Kanne 7.6.2012 - Euroopan komissio v. Unkari
(Asia C-286/12)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Enegren ja K. Talabér-Ritz)
Vastaaja: Unkari
Vaatimukset
On todettava, ettei Unkari ole noudattanut yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (jäljempänä direktiivi) 2 ja 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hyväksynyt kansallisen lain, jonka mukaan tuomareiden, virallisten syyttäjien ja julkisten notaarien palvelussuhteen on päätyttävä 62 vuoden iässä, mistä aiheutuu ikään perustuvaa syrjintää, jota kyseisen lain tavoite ei oikeuta ja joka ei missään tapauksessa ole asianmukainen eikä tarpeellinen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.
Unkari on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tuomareiden, virallisten syyttäjien ja julkisten notaarien pakollista enimmäisikää koskevan Unkarin lain mukaan heidän palvelussuhteensa päättyy heidän saavuttaessaan tietyn iän - joka on nykyisin 62 vuotta - kun he aikaisemmin saivat jatkaa virkansa hoitamista 70 vuoden ikään asti. Riidanalaisessa laissa säädetään, että niiden tuomareiden ja virallisten syyttäjien palvelussuhde, jotka ovat saavuttaneet uuden enimmäisiän ennen 1.1.2012, päättyy 30.6.2012, ja että niiden tuomareiden ja virallisten syyttäjien palvelussuhde, jotka saavuttavat tämän iän 1.1. ja 31.12.2012 välisenä aikana, päättyy 31.12.2012. Julkisten notaarien enimmäisiän alentaminen 70:stä vuodesta 63:een vuoteen tulee voimaan 1.1.2014.
Komissio perustaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteensa seuraaviin perusteisiin ja väitteisiin:
Ensinnäkin se katsoo, että riidanalaisella kansallisella lailla aiheutetaan direktiivin 2 artiklassa tarkoitettua ikään perustuvaa syrjintää, koska sillä kohdellaan niitä tuomareita, virallisia syyttäjiä ja julkisia notaareja, jotka ovat saavuttaneet uuden pakollisen enimmäisiän, epäsuotuisammin kuin kaikkia niitä muita edelleen palvelussuhteessa olevia henkilöitä, jotka eivät tätä ikää ole saavuttaneet.
Jotta lainsäädäntöä, jolla aiheutetaan ikään perustuvaa erilaista kohtelua, voitaisiin pitää oikeutettuna, sen on täytettävä direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Niiden mukaan sillä on oltava objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu oikeutettu tavoite, ja tämän tavoitteen toteuttamiskeinojen on oltava asianmukaisia ja tarpeen (suhteellisuusperiaate).
Komissio väittää tässä suhteessa, ettei riitautetussa laissa säädetä nimenomaisesti mistään oikeutetusta tavoitteesta eikä tällaista tavoitetta voida päätellä sen asiayhteydestäkään, millä jo sinänsä jätetään jäsenyysvelvoitteet noudattamatta, koska tämä seikka estää sen, että tuomioistuimet voisivat valvoa kansallisten säännösten lainmukaisuutta ja suhteellisuutta. Tavoitteiden oikeutetusta luonteesta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aikana esitetyistä perusteluista komissio toteaa, että poikkeamista ikään perustuvan syrjinnän kiellosta voidaan perustella ainoastaan sosiaalipolitiikkaan liittyvillä syillä.
Lopuksi komission mukaan riitautettu kansallinen laki ei ole asianmukainen eikä tarpeen edellä mainittujen oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, koska i) puolentoista vuoden pituinen siirtymäaika on tavattoman lyhyt, kun otetaan huomioon, että palvelussuhteeseen sovellettavan enimmäisiän alentaminen 70:stä vuodesta 62:een vuoteen on voimallinen toimenpide, ja koska ii) kyseinen siirtymäaika ei ole koherentti yleisen eläkeikä-uudistuksen kanssa, jolla yleinen eläkeikä tullaan vuosien 2014 ja 2022 välisenä aikana nostamaan 62:sta vuodesta 65:een vuoteen ja jolla - taas kahden vuoden kuluttua - uudelleen nostetaan palvelussuhteeseen sovellettavaa pakollista enimmäisikää. Komissio katsoo näin ollen, että riitautetulla kansallisella lailla loukataan suhteettomasti palveluksessa olevien tuomareiden, virallisten syyttäjien ja julkisten notaarien oikeutettuja etuja ja että sillä mennään pidemmälle kuin sillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi on tarpeen.
____________1 - EYVL L 303, s. 16.