Yhdistetyt asiat C-199/12–C-201/12

Minister voor Immigratie en Asiel
vastaan
X
ja
Y

ja

Z
vastaan
Minister voor Immigratie en Asiel

(Raad van Staten (Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Direktiivi 2004/83/EY – Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämisedellytyksiä koskevat vähimmäisvaatimukset – 10 artiklan 1 kohdan d alakohta – Kuuluminen erityiseen yhteiskunnalliseen ryhmään – Sukupuolinen suuntautuminen – Vainon syy – 9 artiklan 1 kohta – Vainoksi katsottavien tekojen käsite – Perusteltu pelko joutua vainotuksi erityiseen yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi – Tällaisen pelon perustaksi riittävän vakavat teot – Lainsäädäntö, jossa homoseksuaaliset teot on säädetty rangaistaviksi – 4 artikla – Tosiseikkojen ja olosuhteiden tapauskohtainen arviointi

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 7.11.2013

1.        Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämisedellytykset – Vaara joutua vainotuksi – Vainon syyt – Erityisen yhteiskunnallisen ryhmän käsite – Henkilöt, joiden yhteisenä ominaisuutena on sukupuolinen suuntautuminen, kuuluvat kyseiseen käsitteeseen – Edellytykset

(Neuvoston direktiivin 2004/83 10 artiklan 1 kohdan d alakohta)

2.        Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämisedellytykset – Vaara joutua vainotuksi – Vainoksi katsottavan teon käsite – Vankeusrangaistus seuraamuksena homoseksuaalisista teoista – Kohtuuton tai syrjivä rankaiseminen kuuluu kyseiseen käsitteeseen – Tosiseikkojen ja olosuhteiden tapauskohtainen arviointi

(Neuvoston direktiivin 2004/83 4 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 9 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan c alakohta)

3.        Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämisedellytykset – Vaara joutua vainotuksi – Homoseksuaaliset teot, joiden seuraamuksena on vankeusrangaistus – Turvapaikanhakijalla ei ole velvollisuutta pitää sukupuolista suuntautumistaan salassa

(Neuvoston direktiivin 2004/83 9 artiklan 1 kohta ja 10 artiklan 1 kohdan d alakohta)

1.        Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 10 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että rikoslainsäädännön, joka koskee erityisesti homoseksuaalisia henkilöitä, olemassaolon perusteella voidaan todeta, että näitä henkilöitä on pidettävä erityisenä yhteiskunnallisena ryhmänä.

Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan – jossa määritellään se, mitä pidetään erityisenä yhteiskunnallisena ryhmänä, johon kuuluminen voi johtaa todelliseen pelkoon joutua vainotuksi – mukaan erityisesti kahden kumulatiivisen edellytyksen on täytyttävä. Yhtäältä ryhmän jäsenten on jaettava jokin luontainen ominaisuus tai heillä on oltava yhteinen tausta, jota ei voida muuttaa, tai heille on oltava yhteistä sellainen ominaisuus tai usko, joka on niin keskeinen osa identiteettiä, ettei heitä pitäisi vaatia luopumaan siitä. Toisaalta ryhmällä on oltava selvästi erottuva identiteetti asianomaisessa kolmannessa maassa, koska ympäröivä yhteiskunta mieltää sen erilaiseksi.

Näistä edellytyksistä ensimmäisen osalta on selvää, että henkilön sukupuolinen suuntautuminen on sellainen ominaisuus, joka on niin keskeinen osa hänen identiteettiään, ettei häntä pitäisi vaatia luopumaan siitä. Tällainen tulkinta saa tukea direktiivin 2004/83 10 artiklan 1 kohdan d alakohdan toisesta alakohdasta, josta ilmenee, että alkuperämaan olojen mukaan tietty yhteiskunnallinen ryhmä voi olla ryhmä, jonka yhteisenä ominaisuutena on sukupuolinen suuntautuminen. Jälkimmäisen edellytyksen mukaan ryhmällä, jonka jäsenillä on sama sukupuolinen suuntautuminen, on oltava kyseessä olevassa alkuperämaassa selvästi erottuva identiteetti, koska ympäröivä yhteiskunta mieltää sen erilaiseksi.

(ks. 44–47 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 9 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 9 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että pelkässä homoseksuaalisten tekojen säätämisessä rangaistavaksi ei ole sellaisenaan kyse vainoksi katsottavasta teosta. Vankeusrangaistusta, joka on seuraamus homoseksuaalisista teoista ja joka tosiasiallisesti määrätään tällaisen lainsäädännön antaneessa alkuperämaassa, on sitä vastoin pidettävä kohtuuttomana tai syrjivänä rankaisemisena, joten siinä on kyse vainoksi katsottavasta teosta.

Jos turvapaikanhakija vetoaa siihen, että hänen alkuperämaassaan on olemassa lainsäädäntö, jolla homoseksuaaliset teot on säädetty rangaistaviksi, kansallisten viranomaisten tehtävänä on direktiivin 2004/83 4 artiklaan perustuvassa tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnissaan tutkia kaikki kyseiseen alkuperämaahan liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan, kuten direktiivin 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään. Tämän tutkinnan yhteydessä kyseisten viranomaisten tehtävänä on muun muassa selvittää, määrätäänkö tällaisessa lainsäädännössä säädettyjä vankeusrangaistuksia käytännössä hakijan alkuperämaassa. Kansallisten viranomaisten tehtävänä on päättää mainittujen seikkojen valossa, onko katsottava, että turvapaikanhakijalla tosiaankin on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa alkuperämaahansa palattuaan vainon kohteeksi.

(ks. 58–61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 10 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 2 artiklan c alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että sen soveltamisalasta jäävät pois vain sellaiset homoseksuaaliset teot, jotka ovat jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia. Pakolaisaseman saamista koskevaa hakemusta arvioidessaan toimivaltaiset viranomaiset eivät voi kohtuullisesti odottaa, että välttyäkseen vainon vaaralta turvapaikanhakija pitää homoseksuaalisuutensa alkuperämaassaan salassa tai osoittaa pidättyvyyttä sukupuolisen suuntautumisensa ilmaisemisessa.

Tässä yhteydessä se, että saman sukupuolisen suuntautumisen jakavia yhteiskunnallisen ryhmän jäseniä vaaditaan pitämään suuntautumisensa salassa, on jo sinänsä vastoin sitä, että tunnustetaan ominaisuus, joka on niin keskeinen osa identiteettiä, ettei asianomaisia pitäisi vaatia luopumaan siitä. Tästä seuraa, että asianomaiselle on myönnettävä pakolaisasema direktiivin 13 artiklan mukaisesti silloin, kun on osoitettu, että alkuperämaahansa palattuaan hän altistuu homoseksuaalisuutensa vuoksi todelliselle vaaralle joutua vainotuksi direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä sitä, että hän voisi välttyä vaaralta osoittamalla pidemmälle menevää pidättyvyyttä kuin heteroseksuaalinen henkilö sukupuolisen suuntautumisensa ilmaisemisessa, ole tässä yhteydessä otettava huomioon.

(ks. 70, 75 ja 76 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)