Kanne 3.12.2015 – Unkari v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-647/15)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkari (asiamies: Fehér)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Unkari vaatii kanteessaan

–    ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin kumoaa Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22.9.2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601¹

–    toissijaisesti, ellei ensisijaista vaatimusta hyväksytä, että unionin tuomioistuin kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen siltä osin kuin se koskee Unkaria

–    velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen oikeudellinen peruste: Unkarin hallitus katsoo, että SEUT 78 artiklan 3 kohta ei sovellu oikeusperustaksi kanteen kohteena olevan neuvoston päätöksen tekemiselle. SEUT 78 artiklan 3 kohdassa ei anneta neuvostolle valtuutta antaa lainsäädäntötointa eikä näin myöskään toteuttaa kanteen kohteena olevalla päätöksellä käyttöön otettuja toimenpiteitä, joilla itse asiassa poiketaan lainsäädäntötoimesta eli tässä tapauksessa asetuksesta N:o 604/2013² . Kanteen kohteena olevan päätöksen sisällön perusteella sitä on pidettävä lainsäädäntötoimena, kun otetaan huomioon, että se merkitsee asetuksesta N:o 604/2013 poikkeamista, minkä vuoksi sen antaminen ei voi perustua SEUT 78 artiklan 3 kohtaan, jolla neuvostolle annetaan valtuus toteuttaa toimenpiteitä muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä eli muita kuin lainsäädäntötoimia. Siltä varalta, että edellä esitetystä huolimatta katsottaisiin, että SEUT 78 artiklan 3 kohta soveltuu oikeusperustaksi sellaisen oikeussäännön antamiselle, jolla poiketaan lainsäädäntötoimesta, Unkarin hallitus esittää, ettei poikkeaminen voi olla niin laajamittaista, että sillä puututaan lainsäädäntötoimen olennaiseen sisältöön ja tehdään tyhjäksi sen perustavanlaatuiset säännökset, kuten nyt kanteen kohteena olevalla päätöksellä on tehty.

Toinen oikeudellinen peruste: SEUT 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen ”väliaikaisten toimenpiteiden” käsitteen mukainen ei voi olla toimenpide, joka on otettu käyttöön 24 kuukaudeksi – tietyissä tapauksissa 36 kuukaudeksi – ja jonka vaikutukset ulottuvat lisäksi tätä pidemmälle. Kanteen kohteena olevalla päätöksellä ylitetään neuvostolle SEUT 78 artiklan 3 kohdassa tunnustettu toimivalta, koska päätöksen voimassaoloaikaa vahvistettaessa ei ole otettu huomioon SEUT 78 artiklan 2 kohtaan perustuvan lainsäädäntötoimen antamisen edellyttämää aikaa.

Kolmas oikeudellinen peruste: Neuvosto on kanteen kohteena olevaa päätöstä antaessaan rikkonut SEUT 293 artiklan 1 kohtaa, koska päätöksessä on poikettu komission ehdotuksesta yksimielisyyttä saavuttamatta.

Neljäs oikeudellinen peruste: Kanteen kohteena olevassa päätöksessä määrätään poikkeuksesta lainsäädäntötoimeen, ja sitä on pidettävä sisällöltään lainsäädäntötoimena, minkä vuoksi sitä annettaessa – jos oletetaan, että tämä olisi ollut mahdollista SEUT 78 artiklan 3 kohdan nojalla – olisi pitänyt noudattaa kansallisten parlamenttien oikeutta, joka on tunnustettu Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteenä olevissa pöytäkirjoissa 1 ja 2, antaa lausuntonsa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävistä toimista.

Viides oikeudellinen peruste: Neuvosto on Euroopan parlamenttia kuultuaan olennaisella tavalla muuttanut ehdotuksen sisältöä, mistä huolimatta se ei toimittanut sitä uudelleen Euroopan parlamentille uutta lausuntoa varten.

Kuudes oikeudellinen peruste: Neuvoston päätöstä hyväksyttäessä käytettävissä ei ollut päätösehdotuksen kieliversioita kaikilla unionin virallisilla kielillä.

Seitsemäs oikeudellinen peruste: Kanteen kohteena oleva päätös on lainvastainen myös siksi, että sen antaminen on ristiriidassa SEUT 68 artiklan ja Eurooppa-neuvoston 25–26.6.2015 pidetyssä tapaamisessa vahvistettujen päätelmien kanssa.

Kahdeksas oikeudellinen peruste: Kanteen kohteena olevalla päätöksellä loukataan oikeusvarmuuden ja oikeussääntöjen selkeyden periaatteita, koska siitä ei käy useiden eri seikkojen osalta ilmi, millä tavoin sen määräyksiä on sovellettava eikä se, miten nämä suhteutuvat asetuksen N:o 604/2013 säännöksiin. Epäselvyyttä on muun muassa siinä, millä tavoin on sovellettava siirtoa koskevan päätöksen tekemiseen liittyviä menettelyllisiä ja takuita koskevia säännöksiä, sekä siinä, ettei kanteen kohteena olevassa päätöksessä ole selvästi määritelty siirtämiseen liittyviä valintakriteereitä, eikä siinä ole asianmukaisia määräyksiä hakijoiden asemasta uudelleensijoittamisvaltiossa. Kanteen kohteena oleva päätös on pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen³ vastainen, koska se vie hakijoilta oikeuden jäädä sen jäsenvaltion alueelle, jossa he ovat hakeneet turvapaikkaa ja mahdollistaa heidän siirtämisensä toiseen jäsenvaltioon ilman, että olisi välttämättä voitu osoittaa, että hakijan ja sen jäsenvaltion välillä olisi materiaalinen yhteys, jonne hänet siirretään.

Yhdeksäs oikeudellinen peruste: Kanteen kohteena olevalla päätöksellä loukataan tarpeellisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Kun otetaan huomioon, että Unkari jäi komission alkuperäisessä ehdotuksessa niiden jäsenvaltioiden ulkopuolelle, joiden hyväksi väliaikaisia toimenpiteitä voidaan hyväksyä, kanteen kohteena olevassa päätöksessä ei perustella sitä, miksi siinä määrätään 120 000 kansainvälistä suojelua hakevan henkilön siirtämisestä. Koska kanteen kohteena olevassa päätöksessä ei ole määrätty lainkaan Unkarista peräisin olevien hakijoiden siirtämisestä, alun perin esitettyä 120 000 hakijan määrää on pidettävä mielivaltaisena ja irrallaan komission alkuperäisessä ehdotuksessa kuvatusta tilanteesta, johon todellisuudessa oli tarkoitus vastata. On mahdotonta hyväksyä sitä, että lopullista sisäistä siirtoa koskeva päätös tehtäisiin riippuvaksi tulevista olosuhteista, kun otetaan huomioon, että kyse on lähes puolesta päätöksen soveltamisalaan kuuluvista hakijoista, erityisesti kun kyseessä on SEUT 78 artiklan 3 kohdan nojalla toteutettu väliaikainen toimenpide.

Kymmenes oikeudellinen peruste: Unkarin hallitus esittää toissijaisen väitteen, jonka mukaan kanteen kohteena olevalla päätöksellä loukataan suhteellisuusperiaatetta Unkarin osalta, koska siitä huolimatta, että kyse on jäsenvaltiosta, jonka alueelle on tullut suuri määrä laittomia siirtolaisia ja jossa on tehty suuri määrä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, sille asetetaan pakollisia kiintiöitä vastaanottavana jäsenvaltiona. Kanteen kohteena olevalla päätöksellä ei Unkarin osalta ole noudatettu SEUT 78 artiklan 3 kohdan määräyksiä – joiden mukaan väliaikaisia toimenpiteitä voidaan hyväksyä niiden jäsenvaltioiden hyväksi, joihin äkillisesti tulee joukoittain kolmansien maiden kansalaisia – sillä kyseisessä määräyksessä vahvistettujen vaatimusten mukainen ei ole toimenpide, jolla perustetaan tällaisiin jäsenvaltioihin nähden pelkästään velvoitteita.

____________

¹ EUVL L 248, 24.9.2015, s. 80.

² Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 (EUVL L 180, s. 31).

³ Pakolaisten oikeusasemasta 28.7.1951 tehty Geneven yleissopimus, jota on täydennetty New Yorkissa 31.1.1967 tehdyllä pöytäkirjalla (jäljempänä Geneven yleissopimus)