottamiskyky samoin kuin se erottamiskyky, joka on 3 artiklan 1 kohdan
b alakohdan mukaan yksi yleisistä tavaramerkin rekisteröintiedellytyksistä
merkitsee sitä, että tavaramerkistä on tullut sellainen, että sen perusteella pystytään
tunnistamaan rekisteröintihakemuksen kohteena oleva tavara tietyn yrityksen
tavaraksi ja erottamaan näin tämä tavara muiden yritysten tavaroista.
- 47.
- Tästä seuraa, että maantieteellinen nimitys voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi, jos
käyttönsä vuoksi tästä nimityksestä on tullut sellainen, että rekisteröintihakemuksen
kohteena oleva tavara voidaan sen perusteella tunnistaa tietyn yrityksen tavaraksi
ja näin ollen erottaa muiden yritysten tavaroista. Tällaisessa tapauksessa
maantieteellinen nimitys on saanut uuden ulottuvuuden, ja koska sen merkitys ei
ole enää deskriptiivinen, sen rekisteröiminen tavaramerkiksi on perusteltua.
- 48.
- Windsurfing Chiemsee ja komissio ovat siten oikeassa todetessaan, ettei 3 artiklan
3 kohdassa sallita sitä, että erottamiskyvyn osalta tehtäisiin erottelu sen mukaan,
millainen tarve on siihen, että muillakin yrityksillä olisi edelleen mahdollisuus
käyttää tiettyä maantieteellistä nimeä.
- 49.
- Sen määrittämiseksi, onko tavaramerkki tullut erottamiskykyiseksi käyttönsä vuoksi,
toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava kokonaisuutena niitä seikkoja, jotka
voivat osoittaa tavaramerkin saaneen sellaisen ominaisuuden, että tämän
tavaramerkin perusteella kyseinen tavara voidaan tunnistaa tietyn yrityksen
tavaraksi ja erottaa näin muiden yritysten tavaroista.
- 50.
- Tältä osin on otettava huomioon muun muassa kyseisen maantieteellisen nimen
erityisluonne. Jos nimittäin maantieteellinen nimi on erittäin tunnettu, se voi tulla
direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla erottamiskykyiseksi vain, jos
tavaramerkin rekisteröintiä hakenut yritys on käyttänyt sitä kauan ja intensiivisesti.
Jos nimi puolestaan tunnetaan jo tietyn tyyppisten tavaroiden maantieteellistä
alkuperää koskevana ilmauksena, yrityksen, joka haluaa rekisteröidä tämän nimen
tavaramerkikseen tämän tyyppistä tavaraa varten, on osoitettava, että se on
käyttänyt tätä nimeä erityisen kauan ja intensiivisesti.
- 51.
- Arvioitaessa rekisteröintihakemuksen kohteena olevan tavaramerkin erottamiskykyä
voidaan myös ottaa huomioon tällä tavaramerkillä markkinoitujen tavaroiden
markkinaosuus, tavaramerkin käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus
ja kesto, se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja myynninedistämiseen ja missä
laajuudessa asianomaisessa kohderyhmässä tunnistetaan tämän merkin perusteella
kyseinen tavara tietyn yrityksen tavaraksi, sekä kauppakamarien ja muiden
ammatillisten yhteenliittymien antamat lausumat.
- 52.
- Jos toimivaltainen viranomainen katsoo näiden seikkojen perusteella, ettäasianomainen kohderyhmä tai ainakin merkittävä osa siitä tunnistaa tämän
tavaramerkin perusteella kyseisen tavaran tietyn yrityksen tavaraksi, tämän
viranomaisen on joka tapauksessa katsottava, että direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa
asetettu rekisteröintiedellytys täyttyy. Tutkittaessa tämän edellytyksen täyttymistä
erottamiskykyä ei kuitenkaan voida näyttää toteen pelkästään tiettyjen
prosenttiosuuksien kaltaisten yleisten ja abstraktien kriteerien perusteella.
- 53.
- Siltä osin, mitä keinoja käyttäen on selvitettävä, onko rekisteröintihakemuksen
kohteena oleva tavaramerkki erottamiskykyinen, on täsmennettävä, ettei yhteisön
oikeuden vastaista ole se, että jos erottamiskyvyn arviointiin liittyy erityisiä
vaikeuksia, kansallinen tuomioistuin päättää kansallisessa oikeudessa asetettujen
edellytysten mukaisesti asiantuntijalausunnon hankkimisesta tai kyselytutkimuksen
teettämisestä asian selvittämiseksi (ks. vastaavasti asia C-210/96, Gut Springenheide
ja Tusky, 16.7.1998, Kok. 1998, s. I-4657, 37 kohta).
- 54.
- Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä koskeviin kysymyksiin on siis
edellä esitetyn perusteella vastattava, että tätä säännöstä on tulkittava seuraavasti:
Tavaramerkin käytön perusteella syntynyt tavaramerkin erottamiskyky
merkitsee sitä, että tavaramerkin perusteella pystytään tunnistamaan
rekisteröintihakemuksen kohteena oleva tavara tietyn yrityksen tavaraksi ja
erottamaan näin tämä tavara muiden yritysten tavaroista.
Tässä säännöksessä ei sallita sitä, että erottamiskyvyn osalta tehtäisiin
erottelu sen mukaan, millainen tarve on siihen, että muillakin yrityksillä olisi
edelleen mahdollisuus käyttää tiettyä maantieteellistä nimeä.
Sen määrittämiseksi, onko tavaramerkki tullut erottamiskykyiseksi käyttönsä
vuoksi, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava kokonaisuutena niitä
seikkoja, jotka voivat osoittaa tavaramerkin saaneen sellaisen ominaisuuden,
että tämän tavaramerkin perusteella kyseinen tavara voidaan tunnistaa
tietyn yrityksen tavaraksi ja erottaa näin muiden yritysten tavaroista.
Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että merkittävä osa asianomaisesta
kohderyhmästä tunnistaa tavaramerkin perusteella kyseisen tavaran tietyn
yrityksen tavaraksi, tämän viranomaisen on joka tapauksessa katsottava, että
direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa asetettu rekisteröintiedellytys täyttyy.
Yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jos erottamiskyvyn arviointiin
liittyy erityisiä vaikeuksia, kansallinen tuomioistuin päättää kansallisessa
oikeudessa asetettujen edellytysten mukaisesti asiantuntijalausunnon
hankkimisesta tai kyselytutkimuksen teettämisestä asian selvittämiseksi.
Oikeudenkäyntikulut
- 55.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian hallitukselle ja
Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida
määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen
tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian
käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Landgericht München I:n 8.1.1997 tekemällään päätöksellä esittämät
kysymykset seuraavasti:
1) Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä
joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY
3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava seuraavasti:
Tässä säännöksessä kielletään rekisteröimistä maantieteellisiä nimiä
tavaramerkeiksi paitsi siinä tapauksessa, että nämä nimet ovat sellaisten
paikkojen nimiä, jotka tällä hetkellä yhdistetään asianomaisessa
kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin, myös siinä tapauksessa, että
nämä nimet ovat sellaisia maatieteellisiä nimiä, joita asianomaiset yritykset
saattavat vastaisuudessa käyttää kyseisen tyyppisten tavaroiden
maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen.
Jos maantieteellistä nimeä ei tällä hetkellä yhdistetä asianomaisessa
kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin, toimivaltaisen viranomaisen
on tutkittava, onko kohtuudella oletettavissa, että tällaista nimeä voidaan
vastaisuudessa pitää asianomaisessa kohderyhmässä tällaisten tavaroiden
maantieteellisen alkuperän osoittavana ilmauksena.
Tutkittaessa tätä viimeksi mainittua seikkaa on erityisesti otettava
huomioon tämän nimen tunnettuusaste asianomaisessa kohderyhmässä
sekä nimen ilmaiseman paikan ja kyseisten tavaroiden ominaispiirteet.
Maantieteellinen paikka ja tavara voidaan yhdistää toisiinsa siitä
huolimatta, että tavaraa ei ole valmistettu tässä paikassa.
2) Direktiivin 89/104/ETY 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä on
tulkittava seuraavasti:
Tavaramerkin käytön perusteella syntynyt tavaramerkin erottamiskyky
merkitsee sitä, että tavaramerkin perusteella pystytään tunnistamaan
rekisteröintihakemuksen kohteena oleva tavara tietyn yrityksen tavaraksi
ja erottamaan näin tämä tavara muiden yritysten tavaroista.
Tässä säännöksessä ei sallita sitä, että erottamiskyvyn osalta tehtäisiin
erottelu sen mukaan, millainen tarve on siihen, että muillakin yrityksillä
olisi edelleen mahdollisuus käyttää tiettyä maantieteellistä nimeä.
Sen määrittämiseksi, onko tavaramerkki tullut erottamiskykyiseksi
käyttönsä vuoksi, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava kokonaisuutena
niitä seikkoja, jotka voivat osoittaa tavaramerkin saaneen sellaisen
ominaisuuden, että tämän tavaramerkin perusteella kyseinen tavara
voidaan tunnistaa tietyn yrityksen tavaraksi ja erottaa näin muiden
yritysten tavaroista.
Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että merkittävä osa
asianomaisesta kohderyhmästä tunnistaa tavaramerkin perusteella kyseisen
tavaran tietyn yrityksen tavaraksi, tämän viranomaisen on joka tapauksessa
katsottava, että direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa asetettu
rekisteröintiedellytys täyttyy.
Yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jos erottamiskyvyn arviointiin
liittyy erityisiä vaikeuksia, kansallinen tuomioistuin päättää kansallisessa
oikeudessa asetettujen edellytysten mukaisesti asiantuntijalausunnon
hankkimisesta tai kyselytutkimuksen teettämisestä asian selvittämiseksi.
Rodríguez IglesiasKapteyn
Puissochet
Hirsch Jann
Mancini
Moitinho de Almeida Gulmann
Edward
|
Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä toukokuuta 1999.
R. Grass
G. C. Rodríguez Iglesias
kirjaaja
presidentti